Jumalan salaisuudet osa 3: Miksi tiedämme, mitä tiedämme
Hei kaikki,
aloitin tämän sarjan siteeraamalla 5.Moos.29:29: ”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”
Se tarkoittaa, että emme ehkä tiedä, miksi rakastettumme kuoli, mutta mikä on paljastettua meille, on se, kuinka kulkea Hänen kanssaan sen läpi. Emme ehkä tiedä, miksi jokin tapahtuma tapahtui, mutta mikä on paljastettua meille, on se, kuinka kulkea Hänen kanssaan sen läpi. Emme ehkä tiedä, miksi joku ihminen on meitä vastaan, mutta mikä on paljastettua meille, on se, kuinka kulkea Hänen kanssaan sen läpi.
Kaikissa asioissa elämässä se, mikä on paljastettua, johdattaa meidät kulkemaan Hänen kanssaan, kasvamaan Hänessä riippumatta siitä, mitä meille tulee vastaan.
On aikoja, kenties moniakin aikoja elämässä, jolloin tunnemme niin kuin teoksen Viulunsoittaja katolla Tevje, joka sanoi Jumalalle: ”Tiedän. Tiedän. Olemme valittu kansasi. Mutta aina silloin tällöin, etkö voisi valita jotakuta muuta?”
Oman tiensä päähän tuleminen
Koska maan päällä on paholainen vapaalla jalalla, ja tuo maa on synnin kirouksen alla, tapahtuu asioita, jotka ovat meidän tietomme ja hallintamme ulkopuolella. Pahoja asioita. Asioita, jotka satuttavat meitä, asioita, jotka tyrmistyttävät ja hämmentävät meitä. Osa asioista, joita käymme läpi, on itseaiheutettuja. Osa asioista, joita käymme läpi, johtuvat siitä, että joku tuntemamme ihminen teki jotakin, joka vaikutti meihin suuresti.
Osa asioista, joita meille tapahtuu, ovat mysteeri, tragedia, jonka on pannut liikkeelle joku, jota emme tunne, tai ne ovat luonnon mysteeri. Monille on opetettu, että uskomme pitäisi estää tällaisia tuntemattomia asioita tapahtumasta meille ja että jos niitä tapahtuu, silloin meissä tai uskossamme on jotakin vialla.
Silti toisille on opetettu, että jos jotakin tapahtuu meille, voimme nuhdella paholaista, joka on sen syy alun alkaenkin, ja Jumala korjaa asian. Tai vähintäänkin voimme etsiä jonkun, joka erikoistuu demonisiin tai salattuihin asioihin ja joka voi selittää mysteerin meille. Monet käyttävät tuhansia dollareita vuodessa mennen tähän ja tuohon kokoukseen etsien sitä yhtä avainta, sitä yhtä puuttuvaa linkkiä kaikkiin pahoihin asioihin heidän elämissään.
Tähän pisteeseen saakka meidän ei ole annettu tietää noita asioita, ja jos kerran Sana sanoo, että Isä ei pidätä meiltä sitä, mitä meidän tulee tietää, miksi me taistelemme Jumalaa vastaan? Miksemme lopettaisi omia lihallisia pyrkimyksiämme ja luottaisi Häneen? Miksemme tekisi sitä, mikä on oikein ja minkä tiedämme luonnollisessa maailmassa tehdä, ja lopettaisi omia lihallisia yrityksiämme manipuloida Hänet paljastamaan meille sen, mikä on mysteeri meille, mutta minkä Hän pitää salaisuutena meidän luottaessamme vain Häneen?
1910-luvulla nuoria tyttöjä palkattiin maalamaan kellotaulut radium-pohjaisella maalilla, jotta ne hohtaisivat pimeässä. Heitä rohkaistiin kostuttamaan huulillaan suti teräväkärkiseksi, minkä seurauksena he nielivät pieniä määriä radioaktiivista maalia satoja kertoja joka päivä. He luulivat sen olevan harmitonta. Siihen aikaan ihmiset panivat radiumia kaikkeen huulipunasta suklaaseen. Ihmiset panivat radiumilla kyllästettyjä kankaita selkiinsä ja vatsoilleen päästäkseen eroon sairauksista kehoissaan, ja niin edelleen. Mutta noin kymmenen vuotta myöhemmin nämä nuoret naiset, jotka maalasivat kellotauluja, alkoivat kuolla. Meni vuosia, ennen kuin saatiin selville liiallisen säteilyn tappavat vaikutukset ja se yhdistettiin sairauksiin.
Olemme tietämättömiä, mutta luulemme olevamme viisaita
Mutta ennen kuin saatiin selville linkki radiumin ja lukemattomien sairauksien välillä, nuo sairaudet olivat mysteeri. Jotkut syyttivät Jumalaa, jotkut syyttivät paholaista, jotkut luulivat jonkun kironneen heidät. Jotkut kysyivät, miksi Jumala salli sellaisen mysteerisairauden tulla rakastettuihinsa. Jotkut eivät vain tienneet ja heidän oli luotettava Jumalaan.
Mietin, mitähän kemikaaleja ja kemiallisia yhdistelmiä me nielemme nykyään, jotka aiheuttavat sairauksia ja terveydentiloja, joiden suhteen olemme tietämättömiä? Olemme aivan samanlaisia: jotkut syyttävät paholaista, jotkut syyttävät Jumalaa, jotkut kysyvät, kuinka hyvä Jumala saattaa sallia heidän rakkaansa kuolla. Jotkut eivät tiedä ja heidän on vain luotettava Jumalaan. Se ei tule koskaan muuttumaan. Olemme mitättömiä ihmisiä, jotka tietävät hyvin vähän.
Kaikesta teknologiastamme huolimatta vain 5% valtamerestä on ’löydetty’. Huolimatta kaikesta, mitä tiedämme ja olemme tutkineet universumista, tunnemme ainoastaan 4% universumista. Loput 96% on asioita, joita tiedemiehet eivät voi edes nähdä, tietää tai havaita. Ja sekin 4% on arvausta, sillä loputon universumi tarkoittaa, että tiedämme niin hyvin vähän.
Joten onko mikään yllätys, ettemme vielä tiedä synteettisesti valmistetun kemiallisen maailmamme vaikutuksia? Kuuma aihe USA:ssa tällä hetkellä on sähkösavukkeiden polttaminen tai kannabiksen polttaminen vaporisaattorilla, ja olen kuullut lääkärien sanovan, että ihmiset, jotka käyttävät sähkösavukkeita/vaporisaattoria, ovat kuin laboratorion koekaniineja, koska se on niin uutta, ettei vielä ole tehty tutkimuksia sähkösavukkeiden/vaporisaattoreiden vaikutuksista. Siihen menee vuosikymmeniä, ennen kuin saadaan selville tuon käytännön vaikutukset.
”...mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”
Meidän tulisi tulla siihen pisteeseen, että päädymme yksinkertaisesti luottamaan Herraan, koska Hän ei jaa salaisuuksiaan kanssamme. Tämän vuoksi jäämme siihen asemaan, josta Paavalikin huomautti: ”...me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.?” (2.Kor.5:7)
Joten miksi me taistelemme niin kovasti sitä vastaan, mitä emme voi tietää? Missä vaiheessa hyväksymme, että paholaisen nuhteleminen ei vaikuttanut asioihin. Missä vaiheessa lakkaamme tutkimasta kaikkea demoneista ’voideltuihin’ Herran palvelijoihin, jotka ovat erikoistuneet tähän tai tuohon nimenomaiseen hengelliseen asiaan, ja vain luotamme Jumalaan, keskitymme kasvamaan Hänessä ja tekemään sitä, minkä luonnollisesti tiedämme tehdä, luottaen, että eräänä päivänä kaikki tullaan paljastamaan?
Elämänsä lopussa Paavali kirjoitti Timoteukselle silloin vielä yksityisessä kirjeessä heidän kahden välillä: ”...minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.” 2.Tim.1:12
Oli mysteerejä, joita edes Paavali ei tiennyt. Mutta se, mitä hän tiesi, oli luovuttaa asiat ja ihmiset ja tapahtumat elämässään Herralle pidettäväksi turvassa siihen saakka, kun hän pääsisi taivaaseen. Hän oli vakuuttunut siitä, että Herra pitäisi nämä asiat turvassa itsessään siihen päivään saakka. Tämä ei ole vain uskoa, se on luottamista Herramme ja Isämme persoonaan ja luonteeseen.
Kuten Corrie ten Boom tunnetusti sanoi: ”Älä koskaan pelkää luottaa tuntematonta tulevaisuutta tunnetun Jumalan käsiin.” Aamen, sisko!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS