Koska katkaista yhteydenpito osa 6
Hei kaikki,
Aloitin tämän kirjoitussarjan sanomalla, että kristityt katkaisevat usein yhteydenpidon vääristä syistä samalla kun jättävät huomiotta todelliset Raamatussa annetut syytä. Monille meistä on tapahtunut sitä, että ystävät ovat tiputtaneet meidät pois kuin radioaktiivisen jätteen kun olemme vaihtaneet seurakuntaa tai tehneet vähäisimmänkään heitä loukanneen asian ja jättävät meidät tietämättömiksi siitä, mitä teimme väärin!
Hämmennys Kristuksen ruumiissa
Älkäämme unohtako ihmisiä, jotka kieltäytyvät katkaisemasta yhteydenpitoa kun heidän pitäisi: He pysyvät lojaaleina pastorille sen jälkeen, kun tämä ottaa eron vaimostaan ja lastensa äidistä mennäkseen naimisiin lastensa hoitajan kanssa ja on heti kuherruskuukauden jälkeen takaisin saarnastuolissa. Tai he jäävät lojaalisiksi pastorille, joka viikoittain manipuloi heidän ankaralla työllä ansaitsemansa rahan heidän taskuistaan täyttämään omat taskunsa tai pastorille, joka luo niin myrkyllisen seurakuntakulttuurin, että jos joku herättää vähäisimmänkään kysymyksen mistään asiasta, tämä henkilö joutuu syytetyksi siitä, että hänessä on riivaaja.
Haluan opettaa Sanaa asiayhteydessä. Niinpä en halua kenenkään ajattelevan, että Paavalin luettelo sellaisista tapasynneistä 1 Kor. 5:ssä, jotka pätevät syiksi katkaista yhteys, pitävän sisällään perheenjäsenet, työtoverit, niiden olevan lupa avioeroon tai käsittävän muita tilanteita, jotka ovat sen asiayhteyden ulkopuolella, josta hän kirjoitti.
En puhu lapsista tai työpaikan tilanteista
Hän ei kertonut (enkä minä) aikuisista lapsista, jotka joskus ovat vaeltaneet Heran kanssa mutta nyt elävät yhdessä tai useammassa noista eri synneistä, eikä hän puhunut työtovereista työpaikalla.
Mitä tulee työtovereihin, sinut on palkattu tekemään työtä eikä todistamaan tai keskustelemaan hengellisistä asioista, joten tee työtä. Sinua ei vainota, sinun vain halutaan tekevän sitä mitä sinut palkattiin tekemään; työtä. Paavali sanoi, ettei tule työskennellä ollen silmänpalvelija ihmisille mieliksi, vaan Herralle, joka näkee ja tietää kaiken. Olkoon todistuksesi laatutyösi.
Mitä tulee aikuisiin lapsiin, ehdotan tätä; He tietävät elävänsä synnissä tai olevansa addikteja, ja että rukoilette heidän puolestaan. He eivät tarvitse sitä, että äiti tai isi ilmaisee paheksuntansa joka kerran kun heidät näkee eikä heidän tarvitse kuulla saarnaa. He tarvitsevat sitä, että olette äitejä ja isiä. Room. 2:4 sanoo: ' Etkö tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?' Näyttäkää heille Jumalan hyvyys teissä.
Antakaa heidän nähdä Herran uskollisuus elämässänne ja puhukaa viisautta heille. Auttakaa heitä tekemään oikeita päätöksiä ja tietäkää, että mikään heidän käytöksessään ei yllättänyt Herraa. Rukoilkaa heidän puolestaan sitä mitä Paavali rukoili, ja minä rukoilen tätä itseäni varten säännöllisesti Ef. 1: 17 - 18 ja Kol. 1:9 – että he voivat vastaanottaa viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänessä, että heidän ymmärryksensä silmät avautuisivat, että he voivat tulla täytetyiksi kaikella hengellisellä viisaudella ja ymmärryksellä.
Hyvä uutinen on, että se mies katui
On hyviä uutisia 1 Kor. 5:n miehestä. Muistanet, että hänellä oli jatkuva seksisuhde äitipuoleensa, Paavali lausui hänelle tuomion ja luovutti hänet Saatanalle miehen lihan tuhoksi aikaiseen kuolemaan, jotta mies pelastuisi – mutta mies katui ja hänet asetettiin ennalleen. Älä anna tuon pointin hävitä – sen jälkeen kun tuomio oli lausuttu, mies katui ja se hyväksyttiin. Joten mikä viittaa aitoon katumukseen?
Paavali sanoo 2 Kor. 7:8:ssa hänen ensimmäisen heille lähettämänsä kirjeen vaikutuksesta:
"Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehduttanut teitä."
Hän sanoi aiheuttaneensa heille 'murhetta' tai 'surua', mikä on kreikan sana 'lupe'. Amplified Version – raamatunkäännös sanoo 'tuskaa'. Tämä ei ole vain emotionaalista tuskaa ja murhetta, vaan syvempää, hengellistä murhetta. Saatetaan tarvita terävä, konfrontoiva sana heille, mikä Paavalin kirje oli, joka sai aikaan 'herätyksen' hetken.
Jumalinen murhe
2 Kor. 7:9 jatkaa: "nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä."
Jumalisessa murheessa ja katumuksessa on kyse Jumalasta ja se vetää meitä Hänen luokseen. Väärä katumus keskittyy omaan itseen ja pitää ihmisen poissa Jumalan luota. On olemassa jumalista murhetta ja se vetää meidät Hänen luokseen, mikä sallii meidän vastaanottaa laupeuden ja armon avuksi tarpeen hetkellä – ennallistamisen. Se on terveellinen osa katumusta.
Ja seuraava jae määrittele sen vielä lisää: " Sillä jumalinen murhe ja tuska, jonka Jumalan sallitaan kohdistaa, tuottaa katumuksen, joka johtaa ja myötävaikuttaa pelastukseen ja vapautukseen pahasta eikä se koskaan saa aikaan pahoittelua. Mutta maailmallinen murhe on kuolettavaa (toivoton suru, joka on ominaista pakanamaailmalle)." (Amplified Version –raamatunkäännös, suomennos tässä)
Ihmisten, joiden kanssa meidän täytyy katkaista yhteydenpito, täytyy kokea Jumalista sydämen tuskaa, joka ohjaa heidät Hänen luokseen. Jumalan sallitaan kohdistaa jumalista surua, koska meidän sydämemme ovat kääntyneet Hänen puoleensa antamaan Hänelle tuon luvan. Ovatko he antaneet Herralle luvan käsitellä heitä tämän kysymyksen suhteen? Ovatko he kokeneet sen murheen, jonka Jumala haluaa heidän kokevan? Daavid oli antanut ja kokenut. Tuo mies ja seurakunta 1 Kor. 5:ssä olivat antaneet ja kokenet.
Pyhän Hengen kokeminen vai Jumalan tunteminen?
Koska aito katumus virtaa siitä Jumalalta tulevasta ilmestyksestä, että olemme tehneet syntiä, mietin, että siitä syystä, että niin monet seurakunnat tarjoavat seurakunnan kokemista Jumalan kokemisen sijaan, ihmiset oppivat seurakuntapohjaisen katumuksen ja kaavaan perustuvan katumuksen sen sijaan, että oppisivat Raamatun kuvaaman taivaalliseen ilmestykseen pohjautuvan katumuksen
Ihmiset on opetettu menemään kokoussaliin kokemaan Jumala sen sijaan, että ensin kokisivat Jumalan pitkin viikkoa henkilökohtaisessa elämässään. Ja siitä, että koko seurakunta seuraa "Rukoile tämä rukous perässäni" – opetusta, on tullut 'katumus'. Heidät on opetettu kokemaan Jumala yhdessä palvonnan tai opetuksen kautta, mutta heti kun he ovat kävelleet kokoussalin ovesta ulos, he eivät tunne Häntä yksilöllisesti – he tuntevat vain Hänen läsnäolonsa yhteisesti.
Koska synti on henkilökohtaista ihmissydämen ja Jumalan välillä, kokoussali voi tarjota vain vähän apua ihmisten yrittäessä taistella syntiä vastaan. Katumus vaatii sitä, että ihminen rukoilee sydämestään oman rukouksensa, ei seuraa jonkun muun ajatusta siitä, mitä tämä uskoo, että jonkun ihmisen sydämen pitäisi ilmaista.
Tämän tuloksena miljoonat kristityt ovat jumissa voimattomina rakkaus/viha – suhteessa itsensä ja Jumalan kanssa ihmetellen, miksei Hän halua vapauttaa heitä, tietämättöminä siitä, että voima heidän syntinsä yli virtaa Isältä tulevasta ilmestyksestä henkilökohtaiselta, ei yhteisölliseltä pohjalta.
Jollei yhteisöllinen voitelu, niin sitten...
Olen nähnyt ihmisten tulevan viikko toisensa jälkeen eteen rukoiltavaksi eikä heidän tilanteensa ole yhtään parantunut. Joitakin vuosia sitten aloin hienotunteisesti kysellä hieman heidän elämästään ja löysin yhteisen piirteen – jokainen tuli eteen odottaen pastorin (profeetan, opettajan) laskevan kätensä heidän ylleen ja jos he tulivat jatkuvasti eteen rukoiltavaksi, niin sitten jonain päivänä, jos Herra suo, toivottavasti, jos voitelu on riittävän vahvaa ja tuona iltana on avoin taivas, ja pastori hillitsee kielensä juuri oikein, Jumala tulee koskettamaan heitä ja vapauttamaan heidät.
Tämä kulttuuri 'se, että joku laskee kätensä ylleni, on läpimurtoni avain' on vastoin Raamattua. Katumus on pelastuksen ensimmäinen sana. Hepr. 6:1 luettelee katumuksen uskon perustuksen ensimmäisenä piirteenä. Onko etsijäystävällinen, poliittisesti korrekti, älä painosta ketään, älä mainitse 'syntiä', -kulttuuri ryövännyt ihmisiltä aidon pelastuskokemuksen, jossa on katumus mukana?
Meidät luotiin täysivaltaisiksi olennoiksi, mikä merkitsee sitä, ettei Jumala eikä paholainen kykene pakottamaan meitä tekemään mitään. Monien Kristuksen ruumiissa täytyy löytää selkäranka, löytää päättäväisyys ja lakata odottamasta joidenkin voideltujen taikapapujen ratkaisevan heidän syntiongelmansa, ja vain katua. Usein kuitenkin he rakastavat syntiään enemmän kuin meidän läsnäoloamme elämässään ja mieluummin pysyvät synnissä kuin etsivät Jumalaa koko sydämestään.
On aina vaikeampaa tehdä työtä Jumalan etsimiseksi kuin etsiä syntiä. Standardinomainen turvaköysi, jonka seurakunta heittää katumuksen tarpeessa oleville, on 'Tule takaisin ensi viikolla kuuntelemaan viestiä' (tai vierailevaa puhujaa), koska monet pastorit ovat menettäneet tiedon tai heillä ei ole koskaan ollut omassa elämässään tietoa siitä, kuinka etsiä Jumalaa, joten he eivät voi johtaa toisia.
Pelkästään puhu Hänelle syvältä sydämestäsi
Jälleen monien kohdalla Kristuksen ruumiissa tilanne on se, että he osaavat rukoilla yhteisöllisesti, palvoa yhteisöllisesti, vastaanottaa opetusta yhteisöllisesti, jopa katua yhteisöllisesti.
Mutta he eivät tiedä kuinka vain puhua Isälle ja käydä kahdenkeskistä keskustelua (eivätkä katua kahdenkeskiseltä pohjalta). Löydä syitä puhua Hänelle – kerro Hänelle kauniista aamusta, jonkin hyvän asian hienosta ajoituksesta elämässäsi, ja siitä asiasta, jonka kanssa kamppailet. Älä hanki tapaa, jossa sinä ja Hän kamppailette synnin kanssa, etkä koskaan itse asiassa todella puhu Hänelle siitä – ole suorasukainen, ole rehellinen – Hän kestää sen. Hän on panostanut sinuun pitkällä tähtäimellä – ikuisuudeksi.
Hän tiesi kamppailustasi tällä hetkellä ennen kuin Hän edes loi maailman, kuitenkin Jeesus silti kuoli puolestamme. Hän ei vain rakasta sinua, Hän pitää sinusta. Vau. Heti kun puhut Hänelle sydämestäsi avoimesti ja rehellisesti, ole hiljaa ja anna Hänen jakaa sydäntään avoimesti ja rehellisesti sinulle, mikä saattaa viedä viikkoja tai kuukausia. Kulje Hänen kanssaan siinä. Tuo ilmestys vie katumukseen, jota ei tulla koskaan pahoittelemaan, ja vetää sinut lähemmäksi Häntä kuin koskaan olet ollut.
Siunauksin,
John Fenn