When to break fellowship #2
Koska katkaista yhteydenpito osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin perustavaa laatua olevasta uskon ymmärryksestä ja siitä, mikä on jokaisen vastuu. Näihin kuuluvat:
kohta 1 – Tietoisuus siitä, että tulemme seisomaan Kristuksen edessä yksittäin tekemässä itsestämme tiliä Herralle.
kohta 2 – Meidän jokaisen täytyy elää todeksi tai ’osoittaa’ uskomme samalla kun emme tule toisten suhteen kriittisiksi.
kohta 3 – Meidän tulee etsiä rauhaa, mutta ei siihen pisteeseen saakka, että meistä tulee kynnysmattoja tai saatamme itsemme tuhoon tehdessämme toisia paremmaksi.
kohta 4 – Ihmisen tulee itse selviytyä ulos riidasta, epäkypsyydestä yleisesti – kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan.
Itsepetos – 3 esimerkkiä
On itsepetosta tuntea Sana, mutta olla tekemättä sitä. Tietää se, mikä on oikein, mutta kieltäytyä tekemästä sitä.
kohta 1 – Esimerkiksi Sana sanoo, että jos et tee työtä, et syö. Ei ole useimmille ongelma, mutta jotkut mieluummin leikkisivät hengen jättiläistä kuin ottaisivat lusikan kauniiseen käteen ja hankkisivat työpaikan ja pysyisivät siinä, vaikkei se innostaisikaan. On paljon hauskempaa ja egoa paisuttaa viettää tunteja somessa ja puhua siitä, kun rukoilee ihmisten puolesta ruokakaupassa. Sillä välin ruoka alkaa loppua ja laskut kasaantuvat.
Siispä kysyn: katkaisemmeko yhteydenpidon kaiken hengellistävään kristittyyn vain siksi, että hän mieluummin näyttää olevan kiireinen hengellisten tehtävien parissa kuin tekee työtä ja elättää itsensä?
kohta 2 – Sana sanoo, ettei pidä laiminlyödä uskovien kokoontumista. No entä sitten ystäväsi, jolle soitat joka sunnuntaiaamu saadaksesi hänet ylös sängystä seurakuntaan lähtöä varten tietäen, että jollet soittaisi, hän ei menisi seurakuntaan? Onko jokin kohta tai missä kohdassa lakkaat esittämästä Pyhää Henkeä ja katkaiset yhteydenpidon häneen antaen hänen päättää, haluaako mennä seurakuntaan vai ei?
kohta 3 – Sana sanoo, että anna anteeksi kun seisot rukoilemassa. Jos sinulla on kaksi ystävää, jotka eivät puhu toisilleen jonkin sellaisen asian vuoksi, josta kumpikin on loukkaantunut, kuinka kauan yrität toimia puhemiehenä juoksennellen edestakaisin heidän välillään yrittäen saada heitä antaman toisilleen anteeksi? Katkaisetko lopulta yhteydenpidon kumpaankin ärsyyntyneenä tuntien vastenmielisyyttä ja surua siitä, että menetit kaksi ystävää?
Mikä on meidän vastuumme?
Jokainen näistä kolmesta on esimerkki ihmisestä, joka tietää että tulee toimia Sanan mukaisesti, mutta kieltäytyy tekemästä sitä. Onko oikea toimenpide konfrontoida laiska, ylihengellinen ystävä sen suhteen, että tulee hankkia ja pitää vakaa työpaikka ja sen jälkeen olla pitämättä yhteyttä häneen kunnes hän tulee omillaan toimeen?
Entäpä sitten etäisyyden ottaminen ja soittamisen lopettaminen ystävälle sunnuntaiaamuna tai sen lopettaminen, että kehottaa kahta ystävää antamaan toisilleen anteeksi – merkitseekö tuo etäisyyden ottaminen yrityksistä auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi yhteyden katkaisemista heidän kanssaan? Ja miltä sinusta tuntuu omassa murheessasi ja surussasi heidän päätöstensä suhteen katsoessasi kun he tuhoavat itseään?
Syyllistäminen
Voitko olla itsessäsi riittävän varma tietääksesi, että teit kaiken voitavasi – kuljit tuon ylimääräisen virstan, muttet voi kulkea enää toista, käänsit toisen posken, muttet voi antaa heidän käyttää itseäsi hyväksi, annoit itsestäsi minkä kykenit, mutta et voi viedä itseäsi tuhoon tai uupumukseen? Voitko olla rauhassa sen suhteen?
Syy siihen, miksi kysyn, on se, että ennen kuin käsittelemme ‘suuria syitä’, jotka Sana antaa yhteyden katkaisemiselle, jos joku varttui ollen kaikkien palvelija tai kokien tuomiota tuntien, ettei koskaan tee riittävästi ja sen tähden ei ole riittävän hyvä, mikä tarkoittaa sitä, että jos joku menee helvettiin, se on hänen vikansa, tai jos hän varttui tullen uskonnolliseksi pikemminkin kuin kristityksi, hän saattaa ajatella, että on kristillistä olla kynnysmatto, nyrkkeilysäkki, selkärangaton ei-konfrontoiva kulhollinen hyytelöä.
Jotkut ihmiset kasvatetaan ajattelemaan, etteivät he ole koskaan oikeassa, eivät voi koskaan pitää puoliaan, ja he luulevat, että kristittynä oleminen on tuota. Niinpä heille fraasi ’yhteyden katkaiseminen’ merkitsee luisumista takaisin pimeyteen ilman, että saa värettäkään aikaan ystävän elämässä vaikka he näkevät tuon ihmisen vievän itsensä tuhoon silmiensä edessä.
Missä on tasapaino?
Palaa takaisin neljään kohtaani viime viikolta, lueteltuina yllä kirjoituksen alussa. (Tee nämä ihmiset tietoisiksi seuraavasta):
kohta 1, Tietävätkö nämä ihmiset, että he ovat ensisijaisesti tilivelvolliset Herralle elämästään? Että he ovat vastuussa Hänelle, koska heidät on ostettu hyvin suuresta hinnasta ja Hän odottaa heidän tekevän jotakin sillä, minkä Hän teki heidän puolestaan? He eivät kuulu itselleen, heistä on maksettu hinta, joten kasvakaa aikuisiksi.
kohta 2, Tajuaako hän, että on hänen asiansa elää todeksi oma uskonsa etkä sinä voi olla hänen Jeesuksensa. Jeesuksen täytyy olla hänen Lähteensä, ei sinun. Tajuaako hän, että olet tehnyt kaikkesi hänen puolestaan yrittäen saada hänet tulemaan omavaraiseksi, saada hänet lähtemään seurakuntaan, saada heidät antamaan anteeksi? Hänen täytyy elää se todeksi itse Jeesuksen kanssa.
kohta 3, Tajuavatko he, että olet yrittänyt kerta toisensa jälkeen löytää rauhaa heille? Tajuavatko he, että olet ollut olkapää jota vasten itkeä, ystävä, jolle he ovat voineet vuodattaa loukatut tunteensa, liittolainen, joka on kehottanut heitä tekemään sen, mikä on oikein?
kohta 4, Ja lopuksi, tajuavatko he, että heidän itsensä täytyy selviytyä pois tilanteestaan? Tajuaako nälkäinen ystävä olevansa nyt nälkäinen siksi, että heti kun hänet oli kuukausi aiemmin irtisanottu, hän ei seuraavana aamuna noussut ylös ja hankkinut työpaikkaa? Tajuaako laiska ystävä, että hänen täytyy itsensä päättää haluta seurustella Jumalan kanssa ja palvoa Häntä toisten uskovien kanssa siinä kokoontumisessa, jota me kutsumme ’seurakunnaksi’? Tajuavatko riidoissa olevat ystävät, että heidän täytyy itse selviytyä ulos paholaisen ansasta, että sinä et voi tehdä sitä heidän puolestaan?
Jeesus katkaisi yhteydenpidon joidenkin ihmisten kanssa – vai katkaisiko Hän?
Oletko kohtaan pysähtynyt tajuamaan sitä, ettei Herra juossut rikkaan nuoren miehen perään, joka hylkäsi Jeesuksen kutsun tulla opetuslapseksi? Miksei Jeesus lähtenyt hänen peräänsä? Miksi Hän salli yhteydenpidon jonkun sellaisen kanssa, joka ilmiselvästi tunsi Hänet, päättyä? (Matt. 19:16-22)
Lk. 9:57-62:ssa eräs mies haluaa seurata Jeesusta, mutta Hän kertoo miehelle elävänsä matkalaisen elämää ilman kotipesää. Toinen sanoi ’kyllä’, mutta pyysi lupaa huolehtia kuolleesta isästään. Tuohon aikaan kuollut ihminen vietiin hautaan ja häntä surtiin 7 päivää, sen jälkeen häntä surtiin täyden 30 päivää. Sitten vuoden kuluttua kun ruumis oli maatunut, hänen luunsa kerättiin ja sijoitettiin luuarkkuun ja haudattiin uudelleen.
Kulttuurioppitunti –kiertotie – Jeesuksen ajan rabbit opettivat (väärin), että maatuva liha oli lunastuskeino ihmisen synneistä, joten hänen luidensa kerääminen ja uudelleenhautaaminen oli toinen suruaika, mutta luuarkun hautaamisen jälkeisenä päivänä perheen tuli riemuita tietäen (isän) olevan nyt täysin lunastettu, suruprosessi päättyi nyt.
Mitä todennäköisimmin (oma mielipiteeni) Jeesus konfrontoi tätä opetusta, koska Hän vastasi ‘Antakaa (hengellisesti) kuolleiden haudata kuolleensa.’ Se on voitu ymmärtää tarkoittavan jotakin sellaista kuten ‘Olet jo antanut isällesi asianmukaiset hautajaiset, anna hengellisesti kuolleiden päättää tuo prosessi, sillä hänen luidensa hautaaminen ei tule merkitsemään mitään, sillä hän on jo kuollut. Minä olen kutsunut sinut saarnaamaan Elämää, joten ole opetuslapseni ja kerro Elämän evankeliumi! (tai jotain vastaavaa sisällöltään)
Toinen mies halusi seurata Jeesusta, mutta halusi ensin sanoa hyvästit perheenjäsenille. Jeesus ei juossut kenenkään näistä ihmisistä perään – Hän jatkoi omien toimiensa parissa.
Pienen kulttuurioppitunnin lisäksi pointtini on, että emme koskaan näe Jeesuksen juoksevan ihmisten perässä yrittäen saada heitä kokouksiin emmekä tarjoavan mitään muuta kuin kutsun tulla opetuslapseksi. Jopa Joh. 6:66-67:ssä sen jälkeen, kun Hän kertoi vaikeasti ymmärrettävän vertauksen Hänen lihansa syömisestä ja Hänen verensä juomisesta ja monet Hänen opetuslapsistaan jättivät Hänet, Hän ainoastaan kysyi niiltä 12:lta: ’Jätättekö tekin minut?’ Hän ei koskaan juossut kenenkään perässä.
Ja tässä on oikea näkökulma: Kun yhteydenpito uskovan kanssa katkaistaan, täytyy ymmärryksen olla, että tämä on itse asiassa ENSIN katkaissut yhteydenpidon Herraan jollakin elämänalueellaan. Hän on kääntänyt selkänsä Sanan tekemiselle. Sen tähden jos meidän täytyy konfrontoida hänet tai kertoa hänelle, että hänen tulee etsiä toinen seurakunta tai ystävä, se johtuu siitä, että hän on ensin katkaissut yhteydenpidon Herraan jollakin (joillakin) elämänsä alueella/alueilla.
Sanoakseni asian toisin, jos kuljet tuon ylimääräisen virstan ystäväsi kanssa, mutta tuo on rajasi Raamatun mukaan, mutta hän haluaa ehdottomasti pysyä tuossa synnissä, hän on se, joka on siirtynyt, et sinä. Hän katkaisi ensin yhteyden Herraan ja sitten sinuun kieltäytymällä olemasta Sanan tekijä. Mikä tahansa teko, joka sinun täytyy tehdä hänen päätöksensä täytäntöön panemiseksi, on vain reaktio hänen syntiinsä ja sen tähden hänen syynsä ja hänen yllään Herran edessä.
Ensi viikolla tulemme näkemään, että yhteydenpidon katkaiseminen jonkun kanssa on teko, jolla säilytetään meidän oma hengellinen elämämme ja/tai uskovien joukon elämä. Aivan kuten se, että Jeesus kieltäytyi juoksemasta rikkaan nuoren miehen perään oli teko, jolla hän säilytti ja suojeli Omaa palvelutehtäväänsä ja tarkoitustaan elämässä, niin näin on asianlaita myös meidän kohdallamme. Tuo mies saattoi vapaasti liittyä Jeesuksen seuraan, mutta Herran huomiota ei voinut kääntää pois Hänen tarkoituksestaan elämässä. Hyvä oppitunti meille, ja tuosta jatkamme ensi viikolla.
Siunauksin,
John Fenn
Koska katkaista yhteydenpito osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin perustavaa laatua olevasta uskon ymmärryksestä ja siitä, mikä on jokaisen vastuu. Näihin kuuluvat:
kohta 1 – Tietoisuus siitä, että tulemme seisomaan Kristuksen edessä yksittäin tekemässä itsestämme tiliä Herralle.
kohta 2 – Meidän jokaisen täytyy elää todeksi tai ’osoittaa’ uskomme samalla kun emme tule toisten suhteen kriittisiksi.
kohta 3 – Meidän tulee etsiä rauhaa, mutta ei siihen pisteeseen saakka, että meistä tulee kynnysmattoja tai saatamme itsemme tuhoon tehdessämme toisia paremmaksi.
kohta 4 – Ihmisen tulee itse selviytyä ulos riidasta, epäkypsyydestä yleisesti – kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan.
Itsepetos – 3 esimerkkiä
On itsepetosta tuntea Sana, mutta olla tekemättä sitä. Tietää se, mikä on oikein, mutta kieltäytyä tekemästä sitä.
kohta 1 – Esimerkiksi Sana sanoo, että jos et tee työtä, et syö. Ei ole useimmille ongelma, mutta jotkut mieluummin leikkisivät hengen jättiläistä kuin ottaisivat lusikan kauniiseen käteen ja hankkisivat työpaikan ja pysyisivät siinä, vaikkei se innostaisikaan. On paljon hauskempaa ja egoa paisuttaa viettää tunteja somessa ja puhua siitä, kun rukoilee ihmisten puolesta ruokakaupassa. Sillä välin ruoka alkaa loppua ja laskut kasaantuvat.
Siispä kysyn: katkaisemmeko yhteydenpidon kaiken hengellistävään kristittyyn vain siksi, että hän mieluummin näyttää olevan kiireinen hengellisten tehtävien parissa kuin tekee työtä ja elättää itsensä?
kohta 2 – Sana sanoo, ettei pidä laiminlyödä uskovien kokoontumista. No entä sitten ystäväsi, jolle soitat joka sunnuntaiaamu saadaksesi hänet ylös sängystä seurakuntaan lähtöä varten tietäen, että jollet soittaisi, hän ei menisi seurakuntaan? Onko jokin kohta tai missä kohdassa lakkaat esittämästä Pyhää Henkeä ja katkaiset yhteydenpidon häneen antaen hänen päättää, haluaako mennä seurakuntaan vai ei?
kohta 3 – Sana sanoo, että anna anteeksi kun seisot rukoilemassa. Jos sinulla on kaksi ystävää, jotka eivät puhu toisilleen jonkin sellaisen asian vuoksi, josta kumpikin on loukkaantunut, kuinka kauan yrität toimia puhemiehenä juoksennellen edestakaisin heidän välillään yrittäen saada heitä antaman toisilleen anteeksi? Katkaisetko lopulta yhteydenpidon kumpaankin ärsyyntyneenä tuntien vastenmielisyyttä ja surua siitä, että menetit kaksi ystävää?
Mikä on meidän vastuumme?
Jokainen näistä kolmesta on esimerkki ihmisestä, joka tietää että tulee toimia Sanan mukaisesti, mutta kieltäytyy tekemästä sitä. Onko oikea toimenpide konfrontoida laiska, ylihengellinen ystävä sen suhteen, että tulee hankkia ja pitää vakaa työpaikka ja sen jälkeen olla pitämättä yhteyttä häneen kunnes hän tulee omillaan toimeen?
Entäpä sitten etäisyyden ottaminen ja soittamisen lopettaminen ystävälle sunnuntaiaamuna tai sen lopettaminen, että kehottaa kahta ystävää antamaan toisilleen anteeksi – merkitseekö tuo etäisyyden ottaminen yrityksistä auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi yhteyden katkaisemista heidän kanssaan? Ja miltä sinusta tuntuu omassa murheessasi ja surussasi heidän päätöstensä suhteen katsoessasi kun he tuhoavat itseään?
Syyllistäminen
Voitko olla itsessäsi riittävän varma tietääksesi, että teit kaiken voitavasi – kuljit tuon ylimääräisen virstan, muttet voi kulkea enää toista, käänsit toisen posken, muttet voi antaa heidän käyttää itseäsi hyväksi, annoit itsestäsi minkä kykenit, mutta et voi viedä itseäsi tuhoon tai uupumukseen? Voitko olla rauhassa sen suhteen?
Syy siihen, miksi kysyn, on se, että ennen kuin käsittelemme ‘suuria syitä’, jotka Sana antaa yhteyden katkaisemiselle, jos joku varttui ollen kaikkien palvelija tai kokien tuomiota tuntien, ettei koskaan tee riittävästi ja sen tähden ei ole riittävän hyvä, mikä tarkoittaa sitä, että jos joku menee helvettiin, se on hänen vikansa, tai jos hän varttui tullen uskonnolliseksi pikemminkin kuin kristityksi, hän saattaa ajatella, että on kristillistä olla kynnysmatto, nyrkkeilysäkki, selkärangaton ei-konfrontoiva kulhollinen hyytelöä.
Jotkut ihmiset kasvatetaan ajattelemaan, etteivät he ole koskaan oikeassa, eivät voi koskaan pitää puoliaan, ja he luulevat, että kristittynä oleminen on tuota. Niinpä heille fraasi ’yhteyden katkaiseminen’ merkitsee luisumista takaisin pimeyteen ilman, että saa värettäkään aikaan ystävän elämässä vaikka he näkevät tuon ihmisen vievän itsensä tuhoon silmiensä edessä.
Missä on tasapaino?
Palaa takaisin neljään kohtaani viime viikolta, lueteltuina yllä kirjoituksen alussa. (Tee nämä ihmiset tietoisiksi seuraavasta):
kohta 1, Tietävätkö nämä ihmiset, että he ovat ensisijaisesti tilivelvolliset Herralle elämästään? Että he ovat vastuussa Hänelle, koska heidät on ostettu hyvin suuresta hinnasta ja Hän odottaa heidän tekevän jotakin sillä, minkä Hän teki heidän puolestaan? He eivät kuulu itselleen, heistä on maksettu hinta, joten kasvakaa aikuisiksi.
kohta 2, Tajuaako hän, että on hänen asiansa elää todeksi oma uskonsa etkä sinä voi olla hänen Jeesuksensa. Jeesuksen täytyy olla hänen Lähteensä, ei sinun. Tajuaako hän, että olet tehnyt kaikkesi hänen puolestaan yrittäen saada hänet tulemaan omavaraiseksi, saada hänet lähtemään seurakuntaan, saada heidät antamaan anteeksi? Hänen täytyy elää se todeksi itse Jeesuksen kanssa.
kohta 3, Tajuavatko he, että olet yrittänyt kerta toisensa jälkeen löytää rauhaa heille? Tajuavatko he, että olet ollut olkapää jota vasten itkeä, ystävä, jolle he ovat voineet vuodattaa loukatut tunteensa, liittolainen, joka on kehottanut heitä tekemään sen, mikä on oikein?
kohta 4, Ja lopuksi, tajuavatko he, että heidän itsensä täytyy selviytyä pois tilanteestaan? Tajuaako nälkäinen ystävä olevansa nyt nälkäinen siksi, että heti kun hänet oli kuukausi aiemmin irtisanottu, hän ei seuraavana aamuna noussut ylös ja hankkinut työpaikkaa? Tajuaako laiska ystävä, että hänen täytyy itsensä päättää haluta seurustella Jumalan kanssa ja palvoa Häntä toisten uskovien kanssa siinä kokoontumisessa, jota me kutsumme ’seurakunnaksi’? Tajuavatko riidoissa olevat ystävät, että heidän täytyy itse selviytyä ulos paholaisen ansasta, että sinä et voi tehdä sitä heidän puolestaan?
Jeesus katkaisi yhteydenpidon joidenkin ihmisten kanssa – vai katkaisiko Hän?
Oletko kohtaan pysähtynyt tajuamaan sitä, ettei Herra juossut rikkaan nuoren miehen perään, joka hylkäsi Jeesuksen kutsun tulla opetuslapseksi? Miksei Jeesus lähtenyt hänen peräänsä? Miksi Hän salli yhteydenpidon jonkun sellaisen kanssa, joka ilmiselvästi tunsi Hänet, päättyä? (Matt. 19:16-22)
Lk. 9:57-62:ssa eräs mies haluaa seurata Jeesusta, mutta Hän kertoo miehelle elävänsä matkalaisen elämää ilman kotipesää. Toinen sanoi ’kyllä’, mutta pyysi lupaa huolehtia kuolleesta isästään. Tuohon aikaan kuollut ihminen vietiin hautaan ja häntä surtiin 7 päivää, sen jälkeen häntä surtiin täyden 30 päivää. Sitten vuoden kuluttua kun ruumis oli maatunut, hänen luunsa kerättiin ja sijoitettiin luuarkkuun ja haudattiin uudelleen.
Kulttuurioppitunti –kiertotie – Jeesuksen ajan rabbit opettivat (väärin), että maatuva liha oli lunastuskeino ihmisen synneistä, joten hänen luidensa kerääminen ja uudelleenhautaaminen oli toinen suruaika, mutta luuarkun hautaamisen jälkeisenä päivänä perheen tuli riemuita tietäen (isän) olevan nyt täysin lunastettu, suruprosessi päättyi nyt.
Mitä todennäköisimmin (oma mielipiteeni) Jeesus konfrontoi tätä opetusta, koska Hän vastasi ‘Antakaa (hengellisesti) kuolleiden haudata kuolleensa.’ Se on voitu ymmärtää tarkoittavan jotakin sellaista kuten ‘Olet jo antanut isällesi asianmukaiset hautajaiset, anna hengellisesti kuolleiden päättää tuo prosessi, sillä hänen luidensa hautaaminen ei tule merkitsemään mitään, sillä hän on jo kuollut. Minä olen kutsunut sinut saarnaamaan Elämää, joten ole opetuslapseni ja kerro Elämän evankeliumi! (tai jotain vastaavaa sisällöltään)
Toinen mies halusi seurata Jeesusta, mutta halusi ensin sanoa hyvästit perheenjäsenille. Jeesus ei juossut kenenkään näistä ihmisistä perään – Hän jatkoi omien toimiensa parissa.
Pienen kulttuurioppitunnin lisäksi pointtini on, että emme koskaan näe Jeesuksen juoksevan ihmisten perässä yrittäen saada heitä kokouksiin emmekä tarjoavan mitään muuta kuin kutsun tulla opetuslapseksi. Jopa Joh. 6:66-67:ssä sen jälkeen, kun Hän kertoi vaikeasti ymmärrettävän vertauksen Hänen lihansa syömisestä ja Hänen verensä juomisesta ja monet Hänen opetuslapsistaan jättivät Hänet, Hän ainoastaan kysyi niiltä 12:lta: ’Jätättekö tekin minut?’ Hän ei koskaan juossut kenenkään perässä.
Ja tässä on oikea näkökulma: Kun yhteydenpito uskovan kanssa katkaistaan, täytyy ymmärryksen olla, että tämä on itse asiassa ENSIN katkaissut yhteydenpidon Herraan jollakin elämänalueellaan. Hän on kääntänyt selkänsä Sanan tekemiselle. Sen tähden jos meidän täytyy konfrontoida hänet tai kertoa hänelle, että hänen tulee etsiä toinen seurakunta tai ystävä, se johtuu siitä, että hän on ensin katkaissut yhteydenpidon Herraan jollakin (joillakin) elämänsä alueella/alueilla.
Sanoakseni asian toisin, jos kuljet tuon ylimääräisen virstan ystäväsi kanssa, mutta tuo on rajasi Raamatun mukaan, mutta hän haluaa ehdottomasti pysyä tuossa synnissä, hän on se, joka on siirtynyt, et sinä. Hän katkaisi ensin yhteyden Herraan ja sitten sinuun kieltäytymällä olemasta Sanan tekijä. Mikä tahansa teko, joka sinun täytyy tehdä hänen päätöksensä täytäntöön panemiseksi, on vain reaktio hänen syntiinsä ja sen tähden hänen syynsä ja hänen yllään Herran edessä.
Ensi viikolla tulemme näkemään, että yhteydenpidon katkaiseminen jonkun kanssa on teko, jolla säilytetään meidän oma hengellinen elämämme ja/tai uskovien joukon elämä. Aivan kuten se, että Jeesus kieltäytyi juoksemasta rikkaan nuoren miehen perään oli teko, jolla hän säilytti ja suojeli Omaa palvelutehtäväänsä ja tarkoitustaan elämässä, niin näin on asianlaita myös meidän kohdallamme. Tuo mies saattoi vapaasti liittyä Jeesuksen seuraan, mutta Herran huomiota ei voinut kääntää pois Hänen tarkoituksestaan elämässä. Hyvä oppitunti meille, ja tuosta jatkamme ensi viikolla.
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed