Respect for the things of God #1; Angels and marriage. Weekly Thoughts, 5/4/19
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan#1, Enkelit ja avioliitto.
Hei kaikki,
Kun olin hyvin nuori, vanhempani päättivät muuttaa kasvavan perheensä neljä mailia (6,4 km) kaupungin ulkopuolelle pieneen maalaisnaapurustoon. Meillä oli noin 2,5 eekkeriä (1 hehtaari), iso maalaistyylinen koti yhdessä tasossa, tontin läpi takana juokseva puro, hedelmäpuita ...ja yhteinen puhelinlinja.
Mikä on yhteinen puhelinlinja? Jaettu puhelinlinja oli useamman kodin jakama yksittäinen puhelinlinja. Jokaisella kodilla oli oma puhelinlaitteensa, mutta se oli yhdistetty samaan linjaan naapurin kanssa. Saatoit poimia puhelimen kuulokkeen omassa talossasi ja jos joku naapureistasi käytti omaa puhelintaan, saatoit kuunnella heidän keskustelujaan.
Siihen aikaan monilla pienillä kaupungeilla tai meidän kaltaisillamme maaseudun naapurustoilla oli tietty yksittäinen naapurin rouva, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin istua kotona ja ajoittain nostaa luuri kuunnellakseen naapureiden puhelinkeskusteluita.
Kuulemastaan tämä henkilö joko levitti huhuja tai juoruja tai myöhemmin ilmaisi vahvoja mielipiteitä muille kuullun perusteella. Nythän sitä kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi (lol=paljon naurua).
Muistan äitini nostamassa luuria soittaakseen, mutta ensin hän viipyi hetken kuunnellen oliko joku muu langoilla ennen kuin jatkoi puhelua. Kun olin noin kuusi tai seitsemän vuotta vanha, vanhempani remontoivat talon ja silloin teknologia parantui niin että jokainen talo saattoi saada oman puhelinlinjansa -ei siis enää voinut salakuunnella naapureita!
K.U.N.N.I.O.I.T.U.S
Houkutus kuunnella salaa naapureita punnittiin toisen yksityisyyden kunnioittamista vasten, ja liian usein kiusaus voitti. Vapaus nostaa luuri naapurin yksityisen puhelun kuuntelemiseksi oli liian paljon vapautta joidenkin käsiteltäväksi -he eivät vain voineet pitää itseään kurissa muistamalla rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistään.
Samalla tavoin kristitty voi rakastaa Luojaa ja lähimmäistään, mutta yhdellä alueella rikkoa tuota kunnioitusta koska heillä on siihen vapaus, ja kunnioituksen puute tai ymmärrys hillitä itseään. Myöskin kristityt ovat joissakin kirkoissa ja “herätyskeskuksissa” huonomaineisia Hengen lahjojen käsittelemisessä kuin leluina nelivuotiaalle jouluaamuna -kuin leikkikaluina.
He huudahtelevat ooh ja aah kun joku näkee enkelin, ilmaisten kuin “ minäkin haluan sellaisen”. Ikään kuin enkelin tai Herran näkeminen tai Hengen lahjoissa liikkuminen olisi hengellinen ansiomerkki tai kunnia. Jos he vain tietäisivät minkä kanssa ja paremminkin kenen kanssa ovat tekemisissä, he eivät olisi sellaisia hengellisiä vauvoja.
Korintin kaupunki oli sellainen tapaus
Kaupungin tunnus oli “vapaus ja tieto” ja he elivät tuon tunnuslauseensa todeksi äärimmäisyyden mukaan. Paavalin täytyi kirjoittaa heille luvuissa 12-14 Hengen lahjojen oikeasta kohtelusta ja rakkaudesta ja kunnioituksesta Luojaa ja muita kohtaan. Paavalin ensimmäisessä kirjeessä heille hän kuvaili ainakin kymmenen tilannetta jotka tuli korjata.Vapaus ja tieto -mitä vain teetkin sopii hyvin!
Ensimmäisessä kirjeessä, luvussa 11:1-16 tilanne on sellainen että jotkut naiset riisuivat huntunsa tullessaan sisään kirkkoon. Meille kerrotaan Apostolien teoissa luku 18:7-8 että he alunperin tapasivat roomalaisen Justuksen kotona ja heidän joukkoonsa liittyi uskovia juutalaisia ja monet Korintin kreikkalaisista myös uskoivat.
Kaikki kolme kulttuuria olivat yhdessä talossa. Naisia käytännössä palvottiin kreikkalaisessa kulttuurissa ja heillä oli paljon vapautta, roomalaisilla naisilla ei niinkään ja juutalaisilla naisilla oli vapauksia jotka vaihtelivat alueen ja jopa kaupungin mukaan.
Mutta yksi asia yhdisti heitä tuolla Kreikan alueella: oli ohut, lähes läpinäkyvä huntu kasvoilla, joka kertoi naisen olevan naimisissa. Vaimon verhoamattomat kasvot olivat vain hänen miehensä nähtävänä. Tämä oli muinainen versio vihkisormuksesta. Mutta nämä naiset olivat vapaita Kristuksessa ja kokivat oikeutetuksi riisua huntunsa ollessaan talossa sisällä seurakunnan kokouksessa.
Voitko kuvitella tänä päivänä seurakunnan kokousta, jossa taloon tullessa isäntä tai emäntä olisi laittanut pienen kulhon oven pieleen, johon jokainen vaimo saattaisi riisua vihkisormuksensa ja ottaa sen siitä mukaan taas poistuessaan? Näin siis nuo vaimot tekivät riisuessaan huntunsa sisään tullessaan. He olivat rentoutuneita, yksityisessä kodissa kokouksessa uskonveljien ja -siskojen kanssa, ystävien kesken, he olivat vapaita Kristuksessa, kaikki oli moraalisesti soveliasta kokouksessa -mitä harmia siitä olisi?
Paavali pyytää heitä jakeessa 13 arvioimaan itse oliko heidän tekonsa sovelia ja jakeessa 16 kutsuu vaimojen huntuun pukeutumista tavaksi. Se ei ole jumaluusopillinen kysymys vaan kulttuurinen, hän sanoo ja heidän täytyy itsessään harkita miten oli soveliasta käyttäytyä. Tähän päivään saakka joissakin osissa maailmaa, vaimojen huntu on sääntö, mutta ei muualla alueella. Näin oli Korintissakin.
Suurempi kysymys oli avioliiton järjestyksen kunnioittaminen, joka vie suurimman osan Paavalin kommenteista. Hän jopa sanoo jakeessa 10 että vaimojen tulisi käyttää huntua “kunnioittaakseen enkeleitä”. Kreikassa on todellakin sana “angelous”, enkelit, joten jos sinun tekstissäsi sanotaan “papit”, se on väärin, silloin tarkoituksella ohitetaan kreikankielinen ilmaisu, jotta teksti olisi helpompi ymmärtää ilman historian tai kulttuurin tuntemusta -mutta tekstin virheellinen muuttaminen muuttaa kaiken.
Paul yksinkertaisesti sanoo että heidän tulisi käyttää huntua kunnioittaakseen aviomiehiään ja “enkeleiden vuoksi”. Hän sanoo tämän, jotta he ymmärtäisivät mitä “enkeleiden vuoksi” tarkoittaa. Hän veti heitä takaisin kunnioitukseen ja arvonantoon avioliittoa, enkeleitä ja Jumalan pelkoa kohti. Onko meillä samanlainen kunnioitus ja arvonanto Jumalaa ja Häneen liittyviä asioita kohtaan?
Ensi viikolla jatkan tästä -ovatko seurakunnassasi Jumalan asiat, enkelit ja Hengen lahjat kunnioituksen ja arvonannon kohteita vai leluja, joita voimme jakaa uusia näkyjä tai uusia kokemuksia muiden hämmästeltäväksi ooh ja aah -huudahduksin? Mikä on seurakuntasi kulttuuri, mikä on kristittyjen ystäviesi kulttuuri?
Siihen saakka...Siunauksin
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköpostiosoitteeni cwowi@aol.com
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan#1, Enkelit ja avioliitto.
Hei kaikki,
Kun olin hyvin nuori, vanhempani päättivät muuttaa kasvavan perheensä neljä mailia (6,4 km) kaupungin ulkopuolelle pieneen maalaisnaapurustoon. Meillä oli noin 2,5 eekkeriä (1 hehtaari), iso maalaistyylinen koti yhdessä tasossa, tontin läpi takana juokseva puro, hedelmäpuita ...ja yhteinen puhelinlinja.
Mikä on yhteinen puhelinlinja? Jaettu puhelinlinja oli useamman kodin jakama yksittäinen puhelinlinja. Jokaisella kodilla oli oma puhelinlaitteensa, mutta se oli yhdistetty samaan linjaan naapurin kanssa. Saatoit poimia puhelimen kuulokkeen omassa talossasi ja jos joku naapureistasi käytti omaa puhelintaan, saatoit kuunnella heidän keskustelujaan.
Siihen aikaan monilla pienillä kaupungeilla tai meidän kaltaisillamme maaseudun naapurustoilla oli tietty yksittäinen naapurin rouva, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin istua kotona ja ajoittain nostaa luuri kuunnellakseen naapureiden puhelinkeskusteluita.
Kuulemastaan tämä henkilö joko levitti huhuja tai juoruja tai myöhemmin ilmaisi vahvoja mielipiteitä muille kuullun perusteella. Nythän sitä kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi (lol=paljon naurua).
Muistan äitini nostamassa luuria soittaakseen, mutta ensin hän viipyi hetken kuunnellen oliko joku muu langoilla ennen kuin jatkoi puhelua. Kun olin noin kuusi tai seitsemän vuotta vanha, vanhempani remontoivat talon ja silloin teknologia parantui niin että jokainen talo saattoi saada oman puhelinlinjansa -ei siis enää voinut salakuunnella naapureita!
K.U.N.N.I.O.I.T.U.S
Houkutus kuunnella salaa naapureita punnittiin toisen yksityisyyden kunnioittamista vasten, ja liian usein kiusaus voitti. Vapaus nostaa luuri naapurin yksityisen puhelun kuuntelemiseksi oli liian paljon vapautta joidenkin käsiteltäväksi -he eivät vain voineet pitää itseään kurissa muistamalla rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistään.
Samalla tavoin kristitty voi rakastaa Luojaa ja lähimmäistään, mutta yhdellä alueella rikkoa tuota kunnioitusta koska heillä on siihen vapaus, ja kunnioituksen puute tai ymmärrys hillitä itseään. Myöskin kristityt ovat joissakin kirkoissa ja “herätyskeskuksissa” huonomaineisia Hengen lahjojen käsittelemisessä kuin leluina nelivuotiaalle jouluaamuna -kuin leikkikaluina.
He huudahtelevat ooh ja aah kun joku näkee enkelin, ilmaisten kuin “ minäkin haluan sellaisen”. Ikään kuin enkelin tai Herran näkeminen tai Hengen lahjoissa liikkuminen olisi hengellinen ansiomerkki tai kunnia. Jos he vain tietäisivät minkä kanssa ja paremminkin kenen kanssa ovat tekemisissä, he eivät olisi sellaisia hengellisiä vauvoja.
Korintin kaupunki oli sellainen tapaus
Kaupungin tunnus oli “vapaus ja tieto” ja he elivät tuon tunnuslauseensa todeksi äärimmäisyyden mukaan. Paavalin täytyi kirjoittaa heille luvuissa 12-14 Hengen lahjojen oikeasta kohtelusta ja rakkaudesta ja kunnioituksesta Luojaa ja muita kohtaan. Paavalin ensimmäisessä kirjeessä heille hän kuvaili ainakin kymmenen tilannetta jotka tuli korjata.Vapaus ja tieto -mitä vain teetkin sopii hyvin!
Ensimmäisessä kirjeessä, luvussa 11:1-16 tilanne on sellainen että jotkut naiset riisuivat huntunsa tullessaan sisään kirkkoon. Meille kerrotaan Apostolien teoissa luku 18:7-8 että he alunperin tapasivat roomalaisen Justuksen kotona ja heidän joukkoonsa liittyi uskovia juutalaisia ja monet Korintin kreikkalaisista myös uskoivat.
Kaikki kolme kulttuuria olivat yhdessä talossa. Naisia käytännössä palvottiin kreikkalaisessa kulttuurissa ja heillä oli paljon vapautta, roomalaisilla naisilla ei niinkään ja juutalaisilla naisilla oli vapauksia jotka vaihtelivat alueen ja jopa kaupungin mukaan.
Mutta yksi asia yhdisti heitä tuolla Kreikan alueella: oli ohut, lähes läpinäkyvä huntu kasvoilla, joka kertoi naisen olevan naimisissa. Vaimon verhoamattomat kasvot olivat vain hänen miehensä nähtävänä. Tämä oli muinainen versio vihkisormuksesta. Mutta nämä naiset olivat vapaita Kristuksessa ja kokivat oikeutetuksi riisua huntunsa ollessaan talossa sisällä seurakunnan kokouksessa.
Voitko kuvitella tänä päivänä seurakunnan kokousta, jossa taloon tullessa isäntä tai emäntä olisi laittanut pienen kulhon oven pieleen, johon jokainen vaimo saattaisi riisua vihkisormuksensa ja ottaa sen siitä mukaan taas poistuessaan? Näin siis nuo vaimot tekivät riisuessaan huntunsa sisään tullessaan. He olivat rentoutuneita, yksityisessä kodissa kokouksessa uskonveljien ja -siskojen kanssa, ystävien kesken, he olivat vapaita Kristuksessa, kaikki oli moraalisesti soveliasta kokouksessa -mitä harmia siitä olisi?
Paavali pyytää heitä jakeessa 13 arvioimaan itse oliko heidän tekonsa sovelia ja jakeessa 16 kutsuu vaimojen huntuun pukeutumista tavaksi. Se ei ole jumaluusopillinen kysymys vaan kulttuurinen, hän sanoo ja heidän täytyy itsessään harkita miten oli soveliasta käyttäytyä. Tähän päivään saakka joissakin osissa maailmaa, vaimojen huntu on sääntö, mutta ei muualla alueella. Näin oli Korintissakin.
Suurempi kysymys oli avioliiton järjestyksen kunnioittaminen, joka vie suurimman osan Paavalin kommenteista. Hän jopa sanoo jakeessa 10 että vaimojen tulisi käyttää huntua “kunnioittaakseen enkeleitä”. Kreikassa on todellakin sana “angelous”, enkelit, joten jos sinun tekstissäsi sanotaan “papit”, se on väärin, silloin tarkoituksella ohitetaan kreikankielinen ilmaisu, jotta teksti olisi helpompi ymmärtää ilman historian tai kulttuurin tuntemusta -mutta tekstin virheellinen muuttaminen muuttaa kaiken.
Paul yksinkertaisesti sanoo että heidän tulisi käyttää huntua kunnioittaakseen aviomiehiään ja “enkeleiden vuoksi”. Hän sanoo tämän, jotta he ymmärtäisivät mitä “enkeleiden vuoksi” tarkoittaa. Hän veti heitä takaisin kunnioitukseen ja arvonantoon avioliittoa, enkeleitä ja Jumalan pelkoa kohti. Onko meillä samanlainen kunnioitus ja arvonanto Jumalaa ja Häneen liittyviä asioita kohtaan?
Ensi viikolla jatkan tästä -ovatko seurakunnassasi Jumalan asiat, enkelit ja Hengen lahjat kunnioituksen ja arvonannon kohteita vai leluja, joita voimme jakaa uusia näkyjä tai uusia kokemuksia muiden hämmästeltäväksi ooh ja aah -huudahduksin? Mikä on seurakuntasi kulttuuri, mikä on kristittyjen ystäviesi kulttuuri?
Siihen saakka...Siunauksin
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköpostiosoitteeni cwowi@aol.com
RSS Feed