When Christians Die with Unrepented Sin #2
Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla luettelin neljä tilannetta, jossa synnissä olevat kristityt kuolivat ja kysyin sen jälkeen, ovatko he taivaassa: ylinopeutta ajanut, katkera entinen puoliso, pornoriippuvainen, itsemurhan tehnyt. Kerroin, kuinka meidän uudeksi luotu henkemme todistaa asemamme Jumalan lapsina ja seon täten meidän ’pääsylippumme’ taivaaseen.
Kuinka suuri Jumalasi on?
Jos uskomme taivaan olevan menetetty sellaiselta, joka kuolee ajettuaan 1 mailin yli nopeusrajoituksen, mikä merkitsee tuon tapahtuvan siltä pohjalta, että hän oli synnissä kuollessaan, niin sitten jos tämä ajatuksenkulku viedään loogiseen päätökseensä, kovinkaan moni uskova ei itse asiassa selviytyisi taivaaseen.
Se tekisi Isästä ja Herrasta Jeesuksesta melko pieniä, melko rajoittuneita, merkitsisi että he eivät olisi kyenneet keksimään yhtään sen parempaa suunnitelmaa kuin se, jossa ihmiset saadaan syntymään uudesti ja toivotetaan tervetulleiksi taivaalliseen perheeseen ja tämä suunnitelmamurskautuisi kappaleiksi, jos tuo uskova kuolisi ajaessaan mailin ylinopeutta, hänellä olisi jonkin verran katkeruutta entistä puolisoaan kohtaan, hänellä olisi salainen synti tai hän tarkoituksellisesti keskeytti elämänsä. Eikö Jumala olisi voinut keksiä parempaa suunnitelmaa kuin tuo?
Minulla on pastoriystävä, joka varttui nasaretilaisessa (engl. Nazarene) tunnustuskunnassa. Hän kertoi menneensä joka sunnuntai alttarille tekemään parannusta ja ’pelastumaan’, koska hän oli varma, että jos olisi tehnyt jonkin synnin viikon aikana ja olisi kuollut, hän menisi helvettiin. Hän ajatteli taivaan kansalaisuuden ja aseman Jumalan lapsena vaihtelevan jokaisen synti/parannuksenteko -syklin mukana ja vain toivoi, että kuollessaan olisi tuon syklin ’parannuksenteon’ puolella.
Kuinka tämä siis toimii?
Jos tiedän tehneeni tai tekeväni syntiä, mutten käsittele tuota syntiä pyytämällä anteeksiantoa tai jollain tavoin tunnusta sitä ja käännä sydäntäni ja mieltäni vanhurskautta kohti, ja kuolen, menenkö silti taivaaseen?
Jos jollakulla on tapasynti, kuten esimerkissäni sydäntautisesta miehestä, jolla on pornoriippuvuus, onko tuolla synnillä voima tahrata hänen uudestisyntynyt henkensä niin, ettei hän mene taivaaseen? Tai koska hän on Jumalan lapsi, meneekö hän silti taivaaseen – mutta jos asia on niin, kuinka Jumala käsittelee tuon synnin, josta ei ole tehty parannusta?
Jos ihminen on käynyt läpi paljon tässä elämässä ja tulee Jumalan luo vasta kuolinvuoteellaan tai monien maailmassa koettujen vaikeiden vuosien jälkeen, odottaako Jumala, että he ovat täysin ratkaisseet jokaisen kivun ja tuskan, jokaisen virheen ja kokemuksen ENNEN kuin he menevät taivaaseen – tai muutoin heitä ei päästetä sisälle?
Täällä tänään, huomenna poissa?
Kaikki nämä kysymykset kysyvät todellisuudessa tätä: Jättääkö Pyhä Henki minut joka kerran, kun teen syntiä?
Pysyykö Hän minussa, jos ajan hieman ylinopeutta, mutta saataisi lähteä, jos puhuisin pahaa voidellusta Herran palvelijasta? Pysyisikö Hän, jos katsoisin hieman pornoa, mutta lähtisi, jos tekisin syrjähypyn? Pysyisikö Hän minussa, jos ajattelisin paljon masennusta ja haluaisin vain lopettaakaiken ja mennä taivaaseen, mutta jättäisi minut, jos itse asiassa vetäisin liipaisimesta tai nielisin pillereitä lopettaakseni kaiken? Missä on jakolinja taivaan ja helvetin välillä uskovalle?
Perusta nro1: Maa kontrolloi taivasta
Vaikka Jeesus kuoli ristillä karkeasti ottaen 2 000 vuotta sitten, et uudestisyntynyt vetäessäsi ensimmäisen kerran henkeä. Sinun täytyi tehdä päätös myöhemmin elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka vastasit Isän kutsuun, sinun täytyi silti päättää uskoa Jeesukseen ja seurata Häntä. Maa kontrolloi taivasta pelastumisessasi. Jos niin olisi, Jumala joka ’haluaa kaikkien pelastuvan’, vain tekisi asian puolestasi (1. Tim. 2:4)
Jos vastustaisimme Isän pelastuskutsua siihen saakka, kunnes olisimme hyviä ja valmiita, tämä sama periaate ulottuu myös pienempiin ratkaisemattomiin synteihin elämässämme – vaikka Hän saattaa kutsua meitä käsittelemään syntejä ja ongelmia sydämessämme ja elämässämme, me päätämme milloin ja missä ja käsittelemmekö me nämä asiat. Joskus me pidämme synnistä ja niinpä suojelemme sitä sydämessämme tarkasti vartioidussa paikassa, josta kukaan ei tiedä. Mitä tapahtuu, jos kuolet ennen kuin olet valmis käsittelemään sitä?
Olipa tuo synti sitten jotakin sellaista kuten kielteiset tunteet entistä puolisoa kohtaan, jonka haluat tulla rangaistuksi vielä vähän ja vastustat Isän yllytyksiä antaa anteeksi, tai taipumus ylinopeuteen, jolloin jätät huomiotta Hänen nuhtelunsa hidastaa, koska pidät ylinopeuden ajamisesta, tai riippuvuus, joka on olemassa ratkaisemattomien tunnepuolen ongelmien vuoksi, joita et ole aivan valmis kohtaamaan – me kontrolloimme taivaan osallistumista elämäämme.
Asian toisella tavalla sanoakseni syntinen tekee syntiä, koska on hänen luontonsa tehdä niin; uskova tekee syntiä omasta tahdostaan. (Ef. 2:3 sanoo meidän olleen ’luonnostamme vihan lapsia’)
Me päätämme kutsua Isän ja Herran pienille suojelluille alueillemme tai emme. Mitä jos vain Hän ja sinä tiedätte tästä pienestä alueesta - ja sitten kuolet! Mikä on Hänen reaktionsa sinut nähdessään?
Perusta nro 2: Ero syntien ja rikkomusten välillä
Paavali sanoi Ef. 2:ssa: "ja teidät Hän teki eläviksi, kun olitte kuolleita rikkomuksissanne ja synneissänne." (suomennos tässä)
Herra tekee eron rikkomusten ja syntien välillä, ja tämä nähdään Vanhasta Testamentista lähtienhalki Uuden Testamentin. Jos et ymmärrä eroa, ymmärrät Herran väärin evankeliumeissa, ymmärrät väärin epistolat ja rakennat kokonaisen teologian virheellisten ja väärien uskomusten pohjalle. Annapa siis minun selvittää.
Synti on teko Jumalaa vastaan. Voimme sen tähden ajatella syntiä vertikaalisena, pystysuorana.
Rikkomus on teko jotakuta ihmistä vastaan. Voimme sen tähden ajatella rikkomustahorisontaalisena, vaakasuorana.
Tämä merkitsee sitä, etteivät kaikki synnit ole rikkomuksia, mutta kaikki rikkomukset ovat syntejä.
Jos rikon toista uskovaa vastaan, olen myös tehnyt syntiä Kristusta vastaan. 1. Kor. 8:12, Rm. 14:9-15. Sen tähden kaikki rikkomukset ovat myös syntejä.
Syyllisyys ja vahinko
Uuden Testamentin ymmärrys, että Jumala tekee eron rikkomusten ja syntien välillä, tulee Vanhasta Testamentista. 3. Mooseksen kirjan 6:1-7:ssä meillä on vikauhrilaki (rikkomusuhrilaki).
(Käsittelen yksityiskohtaisemmin tätä opetussarjassani Sermon on the Mount (Vuorisaarna) 2, joka pitää sisällään toisen posken kääntämisen, toisen virstan kulkemisen ja muita VT:tä ja kulttuuria koskevia käsityksiä, jotka ymmärrämme usein väärin.)
Vikauhrilaissa Jumala ei voinut antaa anteeksi toista ihmistä vastaan rikkoneelle ennen kuin ja elleirikkoja ollut ensin hyvittänyt asiaa sille, jota vastaan oli rikkonut. Hänen ei täytynyt pelkästäänpalauttaa se mitä oli tehnyt väärin tms., hänen tuli myös lisätä tähän 20 % korkoa rahasakkona varmistaakseen, että heidän välinsä olivat nyt kunnossa. VASTA SEN JÄLKEEN kun palautus ja koronmaksu oli suoritettu, hän saattoi tulla Jumalan eteen saadakseen rikkomuksensa ja syntinsä anteeksi.
Isän mielessä ihmisen täytyy korjata se vahinko, jonka hänen rikkomuksensa oli toiselle ihmiselleaiheuttanut – vahinko – ennen kuin hänelle voitiin antaa anteeksi vertikaalisesti – syyllisyys. Sekä vahinko että syyllisyys täytyy korjata, jotta ihmisen elämä olisi oikealla tolalla Jumalan edessä.
Suuri suodatin
Sen seuraamukset, ettei Jumala anna anteeksi ihmisen rikkomuksia ellei tämä ole ainakin yrittänyt saada anteeksi toiselta osapuolelta, voidaan nähdä seurakunnissamme tänään.
Sisar se ja se panettelee sekä puhuu pahaa toisesta naisesta seurakunnassa ja kuitenkin menee seurakuntaan sunnuntaiaamuna ja laulaa kuin olisi taivaan henkilökohtainen soololaulaja, ikään kuin mikään ei olisi vialla hänen ja tuon toisen seurakuntalaisten joukossa istuvan naisen välillä. Koskahän on se osapuoli, joka on tehnyt rikkomuksen eikä ole yrittänyt tehdä parannusta ja korjata tilannetta, Jumala ei ole antanut hänelle anteeksi riippumatta siitä, kuinka korkealle hän lurittaa sunnuntaiaamuna. Kun hän pääsee taivaaseen, hänen täytyy käsitellä asia henkilökohtaisesti Herran kanssa, jollei hän muutu.
Kun seisotte ja rukoilette, antakaa anteeksi
Ja tästä syystä Jeesus lausui Mk. 11:25-26:ssa "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Tässä EI ole kyse taivaasta tai helvetistä. Tässä on kyse horisontaalisista synneistä, rikkomuksista.
Jos sidot sydämessäsi jonkun sinua vastaan tekemän rikkomuksen, sidot Isän kädet taivaassa ja Hänen kykynsä antaa sinulle anteeksi sinun rikkomuksesi. EI SYNTEJÄ, vaan rikkomuksia. Maa kontrolloi taivasta tässä tapauksessa. Jos rukoilet Isä meidän – rukouksen, ”Anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan” – niin sen jälkeen kaikki on hyvin ja elämäsi on puhdas Hänen edessään.
Täysi ympyrä
Esimerkiksi: jos tuo esimerkissäni ollut entinen vaimo, joka on yhä katkera, kuolee ilman että tuota asiaa on selvitetty, hänen syntinsä on annettu anteeksi, mutta tuota yhtä rikkomusta ei ole – Paavali sanoo, että hän pelastuu, vaikkakin tuo rikkomus tulee palamaan – enemmän ensi viikolla siitä, mitä tapahtuu ’toisella puolella’.
Annapa kun lopetan kysymyksillä, joita tiedän monien kysyvän:
Täytyykö minun palata ajassa 15 vuotta taaksepäin ja mennä entisen puolisoni luo pyytämään anteeksi, että laitoin höyryävän kassillisen koirankakkaa hänen ulkoportailleen ennen kuin Jumala antaa minulle tuon rikkomuksen anteeksi? Täytyykö minun mennä takaisin entisen pastorini luo ja pyytä anteeksi sitä, mitä sanoin hänestä 10 vuotta sitten? Kuinka korjaan tilanteen jonkun sellaisen suhteen, joka on nyt kuollut?
Lyhyt vastaus on ei, sinun ei tarvitse käydä läpi muistisi onkaloita etsien joitain mahdollisia kätkettyjä rikkomuksia, jotka ehkä olet tehnyt, olivatpa ne suuria tai pieniä. Tämän Jeesuksen, Jaakobin ja Paavalin opetuksen jokaisessa asiayhteydessä tilanne vaatii välitöntä toimintaa, mutta mitä tulee kauempana menneisyydessä olleisiin rikkomuksiin, jotka vasta nyt ymmärrät oikealla tavalla, Hänen armonsa kattoi tietämättömyytesi kauan aikaa sitten. Mutta tästedes tiedät mitä tehdä.
Ja haluan lisätä, että sanomalla ‘Kun te seisotte ja rukoilette, antakaa anteeksi’, Jeesus tekee selväksi, että anteeksiantaminen on päätös, ei tuntemus tai tunnetila. Teemme päätöksen antaaanteeksi välittömästi, mutta voidaan tarvita 10 vuotta asiaa koskevien tunteiden työstämiseen!Jeesus opetti anteeksiantamisen jollekulle olevan päätös, ei tunne.
Ensi viikolla: enemmän selvyyttä tähän, ja kultaa, hopeaa, jalokiviä vai puuta, heinää ja olkia.Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla luettelin neljä tilannetta, jossa synnissä olevat kristityt kuolivat ja kysyin sen jälkeen, ovatko he taivaassa: ylinopeutta ajanut, katkera entinen puoliso, pornoriippuvainen, itsemurhan tehnyt. Kerroin, kuinka meidän uudeksi luotu henkemme todistaa asemamme Jumalan lapsina ja seon täten meidän ’pääsylippumme’ taivaaseen.
Kuinka suuri Jumalasi on?
Jos uskomme taivaan olevan menetetty sellaiselta, joka kuolee ajettuaan 1 mailin yli nopeusrajoituksen, mikä merkitsee tuon tapahtuvan siltä pohjalta, että hän oli synnissä kuollessaan, niin sitten jos tämä ajatuksenkulku viedään loogiseen päätökseensä, kovinkaan moni uskova ei itse asiassa selviytyisi taivaaseen.
Se tekisi Isästä ja Herrasta Jeesuksesta melko pieniä, melko rajoittuneita, merkitsisi että he eivät olisi kyenneet keksimään yhtään sen parempaa suunnitelmaa kuin se, jossa ihmiset saadaan syntymään uudesti ja toivotetaan tervetulleiksi taivaalliseen perheeseen ja tämä suunnitelmamurskautuisi kappaleiksi, jos tuo uskova kuolisi ajaessaan mailin ylinopeutta, hänellä olisi jonkin verran katkeruutta entistä puolisoaan kohtaan, hänellä olisi salainen synti tai hän tarkoituksellisesti keskeytti elämänsä. Eikö Jumala olisi voinut keksiä parempaa suunnitelmaa kuin tuo?
Minulla on pastoriystävä, joka varttui nasaretilaisessa (engl. Nazarene) tunnustuskunnassa. Hän kertoi menneensä joka sunnuntai alttarille tekemään parannusta ja ’pelastumaan’, koska hän oli varma, että jos olisi tehnyt jonkin synnin viikon aikana ja olisi kuollut, hän menisi helvettiin. Hän ajatteli taivaan kansalaisuuden ja aseman Jumalan lapsena vaihtelevan jokaisen synti/parannuksenteko -syklin mukana ja vain toivoi, että kuollessaan olisi tuon syklin ’parannuksenteon’ puolella.
