Higher Ways - part 1
21 July 2012
Viikottaisia ajatuksia
Korkeammat tiet – osa 1
(suomentanut ll, es:llä oikeudet)
Siirrän toiseen ajankohtaan ennalta suunnitellun aiheen ”Tekeekö taivas aloitteen kokemusten suhteen vai maa?” käsitelläkseni aihetta ”Korkeammat tiet” johtuen eräistä viimeaikaisista tapahtumista perheemme elämässä.
Jesaja 55:7-9:”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä (hyljätköön) ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö... niin hän armahtaa häntä...hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni (ovat korkeammat) teidän ajatuksianne.”
Tätä kohtaa on käytetty saarnastuolista julistamaan sitä, kuinka paljon korkeammat ja ylevämmät ovat Herran tiet ja ajatukset kuin meidän, mikä on jättänyt seurakuntalaisille toivottomuuden pistimen heidän pyrkimyksissään nähdä rukouksiinsa vastattavan ja kohtalonsa täytyvän. Hän on NIIN korkea ja minä olen NIIN alhainen, että kuinka voin koskaan saavuttaa tuon? Kuinka voin koskaan saada voiton?
Kutsu
Tuo ei ole näiden jakeiden tarkoitus. Huomaa, että jakeessa seitsemän jumalaton/väärintekijä hylkää tiensä ja ajatuksensa ja palaa Herran luo (ja Hänen teilleen ja ajatuksiinsa).
Sana ’hylätä’ merkitsee ’luopua ja kääntää selkänsä’. Jumalaton ja väärintekijä hylkää ja kääntää selkänsä omille teilleen ja ajatuksilleen ja PALAA Herran luo ja Hänen teilleen ja ajatuksiinsa. Tämä on kutsu jättää omat tiemme ja ajatuksemme ja tulla ylös Herran korkeammille teille ja korkeampiin ajatuksiin. Tämä on sitä, mistä mielen uudistuksessa ja Herran kanssa päivittäin vaeltamisessa on kysymys – meidän tiemme hylkäämisestä ja oppimisesta ajattelemaan Isän kanssa yhdenmukaisesti kulkiessamme Hänen kanssaan.
Esimerkki omasta elämästäni: sään muuttuminen?
Palasin äsken Barbin kanssa kahden viikon matkalta, johon sisältyi viiden päivän mittainen tapaaminen kahden poikamme, miniöidemme sekä kuuden lapsenlapsemme kanssa 4. heinäkuuta olevan Yhdysvaltain kansallispäivän aikoihin Seattlen alueella (meidän olisi ollut mahdotonta ottaa mukaamme vanhin poikamme, vammainen Chris, vaikka meistä olisi ollut ihanaa, jos kaikki kolme poikaa olisivat olleet yhdessä).
Jatkoin Barbin kanssa palvelemaan Vancouverinsaarelle ja sen jälkeen itään päin ja alas Bozemaniin ja Billingsiin Montanan osavaltiossa. (Suunnittelemme tulevaisuudessa yksinomaan palvelutehtäväämme keskittyvää 7-10 päivän matkaa alueelle Portland – Seattle – Vancouver – Vancouverinsaari).
Ennen matkaamme pyysin Isältä lastemme ja lastenlastemme tähden, että Hän varmistaisi sen, että taivas olisi pilvetön ja lämpötila 21 – 24 C tietämillä. Jos tunnet tuon maailman kolkan, niin tiedät, että tuo voi olla vaikea juttu, mutta minulla oli rauha sen suhteen, että näin olisi asian laita.
Matkan lähestyessä tuolla alueella oli tavanmukainen kylmä, pilvinen ja märkä sää, mistä se on tunnettu, ja tuota viikkoa koskeva sääennuste oli samalla linjalla – mutta minulla oli rauha, joten seurasin rauhaa enkä muuttanut suunnitelmia.
Tuo koko viikko oli juuri sellainen kuin pyydettiin: sade ja alhaiset lämpötilat siirtyivät pois sinä iltana, jolloin me lensimme sinne, ja tilalle tulivat aurinko ja lämpimät mittarin lukemat koko noille kahdelle viikolle, kuten olin pyytänyt!
Kysymys
Tuleeko minun uskoa, että Isä Jumala muutti koko alueen säätyypin ihan vain meikäläisten takia ja antoi miljoonille ihmisille (lopultakin) heidän kaipaamansa kesäsään vain siksi, että joku kaveri Oklahomassa, joka halusi kivan loman ja palvelurupeaman vieraillessaan alueella, pyysi sitä?
Tuo olisi ylimielisyyden huipentuma ja täysin virheellistä. Totuus on se, että teen parhaani kulkeakseni Herran korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa hylättyäni monta vuotta sitten omat tieni ja ajatukseni (vaikka olen yhä keskeneräinen, kuten tulet tuonnempana huomaamaan). Kun sydämeeni tuli ajatus perheen kokoontumisesta ja palvelurupeamasta, käännyin Isän puoleen ja sain välittömästi rauhan matkan suhteen.
Heti kun minulla oli tuo rauha, joka on sana taivaasta siitä, että Hän oli matkasta yhtä mieltä kanssani, tai sanoakseni sen toisella tavalla, Hän myös ajatteli, että minun pitäisi tehdä tuo matka, pyyntöni sään ja lämpötilojen suhteen olivat luonnollisesti Hänen matkaa koskevien korkeampien ajatustensa ja teidensä mukaiset.
Itse asiassa Hän tiesi ennen maan perustusten laskemista, että minulla olisi näihin aikoihin idea tuollaisesta matkasta ja Hän jopa koordinoi haluni hyvän ja lämpimän sään suhteen tarkalleen ajatustensa kanssa noista kaukaisista ajoista lähtien (Ef. 2:10, 2 Tim. 1:9)
Tällä kertaa meni pieleen
Lähdimme lentäen matkaan tiistaina 2. heinäkuuta poistuen kotoa varhain aamulla. Maanantai 1. heinäkuuta, päivä ennen matkaa, oli koko ajan kiireinen auringonnoususta lähtien pitkälti ylitse auringon laskun. Oli naapureiden opastamista puutarhan kastelussa, pyykinpesua, palvelutehtävää koskevia töitä, sähköposteja, puheluita – tiedät, millaista on päivää ennen tärkeää matkaa!
Juuri silloin kannettavani meni rikki. Sitä ei voinut korjata (ainakaan tällä hetkellä). Minulla oli töitä tehtävänä ja tarvitsin kannettavan matkalle, niinpä lähdin käymään Walmart-tavaratalossa ja ostin tarjouksessa olleen peruskannettavan (joka on siitä huolimatta paljon tehokkaampi, sen muisti ja toiminnot paljon laajemmat kuin kaksi vuotta vanhassa nyt rikkoutuneessa kannettavassani).
Asentaessani sitä kirjoitin salasanan ohjeen mukaan, tein asennuksen loppuun ja sen jälkeen käytin päivän toisiin asioihin valmistautuessani matkalle. Noin 20 aikaan avasin kannen, kirjoitin salasanan ja näin viestin ’väärä salasana’. Kirjoitin sen uudelleen – sama viesti. Mikä tuossa tyhmässä tietokoneessa oli vikana !??!
Salainen koodi?
Soitin neuvontapuhelimeen. Kärsivällinen mies selitti, ettei ollut mitään salaista koodia, jolla päästä ohi tuon sinisen näytön ja pienen laatikon, johon kirjoitetaan oma salasana. Painostin häntä kertomaan jonkun salaisen valmistajan koodin – sellaista ei ollut. Hänen ehdotuksensa oli, että palaisin takaisin Walmartiin ja vaihtaisin koneen uuteen.
Käytettyäni tunnin tai enemmän asennukseen ja puheluun, ja kellon ollessa nyt 21.15 ja tietäen, että minun pitäisi olla jalkeilla auringonnoususta puolen tunnin kuluttua (noin puoli kuusi), en ollut iloinen veikko.
Kysyin: ”Isä, mikset vain kertoisi minulle, mitä tein väärin” ja olin epämääräisen tietoinen enkelini läsnäolosta olohuoneessa, mutta olin liian kiihtynyt kiinnittääkseni asiaan huomiota, kun puuskutin avolavakuormurilleni ja melkein pimeässä selitin Barbille, että minun täytyi ajaa 25 minuutin matka Walmartiin aloittaakseni prosessin aivan alusta.
1960-luvun musiikki - vie minut pois
Ajomatka kaupunkiin kiertää ympäri sitä järveä, jonka äärellä asumme ja heti kun aurinko laskee, peurat näyttävät ajattelevan, että heidän erityinen paikkansa tavata ja puhua päivästä on keskellä tietä, niinpä laitoin iPhoneeni pehmeän melodista 60-luvun musiikkia, kuulokenapit korviin, aloin rukoilla ja laulaa Hengessä ja palvoa Isää ja ajoin hitaasti läpi lisääntyvän pimeyden.
(Tajuan,että se, kun palvon Herraa ja laulan Hengessä 60-luvun pehmeän musiikin sävelmiin saattaa loukata jotakuta, mutta ehkä kyse on 54. ikävuodestani tai siitä, että kohtasin Herran vuonna 1974, mutta suuri osa modernista ’palvonnaksi’ leimatusta musiikista ei yksinkertaisesti ole sitä. Rakastan Hillsong-kappaleita ja Michael W. Smithin ylistyslauluja, mutta antakaa minulle The 2nd Chapter of Acts, Keith Green, Honeytree tai pehmeitä 1960-luvun kappaleita ja laulan sydämessäni Herralle oikein mainiosti).
Jossakin kohdassa kaupunkiin johtavan sillan toisella puolella ja kun the Vogues oli laulamassa ”You’re the One” (vai olikohan se ’Ferry Cross the Mersey’, jota the Pacemakers esittivät?), mieleni lipui pois laulusta tuolle hengellisesti neutraalille aaltopituudelle, kun palvoin kielillä, jolloin jälleen kerran olin tietoinen enkelistäni, joka tällä kertaa kyyristeli kuorma-autoni lavalla oikealla puolellani takaikkunan toisella puolella.
Hän sanoi: ”Koskit vahingossa ’Caps lock’ (isot kirjaimet) –näppäintä kirjoittaessasi kirjaimia ja vahingossa koskit sitä uudelleen numeroita kirjoittaessasi”. Olin ajamassa tuolloin vain 56 km vauhtia, mutta käännyin niin nopeasti parkkipaikalle ja painoin jarrua niin lujaa, että ohikulkija olisi voinut luulla minun menettäneen auton hallinnan.
Otin huolellisesti uudelleen paketoidun tietokoneen pois laatikosta, käynnistin sen, pidin huolta, etten koskenut isot kirjaimet –näppäintä ja tietokone sanoi: ’Tervetuloa John’... MURR!!!! Yhtäkkiä enkelini sanoi: ”Olisit voinut saada tämän heti kotona, jos olisit ollut asian suhteen vähän rauhallisempi.” MURR jälleen.
(Mumisin ’Anteeksi Isä’ ajaessani hitaasti kotiin ilman musiikkia ja tuntien samaa helpotuksen ja nolouden tunteen sekoitusta, jota voi kokea, jos otsassa olisi niin paha kupla, että olisi pakko laskea housuihinsa – ei voi olla olematta helpottunut, mutta ei myöskään voi olla tuntematta itseään noloksi ja toivoa, ettei kukaan huomaa)
Alhaalla olevat tiet
Tuo ystäväni on esimerkki alhaalla olevan tien valitsemisesta – takerruin omiin teihini ja ajatuksiini lähes viimeiselle minuutille saakka. Meitä odottaa kutsu tulla ylös korkeammille teille ja korkeampiin ajatuksiin, ja meitä saattaa Opas, Pyhä Henki, joka auttaa meitä pysymään noilla korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.
Paavali sano Filippiläiskirjeen 3:15:ssä, että jos me rientäessämme kohti Kristuksessa olevaa korkean kutsun maalia meillä on jossain kohden toinen mieli, Herra tulee paljastamaan tämän meille. Juuri tuo tapahtui, kun lopulta rauhoituin riittävästi kuullakseni tuon tiedon sanan siitä, mitä tein väärin tietokoneen salasanaan liittyen.
Ja tuo on se prosessi, josta haluan tehdä selvää teille tässä kirjoitussarjassa. Kuinka jättää vanhat tiet ja ajatukset ja alkaa kulkea Isän korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa. Ensi viikolla kerron siitä, kuinka poikamme Chris, vammainen poikamme, melkein kuoli meidän ollessamme tällä matkalla ja kuinka Isä pelasti hänen elämänsä. Kun tilanne oli sellainen, että asialla oli merkitystä, me liikuimme Hänen korkeammilla teillään ja korkeammissa ajatuksissaan ja pelastimme Chrisin elämän.
Ensi viikkoon siis,
Siunauksin
John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org
21 July 2012
Viikottaisia ajatuksia
Korkeammat tiet – osa 1
(suomentanut ll, es:llä oikeudet)
Siirrän toiseen ajankohtaan ennalta suunnitellun aiheen ”Tekeekö taivas aloitteen kokemusten suhteen vai maa?” käsitelläkseni aihetta ”Korkeammat tiet” johtuen eräistä viimeaikaisista tapahtumista perheemme elämässä.
Jesaja 55:7-9:”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä (hyljätköön) ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö... niin hän armahtaa häntä...hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni (ovat korkeammat) teidän ajatuksianne.”
Tätä kohtaa on käytetty saarnastuolista julistamaan sitä, kuinka paljon korkeammat ja ylevämmät ovat Herran tiet ja ajatukset kuin meidän, mikä on jättänyt seurakuntalaisille toivottomuuden pistimen heidän pyrkimyksissään nähdä rukouksiinsa vastattavan ja kohtalonsa täytyvän. Hän on NIIN korkea ja minä olen NIIN alhainen, että kuinka voin koskaan saavuttaa tuon? Kuinka voin koskaan saada voiton?
Kutsu
Tuo ei ole näiden jakeiden tarkoitus. Huomaa, että jakeessa seitsemän jumalaton/väärintekijä hylkää tiensä ja ajatuksensa ja palaa Herran luo (ja Hänen teilleen ja ajatuksiinsa).
Sana ’hylätä’ merkitsee ’luopua ja kääntää selkänsä’. Jumalaton ja väärintekijä hylkää ja kääntää selkänsä omille teilleen ja ajatuksilleen ja PALAA Herran luo ja Hänen teilleen ja ajatuksiinsa. Tämä on kutsu jättää omat tiemme ja ajatuksemme ja tulla ylös Herran korkeammille teille ja korkeampiin ajatuksiin. Tämä on sitä, mistä mielen uudistuksessa ja Herran kanssa päivittäin vaeltamisessa on kysymys – meidän tiemme hylkäämisestä ja oppimisesta ajattelemaan Isän kanssa yhdenmukaisesti kulkiessamme Hänen kanssaan.
Esimerkki omasta elämästäni: sään muuttuminen?
Palasin äsken Barbin kanssa kahden viikon matkalta, johon sisältyi viiden päivän mittainen tapaaminen kahden poikamme, miniöidemme sekä kuuden lapsenlapsemme kanssa 4. heinäkuuta olevan Yhdysvaltain kansallispäivän aikoihin Seattlen alueella (meidän olisi ollut mahdotonta ottaa mukaamme vanhin poikamme, vammainen Chris, vaikka meistä olisi ollut ihanaa, jos kaikki kolme poikaa olisivat olleet yhdessä).
Jatkoin Barbin kanssa palvelemaan Vancouverinsaarelle ja sen jälkeen itään päin ja alas Bozemaniin ja Billingsiin Montanan osavaltiossa. (Suunnittelemme tulevaisuudessa yksinomaan palvelutehtäväämme keskittyvää 7-10 päivän matkaa alueelle Portland – Seattle – Vancouver – Vancouverinsaari).
Ennen matkaamme pyysin Isältä lastemme ja lastenlastemme tähden, että Hän varmistaisi sen, että taivas olisi pilvetön ja lämpötila 21 – 24 C tietämillä. Jos tunnet tuon maailman kolkan, niin tiedät, että tuo voi olla vaikea juttu, mutta minulla oli rauha sen suhteen, että näin olisi asian laita.
Matkan lähestyessä tuolla alueella oli tavanmukainen kylmä, pilvinen ja märkä sää, mistä se on tunnettu, ja tuota viikkoa koskeva sääennuste oli samalla linjalla – mutta minulla oli rauha, joten seurasin rauhaa enkä muuttanut suunnitelmia.
Tuo koko viikko oli juuri sellainen kuin pyydettiin: sade ja alhaiset lämpötilat siirtyivät pois sinä iltana, jolloin me lensimme sinne, ja tilalle tulivat aurinko ja lämpimät mittarin lukemat koko noille kahdelle viikolle, kuten olin pyytänyt!
Kysymys
Tuleeko minun uskoa, että Isä Jumala muutti koko alueen säätyypin ihan vain meikäläisten takia ja antoi miljoonille ihmisille (lopultakin) heidän kaipaamansa kesäsään vain siksi, että joku kaveri Oklahomassa, joka halusi kivan loman ja palvelurupeaman vieraillessaan alueella, pyysi sitä?
Tuo olisi ylimielisyyden huipentuma ja täysin virheellistä. Totuus on se, että teen parhaani kulkeakseni Herran korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa hylättyäni monta vuotta sitten omat tieni ja ajatukseni (vaikka olen yhä keskeneräinen, kuten tulet tuonnempana huomaamaan). Kun sydämeeni tuli ajatus perheen kokoontumisesta ja palvelurupeamasta, käännyin Isän puoleen ja sain välittömästi rauhan matkan suhteen.
Heti kun minulla oli tuo rauha, joka on sana taivaasta siitä, että Hän oli matkasta yhtä mieltä kanssani, tai sanoakseni sen toisella tavalla, Hän myös ajatteli, että minun pitäisi tehdä tuo matka, pyyntöni sään ja lämpötilojen suhteen olivat luonnollisesti Hänen matkaa koskevien korkeampien ajatustensa ja teidensä mukaiset.
Itse asiassa Hän tiesi ennen maan perustusten laskemista, että minulla olisi näihin aikoihin idea tuollaisesta matkasta ja Hän jopa koordinoi haluni hyvän ja lämpimän sään suhteen tarkalleen ajatustensa kanssa noista kaukaisista ajoista lähtien (Ef. 2:10, 2 Tim. 1:9)
Tällä kertaa meni pieleen
Lähdimme lentäen matkaan tiistaina 2. heinäkuuta poistuen kotoa varhain aamulla. Maanantai 1. heinäkuuta, päivä ennen matkaa, oli koko ajan kiireinen auringonnoususta lähtien pitkälti ylitse auringon laskun. Oli naapureiden opastamista puutarhan kastelussa, pyykinpesua, palvelutehtävää koskevia töitä, sähköposteja, puheluita – tiedät, millaista on päivää ennen tärkeää matkaa!
Juuri silloin kannettavani meni rikki. Sitä ei voinut korjata (ainakaan tällä hetkellä). Minulla oli töitä tehtävänä ja tarvitsin kannettavan matkalle, niinpä lähdin käymään Walmart-tavaratalossa ja ostin tarjouksessa olleen peruskannettavan (joka on siitä huolimatta paljon tehokkaampi, sen muisti ja toiminnot paljon laajemmat kuin kaksi vuotta vanhassa nyt rikkoutuneessa kannettavassani).
Asentaessani sitä kirjoitin salasanan ohjeen mukaan, tein asennuksen loppuun ja sen jälkeen käytin päivän toisiin asioihin valmistautuessani matkalle. Noin 20 aikaan avasin kannen, kirjoitin salasanan ja näin viestin ’väärä salasana’. Kirjoitin sen uudelleen – sama viesti. Mikä tuossa tyhmässä tietokoneessa oli vikana !??!
Salainen koodi?
Soitin neuvontapuhelimeen. Kärsivällinen mies selitti, ettei ollut mitään salaista koodia, jolla päästä ohi tuon sinisen näytön ja pienen laatikon, johon kirjoitetaan oma salasana. Painostin häntä kertomaan jonkun salaisen valmistajan koodin – sellaista ei ollut. Hänen ehdotuksensa oli, että palaisin takaisin Walmartiin ja vaihtaisin koneen uuteen.
Käytettyäni tunnin tai enemmän asennukseen ja puheluun, ja kellon ollessa nyt 21.15 ja tietäen, että minun pitäisi olla jalkeilla auringonnoususta puolen tunnin kuluttua (noin puoli kuusi), en ollut iloinen veikko.
Kysyin: ”Isä, mikset vain kertoisi minulle, mitä tein väärin” ja olin epämääräisen tietoinen enkelini läsnäolosta olohuoneessa, mutta olin liian kiihtynyt kiinnittääkseni asiaan huomiota, kun puuskutin avolavakuormurilleni ja melkein pimeässä selitin Barbille, että minun täytyi ajaa 25 minuutin matka Walmartiin aloittaakseni prosessin aivan alusta.
1960-luvun musiikki - vie minut pois
Ajomatka kaupunkiin kiertää ympäri sitä järveä, jonka äärellä asumme ja heti kun aurinko laskee, peurat näyttävät ajattelevan, että heidän erityinen paikkansa tavata ja puhua päivästä on keskellä tietä, niinpä laitoin iPhoneeni pehmeän melodista 60-luvun musiikkia, kuulokenapit korviin, aloin rukoilla ja laulaa Hengessä ja palvoa Isää ja ajoin hitaasti läpi lisääntyvän pimeyden.
(Tajuan,että se, kun palvon Herraa ja laulan Hengessä 60-luvun pehmeän musiikin sävelmiin saattaa loukata jotakuta, mutta ehkä kyse on 54. ikävuodestani tai siitä, että kohtasin Herran vuonna 1974, mutta suuri osa modernista ’palvonnaksi’ leimatusta musiikista ei yksinkertaisesti ole sitä. Rakastan Hillsong-kappaleita ja Michael W. Smithin ylistyslauluja, mutta antakaa minulle The 2nd Chapter of Acts, Keith Green, Honeytree tai pehmeitä 1960-luvun kappaleita ja laulan sydämessäni Herralle oikein mainiosti).
Jossakin kohdassa kaupunkiin johtavan sillan toisella puolella ja kun the Vogues oli laulamassa ”You’re the One” (vai olikohan se ’Ferry Cross the Mersey’, jota the Pacemakers esittivät?), mieleni lipui pois laulusta tuolle hengellisesti neutraalille aaltopituudelle, kun palvoin kielillä, jolloin jälleen kerran olin tietoinen enkelistäni, joka tällä kertaa kyyristeli kuorma-autoni lavalla oikealla puolellani takaikkunan toisella puolella.
Hän sanoi: ”Koskit vahingossa ’Caps lock’ (isot kirjaimet) –näppäintä kirjoittaessasi kirjaimia ja vahingossa koskit sitä uudelleen numeroita kirjoittaessasi”. Olin ajamassa tuolloin vain 56 km vauhtia, mutta käännyin niin nopeasti parkkipaikalle ja painoin jarrua niin lujaa, että ohikulkija olisi voinut luulla minun menettäneen auton hallinnan.
Otin huolellisesti uudelleen paketoidun tietokoneen pois laatikosta, käynnistin sen, pidin huolta, etten koskenut isot kirjaimet –näppäintä ja tietokone sanoi: ’Tervetuloa John’... MURR!!!! Yhtäkkiä enkelini sanoi: ”Olisit voinut saada tämän heti kotona, jos olisit ollut asian suhteen vähän rauhallisempi.” MURR jälleen.
(Mumisin ’Anteeksi Isä’ ajaessani hitaasti kotiin ilman musiikkia ja tuntien samaa helpotuksen ja nolouden tunteen sekoitusta, jota voi kokea, jos otsassa olisi niin paha kupla, että olisi pakko laskea housuihinsa – ei voi olla olematta helpottunut, mutta ei myöskään voi olla tuntematta itseään noloksi ja toivoa, ettei kukaan huomaa)
Alhaalla olevat tiet
Tuo ystäväni on esimerkki alhaalla olevan tien valitsemisesta – takerruin omiin teihini ja ajatuksiini lähes viimeiselle minuutille saakka. Meitä odottaa kutsu tulla ylös korkeammille teille ja korkeampiin ajatuksiin, ja meitä saattaa Opas, Pyhä Henki, joka auttaa meitä pysymään noilla korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa.
Paavali sano Filippiläiskirjeen 3:15:ssä, että jos me rientäessämme kohti Kristuksessa olevaa korkean kutsun maalia meillä on jossain kohden toinen mieli, Herra tulee paljastamaan tämän meille. Juuri tuo tapahtui, kun lopulta rauhoituin riittävästi kuullakseni tuon tiedon sanan siitä, mitä tein väärin tietokoneen salasanaan liittyen.
Ja tuo on se prosessi, josta haluan tehdä selvää teille tässä kirjoitussarjassa. Kuinka jättää vanhat tiet ja ajatukset ja alkaa kulkea Isän korkeammilla teillä ja korkeammissa ajatuksissa. Ensi viikolla kerron siitä, kuinka poikamme Chris, vammainen poikamme, melkein kuoli meidän ollessamme tällä matkalla ja kuinka Isä pelasti hänen elämänsä. Kun tilanne oli sellainen, että asialla oli merkitystä, me liikuimme Hänen korkeammilla teillään ja korkeammissa ajatuksissaan ja pelastimme Chrisin elämän.
Ensi viikkoon siis,
Siunauksin
John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org
RSS Feed