God's will, mine, does He care? #1,
Jumalan tahto, minun tahtoni, välittääkö Hän? osa 1
Hei kaikki,
Useimmille kristityille opetetaan, että Jumalalla on täydellinen tahto jokaista elämänaluetta varten ja jos hukkaamme sen, olemme Hänen sallivassa tahdossaan. Mutta kukaan ei koskaan puhu Isän "On sinun asiasi päättää" – tahdosta, ja itse asiassa juuri siinä elämme suurimman osan elämästämme.
Emme kysy Isältä, onko Hänen täydellinen tahtonsa meitä kohtaan, että menemme vessaan, ellemme ole kaukana kotoa ja lausumme epätoivoisen "Löydä minulle Isä vessa, ennen kuin pissiin housuihin" – rukouksen, LOL. Mutta saan usein sähköposteja ihmisiltä, jotka haluavat Isän paljastavan tahtonsa koskien tulevaa kumppania tai vahvistamaan, kuka se on, pitäisikö minun ottaa tuo työpaikka vai joku toinen, mihin asuntoon minun pitäisi muuttaa, koska jäädä eläkkeelle, mitä tehdä vanhenevan äidin tai isän suhteen jne.
Hyvin usein taivas on hiljaa näistä suurista asioista, mikä aiheuttaa suurta turhautumista. On aikoja, jolloin Hän odottaa, että me teemme päätökset. On aikoja, jolloin Hän odottaa, että me tulemme itseksemme joihinkin johtopäätöksiin. Kuinka tiedämme, milloin Hän odottaa meitä ja milloin meidän on odotettava, että Hän paljastaa tahtonsa?
Vaihtoehto nro 1 pohdittavaksi – Hän odottaa, että tajuamme tarpeemme
1.Moos. 2:18:ssa Herra oli tehnyt Aadamin, muttei vielä ollut tehnyt Eevaa. Hän päätteli Itsekseen: "Ei ole hyvä, että ihminen olisi yksin; Minä teen avun, joka on sopiva hänelle." Mutta Hän ei kertonut Aadamille, mitä Hän oli havainnoinut koskien tuota puutetta tämän elämässä eikä sitä, mitä Hän aikoi tehdä asian suhteen – koska Aadam ei vielä tiennyt, mitä hän tarvitsi. Aadam todennäköisesti luuli tietävänsä mitä tarvitsi, muttei tiennyt.
Sen sijaan Herra toimi olosuhteiden liepeillä niin, että Aadam saisi tietoa ja kokemusta ja päättelisi, mitä hän tarvitsi samalla kun Herra KATSELI VAITI: "Ja Herra Jumala oli tehnyt kaikki eläimet…
ja Hän toi ne Aadamin luo nähdäkseen, miksi hän heitä kutsuisi. Ja Aadam antoi nimet.. kaikille eläimille, mutta ei löytynyt kumppania, joka hänelle sopisi." jae 19
Huomaa, että Herra näki Aadamin tarpeen ennen kuin Aadam näki ja jopa päätyi siihen, että tulisi huolehtimaan tämän puolesta asiasta, mutta Hän pysytteli hiljaa ja toi kaikki eläimet, urokset ja naaraat Aadamin luo ja katseli Aadamin prosessoivan sitä kaikkea, kunnes tämä hoksasi, että häneltä puuttui joku elämästään.
Esimerkki omasta elämästäni
Kun olin erään pienen seurakunnan pastorina Coloradon kaakkoisosassa Barbilla ja minulla oli yhä lähellä sydäntämme ajatus, että jonain päivänä olisimme lähetystyöntekijöitä Euroopassa, vaikka vanhin poikamme on CP-vammainen (CP on synnytyksen aikana tullut aivovamma).
Mutta eräänä päivänä Chrisin ollessa 12 hän sai epileptisen suurkohtauksen, ja myöhemmin saimme kuulla, että aivovammojen yhteydessä kohtaukset ovat tavallisia ja ne alkavat usein puberteetissa ja tiesimme, ettemme koskaan asuisi ulkomailla lähetystyöntekijöinä.
Tiesimme myös, että aikamme tuossa seurakunnassa oli päättymässä, sillä hengellisesti sydämellämme oli suurempi näky kuin ihmisillä siellä. Myös Chrisin täytyi olla lähempänä CP-vammaisille lapsille tarkoitettuja hoitopalveluja, ja me kumpikin halusimme Jasonin ja Brianin (Chrisin nuorempien veljien) olevan yhdessä kristillisessä koulussa kaikki kouluvuotensa siitä hetkestä eteenpäin – toinen oli neljännellä ja toinen toisella luokalla sillä hetkellä.
Olimme tulleet kriisiaikaan – meidän täytyi lähteä tuosta seurakunnasta, mutta meillä ei ollut paikkaa minne mennä. Sanoin Isälle: "Isä, koska emme voi tulla enää ulkomailla toimiviksi lähetystyöntekijöiksi, ehkä voisin opettaa niitä, jotka voivat mennä minun sijastani, mitä ajattelet siitä?" Välittömästi Hän sanoi: "Sinusta tulee raamattukoulun johtaja."
Tuo oli kuin Aadamin kohdalla: Hän näki tarpeen, Hän näki, että Chrisillä tulisi olemaan kohtauksia. Hän oli kasvattamassa sydäntämme suuremmaksi kuin tuon pienen laakson tavoittamiseen, jossa asuimme. Mutta Hän tarvitsi sen, että minä (me) kuljimme kaikkien noiden prosessien läpi ennen kuin päättelin, että voisin kyetä opettamaan toisia, jotka voisivat mennä.
Tutkiskellessani sydäntäni suunnan löytääkseni Hän sanoi: "Missä olet aina tuntenut olevasi tyytyväisin?" Tässä kohtaa jälleen Hän pyysi minua kommunikoimaan sydämeni ja elämänkokemukseni kanssa tullakseni joihinkin johtopäätöksiin itseni suhteen. Katsoessani taaksepäin silloin 34:a elinvuottani tajusin, että riippumatta siitä mitä tein, olin tyytyväisin pienten ryhmien kanssa, sellaisten jotka olivat vakavissaan Herran suhteen. En 300 hengen seurakunnan, vaan 10 teinin tai ehkä 10 aikuisen, jotka todella halusivat oppia ja kasvaa ja olivat rakastuneita Herraan.
Kertoessani Hänelle tuon tapahtui yhtäkkinen lataus henkeeni. Hetkessä Hän antoi minulle elävän kuvan seurakunnasta, jonne Hän tulisi meidät viemään, mutta se ei ollut Coloradossa. Se oli Tulsassa, Oklahomassa. Sanoin Hänelle: "VOI EI Isä, EI Tulsa. Siellä raamattukoulusta valmistuneet ovat kaupassa töissä, koska siellä on niin monia kristittyjä, ei siellä tarvita yhtään lisää!" Hiljaisuus, tarkoitan hiljaisuus. Taivas oli puhunut ja se siitä.
Soitin ystävälle, joka kuului erään suuren seurakunnan henkilökuntaan ja kuvasin Herran sydämessäni kuvaaman seurakunnan. Heti hän sanoi: "Tuo kuulostaa Victory Christian Centeriltä." Loppu, kuten sanotaan, on historiaamme. Me muutimme Tulsaan, minusta tuli ensin apulaisjohtaja ja sitten toiminnanjohtaja Victory Bible Instituteen, tuon seurakunnan raamattukouluun, ja lähdettyäni sieltä ja etsittyäni jälleen Herraa, Herra ilmestyi minulle ja käski ryhtyä toimimaan kotiseurakunnassa, missä me tänään olemme.
Pikku pojan lounas
Joh. 6:5:ssä noin 5.000 miestä + naisia ja lapsia käsittävä kansanjoukko kokoontuu kuulemaan Jeesusta. On päivällisaika ja Jeesus kääntyi Filippuksen puoleen ja kysyi: "Mistä ostamme leipää näille ihmisille syötäväksi?"
Se oli vilpitön kysymys Jeesuksen esittäessä ongelman Filippuksen harkittavaksi. Mutta heti seuraava jae sanoo: "Hän sanoi tämän koetellakseen häntä, sillä Hän tiesi mitä Hän aikoi tehdä." Sana 'koetella' merkitsee tässä 'testata', mutta pikemminkin 'osoittaa', mikä tarkoittaa tuoda esiin se usko, jonka Hän tiesi olevan Filippuksen sydämessä.
Tämä on aivan kuten se mitä Hän teki Aadamin suhteen – Hän tiesi, että aikoi tehdä Eevan, mutta Hän halusi Aadamin käyvän läpi tuon prosessin, jotta tämä kykeni päätymään siihen mihin Herra oli jo päätynyt; Aadam tarvitsi kumppanin. Hän halusi Aadamin tuntevan itsensä ja tulevan omiin johtopäätöksiinsä. Hän ei koettele eikä kiusaa meitä pahalla, mutta Hän tarjoaa tilaisuuden osoittaa, sen mitä Hän tietää olevan sydämessämme.
Tässä Herra tiesi mitä Hän aikoi tehdä, mutta kolme evankeliumia sanoo Hänen kertoneen heille: 'Ruokkikaa te heidät'.* Jos luet evankeliumit, tämä tapahtuma tapahtui sen jälkeen, kun nuo 12 oli palannut parantamasta ja vapauttamasta ihmisiä Jeesuksen nimessä ja juuri sen jälkeen kun Jeesus (ja Pietari) oli kävellyt veden päällä ja he tajusivat tarkalleen, Kuka Jeesus oli. Hänen pyyntönsä ihmisten ruokkimisesta tapahtui sen näkemiseksi, olivatko he yhdistäneet auktoriteettinsa Hänessä ja sen mitä he olivat itse tehneet siihen asiaan, Kuka Hän oli ja sen tähden siihen, mitä he voisivat tehdä. He eivät tehneet niin. (*Matt.10:1/14:16, Mk 6:7/:37, Lk 9:1-10/:13)
Filippus ajatteli välittömästi rahaa: "Jopa *200 pennin arvosta leipää ei riittäisi siihen, että jokaisella heistä olisi edes pieni muru." Jae 7 (*200 pennin arvo vastaa 200 päivän palkkaa) Andreas, Pietari veli, sanoi hänelle: "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä se on niin monien joukossa?"
Yksikään opetuslapsi ei pohtinut sitä, että he olivat juuri parantaneet parantumattomia tauteja ja karkottaneet riivaajia Hänen nimeään käyttäen, eivätkä he olleet pohtineet sitä, että Pietari oli juuri kävellyt veden päällä kuten Jeesuskin, ja tuuli ja aallot tottelivat Häntä. Kun Jeesus käsi heitä ruokkimaan ihmiset, Hän kaski heitä ajattelemaan laatikon ulkopuolella ja kulkemaan auktoriteetissaan – mutta he eivät olleet valmiita siihen, joten Hän huolehti asiasta.
Hän tietää, mitä tulee tekemään, mitä haluaa tehdä, mutta usein Hän odottaa, että me tiedämme itse, pohdimme, harkitsemme, vedämme johtopäätöksiä – käymme läpi prosessin, kunnes saamme epämääräisen lujittumaan sisällämme. Joskus Hän myös katselee ja odottaa nähdäkseen, nousemmeko tilanteen tasalle uskossa, jonka Hän tietää olevan meissä. Armo on siinä, että kun emme tee niin, Hän tiesi sen etukäteen ja on pitänyt asiasta huolen kuitenkin.
Onko sinulla koskaan ollut sellaisia aikoja, jolloin tiesit Herran katselevan sinua? Nuo olivat aikoja, jolloin Hän katseli sinun prosessoivan ja käyvän läpi prosessia saadaksesi selville oman sydämesi näkemyksen ja vetämään johtopäätökset, jotta Hän sitten voisi paljastaa huolenpitonsa.
Ensi viikolla; Hänen "Minä seuraan sitä, mitä päätät" – tahtonsa. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja muista kirjoittaa sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
Jumalan tahto, minun tahtoni, välittääkö Hän? osa 1
Hei kaikki,
Useimmille kristityille opetetaan, että Jumalalla on täydellinen tahto jokaista elämänaluetta varten ja jos hukkaamme sen, olemme Hänen sallivassa tahdossaan. Mutta kukaan ei koskaan puhu Isän "On sinun asiasi päättää" – tahdosta, ja itse asiassa juuri siinä elämme suurimman osan elämästämme.
Emme kysy Isältä, onko Hänen täydellinen tahtonsa meitä kohtaan, että menemme vessaan, ellemme ole kaukana kotoa ja lausumme epätoivoisen "Löydä minulle Isä vessa, ennen kuin pissiin housuihin" – rukouksen, LOL. Mutta saan usein sähköposteja ihmisiltä, jotka haluavat Isän paljastavan tahtonsa koskien tulevaa kumppania tai vahvistamaan, kuka se on, pitäisikö minun ottaa tuo työpaikka vai joku toinen, mihin asuntoon minun pitäisi muuttaa, koska jäädä eläkkeelle, mitä tehdä vanhenevan äidin tai isän suhteen jne.
Hyvin usein taivas on hiljaa näistä suurista asioista, mikä aiheuttaa suurta turhautumista. On aikoja, jolloin Hän odottaa, että me teemme päätökset. On aikoja, jolloin Hän odottaa, että me tulemme itseksemme joihinkin johtopäätöksiin. Kuinka tiedämme, milloin Hän odottaa meitä ja milloin meidän on odotettava, että Hän paljastaa tahtonsa?
Vaihtoehto nro 1 pohdittavaksi – Hän odottaa, että tajuamme tarpeemme
1.Moos. 2:18:ssa Herra oli tehnyt Aadamin, muttei vielä ollut tehnyt Eevaa. Hän päätteli Itsekseen: "Ei ole hyvä, että ihminen olisi yksin; Minä teen avun, joka on sopiva hänelle." Mutta Hän ei kertonut Aadamille, mitä Hän oli havainnoinut koskien tuota puutetta tämän elämässä eikä sitä, mitä Hän aikoi tehdä asian suhteen – koska Aadam ei vielä tiennyt, mitä hän tarvitsi. Aadam todennäköisesti luuli tietävänsä mitä tarvitsi, muttei tiennyt.
Sen sijaan Herra toimi olosuhteiden liepeillä niin, että Aadam saisi tietoa ja kokemusta ja päättelisi, mitä hän tarvitsi samalla kun Herra KATSELI VAITI: "Ja Herra Jumala oli tehnyt kaikki eläimet…
ja Hän toi ne Aadamin luo nähdäkseen, miksi hän heitä kutsuisi. Ja Aadam antoi nimet.. kaikille eläimille, mutta ei löytynyt kumppania, joka hänelle sopisi." jae 19
Huomaa, että Herra näki Aadamin tarpeen ennen kuin Aadam näki ja jopa päätyi siihen, että tulisi huolehtimaan tämän puolesta asiasta, mutta Hän pysytteli hiljaa ja toi kaikki eläimet, urokset ja naaraat Aadamin luo ja katseli Aadamin prosessoivan sitä kaikkea, kunnes tämä hoksasi, että häneltä puuttui joku elämästään.
Esimerkki omasta elämästäni
Kun olin erään pienen seurakunnan pastorina Coloradon kaakkoisosassa Barbilla ja minulla oli yhä lähellä sydäntämme ajatus, että jonain päivänä olisimme lähetystyöntekijöitä Euroopassa, vaikka vanhin poikamme on CP-vammainen (CP on synnytyksen aikana tullut aivovamma).
Mutta eräänä päivänä Chrisin ollessa 12 hän sai epileptisen suurkohtauksen, ja myöhemmin saimme kuulla, että aivovammojen yhteydessä kohtaukset ovat tavallisia ja ne alkavat usein puberteetissa ja tiesimme, ettemme koskaan asuisi ulkomailla lähetystyöntekijöinä.
Tiesimme myös, että aikamme tuossa seurakunnassa oli päättymässä, sillä hengellisesti sydämellämme oli suurempi näky kuin ihmisillä siellä. Myös Chrisin täytyi olla lähempänä CP-vammaisille lapsille tarkoitettuja hoitopalveluja, ja me kumpikin halusimme Jasonin ja Brianin (Chrisin nuorempien veljien) olevan yhdessä kristillisessä koulussa kaikki kouluvuotensa siitä hetkestä eteenpäin – toinen oli neljännellä ja toinen toisella luokalla sillä hetkellä.
Olimme tulleet kriisiaikaan – meidän täytyi lähteä tuosta seurakunnasta, mutta meillä ei ollut paikkaa minne mennä. Sanoin Isälle: "Isä, koska emme voi tulla enää ulkomailla toimiviksi lähetystyöntekijöiksi, ehkä voisin opettaa niitä, jotka voivat mennä minun sijastani, mitä ajattelet siitä?" Välittömästi Hän sanoi: "Sinusta tulee raamattukoulun johtaja."
Tuo oli kuin Aadamin kohdalla: Hän näki tarpeen, Hän näki, että Chrisillä tulisi olemaan kohtauksia. Hän oli kasvattamassa sydäntämme suuremmaksi kuin tuon pienen laakson tavoittamiseen, jossa asuimme. Mutta Hän tarvitsi sen, että minä (me) kuljimme kaikkien noiden prosessien läpi ennen kuin päättelin, että voisin kyetä opettamaan toisia, jotka voisivat mennä.
Tutkiskellessani sydäntäni suunnan löytääkseni Hän sanoi: "Missä olet aina tuntenut olevasi tyytyväisin?" Tässä kohtaa jälleen Hän pyysi minua kommunikoimaan sydämeni ja elämänkokemukseni kanssa tullakseni joihinkin johtopäätöksiin itseni suhteen. Katsoessani taaksepäin silloin 34:a elinvuottani tajusin, että riippumatta siitä mitä tein, olin tyytyväisin pienten ryhmien kanssa, sellaisten jotka olivat vakavissaan Herran suhteen. En 300 hengen seurakunnan, vaan 10 teinin tai ehkä 10 aikuisen, jotka todella halusivat oppia ja kasvaa ja olivat rakastuneita Herraan.
Kertoessani Hänelle tuon tapahtui yhtäkkinen lataus henkeeni. Hetkessä Hän antoi minulle elävän kuvan seurakunnasta, jonne Hän tulisi meidät viemään, mutta se ei ollut Coloradossa. Se oli Tulsassa, Oklahomassa. Sanoin Hänelle: "VOI EI Isä, EI Tulsa. Siellä raamattukoulusta valmistuneet ovat kaupassa töissä, koska siellä on niin monia kristittyjä, ei siellä tarvita yhtään lisää!" Hiljaisuus, tarkoitan hiljaisuus. Taivas oli puhunut ja se siitä.
Soitin ystävälle, joka kuului erään suuren seurakunnan henkilökuntaan ja kuvasin Herran sydämessäni kuvaaman seurakunnan. Heti hän sanoi: "Tuo kuulostaa Victory Christian Centeriltä." Loppu, kuten sanotaan, on historiaamme. Me muutimme Tulsaan, minusta tuli ensin apulaisjohtaja ja sitten toiminnanjohtaja Victory Bible Instituteen, tuon seurakunnan raamattukouluun, ja lähdettyäni sieltä ja etsittyäni jälleen Herraa, Herra ilmestyi minulle ja käski ryhtyä toimimaan kotiseurakunnassa, missä me tänään olemme.
Pikku pojan lounas
Joh. 6:5:ssä noin 5.000 miestä + naisia ja lapsia käsittävä kansanjoukko kokoontuu kuulemaan Jeesusta. On päivällisaika ja Jeesus kääntyi Filippuksen puoleen ja kysyi: "Mistä ostamme leipää näille ihmisille syötäväksi?"
Se oli vilpitön kysymys Jeesuksen esittäessä ongelman Filippuksen harkittavaksi. Mutta heti seuraava jae sanoo: "Hän sanoi tämän koetellakseen häntä, sillä Hän tiesi mitä Hän aikoi tehdä." Sana 'koetella' merkitsee tässä 'testata', mutta pikemminkin 'osoittaa', mikä tarkoittaa tuoda esiin se usko, jonka Hän tiesi olevan Filippuksen sydämessä.
Tämä on aivan kuten se mitä Hän teki Aadamin suhteen – Hän tiesi, että aikoi tehdä Eevan, mutta Hän halusi Aadamin käyvän läpi tuon prosessin, jotta tämä kykeni päätymään siihen mihin Herra oli jo päätynyt; Aadam tarvitsi kumppanin. Hän halusi Aadamin tuntevan itsensä ja tulevan omiin johtopäätöksiinsä. Hän ei koettele eikä kiusaa meitä pahalla, mutta Hän tarjoaa tilaisuuden osoittaa, sen mitä Hän tietää olevan sydämessämme.
Tässä Herra tiesi mitä Hän aikoi tehdä, mutta kolme evankeliumia sanoo Hänen kertoneen heille: 'Ruokkikaa te heidät'.* Jos luet evankeliumit, tämä tapahtuma tapahtui sen jälkeen, kun nuo 12 oli palannut parantamasta ja vapauttamasta ihmisiä Jeesuksen nimessä ja juuri sen jälkeen kun Jeesus (ja Pietari) oli kävellyt veden päällä ja he tajusivat tarkalleen, Kuka Jeesus oli. Hänen pyyntönsä ihmisten ruokkimisesta tapahtui sen näkemiseksi, olivatko he yhdistäneet auktoriteettinsa Hänessä ja sen mitä he olivat itse tehneet siihen asiaan, Kuka Hän oli ja sen tähden siihen, mitä he voisivat tehdä. He eivät tehneet niin. (*Matt.10:1/14:16, Mk 6:7/:37, Lk 9:1-10/:13)
Filippus ajatteli välittömästi rahaa: "Jopa *200 pennin arvosta leipää ei riittäisi siihen, että jokaisella heistä olisi edes pieni muru." Jae 7 (*200 pennin arvo vastaa 200 päivän palkkaa) Andreas, Pietari veli, sanoi hänelle: "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä se on niin monien joukossa?"
Yksikään opetuslapsi ei pohtinut sitä, että he olivat juuri parantaneet parantumattomia tauteja ja karkottaneet riivaajia Hänen nimeään käyttäen, eivätkä he olleet pohtineet sitä, että Pietari oli juuri kävellyt veden päällä kuten Jeesuskin, ja tuuli ja aallot tottelivat Häntä. Kun Jeesus käsi heitä ruokkimaan ihmiset, Hän kaski heitä ajattelemaan laatikon ulkopuolella ja kulkemaan auktoriteetissaan – mutta he eivät olleet valmiita siihen, joten Hän huolehti asiasta.
Hän tietää, mitä tulee tekemään, mitä haluaa tehdä, mutta usein Hän odottaa, että me tiedämme itse, pohdimme, harkitsemme, vedämme johtopäätöksiä – käymme läpi prosessin, kunnes saamme epämääräisen lujittumaan sisällämme. Joskus Hän myös katselee ja odottaa nähdäkseen, nousemmeko tilanteen tasalle uskossa, jonka Hän tietää olevan meissä. Armo on siinä, että kun emme tee niin, Hän tiesi sen etukäteen ja on pitänyt asiasta huolen kuitenkin.
Onko sinulla koskaan ollut sellaisia aikoja, jolloin tiesit Herran katselevan sinua? Nuo olivat aikoja, jolloin Hän katseli sinun prosessoivan ja käyvän läpi prosessia saadaksesi selville oman sydämesi näkemyksen ja vetämään johtopäätökset, jotta Hän sitten voisi paljastaa huolenpitonsa.
Ensi viikolla; Hänen "Minä seuraan sitä, mitä päätät" – tahtonsa. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja muista kirjoittaa sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed