How to Experience His Presence # 2
Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa osa 2
Hei kaikki,
aloitin tämän sarjan viime viikolla siitä, kuinka astua sisälle Isän läsnäoloon – (Jos sinulta jäi viime viikkoinen väliin, kaikki vanhat englanninkieliset ’viikoittaiset ajatukset’ ovat esillä nettisivuillamme kohdassa ’Articles’, sitten ’Weekly Thoughts’: www.cwowi.org)
Kerroin Jeesuksen sanoneen, että Hänen Isänsä olevan Henki ja että synnymme uudesti hengen ihmisessämme. Sen vuoksi Isä puhuu meille juuri hengessämme; Hänen (Pyhä) Henkensä meidän hengellenne – kaikki asiat virtaavat ylöspäin ja ulospäin siitä, mitä Hän jakaa, paljastaa, puhuu hengessämme. (Joh. 4:24, 15:26-27, 16:13)
Kuinka erottaa onko jokin asia hengessäsi
Kerroin myös viime viikolla siitä, kuinka ne kaksi Emmauksen tiellä ollutta kommentoivat asiaa sen jälkeen, kun Herra hävisi heidän keskeltään: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille...?” (Lk. 24:32)
He kuvailivat asiaa niin, että heidän hengen ihmisensä ‘paloi’. Huomaa, että heidän mielensä pani merkille jotakin tapahtuvan syvällä heidän sisällään. Se, että mielesi huomaa hengen ihmisesi kuten heillä kävi, on jotakin sellaista, mitä olet tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin.
Oletko koskaan sanonut jotain sellaista, mitä sinun ei olisi pitänyt, ja heti kun olit näin tehnyt, tunsit murhetta, loukkaantuneisuutta syvällä sisälläsi? Se on hengen ihmisesi, joka on syntynyt Totuuden Hengestä, kertomassa sinulle totuuden – teit syntiä – ja mielesi huomasi sen.
Nyt ajattele, missä tarkalleen koit tuon murheen? Kehon alueen suhteen se tapahtui rintakehän tai mahan/vatsan alueella, ja kuitenkaan se ei ollut fyysistä, se tapahtui hengessäsi.
Syntiä viime aikoina?
Paavali sanoi syntisistä Ef. 4:17-19, seksuaalisesta synnistä erityisesti: ‘ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta...’ Kreikan kielessä ’päästää tuntonsa turtumaan’ on ’apalgeo’, joka tarkoittaa ’lakata tuntemasta kipua jostakin’ (syntiteosta)
Saamme siitä englanninkielen sanan ’apology’ (anteeksipyyntö) ja tässä käyttötarkoituksessa toinen tapa sanoa tämä jae on, että ihminen on ’turtunut anteeksipyytämisen suhteen syntiinsä nähden’. Hän on kylmennyt ja omavanhurskas syntinsä oikeuttamisessa:
Hänen tuntonsa on turtunut tuon saastaisuuden, tuon epäpuhtaan tunteen kokemisen suhteen, tuon murheen ja katumuksen tehdessään syntiä, niin että hän ei pyydä anteeksi... tuo synnin tunto tapahtuu hengen ihmisessä. Mieli pelkästään ’tarttuu’ tai havaitsee tuon murheen, häpeän, likaisuuden tunnon, jota hänen hengen ihmisensä tuntee ja johon se reagoi.
Merkitty
Paavali sanoi myöhemmin saman asian eri tavalla: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja...(heidän) omatunto on poltinraudalla merkitty.” (1 Tim. 4:1-2)
(Englanninkielisessä Raamatunkäännöksessä) sana ‘kärvennetty’ käännetään paremmin ‘polttomerkitty’. Ei ole yllättävää, että kyseessä on kreikankielen sana ’kausteriazo’, ja tästä saamme sekä syöpymistä että polttamista tarkoittavat sanat. Syöpyminen on jotakin happopitoista, joka kuluttaa sinut vähitellen.
Kyse on teosta, jossa kuuma rauta polttaa ihon ulkokerroksen niin, että kaikki veri ja nesteet sinetöityvät sisälle. Paavali maalaa kuvan tästä ’tunnon turtumisesta/anteeksipyytämättömyydestä’, jonka saa aikaan ihminen, joka toistaa ja toistaa ja toistaa syntiä, kunnes hän tulee kärvennetyksi omassatunnossaan, turtuu tunnossaan siitä, että hänen henkensä murehtii ja on kykenemätön kokemaan mitään häpeää tai vialla olemista syntinsä suhteen mielessään.
Iloisia ajatuksia nyt
1 Joh. 3:19-21:ssa apostoli Johannes sanoi: ”Jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rauha Jumalan edessä.” (suomennos tässä)
Kreikankielinen sana ’syyttää meitä’ on ’kataginosko’, joka koostuu osista ‘kata’, vastaan ja ’ginosko’, tietää jotakin. Kirjaimellisesti niin muodoin ”Jos meidän sydämemme tietää jotakin meitä vastaan, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Jos sydämemme ei tiedä mitään meitä vastaan, meillä on rauha Jumalan edessä.
Kun sydämellämme on jotakin meitä vastaan, ts. koemme hengessämme tehneemme syntiä, Jumala on suurempi ja ainoa mitä tarvitaan, on tuon tunnustaminen nöyryydessä etsiessämme anteeksiantamusta ja jälleen oikeaa asemaa.
Kerroin näistä ’kielteisistä’ hengen ihmisen asioista, koska me kaikki tunnemme synnin tunteen ja tunnemme sen, kun mielemme panee merkille henkemme sen kokiessa murhetta, häpeää, likaisuutta tuon synnin perusteella, ja on tärkeä tuntea meneillään olevan ’turtumisen’ asteet.
Käännä tuo huomio henkeesi
Kyse on tarkalleen tuosta samasta mielen teosta, kun se panee merkille sen, mitä hengessämme on meneillään synnin suhteen, kuin se, joka myös sallii meidän kokea Hänen läsnäolonsa sisällämme. Etsimme Hänen läsnäoloaan hengessämme, mikä on yhtä yksinkertaista kuin huomiomme kääntäminen sisäänpäin, samalla tavalla kun teet silloin, kun olet puhunut väärin ja sinulla on hengessäsi tuo yhtäkkinen murhe, jonka huomaat. Ala huomata Hänen läsnäolonsa, Hänen rauhansa sisälläsi.
Kuten aina sanon ihmisille, joiden päälle olen laskenut käteni parantumista varten: etsi parantumista, äläkä sitä, minkä vielä pitää parantua. Samalla tavalla etsi Hänen läsnäoloaan, älä viimeistä murheen hiventä, etsi Hänen rauhaansa syvällä sisälläsi, hengessäsi.
Keskeytynyt päivällinen
Vaimoni Barb oli juuri kattanut pöytää oikein mukavan päivällisen. Hän oli valmistanut sitä koko päivän paistaen hitaasti porkkanoiden ja perunoiden ja sipulien ja yrttien ja mausteiden ympäröimää paahtopaistia suuressa mustassa emalisessa uunivuoassa. Talo oli täynnä juhlaruoan tuoksua ja olimme kohta alkamassa syömisen.
Kaikki kolme poikaa istuivat ja minä pöydän toisessa ja Barb toisessa päässä, kun rukouksen jälkeen alkaessamme jakaa ruokaa poikien lautasille Barb pysähtyi: ”Olen pahoillani, en vain voi syödä juuri nyt. Minulla on ollut sellainen rukoustaakka koko iltapäivän ja olen ruokaa laittaessani rukoillut, mutten kestä enää. Minun täytyy mennä makuuhuoneeseen rukoilemaan tämä loppuun, on kyse jonkun elämästä.”
Tuon sanottuaan hän lähti poikien ja minun pohtiessa jälleen yhtä äidin rukoustaakkaa. Noin 45 minuuttia myöhemmin ja paljon aterian jälkeen hän ilmaantui makuuhuoneestamme virkistyneenä ja valmiina syömään. ”En tiedä, kenen puolesta tuo oli, mutta se oli jonkun Thaimaassa olevan puolesta ja oli kyse hänen elämästään, joten minun täytyi rukoilla se läpi kunnes sain voiton. Kun ylleni laskeutui rauha, tiesin, että tuo ihminen tulisi olemaan ok.” (Tämän tyyppisiä asioita on tapahtunut lukuisia kertoja meidän yli 34 avioliittovuoden aikana, sillä Barb on esirukoilija, jonka kaltaista en ole koskaan tavannut)
Vaikerointi
Fyysisesti Barbin keho oli keittiössä ateriaa valmistamassa, hänen mielensä (sielunsa) askarteli sellaisten asioiden kanssa kuin mitä lisätään mihin aikaan ja kuinka kuuma uunin pitäisi olla ja onko meillä puhtaita astioita. Keskellä tuota kaikkea hänen mielensä, sielunsa pani merkille taakan hänen hengessään. Raskaus, läsnä oleva kehotus rukoilla ei vain meidän äidinkielellämme englanniksi, ei vain kielillä, vaan kuulin huoneestamme tulevan syviä vaikerruksia kuin joku olisi synnyttämässä.
Jeesus seisoi lähellä nyt neljä päivää kuolleena olleen ystävänsä Lasaruksen ruumista. Aiemmin Joh. 11:ssa Jeesus paljasti tienneensä Hengen kautta, että Lasarus oli kuollut, mutta kun ihmiset yrittivät pidättää Hänet tuolla alueella, Hänen täytyi odottaa, kunnes Isä vapautti Hänet menemään kuolleen ystävänsä luo.
Heti tultuaan sinne, jae 33 sanoo: “...Hän vaikeroi hengessään ja oli levoton.” Ja jälleen jakeessa 38: ”Jeesus jälleen sisällään vaikeroiden tuli haudan luo.” (suomennokset tässä)
Jos luet kertomuksen, huomaat, että tunteiden näkökulmasta Jeesus oli suunniltaan ystävänsä kuoleman vuoksi, mutta tunteet eivät nostaneet Lasarusta kuolleista. Sen teki sanaton, sanojen tuolla puolen oleva esirukous, vaikerointi Hänen hengessään.
Room. 8:26-27 kuvaa syvintä esirukouksen vaikerointia (huokailua) ‘sanattomaksi’, mikä kuvaa Barbin taakkaa tuntemattoman puolesta kaukaisessa Thaimaassa ja Jeesusta Lasaruksen haudan ääressä.
Virrat virrasta
Jeesus sanoi Joh. 7:38:ssa Hänen luokseen tulevista, että heidän ’sisimmästään’ (engl. mahastaan) juoksevat elävän veden virrat. Sana ’maha’ on tässä tarkalleen juuri se, ja sillä on kolme merkitystä asiayhteyden perusteella. Ensimmäinen käyttötarkoitus koskee mahaa, ruokahalua. Samaa sanaa käytetään ’kohdusta’. Selvästikään kumpikaan noista merkityksestä ei sovi asiayhteyteen. Kolmas merkitys, ja se, jota tässä käytetään, on: “kätketyt, sisimmät olemuksen syöverit”. Meidän olemuksemme kätketyistä ja sisimmistä syövereistämme virtaavat elävän veden virrat. Se tarkoittaa meidän hengestämme yhdessä Pyhän Hengen kanssa.
Huomaa, että Ilm. 22:1:ssä on yksi ainut virta, Elämän Virta, joka virtaa isän valtaistuimelta. Tuo Pyhän Hengen virta tulee sisään henkeemme ja sitten virtaa ulos meistä kielinä ja vaikerruksina, jakautuen virtoihin, monikko, virraten esirukouksessa monien ihmisten ja asioiden puolesta Isän johdon mukaan.
Sen tunnistaminen, mitä hengen ihmisessämme tapahtuu, on avain – ja jatkan siitä ensi viikolla... kotitehtäväsi on ajatella perusteellisesti niitä aikoja, jolloin koit murhetta, tehdä parannus, jos sinulla on jokin alue, jonka suhteen olet kärventynyt ja harjoitella huomiosi siirtämistä edestakaisin ’tuolla kaukana’ ympärilläsi olevasta maailmasta ’tänne’, missä Isä elää, siihen mitä henkesi tuntee ja kokee.
Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Kuinka kokea Hänen läsnäolonsa osa 2
Hei kaikki,
aloitin tämän sarjan viime viikolla siitä, kuinka astua sisälle Isän läsnäoloon – (Jos sinulta jäi viime viikkoinen väliin, kaikki vanhat englanninkieliset ’viikoittaiset ajatukset’ ovat esillä nettisivuillamme kohdassa ’Articles’, sitten ’Weekly Thoughts’: www.cwowi.org)
Kerroin Jeesuksen sanoneen, että Hänen Isänsä olevan Henki ja että synnymme uudesti hengen ihmisessämme. Sen vuoksi Isä puhuu meille juuri hengessämme; Hänen (Pyhä) Henkensä meidän hengellenne – kaikki asiat virtaavat ylöspäin ja ulospäin siitä, mitä Hän jakaa, paljastaa, puhuu hengessämme. (Joh. 4:24, 15:26-27, 16:13)
Kuinka erottaa onko jokin asia hengessäsi
Kerroin myös viime viikolla siitä, kuinka ne kaksi Emmauksen tiellä ollutta kommentoivat asiaa sen jälkeen, kun Herra hävisi heidän keskeltään: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille...?” (Lk. 24:32)
He kuvailivat asiaa niin, että heidän hengen ihmisensä ‘paloi’. Huomaa, että heidän mielensä pani merkille jotakin tapahtuvan syvällä heidän sisällään. Se, että mielesi huomaa hengen ihmisesi kuten heillä kävi, on jotakin sellaista, mitä olet tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin.
Oletko koskaan sanonut jotain sellaista, mitä sinun ei olisi pitänyt, ja heti kun olit näin tehnyt, tunsit murhetta, loukkaantuneisuutta syvällä sisälläsi? Se on hengen ihmisesi, joka on syntynyt Totuuden Hengestä, kertomassa sinulle totuuden – teit syntiä – ja mielesi huomasi sen.
Nyt ajattele, missä tarkalleen koit tuon murheen? Kehon alueen suhteen se tapahtui rintakehän tai mahan/vatsan alueella, ja kuitenkaan se ei ollut fyysistä, se tapahtui hengessäsi.
Syntiä viime aikoina?
Paavali sanoi syntisistä Ef. 4:17-19, seksuaalisesta synnistä erityisesti: ‘ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta...’ Kreikan kielessä ’päästää tuntonsa turtumaan’ on ’apalgeo’, joka tarkoittaa ’lakata tuntemasta kipua jostakin’ (syntiteosta)
Saamme siitä englanninkielen sanan ’apology’ (anteeksipyyntö) ja tässä käyttötarkoituksessa toinen tapa sanoa tämä jae on, että ihminen on ’turtunut anteeksipyytämisen suhteen syntiinsä nähden’. Hän on kylmennyt ja omavanhurskas syntinsä oikeuttamisessa:
Hänen tuntonsa on turtunut tuon saastaisuuden, tuon epäpuhtaan tunteen kokemisen suhteen, tuon murheen ja katumuksen tehdessään syntiä, niin että hän ei pyydä anteeksi... tuo synnin tunto tapahtuu hengen ihmisessä. Mieli pelkästään ’tarttuu’ tai havaitsee tuon murheen, häpeän, likaisuuden tunnon, jota hänen hengen ihmisensä tuntee ja johon se reagoi.
Merkitty
Paavali sanoi myöhemmin saman asian eri tavalla: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja...(heidän) omatunto on poltinraudalla merkitty.” (1 Tim. 4:1-2)
(Englanninkielisessä Raamatunkäännöksessä) sana ‘kärvennetty’ käännetään paremmin ‘polttomerkitty’. Ei ole yllättävää, että kyseessä on kreikankielen sana ’kausteriazo’, ja tästä saamme sekä syöpymistä että polttamista tarkoittavat sanat. Syöpyminen on jotakin happopitoista, joka kuluttaa sinut vähitellen.
Kyse on teosta, jossa kuuma rauta polttaa ihon ulkokerroksen niin, että kaikki veri ja nesteet sinetöityvät sisälle. Paavali maalaa kuvan tästä ’tunnon turtumisesta/anteeksipyytämättömyydestä’, jonka saa aikaan ihminen, joka toistaa ja toistaa ja toistaa syntiä, kunnes hän tulee kärvennetyksi omassatunnossaan, turtuu tunnossaan siitä, että hänen henkensä murehtii ja on kykenemätön kokemaan mitään häpeää tai vialla olemista syntinsä suhteen mielessään.
Iloisia ajatuksia nyt
1 Joh. 3:19-21:ssa apostoli Johannes sanoi: ”Jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rauha Jumalan edessä.” (suomennos tässä)
Kreikankielinen sana ’syyttää meitä’ on ’kataginosko’, joka koostuu osista ‘kata’, vastaan ja ’ginosko’, tietää jotakin. Kirjaimellisesti niin muodoin ”Jos meidän sydämemme tietää jotakin meitä vastaan, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Jos sydämemme ei tiedä mitään meitä vastaan, meillä on rauha Jumalan edessä.
Kun sydämellämme on jotakin meitä vastaan, ts. koemme hengessämme tehneemme syntiä, Jumala on suurempi ja ainoa mitä tarvitaan, on tuon tunnustaminen nöyryydessä etsiessämme anteeksiantamusta ja jälleen oikeaa asemaa.
Kerroin näistä ’kielteisistä’ hengen ihmisen asioista, koska me kaikki tunnemme synnin tunteen ja tunnemme sen, kun mielemme panee merkille henkemme sen kokiessa murhetta, häpeää, likaisuutta tuon synnin perusteella, ja on tärkeä tuntea meneillään olevan ’turtumisen’ asteet.
Käännä tuo huomio henkeesi
Kyse on tarkalleen tuosta samasta mielen teosta, kun se panee merkille sen, mitä hengessämme on meneillään synnin suhteen, kuin se, joka myös sallii meidän kokea Hänen läsnäolonsa sisällämme. Etsimme Hänen läsnäoloaan hengessämme, mikä on yhtä yksinkertaista kuin huomiomme kääntäminen sisäänpäin, samalla tavalla kun teet silloin, kun olet puhunut väärin ja sinulla on hengessäsi tuo yhtäkkinen murhe, jonka huomaat. Ala huomata Hänen läsnäolonsa, Hänen rauhansa sisälläsi.
Kuten aina sanon ihmisille, joiden päälle olen laskenut käteni parantumista varten: etsi parantumista, äläkä sitä, minkä vielä pitää parantua. Samalla tavalla etsi Hänen läsnäoloaan, älä viimeistä murheen hiventä, etsi Hänen rauhaansa syvällä sisälläsi, hengessäsi.
Keskeytynyt päivällinen
Vaimoni Barb oli juuri kattanut pöytää oikein mukavan päivällisen. Hän oli valmistanut sitä koko päivän paistaen hitaasti porkkanoiden ja perunoiden ja sipulien ja yrttien ja mausteiden ympäröimää paahtopaistia suuressa mustassa emalisessa uunivuoassa. Talo oli täynnä juhlaruoan tuoksua ja olimme kohta alkamassa syömisen.
Kaikki kolme poikaa istuivat ja minä pöydän toisessa ja Barb toisessa päässä, kun rukouksen jälkeen alkaessamme jakaa ruokaa poikien lautasille Barb pysähtyi: ”Olen pahoillani, en vain voi syödä juuri nyt. Minulla on ollut sellainen rukoustaakka koko iltapäivän ja olen ruokaa laittaessani rukoillut, mutten kestä enää. Minun täytyy mennä makuuhuoneeseen rukoilemaan tämä loppuun, on kyse jonkun elämästä.”
Tuon sanottuaan hän lähti poikien ja minun pohtiessa jälleen yhtä äidin rukoustaakkaa. Noin 45 minuuttia myöhemmin ja paljon aterian jälkeen hän ilmaantui makuuhuoneestamme virkistyneenä ja valmiina syömään. ”En tiedä, kenen puolesta tuo oli, mutta se oli jonkun Thaimaassa olevan puolesta ja oli kyse hänen elämästään, joten minun täytyi rukoilla se läpi kunnes sain voiton. Kun ylleni laskeutui rauha, tiesin, että tuo ihminen tulisi olemaan ok.” (Tämän tyyppisiä asioita on tapahtunut lukuisia kertoja meidän yli 34 avioliittovuoden aikana, sillä Barb on esirukoilija, jonka kaltaista en ole koskaan tavannut)
Vaikerointi
Fyysisesti Barbin keho oli keittiössä ateriaa valmistamassa, hänen mielensä (sielunsa) askarteli sellaisten asioiden kanssa kuin mitä lisätään mihin aikaan ja kuinka kuuma uunin pitäisi olla ja onko meillä puhtaita astioita. Keskellä tuota kaikkea hänen mielensä, sielunsa pani merkille taakan hänen hengessään. Raskaus, läsnä oleva kehotus rukoilla ei vain meidän äidinkielellämme englanniksi, ei vain kielillä, vaan kuulin huoneestamme tulevan syviä vaikerruksia kuin joku olisi synnyttämässä.
Jeesus seisoi lähellä nyt neljä päivää kuolleena olleen ystävänsä Lasaruksen ruumista. Aiemmin Joh. 11:ssa Jeesus paljasti tienneensä Hengen kautta, että Lasarus oli kuollut, mutta kun ihmiset yrittivät pidättää Hänet tuolla alueella, Hänen täytyi odottaa, kunnes Isä vapautti Hänet menemään kuolleen ystävänsä luo.
Heti tultuaan sinne, jae 33 sanoo: “...Hän vaikeroi hengessään ja oli levoton.” Ja jälleen jakeessa 38: ”Jeesus jälleen sisällään vaikeroiden tuli haudan luo.” (suomennokset tässä)
Jos luet kertomuksen, huomaat, että tunteiden näkökulmasta Jeesus oli suunniltaan ystävänsä kuoleman vuoksi, mutta tunteet eivät nostaneet Lasarusta kuolleista. Sen teki sanaton, sanojen tuolla puolen oleva esirukous, vaikerointi Hänen hengessään.
Room. 8:26-27 kuvaa syvintä esirukouksen vaikerointia (huokailua) ‘sanattomaksi’, mikä kuvaa Barbin taakkaa tuntemattoman puolesta kaukaisessa Thaimaassa ja Jeesusta Lasaruksen haudan ääressä.
Virrat virrasta
Jeesus sanoi Joh. 7:38:ssa Hänen luokseen tulevista, että heidän ’sisimmästään’ (engl. mahastaan) juoksevat elävän veden virrat. Sana ’maha’ on tässä tarkalleen juuri se, ja sillä on kolme merkitystä asiayhteyden perusteella. Ensimmäinen käyttötarkoitus koskee mahaa, ruokahalua. Samaa sanaa käytetään ’kohdusta’. Selvästikään kumpikaan noista merkityksestä ei sovi asiayhteyteen. Kolmas merkitys, ja se, jota tässä käytetään, on: “kätketyt, sisimmät olemuksen syöverit”. Meidän olemuksemme kätketyistä ja sisimmistä syövereistämme virtaavat elävän veden virrat. Se tarkoittaa meidän hengestämme yhdessä Pyhän Hengen kanssa.
Huomaa, että Ilm. 22:1:ssä on yksi ainut virta, Elämän Virta, joka virtaa isän valtaistuimelta. Tuo Pyhän Hengen virta tulee sisään henkeemme ja sitten virtaa ulos meistä kielinä ja vaikerruksina, jakautuen virtoihin, monikko, virraten esirukouksessa monien ihmisten ja asioiden puolesta Isän johdon mukaan.
Sen tunnistaminen, mitä hengen ihmisessämme tapahtuu, on avain – ja jatkan siitä ensi viikolla... kotitehtäväsi on ajatella perusteellisesti niitä aikoja, jolloin koit murhetta, tehdä parannus, jos sinulla on jokin alue, jonka suhteen olet kärventynyt ja harjoitella huomiosi siirtämistä edestakaisin ’tuolla kaukana’ ympärilläsi olevasta maailmasta ’tänne’, missä Isä elää, siihen mitä henkesi tuntee ja kokee.
Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed