Higher Ways part 4
11 August 2012
Korkeammat tiet - osa 4
(suom. ll; es:llä oikeudet)
Hei kaikki,
Viimeiset kolme viikkoa olen jakanut tuokiokuvia kahdelta elämäni viikolta, kertonut tekemistäni virheistä sekä hyvistä ja pahoista päätöksistä koskien etsimistä, löytämistä ja Isän korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa vaeltamista.
Oikea sydän
Tekstimme on ollut Jesaja 55: 6-13, joka rohkaisee meitä hylkäämään pahat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Herran luo, mikä tuottaa tämän tuloksen: ”Hän armahtaa häntä ja... hänellä on paljon anteeksiantamusta.” – nöyryydessä hylkäämme tiemme ja tulemme ylös Hänen korkeammille teilleen ja korkeampiin ajatuksiinsa. Mennäksesi ylemmäs sinun täytyy ensin mennä alemmas.
Parkkipaikka
Tänään Chris ja minä menimme Walmartiin Barbin autolla. Meillä USA:ssa on vammaisia autoilijoita tai matkustajia varten sininen kortti, joka roikkuu peruutuspeilissä, ja olin jättänyt meidän kortin kuormuriini, joka oli korjaamolla. Suoraselkäisyys vaati minua pysäköimään tavalliselle parkkipaikalle, koska minulla ei tuota korttia ollut.
Valitsemani paikan matkustajan puolelle ei kukaan ollut pysäköinyt, ja koska ajoin Barbin autoa, joka kerran kun menemme autoon sisälle, minun täytyi irrottaa Chrisin pyörätuolin istuin, molemmat pyörät, taitella pyörätuoli kasaan ja panna tuoli takakonttiin – mikä ei ollut tämän parkkipaikan kohdalla ongelma ja niin me menimme kauppaan. (Kuormurilla liikkuessamme minä vain sijoitan pyörätuolin taakse ja sidon sen kiinni ilman, että sitä täytyisi ensin taitella kasaan.)
Palautimme Barbin pyytämät tavarat ja kuljeskelimme kaupan käytävillä, koska Chris rakastaa kaikkea tarjolla olevaa valikoimaa, mutta tähtäsimme leluosastolle, sillä kuten Chris sanoi: ”Saat ostaa minulle uuden auton, jos haluat”. Teinkin niin, sillä hän rakastaa Salama McQueeniä animaatioelokuvasta ”Autot”, joten hän sai pikkuauton kokoelmansa lisäykseksi.
Rullatessamme takaisin autolle näimme, että lähelle vierellemme matkustajan puolelle oli pysäköitynä kuormuri. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kiitti tosi paljon, kamu, eipä ollut kivasti tehty”, kun pohdiskelin, olisiko turvallista jättää Chris pysäköintialueelle samalla kun peruuttaisin puolittain ulos ruudusta, jotta meillä olisi tilaa vai voisinko jotenkin sulloa hänet sisään.
Tuo oli sekunnin murto-osan ajatus – aivan yhtä nopeasti vastasin ajatukseen: ”Hän ei tiennyt, että tarvitsimme tilaa Chrisiä ja pyörätuolia varten, joten hän ei tehnyt syntiä sinua vastaan, hänen tilinsä on puhdas, pidä sydämesi oikealla tolalla.”
Tuo ensimmäinen ajatus oli ylpeyttä
Tuo toinen oli Isän korkeampi ajatus. Tunnistin välittömästi automaattireaktioni rumuuden ja vastasin siihen korkeammalla ajatuksella, vanhurskaalla ajatuksella – tuon kuormurin ajaja ei tiennyt, että me tarvitsimme tilaa pyörätuolia varten, joten hän oli moitteeton, joten minun tuli pitää sydämeni oikealla tolalla.
Isä ei puhunut tuota minulle, minä vastasin ensimmäiseen ajatukseeni tarkoituksellisesti ja välittömästi korkeammalla ajatuksella, mutta suoraan sanoen se johtui vain siitä, että sydämeni oli riittävän nöyrä ollakseen jatkamatta sinnikkäästi alempia ajatuksiani.
Jos olisin ollut pahalla tuulella tai vihainen jostakin, ehkä olisin sallinut tuon alhaisen ajatuksen jäädä ja hellinyt sitä jonkin aikaa: ”Tosi hieno juttu Isä, etkö voinut järjestää niin, että kaikki olisivat jättäneet väliin tuon paikan? Miksei minulla koskaan ole helpompaa, eikö ole riittävän vaikeaa joka paikkaan mennessä kasata ja purkaa pyörätuoli? Oliko tuo kaveri langanlaiha niin, että hän saattoi pysäköidä niin lähelle minun autoani? Kuinka luulet minun saavan Chrisin autoon?”
Jonain toisena päivänä ja huonolla tuulella mikä tahansa tai kaikki yllä mainituista ajatuksista olisi voinut olla minun. Mutta en ”ottanut” tuota ensimmäistä ajatusta vatvoakseni sitä. En tehnyt siitä omaa ajatustani, en ominut sitä. Sen sijaan koska minä vain kuljin Isän kanssa ja hiljaa rukoilin Hengessä ja palvoin Häntä hiljaisesti koko päivän, minä vain löin lyttyyn tuon ajatuksen heti kun se nousi ja korvasin sen korkeammalla ajatuksella.
(Piti ahtautua aika tiukkaan, mutta onnistuin saamaan Chrisin autoon)
Kukaan ei tykkää minusta, kaikki vihaavat minua, varmaan menen syömään matoja...
Äidilläni oli tapana kiusoitellen sanoa noin meille aina kun joku meistä lapsista alkoi velloa itsesäälissä. Vielä tänäänkään en ole varma, mikä hänen pointtinsa oli, mutta se sai meidät lopettamaan itsemme säälimisen. Uskon hänen pointtinsa olleen, että voisimme velloa itsesäälissä niin paljon kuin haluaisimme, mutta hän ei aikonut kiinnittää asiaan huomiota, joten ihan vain hankkiutukaa eroon siitä ja jatkakaa päiväänne ja tehkää, mitä teidän on määrä tehdä.
Habakuk oli juuri tuollaisessa itsesäälissä vellomisen tilassa ja se näkyy selvästi Habakukin kirjan ensimmäisestä luvusta. Hän näki näyn jostakin, joka oli vastoin kaikkea sitä, mitä hän luuli tietävänsä Herrasta, ja hän oli yhtä vihainen kuin hämmentynytkin! Hän oli vihainen elämälle ja Jumalalle eikä tiennyt ulospääsytietä!
Hänen ensimmäisessä luvussa jakeissa 5-11 näkemänsä näky oli siitä, että Jumala käytti hyvin jumalattomia babylonialaisia yhtä jumalattomia assyrialaisia vastaan ja käytti babylonialaisia kurittamaan omaa Juudan kansaansa. Hän ei voinut ymmärtää, kuinka vanhurskas Jumala voisi käyttää jumalatonta kansaa kurittamaan omaa kansaansa – riippumatta siitä, vaelsivatko he Hänen kanssaan tuohon aikaan vai eivät.
Tämä hänen teologiansa täydellinen uudelleen järjestäminen sai aikaan sen, että hänen ylpeytensä itsestään ja ylpeytensä israelilaisena nousivat ylös sekä haastoi hänen juurtuneet ja mitä hellityimmät uskomuksensa Jumalasta.
Hän konfrontoi Herran jakeissa 12 - 13: ” Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani? ... Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkä tähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa?”
Eikö meillä kaikilla ole ollut noita ajatuksia, kun näyttää siltä, ettei Jumalaa voi löytää mistään, kun meihin kohdistuu painetta joka puolelta eikä kukaan tule avuksemme? Kuinka sinä, vanhurskas Jumala, voit antaa tämän tapahtua minulle!?
Tuo ’varmaan menen syömään matoja’ -osa
Luku kaksi alkaa niin selvällä kuvalla, että voimme kuvitella profeetan ristivän käsivartensa ja nousemalla ylös kaupungin muureille hiljaiseen kohtaan ja kertovan Herralle jotain tällaista: ”Minä aion vain istua täällä, kunnes sinä joko vastaat minulle tai minä kuolen.”
Englanninkielinen käännös ei tee kuvalle oikeutta, mutta vertaamalla useita käännöksiä ymmärrämme hänen alhaisten ajatuksiensa ja teidensä itsepäisyyden: ”Minä vain seison täällä vartiopaikallani ja asettaudun aivan tähän muurin viereen ja katson mitä Hän sanoo minulle ja kuinka Hän vastaa minun valitukseeni!” (2:1)
Muista, että tämä on Herran näky ja nämä ovat hänen näkemänsä tapahtumat – luvun 1 jae yksi toteaa tämän. Habakuk ilmeisesti todellakin nousi kaupungin muurille ja odotti nähdäkseen, mitä Herra sanoisi hänen valituksestaan, mutta hän ei saanut etsimiään vastauksia:
”Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea". Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.”
Nuhtelu
Seuraavilla sanoillaan Herra (vasta sitten) käsittelee Habakukin ylpeyttä ja itsepäisyyttä: ”Katso, ylpeydessä nostettu sielu ei ole itsessään suoraselkäinen eikä vanhurskas; vanhurskaan täytyy elää uskostaan.” (suomennos tässä)
Habakuk ei ymmärtänyt kuinka sellainen Jumala, joka ei voinut katsella vääryyttä, saattoi käyttää pahoja babylonialaisia kurittamaan omaa kansaansa, eikä Herra tarjonnut yhtäkään vastausta häivyttääkseen hämmennyksen tai edes lohduttanut hänen hämmentynyttä mieltään ja vereslihalla olevia tunteitaan.
Ainoa, mitä Hän kertoi Habakukille oli, että tämä oli ylpeyden ja itsepäisyyden tilassa, ja että tämän sielu ei ollut oikealla tolalla, sillä hänen tuli elää uskostaan. Tämä lause: Vanhurskaan tulee elää uskosta(an) toistuu sanasta sanaan kohdissa Room. 1:17, Gal. 3:11 ja todettu monisanaisemmin Jaakobin kirjeen luvuissa 1-4, joten me tiedämme opetuksen olevan yhtä perustellun meille kuin se oli Habakukille.
Opetus meille kaikille
Meillä kaikilla on kysymyksiä Herralle, jotkut niistä ovat pakottavampia kuin toiset, ja kuitenkin Hän antaa vastauksia harvoin. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen tähden Hänen vastauksensa Habakukille on Hänen vastauksensa meille – sinun täytyy elää uskosta nöyryydessä huolimatta siitä, ettei sinulla ole kaikkia vastauksia. Tämä uskonvaellus ON Jumalan korkeampi tie ja ajatus hämmennystä aiheuttavissa asioissa.
Alhaiset tiet ovat aina itsesäälissä vellomisen teitä – säälit itseäsi, tunnet olevasi aivan yksin, hämmentynyt, vihainen Jumalalle ja ihmisille. Vihainen kaverille, joka vei parkkipaikkasi tai oikeusjärjestykselle tai vakuutusyhtiölle tai hallitukselle tai naapurillesi tai seurakunnallesi tai puolisollesi... kirjoita sinä itsellesi sopiva sana kolmen pisteen kohdalle.
Korkeammat tiet ovat tietoinen päätös olla kuuliainen ja vaeltaa uskossa. Huomaa, että Herra käski ensin Habakukia olla kuuliainen – vain kirjoita näky, sillä se on sitä varten, että toiset lukevat sen ja hyötyvät siitä – ja mitä sinuun tulee, Habakuk, sinun täytyy elää uskostasi. Elämäsi ei ole vain itseäsi varten, sillä elämäsi on näky, joka on kirjoitettu niiden sydämiin, jotka sinua tarkkailevat – joten et ehkä ymmärrä kaikkea, mutta ole vain kuuliainen ja vaella korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.
Lepo
Habakuk todella vapautui ensimmäisen luvun alhaisemmilta teiltään ja alhaisemmista ajatuksistaan päättäen lujasi vaeltaa uskossa, vaikkei ymmärtäisikään sitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen viimeiset sanansa ovat nämä:
”Vaikkei viikunapuu kuki, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; jos kaiken työn jälkeen oliivit jäävät tulematta, eivätkä pellot suo syötävää, ja jos lauma on hävinnyt pois karja-aidan turvasta, eikä karjaa vajoissa; kuitenkin minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra Jumala on minun voimani ja hän tekee minun jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi ja antaa minun kulkea hänen korkeilla paikoillaan.” (3: 17-19, suomennos tässä)
Meidät on kasvattanut sellainen seurakuntajärjestelmä, joka rinnastaa tunteen voiteluun, mutta aito Herran läsnäolo löytyy ”väliaikoina”, noina aikoina, jolloin ajatuksesi ovat vaakalaudalla alhaisten ja korkeiden ajatusten välissä – siinä Hänet voidaan kohdata, siinä Hän katselee ja tarkkailee.
Jos me valitsemme Hänen korkeammat tiensä ja ajatuksensa, Hän on siinä täysin läsnä olevana... jos emme, Hän antaa meidän istua muurilla ”känkkäränkkänä”, vihaisena maailmalle ja valmiina osoittamaan sen matoja syömällä kunnes teemme parannuksen alhaisista teistämme ja ajatuksistamme ja palaamme Herran luo, ja Hän sitten armahtaa ja Hänellä on runsaasti anteeksiantamusta...
Ensi viikolla korkeammat tiet ja ajatukset Apostolien teoissa...
John Fenn
11 August 2012
Korkeammat tiet - osa 4
(suom. ll; es:llä oikeudet)
Hei kaikki,
Viimeiset kolme viikkoa olen jakanut tuokiokuvia kahdelta elämäni viikolta, kertonut tekemistäni virheistä sekä hyvistä ja pahoista päätöksistä koskien etsimistä, löytämistä ja Isän korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa vaeltamista.
Oikea sydän
Tekstimme on ollut Jesaja 55: 6-13, joka rohkaisee meitä hylkäämään pahat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Herran luo, mikä tuottaa tämän tuloksen: ”Hän armahtaa häntä ja... hänellä on paljon anteeksiantamusta.” – nöyryydessä hylkäämme tiemme ja tulemme ylös Hänen korkeammille teilleen ja korkeampiin ajatuksiinsa. Mennäksesi ylemmäs sinun täytyy ensin mennä alemmas.
Parkkipaikka
Tänään Chris ja minä menimme Walmartiin Barbin autolla. Meillä USA:ssa on vammaisia autoilijoita tai matkustajia varten sininen kortti, joka roikkuu peruutuspeilissä, ja olin jättänyt meidän kortin kuormuriini, joka oli korjaamolla. Suoraselkäisyys vaati minua pysäköimään tavalliselle parkkipaikalle, koska minulla ei tuota korttia ollut.
Valitsemani paikan matkustajan puolelle ei kukaan ollut pysäköinyt, ja koska ajoin Barbin autoa, joka kerran kun menemme autoon sisälle, minun täytyi irrottaa Chrisin pyörätuolin istuin, molemmat pyörät, taitella pyörätuoli kasaan ja panna tuoli takakonttiin – mikä ei ollut tämän parkkipaikan kohdalla ongelma ja niin me menimme kauppaan. (Kuormurilla liikkuessamme minä vain sijoitan pyörätuolin taakse ja sidon sen kiinni ilman, että sitä täytyisi ensin taitella kasaan.)
Palautimme Barbin pyytämät tavarat ja kuljeskelimme kaupan käytävillä, koska Chris rakastaa kaikkea tarjolla olevaa valikoimaa, mutta tähtäsimme leluosastolle, sillä kuten Chris sanoi: ”Saat ostaa minulle uuden auton, jos haluat”. Teinkin niin, sillä hän rakastaa Salama McQueeniä animaatioelokuvasta ”Autot”, joten hän sai pikkuauton kokoelmansa lisäykseksi.
Rullatessamme takaisin autolle näimme, että lähelle vierellemme matkustajan puolelle oli pysäköitynä kuormuri. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kiitti tosi paljon, kamu, eipä ollut kivasti tehty”, kun pohdiskelin, olisiko turvallista jättää Chris pysäköintialueelle samalla kun peruuttaisin puolittain ulos ruudusta, jotta meillä olisi tilaa vai voisinko jotenkin sulloa hänet sisään.
Tuo oli sekunnin murto-osan ajatus – aivan yhtä nopeasti vastasin ajatukseen: ”Hän ei tiennyt, että tarvitsimme tilaa Chrisiä ja pyörätuolia varten, joten hän ei tehnyt syntiä sinua vastaan, hänen tilinsä on puhdas, pidä sydämesi oikealla tolalla.”
Tuo ensimmäinen ajatus oli ylpeyttä
Tuo toinen oli Isän korkeampi ajatus. Tunnistin välittömästi automaattireaktioni rumuuden ja vastasin siihen korkeammalla ajatuksella, vanhurskaalla ajatuksella – tuon kuormurin ajaja ei tiennyt, että me tarvitsimme tilaa pyörätuolia varten, joten hän oli moitteeton, joten minun tuli pitää sydämeni oikealla tolalla.
Isä ei puhunut tuota minulle, minä vastasin ensimmäiseen ajatukseeni tarkoituksellisesti ja välittömästi korkeammalla ajatuksella, mutta suoraan sanoen se johtui vain siitä, että sydämeni oli riittävän nöyrä ollakseen jatkamatta sinnikkäästi alempia ajatuksiani.
Jos olisin ollut pahalla tuulella tai vihainen jostakin, ehkä olisin sallinut tuon alhaisen ajatuksen jäädä ja hellinyt sitä jonkin aikaa: ”Tosi hieno juttu Isä, etkö voinut järjestää niin, että kaikki olisivat jättäneet väliin tuon paikan? Miksei minulla koskaan ole helpompaa, eikö ole riittävän vaikeaa joka paikkaan mennessä kasata ja purkaa pyörätuoli? Oliko tuo kaveri langanlaiha niin, että hän saattoi pysäköidä niin lähelle minun autoani? Kuinka luulet minun saavan Chrisin autoon?”
Jonain toisena päivänä ja huonolla tuulella mikä tahansa tai kaikki yllä mainituista ajatuksista olisi voinut olla minun. Mutta en ”ottanut” tuota ensimmäistä ajatusta vatvoakseni sitä. En tehnyt siitä omaa ajatustani, en ominut sitä. Sen sijaan koska minä vain kuljin Isän kanssa ja hiljaa rukoilin Hengessä ja palvoin Häntä hiljaisesti koko päivän, minä vain löin lyttyyn tuon ajatuksen heti kun se nousi ja korvasin sen korkeammalla ajatuksella.
(Piti ahtautua aika tiukkaan, mutta onnistuin saamaan Chrisin autoon)
Kukaan ei tykkää minusta, kaikki vihaavat minua, varmaan menen syömään matoja...
Äidilläni oli tapana kiusoitellen sanoa noin meille aina kun joku meistä lapsista alkoi velloa itsesäälissä. Vielä tänäänkään en ole varma, mikä hänen pointtinsa oli, mutta se sai meidät lopettamaan itsemme säälimisen. Uskon hänen pointtinsa olleen, että voisimme velloa itsesäälissä niin paljon kuin haluaisimme, mutta hän ei aikonut kiinnittää asiaan huomiota, joten ihan vain hankkiutukaa eroon siitä ja jatkakaa päiväänne ja tehkää, mitä teidän on määrä tehdä.
Habakuk oli juuri tuollaisessa itsesäälissä vellomisen tilassa ja se näkyy selvästi Habakukin kirjan ensimmäisestä luvusta. Hän näki näyn jostakin, joka oli vastoin kaikkea sitä, mitä hän luuli tietävänsä Herrasta, ja hän oli yhtä vihainen kuin hämmentynytkin! Hän oli vihainen elämälle ja Jumalalle eikä tiennyt ulospääsytietä!
Hänen ensimmäisessä luvussa jakeissa 5-11 näkemänsä näky oli siitä, että Jumala käytti hyvin jumalattomia babylonialaisia yhtä jumalattomia assyrialaisia vastaan ja käytti babylonialaisia kurittamaan omaa Juudan kansaansa. Hän ei voinut ymmärtää, kuinka vanhurskas Jumala voisi käyttää jumalatonta kansaa kurittamaan omaa kansaansa – riippumatta siitä, vaelsivatko he Hänen kanssaan tuohon aikaan vai eivät.
Tämä hänen teologiansa täydellinen uudelleen järjestäminen sai aikaan sen, että hänen ylpeytensä itsestään ja ylpeytensä israelilaisena nousivat ylös sekä haastoi hänen juurtuneet ja mitä hellityimmät uskomuksensa Jumalasta.
Hän konfrontoi Herran jakeissa 12 - 13: ” Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani? ... Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkä tähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa?”
Eikö meillä kaikilla ole ollut noita ajatuksia, kun näyttää siltä, ettei Jumalaa voi löytää mistään, kun meihin kohdistuu painetta joka puolelta eikä kukaan tule avuksemme? Kuinka sinä, vanhurskas Jumala, voit antaa tämän tapahtua minulle!?
Tuo ’varmaan menen syömään matoja’ -osa
Luku kaksi alkaa niin selvällä kuvalla, että voimme kuvitella profeetan ristivän käsivartensa ja nousemalla ylös kaupungin muureille hiljaiseen kohtaan ja kertovan Herralle jotain tällaista: ”Minä aion vain istua täällä, kunnes sinä joko vastaat minulle tai minä kuolen.”
Englanninkielinen käännös ei tee kuvalle oikeutta, mutta vertaamalla useita käännöksiä ymmärrämme hänen alhaisten ajatuksiensa ja teidensä itsepäisyyden: ”Minä vain seison täällä vartiopaikallani ja asettaudun aivan tähän muurin viereen ja katson mitä Hän sanoo minulle ja kuinka Hän vastaa minun valitukseeni!” (2:1)
Muista, että tämä on Herran näky ja nämä ovat hänen näkemänsä tapahtumat – luvun 1 jae yksi toteaa tämän. Habakuk ilmeisesti todellakin nousi kaupungin muurille ja odotti nähdäkseen, mitä Herra sanoisi hänen valituksestaan, mutta hän ei saanut etsimiään vastauksia:
”Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea". Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.”
Nuhtelu
Seuraavilla sanoillaan Herra (vasta sitten) käsittelee Habakukin ylpeyttä ja itsepäisyyttä: ”Katso, ylpeydessä nostettu sielu ei ole itsessään suoraselkäinen eikä vanhurskas; vanhurskaan täytyy elää uskostaan.” (suomennos tässä)
Habakuk ei ymmärtänyt kuinka sellainen Jumala, joka ei voinut katsella vääryyttä, saattoi käyttää pahoja babylonialaisia kurittamaan omaa kansaansa, eikä Herra tarjonnut yhtäkään vastausta häivyttääkseen hämmennyksen tai edes lohduttanut hänen hämmentynyttä mieltään ja vereslihalla olevia tunteitaan.
Ainoa, mitä Hän kertoi Habakukille oli, että tämä oli ylpeyden ja itsepäisyyden tilassa, ja että tämän sielu ei ollut oikealla tolalla, sillä hänen tuli elää uskostaan. Tämä lause: Vanhurskaan tulee elää uskosta(an) toistuu sanasta sanaan kohdissa Room. 1:17, Gal. 3:11 ja todettu monisanaisemmin Jaakobin kirjeen luvuissa 1-4, joten me tiedämme opetuksen olevan yhtä perustellun meille kuin se oli Habakukille.
Opetus meille kaikille
Meillä kaikilla on kysymyksiä Herralle, jotkut niistä ovat pakottavampia kuin toiset, ja kuitenkin Hän antaa vastauksia harvoin. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen tähden Hänen vastauksensa Habakukille on Hänen vastauksensa meille – sinun täytyy elää uskosta nöyryydessä huolimatta siitä, ettei sinulla ole kaikkia vastauksia. Tämä uskonvaellus ON Jumalan korkeampi tie ja ajatus hämmennystä aiheuttavissa asioissa.
Alhaiset tiet ovat aina itsesäälissä vellomisen teitä – säälit itseäsi, tunnet olevasi aivan yksin, hämmentynyt, vihainen Jumalalle ja ihmisille. Vihainen kaverille, joka vei parkkipaikkasi tai oikeusjärjestykselle tai vakuutusyhtiölle tai hallitukselle tai naapurillesi tai seurakunnallesi tai puolisollesi... kirjoita sinä itsellesi sopiva sana kolmen pisteen kohdalle.
Korkeammat tiet ovat tietoinen päätös olla kuuliainen ja vaeltaa uskossa. Huomaa, että Herra käski ensin Habakukia olla kuuliainen – vain kirjoita näky, sillä se on sitä varten, että toiset lukevat sen ja hyötyvät siitä – ja mitä sinuun tulee, Habakuk, sinun täytyy elää uskostasi. Elämäsi ei ole vain itseäsi varten, sillä elämäsi on näky, joka on kirjoitettu niiden sydämiin, jotka sinua tarkkailevat – joten et ehkä ymmärrä kaikkea, mutta ole vain kuuliainen ja vaella korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.
Lepo
Habakuk todella vapautui ensimmäisen luvun alhaisemmilta teiltään ja alhaisemmista ajatuksistaan päättäen lujasi vaeltaa uskossa, vaikkei ymmärtäisikään sitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen viimeiset sanansa ovat nämä:
”Vaikkei viikunapuu kuki, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; jos kaiken työn jälkeen oliivit jäävät tulematta, eivätkä pellot suo syötävää, ja jos lauma on hävinnyt pois karja-aidan turvasta, eikä karjaa vajoissa; kuitenkin minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra Jumala on minun voimani ja hän tekee minun jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi ja antaa minun kulkea hänen korkeilla paikoillaan.” (3: 17-19, suomennos tässä)
Meidät on kasvattanut sellainen seurakuntajärjestelmä, joka rinnastaa tunteen voiteluun, mutta aito Herran läsnäolo löytyy ”väliaikoina”, noina aikoina, jolloin ajatuksesi ovat vaakalaudalla alhaisten ja korkeiden ajatusten välissä – siinä Hänet voidaan kohdata, siinä Hän katselee ja tarkkailee.
Jos me valitsemme Hänen korkeammat tiensä ja ajatuksensa, Hän on siinä täysin läsnä olevana... jos emme, Hän antaa meidän istua muurilla ”känkkäränkkänä”, vihaisena maailmalle ja valmiina osoittamaan sen matoja syömällä kunnes teemme parannuksen alhaisista teistämme ja ajatuksistamme ja palaamme Herran luo, ja Hän sitten armahtaa ja Hänellä on runsaasti anteeksiantamusta...
Ensi viikolla korkeammat tiet ja ajatukset Apostolien teoissa...
John Fenn
RSS Feed