Death: Do we go directly to heaven? 1 of 3
Kuolema: Menemmekö suoraan taivaaseen? osa 1/3
Hei kaikki,
Kristittyjen joukossa yksi suuri hämmennystä aiheuttava aihe, josta minulta usein kysytään, on se, mitä tapahtuu, kun kristitty kuolee. Paavali sanoi korinttilaisille: "muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö", mutta monet kuuntelevat toisia ääniä, jotka hämmentävät heitä.
Perustavanlaatua oleva ymmärrys: henget ovat ikuisia
"Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?" Hepr. 12:9 toteaa, että Isä on henkiolentojen Luoja. Ruumiilliset isämme kurittivat meitä lihassamme, ja henkien Isä kurittaa meitä hengessämme.
Henkien Isä tarkoittaa, että Hän on enkelien ja ihmisten henkien Luoja. Koska meidän Luojamme on ikuinen Henki, niin ovat myös ne henget, jotka Hän luo. Saatamme ihmetellä, miksi Luciferia ja hänen enkeleitään ei yksinkertaisesti 'nitistetty', kun he kapinoivat; osittain tämä johtuu siitä, että sikäli kun voimme Raamatusta päätellä, henget ovat ikuisia.
Lucifer ei halunnut olla taivaassa, joten valmistettiin paikka*. Häntä ei 'nitistetty', henkien Isä oli suopea ja valmisti häntä varten toisen paikan, joka antoi hänelle sen mitä hän halusi (ja samaa asiaa haluaville ihmisille); hänen oman valtakuntansa vailla Jumalaa. *Ilm. 12:8, Matt. 25: 41
Juutalaisuus on aina ymmärtänyt, että ihmiset ovat ikuisia
Katsoin erään israelilaisen poliittisen johtajan haastattelun, jossa hän puhui juutalaisuuden ja muiden uskontojen erosta. Hän selitti, että juutalaisuus on elämän uskonto, sillä juutalaiset tunnustavat, että meidät on tehty Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, sen tähden joka ikisellä ihmisolennolla on se, mitä hän kutsui 'jumalalliseksi valoksi', 'jumalalliseksi elämäksi'. Tuota valoa, tuota elämää täytyy kunnioittaa hedelmöittymisestä kuolemaan ja jopa kuolemassa ruumista kohdellaan kunnioittavasti.
"Rabbit eivät aloittaneet ajatuksella itsestä, joka häviää kuoleman hetkellä. He olivat sen sijaan sillä kannalla, että huolimatta ruumiin kuolemisesta, ruumiissa olleella ydinpersoonalla oli yhä jonkinlainen haudan tuolla puolen oleva olemassaolo, niin että vaadittiin asianmukaiset hautajaiset ja jatkuva kunnioitus edesmennyttä kohtaan. Hautajaisrituaali on siten erityisesti suunniteltu k'vod ha-met - "kuolleen kunnioittaminen" – toimeksi. Englanninkielisestä teoksesta Juutalaisen ja kristillisen palvonnan elämänsyklit (suomennos tässä).
Lk. 16: 19-31: Mitä Jeesus sanoi
Jeesus opetti minulle tästä Raamatun kohdasta ensimmäisellä luokseni näyssä tekemällään 'opetuskäynnillä' 1. lokakuuta1986. Se on kertomus kahdesta miehestä, jotka elivät ja sitten kuolivat. Toinen oli paha rikas mies, joka sivuutti ovensa suussa päivittäin makaavan kerjäläisen. Toinen oli tuo kerjäläinen, jonka nimi oli Lasarus.
Kumpikin mies kuoli ja heidän ruumiinsa haudattiin. Rikkaan miehen henki ja sielu menivät välittömästi säilytyspaikkaan nimeltä helvetti ja Lasarus meni säilytyspaikkaan nimeltä paratiisi, jota myös kutsuttiin Aabrahamin helmaksi ja ”vankeudeksi” – missä vanhurskaita kuolleita 'vankeina' sen ajan, kunnes lopullinen syntiuhri voitiin antaa ja sitten he saattoivat jatkaa Jumalan läsnäoloon.
Jeesus sanoi näiden kahden miehen jatkaneen elämistä sen jälkeen, kun heidän ruumiinsa olivat kuolleet ja haudatut. He eivät lakanneet olemasta eivätkä he 'nukkuneet'. Täysin hereillä ja täysin tietoisina omista sijaintipaikoistaan he muistivat toisensa ja elämänsä maan päällä, puhuivat toisilleen ja säilyttivät kaikki aistinsa. Jeesus kertoi minulle, että fyysisten aistiemme juuret löytyvät itse asiassa hengestämme. Heidän maalliset ruumiinsa olivat kuolleita ja haudattuja, kuitenkin he elivät edelleen hengen/Hengen maailmassa.
Kol. 1:13 käskee meitä kiittämään Isää, joka on ottanut meidät pois pimeyden valtakunnasta " ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Olemme jo taivaan kansalaisia, joten menemme automaattisesti 'kotikaupunkiimme' tai 'kotimaahamme', kun kuolemme.
Mitä Barbin isoäiti sanoi
Barbin mennoniittohin kuulunut isoäiti oli lähestymässä 90 vuoden ikää ja asui tuossa vaiheessa hoitokodissa muutettuaan perheen maatilalta pois noin vuotta aiemmin. Puhuimme eräänä päivänä Herrasta ja hän huomautti: "Sisälläni tunnen olevani yhä kuin tuo 17-vuotias tyttö, joka saattoi juosta hedelmätarhan halki maatilalla." Sitten hän naurahti hieman katsoessaan pyörätuoliaan ennen kuin jatkoi: "Mutta keho ympärilläni on muuttunut."
Se, että hänen henkensä ei ollut muuttunut 90 vuodessa tarkoittaa, että hänen henkensä ei tule muuttumaan sadan tai 150:n tai 500:n vuoden ikäisenä. Jos hänen maallinen ruumiinsa olisi kyennyt jatkamaan, Barbin isoäiti olisi yli 135 vuotta vanha nykyään – mutta se mitä hän sanoi itsestään 90-vuotiaana olisi sama 35- tai 50- tai 150-vuotiaana – sisällään hän tunsi olevansa kuin tuo 17-vuotias tyttö maatilalla. Olemme ikuisia, mutta ruumiimme muuttuu ympärillämme. Emme tarvitse tätä maallista ruumista elääksemme. Olemme jo ikuisuudessa.
Joten ajatus siitä, että kuolemme ja SEN JÄLKEEN emme mene minnekään, on täysin väärä.
Herra kuollessaan
Pohtikaa myös Herraa ja Hänen kokemustaan kuolemasta. Yksinkertaisesti nukahtiko tai lakkasiko Herra olemasta olemassa kuollessaan ristillä tuona päivänä? Ei. Eikä myöskään Hänen vierellään parannuksen tehnyt ryöväri:
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Kumpikin kuoli ja vain jatkoi olemassaoloaan tuossa Hengen maailmassa. Meille kerrotaan, että Jeesus laskeutui maan alhaisempiin osiin ja ylösnousemuksessaan johti Vankeudessa olleet taivaaseen, minkä takia paratiisi on nyt 'ylhäällä' osana taivasta.
Nyt vanhurskaat menevät suoraan paratiisiin taivaassa, kuten Paavali totesi 2. Kor. 12: 2, 4: "...temmattiin kolmanteen taivaaseen...temmattiin paratiisiin..." (juutalaisuudessa ilma on ensimmäinen taivas, avaruus on toinen taivas, se missä Jumala asuu, on kolmas taivas – älkää antako kenenkään tehdä teille askel askelelta prosessia taivaan tavoittamiseksi – Kristus on jo hengessänne, ette voi päästä yhtään tuota lähemmäksi. Uskonnollisten kaavojen villitykset yrittävät vain parantaa sitä, että Kristus on teillä ja se on hyödytöntä, jollei lähentele jumalanpilkkaa, jos kristitty tekee niin. Kristus teissä, kirkkauden toivo. Levätkää siinä.)
Pohtikaa myös sitä, kun apostoli Johannes vietiin taivaaseen Ilm. 6: 9-10:ssa. Hän näkee suuren joukon uskovia, jotka olivat kuolleet uskonsa vuoksi. Kaikki nämä marttyyrit menivät suoraan taivaaseen kuollessaan ennenaikaisesti ja muistivat oman elämänsä kysyen Isältä, kuinka kauan kestäisi, kunnes heidän kuolemansa kostettaisiin. Olemme samoja ihmisiä elämässä ja sen jälkeen, kun tämä maallinen ruumis kuolee, me yksinkertaisesti menemme kansalaisuutemme mukaiseen valtakuntaan.
Todellakin Paavali oli oikeassa, kun hän totesi 2. Kor. 5:8:ssa: "muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö."
Mutta entäpä 'nukkumisen' käyttäminen kuvaamaan kuolemaa? Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kuolema: Menemmekö suoraan taivaaseen? osa 1/3
Hei kaikki,
Kristittyjen joukossa yksi suuri hämmennystä aiheuttava aihe, josta minulta usein kysytään, on se, mitä tapahtuu, kun kristitty kuolee. Paavali sanoi korinttilaisille: "muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö", mutta monet kuuntelevat toisia ääniä, jotka hämmentävät heitä.
Perustavanlaatua oleva ymmärrys: henget ovat ikuisia
"Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?" Hepr. 12:9 toteaa, että Isä on henkiolentojen Luoja. Ruumiilliset isämme kurittivat meitä lihassamme, ja henkien Isä kurittaa meitä hengessämme.
Henkien Isä tarkoittaa, että Hän on enkelien ja ihmisten henkien Luoja. Koska meidän Luojamme on ikuinen Henki, niin ovat myös ne henget, jotka Hän luo. Saatamme ihmetellä, miksi Luciferia ja hänen enkeleitään ei yksinkertaisesti 'nitistetty', kun he kapinoivat; osittain tämä johtuu siitä, että sikäli kun voimme Raamatusta päätellä, henget ovat ikuisia.
Lucifer ei halunnut olla taivaassa, joten valmistettiin paikka*. Häntä ei 'nitistetty', henkien Isä oli suopea ja valmisti häntä varten toisen paikan, joka antoi hänelle sen mitä hän halusi (ja samaa asiaa haluaville ihmisille); hänen oman valtakuntansa vailla Jumalaa. *Ilm. 12:8, Matt. 25: 41
Juutalaisuus on aina ymmärtänyt, että ihmiset ovat ikuisia
Katsoin erään israelilaisen poliittisen johtajan haastattelun, jossa hän puhui juutalaisuuden ja muiden uskontojen erosta. Hän selitti, että juutalaisuus on elämän uskonto, sillä juutalaiset tunnustavat, että meidät on tehty Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, sen tähden joka ikisellä ihmisolennolla on se, mitä hän kutsui 'jumalalliseksi valoksi', 'jumalalliseksi elämäksi'. Tuota valoa, tuota elämää täytyy kunnioittaa hedelmöittymisestä kuolemaan ja jopa kuolemassa ruumista kohdellaan kunnioittavasti.
"Rabbit eivät aloittaneet ajatuksella itsestä, joka häviää kuoleman hetkellä. He olivat sen sijaan sillä kannalla, että huolimatta ruumiin kuolemisesta, ruumiissa olleella ydinpersoonalla oli yhä jonkinlainen haudan tuolla puolen oleva olemassaolo, niin että vaadittiin asianmukaiset hautajaiset ja jatkuva kunnioitus edesmennyttä kohtaan. Hautajaisrituaali on siten erityisesti suunniteltu k'vod ha-met - "kuolleen kunnioittaminen" – toimeksi. Englanninkielisestä teoksesta Juutalaisen ja kristillisen palvonnan elämänsyklit (suomennos tässä).
Lk. 16: 19-31: Mitä Jeesus sanoi
Jeesus opetti minulle tästä Raamatun kohdasta ensimmäisellä luokseni näyssä tekemällään 'opetuskäynnillä' 1. lokakuuta1986. Se on kertomus kahdesta miehestä, jotka elivät ja sitten kuolivat. Toinen oli paha rikas mies, joka sivuutti ovensa suussa päivittäin makaavan kerjäläisen. Toinen oli tuo kerjäläinen, jonka nimi oli Lasarus.
Kumpikin mies kuoli ja heidän ruumiinsa haudattiin. Rikkaan miehen henki ja sielu menivät välittömästi säilytyspaikkaan nimeltä helvetti ja Lasarus meni säilytyspaikkaan nimeltä paratiisi, jota myös kutsuttiin Aabrahamin helmaksi ja ”vankeudeksi” – missä vanhurskaita kuolleita 'vankeina' sen ajan, kunnes lopullinen syntiuhri voitiin antaa ja sitten he saattoivat jatkaa Jumalan läsnäoloon.
Jeesus sanoi näiden kahden miehen jatkaneen elämistä sen jälkeen, kun heidän ruumiinsa olivat kuolleet ja haudatut. He eivät lakanneet olemasta eivätkä he 'nukkuneet'. Täysin hereillä ja täysin tietoisina omista sijaintipaikoistaan he muistivat toisensa ja elämänsä maan päällä, puhuivat toisilleen ja säilyttivät kaikki aistinsa. Jeesus kertoi minulle, että fyysisten aistiemme juuret löytyvät itse asiassa hengestämme. Heidän maalliset ruumiinsa olivat kuolleita ja haudattuja, kuitenkin he elivät edelleen hengen/Hengen maailmassa.
Kol. 1:13 käskee meitä kiittämään Isää, joka on ottanut meidät pois pimeyden valtakunnasta " ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Olemme jo taivaan kansalaisia, joten menemme automaattisesti 'kotikaupunkiimme' tai 'kotimaahamme', kun kuolemme.
Mitä Barbin isoäiti sanoi
Barbin mennoniittohin kuulunut isoäiti oli lähestymässä 90 vuoden ikää ja asui tuossa vaiheessa hoitokodissa muutettuaan perheen maatilalta pois noin vuotta aiemmin. Puhuimme eräänä päivänä Herrasta ja hän huomautti: "Sisälläni tunnen olevani yhä kuin tuo 17-vuotias tyttö, joka saattoi juosta hedelmätarhan halki maatilalla." Sitten hän naurahti hieman katsoessaan pyörätuoliaan ennen kuin jatkoi: "Mutta keho ympärilläni on muuttunut."
Se, että hänen henkensä ei ollut muuttunut 90 vuodessa tarkoittaa, että hänen henkensä ei tule muuttumaan sadan tai 150:n tai 500:n vuoden ikäisenä. Jos hänen maallinen ruumiinsa olisi kyennyt jatkamaan, Barbin isoäiti olisi yli 135 vuotta vanha nykyään – mutta se mitä hän sanoi itsestään 90-vuotiaana olisi sama 35- tai 50- tai 150-vuotiaana – sisällään hän tunsi olevansa kuin tuo 17-vuotias tyttö maatilalla. Olemme ikuisia, mutta ruumiimme muuttuu ympärillämme. Emme tarvitse tätä maallista ruumista elääksemme. Olemme jo ikuisuudessa.
Joten ajatus siitä, että kuolemme ja SEN JÄLKEEN emme mene minnekään, on täysin väärä.
Herra kuollessaan
Pohtikaa myös Herraa ja Hänen kokemustaan kuolemasta. Yksinkertaisesti nukahtiko tai lakkasiko Herra olemasta olemassa kuollessaan ristillä tuona päivänä? Ei. Eikä myöskään Hänen vierellään parannuksen tehnyt ryöväri:
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Kumpikin kuoli ja vain jatkoi olemassaoloaan tuossa Hengen maailmassa. Meille kerrotaan, että Jeesus laskeutui maan alhaisempiin osiin ja ylösnousemuksessaan johti Vankeudessa olleet taivaaseen, minkä takia paratiisi on nyt 'ylhäällä' osana taivasta.
Nyt vanhurskaat menevät suoraan paratiisiin taivaassa, kuten Paavali totesi 2. Kor. 12: 2, 4: "...temmattiin kolmanteen taivaaseen...temmattiin paratiisiin..." (juutalaisuudessa ilma on ensimmäinen taivas, avaruus on toinen taivas, se missä Jumala asuu, on kolmas taivas – älkää antako kenenkään tehdä teille askel askelelta prosessia taivaan tavoittamiseksi – Kristus on jo hengessänne, ette voi päästä yhtään tuota lähemmäksi. Uskonnollisten kaavojen villitykset yrittävät vain parantaa sitä, että Kristus on teillä ja se on hyödytöntä, jollei lähentele jumalanpilkkaa, jos kristitty tekee niin. Kristus teissä, kirkkauden toivo. Levätkää siinä.)
Pohtikaa myös sitä, kun apostoli Johannes vietiin taivaaseen Ilm. 6: 9-10:ssa. Hän näkee suuren joukon uskovia, jotka olivat kuolleet uskonsa vuoksi. Kaikki nämä marttyyrit menivät suoraan taivaaseen kuollessaan ennenaikaisesti ja muistivat oman elämänsä kysyen Isältä, kuinka kauan kestäisi, kunnes heidän kuolemansa kostettaisiin. Olemme samoja ihmisiä elämässä ja sen jälkeen, kun tämä maallinen ruumis kuolee, me yksinkertaisesti menemme kansalaisuutemme mukaiseen valtakuntaan.
Todellakin Paavali oli oikeassa, kun hän totesi 2. Kor. 5:8:ssa: "muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö."
Mutta entäpä 'nukkumisen' käyttäminen kuvaamaan kuolemaa? Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed