When to break fellowship #1
Koska katkaista yhteydenpito osa 1
Hei kaikki,
Jos kristityt jostakin asiasta ovat tunnettuja, niin seurakuntien jakautumisista ja kiistoista, selän takana puhumisesta ja tekopyhyydestä. Tämä kirjoitussarja käsittelee sitä, mitä Raamattu sanoo siitä, koska voimme tai meidän pitäisi katkaista yhteydenpito toisiin...mutta nuo syyt EIVÄT pidä sisällään seuraavaa esimerkkiä:
Eräs järkyttynyt pastori kertoi minulle tarinansa: hänen saarnastuolinsa edessä lavalla oli pieni pöytä, jolla oli viehättävä pitsiliina, jolla oli kalkki ja leipälautanen. Muutama viikko sen jälkeen, kun hänestä oli tullut pastori, hän siirsi pienen pöydän pois lavalta lattiatasolle, mutta se oli yhä suoraan saarnastuolin edessä.
Epäkypsyyden tulos
Ilmeisesti tuo pöytä kalkkeineen ja leipälautasineen oli ollut paikoillaan vuosien ajan ja sen oli lahjoittanut eräs perhe isoisänsä muistoksi tämän oltua yksi tuon seurakunnan perustaneista vanhemmiston jäsenistä. Seurauksena tullut sekasorto aikaansai seurakunnan jakautumisen. Aivan oikein, kaksi vanhemmistoon kuuluvaa vei lähes puolet seurakunnasta erään kaupan edustalle, jonne he asettivat oman saarnastuolinsa, jonka edessä oli pöytä ja kalkki pitsiliinan päällä aivan ’niin kuin pitäisi olla’.
Perustan valamista
On olemassa syitä, jotka Raamattu antaa yhteydenpidon katkaisemiselle johonkuhun uskovaan tai henkilöön, joka väittää olevansa uskova, muttei elä sitä todeksi, mutta niihin ei kuulu isoisän isän pöydän siirtäminen pois puhujalavalta. Kuitenkin ennen kuin menen siihen, mitä Raamattu sanoo siitä, koska ja kuinka katkaista yhteydenpito, valetaanpa perusta, jotta voimme ymmärtää ohjeiden asiayhteyden.
kohta 1 – Henkilökohtainen tilivelvollisuus Kristukselle – kaikki virtaa tästä tai voidaan jäljittää tähän
"Sillä meidän kaikkien täytyy seistä Kristuksen tuomioistuimen edessä, jotta jokainen voi vastaanottaa niistä, mitä on tehnyt ollessaan tässä (maallisessa) ruumiissa, sen mukaan, mitä on tehnyt, olipa se hyvää tai pahaa.” 2. Kor. 5:10 (suomennos tässä)
Me jokainen olemme henkilökohtaisesti tilivelvollisia Jumalalle ja tulemme yksilöllisesti tekemään tilin elämästämme Kristuksessa. Tämä ei ole taivasta tai helvettiä koskeva tuomio, tämä on, kuten tuossa sanotaan, tilinteko siitä, mitä olemme tehneet siitä lähtien, kun vastaanotimme Kristuksen suuren uhrin ja uuden elämämme Hänessä.
Tuona päivänä emme kykene sälyttämään syytä toisten niskoille. Ei ‘Paholainen pakotti minut tekemään sen’ eikä ‘Minua sitoi sukukirous’ eikä ‘Jos se ja se olisi menetellyt oikein, niin minä olisin tehnyt oikein’. Emmekä kykene peittelemään todellisia motiivejamme jonkin asian suhteen, jonka olemme elämässämme tehneet – tulemme olemaan yhtä läpinäkyviä kuin lasi Hänen edessään.
Kristus meissä on suurempi kuin mikään riivaaja, suurempi kuin mikään sukukirous ja voimaannuttaa meidät kykeneviksi tekemään kaiken Hänen kauttaan, joka meitä vahvistaa. Ei ole Ketään suurempaa kuin Hän, joka asuu sisällämme, sen tähden ei ole mitään tekosyitä OLLA OLEMATTA voittaja.
kohta 2 – Jokaisen täytyy osoittaa (elää todeksi) oma uskonsa
Vapaa tahto on lahja, jota meidän täytyy oppia käyttämään, oppia se, kuinka taistella sen puolesta ja kuinka elää sen kanssa vastuullisesti.
”Anna jokaisen osoittaa oma elämänsä, ja sen jälkeen hän tulee iloitsemaan itsessään eikä toisessa. Sillä jokaisen ihmisen tulee kantaa oma taakkansa...” Gal. 6: 4 – 5 (suomennos tässä)
Roomassa oli suuri kiista siitä, minä päivänä tulisi palvoa, ollako vegetaristi vai lihansyöjä, juodako viiniä vai ei. Paavali kutsui niitä, jotka sanoivat jonkun tietyn päivän olevan juuri se oikea päivä palvomiselle, ja niitä, jotka eivät syö lihaa ja niitä, jotka eivät juo viiniä ’uskossa heikoiksi’. MUTTA hän sanoi, että se minkä jokainen tekee, hän tekee Herralle, joten älkää tuomitko toisianne sellaisista henkilökohtaisista valinnoista.
Rakkaudessa vaeltaminen - "Älköön se, joka syö kaikkea, halveksiko sitä, joka syö vain kasviksia, älköönkä kasvissyöjä halveksiko sitä, joka syö kaikkea, sillä Jumala on hyväksynyt kummankin heistä. Kuka sinä olet tuomitsemaan toisen (Jeesuksen) palvelijaa? Oman Mestarinsa edessä hän seisoo tai lankeaa... olkoon jokainen täysin varma omassa mielessään... älkäämme tuomitko toisiamme, mutta tuomitkaamme tämä, asetatko kompastuskiven (uskossa heikompien) tielle.
Tiedän ja Herra Jeesus on saanut minut vakuuttuneeksi, ettei ole mitään itsessään epäpuhdasta, mutta sille, joka katsoo jonkin asian epäpuhtaaksi, se on epäpuhdas... mutta Jumalan valtakunta ei ole ruoassa eikä juomassa; vaan vanhurskaudessa ja ilossa ja Pyhässä Hengessä niin, että se joka valitsee yhden tai toisen joka tapauksessa palvelee Kristusta ja on Jumalalle hyväksyttävä, ja ihmisten hyväksymä vaelluksessaan Kristuksessa. Tavoitelkaamme sen tähden asioita, jotka auttavat aikaansaamaan rauhaa...” Room. 14: 1 - 23 (suomennos tässä)
Korintossa oli samantapaisia ongelmia koskien epäjumalille uhrattua lihaa, jota sen jälkeen myytiin ravintoloissa ja lihatoreilla temppelin ympärillä. Jotkut uskovat olivat vakuuttuneita siitä, että epäjumalille uhratun lihan syöminen oli synti, kuitenkin toiset sanoivat pohjimmiltaan, että pihvi on pihvi – en minä välitä siitä, mistä se tuli.
Paavali sanoi heille: “...me tiedämme, että joku epäjumala ei ole mitään, ja ettei ole mitään muuta Jumalaa kuin yksi... Kuitenkaan ei jokaisella (kristityllä) ole tuota tietoa, sillä jotkut omantunnon omaavat saattavat syödä sitä kuin jotakin epäjumalalle uhrattua ja heidän omatuntonsa ollessa heikko, se saastuu. Mutta liharuoka ei tee meistä parempia tai huonompia Jumalan suuntaan, ole vain varma, että Kristuksessa omaavasi vapaus ei ole kompastuskivi niille, jotka ovat heikkoja.” 1. Kor. 8:4-9
Kerta toisensa jälkeen esitetään näkökohta, että jokaisen meistä täytyy tehdä henkilökohtaisia valintoja siitä, kuinka palvomme ja mitä syömme ja juomme itsemme ja Herran välillä. Jokaisen meistä täytyy osoittaa, elää todeksi oma uskomme Kristuksessa. Henkilökohtaiset valinnat kuten yllä eivät ole syy rikkoa yhteydenpitoa jonkun kanssa.
kohta 3 – Meidän tulee etsiä rauhaa
"Hänet, joka on uskossa heikko, hyväksykää, mutta älkää kiistelkö mielipiteistä"
"Tavoitelkaamme sen tähden asioita, jotka auttavat aikaansaamaan rauhaa, ja sellaista, jossa voimme rakentaa toisiamme.”
"Jos mahdollista, sikäli kuin asia teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa."
"Mutta sinä, oi Jumalan ihminen, pakene näitä asioita (asiayhteys on rahaan kohdistuvaa rakkautta pakeneminen) ja tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskollisuutta, rakkautta, kärsivällisyyttä, sävyisyyttä."
"Mutta vältä typeriä ja tyhmiä kysymyksiä tietäen, että ne saavat aikaan ainoastaan riitaa ja kiistaa.” Room.14:1, 19, 12:18, 1. Tim. 6:11, 2. Tim. 2:23 (suomennokset tässä)
kohta 4 – Jos jonkun ihmisen elämä on sekaisin, HÄN on vastuussa siitä, että pääsee ulos tilanteesta – et sinä
Minun nimeni ei ole Pyhä Henki. Eikä sinunkaan nimesi ole Pyhä Henki. Meidän ei pidä tuomita jotakuta synnistä eikä tuomita toisen ihmisen motiiveja. Meidän PITÄÄ arvioida heidän elämänsä hedelmä.
Liian monet haluavat kaikkien muiden tekevän parannuksen ja muuttuvan ilman, että kääntävät mikroskoopin omaan sydämeensä. He haluavat poimia tikun kaikkien muiden silmästä samalla kun jättävät huomiotta hirren omassaan...hmm...kuka mahtoikaan sanoa noin? (Matt. 7:3) Heidän täytyy ensin tutkia omaa sydäntään ja motiivejaan ennen kuin menevät kenenkään muun luo.
Jos he ovat riidoissa, heidän täytyy käsitellä omaa sydäntään, eikä tulla jonkun toisen luo, jotta tämä olisi yhtä mieltä heidän kanssaan heidän riidoissaan tai olisi pahoillaan heidän vuokseen: ”Sävyisyydessä opastakaa niitä, jotka vastustavat itseään; jos Jumala ehkä soisi heille parannuksen teon totuuden tunnustamiseen, niin että he saattavat selviytyä paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut kuten haluaa.” 2. Tim. 2:25 – 26 (suomennos tässä)
Et voi auttaa jotakuta sellaista, joka on vihainen, riidoissa, jota koskee, joka valittaa tai on onneton ennen kuin tai ellei hän tunnusta totuutta. Tuo totuus on Jumalan totuus – ei tuon ihmisen versio siitä, miksi hän tuntee niin kuin tuntee tai teki niin kuin teki eikä hänen järkeilynsä, jotta voit ymmärtää paremmin – tuo totuus on ’Minä möhlin’ vailla verukkeita. Muutoin hän on ”...aina opettelemassa, mutta kykenemätön koskaan tulemaan totuuden tunnustamiseen.” 2. Tim. 3:7 (suomennos tässä)
Posken kääntäminen? Jos yrität olla rauhassa, mutta joku haluaa ehdottomasti olla sinulle vihainen, se on tuon ihmisen itsensä selvitettävä. Sikäli kuin asia teistä riippuu, olkaa rauhassa kaikkien kanssa. Mutta meidän pitää kääntää vain tuo toinen poski, ei tulla nyrkkeilysäkiksi. Meidän pitää kulkea yksi ylimääräinen virsta, ei maraton jonkun ihmisen kanssa.
Meidän pitää antaa yksi ylimääräinen takki, ei koko vaatevarastoamme. Rakkaudessa vaeltaminen ei merkitse vain jollekulle avustuksen antamista, vaan käden ojentamista ihmisen nostamiseksi ylös. Mutta jos hän ei halua seistä omilla jaloillaan sen jälkeen, kun tuo toinen poski on käännetty hänelle läimäyttämistä varten, kun tuo ylimääräinen takki on annettu, kun tuo ylimääräinen virsta on kuljettu – hän on omillaan. Katkaise häneen välit ja anna hänen seistä omilla jaloillaan, sillä olet tehnyt sen minkä voit ja enemmänkin. Loppu riippuu hänestä.
Mitä tulee riitoihin, HÄN ovat ainoa, joka voi selviytyä paholaisen ansasta, ja huomaa myös, että tuon riidoissa olevan ihmisen on ottanut paholainen vangiksi KUTEN HALUAA. Mikä kauhistuttava tila olla – paholaisen armoilla. Vau.
Ensi viikolla elämäntapa ja käytännön esimerkkejä siitä, mitä Raamattu kuvaa syiksi katkaista yhteydenpito. Pysykää kanavalla! Siunauksin,
John Fenn
Koska katkaista yhteydenpito osa 1
Hei kaikki,
Jos kristityt jostakin asiasta ovat tunnettuja, niin seurakuntien jakautumisista ja kiistoista, selän takana puhumisesta ja tekopyhyydestä. Tämä kirjoitussarja käsittelee sitä, mitä Raamattu sanoo siitä, koska voimme tai meidän pitäisi katkaista yhteydenpito toisiin...mutta nuo syyt EIVÄT pidä sisällään seuraavaa esimerkkiä:
Eräs järkyttynyt pastori kertoi minulle tarinansa: hänen saarnastuolinsa edessä lavalla oli pieni pöytä, jolla oli viehättävä pitsiliina, jolla oli kalkki ja leipälautanen. Muutama viikko sen jälkeen, kun hänestä oli tullut pastori, hän siirsi pienen pöydän pois lavalta lattiatasolle, mutta se oli yhä suoraan saarnastuolin edessä.
Epäkypsyyden tulos
Ilmeisesti tuo pöytä kalkkeineen ja leipälautasineen oli ollut paikoillaan vuosien ajan ja sen oli lahjoittanut eräs perhe isoisänsä muistoksi tämän oltua yksi tuon seurakunnan perustaneista vanhemmiston jäsenistä. Seurauksena tullut sekasorto aikaansai seurakunnan jakautumisen. Aivan oikein, kaksi vanhemmistoon kuuluvaa vei lähes puolet seurakunnasta erään kaupan edustalle, jonne he asettivat oman saarnastuolinsa, jonka edessä oli pöytä ja kalkki pitsiliinan päällä aivan ’niin kuin pitäisi olla’.
Perustan valamista
On olemassa syitä, jotka Raamattu antaa yhteydenpidon katkaisemiselle johonkuhun uskovaan tai henkilöön, joka väittää olevansa uskova, muttei elä sitä todeksi, mutta niihin ei kuulu isoisän isän pöydän siirtäminen pois puhujalavalta. Kuitenkin ennen kuin menen siihen, mitä Raamattu sanoo siitä, koska ja kuinka katkaista yhteydenpito, valetaanpa perusta, jotta voimme ymmärtää ohjeiden asiayhteyden.
kohta 1 – Henkilökohtainen tilivelvollisuus Kristukselle – kaikki virtaa tästä tai voidaan jäljittää tähän
"Sillä meidän kaikkien täytyy seistä Kristuksen tuomioistuimen edessä, jotta jokainen voi vastaanottaa niistä, mitä on tehnyt ollessaan tässä (maallisessa) ruumiissa, sen mukaan, mitä on tehnyt, olipa se hyvää tai pahaa.” 2. Kor. 5:10 (suomennos tässä)
Me jokainen olemme henkilökohtaisesti tilivelvollisia Jumalalle ja tulemme yksilöllisesti tekemään tilin elämästämme Kristuksessa. Tämä ei ole taivasta tai helvettiä koskeva tuomio, tämä on, kuten tuossa sanotaan, tilinteko siitä, mitä olemme tehneet siitä lähtien, kun vastaanotimme Kristuksen suuren uhrin ja uuden elämämme Hänessä.
Tuona päivänä emme kykene sälyttämään syytä toisten niskoille. Ei ‘Paholainen pakotti minut tekemään sen’ eikä ‘Minua sitoi sukukirous’ eikä ‘Jos se ja se olisi menetellyt oikein, niin minä olisin tehnyt oikein’. Emmekä kykene peittelemään todellisia motiivejamme jonkin asian suhteen, jonka olemme elämässämme tehneet – tulemme olemaan yhtä läpinäkyviä kuin lasi Hänen edessään.
Kristus meissä on suurempi kuin mikään riivaaja, suurempi kuin mikään sukukirous ja voimaannuttaa meidät kykeneviksi tekemään kaiken Hänen kauttaan, joka meitä vahvistaa. Ei ole Ketään suurempaa kuin Hän, joka asuu sisällämme, sen tähden ei ole mitään tekosyitä OLLA OLEMATTA voittaja.
kohta 2 – Jokaisen täytyy osoittaa (elää todeksi) oma uskonsa
Vapaa tahto on lahja, jota meidän täytyy oppia käyttämään, oppia se, kuinka taistella sen puolesta ja kuinka elää sen kanssa vastuullisesti.
”Anna jokaisen osoittaa oma elämänsä, ja sen jälkeen hän tulee iloitsemaan itsessään eikä toisessa. Sillä jokaisen ihmisen tulee kantaa oma taakkansa...” Gal. 6: 4 – 5 (suomennos tässä)
Roomassa oli suuri kiista siitä, minä päivänä tulisi palvoa, ollako vegetaristi vai lihansyöjä, juodako viiniä vai ei. Paavali kutsui niitä, jotka sanoivat jonkun tietyn päivän olevan juuri se oikea päivä palvomiselle, ja niitä, jotka eivät syö lihaa ja niitä, jotka eivät juo viiniä ’uskossa heikoiksi’. MUTTA hän sanoi, että se minkä jokainen tekee, hän tekee Herralle, joten älkää tuomitko toisianne sellaisista henkilökohtaisista valinnoista.
Rakkaudessa vaeltaminen - "Älköön se, joka syö kaikkea, halveksiko sitä, joka syö vain kasviksia, älköönkä kasvissyöjä halveksiko sitä, joka syö kaikkea, sillä Jumala on hyväksynyt kummankin heistä. Kuka sinä olet tuomitsemaan toisen (Jeesuksen) palvelijaa? Oman Mestarinsa edessä hän seisoo tai lankeaa... olkoon jokainen täysin varma omassa mielessään... älkäämme tuomitko toisiamme, mutta tuomitkaamme tämä, asetatko kompastuskiven (uskossa heikompien) tielle.
Tiedän ja Herra Jeesus on saanut minut vakuuttuneeksi, ettei ole mitään itsessään epäpuhdasta, mutta sille, joka katsoo jonkin asian epäpuhtaaksi, se on epäpuhdas... mutta Jumalan valtakunta ei ole ruoassa eikä juomassa; vaan vanhurskaudessa ja ilossa ja Pyhässä Hengessä niin, että se joka valitsee yhden tai toisen joka tapauksessa palvelee Kristusta ja on Jumalalle hyväksyttävä, ja ihmisten hyväksymä vaelluksessaan Kristuksessa. Tavoitelkaamme sen tähden asioita, jotka auttavat aikaansaamaan rauhaa...” Room. 14: 1 - 23 (suomennos tässä)
Korintossa oli samantapaisia ongelmia koskien epäjumalille uhrattua lihaa, jota sen jälkeen myytiin ravintoloissa ja lihatoreilla temppelin ympärillä. Jotkut uskovat olivat vakuuttuneita siitä, että epäjumalille uhratun lihan syöminen oli synti, kuitenkin toiset sanoivat pohjimmiltaan, että pihvi on pihvi – en minä välitä siitä, mistä se tuli.
Paavali sanoi heille: “...me tiedämme, että joku epäjumala ei ole mitään, ja ettei ole mitään muuta Jumalaa kuin yksi... Kuitenkaan ei jokaisella (kristityllä) ole tuota tietoa, sillä jotkut omantunnon omaavat saattavat syödä sitä kuin jotakin epäjumalalle uhrattua ja heidän omatuntonsa ollessa heikko, se saastuu. Mutta liharuoka ei tee meistä parempia tai huonompia Jumalan suuntaan, ole vain varma, että Kristuksessa omaavasi vapaus ei ole kompastuskivi niille, jotka ovat heikkoja.” 1. Kor. 8:4-9
Kerta toisensa jälkeen esitetään näkökohta, että jokaisen meistä täytyy tehdä henkilökohtaisia valintoja siitä, kuinka palvomme ja mitä syömme ja juomme itsemme ja Herran välillä. Jokaisen meistä täytyy osoittaa, elää todeksi oma uskomme Kristuksessa. Henkilökohtaiset valinnat kuten yllä eivät ole syy rikkoa yhteydenpitoa jonkun kanssa.
kohta 3 – Meidän tulee etsiä rauhaa
"Hänet, joka on uskossa heikko, hyväksykää, mutta älkää kiistelkö mielipiteistä"
"Tavoitelkaamme sen tähden asioita, jotka auttavat aikaansaamaan rauhaa, ja sellaista, jossa voimme rakentaa toisiamme.”
"Jos mahdollista, sikäli kuin asia teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa."
"Mutta sinä, oi Jumalan ihminen, pakene näitä asioita (asiayhteys on rahaan kohdistuvaa rakkautta pakeneminen) ja tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskollisuutta, rakkautta, kärsivällisyyttä, sävyisyyttä."
"Mutta vältä typeriä ja tyhmiä kysymyksiä tietäen, että ne saavat aikaan ainoastaan riitaa ja kiistaa.” Room.14:1, 19, 12:18, 1. Tim. 6:11, 2. Tim. 2:23 (suomennokset tässä)
kohta 4 – Jos jonkun ihmisen elämä on sekaisin, HÄN on vastuussa siitä, että pääsee ulos tilanteesta – et sinä
Minun nimeni ei ole Pyhä Henki. Eikä sinunkaan nimesi ole Pyhä Henki. Meidän ei pidä tuomita jotakuta synnistä eikä tuomita toisen ihmisen motiiveja. Meidän PITÄÄ arvioida heidän elämänsä hedelmä.
Liian monet haluavat kaikkien muiden tekevän parannuksen ja muuttuvan ilman, että kääntävät mikroskoopin omaan sydämeensä. He haluavat poimia tikun kaikkien muiden silmästä samalla kun jättävät huomiotta hirren omassaan...hmm...kuka mahtoikaan sanoa noin? (Matt. 7:3) Heidän täytyy ensin tutkia omaa sydäntään ja motiivejaan ennen kuin menevät kenenkään muun luo.
Jos he ovat riidoissa, heidän täytyy käsitellä omaa sydäntään, eikä tulla jonkun toisen luo, jotta tämä olisi yhtä mieltä heidän kanssaan heidän riidoissaan tai olisi pahoillaan heidän vuokseen: ”Sävyisyydessä opastakaa niitä, jotka vastustavat itseään; jos Jumala ehkä soisi heille parannuksen teon totuuden tunnustamiseen, niin että he saattavat selviytyä paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut kuten haluaa.” 2. Tim. 2:25 – 26 (suomennos tässä)
Et voi auttaa jotakuta sellaista, joka on vihainen, riidoissa, jota koskee, joka valittaa tai on onneton ennen kuin tai ellei hän tunnusta totuutta. Tuo totuus on Jumalan totuus – ei tuon ihmisen versio siitä, miksi hän tuntee niin kuin tuntee tai teki niin kuin teki eikä hänen järkeilynsä, jotta voit ymmärtää paremmin – tuo totuus on ’Minä möhlin’ vailla verukkeita. Muutoin hän on ”...aina opettelemassa, mutta kykenemätön koskaan tulemaan totuuden tunnustamiseen.” 2. Tim. 3:7 (suomennos tässä)
Posken kääntäminen? Jos yrität olla rauhassa, mutta joku haluaa ehdottomasti olla sinulle vihainen, se on tuon ihmisen itsensä selvitettävä. Sikäli kuin asia teistä riippuu, olkaa rauhassa kaikkien kanssa. Mutta meidän pitää kääntää vain tuo toinen poski, ei tulla nyrkkeilysäkiksi. Meidän pitää kulkea yksi ylimääräinen virsta, ei maraton jonkun ihmisen kanssa.
Meidän pitää antaa yksi ylimääräinen takki, ei koko vaatevarastoamme. Rakkaudessa vaeltaminen ei merkitse vain jollekulle avustuksen antamista, vaan käden ojentamista ihmisen nostamiseksi ylös. Mutta jos hän ei halua seistä omilla jaloillaan sen jälkeen, kun tuo toinen poski on käännetty hänelle läimäyttämistä varten, kun tuo ylimääräinen takki on annettu, kun tuo ylimääräinen virsta on kuljettu – hän on omillaan. Katkaise häneen välit ja anna hänen seistä omilla jaloillaan, sillä olet tehnyt sen minkä voit ja enemmänkin. Loppu riippuu hänestä.
Mitä tulee riitoihin, HÄN ovat ainoa, joka voi selviytyä paholaisen ansasta, ja huomaa myös, että tuon riidoissa olevan ihmisen on ottanut paholainen vangiksi KUTEN HALUAA. Mikä kauhistuttava tila olla – paholaisen armoilla. Vau.
Ensi viikolla elämäntapa ja käytännön esimerkkejä siitä, mitä Raamattu kuvaa syiksi katkaista yhteydenpito. Pysykää kanavalla! Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed