Name of God ehyeh asher ehyeh means hope # 3
Jumalan nimi: ehyeh asher ehyeh merkitsee toivoa #3,
Hei kaikki,
Kun päätämme tämän tutkimuksemme Luojan nimestä “MINÄ OLEN” tai “ minä olen mitä minä tulen aina olemaan”, meidän täytyy todeta kuinka hänen huudahduksensa Moosekselle erotti Israelin muista kansoista, ja itse asiassa, kaikista muista filosofioista aina meidän päiviimme saakka.
Jumala keksi toivon
Aabrahamin aikoihin saakka Jumala ei ollut paljastanut itseään sellaisella tavalla Nooan päivien jälkeen, eikä tehnyt sitä toistamiseen ennen Mooseksen aikaa. Aabraham on ainoa henkilö, jota Vanhassa Testamentissa kutsutaan Jumalan ystäväksi. Ajattelepa, ei Aadam, Nooa tai Mooses tai Elia tullut kutsutuksi tällä tavalla. Vain Aabrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi Vanhassa Testamentissa (II Aikakirja, 20:7, Jesaja 41:8 ja Jaakob 2:23).
Aabraham eli keskellä pakanauskontoja, joiden suurin toivo oli etteivät jumalat vihastuisi heille. Ei ollut mitään pakotietä, jumalien lepyttely uhraamalla oli ihmiskunnan tapa elää, vailla toivoa päästä siunauksen vapauttavaan olotilaan..
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille, kaikki muuttui. Nyt henkilö saattoi tuntea Herran, itse asiassa oppia tuntemaan Hänet. Hän ja Aabraham olivat ystäviä ja Jumala antoi lupauksen tuosta ystävyydestä myös Aabrahamin jälkeläisille.
Voisimme sanoa siis, että Jumala ja Israel keksivät toivon koko maailman puolesta. “Olen se, mikä tulen aina olemaan” ei itsessään merkitse mitään ihmiskunnalle, koska se on Jumalan lausuma omasta olemassaolostaan. Se ei merkitsisi mitään ihmiskunnalle ellei Hän myös tarjoaisi tilaisuutta ihmiselle astua liittoon Hänen kanssaan -olla yhtä Hänen kanssaan: Hän meissä, me Hänessä. Ja juuri niin Hän teki.
Jumalan ystävä
Kun Hänestä tuli Aabrahamin ystävä ja kun Hän ilmestyi Moosekselle avatakseen tuon suhteen myös Aabrahamin jälkeläisille, tämä muutti kaiken. Toivo tarjottiin ihmiskunnalle: Teillä on tulevaisuus Minussa. Taakat ja tämän maailman tuska eivät kestä ikuisesti, Minussa teillä on rauha ja varma tulevaisuus. “Olen se, mikä minä tulen aina olemaan. Kulje minun mukanani”.
Israel poikkesi ympäröivistä pakanakansoista. Nuo ihmiset elivät ja kuolivat ja heidän tietämyksensä mukaan siinä oli kaikki mitä oli. Ehkä he tulisivat takaisin ala-arvoisen eläimen muodossa, ehkä ihminen lakkaisi olemasta kuoleman jälkeen. Ehkä oli niin kuin egyptiläiset uskoivat, että “ka” (kuollut ruumis) ja “ba” (persoonallisuus/sielu) vain astuivat kuoleman valtakuntaan. Aina Aabrahamiin saakka, kukaan ei tiennyt mitä oli elämän rajan toisella puolella.
Ja kun sitten Jumala ilmestyi Moosekselle ja sanoi “Minä olen se,mikä minä tulen aina olemaan” Hän sanoi samalla”Minä olen se mitä on kuoleman jälkeen” ja pelkistetysti “ Minä haluan olla liitossa kanssasi ja sinä minun kanssani, että siellä missä minä olisin, sinä olisit myös”. Tämä antoi ihmiskunnalle toivoa ja varmuutta. Tulevaisuus Jumalan ja häneen kuuluvien kanssa on valoisa, ja Hän on jo tulevaisuudessamme. Hän on “MINÄ OLEN”. Hän on jo siellä. Jumala toi Israelin kautta toivon maailmaan.
Mitä on toivo?
Raamatun määritelmä toivosta on suosiollinen ja varma odotus. Tämä poikkeaa nykyaikaisesta, usein amerikkalaisesta ja länsimaisesta tulkinnasta, joka kehottaa “ sinnittelemään” kuin kissanpoika roikkuen kynsillään puunoksasta -sinnittele vain siellä, toivo parasta, vain hetki pidempään! Tämä ei ole Raamatun ilmaisema toivo. Raamatun toivo on varma odotus. Sen vuoksi “Minä olen se mitä minä tulen olemaan” on ilmestys varmuudesta, toivosta ja tiedossa olevasta tulevaisuudesta.
Toivo on mielessä, sielussa, tunteissa ja ajatuksissa. Heprealaiskirje 6:17-20 asettaa tämän eteemme Aabrahamia koskien:
“Siksi Jumala myöskin vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme.Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta. /Raamattu KR 92
Toivo on sielujemme ankkuri -tunteidemme, ajatustemme, mielialojemme, järkeilyjemme ankkuri. Ankkuri on lujasti kiinnitetty näkymättömiin meren pohjaan ja se sallii veneen keinua ja kohdata myrskyt vähäisimmän vastarinnan periaatteella. Elämäsi vene saattaa heilahdella siine tänne myrskyissä joita kohtaat, mutta ankkuri on lujasti kiinnitetty näkymättömiin pitäen sielusi vakaana. Pidä lujasti kiinni toivostasi.
Toivo nousee yllä olevassa asiayhteydessä ilmestyksestä Jumalasta joka antoi ensin lupauksen Aabrahamille, sitten vahvisti sen saman lupauksen hänelle.Ilmestyksestä tulee toivo ja toivosta syntyy usko. Usko on sen todellisuutta (henkemme todistamaa) mitä toivotaan (sielustamme ilmestyksen kautta), varmuutta siitä, mitä ei vielä nähdä.
Huomaa että toivo vaikka onkin sielullista, menee “väliverhon taakse” Toivo astuu sisään taivaaseen antamaan meille tuon varmuuden. Se on sinun ankkurisi, kiinnittyneenä toivoon taivaassa, jonne Jeesus on jo mennyt edeltä.
Me emme vielä tunne taivasta kokemuksellisesti, mutta me tiedämme sen. Meillä on siitä ilmestys, varmuus sisällämme. Tuo ilmestys täyttää sielumme toivolla, ilolla, rauhalla ja tietämyksellä siitä, että kestävä kansalaisuutemme on siellä ja me olemme läpikulkumatkalla kuolevan maailman halki.
Jumala keksi toivon paljastamalla että Hän on “MINÄ OLEN” ja “Minä olen mitä minä tulen olemaan” ja sanomalla “Tulkaa minun kanssani!” Mitä armoa! Meidän maailmamme tarvitsee toivoa nyt enemmän kuin koskaan ja sinä ja minä olemme tuon toivon tuojia heille. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com
Jumalan nimi: ehyeh asher ehyeh merkitsee toivoa #3,
Hei kaikki,
Kun päätämme tämän tutkimuksemme Luojan nimestä “MINÄ OLEN” tai “ minä olen mitä minä tulen aina olemaan”, meidän täytyy todeta kuinka hänen huudahduksensa Moosekselle erotti Israelin muista kansoista, ja itse asiassa, kaikista muista filosofioista aina meidän päiviimme saakka.
Jumala keksi toivon
Aabrahamin aikoihin saakka Jumala ei ollut paljastanut itseään sellaisella tavalla Nooan päivien jälkeen, eikä tehnyt sitä toistamiseen ennen Mooseksen aikaa. Aabraham on ainoa henkilö, jota Vanhassa Testamentissa kutsutaan Jumalan ystäväksi. Ajattelepa, ei Aadam, Nooa tai Mooses tai Elia tullut kutsutuksi tällä tavalla. Vain Aabrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi Vanhassa Testamentissa (II Aikakirja, 20:7, Jesaja 41:8 ja Jaakob 2:23).
Aabraham eli keskellä pakanauskontoja, joiden suurin toivo oli etteivät jumalat vihastuisi heille. Ei ollut mitään pakotietä, jumalien lepyttely uhraamalla oli ihmiskunnan tapa elää, vailla toivoa päästä siunauksen vapauttavaan olotilaan..
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille, kaikki muuttui. Nyt henkilö saattoi tuntea Herran, itse asiassa oppia tuntemaan Hänet. Hän ja Aabraham olivat ystäviä ja Jumala antoi lupauksen tuosta ystävyydestä myös Aabrahamin jälkeläisille.
Voisimme sanoa siis, että Jumala ja Israel keksivät toivon koko maailman puolesta. “Olen se, mikä tulen aina olemaan” ei itsessään merkitse mitään ihmiskunnalle, koska se on Jumalan lausuma omasta olemassaolostaan. Se ei merkitsisi mitään ihmiskunnalle ellei Hän myös tarjoaisi tilaisuutta ihmiselle astua liittoon Hänen kanssaan -olla yhtä Hänen kanssaan: Hän meissä, me Hänessä. Ja juuri niin Hän teki.
Jumalan ystävä
Kun Hänestä tuli Aabrahamin ystävä ja kun Hän ilmestyi Moosekselle avatakseen tuon suhteen myös Aabrahamin jälkeläisille, tämä muutti kaiken. Toivo tarjottiin ihmiskunnalle: Teillä on tulevaisuus Minussa. Taakat ja tämän maailman tuska eivät kestä ikuisesti, Minussa teillä on rauha ja varma tulevaisuus. “Olen se, mikä minä tulen aina olemaan. Kulje minun mukanani”.
Israel poikkesi ympäröivistä pakanakansoista. Nuo ihmiset elivät ja kuolivat ja heidän tietämyksensä mukaan siinä oli kaikki mitä oli. Ehkä he tulisivat takaisin ala-arvoisen eläimen muodossa, ehkä ihminen lakkaisi olemasta kuoleman jälkeen. Ehkä oli niin kuin egyptiläiset uskoivat, että “ka” (kuollut ruumis) ja “ba” (persoonallisuus/sielu) vain astuivat kuoleman valtakuntaan. Aina Aabrahamiin saakka, kukaan ei tiennyt mitä oli elämän rajan toisella puolella.
Ja kun sitten Jumala ilmestyi Moosekselle ja sanoi “Minä olen se,mikä minä tulen aina olemaan” Hän sanoi samalla”Minä olen se mitä on kuoleman jälkeen” ja pelkistetysti “ Minä haluan olla liitossa kanssasi ja sinä minun kanssani, että siellä missä minä olisin, sinä olisit myös”. Tämä antoi ihmiskunnalle toivoa ja varmuutta. Tulevaisuus Jumalan ja häneen kuuluvien kanssa on valoisa, ja Hän on jo tulevaisuudessamme. Hän on “MINÄ OLEN”. Hän on jo siellä. Jumala toi Israelin kautta toivon maailmaan.
Mitä on toivo?
Raamatun määritelmä toivosta on suosiollinen ja varma odotus. Tämä poikkeaa nykyaikaisesta, usein amerikkalaisesta ja länsimaisesta tulkinnasta, joka kehottaa “ sinnittelemään” kuin kissanpoika roikkuen kynsillään puunoksasta -sinnittele vain siellä, toivo parasta, vain hetki pidempään! Tämä ei ole Raamatun ilmaisema toivo. Raamatun toivo on varma odotus. Sen vuoksi “Minä olen se mitä minä tulen olemaan” on ilmestys varmuudesta, toivosta ja tiedossa olevasta tulevaisuudesta.
Toivo on mielessä, sielussa, tunteissa ja ajatuksissa. Heprealaiskirje 6:17-20 asettaa tämän eteemme Aabrahamia koskien:
“Siksi Jumala myöskin vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme.Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta. /Raamattu KR 92
Toivo on sielujemme ankkuri -tunteidemme, ajatustemme, mielialojemme, järkeilyjemme ankkuri. Ankkuri on lujasti kiinnitetty näkymättömiin meren pohjaan ja se sallii veneen keinua ja kohdata myrskyt vähäisimmän vastarinnan periaatteella. Elämäsi vene saattaa heilahdella siine tänne myrskyissä joita kohtaat, mutta ankkuri on lujasti kiinnitetty näkymättömiin pitäen sielusi vakaana. Pidä lujasti kiinni toivostasi.
Toivo nousee yllä olevassa asiayhteydessä ilmestyksestä Jumalasta joka antoi ensin lupauksen Aabrahamille, sitten vahvisti sen saman lupauksen hänelle.Ilmestyksestä tulee toivo ja toivosta syntyy usko. Usko on sen todellisuutta (henkemme todistamaa) mitä toivotaan (sielustamme ilmestyksen kautta), varmuutta siitä, mitä ei vielä nähdä.
Huomaa että toivo vaikka onkin sielullista, menee “väliverhon taakse” Toivo astuu sisään taivaaseen antamaan meille tuon varmuuden. Se on sinun ankkurisi, kiinnittyneenä toivoon taivaassa, jonne Jeesus on jo mennyt edeltä.
Me emme vielä tunne taivasta kokemuksellisesti, mutta me tiedämme sen. Meillä on siitä ilmestys, varmuus sisällämme. Tuo ilmestys täyttää sielumme toivolla, ilolla, rauhalla ja tietämyksellä siitä, että kestävä kansalaisuutemme on siellä ja me olemme läpikulkumatkalla kuolevan maailman halki.
Jumala keksi toivon paljastamalla että Hän on “MINÄ OLEN” ja “Minä olen mitä minä tulen olemaan” ja sanomalla “Tulkaa minun kanssani!” Mitä armoa! Meidän maailmamme tarvitsee toivoa nyt enemmän kuin koskaan ja sinä ja minä olemme tuon toivon tuojia heille. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com
RSS Feed