Koettelemukseni terveyteni suhteen, osa 1, se alkaa
Hei kaikki,
Herra on niin kovin armollinen, kuitenkin mitä enemmän Häntä tunnen, sitä enemmän on sellaista, mitä en tiedä. Haluan kertoa joitakin asioita, joita olen käsitellyt terveyteeni liittyen viimeisten kahden kuukauden aikana, ja joista jotkut nostavat esiin kysymyksiä joihin ei ole vastattu, ja toivon, että tämä asioiden kulku tarjoaa lohdutusta joillekuille, vastauksia toisille, vähän huumoria ja armoa kaikille.
Mistä aloittaa?
Viime syksynä olin pohdiskelemassa matka-aikatauluamme vuoden 2016 kolmelle ensimmäiselle kuukaudelle, koska usein teen kiertomatkan tai kaksi autolla Yhdysvalloissa helmikuussa ja maaliskuussa ennen kuin suuntaan Euroopan konferensseihin huhtikuussa.
Ajatellessani matkojen suunnittelua ja kysellessäni Isältä, oliko Hänellä mitään mieltymyksiä, Hän sanoi: "Älä suunnittele mitään matkoja vuoden kolmelle ensimmäiselle kuukaudelle; sinulla tulee olemaan joitakin terveysongelmia, jotka sinun täytyy hoitaa."
Tuo kuulosti melkoisen pahaenteiseltä ja kun ajattelin, mitä se saattaisi tarkoittaa, ilman sanoja mutta jotenkin hengessäni tuntien tiesin, että asialla oli jotakin tekemistä sydämeni kanssa.
Kummastellen, kummastellen mitä se olisi?
Hän ei sanonut mitään muuta ja olin Barbin kanssa äskettäin saattanut testamenttimme ajan tasalle ja muuta sellaista, joten voit kuvitella, että mielikuvitukseni laukkasi lähtien ajatuksesta 'Kuinka paljon hautapaikat maksavat?' aina siihen, että 'Mutta sanoit minulle yli vuosi sitten kuinka vanhaksi voisin elää jos haluaisin' ja siihen, että 'Tehdäänkö minulle avosydänleikkaus?' ja kaikkeen noiden väliltä.
Olin tekemässä salaojaa osan talostamme ympärille tuohon aikaan ja palkannut kolme miestä auttamaan viiden kivitonnin purkamisessa ojiin ja pomo alkoi kertoa minulle, kuinka Herra vei hänet läpi nelinkertaisen ohitusleikkauksen, ja ajattelin itsekseni ja Isän suuntaan: "Onko tuo sitä, mitä minä tulen käymään läpi? Kuinka Barb tulee käsittelemään asian, mitä aiomme tehdä Chrisin suhteen toipilasaikana? Onko tuo sitä mitä sinulla on minulle varattuna Isä?"
Sitten marraskuun 22 päivänä, alle viikko sen jälkeen, kun Isä oli sanonut tuon minulle, ajatellessani näitä asioita, ja meille oli tulossa kotiin kaikki kolme poikaamme ja kumpikin upea miniämme ja kaikki seitsemän lastenlasta kiitospäiväksi – minä ihmettelin, olisiko se viimeinen kerta, kun näkisin lapseni, jotka asuvat osavaltion ulkopuolella – hyvä ystävä, Lou P. Floridasta lähetti minulle sähköpostin, jonka vaikutuksesta hänellä ei ollut aavistustakaan. Hän kirjoitti yksinkertaisesti:
Hyvää huomenta, John, ajattelen sinua tänä aamuna. Daniel 12:13 Message Bible –Raamatunkäännöksen mukaan. Siunausta! Lou
Tässä on tuo jae Message Biblen mukaan: "Entäpä sinä? Kulje toimissasi ilman hermoilua tai hätäilyä. Rentoudu. Kun kaikki on ohitse, tulet olemaan pystyssä vastaanottaaksesi palkkiosi."
Tunsin välittömästi kaikkien noiden kysymysten lähtevän pois tämän vakuutuksen sisältävän Sanan myötä ja sanoin Isälle: "Olet niin hyvä minulle. Se, että saat hänet juuri ennen kuin lapset tulevat tänne lähettämään sähköpostia, joka antaa minulle tiedon siitä, että kaikki tulee olemaan okei… kiitos Isä… olet niin hyvä, niin hyvä minulle…" sekä muita kiitoksen ja ylistyksen ilmauksia Hänelle.
Läksy: Isä vahvistaa aina sen mitä Hän sinulle sanoo, sillä kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. Jos Hän ei pikaisesti vahvista jotakin riippumattoman lähteen kautta, älä tee mitään, ennen kuin Hän vahvistaa. Toisin sanoen jos joku profetoi sinulle, että Hän haluaa sinun muuttavan toiselle puolelle maailmaa, älä tee sitä ellei Hän ole jo kertonut sinulle sitä tai ottanut asian kanssasi käsiteltäväksi. Henkilökohtainen profetia UT:ssä ei ole uutta informaatiota vastaanottajalle; se on sellaista, mitä Hän on ensin välittänyt sinulle henkilökohtaisesti ja yksityisesti sydämeesi. (Ks. Paavalin elämä: Apt. 9:16, 20:22-23, 21:4, 11)
Kysymys: Miksi siis vain kertoa minulle terveysongelmista sen sijaan, että vain parantaisi minut niistä?
Erään toisen kerran 18 ikävuoden jälkeen minulle on ollut jotakin sellaista kehossani, joka ei ole parantunut käskettyäni sen parantua. Se tapahtui 2007 kun minulla oli niskassani kova patti, joka ei kahden kuukauden sisällä totellut käskyäni kuihtua ja kuolla pois. Menettelytapamme lastemme suhteen oli, että me aina panimme kätemme heidän päälleen välittömästi jonkin taudin kohdalla, mutta jos he eivät parantuneet vuorokaudessa, menimme lääkäriin.
Mutta aikuisena käytän omaa arvostelukykyäni. Joten annettuani tuolle patille 60 päivää aikaa hävitä eikä sitä tapahtunut, menin ihotautilääkärille ja minulle kerrottiin, että se oli tyvisolusyöpä ja ihotautilääkäri sanoi, että jos on jokin ihosyöpä, joka täytyy saada, tämä olisi sellainen, sillä se ei leviä, ellei sitä jätetä huomiotta vuosien ajaksi.
Tuohon aikaan painoin 304 paunaa (138 kg) ja kun minua valmisteltiin operaatioon, verenpaineeni oli liian korkea patin pois leikkaamiseksi. Minulle haluttiin aloittaa lääkitys, mutta pyysin 30 päivää aikaa, koska Herra oli ottanut painoni käsittelyyn kanssaan ja minä pidin tätä herätyssoittona tuolle asialle sen saadessa minut lääkäriin – sillä jos tuo tyvisolusyöpä olisi totellut Sanaa ja hävinnyt, olisin luultavasti jatkanut sitä, etten ota paino-ongelmaani vakavasti. Tämä sai huomioni.
Sana ja Henki ovat aina yhdessä ja aina yhtä mieltä. Jeesuksen nimi ei ole taikuutta, sillä Matt. 12:28:ssa Hän sanoi karkottavansa riivaajia Pyhällä Hengellä – joka itse asiassa tekee parantamis- ja vapauttamistyön. Niinpä jos sanot Jeesuksen nimen toistuvasti jonkin yli, mutta mitään ei tapahdu, se johtuu siitä, että Pyhä Henki ei ole mukana ja sinun on paras lopettaa ja selvittää miksi.
Niinpä 30 päivän aikana laihduin 29 paunaa (13kg),
Painoni putosi 304 paunasta (138kg) 275 paunaan (125kg), ja kun menin patinpoistoon, verenpaineeni oli normaalilukemissa. Kuinka? Kävelin ainakin 6 mailia päivässä (10 km) ja rajoitin ruoan määrääni.
Läksy: Meidän vastuullamme on tehdä se, mitä voimme tehdä luonnollisessa sen sijaan, että pelätessämme sitä, mitä luonnollisessa saattaisi paljastua, jätämme sen huomiotta siinä toivossa, että Jumala tekee jotakin joka mahdollistaa sen, ettei meidän täydy käsitellä luonnollista. Tuo on röyhkeyden syntiä – se synti, jossa sälytetään Jumalalle jotakin sellaista, mikä on sinun vastuullasi. Hän ei tule hievahtamaan, joten kohtaa pelko ja käsittele asia.
Ja sitten tuli tammikuun 12 päivä...
Kuten sanoin, yllä oleva tapahtui 2007. Mutta muutaman viimeisen vuoden ajan nuorin poikamme Brian on kehottanut minua menemään lääkärintarkastukseen veljensä Jasonin ollessa asiasta samaa mieltä esittäen rohkaisevia sanoja kuten: "Isä, vanhenet, sinun täytyy mennä lääkärintarkastukseen…", hänen kehotuksensa olivat aina ystävällisiä ja kunnioittavia, mutta ne kolahtivat korviini kuin "Isä, olet vanha mies, ja koska olet tosi vanha ja sinusta on tulossa vanhempi vanha mies, sinun todella täytyy antaa lääkärin tutkia sinut kiireestä kantapäähän, koska sinulla ei koskaan ole ollut täydellistä lääkärintarkastusta etkä halua tulla yllätetyksi, vanha mies."
Mutta luvattuani ja kuitenkin viivyttäen ja painoni ollessa 277 paunan (125 kg) paikkeilla riippumatta siitä, kuinka monta kaloria yritin ruoastani karkottaa (olisipa se noin helppoa), sovin vastaanottoajan tammikuun 12 päiväksi 2016. Kaikki Isän minulle kertoma ja Loun sähköpostiviesti kimpoili aivoissani ilman, että oli mitään aavistusta siitä, mitä tuo kaikki merkitsi.
Mietin myös: ' Miksi vain kertoa minulle tulevasta terveysongelmasta sen sijaan, että parantaisi minut?' ja toiseksi: 'Mihin kehoni vaivaan yrität saada huomioni niin, että voin käsitellä asian?'
Siispä...
Vuodesta 1993 perhelääkäreinämme toimivat lääkärit ovat avoimesti kristillinen firma, jonka melkein kaikki lääkärit osallistuvat lähetyslääkäritoimintaan, joten vastaanottoajan lopuksi on aina rukousta ja kaiken yllä rauha. Kuitenkin lääkärini katsoi minua ja sanoi, että olin ylipainoinen 277 paunaa painavana, BMI-indeksin mukaisen indeksin ollessa 30, verenpaineeni oli korkea. Hän sanoi, että minun täytyi laihtua 20-40 paunaa (9-18 kg)… ja sitten hän kuunteli sydäntäni… kuunteli pitkään. Kyse oli sellaisesta viipymisestä rintakehän alueella, että mietit, miksi hän nyt siinä viipyy…
"Hmmm", lääkäri sanoi…"Meidän täytyy ottaa EKG. Välittömästi.", ja seuraavassa hetkessä joku nainen ajelee rintakarvojani ikään kuin hän olisi valmistautumassa karitsojen kevätkerintään minun maatessani selälläni, mitä seurasi se, minut kytkettiin johtoihin kuin jossakin seiskaluokkalaisten tiedetunnin kokeessa. "Sinulla on eteisvärinä eli flimmeri ja haluan sinun menevän kardiologille ensi viikolla."
Hän aloitti minulla matalan (81mg) aspiriinilääkityksen iltaisin ja antoi minulle taulukon kotona tehtävän verenpainemittauksen seurantaan, ja käski minun tulla viikon päästä tarkistuttamaan tulokseni. Hän sanoi, että eteisvärinästä kärsittäessä veri voi hidastua ja kerääntyä sydämen kammioihin aspiriinin auttaessa verta hieman ohentumaan ja pitämään se liikkeessä.
Mitä on eteisvärinä?
Kardiologi selitti, että sydämessä on neljä lokeroa eteisen ollessa ylin osa ja värinän ollessa läpätystä, jonka aiheuttavat villit ja hullut sähkösignaalit, jotka (minulla) tulittavat ylhäällä vasemmalla olevassa lokerossa. Leposykkeeni ollessa 53-59 yleinen sähköinen toiminta oli terveyteni näkökulmasta hyvä, mutta tuossa vasemmassa ylälokerossa minulla oli sähköinen toiminta sellaista, että se vastasi huoneellista lastentarhalaisia juoksentelemassa ympäriinsä kakun ja jätskin ja vielä keksienkin jälkeen.
Minulta loppui kirjoitustila – jatkan tästä ensi viikolla. Siunauksin,
John Fenn