Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 6
Hei kaikki,
Olen puhunut kristityistä ja synneistä, joista ei ole tehty parannusta...
Vakava aihe
Lopetin viime viikolla Korinttiin puhuen ruumiissa olevasta synnistä, jota Paavali käsitteli ensimmäisen kirjeensä 11 luvussa. Jotkut Korintissa söivät ja joivat ennen kuin tulivat kokoukseen, joka pidettiin jonkun kotona, mieluummin kuin söivät niiden veljien ja sisarten kanssa, joista eivät pitäneet, (koti-) seurakunnan kokouksessa. Koska he eivät erottaneet Herran ruumista – sekä Hänen uhriaan että edessään olevaa Kristuksen ruumista – Paavali sanoi monien heistä olevan heikkoja ja sairaita ja monien jopa kuolleen ennen kuin heidän aikansa oli.
Miltä tuomio näyttää
Olisi pitänyt tapahtua niin, että rikkaat ihmiset olisivat käsitelleet ennakkoluulonsa ja uudistaneet mielensä siihen, että kaikki ovat tasa-arvoisia Kristuksessa – kyse on heidän vaeltamisestaan rakkaudessa – ja syöneet niiden kanssa, joista eivät pitäneet. Se teko, että käsittelee sydäntään, on sitä mitä Paavali sanoo ’itsensä tuomitsemiseksi’.
Kun pelastuit, kyse oli itse asiassa itsesi tuomitsemisen teosta. Luulit pelkästään rukoilleesi syntisen rukouksen tai huusit Jumalaa avuksi, mikä on voinut olla asian laita. Mutta hengellisesti tuomitsit itsesi. Tuomitsit itsesi syntiseksi ja otit Jumalan lääkkeen syntiisi, tai tuomitsit elämän olosuhteet itsellesi ylivoimaisiksi ja huusit Hänen puoleensa – oli sitten kyse kummasta tahansa, teit omaan harkintaasi perustuvan ratkaisun, joka sanoi, että olit tullut omien neuvojesi päähän ja tarvitsit sitä, että Hän puuttuu elämääsi.
Koska tuomitsit itsesi, Hän ei tule sinua tuomitsemaan. Tulet seisomaan Kristuksen edessä antaaksesi selostuksen elämästäsi siitä lähtien kun pelastuit, kyllä, mutta et tuomittavana taivaan/helvetin suhteen. Olet jo siirtynyt kuolemasta elämään, koska tuomitsit itsesi. Tänään kun teemme syntiä ja tunnemme tuon murheen sydämessämme ja myönnämme sen Herralle – me jälleen tuomitsemme itsemme. Kun tuomitsemme itsemme, tuo synti poistetaan tililtämme.
Kieltäytymisen ja tuomion prosessi
Paavali hahmotteli sen prosessin, jota Sana – sekä kirjoitettu että Elävä Sana Jeesus – käyttää ojentaakseen Hänen ruumistaan. 2 Tim. 3:16:ssa hän sanoi tämän:
”Jokainen Raamatun kirjoitus on Jumalan hengittämää (elävää) ja hyödyllistä opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.” (suomennos tässä)
'Opetus' tarkoittaa tarkalleen sitä – mikä kertoo meille, että ensin Herra yrittää opettaa meille virheemme sekä opettaa meille oikean tien kulkea. ’Nuhtelua’ käytetään ilmaisemaan synnintuntoa, jota koemme tehdessämme syntiä. Sana, sekä kirjoitettu että Elävä, tuomitsee meidät hengessämme kun teemme syntiä tai alamme mennä pois siltä polulta, joka Hänellä on meitä varten.
'Ojennus' tarkoittaa ‘oikaista’ ja käytetään kuvaamaan sitä, kun joku asetetaan takaisin kävelypolulle, ikään kuin hän olisi tilapäisesti poikennut siltä pois, mutta nyt Hän yrittää ohjata meidät takaisin tuolle polulle. ’Kasvatus’ tarkoittaa ’lasten harjaannuttamista’ ja pitää sisällään sen oppimisen, kuinka hallitsemme mielijohteitamme – jätetään lapsuus ja siirrytään kypsyyteen.
Hepr. 12:9 kysyy: Me olimme alamaiset lihamme isille, jotka meitä ojensivat sen mukaisesti, minkä ajattelivat olevan oikein, emmekö me paljon enemmän olisi alamaiset henkien isälle ja eläisi? (suomennos tässä) Tämä osoittaa meille, että Isän yritykset ojentaa meitä tai saada meidät tuomitsemaan itsemme, jos niistä otetaan vaari, tuottavat elämän. Lihamme isät ojensivat meitä lihassamme. Henkemme Isä ojentaa meitä hengellisesti, ainakin aluksi.
Kuurot korvat
Mutta entä jos joku kieltäytyy tulemasta opetetuksi, kieltäytyy tarttumasta hengessään olevaan synnintuntoon käsitelläkseen sen, kieltäytyy Hänen yrityksistään palauttaa meidät oikealle polulle, kieltäytyy hillitsemästä mielijohteitaan ja kypsymättömyyttään ja kieltäytyy kasvamasta aikuiseksi Hänessä?
Herran tuomitsemaksi tuleminen merkitsee sitä, että ihminen tietää mitä tulee tehdä, mutta kieltäytyy tekemästä sitä. Herra käsittelee meitä aluksi näissä asioissa aivan hellästi ja sitten sitä voimakkaammin mitä enemmän vastustelemme. Palaa Matteus 18:15- 20:ssa olevaan henkilöön, jonka luokse tuli ensin yksi ihminen, sitten kaksi ystävää, sitten seurakunnan johto yhä voimakkaammaksi tulevassa yrityksessä saada häntä tekemään parannus. Niin on myös Herran kohdalla meidän suhteemme.
Hienovarainen
Ensin Hän pitää asiat yksityisinä, sydämessämme Hänen ja meidän välisenämme. Tämä saattaa kestää päiviä tai viikkoja tai kuukausia tai vuosia. Jos emme anna Hänelle periksi – muista, että Hän on meidän puolellamme ja haluaa meidän tulevan eteensä viimeisenä päivänä sellaisina, ettei ole mitään pois poltettavaa – Hän lisää ponnistuksiaan, ehkä antamalla meidän kuulla saarnan, jossa tiedämme yhden rivin olevan Häneltä meille osoitettu sen vaikutuksen perusteella, joka sillä on sydämeemme.
Ehkä kyse on unesta, jonka me tiedämme olevan varoitus tuomita itsemme ja saattaa sydämemme oikealle tolalle. Elihu kertoi Jobille, että Jumala oli yrittänyt tavoittaa hänet: "Unessa, yön näyssä, kun syvä uni valtaa ihmisen, sitten Jumala avaa hänen korvansa ohjaukselle, että Hän voi vetää ihmisen pois tämän (synnillisestä) pyrkimyksestä.” Job 33:14-17
Totuus?
Jos emme tuomitse itseämme, tulemme usein näkemään tuon synnin vaikutuksen terveyteemme, kuten Paavali sanoi korinttolaisista. Viimeaikaiset lääketieteelliset tutkimukset osoittavat emotionaalisen ja fyysisen terveyden välisen yhteyden – Paavali olisi voinut kertoa heille sen! Paavalin 1 Kor. 11:ssa sanoman mukaan synnin vaaliminen ja suojeleminen sydämessämme voi tehdä meistä ’heikkoja ja sairaita’ ja hän sanoi jopa, että monet olivat kuolleet varhain. Mutta yhä asian käsittely on yksityistä tuon ihmisen ja Herran välillä.
Ihmiset saattavat nähdä ulkoiset puolet – terveysongelmasi – mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä, että Herra on käsitellyt vuosien ajan ennakkoluuloisuuttasi tai ehkä ruokailutottumuksiasi. Sitten jotakin tapahtuu ja he kysyvät ’Oi Herra, miksi tämä tapahtui?’ ja vain sinä ja Herra tiedätte, miksi se tapahtui.
He saattavat kuulla peltikolarista, johon jouduit, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä, että Hän on käsitellyt sitä, että ajaessasi autoa kirjoitat tekstiviestejä – mutta Hän salli pienen peltikolarin kertoakseen sinulle, että koettelet rajoja. Ja syytät toista osapuolta samalla kun piilotat totuuden Jumalan kanssakäymisestä kanssasi.
Hän ei ehkä anna sinulle enää mielisuosiota pankin suhteen koskien tilinylityksiä lopettaen tuon mielisuosion, koska Hän on vuosien ajan käsitellyt kohdallasi kurinalaista rahankäyttöä – mutta sinä vain valitat, että pankki on sinulle ilkeä, ja se on se, minkä muut kuulevat, koska he eivät tiedä totuutta.
Vastuuvapauslauseke
Yllä oleva ei tarkoita sitä, että ihmiset jotka kuolevat tai sairastuvat tai joutuvat auto-onnettomuuksiin tai ylittävät tilinsä olivat kaikki Herran tuomitsemia – ei! Joskus vain tapahtuu asioita, joita emme ymmärrä tai emme voi hallita. Pointtini on osoittaa Hengen ja ihmissydämen tiet joissakin tilanteissa.
Puuta, heinää, olkia jälleen
Yllä olevat esimerkkinä esitetyt asiat, silloin kun niitä ei ole käsitelty, muodostuvat puuksi, heinäksi ja oljiksi, jotka kannamme taivaaseen ja jotka tullaan polttamaan poroksi: Totuus siitä, kuinka Hän käsitteli meitä ennakkoluuloisuutemme tai ruokailutottumustemme suhteen, jotka piilotimme itseltämme ja toisilta; puolitotuudet, jotka ovat myös kertomiamme puolittaisia valheita ajamisesta keskittyminen herpaantuneena ja tämän ollessa peltikolarimme syy; holtiton tuhlaus, josta valehtelemme toisille ja syytämme pankkia – kaikki nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka kannetaan taivaaseen puuna, heinänä ja olkina.
Kypsyys Kristuksessa merkitsee, että myönnämme itsellemme ja Herralle, että Hän käsittelee meidän kohdallamme jotakin ongelmaa. Se tarkoittaa sitä, että kun meillä on kiusaus kertoa jollekulle ilkeän pankin tehneen virheen, myönnät ongelman olevan sinun syysi ja että Jumala on käsitellyt sinua kurinalaisuuden suhteen.
Nämä ovat niitä asioita, jotka joko tekevät meidät kypsiksi olemaan enemmän Kristuksen kaltaisia tai ne jäävät sydämeemme käsittelemättöminä kunnes tapaamme Hänet kasvokkain ja meiltä täytyy polttaa ne poroksi ja meidän täytyy myöntää totuus.
Hän ei todellakaan ole muuttunut
Herra seuraa samaa toimintamallia kuin minkä Hän hahmottelee Sanassa. Hän haluaa käsitellä meitä kahden kesken, vain me ja Hän. Jos emme tee parannusta, kuten Matt. 18:15 -16:ssa, Hän sallii jonkun läheisemme päästä selville salaisuudestamme. Ehkä puolison, ehkä pastorin tai luotetun ystävän. Hänen tarkoituksensa ’niiden joiden täytyy tietää’ –piirin laajentamiselle on meidän tuomisemme pois tuosta synnistä eheyteen – elämään.
Olen ollut ’Liiton silmät’- kumppani joillekuille miehille pornografian suhteen tilanteissa jossa olin ainoa, joka tiesi heidän kamppailustaan, ja joissakin tapauksissa tulin mukaan tuohon tilanteeseen ao. henkilön ja hänen puolisonsa aloitteesta.
Toisinaan joku kurottautuu toisen puoleen, mikä kaikki on osa sitä, että Herra laajentaa tuota piiriä yhteen tai kahteen todistajaan. Ehkä on kyse vihasta, ehkä avioliitto-ongelmista, ehkä jostakin riippuvuudesta – mutta usein ihmiset etsivät toisten apua, kun he tulevat kohtaan, jossa vain Jumala ja he yksin eivät riitä. Kaikki tämä on Jumalan tuomitsemisprosessia ja on tervettä, sillä Hän tekee kaikkensa saadakseen meidät tuomitsemaan itsemme, jotta Hänen ei tarvitse puuttua tilanteeseen suoraan.
Seuraavan Matt. 18:15-20:n askelen muistanet olevan ’kerro se seurakunnalle’. Se ei tarkoita sitä, että jonkun aviorikos julkistetaan seurakunnan tiedotuslehdessä. Jälleen Raamattu tulkitsee Raamattua, ja näemme juuri tuollaisen tilanteen Paavalin elämässä Apt. 15:ssa, kun hän tulee apostolien ja vanhinten eteen puolustautumaan kun häntä oli syytetty pakanoille saarnaamisesta ja siitä, ettei hän sen jälkeen pakottanut näitä tottelemaan Mooseksen lakia. (syyllinen)
Niinpä apostolit ymmärsivät Matt. 18:n esimerkin ’kerro se seurakunnalle’, kuten nähdään Apt. 15:stä, merkitsevän yksityisesti johdolle, sillä noin he toimivat Paavalin tapauksessa. (jae 6)
Toisin sanoen vain rakasta tuota veljeä, joka ei tuomitse itseään/kadu kun yksi meni hänen luokseen eikä silloin kun kaksi muuta meni eikä kun asia vietiin johdolle – sen jälkeen ainoa asia jonka voit tehdä, on rakastaa häntä. Tämän vuoksi Jeesus sanoi heti Matt. 18:18-20:ssa, että missä nuo alkuperäiset 2 tai 3 menivät tuon veljen luo ja ovat kokoontuneet rukoukseen hänen puolestaan, Hän on siinä heidän keskellään lampaiden Suurena Paimenena. Ja heidän rukouksensa ovat sopimus pyytää Paimenta menemään teille ja syrjäpoluille hakemaan takaisin heidän ystävänsä.
Minulta loppui jälleen kirjoitustila, mutta päätän tämän aiheen käsittelyn ensi viikolla. On monia raamatullisia esimerkkejä siitä, että Herra tuomitsee jonkun, mukaan luettuina mies, joka luovutettiin Saatanalle kuolemaan varhain vaikka hän kyllä tulisi pelastumaan, mies joka ei kyennyt vastaanottamaan Pyhän Hengen Kastetta koska hänen sydämensä ei ollut oikeassa tilassa, armon loppuminen Iisebelin kohdalla ja niin monia muita. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn