God's will, mine, does He care? #2,
Jumalan tahto, minun tahtoni, välittääkö Hän? osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, että monet kerrat odotamme Herran paljastavan tahtonsa, mutta Hän odottaa, että tiedämme tarpeemme, kuten silloin, kun Hän tiesi Itsessään, että Aadam tarvitsi kumppanin, mutta Aadam ei tiennyt sitä.
On aikoja, jolloin Hänellä ei todella ole täydellistä tahtoa meitä koskien, koska hyvin usein Hän on jo delegoinut tuon valinnan meille ja odottaa meidän päättävän. Kun Hän toi kaikki eläimet Aadamin luo nähdäkseen, miksi hän heidät nimeäisi, Hänellä ei ollut täydellistä tahtoa eläinten nimiä koskien, se oli Aadamin tehtävä, joka oli hänelle delegoitu. Hänelle kävi se mitä Aadam valitsi: "Ja miten tahansa Aadam nimesikään jonkin eläimen, se oli sen nimi." 1. Moos. 2:19
Hän usein paljastaa viisauden ja jokaiseen mahdolliseen suuntaan menemisen seuraukset, mutta usein asia on täysin meistä kiinni ja Hänen täydellinen tahtonsa on se, mitä tahansa me päätämmekin. Hämmennys meidän puoleltamme on se, että näemme vaihtoehdot ja haluamme Hänen kertovan meille, mitä tietä mennä, kun taas itse asiassa Hän odottaa meidän tekevän päätöksen.
Esimerkki nro1: "... Et tule pitämään siitä."
Viime kuussa olin asioita hoitamassa Tulsassa lounastunnin paikkeilla ja halusin pysähtyä jonnekin syömään korkeintaan puoleksi tunniksi ja kaipasin italialaista ruokaa. Kulmassa oli Zio's –niminen ravintola ja olin ajamaisillani sen parkkipaikalle, mutta ennen kuin tein niin, kysyin: "Mitä ajattelet siitä Isä?". Välittömästi kuulin: "Mikset söisi jossakin muualla, et tule pitämään siitä."
Syy siihen, miksi alun alkaen kysyinkään Häneltä, oli se, että olin keskellä kiireistä päivää ja halusin olla mahdollisimman tehokas, kun kotiin oli kaikkien asioiden hoitamisen jälkeen puolentoista tunnin ajomatka. En halunnut käyttää enempää kuin puoli tuntia lounaalla, joten ajattelin 'Onko siellä ennen pöytään istumista odottelua 20 minuuttia?'
Joten kun Hän sanoi: "Mikset söisi jossakin muualla, et tule pitämään siitä." Pidin sitä ehdotuksena, mutten minään muuan. Päättelin, että kuinka pahaa se voisi olla? Hengessäni ei ollut mitään 'raskasta' koskien terveyttäni tai turvallisuuttani, eikä mitään murehtimista, jos tekisin valinnan edetä oman suunnitelmani kanssa, mikä olisi ollut viite siitä, että Hänellä todella oli täydellinen tahto ja olisin toimimassa sen vastaisesti. Joten sanoin: "No, en ole ollut siellä pitkään aikaan ja se on nopeaa ja helppoa, joten menen vain sinne, jos se on OK, Isä." Ei tullut vastausta, vain hiljaisuus, muttei mitään murhetta hengessäni myöskään – joten menin sisälle.
Tilasin mozzarella-tikkuja, caesar-salaatin ja parmesaanikanaa
Ajattelin, että koska en ollut syönyt mitään aamiaiseksi ja söisin vain jotain pientä illalla, toimisin epätereellisesti ja söisin yhden suuren aterian lounaaksi ja veisin syömättä jääneen osan ateriasta kotiin seuraavaa päivää varten, LOL.
Söin juustotikut ja olin juuri lopettamassa salaattia kun tarjoilijatar toi parmesaanikanan – täydellisesti ajoitettu. Otin palasen kanapalan reunasta ja se maistui hiileltä, joten söin toisen palan toisesta kohtaa, ja se myös maistui hiileltä. Siinä vaiheessa käänsin sen ympäri ja näin, että annoksen pohja oli palanut karrelle ja kutsuin tarjoilijattaren paikalle. Sanoin hänelle, etten voinut syödä sitä, hän oli kauhuissaan, että kokki oli laittanut sen lautaselle, lupasi vaihtaa sen ja sanoi näyttävänsä sen johtajalle.
Sanoin hänelle, etten halunnut toista ja että olin riittävän kylläinen ja että minun täytyi lähteä, joten he vähensivät sen laskustani. Olin pian menossa maksaen yhdeksän dollaria, mutta annoin tarjoilijattarelle juomarahaa sen mukaan, mikä täysihintainen lasku olisi ollut, sillä ei ollut hänen syynsä, että kokki oli polttanut kanapalan ja sitten piilottanut sen. (Suoraselkäisyys vaatii sen, aivan kuten silloin kun käytät jotakin kuponkia ateriaan, jumalisesti menetellen maksa juomarahan sen mukaan, mikä hinta olisi ollut, ei sen mukaan, mitä alennettu lasku esitti, sillä tarjoilija teki yhtä lailla töitä eikä häntä pitäisi rangaista.)
Kävellessäni ulos sanoin: "No Isä, olit oikeassa, en pitänyt siitä. Mutta mitään vahinkoa ei tapahtunut, olen melko kylläinen kuitenkin pelkän salaatin ja juustotikkujen jälkeen."
Hän oli paljastanut toimintani seuraukset
Tuo oli tapaus, jossa tiesin etukäteen 'Et tule pitämään siitä', mutta olin myös hyvin nälkäinen, joten olin halukas käytettävissäni olevan ajan tähden menemään ravintolaan, missä tiesin, etten tulisi pitämään ruoasta. Punnitsin valinnan seuraamukset ja koska hengessäni ei ollut mitään joka olisi kertonut turvallisuuteni tai terveyteni olevan kyseessä, menin sinne kuitenkin. Etkö ole koskaan mennyt uuteen ravintolaan ottaen riskin, ettet ehkä pitäisi ruoasta?
Niinpä näemme Isän usein levittävän nähtäväksemme toimintamme seuraukset, mutta päätös on meidän.
Esimerkki nro 2: Paavalille näytetään, mitä hänen täytyy kärsiä, Apt. 20:22/21:11
Pian sen jälkeen kun Paavali tapasi Herran Damaskoon johtavalla tiellä, hänelle paljastettiin, mitä hän tulisi kärsimään, jos hän valitsisi kulkea Herran kutsumuksessa. Herra jopa kertoi tuon Ananiakselle, opetuslapselle, jonka Herra lähetti silloisen Saulus tarsolaisen luo tämän odottaessa jonkun laskevan kätensä ylleen, niin että saisi näkönsä takaisin:"Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden." Apt. 9:15-16
Kun Saulus tarsolainen kohtasi Jeesus Nasaretilaisen tuona päivänä, se muutti täysin tulevan apostoli Paavalin teologian. Ja juuri silloin, noina varhaisina päivinä, Herra levitti hänen nähtäväkseen sen, missä tämä tulisi vaeltamaan – mutta kyse oli hänen valinnastaan sillä mukana olisi vainoa ja kärsimystä.
Vuosia myöhemmin Paavali oli päättänyt, että halusi olla Jerusalemissa helluntaina: "Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efesoksen ohitse sen sijaan, että viettäisi aikaa Aasiassa (osavaltio, jossa Efesos sijaitsi), koska hän halusi kiirehtiä, niin että jos mahdollista, hän voisi olla Jerusalemissa helluntaina." Apt. 20:16.
Huomaa, että Paavali tekee nämä päätökset. Ei ole mitään näkyä miehestä Jerusalemissa sanomassa 'Tule tänne ja auta meitä', niin kuin hänelle oli tapahtunut, mikä oli johdattanut hänet Kreikkaan*. Tässä on kyse vain siitä, että Paavali haluaa vierailla Jerusalemissa Helluntaina.
Ja kuitenkin kaikkialla, minne Paavali menee, hän sanoo tämän: "Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni…"* (Apt. 16:9, 20:22-23)
Paavalilta ei jäänyt ymmärtämättä Jumalan tahto, vaikka on selvää, että Paavali on se, joka tekee suunnitelmat mennä, ei Jumala. Mutta kyse oli Paavalin valinnasta, koska hän oli tiennyt uudestisyntymisestään saakka, että hän tulisi kärsimään. Hän tiesi, mihin hän oli astumassa, kun profeetta Agabus lopulta kertoi yksityiskohdat: " "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen (jonka vyö tämä on) juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'..." Apt.21:11
Juuri noin tapahtui tarkalleen, ja lopulta se johti Paavalin oikeudenkäyntiin ja teloitukseen Roomassa. Mutta hänelle oli näytetty alusta lähtien Jeesuksen opetuslapseksi tulemisen päätöksensä seuraukset, ja kuitenkin hän valitsi sen tien.
'Jumalalle huutamisen' kulttuuri
On olemassa sellainen seurakunnan kulttuuri, joka harjoittaa Jumalalle huutamista, kirkumista ja kiljumista kaiken voimin joko kutsuakseen Hänet alas tai antaakseen Hänen tietää, kuinka tosissaan he Häntä haluavat. Sen tuloksena he odottavat Jumalan olevan aivan yhtä kovaäänisen, yhtä selkeän tahdossaan, ja he odottavat Hänellä olevan 'täydellisen tahdon' kaikissa asioissa, pohtimatta koskaan sitä, että jotkut päätökset ovat meidän tehtävissämme, ja Hän tulee yhtymään siihen, riippumatta siitä mitä me valitsemme. Sitä ajatusta, että Aadam saattoi nimetä eläimet miten tahansa hän halusikin ja Jumalalle se kävisi, ei koskaan pohdita modernissa elämässä. Mutta joskus Hän vain ODOTTAA nähdäkseen, mitä me tulemme tekemään.
Useimmiten Herra ei huuda, Hän paljastaa kuiskauksin syvällä sielussamme jokaisen pohtimamme polun seuraamukset ja seuraukset, ja sitten tulee olemaan täysin läsnä kanssamme siinä määrin, kuin mitä jokainen tekemämme päätös sallii Hänen olla.
"On niitä, jotka väittävät, että on mahdotonta tietää, mitä meidän on määrä tehdä tai määrä olla. Mutta ihmisillä, jotka sanovat noin, on taipumus elää sellaista Jumalaa varten, joka huutaa, ja heiltä jää täysin huomaamatta se, joka kuiskaa." Elokuvasta "Finding Normal" ("Normaalin/Normal-kaupungin löytäminen)
Ensi viikolla: kumppanin valitseminen, syntyvyyden säännöstely, rikosoikeus, raha-asiat ja muuta. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
Jumalan tahto, minun tahtoni, välittääkö Hän? osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, että monet kerrat odotamme Herran paljastavan tahtonsa, mutta Hän odottaa, että tiedämme tarpeemme, kuten silloin, kun Hän tiesi Itsessään, että Aadam tarvitsi kumppanin, mutta Aadam ei tiennyt sitä.
On aikoja, jolloin Hänellä ei todella ole täydellistä tahtoa meitä koskien, koska hyvin usein Hän on jo delegoinut tuon valinnan meille ja odottaa meidän päättävän. Kun Hän toi kaikki eläimet Aadamin luo nähdäkseen, miksi hän heidät nimeäisi, Hänellä ei ollut täydellistä tahtoa eläinten nimiä koskien, se oli Aadamin tehtävä, joka oli hänelle delegoitu. Hänelle kävi se mitä Aadam valitsi: "Ja miten tahansa Aadam nimesikään jonkin eläimen, se oli sen nimi." 1. Moos. 2:19
Hän usein paljastaa viisauden ja jokaiseen mahdolliseen suuntaan menemisen seuraukset, mutta usein asia on täysin meistä kiinni ja Hänen täydellinen tahtonsa on se, mitä tahansa me päätämmekin. Hämmennys meidän puoleltamme on se, että näemme vaihtoehdot ja haluamme Hänen kertovan meille, mitä tietä mennä, kun taas itse asiassa Hän odottaa meidän tekevän päätöksen.
Esimerkki nro1: "... Et tule pitämään siitä."
Viime kuussa olin asioita hoitamassa Tulsassa lounastunnin paikkeilla ja halusin pysähtyä jonnekin syömään korkeintaan puoleksi tunniksi ja kaipasin italialaista ruokaa. Kulmassa oli Zio's –niminen ravintola ja olin ajamaisillani sen parkkipaikalle, mutta ennen kuin tein niin, kysyin: "Mitä ajattelet siitä Isä?". Välittömästi kuulin: "Mikset söisi jossakin muualla, et tule pitämään siitä."
Syy siihen, miksi alun alkaen kysyinkään Häneltä, oli se, että olin keskellä kiireistä päivää ja halusin olla mahdollisimman tehokas, kun kotiin oli kaikkien asioiden hoitamisen jälkeen puolentoista tunnin ajomatka. En halunnut käyttää enempää kuin puoli tuntia lounaalla, joten ajattelin 'Onko siellä ennen pöytään istumista odottelua 20 minuuttia?'
Joten kun Hän sanoi: "Mikset söisi jossakin muualla, et tule pitämään siitä." Pidin sitä ehdotuksena, mutten minään muuan. Päättelin, että kuinka pahaa se voisi olla? Hengessäni ei ollut mitään 'raskasta' koskien terveyttäni tai turvallisuuttani, eikä mitään murehtimista, jos tekisin valinnan edetä oman suunnitelmani kanssa, mikä olisi ollut viite siitä, että Hänellä todella oli täydellinen tahto ja olisin toimimassa sen vastaisesti. Joten sanoin: "No, en ole ollut siellä pitkään aikaan ja se on nopeaa ja helppoa, joten menen vain sinne, jos se on OK, Isä." Ei tullut vastausta, vain hiljaisuus, muttei mitään murhetta hengessäni myöskään – joten menin sisälle.
Tilasin mozzarella-tikkuja, caesar-salaatin ja parmesaanikanaa
Ajattelin, että koska en ollut syönyt mitään aamiaiseksi ja söisin vain jotain pientä illalla, toimisin epätereellisesti ja söisin yhden suuren aterian lounaaksi ja veisin syömättä jääneen osan ateriasta kotiin seuraavaa päivää varten, LOL.
Söin juustotikut ja olin juuri lopettamassa salaattia kun tarjoilijatar toi parmesaanikanan – täydellisesti ajoitettu. Otin palasen kanapalan reunasta ja se maistui hiileltä, joten söin toisen palan toisesta kohtaa, ja se myös maistui hiileltä. Siinä vaiheessa käänsin sen ympäri ja näin, että annoksen pohja oli palanut karrelle ja kutsuin tarjoilijattaren paikalle. Sanoin hänelle, etten voinut syödä sitä, hän oli kauhuissaan, että kokki oli laittanut sen lautaselle, lupasi vaihtaa sen ja sanoi näyttävänsä sen johtajalle.
Sanoin hänelle, etten halunnut toista ja että olin riittävän kylläinen ja että minun täytyi lähteä, joten he vähensivät sen laskustani. Olin pian menossa maksaen yhdeksän dollaria, mutta annoin tarjoilijattarelle juomarahaa sen mukaan, mikä täysihintainen lasku olisi ollut, sillä ei ollut hänen syynsä, että kokki oli polttanut kanapalan ja sitten piilottanut sen. (Suoraselkäisyys vaatii sen, aivan kuten silloin kun käytät jotakin kuponkia ateriaan, jumalisesti menetellen maksa juomarahan sen mukaan, mikä hinta olisi ollut, ei sen mukaan, mitä alennettu lasku esitti, sillä tarjoilija teki yhtä lailla töitä eikä häntä pitäisi rangaista.)
Kävellessäni ulos sanoin: "No Isä, olit oikeassa, en pitänyt siitä. Mutta mitään vahinkoa ei tapahtunut, olen melko kylläinen kuitenkin pelkän salaatin ja juustotikkujen jälkeen."
Hän oli paljastanut toimintani seuraukset
Tuo oli tapaus, jossa tiesin etukäteen 'Et tule pitämään siitä', mutta olin myös hyvin nälkäinen, joten olin halukas käytettävissäni olevan ajan tähden menemään ravintolaan, missä tiesin, etten tulisi pitämään ruoasta. Punnitsin valinnan seuraamukset ja koska hengessäni ei ollut mitään joka olisi kertonut turvallisuuteni tai terveyteni olevan kyseessä, menin sinne kuitenkin. Etkö ole koskaan mennyt uuteen ravintolaan ottaen riskin, ettet ehkä pitäisi ruoasta?
Niinpä näemme Isän usein levittävän nähtäväksemme toimintamme seuraukset, mutta päätös on meidän.
Esimerkki nro 2: Paavalille näytetään, mitä hänen täytyy kärsiä, Apt. 20:22/21:11
Pian sen jälkeen kun Paavali tapasi Herran Damaskoon johtavalla tiellä, hänelle paljastettiin, mitä hän tulisi kärsimään, jos hän valitsisi kulkea Herran kutsumuksessa. Herra jopa kertoi tuon Ananiakselle, opetuslapselle, jonka Herra lähetti silloisen Saulus tarsolaisen luo tämän odottaessa jonkun laskevan kätensä ylleen, niin että saisi näkönsä takaisin:"Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden." Apt. 9:15-16
Kun Saulus tarsolainen kohtasi Jeesus Nasaretilaisen tuona päivänä, se muutti täysin tulevan apostoli Paavalin teologian. Ja juuri silloin, noina varhaisina päivinä, Herra levitti hänen nähtäväkseen sen, missä tämä tulisi vaeltamaan – mutta kyse oli hänen valinnastaan sillä mukana olisi vainoa ja kärsimystä.
Vuosia myöhemmin Paavali oli päättänyt, että halusi olla Jerusalemissa helluntaina: "Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efesoksen ohitse sen sijaan, että viettäisi aikaa Aasiassa (osavaltio, jossa Efesos sijaitsi), koska hän halusi kiirehtiä, niin että jos mahdollista, hän voisi olla Jerusalemissa helluntaina." Apt. 20:16.
Huomaa, että Paavali tekee nämä päätökset. Ei ole mitään näkyä miehestä Jerusalemissa sanomassa 'Tule tänne ja auta meitä', niin kuin hänelle oli tapahtunut, mikä oli johdattanut hänet Kreikkaan*. Tässä on kyse vain siitä, että Paavali haluaa vierailla Jerusalemissa Helluntaina.
Ja kuitenkin kaikkialla, minne Paavali menee, hän sanoo tämän: "Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni…"* (Apt. 16:9, 20:22-23)
Paavalilta ei jäänyt ymmärtämättä Jumalan tahto, vaikka on selvää, että Paavali on se, joka tekee suunnitelmat mennä, ei Jumala. Mutta kyse oli Paavalin valinnasta, koska hän oli tiennyt uudestisyntymisestään saakka, että hän tulisi kärsimään. Hän tiesi, mihin hän oli astumassa, kun profeetta Agabus lopulta kertoi yksityiskohdat: " "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen (jonka vyö tämä on) juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'..." Apt.21:11
Juuri noin tapahtui tarkalleen, ja lopulta se johti Paavalin oikeudenkäyntiin ja teloitukseen Roomassa. Mutta hänelle oli näytetty alusta lähtien Jeesuksen opetuslapseksi tulemisen päätöksensä seuraukset, ja kuitenkin hän valitsi sen tien.
'Jumalalle huutamisen' kulttuuri
On olemassa sellainen seurakunnan kulttuuri, joka harjoittaa Jumalalle huutamista, kirkumista ja kiljumista kaiken voimin joko kutsuakseen Hänet alas tai antaakseen Hänen tietää, kuinka tosissaan he Häntä haluavat. Sen tuloksena he odottavat Jumalan olevan aivan yhtä kovaäänisen, yhtä selkeän tahdossaan, ja he odottavat Hänellä olevan 'täydellisen tahdon' kaikissa asioissa, pohtimatta koskaan sitä, että jotkut päätökset ovat meidän tehtävissämme, ja Hän tulee yhtymään siihen, riippumatta siitä mitä me valitsemme. Sitä ajatusta, että Aadam saattoi nimetä eläimet miten tahansa hän halusikin ja Jumalalle se kävisi, ei koskaan pohdita modernissa elämässä. Mutta joskus Hän vain ODOTTAA nähdäkseen, mitä me tulemme tekemään.
Useimmiten Herra ei huuda, Hän paljastaa kuiskauksin syvällä sielussamme jokaisen pohtimamme polun seuraamukset ja seuraukset, ja sitten tulee olemaan täysin läsnä kanssamme siinä määrin, kuin mitä jokainen tekemämme päätös sallii Hänen olla.
"On niitä, jotka väittävät, että on mahdotonta tietää, mitä meidän on määrä tehdä tai määrä olla. Mutta ihmisillä, jotka sanovat noin, on taipumus elää sellaista Jumalaa varten, joka huutaa, ja heiltä jää täysin huomaamatta se, joka kuiskaa." Elokuvasta "Finding Normal" ("Normaalin/Normal-kaupungin löytäminen)
Ensi viikolla: kumppanin valitseminen, syntyvyyden säännöstely, rikosoikeus, raha-asiat ja muuta. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed