Cultural things that changes the whole meaning of verses #2: Wake up, eye salve, writing in the dust
Kulttuuriset jutut, jotka muuttavat jakeiden koko merkityksen osa 2: Havahtuminen, silmävoide, maahan kirjoittaminen
Hei kaikki,
Tänään keskityn siihen, mitä Jeesus kirjoitti maahan ja asiayhteytenä on lehtimajajuhla, sillä heti kun se ymmärretään, on kuin saisi ison vau-elämyksen lukiessaan näitä sivuja, ja vaikka uskoisittekin tuntevanne juutalaista kulttuuria, saatatte oppia jotakin.
Maahan kirjoittaminen
Koko Johanneksen evankeliumin luku seitsemän kertoo yksityiskohtaisesti lehtimajajuhlien (Sukkot) aikaisista tapahtumista tuon juhlan ollessa viimeinen niistä seitsemästä Raamatun juhlasta, jotka Jumala antoi Moosekselle ja on niistä ainoa vuosittain juhlittava tuhatvuotisessa valtakunnassa Sak. 14: 16-19:n mukaan. Syy on yksinkertainen: lehtimajajuhla juhlistaa Jumalan asumista ihmisen kanssa, joten kun Jeesus hallitsee Jerusalemista käsin noiden 1.000 vuoden aikana, juhla on jatkuva!
Lehtimajajuhlaa kutsutaan myös elävien vesien juhlaksi, koska Sak. 14:8 ja Hes. 47 kuvaavat 'elävien vesien' virtaavan Jerusalemista tuona päivänä siinä määrin, että Kuolleestamerestä tulee makean veden järvi, ainoastaan sen rämealueet jäävät suolaisiksi ja monet kalastajat kalastavat verkoilla sen rannoilta! (Hes. 47:6-12
Joh.7:ssä kuvattua viikkoa, joka johtaa siihen, että Jeesus kirjoittaa maahan, kannattaa käsitellä tässä yksityiskohtaisesti. Sillä koko viikon ajan toimitettiin yhtä päivittäistä rituaalia. Papit leikkasivat 20 jalan (6-7 m) pituisia tai pidempiä pajunoksia ja asettuen sen verran etäälle toisistaan, marssivat samassa tahdissa heiluttaen oksia vasemmalle ja oikealle matkien Ruahin, Jumalan henkäyksen, ääntä tullessaan kaupunkiin. Voitte vain kuvitella ääntä, jota nuo pitkät oksat aikaansaivat pappien marssiessa!
Elävä vesi
Samaan aikaan tämän ollessa käynnissä ylipappi ja avustajana toimiva pappi lähtivät temppelistä vesiportin kautta Siloan altaalle hakeakseen vettä suureen kultaiseen* kannuun. Vettä kutsuttiin nimellä 'Mayim Hayim' (elävä vesi). Avustajalla oli hopeinen* kannu täynnä viiniä. Nämä kaksi ryhmää, pajunoksia heiluttavat papit sekä ylipappi ja avustaja lähestyivät alttaria, kun toiset papit olivat asettamassa eläintä alttarille. * Kulta edustaa aina Jumalaa ja puhtautta Vanhassa testamentissa ja hopea edustaa aina vanhurskautta. Näin toinen elävää vettä sisältävä kultainen kannu ja toinen hopeinen, verta symboloivaa viiniä sisältävä kannu – kummankin sisältö tulisi pian vuodatetuksi alttarille.
Kaikki kolme ryhmää kokoontuivat alttarin luona ja pajunoksat asetettiin alttarin ylle muodostamaan sukkot, teltta, ja ylipappi ja avustaja vuodattivat veden ja viinin uhrin päälle. Tässä kohdassa kansa lauloi Jes. 12:3:a: "Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä (heprean sana 'pelastukselle' on Yeshua)." Tämä tehtiin päivittäin tuon viikon ajan.
Tämän kaiken ollessa käynnissä päivittäin koko viikon ajan Joh. 7:37-39 kertoo meille: "Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. "
Vihkimysjuhla
Lehtimajajuhlaa kutsuttiin myös nimellä "Vihkimysjuhla" koska juuri tämän juhlan aikana, jolloin juhlitaan Jumalan asumista ihmisten joukossa, Salomon vihki käyttöön temppelinsä. Jos ymmärrätte tuon tosiasian, ymmärrätte miksi Salomonin vihkimysjuhlan aikana, kun liiton arkki tuotiin temppeliin, jotta Jumala asuisi ihmisten joukossa, Hänen kirkkautensa ja läsnäolonsa oli sellainen, ettei kukaan kyennyt pysymään pystyssä. (1. Kun. 8:11, 2. Aikak. 5:14, 7: 2-3)
Maailman valo
Koska tapana oli sijoittaa neljä suurta lamppua keskelle temppelialuetta tämän festivaalin aikana, se tunnettiin myös nimellä 'valojen juhla', sillä Jumala on maailman valo, mikä selittää erään toisen Jeesuksen sanoman asian.
Päivää pääjuhlan jälkeen, mikä on itse asiassa yhä osa juhlaa, kutsutaan nimellä 'shemini atzeret' (kahdeksas päivä). Jeesuksen aikana tuota 'kahdeksatta päivää' kutsuttiin myös nimellä 'Simhat Tora', mikä tarkoittaa 'Toorasta (Sanasta) riemuitseminen)'. (Tänään ne on erotettu toinen toisen jälkeen, mutta Jeesuksen aikana kumpikin oli kahdeksantena päivänä). Raamatussa numero kahdeksan on uusien alkujen numero, mikä perustuu luomisviikkoon – uusi viikko alkaa jälleen, se perustuu siihen.
Juuri näissä puitteissa Joh. 8:1 kertoo meille, kahdeksantena päivänä, tänä Sanan juhlimisen päivänä, tänä uusien alkujen päivänä, tuo aviorikoksesta kiinniotettu nainen pakotetaan olemaan kasvotusten Jeesuksen kanssa, mutta Jeesus alkoi kirjoittaa sormellaan maahan.
Tämä on merkityksellistä, koska 2. Moos. 31:18:ssa ja sitten toistettuna 5. Moos. 9:10:ssä kummassakin sanotaan kymmenen käskyn, Tooran, Sanan, tulleen kaiverretuksi kiveen "Jumalan sormen" toimesta. Sen lisäksi jokaisena päivänä lehtimajajuhlan aikana nämä samat johtajat lukivat tämän kohdan Jer.17: 12-13:sta:
"Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne (heidän nimensä) kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Arvaan, että Jeesus kirjoitti heidän nimensä tomuun tämän Raamatun kohdan mukaisesti, mutta emme tule tietämään varmasti taivaan tällä puolen – mutta siinä on järkeä. Tuona uusien alkujen päivänä, Sana juhlimisen päivänä, tuolle naiselle annettiin uusi alku… upea läksy meille kaikille.
Lisää ensi viikolla! Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Kulttuuriset jutut, jotka muuttavat jakeiden koko merkityksen osa 2: Havahtuminen, silmävoide, maahan kirjoittaminen
Hei kaikki,
Tänään keskityn siihen, mitä Jeesus kirjoitti maahan ja asiayhteytenä on lehtimajajuhla, sillä heti kun se ymmärretään, on kuin saisi ison vau-elämyksen lukiessaan näitä sivuja, ja vaikka uskoisittekin tuntevanne juutalaista kulttuuria, saatatte oppia jotakin.
Maahan kirjoittaminen
Koko Johanneksen evankeliumin luku seitsemän kertoo yksityiskohtaisesti lehtimajajuhlien (Sukkot) aikaisista tapahtumista tuon juhlan ollessa viimeinen niistä seitsemästä Raamatun juhlasta, jotka Jumala antoi Moosekselle ja on niistä ainoa vuosittain juhlittava tuhatvuotisessa valtakunnassa Sak. 14: 16-19:n mukaan. Syy on yksinkertainen: lehtimajajuhla juhlistaa Jumalan asumista ihmisen kanssa, joten kun Jeesus hallitsee Jerusalemista käsin noiden 1.000 vuoden aikana, juhla on jatkuva!
Lehtimajajuhlaa kutsutaan myös elävien vesien juhlaksi, koska Sak. 14:8 ja Hes. 47 kuvaavat 'elävien vesien' virtaavan Jerusalemista tuona päivänä siinä määrin, että Kuolleestamerestä tulee makean veden järvi, ainoastaan sen rämealueet jäävät suolaisiksi ja monet kalastajat kalastavat verkoilla sen rannoilta! (Hes. 47:6-12
Joh.7:ssä kuvattua viikkoa, joka johtaa siihen, että Jeesus kirjoittaa maahan, kannattaa käsitellä tässä yksityiskohtaisesti. Sillä koko viikon ajan toimitettiin yhtä päivittäistä rituaalia. Papit leikkasivat 20 jalan (6-7 m) pituisia tai pidempiä pajunoksia ja asettuen sen verran etäälle toisistaan, marssivat samassa tahdissa heiluttaen oksia vasemmalle ja oikealle matkien Ruahin, Jumalan henkäyksen, ääntä tullessaan kaupunkiin. Voitte vain kuvitella ääntä, jota nuo pitkät oksat aikaansaivat pappien marssiessa!
Elävä vesi
Samaan aikaan tämän ollessa käynnissä ylipappi ja avustajana toimiva pappi lähtivät temppelistä vesiportin kautta Siloan altaalle hakeakseen vettä suureen kultaiseen* kannuun. Vettä kutsuttiin nimellä 'Mayim Hayim' (elävä vesi). Avustajalla oli hopeinen* kannu täynnä viiniä. Nämä kaksi ryhmää, pajunoksia heiluttavat papit sekä ylipappi ja avustaja lähestyivät alttaria, kun toiset papit olivat asettamassa eläintä alttarille. * Kulta edustaa aina Jumalaa ja puhtautta Vanhassa testamentissa ja hopea edustaa aina vanhurskautta. Näin toinen elävää vettä sisältävä kultainen kannu ja toinen hopeinen, verta symboloivaa viiniä sisältävä kannu – kummankin sisältö tulisi pian vuodatetuksi alttarille.
Kaikki kolme ryhmää kokoontuivat alttarin luona ja pajunoksat asetettiin alttarin ylle muodostamaan sukkot, teltta, ja ylipappi ja avustaja vuodattivat veden ja viinin uhrin päälle. Tässä kohdassa kansa lauloi Jes. 12:3:a: "Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä (heprean sana 'pelastukselle' on Yeshua)." Tämä tehtiin päivittäin tuon viikon ajan.
Tämän kaiken ollessa käynnissä päivittäin koko viikon ajan Joh. 7:37-39 kertoo meille: "Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. "
Vihkimysjuhla
Lehtimajajuhlaa kutsuttiin myös nimellä "Vihkimysjuhla" koska juuri tämän juhlan aikana, jolloin juhlitaan Jumalan asumista ihmisten joukossa, Salomon vihki käyttöön temppelinsä. Jos ymmärrätte tuon tosiasian, ymmärrätte miksi Salomonin vihkimysjuhlan aikana, kun liiton arkki tuotiin temppeliin, jotta Jumala asuisi ihmisten joukossa, Hänen kirkkautensa ja läsnäolonsa oli sellainen, ettei kukaan kyennyt pysymään pystyssä. (1. Kun. 8:11, 2. Aikak. 5:14, 7: 2-3)
Maailman valo
Koska tapana oli sijoittaa neljä suurta lamppua keskelle temppelialuetta tämän festivaalin aikana, se tunnettiin myös nimellä 'valojen juhla', sillä Jumala on maailman valo, mikä selittää erään toisen Jeesuksen sanoman asian.
Päivää pääjuhlan jälkeen, mikä on itse asiassa yhä osa juhlaa, kutsutaan nimellä 'shemini atzeret' (kahdeksas päivä). Jeesuksen aikana tuota 'kahdeksatta päivää' kutsuttiin myös nimellä 'Simhat Tora', mikä tarkoittaa 'Toorasta (Sanasta) riemuitseminen)'. (Tänään ne on erotettu toinen toisen jälkeen, mutta Jeesuksen aikana kumpikin oli kahdeksantena päivänä). Raamatussa numero kahdeksan on uusien alkujen numero, mikä perustuu luomisviikkoon – uusi viikko alkaa jälleen, se perustuu siihen.
Juuri näissä puitteissa Joh. 8:1 kertoo meille, kahdeksantena päivänä, tänä Sanan juhlimisen päivänä, tänä uusien alkujen päivänä, tuo aviorikoksesta kiinniotettu nainen pakotetaan olemaan kasvotusten Jeesuksen kanssa, mutta Jeesus alkoi kirjoittaa sormellaan maahan.
Tämä on merkityksellistä, koska 2. Moos. 31:18:ssa ja sitten toistettuna 5. Moos. 9:10:ssä kummassakin sanotaan kymmenen käskyn, Tooran, Sanan, tulleen kaiverretuksi kiveen "Jumalan sormen" toimesta. Sen lisäksi jokaisena päivänä lehtimajajuhlan aikana nämä samat johtajat lukivat tämän kohdan Jer.17: 12-13:sta:
"Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne (heidän nimensä) kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Arvaan, että Jeesus kirjoitti heidän nimensä tomuun tämän Raamatun kohdan mukaisesti, mutta emme tule tietämään varmasti taivaan tällä puolen – mutta siinä on järkeä. Tuona uusien alkujen päivänä, Sana juhlimisen päivänä, tuolle naiselle annettiin uusi alku… upea läksy meille kaikille.
Lisää ensi viikolla! Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed