Kuinka juutalainen kristityn pitäisi olla? Osa 2, asiayhteys merkitsee kaikkea
Hei kaikki,
Viime viikolla mainitsin, että jopa 10 vuotta helluntain jälkeen jos oli syntynyt ei-juutalaiseksi ja halusi tuntea Israelin Jumalan, täytyi tulla juutalaiseksi. Tällaisia henkilöitä kutsutaan Raamatussa käännynnäisiksi ml. kohdissa Apt. 2:10, 6:5 & 13:43
Mutta kun Herra lähetti Pietarin roomalaisen sadanpäämiehen (Kornelius) perheen luo, Pietarin kanssa olleet juutalaiset 'hämmästyivät' sitä, että nämä saivat Pyhän Hengen tarkalleen samalla tavalla kuin HE saivat* - Jumala sisällytti ei-juutalaiset pelastussuunnitelmaan ilman, että heidän täytyi tulla juutalaisiksi sitä varten – Pietarilla ja hänen kanssaan olevilla ei ollut siitä aavistustakaan ennen kuin tuolloin. Katso heidän yllättyneisyyttään: " "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi". Apt. 11:18 *Apt. 10:44-45
Paavali astuu kuvaan mukaan
Tuossa ilmestystiedon kohdassa, siinä että Jumala oli sisällyttänyt ei-juutalaiset pelastussuunnitelmaan ilman, että heidän täytyi tulla sitä varten juutalaisiksi, heidän ajattelunsa oli yhä aika sisäänpäin kääntynyttä. JOS joku ei-juutalainen halusi tuntea Israelin Jumalan, kyse oli poikkeuksesta sääntöön, loppujen lopuksi Jumala oli se, joka oli aloitteentekijä kontaktille Korneliuksen ja roomalaisten kanssa, eivät he – heidän ponnistelunsa suuntautuivat yhä juutalaisiin – jos joku ei-juutalainen tuli Herran luo, se oli ok, osa ihmistulvaa, mutta ei sitä, mihin he keskittyivät.
Kun Herra ilmestyi Paavalille Damaskoksen ulkopuolella, kaikki muuttui. Jeesus kertoi Paavalille, että tämä oli kutsuttu pakanoiden luo ^. Tämä Paavali oli fariseus*, oli kouluttautunut merkittävän opettajan Gamalielin** alaisuudessa ja hänet oli kutsuttu lähtemään juutalaisen kansan joukosta tuomaan ei-juutalaiset Jeesuksen luo. Eikä Jeesus sanonut, että heidän täytyisi tulla juutalaisiksi saavuttaakseen pelastuksen. ^Apt. 26:16-18, *Fil. 3:5, **Apt. 5:34, 22:3
Kun Paavali lähtee meidän hänen ensimmäiseksi lähetysmatkaksi kutsumalleen matkalle, se suuntautui ei-juutalaisten luo. Kuten Apt. 13:1-4.ssä on muistiin merkitty, rukoilemassa oli viiden hengen ryhmä sisältäen Paavalin ja Barnabaksen. Pyhä Henki puhui yhden tai useamman heistä kautta käskien lähettää nuo kaksi liikkeelle – tällä tavalla alkoi Paavalin liikkuva palvelutyö kuten Apt. 13:een on kirjattu.
Paavalin ensimmäinen matka kesti vain luvun 14 loppuun asti ja he palasivat sinne, mistä olivat aloittaneet, Antiokiaan.
Vastakkainasettelu
Apt. 14 päättyy Paavalin ja Barnabaksen paluuseen Antiokiaan ja siinä todetaan, että he 'viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä'. Siellä he kertoivat (ei-juutalaisten) uskovien kanssa niistä ihmeellisistä asioista, joita Herra oli tehnyt ei-juutalaisten joukossa toisaalla Rooman valtakunnassa. Kyse oli ilmeisen ystävällismielisestä yleisöstä, sillä hän puhui ei-juutalaisille ei-juutalaisista ja siitä mitä Jumala oli tekemässä heidän keskuudessaan.
Esitän tähän väliin huomion, joka pätee meihin kotiseurakunnissa oleviin. Huomaa Paavalin ja Barnabaksen kertovan siitä, mitä Jumala oli heidän keskuudessaan tekemässä. Kun kokoonnumme yhteen, se tapahtuu juhlistaaksemme ja jakaaksemme siitä mitä Jumala on tekemässä meidän sydämessämme, meidän keskellämme, kuten Paavali ja Barnabas tekivät yllä.
Kotiseurakunnan kokoukset EIVÄT ole se hetki, jolloin tulee keskittyä eroavaisuuksiin, vaan sen sijaan keskitytään siihen, mikä meillä on yhteistä. Kiistelyllä mielipide-eroista, kuten tapahtuuko ylöstempaus ennen vaivanaikaa vai tapahtuuko sitä ollenkaan sekä muista mielipide-eroista koskien 'suosikki-' opinkappaleita ei ole sijaa kotiseurakunnan kokouksessa. KENENKÄÄN ei pitäisi yrittää voittaa kotiseurakunnassa olevia oman tietyn uskomuksensa kannalle – olemme paikalla edistääksemme vaellustamme Hänen kanssaan juhlimalla sitä, mitä Hän tekee keskellämme, mikä meillä on yhteistä. Sana 'yhteys' (englanniksi fellowship) on koinonia, joka tarkoittaa 'yhteistä' tai 'sitä mikä meillä on yhteistä'. Pysyttele siinä. Kuten Apt. 2:42 sanoo: Apostolien (ei omassa) opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa, rukouksessa. Yksinkertaista.
Juhlimme Paavalin tavoin sitä, mitä Jumala on tekemässä, mikä meillä on yhteistä. Muut asiat ovat kehällisiä ja niillä on vain vähän tekemistä päivittäisen Isän ja Herran kanssa tapahtuvan vaeltamisen kanssa, joten ne jätetään ovensuuhun keskittyen sen sijaan siihen, mikä meillä on yhteistä ja opetuslapseuden prosessiin Kristuksen luonteen suhteen.
Takaisin vakio-ohjelmaamme, lol
Paavalin ja Barnabaksen tilanne oli muuttumassa. Apt. 15 alkaa: " Ja Juudeasta tuli sinne (Antiokiaan) muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua". Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että … tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin..."
Apt. 15:5 toteaa sen aivan suoraan, joten älä anna kenenkään väittää, kuten jotkut tekevät, että tuo keskustelu ei olisi Mooseksen lain tottelemisesta: " Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia".
Apt. 15, päätös tehtiin meille kaikille
Keskustelun velloessa kysymys keskittyi siihen tosiasiaan, etteivät he voineet kieltää Jumalan pelastavan ei-juutalaisia, kysymys oli vain siitä, kuinka juutalaisiksi heidän pitäisi tulla, jos lainkaan? (Lopulta) Pietari nousi seisomaan ja sanoi näin:
"Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon (Korneliuksen koti, Apt. 10). Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin." Jakeet 7-8
SE on se ero, joka sai Pietarin todistuksen nousemaan muun yläpuolelle. Koko kiista koski sitä, mitä ihminen oli tehnyt tai mitä ihmisen pitäisi tehdä – totellako Mooseksen lakia vai ei? Seurata juutalaisten isien tapoja vai ei? Mutta Pietarin perustelu nousi muiden yläpuolelle, koska hän sai heidät irrottamaan katseensa heistä itsestään sanoen: "Jumala teki tuon valinnan… Jumala tunsi heidän sydämensä ja antoi heille Pyhän Hengen tarkalleen juuri niin kuin Hän antoi meille. Jumala ei tehnyt eroa heidän ja meidän välillä."
Meidän pitäisi aina katsoa ensin sitä, mitä Jumala on tekemässä jonkun sydämessä ja toimia sen mukaisesti sen sijaan, että tulisimme tilanteeseen ulkoapäin omaten ennakkoajatuksia siitä, mitä tuon ihmisen pitäisi tehdä – katso ensin, mitä Jumala on tekemässä ja seuraa Hänen johtoaan. Juuri sitä Pietari pyysi heitä siinä tekemään.
Ja tuosta ilmestyksestä lähtien...
Lähtien siitä tosiasiasta, että Jumala itse oli tehnyt tuon yllä kerrotun, Pietari kysyi: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? "Tuo ies oli Vanhan testamentin laki ja heidän 613 käskyään – hän sanoi, että olisi Jumalan kiusaamista asettaa tuo vaatimus ihmisillä, sillä heillä jo oli Pyhä Henki.
Pietari käytti ilmausta lain olemisesta ies saaden sen Jeesuksen suusta Matt. 11:28-30:ssa Hänen puhuessaan uskonnollisista taakoista, joita johtajat panivat ihmisten kannettaviksi:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Pelastus on levossa olemista, rauhan tilassa olemista Jumalan kanssa, meidän puoleltamme ei ole mitään ponnistelua sen vastaanottamiseksi). Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. "
Huomaa, että Jeesus kehotti ottamaan Hänen ikeensä ja oppimaan Hänestä. Tämä identifioi ikeen opettajaksi – Pyhän Hengen, opettajan, lohduttajan. Ikeen avulla kaksi eläintä on yhdistetty vierekkäin tekemään jokin työ – kuva meistä ja Pyhästä Hengestä tekemässä työtä Herrassa. EI ikeeseen yhdistettynä olemista VT:n lain sääntöjen ja määräysten kanssa.
Juuri Pyhän Hengen kanssa löydämme levon sielullemme – Jeesus ei puhu pelastuksesta, vaan sielusta – tunteistamme, ajatuksistamme, mielestämme, tuntemuksistamme. Löydämme levon tunteillemme Pyhän Hengen opettaessa meille Jeesuksen sävyisyydestä ja nöyryydestä. SE kuorma ja se ies on keveä.
Siitä Pietari sai tuon ilmauksen – ja monet, elleivät kaikki hänen ympärillään tuona päivänä olleet kuulivat sen suoraan Jeesukselta kuten Pietarikin, joten he tiesivät välittömästi, mihin hän viittasi. Vastakohta on jyrkkä: Jeesuksen ja Pyhän Hengen ies, joka johtaa lepoon tunteillemme ja mielellemme, vai Vanhan testamentin lain ies, jota eivät juutalaiset isät eivätkä apostolit kyenneet kantamaan. Tämän eron tulisi myöhemmin tekemään Paavali kirjeessään galatalaisille kun hän kysyi luvussa kolme, tekikö Jumala ihmeitä heidän elämässään Pyhän Hengen vai lain kautta. Se on edessämme oleva kysymys.
Ja siitä jatkamme ensi viikolla – minkä kanssa haluat olla yhteen iestetty, lain vai Pyhän Hengen? Kyse on jommastakummasta… siunauksin,
John Fenn