Kuinka tämä siis toimii?
Jos tiedän tehneeni tai tekeväni syntiä, mutten käsittele tuota syntiä pyytämällä anteeksiantoa tai jollain tavoin tunnusta sitä ja käännä sydäntäni ja mieltäni vanhurskautta kohti, ja kuolen, menenkö silti taivaaseen?
Jos jollakulla on tapasynti, kuten esimerkissäni sydäntautisesta miehestä, jolla on pornoriippuvuus, onko tuolla synnillä voima tahrata hänen uudestisyntynyt henkensä niin, ettei hän mene taivaaseen? Tai koska hän on Jumalan lapsi, meneekö hän silti taivaaseen – mutta jos asia on niin, kuinka Jumala käsittelee tuon synnin, josta ei ole tehty parannusta?
Jos ihminen on käynyt läpi paljon tässä elämässä ja tulee Jumalan luo vasta kuolinvuoteellaan tai monien maailmassa koettujen vaikeiden vuosien jälkeen, odottaako Jumala, että he ovat täysin ratkaisseet jokaisen kivun ja tuskan, jokaisen virheen ja kokemuksen ENNEN kuin he menevät taivaaseen – tai muutoin heitä ei päästetä sisälle?
Täällä tänään, huomenna poissa?
Kaikki nämä kysymykset kysyvät todellisuudessa tätä: Jättääkö Pyhä Henki minut joka kerran, kun teen syntiä?
Pysyykö Hän minussa, jos ajan hieman ylinopeutta, mutta saataisi lähteä, jos puhuisin pahaa voidellusta Herran palvelijasta? Pysyisikö Hän, jos katsoisin hieman pornoa, mutta lähtisi, jos tekisin syrjähypyn? Pysyisikö Hän minussa, jos ajattelisin paljon masennusta ja haluaisin vain lopettaakaiken ja mennä taivaaseen, mutta jättäisi minut, jos itse asiassa vetäisin liipaisimesta tai nielisin pillereitä lopettaakseni kaiken? Missä on jakolinja taivaan ja helvetin välillä uskovalle?
Perusta nro1: Maa kontrolloi taivasta
Vaikka Jeesus kuoli ristillä karkeasti ottaen 2 000 vuotta sitten, et uudestisyntynyt vetäessäsi ensimmäisen kerran henkeä. Sinun täytyi tehdä päätös myöhemmin elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka vastasit Isän kutsuun, sinun täytyi silti päättää uskoa Jeesukseen ja seurata Häntä. Maa kontrolloi taivasta pelastumisessasi. Jos niin olisi, Jumala joka ’haluaa kaikkien pelastuvan’, vain tekisi asian puolestasi (1. Tim. 2:4)
Jos vastustaisimme Isän pelastuskutsua siihen saakka, kunnes olisimme hyviä ja valmiita, tämä sama periaate ulottuu myös pienempiin ratkaisemattomiin synteihin elämässämme – vaikka Hän saattaa kutsua meitä käsittelemään syntejä ja ongelmia sydämessämme ja elämässämme, me päätämme milloin ja missä ja käsittelemmekö me nämä asiat. Joskus me pidämme synnistä ja niinpä suojelemme sitä sydämessämme tarkasti vartioidussa paikassa, josta kukaan ei tiedä. Mitä tapahtuu, jos kuolet ennen kuin olet valmis käsittelemään sitä?
Olipa tuo synti sitten jotakin sellaista kuten kielteiset tunteet entistä puolisoa kohtaan, jonka haluat tulla rangaistuksi vielä vähän ja vastustat Isän yllytyksiä antaa anteeksi, tai taipumus ylinopeuteen, jolloin jätät huomiotta Hänen nuhtelunsa hidastaa, koska pidät ylinopeuden ajamisesta, tai riippuvuus, joka on olemassa ratkaisemattomien tunnepuolen ongelmien vuoksi, joita et ole aivan valmis kohtaamaan – me kontrolloimme taivaan osallistumista elämäämme.
Asian toisella tavalla sanoakseni syntinen tekee syntiä, koska on hänen luontonsa tehdä niin; uskova tekee syntiä omasta tahdostaan. (Ef. 2:3 sanoo meidän olleen ’luonnostamme vihan lapsia’)
Me päätämme kutsua Isän ja Herran pienille suojelluille alueillemme tai emme. Mitä jos vain Hän ja sinä tiedätte tästä pienestä alueesta - ja sitten kuolet! Mikä on Hänen reaktionsa sinut nähdessään?
Perusta nro 2: Ero syntien ja rikkomusten välillä
Paavali sanoi Ef. 2:ssa: "ja teidät Hän teki eläviksi, kun olitte kuolleita rikkomuksissanne ja synneissänne." (suomennos tässä)
Herra tekee eron rikkomusten ja syntien välillä, ja tämä nähdään Vanhasta Testamentista lähtienhalki Uuden Testamentin. Jos et ymmärrä eroa, ymmärrät Herran väärin evankeliumeissa, ymmärrät väärin epistolat ja rakennat kokonaisen teologian virheellisten ja väärien uskomusten pohjalle. Annapa siis minun selvittää.
Synti on teko Jumalaa vastaan. Voimme sen tähden ajatella syntiä vertikaalisena, pystysuorana.
Rikkomus on teko jotakuta ihmistä vastaan. Voimme sen tähden ajatella rikkomustahorisontaalisena, vaakasuorana.
Tämä merkitsee sitä, etteivät kaikki synnit ole rikkomuksia, mutta kaikki rikkomukset ovat syntejä.
Jos rikon toista uskovaa vastaan, olen myös tehnyt syntiä Kristusta vastaan. 1. Kor. 8:12, Rm. 14:9-15. Sen tähden kaikki rikkomukset ovat myös syntejä.
Syyllisyys ja vahinko
Uuden Testamentin ymmärrys, että Jumala tekee eron rikkomusten ja syntien välillä, tulee Vanhasta Testamentista. 3. Mooseksen kirjan 6:1-7:ssä meillä on vikauhrilaki (rikkomusuhrilaki).
(Käsittelen yksityiskohtaisemmin tätä opetussarjassani Sermon on the Mount (Vuorisaarna) 2, joka pitää sisällään toisen posken kääntämisen, toisen virstan kulkemisen ja muita VT:tä ja kulttuuria koskevia käsityksiä, jotka ymmärrämme usein väärin.)
Vikauhrilaissa Jumala ei voinut antaa anteeksi toista ihmistä vastaan rikkoneelle ennen kuin ja elleirikkoja ollut ensin hyvittänyt asiaa sille, jota vastaan oli rikkonut. Hänen ei täytynyt pelkästäänpalauttaa se mitä oli tehnyt väärin tms., hänen tuli myös lisätä tähän 20 % korkoa rahasakkona varmistaakseen, että heidän välinsä olivat nyt kunnossa. VASTA SEN JÄLKEEN kun palautus ja koronmaksu oli suoritettu, hän saattoi tulla Jumalan eteen saadakseen rikkomuksensa ja syntinsä anteeksi.
Isän mielessä ihmisen täytyy korjata se vahinko, jonka hänen rikkomuksensa oli toiselle ihmiselleaiheuttanut – vahinko – ennen kuin hänelle voitiin antaa anteeksi vertikaalisesti – syyllisyys. Sekä vahinko että syyllisyys täytyy korjata, jotta ihmisen elämä olisi oikealla tolalla Jumalan edessä.
Suuri suodatin
Sen seuraamukset, ettei Jumala anna anteeksi ihmisen rikkomuksia ellei tämä ole ainakin yrittänyt saada anteeksi toiselta osapuolelta, voidaan nähdä seurakunnissamme tänään.
Sisar se ja se panettelee sekä puhuu pahaa toisesta naisesta seurakunnassa ja kuitenkin menee seurakuntaan sunnuntaiaamuna ja laulaa kuin olisi taivaan henkilökohtainen soololaulaja, ikään kuin mikään ei olisi vialla hänen ja tuon toisen seurakuntalaisten joukossa istuvan naisen välillä. Koskahän on se osapuoli, joka on tehnyt rikkomuksen eikä ole yrittänyt tehdä parannusta ja korjata tilannetta, Jumala ei ole antanut hänelle anteeksi riippumatta siitä, kuinka korkealle hän lurittaa sunnuntaiaamuna. Kun hän pääsee taivaaseen, hänen täytyy käsitellä asia henkilökohtaisesti Herran kanssa, jollei hän muutu.
Kun seisotte ja rukoilette, antakaa anteeksi
Ja tästä syystä Jeesus lausui Mk. 11:25-26:ssa "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Tässä EI ole kyse taivaasta tai helvetistä. Tässä on kyse horisontaalisista synneistä, rikkomuksista.
Jos sidot sydämessäsi jonkun sinua vastaan tekemän rikkomuksen, sidot Isän kädet taivaassa ja Hänen kykynsä antaa sinulle anteeksi sinun rikkomuksesi. EI SYNTEJÄ, vaan rikkomuksia. Maa kontrolloi taivasta tässä tapauksessa. Jos rukoilet Isä meidän – rukouksen, ”Anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan” – niin sen jälkeen kaikki on hyvin ja elämäsi on puhdas Hänen edessään.
Täysi ympyrä
Esimerkiksi: jos tuo esimerkissäni ollut entinen vaimo, joka on yhä katkera, kuolee ilman että tuota asiaa on selvitetty, hänen syntinsä on annettu anteeksi, mutta tuota yhtä rikkomusta ei ole – Paavali sanoo, että hän pelastuu, vaikkakin tuo rikkomus tulee palamaan – enemmän ensi viikolla siitä, mitä tapahtuu ’toisella puolella’.
Annapa kun lopetan kysymyksillä, joita tiedän monien kysyvän:
Täytyykö minun palata ajassa 15 vuotta taaksepäin ja mennä entisen puolisoni luo pyytämään anteeksi, että laitoin höyryävän kassillisen koirankakkaa hänen ulkoportailleen ennen kuin Jumala antaa minulle tuon rikkomuksen anteeksi? Täytyykö minun mennä takaisin entisen pastorini luo ja pyytä anteeksi sitä, mitä sanoin hänestä 10 vuotta sitten? Kuinka korjaan tilanteen jonkun sellaisen suhteen, joka on nyt kuollut?
Lyhyt vastaus on ei, sinun ei tarvitse käydä läpi muistisi onkaloita etsien joitain mahdollisia kätkettyjä rikkomuksia, jotka ehkä olet tehnyt, olivatpa ne suuria tai pieniä. Tämän Jeesuksen, Jaakobin ja Paavalin opetuksen jokaisessa asiayhteydessä tilanne vaatii välitöntä toimintaa, mutta mitä tulee kauempana menneisyydessä olleisiin rikkomuksiin, jotka vasta nyt ymmärrät oikealla tavalla, Hänen armonsa kattoi tietämättömyytesi kauan aikaa sitten. Mutta tästedes tiedät mitä tehdä.
Ja haluan lisätä, että sanomalla ‘Kun te seisotte ja rukoilette, antakaa anteeksi’, Jeesus tekee selväksi, että anteeksiantaminen on päätös, ei tuntemus tai tunnetila. Teemme päätöksen antaaanteeksi välittömästi, mutta voidaan tarvita 10 vuotta asiaa koskevien tunteiden työstämiseen!Jeesus opetti anteeksiantamisen jollekulle olevan päätös, ei tunne.
Ensi viikolla: enemmän selvyyttä tähän, ja kultaa, hopeaa, jalokiviä vai puuta, heinää ja olkia.Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed