How Jewish should a Christian be? #1 Slip sliding away, #1
Kuinka juutalainen kristityn pitäisi olla? Osa 1, poislipsuminen, osa 1
Hei kaikki,
Eräänä kevättalvena eräs karismaattisessa seurakunnassaan aktiivinen nainen alkoi löytää uskonsa juutalaisia juuria. Hän oli niin innoissaan saadessaan kuulla niistä seitsemästä juhlasta (kuusi juhlaa, yksi paasto), jotka Jumala antoi Israelille, sillä asia oli aivan uusi hänelle ja hän oli kuin lapsi karkkikaupassa. Ensimmäisen pääsiäispäivän lähestyessä keväällä hän oli innostunut osallistuessaan ensimmäiseen pääsiäisen seder-juhlaansa ja löytäessään kaikki siihen kuuluvat kätketyt vihjeet messiaasta, ja alkoi käydä opintopiirissä, joka keskittyi uskon juutalaisiin juuriin.
Tuon kevään ja alkukesän aikana nainen alkoi käydä paikallisessa messiaanisessa seurakunnassa osallistuen perjantai-illan sapattikokoukseen ja lauantain ylistystilaisuuteen. Hänen osallistumisensa sunnuntaisin seurakuntaan tulivat epäsäännöllisiksi ja hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että hän oli oikeassa kaikissa juutalaisuutta koskevissa asioissa ja että muilla hänen ystävillään oli vähempi tuntemus. Hän ei ollut ulkonaisesti ylimielinen, hänestä vain tuntui siltä, että hänellä oli jotakin sellaista, mitä noilta muilta puuttui ja myöhemmin hän myönsi pitävänsä heitä vähemmän hengellisinä.
Käännekohta
Hän teki kuitenkin niin hyvin epävarmalla tavalla, sillä kaikki tämä Herran juutalaisuutta koskeva ilmestys sai hänet tutkimaan kaikkea sitä, mitä hän oli uskonut siihenastisessa uskonelämässään, ja häntä pelotti 'tehdä virhe' uskossaan. Hän ei istahtanut ystävän kanssa kysyäkseen: 'Onko se, mitä minulle on opetettu, oikein Uuden testamentin valossa?', mutta kun hänellä oli sen kaltainen kysymys, hän kääntyi opettajansa (rabbin) puoleen tuossa messiaanisessa seurakunnassa saadakseen selvyyden. He tutkivat (esimerkiksi) galatalaiskirjettä, mutta opettivat siitä eri tavalla kuin mitä naiselle oli aiemmin opetettu. Nainen oli hämmentynyt ja vaikkei hän ymmärtänyt kaikkea, mitä sanottiin, loppuosa oli niin 'oikein', että nainen hyväksyi sen.
Pian naisen ystävät havaitsivat, etteivät voineet olla ystävyyssuhteessa naisen kanssa erillään naisen vasta löytämästä juutalaisesta uskosta. Mennyttä olivat stressittömät ja rennot vierailut kahvin tai teen merkeissä ja juttelu elämästä ja lapsista ja siitä mitä Herra teki kunkin elämässä sinä päivänä ja sillä viikolla. Keskustelut olivat yksisuuntaisia, jännitteisiä, niitä hallitsi tämä tai tuo tiedonjyvä, josta nainen oli kuullut messiaanisella raamattutunnilla tai jumalanpalveluksessa. Myös nainen itse koki olevansa irrallaan ystävistään ollessaan yhteydessä uusien seurakuntaystäviensä kanssa.
Nainen rakasti messiaanisen seurakunnan seremoniaa, jossa kulkue toi Sana-kirjakääröt, lauluja joissa oli juutalainen syke ja sanoitus sekä sisällään olevaa varmuutta siitä, että mitä enemmän hän sai kuulla uskon juutalaisista juurista, sitä lähempänä Jumalaa hän olisi ja sitä kypsempi uskossaan.
Oikeutuksen hakemista uskolleen vai ystäviensä käännyttämistä?
Nainen vaikutti aina yrittävän joko hakea oikeutusta vasta löytämälle uskolleen ystäviltään tai käännyttää heidät omaan ajatteluunsa. Ystävät vain yrittivät puhua ystävänsä kanssa kahvikupin äärellä siitä, mitä Herra oli tekemässä heidän elämässään, mutta naisella ei näyttänyt olevan enää mitään todellista suhdetta Herraan itseensä tai Isään, kyse oli ennemminkin suhteesta Vanhaan testamenttiin ja perinteisiin kuin Herraan Jeesukseen.
Naisen ystävät olivat iloisia, että nainen oli oppimassa niin paljon, mutta ajan myötä naisen ystävien joukossa esitettiin huomioita siitä, kuinka paljon he olivat kasvaneet luonteensa ja kypsyytensä puolesta Herrassa menneen vuoden aikana, kun taas heidän messiaaninen ystävänsä näytti junnaavan paikallaan uskossaan. Taustalla näytti naisella olevan tyytymättömyyden tunne, jopa pelko, että jos hän ei tehnyt niin tai näin, hän teki syntiä tai tuotti pettymyksen Herralle. Nainen menetti läheisyyden, joka hänellä kerran oli ollut ystäviensä kanssa seurakunnassa, jossa hän oli käynyt ja toiminut aktiivisesti vuosien ajan. Hän havaitsi, ettei hänellä ollut enää lainkaan läheisiä ystäviä.
Pulmatilanne on tämä
Voisin kertoa jutun toisensa jälkeen yllä olevan kaltaisista tilanteista, ja vaikka näytelmän henkilöt voivat muuttua ja yksityiskohdat olla erilaisia, kaikki perusasiat ovat siinä: kuinka juutalainen pitäisi ei-juutalaisen uskovan olla?
Olen nähnyt saman hengellisen identiteetin omaavien puolisoiden avioliittojen muuttuvan täysin vastakohtaisiksi, kun toinen puolisoista menee mukaan kokosydämisesti messiaaniseen uskoon samalla kun toinen jatkaa ei-juutalaisessa karismaattisessa tai muussa seurakunnassa. Olen nähnyt ihmisten tulevan hengellisiksi saariksi itselleen kun he joko lähtevät seurakunnista tai heitä pyydetään lähtemään heidän suhteensa ollessa kireät pastoreihinsa ja ihmisiin seurakunnassa samalla tavoin kuin yllä olen kuvannut. Olen nähnyt pastoreiden vastahakoisesti antavat periksi vahvatahtoisille seurakunnan jäsenille, jotka haluavat innokkaasti jakaa seurakunnan jumalanpalveluksissa uskonsa juutalaisuutta, josta (heidän ajattelunsa mukaisesti) tuo pastori ei tiedä, ja niin paljon muutakin.
Hieman historiaa
Kautta Israelin historian ei-juutalaiset ovat kääntyneet juutalaisuuteen ja heidät on toivotettu tervetulleiksi liittoon Jumalan kanssa. Nämä kääntyneet tulivat täysin juutalaisiksi. Joka puolella Vanhaa testamenttia on tärkeitä esimerkkejä, mutta rajallisen tilan vuoksi mainitsen tässä vain kaksi.
Ensimmäinen on mooabilainen nainen Raahab, jerikolainen portto, joka suojeli Israelin vakoojia kodissaan Jerikon muurilla ja laski punaisen nauhan (punainen - lunastus), jotta häntä ja hänen perhettään ei tapettaisi, kun loput muurista sortui hänen kotinsa ympärillä. Joosua 6:25 kertoo meille Joosuan pelastaneen hänet, hänen isänsä perhekunnan ja kaiken mitä hänellä oli ja että hän asettui Israeliin. Tuo on kaikki se, mitä meille kerrotaan Joosuan kirjassa siitä, mitä hänestä tuli Vanhassa testamentissa.
MUTTA meille kerrotaan Matt.1:5:ssä Matteuksen antaessa meille Joosefin sukuluettelon (Marian sukuluettelo on kirjattuna Luukkaan evankeliumiin), että Raahab meni naimisiin juutalaismiehen nimeltä Salmon kanssa ja että heillä oli poika nimeltä Booas. (Katso myös Ruut 4:21-22)
Booas varttui ja hänestä tuli melkoisen menestynyt, ja eräänä päivänä hän huomasi paikkakunnalla uuden naisen nimeltään Ruut, joka oli hänen äitinsä tavoin kääntynyt juutalaisuuteen. Joten hän ei epäröinyt rakastua Ruutiin, joka oli samasta maasta kuin hänen äitinsä ja oli tullut Israelin Jumalaan uskovaksi kuten hänen äitinsä. He menivät naimisiin ja saivat pojan nimeltä Oobed, joka sai Iisain, joka sai Daavidin. Sen tähden Daavidin isoisovanhemmat olivat Booas ja Ruut. Daavidin isoisovanhempien vanhemmat olivat Salmon ja Raahab. (Nyt tiedät, miksi Ruutin kirjan on Raamatussa).
Jopa helluntaina Apt. 2:ssa jotkut tapahtumaa todistaneet identifioitiin 'käännynnäisiksi' – juutalaisuuden kääntyneiksi ei-juutalaisiksi. Heistä tuli juutalaisia uskoessaan Israelin Jumalaan, vaikka olivat syntyneet ei-juutalaisina. Tuo oli Vanhan testamentin aikoja, ennen helluntaita. Pitäisikö meidän olla samanlaisia meidän päivinämme? Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Kuinka juutalainen kristityn pitäisi olla? Osa 1, poislipsuminen, osa 1
Hei kaikki,
Eräänä kevättalvena eräs karismaattisessa seurakunnassaan aktiivinen nainen alkoi löytää uskonsa juutalaisia juuria. Hän oli niin innoissaan saadessaan kuulla niistä seitsemästä juhlasta (kuusi juhlaa, yksi paasto), jotka Jumala antoi Israelille, sillä asia oli aivan uusi hänelle ja hän oli kuin lapsi karkkikaupassa. Ensimmäisen pääsiäispäivän lähestyessä keväällä hän oli innostunut osallistuessaan ensimmäiseen pääsiäisen seder-juhlaansa ja löytäessään kaikki siihen kuuluvat kätketyt vihjeet messiaasta, ja alkoi käydä opintopiirissä, joka keskittyi uskon juutalaisiin juuriin.
Tuon kevään ja alkukesän aikana nainen alkoi käydä paikallisessa messiaanisessa seurakunnassa osallistuen perjantai-illan sapattikokoukseen ja lauantain ylistystilaisuuteen. Hänen osallistumisensa sunnuntaisin seurakuntaan tulivat epäsäännöllisiksi ja hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että hän oli oikeassa kaikissa juutalaisuutta koskevissa asioissa ja että muilla hänen ystävillään oli vähempi tuntemus. Hän ei ollut ulkonaisesti ylimielinen, hänestä vain tuntui siltä, että hänellä oli jotakin sellaista, mitä noilta muilta puuttui ja myöhemmin hän myönsi pitävänsä heitä vähemmän hengellisinä.
Käännekohta
Hän teki kuitenkin niin hyvin epävarmalla tavalla, sillä kaikki tämä Herran juutalaisuutta koskeva ilmestys sai hänet tutkimaan kaikkea sitä, mitä hän oli uskonut siihenastisessa uskonelämässään, ja häntä pelotti 'tehdä virhe' uskossaan. Hän ei istahtanut ystävän kanssa kysyäkseen: 'Onko se, mitä minulle on opetettu, oikein Uuden testamentin valossa?', mutta kun hänellä oli sen kaltainen kysymys, hän kääntyi opettajansa (rabbin) puoleen tuossa messiaanisessa seurakunnassa saadakseen selvyyden. He tutkivat (esimerkiksi) galatalaiskirjettä, mutta opettivat siitä eri tavalla kuin mitä naiselle oli aiemmin opetettu. Nainen oli hämmentynyt ja vaikkei hän ymmärtänyt kaikkea, mitä sanottiin, loppuosa oli niin 'oikein', että nainen hyväksyi sen.
Pian naisen ystävät havaitsivat, etteivät voineet olla ystävyyssuhteessa naisen kanssa erillään naisen vasta löytämästä juutalaisesta uskosta. Mennyttä olivat stressittömät ja rennot vierailut kahvin tai teen merkeissä ja juttelu elämästä ja lapsista ja siitä mitä Herra teki kunkin elämässä sinä päivänä ja sillä viikolla. Keskustelut olivat yksisuuntaisia, jännitteisiä, niitä hallitsi tämä tai tuo tiedonjyvä, josta nainen oli kuullut messiaanisella raamattutunnilla tai jumalanpalveluksessa. Myös nainen itse koki olevansa irrallaan ystävistään ollessaan yhteydessä uusien seurakuntaystäviensä kanssa.
Nainen rakasti messiaanisen seurakunnan seremoniaa, jossa kulkue toi Sana-kirjakääröt, lauluja joissa oli juutalainen syke ja sanoitus sekä sisällään olevaa varmuutta siitä, että mitä enemmän hän sai kuulla uskon juutalaisista juurista, sitä lähempänä Jumalaa hän olisi ja sitä kypsempi uskossaan.
Oikeutuksen hakemista uskolleen vai ystäviensä käännyttämistä?
Nainen vaikutti aina yrittävän joko hakea oikeutusta vasta löytämälle uskolleen ystäviltään tai käännyttää heidät omaan ajatteluunsa. Ystävät vain yrittivät puhua ystävänsä kanssa kahvikupin äärellä siitä, mitä Herra oli tekemässä heidän elämässään, mutta naisella ei näyttänyt olevan enää mitään todellista suhdetta Herraan itseensä tai Isään, kyse oli ennemminkin suhteesta Vanhaan testamenttiin ja perinteisiin kuin Herraan Jeesukseen.
Naisen ystävät olivat iloisia, että nainen oli oppimassa niin paljon, mutta ajan myötä naisen ystävien joukossa esitettiin huomioita siitä, kuinka paljon he olivat kasvaneet luonteensa ja kypsyytensä puolesta Herrassa menneen vuoden aikana, kun taas heidän messiaaninen ystävänsä näytti junnaavan paikallaan uskossaan. Taustalla näytti naisella olevan tyytymättömyyden tunne, jopa pelko, että jos hän ei tehnyt niin tai näin, hän teki syntiä tai tuotti pettymyksen Herralle. Nainen menetti läheisyyden, joka hänellä kerran oli ollut ystäviensä kanssa seurakunnassa, jossa hän oli käynyt ja toiminut aktiivisesti vuosien ajan. Hän havaitsi, ettei hänellä ollut enää lainkaan läheisiä ystäviä.
Pulmatilanne on tämä
Voisin kertoa jutun toisensa jälkeen yllä olevan kaltaisista tilanteista, ja vaikka näytelmän henkilöt voivat muuttua ja yksityiskohdat olla erilaisia, kaikki perusasiat ovat siinä: kuinka juutalainen pitäisi ei-juutalaisen uskovan olla?
Olen nähnyt saman hengellisen identiteetin omaavien puolisoiden avioliittojen muuttuvan täysin vastakohtaisiksi, kun toinen puolisoista menee mukaan kokosydämisesti messiaaniseen uskoon samalla kun toinen jatkaa ei-juutalaisessa karismaattisessa tai muussa seurakunnassa. Olen nähnyt ihmisten tulevan hengellisiksi saariksi itselleen kun he joko lähtevät seurakunnista tai heitä pyydetään lähtemään heidän suhteensa ollessa kireät pastoreihinsa ja ihmisiin seurakunnassa samalla tavoin kuin yllä olen kuvannut. Olen nähnyt pastoreiden vastahakoisesti antavat periksi vahvatahtoisille seurakunnan jäsenille, jotka haluavat innokkaasti jakaa seurakunnan jumalanpalveluksissa uskonsa juutalaisuutta, josta (heidän ajattelunsa mukaisesti) tuo pastori ei tiedä, ja niin paljon muutakin.
Hieman historiaa
Kautta Israelin historian ei-juutalaiset ovat kääntyneet juutalaisuuteen ja heidät on toivotettu tervetulleiksi liittoon Jumalan kanssa. Nämä kääntyneet tulivat täysin juutalaisiksi. Joka puolella Vanhaa testamenttia on tärkeitä esimerkkejä, mutta rajallisen tilan vuoksi mainitsen tässä vain kaksi.
Ensimmäinen on mooabilainen nainen Raahab, jerikolainen portto, joka suojeli Israelin vakoojia kodissaan Jerikon muurilla ja laski punaisen nauhan (punainen - lunastus), jotta häntä ja hänen perhettään ei tapettaisi, kun loput muurista sortui hänen kotinsa ympärillä. Joosua 6:25 kertoo meille Joosuan pelastaneen hänet, hänen isänsä perhekunnan ja kaiken mitä hänellä oli ja että hän asettui Israeliin. Tuo on kaikki se, mitä meille kerrotaan Joosuan kirjassa siitä, mitä hänestä tuli Vanhassa testamentissa.
MUTTA meille kerrotaan Matt.1:5:ssä Matteuksen antaessa meille Joosefin sukuluettelon (Marian sukuluettelo on kirjattuna Luukkaan evankeliumiin), että Raahab meni naimisiin juutalaismiehen nimeltä Salmon kanssa ja että heillä oli poika nimeltä Booas. (Katso myös Ruut 4:21-22)
Booas varttui ja hänestä tuli melkoisen menestynyt, ja eräänä päivänä hän huomasi paikkakunnalla uuden naisen nimeltään Ruut, joka oli hänen äitinsä tavoin kääntynyt juutalaisuuteen. Joten hän ei epäröinyt rakastua Ruutiin, joka oli samasta maasta kuin hänen äitinsä ja oli tullut Israelin Jumalaan uskovaksi kuten hänen äitinsä. He menivät naimisiin ja saivat pojan nimeltä Oobed, joka sai Iisain, joka sai Daavidin. Sen tähden Daavidin isoisovanhemmat olivat Booas ja Ruut. Daavidin isoisovanhempien vanhemmat olivat Salmon ja Raahab. (Nyt tiedät, miksi Ruutin kirjan on Raamatussa).
Jopa helluntaina Apt. 2:ssa jotkut tapahtumaa todistaneet identifioitiin 'käännynnäisiksi' – juutalaisuuden kääntyneiksi ei-juutalaisiksi. Heistä tuli juutalaisia uskoessaan Israelin Jumalaan, vaikka olivat syntyneet ei-juutalaisina. Tuo oli Vanhan testamentin aikoja, ennen helluntaita. Pitäisikö meidän olla samanlaisia meidän päivinämme? Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed