When to break fellowship #5
Koska katkaista yhteydenpito osa 5
Hei kaikki,
Siltä varalta, ettette ole huomanneet Yhdysvaltain kaakkoisosiin lokakuun 16-27 suuntautuvan matkani aikataulua, skrollatkaa tämän viestin aivan loppuun saadaksesi tietoa. Kokouksia pidetään ulottuen Atlantasta Georgian osavaltiosta Virginia Beachiin ja Powhattaniin Virginian osavaltiossa aina Deltonaan, Floridan osavaltioon – joten skrollatkaa alaspäin, jos olette kiinnostunut ja nähdään joidenkuiden teistä kanssa siellä!
Yhteydenpidon katkaiseminen ja katumus
Rikas nuori mies tuli Jeesuksen luo kysyen: 'Hyvä Mestari, mitä minun täytyy tehdä periäkseni ikuisen elämän?' Miehen synti oli himo ja rakkaus rahaa kohtaan ja se status, jonka se hänelle toi – mutta Jeesus väisti kysymyksen ja meni suoraan siihen kuka tai mikä istui miehen sydämen valtaistuimella: "Miksi sinä kutsut Minua Hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala." (Toisin sanoen: 'Kutsutko minua Jumalaksi, koska kutsuit Minua hyväksi?'
Mies ei vastannut Jeesuksen kysymykseen, joten Herra puhutteli hänen sydäntään toisella tavalla – "Myy kaikki mitä sinulla on ja tule seuraamaan Minua!" Se pakotti miestä tutkimaan Jeesuksen kysymystä toisesta näkökulmasta samalla kun se paljasti hänen aidot prioriteettinsa: Onko Jeesus Jumala vai vain hyvä mies, ja mitä minä rakastan enemmän, ikuista elämää vai rahaa?
Pointtini on se, että Jeesus ei keskittynyt huutamaan julki tuota syntiä miehen elämässä – Hän yksinkertaisesti meni ydinkysymykseen siitä, kuka Jeesus on ja mitä mies rakasti eniten elämässä, rahaa vai Jumalaa? Jeesus tekee tätä yhä tänään, sillä Hän ei muutu koskaan. Kun pohdimme sitä, katkaisisimmeko yhteydenpidon jonkun henkilön kanssa, meidän ei pidä poiketa asiasta toisiin kysymyksiin, vaan meidän tulee katsoa ydinasiaa hänen elämässään ja sitä onko hän halukas muuttumaan vai ei.
Katumus vai ei?
1 Kor. 5:ssä oleva mies, jolla oli seksisuhde äitipuoleensa, itse asiassa teki parannuksen synnistään, mikä tunnustetaan 2. Kor. 7:ssä. Hänen halunsa kypsyyteen Kristuksessa oli suurempi kuin hänen rakkautensa seksiin, ilmaistakseni asian suorasukaisesti, ja hän teki parannuksen synnistään ja hänet palautettiin pyhien yhteyteen.
On olemassa kaksi kreikankielen sanaa, jotka käännetään 'katua, tehdä parannus' tai 'katumus, parannuksenteko'. Ensimäinen on 'metanoeo', ja se tarkoittaa 'käsittää jälkikäteen'. Juurisanat ovat 'meta' – jälkeen, ja 'noeo' ja 'nous' – käsittää ja mieli. Se merkitsee sitä, että tajuaa jotakin sen jälkeen, kun sen on tehnyt, ja luonnollisena oletuksena on, että muuttaa mielensä heti, kun on käsittänyt asian. Tätä käytetään Raamatussa aidosta ja jumalisesta katumuksesta.
Toinen sana on 'metamelomai', sanoista 'meta' – jälkeen, 'melo' – välittää/pitää huolta, ja se tarkoittaa 'pahoitella, kaduttaa'. Tätä sanaa käytetään kuvailemaan jotakuta, joka jää kiinni itse teosta ja niin hän 'katuu', tai jonkun suunnitelma ei onnistunut, joten hän 'katuu' – hän on pahoillaan, mutta vain sen suhteen, että hänen suunnitelmansa ei toteutunut hänen toivomallaan tavalla. Se on itseen keskittyvää ja pyörii sen tosiasian ympärillä, että hän jäi kiinni tai hänen suunnitelmansa ei toiminut, joten hän harmittelee sitä.
Sitä käytetään Juudaksesta Matt. 27:3:ssa: "Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille…" Juudas ei katunut Jumalalle, hän oli pahoillaan, että hänen suunnitelmansa pakottaa Jeesus osoittamaan olevansa Jumalan Poika ei toiminut. Juudas pahoitteli sisällään sitä, että hänen suunnitelmansa epäonnistui, ei Jumalalle.
Daavidin aito katumus
2. Sam. 12:ssa Naatan konfrontoi Daavidin tämän suhteesta Batseban kanssa, suhteen, joka perustui himolle, valheille ja murhalle. Daavid himoitsi Batsebaa kun näki tämän kylpemässä, tapatutti hänen aviomiehensä ja sitten peitti teon. Mutta Daavid sanoo jakeessa 13, kun hänet konfrontoitiin: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan."
Jos se olisi ollut Juudaksen väärää katumusta, Daavid olisi sanonut: 'Olen pahoillani, ettei petokseni toiminut' tai 'Hupsista! Jäin kiinni ja olen niin pahoillani'. Mutta sen sijaan Daavid tajusi sydämensä ytimen, asian ytimen – 'Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan."
Siten aito katumus on aina ilmestyksen seuraus. Ilmestys on sitä, miltä pohjalta koko Jumalan valtakunta toimii, ja tämä on ilmestys siitä, että tekemäni oli ytimeltään Jumalaa vastaan. Sitä me etsimme jossakussa, joka on lähellä tilannetta, että menettää meidät ystävinä, menettää yhteydenpitomme, että häntä pyydetään alkamaan käydä toisessa seurakunnassa, että menettää jopa avioliittonsa – etsimme jumalista katumusta, joka perustuu taivaasta tulevalle ilmestykselle hänen syntinsä aidosta luonteesta. Etsimme ilmestyksen hengellisen 'lampun' syttymistä, kun hän yhtäkkiä sanoo 'Nyt minä tajuan'. Ja olemme niin surullisia, kun näemme vain Juudas-tyyppisen katumuksen tai emme mitään katumusta.
Ilmestyksestä tuleva katumus on vapautumisen voima ja alku eheyden polulla
Tämä nähdään Daavidin ja Batseban avioliitossa, joka perustuu himolle, valheille ja murhalle, mutta armosta parantui ja tuotti tuloksena Salomonin! Salomon lainaa isäänsä läpi Sananlaskujen ensimmäisten yhdeksän luvun, ja 4:3 – 4 kertoo hänen isänsä ja äitinsä rakkaudesta häntä kohtaan – mikä suuri muutos tuossa avioliitossa! Mutta heidän täytyy kulkea aidon katumuksen oven kautta saavuttaakseen tavoittelemansa eheyden. Sama koskee meitä tänään.
Mitä tulee keskellämme (kotiseurakunta/läheinen yhteydenpito) olevaan henkilöön, joka elää haureudessa, tai on valehtelija tai epärehellinen liikeasioissa tai addikti tai kylvää riitaa, meidän täytyy joskus erota hänestä, koska ei ole mitään aitoa katumusta, hänen sydämessään ei ole mitään ilmestystä siitä, että hän tekee syntiä Jumalaa vastaan. Hän saattaa pyytää anteeksi sitä, että jäi kiinni tai pahoitella, kuinka on sinua satuttanut, mutta se on sitä mitä Juudas teki – jopa luovutti rahat, jotta kaikki näytti siistiltä, siivolta ja aidolta!
Paavali kuvasi aitoa katumusta 2 Kor. 7:10-11:ssa 'Jumaliseksi murheeksi, jota ei tulla katumaan'. Hän käyttää tuota toista katumus-sanaa tässä pahoittelusta – mikä tarkoittaa, että ihmisellä on ilmestys sydämessään, että kyse on synnistä Jumalaa vastaan, mikä saa aikaan jumalisen murheen, ja heti kun ihmisellä on tuo ilmestys ja murhe, hän ei koskaan pahoittele sitä, että katui, hän ei koskaan pahoittele sitä, että palvelee Jumalaa.
Mutta mitä jos...
Mutta mitä jos hän on sellainen kuin mitä Jeesus kuvasi Lk. 17:4:ssä, hän katuu sinulle 7 kertaa päivässä ja Jeesus sanoi, että 7 kertaa tuona päivänä sinä annat hänelle anteeksi. Eikö jokainen noista 7 kerrasta ole väärää katumusta? Ehkä, mutta ehkä tuo ihminen on vain työstämässä ilmestystä ja käymässä taistelua hetkittäisen synnin mielihyvän ja Jumalaa kohtaan olevan rakkautensa välillä.
Sillä vaikka tuo rikas nuori mies meni pois murheellisena sinä päivänä, jolloin Jeesus kutsui hänet tulemaan opetuslapseksi, hyvin vanha kirkon perimätieto sanoo, että viimein hän todella myi kaiken omistamansa seuratakseen Jeesusta, mikä näkyy Apt. 4:36 – 37:ssä, kun hän laskee myyntituotot apostolien jalkojen juureen ja he nimeävät hänet uudelleen Barnabaaksi.
Kova sydän?
Jos ihmisen sydän on yhä taipuisa, työstämiskelpoinen, savea Mestarin kädessä, silloin hän on raivaamassa tietään halki tuon 7 kertaa päivässä synti, katumus, synti, katumus – prosessin kohti eheyttä.
Mutta jos hän kovettaa sydämensä kuten aluksi se mies, joka harjoitti seksiä äitipuolensa kanssa tai näemme vain Juudas-tyyppistä katumusta, meidän täytyy irtautua heistä kotiseurakuntamme tai oman hyvinvointimme tähden.
Ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu – Room. 11:29
Useasti ihmiset tarkastelevat elämäänsä ja pohtivat, onko Jumalan kutsu yhä heidän yllään niin kuin menneinä vuosina, vai ovatko maailmassa vietetyt vuodet ja erossaolo tehneet tilanteen sellaiseksi, että he ovat menettäneet Jumalan täysin. Ja Room. 11:29:ä käytetään oikein sanomaan, että EI ole liian myöhäistä, Jumala ei kadu armolahjojansa ja kutsumistansa.
Mutta kreikan kielessä on syvällisempi totuus kuin se mikä käännetään englanniksi (tai suomeksi). Sana 'katuminen' ei ole Daavid-tyyppistä katumusta, niin kuin ajattelisimme puhuessamme Jumalasta. Tässä käytetään Juudaksen väärää katumusta, tarkoittaen pahoittelua.
Se mitä Paavali kirjoittaa on tämä – Jumalan armolahjat ja kutsuminen sinussa ovat asioita, joiden suhteen Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan (vaikkeivät) Hänen suunnitelmiensa (tässä elämässä) sinua varten eivät toteutuneetkaan. Hän ei koskaan tule Itsessään katumaan sitä, että Hän kutsui sinut ja antoi sinulle armolahjoja. Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan tai katumaan Itsessään sitä, että Hän panosti Poikansa sinuun. Hän ei koskaan, ikinä tule katumaan sitä, että loi sinut tai armoitti sinut tai kutsui sinut. Hän panosti sinuun ikuisuutta varten eikä Hän tule koskaan olemaan pahoillaan siitä – vau!
Ensi viikolla kuinka vastaanottaa ilmestystä, joka johtaa aitoon katumukseen,
Siunauksin,
John Fenn
Muista käyttää osoitetta [email protected] henkilökohtaisiin sähköposteihin
Koska katkaista yhteydenpito osa 5
Hei kaikki,
Siltä varalta, ettette ole huomanneet Yhdysvaltain kaakkoisosiin lokakuun 16-27 suuntautuvan matkani aikataulua, skrollatkaa tämän viestin aivan loppuun saadaksesi tietoa. Kokouksia pidetään ulottuen Atlantasta Georgian osavaltiosta Virginia Beachiin ja Powhattaniin Virginian osavaltiossa aina Deltonaan, Floridan osavaltioon – joten skrollatkaa alaspäin, jos olette kiinnostunut ja nähdään joidenkuiden teistä kanssa siellä!
Yhteydenpidon katkaiseminen ja katumus
Rikas nuori mies tuli Jeesuksen luo kysyen: 'Hyvä Mestari, mitä minun täytyy tehdä periäkseni ikuisen elämän?' Miehen synti oli himo ja rakkaus rahaa kohtaan ja se status, jonka se hänelle toi – mutta Jeesus väisti kysymyksen ja meni suoraan siihen kuka tai mikä istui miehen sydämen valtaistuimella: "Miksi sinä kutsut Minua Hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala." (Toisin sanoen: 'Kutsutko minua Jumalaksi, koska kutsuit Minua hyväksi?'
Mies ei vastannut Jeesuksen kysymykseen, joten Herra puhutteli hänen sydäntään toisella tavalla – "Myy kaikki mitä sinulla on ja tule seuraamaan Minua!" Se pakotti miestä tutkimaan Jeesuksen kysymystä toisesta näkökulmasta samalla kun se paljasti hänen aidot prioriteettinsa: Onko Jeesus Jumala vai vain hyvä mies, ja mitä minä rakastan enemmän, ikuista elämää vai rahaa?
Pointtini on se, että Jeesus ei keskittynyt huutamaan julki tuota syntiä miehen elämässä – Hän yksinkertaisesti meni ydinkysymykseen siitä, kuka Jeesus on ja mitä mies rakasti eniten elämässä, rahaa vai Jumalaa? Jeesus tekee tätä yhä tänään, sillä Hän ei muutu koskaan. Kun pohdimme sitä, katkaisisimmeko yhteydenpidon jonkun henkilön kanssa, meidän ei pidä poiketa asiasta toisiin kysymyksiin, vaan meidän tulee katsoa ydinasiaa hänen elämässään ja sitä onko hän halukas muuttumaan vai ei.
Katumus vai ei?
1 Kor. 5:ssä oleva mies, jolla oli seksisuhde äitipuoleensa, itse asiassa teki parannuksen synnistään, mikä tunnustetaan 2. Kor. 7:ssä. Hänen halunsa kypsyyteen Kristuksessa oli suurempi kuin hänen rakkautensa seksiin, ilmaistakseni asian suorasukaisesti, ja hän teki parannuksen synnistään ja hänet palautettiin pyhien yhteyteen.
On olemassa kaksi kreikankielen sanaa, jotka käännetään 'katua, tehdä parannus' tai 'katumus, parannuksenteko'. Ensimäinen on 'metanoeo', ja se tarkoittaa 'käsittää jälkikäteen'. Juurisanat ovat 'meta' – jälkeen, ja 'noeo' ja 'nous' – käsittää ja mieli. Se merkitsee sitä, että tajuaa jotakin sen jälkeen, kun sen on tehnyt, ja luonnollisena oletuksena on, että muuttaa mielensä heti, kun on käsittänyt asian. Tätä käytetään Raamatussa aidosta ja jumalisesta katumuksesta.
Toinen sana on 'metamelomai', sanoista 'meta' – jälkeen, 'melo' – välittää/pitää huolta, ja se tarkoittaa 'pahoitella, kaduttaa'. Tätä sanaa käytetään kuvailemaan jotakuta, joka jää kiinni itse teosta ja niin hän 'katuu', tai jonkun suunnitelma ei onnistunut, joten hän 'katuu' – hän on pahoillaan, mutta vain sen suhteen, että hänen suunnitelmansa ei toteutunut hänen toivomallaan tavalla. Se on itseen keskittyvää ja pyörii sen tosiasian ympärillä, että hän jäi kiinni tai hänen suunnitelmansa ei toiminut, joten hän harmittelee sitä.
Sitä käytetään Juudaksesta Matt. 27:3:ssa: "Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille…" Juudas ei katunut Jumalalle, hän oli pahoillaan, että hänen suunnitelmansa pakottaa Jeesus osoittamaan olevansa Jumalan Poika ei toiminut. Juudas pahoitteli sisällään sitä, että hänen suunnitelmansa epäonnistui, ei Jumalalle.
Daavidin aito katumus
2. Sam. 12:ssa Naatan konfrontoi Daavidin tämän suhteesta Batseban kanssa, suhteen, joka perustui himolle, valheille ja murhalle. Daavid himoitsi Batsebaa kun näki tämän kylpemässä, tapatutti hänen aviomiehensä ja sitten peitti teon. Mutta Daavid sanoo jakeessa 13, kun hänet konfrontoitiin: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan."
Jos se olisi ollut Juudaksen väärää katumusta, Daavid olisi sanonut: 'Olen pahoillani, ettei petokseni toiminut' tai 'Hupsista! Jäin kiinni ja olen niin pahoillani'. Mutta sen sijaan Daavid tajusi sydämensä ytimen, asian ytimen – 'Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan."
Siten aito katumus on aina ilmestyksen seuraus. Ilmestys on sitä, miltä pohjalta koko Jumalan valtakunta toimii, ja tämä on ilmestys siitä, että tekemäni oli ytimeltään Jumalaa vastaan. Sitä me etsimme jossakussa, joka on lähellä tilannetta, että menettää meidät ystävinä, menettää yhteydenpitomme, että häntä pyydetään alkamaan käydä toisessa seurakunnassa, että menettää jopa avioliittonsa – etsimme jumalista katumusta, joka perustuu taivaasta tulevalle ilmestykselle hänen syntinsä aidosta luonteesta. Etsimme ilmestyksen hengellisen 'lampun' syttymistä, kun hän yhtäkkiä sanoo 'Nyt minä tajuan'. Ja olemme niin surullisia, kun näemme vain Juudas-tyyppisen katumuksen tai emme mitään katumusta.
Ilmestyksestä tuleva katumus on vapautumisen voima ja alku eheyden polulla
Tämä nähdään Daavidin ja Batseban avioliitossa, joka perustuu himolle, valheille ja murhalle, mutta armosta parantui ja tuotti tuloksena Salomonin! Salomon lainaa isäänsä läpi Sananlaskujen ensimmäisten yhdeksän luvun, ja 4:3 – 4 kertoo hänen isänsä ja äitinsä rakkaudesta häntä kohtaan – mikä suuri muutos tuossa avioliitossa! Mutta heidän täytyy kulkea aidon katumuksen oven kautta saavuttaakseen tavoittelemansa eheyden. Sama koskee meitä tänään.
Mitä tulee keskellämme (kotiseurakunta/läheinen yhteydenpito) olevaan henkilöön, joka elää haureudessa, tai on valehtelija tai epärehellinen liikeasioissa tai addikti tai kylvää riitaa, meidän täytyy joskus erota hänestä, koska ei ole mitään aitoa katumusta, hänen sydämessään ei ole mitään ilmestystä siitä, että hän tekee syntiä Jumalaa vastaan. Hän saattaa pyytää anteeksi sitä, että jäi kiinni tai pahoitella, kuinka on sinua satuttanut, mutta se on sitä mitä Juudas teki – jopa luovutti rahat, jotta kaikki näytti siistiltä, siivolta ja aidolta!
Paavali kuvasi aitoa katumusta 2 Kor. 7:10-11:ssa 'Jumaliseksi murheeksi, jota ei tulla katumaan'. Hän käyttää tuota toista katumus-sanaa tässä pahoittelusta – mikä tarkoittaa, että ihmisellä on ilmestys sydämessään, että kyse on synnistä Jumalaa vastaan, mikä saa aikaan jumalisen murheen, ja heti kun ihmisellä on tuo ilmestys ja murhe, hän ei koskaan pahoittele sitä, että katui, hän ei koskaan pahoittele sitä, että palvelee Jumalaa.
Mutta mitä jos...
Mutta mitä jos hän on sellainen kuin mitä Jeesus kuvasi Lk. 17:4:ssä, hän katuu sinulle 7 kertaa päivässä ja Jeesus sanoi, että 7 kertaa tuona päivänä sinä annat hänelle anteeksi. Eikö jokainen noista 7 kerrasta ole väärää katumusta? Ehkä, mutta ehkä tuo ihminen on vain työstämässä ilmestystä ja käymässä taistelua hetkittäisen synnin mielihyvän ja Jumalaa kohtaan olevan rakkautensa välillä.
Sillä vaikka tuo rikas nuori mies meni pois murheellisena sinä päivänä, jolloin Jeesus kutsui hänet tulemaan opetuslapseksi, hyvin vanha kirkon perimätieto sanoo, että viimein hän todella myi kaiken omistamansa seuratakseen Jeesusta, mikä näkyy Apt. 4:36 – 37:ssä, kun hän laskee myyntituotot apostolien jalkojen juureen ja he nimeävät hänet uudelleen Barnabaaksi.
Kova sydän?
Jos ihmisen sydän on yhä taipuisa, työstämiskelpoinen, savea Mestarin kädessä, silloin hän on raivaamassa tietään halki tuon 7 kertaa päivässä synti, katumus, synti, katumus – prosessin kohti eheyttä.
Mutta jos hän kovettaa sydämensä kuten aluksi se mies, joka harjoitti seksiä äitipuolensa kanssa tai näemme vain Juudas-tyyppistä katumusta, meidän täytyy irtautua heistä kotiseurakuntamme tai oman hyvinvointimme tähden.
Ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu – Room. 11:29
Useasti ihmiset tarkastelevat elämäänsä ja pohtivat, onko Jumalan kutsu yhä heidän yllään niin kuin menneinä vuosina, vai ovatko maailmassa vietetyt vuodet ja erossaolo tehneet tilanteen sellaiseksi, että he ovat menettäneet Jumalan täysin. Ja Room. 11:29:ä käytetään oikein sanomaan, että EI ole liian myöhäistä, Jumala ei kadu armolahjojansa ja kutsumistansa.
Mutta kreikan kielessä on syvällisempi totuus kuin se mikä käännetään englanniksi (tai suomeksi). Sana 'katuminen' ei ole Daavid-tyyppistä katumusta, niin kuin ajattelisimme puhuessamme Jumalasta. Tässä käytetään Juudaksen väärää katumusta, tarkoittaen pahoittelua.
Se mitä Paavali kirjoittaa on tämä – Jumalan armolahjat ja kutsuminen sinussa ovat asioita, joiden suhteen Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan (vaikkeivät) Hänen suunnitelmiensa (tässä elämässä) sinua varten eivät toteutuneetkaan. Hän ei koskaan tule Itsessään katumaan sitä, että Hän kutsui sinut ja antoi sinulle armolahjoja. Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan tai katumaan Itsessään sitä, että Hän panosti Poikansa sinuun. Hän ei koskaan, ikinä tule katumaan sitä, että loi sinut tai armoitti sinut tai kutsui sinut. Hän panosti sinuun ikuisuutta varten eikä Hän tule koskaan olemaan pahoillaan siitä – vau!
Ensi viikolla kuinka vastaanottaa ilmestystä, joka johtaa aitoon katumukseen,
Siunauksin,
John Fenn
Muista käyttää osoitetta [email protected] henkilökohtaisiin sähköposteihin
RSS Feed