Christ before conception in Mary #2,
Kristus ennen Mariassa sikiämistä, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka Pojan täytyi ensin tulla annetuksi niin että Hän voisi tulla lapseksi joka on syntynyt, mutta kuinka tuo siirtymä tapahtui? Kuinka Pojasta, joka on annettu, tuli lapsi, joka on syntynyt?
Mitä Hän oikein ajatteli?!
Ennen kuin menen siihen tekotapaan, jolla Poika siirtyi taivaasta sikiämään Mariassa, katsotaan ensin Hänen nöyrää sydäntään, koska meillä ei edes olisi Mariassa siinnyttä pienokaista, jos Hän ei olisi niin nöyrä.
Fil. 2: 6-8 sanoo, että Poika "...oli olemassa Jumalan muodossa, mutta Hän ei pitänyt yhdenvertaisuutta Jumalan kanssa sellaisena asiana, josta pitää kiinni*, vaan tyhjensi itsensä ottaen itselleen ihmisen muodon, tultuaan tehdyksi ihmisen kaltaiseksi ja havaiten olevansa ihmisen muodossa, alisti itsensä kuolemaan, vieläpä ristinkuolemaan." (suomennos tässä)
Poika ei pitänyt yhdenvertaisuutta Isän kanssa jonakin sellaisena asiana, josta 'pitää kiinni'. Tuo ilmaus ei vain tule lähelle sitä kreikankielistä, jota Paavali käytti kirjoittaessaan tätä. Kreikan sana on 'harpagmos', sanajuuresta 'harpazo', joka tarkoittaa 'tarttua ja viedä pois voimakeinoin.' Sitä käytettiin sekä aktiivissa että passiivissa, mikä tarkoitti, että se voi tarkoittaa jotakin aktiivista: että joku henkilö tarttuu johonkin ja vie sen pois, tai passiivisesti, kuten tässä tapauksessa, mikä tarkoittaa jotakuta, joka pitää itsellään palkinnon (tai ei pidä sitä itsellään).
Voisimme sanoa asian tällä tavoin: "Kristus… ei pitänyt palkintona siitä kiinni pitämistä, että Hän oli samanarvoisessa asemassa Jumalan kanssa."
Tämä on hämmästyttävä ilmestys Jeesuksen nöyrästä luonnosta. Kun Hän myöhemmin sanoi: "…ottakaa oppia minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä*", Hän kertoi totuuden. Hän ON sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Sävyisä tarkoittaa 'lempeä, hellä' ja nöyrä tarkoittaa 'nöyryyttä, mielen vaatimattomuutta'. Sävyisä Messias Kuningas kuvataan* tällaisena: "Katso! Kuninkaasi tulee luoksesi sävyisänä ja ratsastaen aasilla, vieläpä varsalla." *Matt. 11:28-30, *Matt. 21:5, (suomennos tässä)
Toinen avainfraasi on 'tyhjensi itsensä' – Hän ei tyhjentänyt itseään jumalallisuudestaan eikä lakannut olemasta sitä mitä Hän ikuisesti oli – Hän yksinkertaisesti luopui kaikista niistä oikeuksista ja etuoikeuksista Jumalan ainoana Poikana, jotta Hän voisi elää pelkkänä ihmisenä. Tällä tavoin totuus siitä, kuka Hän oli ja on täytyy erottaa hengellisesti ja tietää sydämessä.
Sen tähden...
Hän ei ole Hollywood-Jeesus. Häneen eivät tee vaikutusta hienot ulkoiset merkit tai hierarkia, joiden välityksellä Hänet esitetään. Voimme mitata sitä, kuinka hyvin joku itse asiassa tuntee Jeesuksen persoonaa sen määrän mukaan, kuinka 'asiat' tai se, miltä 'asiat' näyttävät, tekevät häneen vaikutuksen. Pojan, joka on annettu, TÄYTYI olla nöyrä sydämeltä tullakseen yhdeksi luoduistaan, lapseksi, joka on syntynyt.
Juuri nöyryytensä tähden Hän on rento riippumatta ympäristöstään, kaikkein loisteliaimmasta palatsista kaikkeen vaatimattomimpaan kotiin, sillä Häneen ei tehdä vaikutusta eikä Hän loukkaannu – sellainen on meidän Herramme. Raamatunkohta Fil. 2:5:ssä yllä alkaa: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli…"
Onko meillä tuo sama nöyryys? Olemmeko yhtälailla sellaisia, etteivät 'asiat' tai se miltä jokin asia näyttää tee meihin vaikutusta niin kuin emme myöskään loukkaannu, kun nöyrät ja vaatimattomat ympäröivät meitä? Nyrpistämmekö nenäämme jollekulle huonosti pukeutuneelle kaupassa vai näemmekö heidät nöyrästi, Jumalan silmin? Reagoimmeko hyvin pukeutuneisiin ja kauniisiin ihmisiin eri tavalla kuin tavallisen näköisiin ja vaatimattomasti pukeutuneisiin?
Tuommeko itseämme esille toisille keskusteluissa vai vaan toteamme tosiasiat? Jos me todella tunnemme Hänet ja vietämme aikaa Hänen kanssaan sydämessämme, me muutumme vähitellen Hänen nöyryytensä kuvaksi… jos näet vastakkaista jossakussa, jolla on 'kristityn' nimilappu, ole tietoinen siitä, että hän on yhä kasvamassa. "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli…"
Olen usein pyytänyt ihmisiä nostamaan kätensä, jos he ovat koskaan olleet jumalanpalveluksessa tai kokouksessa, jossa heistä on tuntunut siltä, että Jeesus on kävellyt heidän keskellään. Tavallisesti useita käsiä nousee. Sitten kysyn, kaappasiko Hän koskaan kokousta hallintaansa, toiko Hän itseään esille tai keskeyttikö Hän sen, mitä oli tekeillä? Ei koskaan. Hän on kaikkien Herra, ja kuitenkin Hän tyytyy kulkemaan nöyrästi ystäviensä joukossa.
Olin johtamassa Raamattukoulun kappelissa jumalanpalvelusta ja ylistyksen aikana näin yhtäkkiä Herran kävelevän ylös lavan johtavia portaita ja pysähtyvän suoraan eteeni. Polvistuin välittömästi Hänen edessään ja tyrmistyin kuullessani Hänen sanovan: "Haluaisin palvella kansaani", mihin vastasin: "Sinä olet Herra, ole tietysti vapaa tekemään mitä tahansa haluatkin tehdä."
Nousin seisomaan ja viittasin ylistystä johtavaa naista jatkamaan, ja sitten käännyin katsomaan Herraa, joka kulki noin 200 opiskelijan joukossa heidän ylistäessään pysähdellen siellä, täällä kertoakseen ihmisille asioita. Muutaman minuutin kuluttua Hän käveli lavan portaat taas ylös ja seisoi jälleen edessäni sanoen: "Kiitos, että sallit minun palvella kansaani. Niin harvat sallivat. Niin monet pitävät kiinni aikataulustaan ja ohjelmakohdistaan sen sijaan, että sallisivat minun todella koskettaa kansaani." Sen sanottuaan Hän kääntyi, astui tavanmukaiset 2 ½ askelta ja kesken tuon kolmannen askelen Hän hävisi.
Ajattelin kuinka nöyrää, kuinka ihmeellistä, ja kuinka nöyräksi tunsin itseni tuona päivänä! Opin niin paljon jokaisen Hänen ilmestymisensä myötä, joka kerran ollessani Hänen lähettyvillään.
Joten nyt kun ymmärrämme Herran nöyryyden, siihen, kuinka Hän muuttui
Heprealaiskirjeen kirjoittaja tekee selväksi sen, että Vanhan testamentin uhrit olivat kykenemättömiä pysyvästi poistamaan syntiä sanoen, että ne täytyi toistaa kerta toisensa jälkeen ja kertaluontoinen pysyvä uhri tarvittiin. Tuo kertaluontoinen suuri uhri ottaisi pois synnin ja sen myötä toisi mukanaan uuden liiton ihmisen kanssa.
"Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit...'" Hepr. 10:4-7
"Hän maailmaan tullessaan" ei ole siis syntynyt, vaan siinnyt. "...ruumin sinä minulle valmistit", Hän sanoi. Isä antoi Marian munasolun kautta ihmiskehon Hänelle, joka tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista, jotka Hänellä oli Jumalan Poikana taivaassa.
Fil. 2:8 (2:7 suomenkielisissä raamatuissa) sanoo yksinkertaisesti 'havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen' tai 'Ja havaittiin ulkomuodoltaan ihmiseksi' tai 'ja tultuaan ihmiseksi'.
Kun Maria kysyi viattomasti, kuinka se tapahtuisi, enkeli Gabriel kertoi hänelle Lk. 1:35:ssa: 'Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut (verhona); sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi."
Jumalan Poika tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista Jumalan ainoana Poikana pysyen samalla Poikana, tullakseen siitetyksi Mariassa, ja taivaasta lähtiessään totesi: 'ruumiin sinä minulle valmistit'. Pyhän Hengen kautta, joka varjosi teinitytön, käyttäen tytön munasolua antamaan hänelle ruumiin Hän sikisi tytön kohdussa.
Se on nöyrää, sävyisää, vaatimatonta. Ja jatkamme juuri tästä ensi viikolla. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Kristus ennen Mariassa sikiämistä, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka Pojan täytyi ensin tulla annetuksi niin että Hän voisi tulla lapseksi joka on syntynyt, mutta kuinka tuo siirtymä tapahtui? Kuinka Pojasta, joka on annettu, tuli lapsi, joka on syntynyt?
Mitä Hän oikein ajatteli?!
Ennen kuin menen siihen tekotapaan, jolla Poika siirtyi taivaasta sikiämään Mariassa, katsotaan ensin Hänen nöyrää sydäntään, koska meillä ei edes olisi Mariassa siinnyttä pienokaista, jos Hän ei olisi niin nöyrä.
Fil. 2: 6-8 sanoo, että Poika "...oli olemassa Jumalan muodossa, mutta Hän ei pitänyt yhdenvertaisuutta Jumalan kanssa sellaisena asiana, josta pitää kiinni*, vaan tyhjensi itsensä ottaen itselleen ihmisen muodon, tultuaan tehdyksi ihmisen kaltaiseksi ja havaiten olevansa ihmisen muodossa, alisti itsensä kuolemaan, vieläpä ristinkuolemaan." (suomennos tässä)
Poika ei pitänyt yhdenvertaisuutta Isän kanssa jonakin sellaisena asiana, josta 'pitää kiinni'. Tuo ilmaus ei vain tule lähelle sitä kreikankielistä, jota Paavali käytti kirjoittaessaan tätä. Kreikan sana on 'harpagmos', sanajuuresta 'harpazo', joka tarkoittaa 'tarttua ja viedä pois voimakeinoin.' Sitä käytettiin sekä aktiivissa että passiivissa, mikä tarkoitti, että se voi tarkoittaa jotakin aktiivista: että joku henkilö tarttuu johonkin ja vie sen pois, tai passiivisesti, kuten tässä tapauksessa, mikä tarkoittaa jotakuta, joka pitää itsellään palkinnon (tai ei pidä sitä itsellään).
Voisimme sanoa asian tällä tavoin: "Kristus… ei pitänyt palkintona siitä kiinni pitämistä, että Hän oli samanarvoisessa asemassa Jumalan kanssa."
Tämä on hämmästyttävä ilmestys Jeesuksen nöyrästä luonnosta. Kun Hän myöhemmin sanoi: "…ottakaa oppia minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä*", Hän kertoi totuuden. Hän ON sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Sävyisä tarkoittaa 'lempeä, hellä' ja nöyrä tarkoittaa 'nöyryyttä, mielen vaatimattomuutta'. Sävyisä Messias Kuningas kuvataan* tällaisena: "Katso! Kuninkaasi tulee luoksesi sävyisänä ja ratsastaen aasilla, vieläpä varsalla." *Matt. 11:28-30, *Matt. 21:5, (suomennos tässä)
Toinen avainfraasi on 'tyhjensi itsensä' – Hän ei tyhjentänyt itseään jumalallisuudestaan eikä lakannut olemasta sitä mitä Hän ikuisesti oli – Hän yksinkertaisesti luopui kaikista niistä oikeuksista ja etuoikeuksista Jumalan ainoana Poikana, jotta Hän voisi elää pelkkänä ihmisenä. Tällä tavoin totuus siitä, kuka Hän oli ja on täytyy erottaa hengellisesti ja tietää sydämessä.
Sen tähden...
Hän ei ole Hollywood-Jeesus. Häneen eivät tee vaikutusta hienot ulkoiset merkit tai hierarkia, joiden välityksellä Hänet esitetään. Voimme mitata sitä, kuinka hyvin joku itse asiassa tuntee Jeesuksen persoonaa sen määrän mukaan, kuinka 'asiat' tai se, miltä 'asiat' näyttävät, tekevät häneen vaikutuksen. Pojan, joka on annettu, TÄYTYI olla nöyrä sydämeltä tullakseen yhdeksi luoduistaan, lapseksi, joka on syntynyt.
Juuri nöyryytensä tähden Hän on rento riippumatta ympäristöstään, kaikkein loisteliaimmasta palatsista kaikkeen vaatimattomimpaan kotiin, sillä Häneen ei tehdä vaikutusta eikä Hän loukkaannu – sellainen on meidän Herramme. Raamatunkohta Fil. 2:5:ssä yllä alkaa: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli…"
Onko meillä tuo sama nöyryys? Olemmeko yhtälailla sellaisia, etteivät 'asiat' tai se miltä jokin asia näyttää tee meihin vaikutusta niin kuin emme myöskään loukkaannu, kun nöyrät ja vaatimattomat ympäröivät meitä? Nyrpistämmekö nenäämme jollekulle huonosti pukeutuneelle kaupassa vai näemmekö heidät nöyrästi, Jumalan silmin? Reagoimmeko hyvin pukeutuneisiin ja kauniisiin ihmisiin eri tavalla kuin tavallisen näköisiin ja vaatimattomasti pukeutuneisiin?
Tuommeko itseämme esille toisille keskusteluissa vai vaan toteamme tosiasiat? Jos me todella tunnemme Hänet ja vietämme aikaa Hänen kanssaan sydämessämme, me muutumme vähitellen Hänen nöyryytensä kuvaksi… jos näet vastakkaista jossakussa, jolla on 'kristityn' nimilappu, ole tietoinen siitä, että hän on yhä kasvamassa. "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli…"
Olen usein pyytänyt ihmisiä nostamaan kätensä, jos he ovat koskaan olleet jumalanpalveluksessa tai kokouksessa, jossa heistä on tuntunut siltä, että Jeesus on kävellyt heidän keskellään. Tavallisesti useita käsiä nousee. Sitten kysyn, kaappasiko Hän koskaan kokousta hallintaansa, toiko Hän itseään esille tai keskeyttikö Hän sen, mitä oli tekeillä? Ei koskaan. Hän on kaikkien Herra, ja kuitenkin Hän tyytyy kulkemaan nöyrästi ystäviensä joukossa.
Olin johtamassa Raamattukoulun kappelissa jumalanpalvelusta ja ylistyksen aikana näin yhtäkkiä Herran kävelevän ylös lavan johtavia portaita ja pysähtyvän suoraan eteeni. Polvistuin välittömästi Hänen edessään ja tyrmistyin kuullessani Hänen sanovan: "Haluaisin palvella kansaani", mihin vastasin: "Sinä olet Herra, ole tietysti vapaa tekemään mitä tahansa haluatkin tehdä."
Nousin seisomaan ja viittasin ylistystä johtavaa naista jatkamaan, ja sitten käännyin katsomaan Herraa, joka kulki noin 200 opiskelijan joukossa heidän ylistäessään pysähdellen siellä, täällä kertoakseen ihmisille asioita. Muutaman minuutin kuluttua Hän käveli lavan portaat taas ylös ja seisoi jälleen edessäni sanoen: "Kiitos, että sallit minun palvella kansaani. Niin harvat sallivat. Niin monet pitävät kiinni aikataulustaan ja ohjelmakohdistaan sen sijaan, että sallisivat minun todella koskettaa kansaani." Sen sanottuaan Hän kääntyi, astui tavanmukaiset 2 ½ askelta ja kesken tuon kolmannen askelen Hän hävisi.
Ajattelin kuinka nöyrää, kuinka ihmeellistä, ja kuinka nöyräksi tunsin itseni tuona päivänä! Opin niin paljon jokaisen Hänen ilmestymisensä myötä, joka kerran ollessani Hänen lähettyvillään.
Joten nyt kun ymmärrämme Herran nöyryyden, siihen, kuinka Hän muuttui
Heprealaiskirjeen kirjoittaja tekee selväksi sen, että Vanhan testamentin uhrit olivat kykenemättömiä pysyvästi poistamaan syntiä sanoen, että ne täytyi toistaa kerta toisensa jälkeen ja kertaluontoinen pysyvä uhri tarvittiin. Tuo kertaluontoinen suuri uhri ottaisi pois synnin ja sen myötä toisi mukanaan uuden liiton ihmisen kanssa.
"Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit...'" Hepr. 10:4-7
"Hän maailmaan tullessaan" ei ole siis syntynyt, vaan siinnyt. "...ruumin sinä minulle valmistit", Hän sanoi. Isä antoi Marian munasolun kautta ihmiskehon Hänelle, joka tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista, jotka Hänellä oli Jumalan Poikana taivaassa.
Fil. 2:8 (2:7 suomenkielisissä raamatuissa) sanoo yksinkertaisesti 'havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen' tai 'Ja havaittiin ulkomuodoltaan ihmiseksi' tai 'ja tultuaan ihmiseksi'.
Kun Maria kysyi viattomasti, kuinka se tapahtuisi, enkeli Gabriel kertoi hänelle Lk. 1:35:ssa: 'Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut (verhona); sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi."
Jumalan Poika tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista Jumalan ainoana Poikana pysyen samalla Poikana, tullakseen siitetyksi Mariassa, ja taivaasta lähtiessään totesi: 'ruumiin sinä minulle valmistit'. Pyhän Hengen kautta, joka varjosi teinitytön, käyttäen tytön munasolua antamaan hänelle ruumiin Hän sikisi tytön kohdussa.
Se on nöyrää, sävyisää, vaatimatonta. Ja jatkamme juuri tästä ensi viikolla. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed