Hei kaikki,
olen puhunut Jesaja 55:6-13:sta, joka käskee meitä hylkäämään omat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Herran luo; viime viikolla kerroin asennetarkistuksestani pysäköintialueella ja Habakukin itsesäälissä vellomisesta, kun hänellä oli väärä asenne sen tavan suhteen, jolla Herra käsitteli Israelia/Juudaa ja hänen omaa elämäänsä.
Tänään kerron Ruut-nimisestä leskestä.
Päätöksenteon aika: korkeammat vai alemmat tiet?
Joka viikko tässä kirjoitussarjassa olemme nähneet, että on ollut päätöksenteon paikka, jolloin meidän täytyy valita Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten sekä omilla alemmilla teillä ja alemmissa ajatuksissa pysymisen välillä.
Nämä hetket eivät ilmoita tulostaan kuten Hollywood voisi tilanteen esittää – aika pysähtyy ja valokeila osuu näyttelijään hänen pohtiessaan, mihin suuntaan mennä – EI! Päätöksenteon paikka on vain hetki ajassa keskellä hyvin tavallisia päiviä tavallisissa olosuhteissa – mutta se on paikka tehdä päätös menemisestä korkealle tai alhaalle.
Olosuhteet, joita et hallitse
Tunnistat Ruutin nimen ja saatat muistaa hänen olleen Vanhan testamentin nainen, joka eli välittömästi sen jälkeen, jolloin Israel asettui Luvattuun maahan Joosuan alaisuudessa, ja että Ruut päätyi menemään naimisiin Boasin kanssa, mutta tiedätkö, kuka oli Elimelek? Juuri hänen elämänsä ja kuolemansa pani alulle olosuhteet, jotka johtivat siihen, että Ruut on Joosefin, Jeesuksen maan päällisen isän sukulinjassa.
Israelissa oli nälänhätä, koska kansa ei seurannut Herraa, joten Elimelek vei vaimonsa Noomin ja heidän kaksi poikaansa naapuriin Moabiin, nykypäivän Jordaniin, missä oli sadetta – ja he jäivät sinne noin 10 vuodeksi. Noiden 10 vuoden aikana heidän poikansa avioituivat paikallisten moabilaisnaisten kanssa ja jossain vaiheessa kaikki kolme miestä kuolivat: Elimelek ja pojat, mikä jätti jäljelle vain Noomin ja hänen kaksi miniäänsä. Mikä traaginen tarina!
Näiden tapahtumien jälkeen sateet tulivat, joten Noomi päätti palata kotiinsa Betlehemiin ja kertoi miniöilleen, että he olivat vapaat pysymään Moabissa omien perheidensä luona. Toinen miniöistä, Orpa, palasi moabilaisperheensä luo, mutta toinen, Ruut, tarrautui Noomiin lausuen nämä kuuluisat sanat:
”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät. ” (Ruut 1:1-17)
Pikakelaus Boulderiin, Coloradoon
Olin ollut palkaton apulaispastori seurakunnassa, jonka pastori suunnitteli myyvänsä omistamansa liikeyritykset ja jäävänsä eläkkeelle sekä myös jäävänsä eläkkeelle pastorin tehtävästä, jotta me kaksi perustaisimme Raamattukoulun ja lähetystyön koulutuskeskuksen läheisille vuorille sekä ylentävänsä minut seurakunnan palkalliseksi pastoriksi.
Eräänä kesäkuun päivänä 1986 pastori tuli vaimoineen kotiimme ja kertoi, että hän on päättänyt olla myymättä bisneksiään koska ”...laskujen maksamisen jälkeen minulle jää vain noin 750 000 dollaria, eikä pelkällä 750 000 dollarilla voi tehdä mitään Jumalalle”. Hengessä näin jättiläismäisen käden halkaisevan ilman hänen ja hänen vaimonsa sekä minun ja Barbin välillä, ja tiesin, että tuolla päätöksellä pastori oli valinnut alemman tien ja että Herra oli erottamassa meitä.
Me olimme järkyttyneitä, loukkaantuneita, pettyneitä, hämmästyneitä, hämmentyneitä, ja kun he lähtivät luotamme, me vain tuijotimme hetken toisiamme kuin auton valokeilaan joutunut peura... mitä me nyt teemme? Toivuttuamme päätimme lujasti tehdä sen, mikä on oikein, meni syteen tai saveen, sillä me palvelimme Jumalaa emmekä ihmistä ja tällä hetkellä Jumala halusi
meidän olevan tuossa seurakunnassa; kuitenkin yksityisesti etsisimme Häntä tilanteen suhteen.
Seuraavana aamuna Barbin ollessa suihkussa ja huutaessa Herran puoleen koko tilanteen epäoikeudenmukaisuudesta ja kysellen, mitä seuraavaksi piti tehdä, Herra puhui hänelle tämän: ”Yritin toimia ihmisten sydämen välityksellä, mutta he eivät ole sallineet sitä, sen tähden Minun täytyy toimia heidät kiertäen. Mutta koska te itse ette ole olleet syyllisiä tapahtuneeseen, tulette pysymään minun täydellisessä tahdossani, vaikka se tulee merkitsemään teille kiertotietä, mutta jälleen: te tulette pysymään minun täydellisessä tahdossani.”
Seuraavassa maaliskuussa muutimme ja meistä tuli pastoreita erääseen upeiden ihmisten seurakuntaan kaakkoisessa Coloradossa ja pysyimme siellä lähes kuusi vuotta. Tuo oli pitkä kiertotie! Joskus tapahtuu asioita, joita emme hallitse, kuten Ruutin traagisessa tapauksessa tai meidän normaalissa elämässämme, ja meidän täytyy valita korkeammat tiet.
Tieto siitä, että pysyisimme Herran täydellisessä tahdossa huolimatta suunnittelemattomasta kiertotiestä, toi meille suurta lohtua, ja nuo sanat ovat lohduttaneet meitä läpi vuosien silloin kun ’suunnitelma A’ on heitetty sivuun ja ’suunnitelma B’, jota ei ollut olemassa ennen kuin suunnitelma A viskattiin syrjään, tulee näkyviin.
Tuo päätös oli kesäkuussa 1985 ja meistä tuli toisen seurakunnan pastoreita maaliskuun lopussa 1987 – yhdeksän kuukautta myöhemmin. Tuona aikana jatkoimme ihmisten palvelemista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, hymy kasvoillamme ja hyvällä asenteella – valitsimme korkeammat tiet ja ajatukset tässä epämukavassa ja vaikeassa tilanteessa.
Takaisin Ruutiin
Noomi oli leski, jolla oli huolenpitäjänään vain Ruut. Tuona aikana ei ollut eläkkeitä, ei eläkesäästötilejä, henkivakuutuksia – ei mitään muuta kuin vain Ruut, joka piti hänestä huolta. Mutta Noomilla oli kuolleen miehensä nuori sukulainen, ”rikas ja mahtava mies...nimeltään Boas”. johon hän saattoi olla yhteydessä. (2:1)
Boas (hepr. ’voima’) huomasi Ruutin heti ja viehättyi häneen – ja kertoi Ruutille, että tämä voi tehdä työtä hänen työntekijöidensä vierellä kerätäkseen kaiken haluamansa viljan. Kun Ruut raportoi, että Boas oli huomannut hänet ja ollut hänelle suosiollinen, Noomi otti puhemiehen roolin nähdessään Boasin Jumalan keinona huolehtia Ruutista.
Luvun 3 jakeessa 9 Ruut teki jotakin, mitä satunnainen lukija ei tajua, mutta jos ymmärrät tuota kulttuuria, näet, kuinka rohkea Ruut oli. Rankan keruu- ja puintipäivän jälkeen kaikki miehet nukahtivat työpisteisiinsä mukaan luettuna Boas. Noomi kertoi Ruutille, että näin kävisi, ja kun se tapahtuisi, Ruutin piti nukahtaa Boasin jalkojen juureen ja vetää peitokseen tämän viitta, minkä Ruut tekikin. (3:3-9).
Kosinta
Tiedän Vanhan testamentin tutkimista koskevaan videoraamattukouluuni osallistuvien tietävän tämän asian jo, mutta olkaa kärsivällisiä muiden takia – se, että Ruut veti ylleen peitteeksi Boasin vaatetusta, merkitsi kosintaa. Ruut kosi Boasta tuona yönä, mikä oli rohkeuden ja uskon teko. Ruut ja Noomi olivat hämmästyttäviä naisia!
Herätessään Boas oli ällistynyt huomatessaan Ruutin käpertyneen jalkopäähänsä ja Ruut vastasi: ”... levitä liepeesi ylleni, sillä sinä olet sukulunastajani.” Tuo oli kosinta, ja vielä tänä päivänä Israelissa sulhaset peittävät morsiamensa vaatteellaan osoittaen tämän olevan nyt sulhasen suojan ja turvan alainen avioliitossa.
Tietysti Boas hyväksyi Ruutin kosinnan ja he menivät naimisiin, tämä juutalainen mies ja moablilainen nainen, joka otti Israelin Jumalan omakseen. Kaikki tuo lähti liikkeelle olosuhteista, joita Ruut ei voinut kontrolloida ja siitä, että hän teki päätöksiä Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten mukaisesti keskellä noita olosuhteita:
Nälänhätä, tämän Israelista tulleen perheen tapaaminen, perheeseen naiduksi tuleminen, Ruutin apen kuolema, hänen aviomiehensä kuolema, hänen anoppinsa päätös palata Israeliin – ja tuo päätöksenteon paikka Ruutille: pysyäkö kotona Moabissa vai seurata Noomia Israelin Jumalan korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.
Mutta odota, on vielä lisää!
Se päätöksenteon paikka, joka vie meidät Jumalan teille ja Hänen ajatuksiinsa, on pukeutunut normaalin elämän valepukuun. Ruutin kirjan loppu kirjaa yksityiskohtaisesti sukulinjan: Ruutilla ja Boasilla oli poika, jonka he nimesivät Obediksi. Obed varttui ja sai pojan nimeltä Iisai, kuningas Daavidin isä.
Tuo merkitsee sitä, että Ruut oli Daavidin isoisänäiti. Mutta katsotaanpa sukulinjan toista suuntaa hetken ja kysytään, kuinka oli mahdollista, että tavoitellusta israelilaisesta poikamiehestä oli ok rakastua ulkomaalaiseen moabilaiseen naiseen? Vastaus löytyy Matt.1:5:ssä olevasta Joosefin sukuluettelosta.
”Salmonille syntyi Boas Rahabista, Boasille syntyi Obed...”
Aivan oikein: Boasin äiti oli Rahab (entinen) portto Moabin pääkaupungista, Jerikosta.
Meille kerrotaan Joos. 6:25:ssä: ” Mutta portto Rahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin; ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen, aina tähän päivään asti, koska hän oli piilottanut ne tiedustelijat, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa.”
Boasin äiti ja isä olivat Rahab ja Salmon, joten nyt ymmärrämme, miksi hänestä tietty moabilainen nainen, joka oli hänen äitinsä tavoin ottanut Israelin Jumalan ja kansan omakseen, oli viehättävä.
Se ei ole kuin isku kasvoihin
Päätöksenteon paikka, jossa sinun täytyy valita korkeammat tiet ja ajatukset tai pysytellä omilla alemmilla teilläsi ja alemmissa ajatuksissasi, ei ilmoita tulostaan fanfaarilla. Meidän täytyy nähdä viisaus siinä, että teemme korkeamman päätöksen ja näemme päätöksen hedelmän myöhemmin elämän matkalla, kun päätetään valita korkeammat tiet ja ajatukset.
Ja tietysti tarina todella alkaa Jerikossa olevasta prostituoidusta nimeltään Rahab, joka teki korkean päätöksen ajatella Jumalan ajatuksia itsensä kohdalla ja otti riskin suojelemalla muutamia vakoilijoita tuossa tuhoon tuomitussa kaupungissa. Herran armo on sitä, minkä näen:
Hän antoi Rahabille palkkioksi miniän hänen omasta maastaan, Hän hankki Boasille jumalisen naisen, jolla oli hänen äitinsä kaltainen vahvuus, luonne ja rohkeus. Hän hankki Ruutille jumalisesta perheestä jumalisen aviomiehen, jonka Ruut tiesi rakastavan häntä, vaikka hän olikin ulkomaalainen. Ja Noomi sen jälkeen otettaisiin myös tuohon perheeseen ja kaikki tämä yhdessä tuotti meille miehen nimeltä Daavid, ja myöhemmin miehen nimeltä Joosef, joka nai nuoren naisen nimeltä Maria, joka toi meille Herran Jeesuksen Kristuksen, Israelin Messiaan. Ihmeellinen Armo!
Siunauksin,
John Fenn
olen puhunut Jesaja 55:6-13:sta, joka käskee meitä hylkäämään omat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Herran luo; viime viikolla kerroin asennetarkistuksestani pysäköintialueella ja Habakukin itsesäälissä vellomisesta, kun hänellä oli väärä asenne sen tavan suhteen, jolla Herra käsitteli Israelia/Juudaa ja hänen omaa elämäänsä.
Tänään kerron Ruut-nimisestä leskestä.
Päätöksenteon aika: korkeammat vai alemmat tiet?
Joka viikko tässä kirjoitussarjassa olemme nähneet, että on ollut päätöksenteon paikka, jolloin meidän täytyy valita Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten sekä omilla alemmilla teillä ja alemmissa ajatuksissa pysymisen välillä.
Nämä hetket eivät ilmoita tulostaan kuten Hollywood voisi tilanteen esittää – aika pysähtyy ja valokeila osuu näyttelijään hänen pohtiessaan, mihin suuntaan mennä – EI! Päätöksenteon paikka on vain hetki ajassa keskellä hyvin tavallisia päiviä tavallisissa olosuhteissa – mutta se on paikka tehdä päätös menemisestä korkealle tai alhaalle.
Olosuhteet, joita et hallitse
Tunnistat Ruutin nimen ja saatat muistaa hänen olleen Vanhan testamentin nainen, joka eli välittömästi sen jälkeen, jolloin Israel asettui Luvattuun maahan Joosuan alaisuudessa, ja että Ruut päätyi menemään naimisiin Boasin kanssa, mutta tiedätkö, kuka oli Elimelek? Juuri hänen elämänsä ja kuolemansa pani alulle olosuhteet, jotka johtivat siihen, että Ruut on Joosefin, Jeesuksen maan päällisen isän sukulinjassa.
Israelissa oli nälänhätä, koska kansa ei seurannut Herraa, joten Elimelek vei vaimonsa Noomin ja heidän kaksi poikaansa naapuriin Moabiin, nykypäivän Jordaniin, missä oli sadetta – ja he jäivät sinne noin 10 vuodeksi. Noiden 10 vuoden aikana heidän poikansa avioituivat paikallisten moabilaisnaisten kanssa ja jossain vaiheessa kaikki kolme miestä kuolivat: Elimelek ja pojat, mikä jätti jäljelle vain Noomin ja hänen kaksi miniäänsä. Mikä traaginen tarina!
Näiden tapahtumien jälkeen sateet tulivat, joten Noomi päätti palata kotiinsa Betlehemiin ja kertoi miniöilleen, että he olivat vapaat pysymään Moabissa omien perheidensä luona. Toinen miniöistä, Orpa, palasi moabilaisperheensä luo, mutta toinen, Ruut, tarrautui Noomiin lausuen nämä kuuluisat sanat:
”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät. ” (Ruut 1:1-17)
Pikakelaus Boulderiin, Coloradoon
Olin ollut palkaton apulaispastori seurakunnassa, jonka pastori suunnitteli myyvänsä omistamansa liikeyritykset ja jäävänsä eläkkeelle sekä myös jäävänsä eläkkeelle pastorin tehtävästä, jotta me kaksi perustaisimme Raamattukoulun ja lähetystyön koulutuskeskuksen läheisille vuorille sekä ylentävänsä minut seurakunnan palkalliseksi pastoriksi.
Eräänä kesäkuun päivänä 1986 pastori tuli vaimoineen kotiimme ja kertoi, että hän on päättänyt olla myymättä bisneksiään koska ”...laskujen maksamisen jälkeen minulle jää vain noin 750 000 dollaria, eikä pelkällä 750 000 dollarilla voi tehdä mitään Jumalalle”. Hengessä näin jättiläismäisen käden halkaisevan ilman hänen ja hänen vaimonsa sekä minun ja Barbin välillä, ja tiesin, että tuolla päätöksellä pastori oli valinnut alemman tien ja että Herra oli erottamassa meitä.
Me olimme järkyttyneitä, loukkaantuneita, pettyneitä, hämmästyneitä, hämmentyneitä, ja kun he lähtivät luotamme, me vain tuijotimme hetken toisiamme kuin auton valokeilaan joutunut peura... mitä me nyt teemme? Toivuttuamme päätimme lujasti tehdä sen, mikä on oikein, meni syteen tai saveen, sillä me palvelimme Jumalaa emmekä ihmistä ja tällä hetkellä Jumala halusi
meidän olevan tuossa seurakunnassa; kuitenkin yksityisesti etsisimme Häntä tilanteen suhteen.
Seuraavana aamuna Barbin ollessa suihkussa ja huutaessa Herran puoleen koko tilanteen epäoikeudenmukaisuudesta ja kysellen, mitä seuraavaksi piti tehdä, Herra puhui hänelle tämän: ”Yritin toimia ihmisten sydämen välityksellä, mutta he eivät ole sallineet sitä, sen tähden Minun täytyy toimia heidät kiertäen. Mutta koska te itse ette ole olleet syyllisiä tapahtuneeseen, tulette pysymään minun täydellisessä tahdossani, vaikka se tulee merkitsemään teille kiertotietä, mutta jälleen: te tulette pysymään minun täydellisessä tahdossani.”
Seuraavassa maaliskuussa muutimme ja meistä tuli pastoreita erääseen upeiden ihmisten seurakuntaan kaakkoisessa Coloradossa ja pysyimme siellä lähes kuusi vuotta. Tuo oli pitkä kiertotie! Joskus tapahtuu asioita, joita emme hallitse, kuten Ruutin traagisessa tapauksessa tai meidän normaalissa elämässämme, ja meidän täytyy valita korkeammat tiet.
Tieto siitä, että pysyisimme Herran täydellisessä tahdossa huolimatta suunnittelemattomasta kiertotiestä, toi meille suurta lohtua, ja nuo sanat ovat lohduttaneet meitä läpi vuosien silloin kun ’suunnitelma A’ on heitetty sivuun ja ’suunnitelma B’, jota ei ollut olemassa ennen kuin suunnitelma A viskattiin syrjään, tulee näkyviin.
Tuo päätös oli kesäkuussa 1985 ja meistä tuli toisen seurakunnan pastoreita maaliskuun lopussa 1987 – yhdeksän kuukautta myöhemmin. Tuona aikana jatkoimme ihmisten palvelemista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, hymy kasvoillamme ja hyvällä asenteella – valitsimme korkeammat tiet ja ajatukset tässä epämukavassa ja vaikeassa tilanteessa.
Takaisin Ruutiin
Noomi oli leski, jolla oli huolenpitäjänään vain Ruut. Tuona aikana ei ollut eläkkeitä, ei eläkesäästötilejä, henkivakuutuksia – ei mitään muuta kuin vain Ruut, joka piti hänestä huolta. Mutta Noomilla oli kuolleen miehensä nuori sukulainen, ”rikas ja mahtava mies...nimeltään Boas”. johon hän saattoi olla yhteydessä. (2:1)
Boas (hepr. ’voima’) huomasi Ruutin heti ja viehättyi häneen – ja kertoi Ruutille, että tämä voi tehdä työtä hänen työntekijöidensä vierellä kerätäkseen kaiken haluamansa viljan. Kun Ruut raportoi, että Boas oli huomannut hänet ja ollut hänelle suosiollinen, Noomi otti puhemiehen roolin nähdessään Boasin Jumalan keinona huolehtia Ruutista.
Luvun 3 jakeessa 9 Ruut teki jotakin, mitä satunnainen lukija ei tajua, mutta jos ymmärrät tuota kulttuuria, näet, kuinka rohkea Ruut oli. Rankan keruu- ja puintipäivän jälkeen kaikki miehet nukahtivat työpisteisiinsä mukaan luettuna Boas. Noomi kertoi Ruutille, että näin kävisi, ja kun se tapahtuisi, Ruutin piti nukahtaa Boasin jalkojen juureen ja vetää peitokseen tämän viitta, minkä Ruut tekikin. (3:3-9).
Kosinta
Tiedän Vanhan testamentin tutkimista koskevaan videoraamattukouluuni osallistuvien tietävän tämän asian jo, mutta olkaa kärsivällisiä muiden takia – se, että Ruut veti ylleen peitteeksi Boasin vaatetusta, merkitsi kosintaa. Ruut kosi Boasta tuona yönä, mikä oli rohkeuden ja uskon teko. Ruut ja Noomi olivat hämmästyttäviä naisia!
Herätessään Boas oli ällistynyt huomatessaan Ruutin käpertyneen jalkopäähänsä ja Ruut vastasi: ”... levitä liepeesi ylleni, sillä sinä olet sukulunastajani.” Tuo oli kosinta, ja vielä tänä päivänä Israelissa sulhaset peittävät morsiamensa vaatteellaan osoittaen tämän olevan nyt sulhasen suojan ja turvan alainen avioliitossa.
Tietysti Boas hyväksyi Ruutin kosinnan ja he menivät naimisiin, tämä juutalainen mies ja moablilainen nainen, joka otti Israelin Jumalan omakseen. Kaikki tuo lähti liikkeelle olosuhteista, joita Ruut ei voinut kontrolloida ja siitä, että hän teki päätöksiä Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten mukaisesti keskellä noita olosuhteita:
Nälänhätä, tämän Israelista tulleen perheen tapaaminen, perheeseen naiduksi tuleminen, Ruutin apen kuolema, hänen aviomiehensä kuolema, hänen anoppinsa päätös palata Israeliin – ja tuo päätöksenteon paikka Ruutille: pysyäkö kotona Moabissa vai seurata Noomia Israelin Jumalan korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.
Mutta odota, on vielä lisää!
Se päätöksenteon paikka, joka vie meidät Jumalan teille ja Hänen ajatuksiinsa, on pukeutunut normaalin elämän valepukuun. Ruutin kirjan loppu kirjaa yksityiskohtaisesti sukulinjan: Ruutilla ja Boasilla oli poika, jonka he nimesivät Obediksi. Obed varttui ja sai pojan nimeltä Iisai, kuningas Daavidin isä.
Tuo merkitsee sitä, että Ruut oli Daavidin isoisänäiti. Mutta katsotaanpa sukulinjan toista suuntaa hetken ja kysytään, kuinka oli mahdollista, että tavoitellusta israelilaisesta poikamiehestä oli ok rakastua ulkomaalaiseen moabilaiseen naiseen? Vastaus löytyy Matt.1:5:ssä olevasta Joosefin sukuluettelosta.
”Salmonille syntyi Boas Rahabista, Boasille syntyi Obed...”
Aivan oikein: Boasin äiti oli Rahab (entinen) portto Moabin pääkaupungista, Jerikosta.
Meille kerrotaan Joos. 6:25:ssä: ” Mutta portto Rahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin; ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen, aina tähän päivään asti, koska hän oli piilottanut ne tiedustelijat, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa.”
Boasin äiti ja isä olivat Rahab ja Salmon, joten nyt ymmärrämme, miksi hänestä tietty moabilainen nainen, joka oli hänen äitinsä tavoin ottanut Israelin Jumalan ja kansan omakseen, oli viehättävä.
Se ei ole kuin isku kasvoihin
Päätöksenteon paikka, jossa sinun täytyy valita korkeammat tiet ja ajatukset tai pysytellä omilla alemmilla teilläsi ja alemmissa ajatuksissasi, ei ilmoita tulostaan fanfaarilla. Meidän täytyy nähdä viisaus siinä, että teemme korkeamman päätöksen ja näemme päätöksen hedelmän myöhemmin elämän matkalla, kun päätetään valita korkeammat tiet ja ajatukset.
Ja tietysti tarina todella alkaa Jerikossa olevasta prostituoidusta nimeltään Rahab, joka teki korkean päätöksen ajatella Jumalan ajatuksia itsensä kohdalla ja otti riskin suojelemalla muutamia vakoilijoita tuossa tuhoon tuomitussa kaupungissa. Herran armo on sitä, minkä näen:
Hän antoi Rahabille palkkioksi miniän hänen omasta maastaan, Hän hankki Boasille jumalisen naisen, jolla oli hänen äitinsä kaltainen vahvuus, luonne ja rohkeus. Hän hankki Ruutille jumalisesta perheestä jumalisen aviomiehen, jonka Ruut tiesi rakastavan häntä, vaikka hän olikin ulkomaalainen. Ja Noomi sen jälkeen otettaisiin myös tuohon perheeseen ja kaikki tämä yhdessä tuotti meille miehen nimeltä Daavid, ja myöhemmin miehen nimeltä Joosef, joka nai nuoren naisen nimeltä Maria, joka toi meille Herran Jeesuksen Kristuksen, Israelin Messiaan. Ihmeellinen Armo!
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed