Why the 10 Commandments? #3 of 3, Balancing grace & faith
Miksi kymmenen käskyä? Osa 3/3; armon ja uskon tasapainottaminen
Hei kaikki,
Kuinka elämme armon voimaannuttamina, kun meitä ympäröi samalla uskonnollinen maailma, joka haluaisi kontrolloida meitä ulkonaisesti omilla säännöillään? Päätin viime viikolla siihen, että puhuin Jumalan tulemisesta henkilökohtaiseen suhteeseen Aabrahamin kanssa ja se teki kaikki uskonnolliset kaavat vanhentuneiksi.
Täydellinen laissa ja kuitenkin he tiesivät, ettei heillä ollut Elämää
Rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo kysyen: "Mestari hyvä, mitä minun täytyy tehdä, jotta minulla on ikuinen elämä?" Matt. 19: 16:ssa (suomennos tässä). Hän kertoi Herralle pitäneensä koko lain nuoresta saakka ja kuitenkin hän tajusi, että noiden sääntöjen noudattaminen ei tuonut hänelle ikuista elämää.
Juutalainen johtaja Nikodeemus tuli Jeesuksen luo yöllä Joh. 3:ssa etsien samaa ikuista elämää. Pietari tunnusti muiden kääntyessä pois, että Jeesuksessa oli ikuinen elämä Joh. 6:68:ssa. Paavali totesi Fil. 3: 4-8:ssä, että ennen kuin hän tunsi Herran, hän myös oli täydellinen lakiin nähden, ja kuitenkin tarvitsi Kristusta.
Nämä miehet tajusivat, että Mooseksen lain noudattaminen ei tuonut heille ikuista elämää. Laki ainoastaan osoitti synnin ja tarjosi tavan tilapäisesti poistaa synnin ihmisen ja Jumalan väliltä tässä elämässä; sillä oli vain vähän tekemistä ikuisen elämän kanssa. Kuinka surullista onkaan tänään, että jotkut kristityt uskovat Mooseksen lain noudattamisen takaavan heille paikan taivaassa, kun itse asiassa laki ei tee mitään täydelliseksi eikä sen tähden voi antaa ikuista elämää. Kuten olemme jo käsitelleet, Paavali sanoi, että jos olisi voinut olla jokin laki, joka olisi suonut ikuisen elämän, Jumala olisi antanut sen.
Armo on vaikeampaa kuin laki
Olen kertonut siitä, kuinka laki jaettiin kolmeen kategoriaan: palvonta, ruokavalio/hygienia, ja moraali. Noita 613:a lakia ei ole mahdotonta seurata, sillä rikas nuorukainen ja apostoli Paavali kumpikin totesivat olleensa moitteettomia Lakiin nähden. He eivät olleet täydellisiä ihmisiä, mutta kun he menivät harhaan Jumalan suhteen, he uhrasivat soveliaat uhrit ja heidän asemansa palautui ennalleen.
Mutta nyt meillä on elävä Kristus hengessämme. Hepr. 9: 16-17:ssa kirjoittaja sanoo, että testamenttia (vainajan viimeistä tahtoa) ei panna täytäntöön, ellei testamentin tekijä kuole. Hänen pointtinsa on, että kun Jeesus kuoli, se sai aikaan sen, että Hänen Tahtonsa ja testamenttinsa tullaan panemaan täytäntöön, mutta sitten Isä herätti Hänet kuolleista, jotta Hän voisi olla oman kuolinpesänsä pesänselvittäjä ja –jakaja. Pesänselvittäjä valvoo, että testamentin tekijän toiveet pannaan täytäntöön (ei täysin Suomen perintöoikeuden mukaista, suom. huom.). Se on yksi syy siihen, että Kristus on meissä – Hän kuoli pannakseen sen täytäntöön ja nousi kuolleista valvoakseen sen toimeenpanoa sisältämme käsin. Ajattele sitä. Sisältämme käsin Hän valvoo testamenttinsa – tahtonsa toimeenpanoa.
Tuo on paljon vaikeampaa meille kuin pelkästään noudattaa 613 sääntöä. Nyt Jumala Itse asuu meissä valvoakseen elämäämme sisältä käsin. Lain alaisena saatoin varastaa lähimmäiseltäni, jäädä kiinni, pyytää anteeksi ja uhrata uhrin Jumalalle ja olla puhdas Jumalan edessä, ja kaiken aikaa yhä vihata lähimmäistäni ja jatkaa kaunan kantamista häntä kohtaan.
Armossa en voi vihata lähimmäistäni sydämessäni, koska Kristuskin on siellä – joten Hän käsittelee minua rakkaudessa vaellukseni suhteen. Hän tarkkailee ja punnitsee sydämeni sisällön ja motiivit ja käsittelee minua sen suhteen, että antaisin anteeksi ja vaeltaisin rakkaudessa.
Laki mittaa ulkonaista suoritusta; armo mittaa sydäntä. Sen tähden armo on vaikeampaa kuin
'Liberaalit kristityt' ja armo
Kuten olen jo kertonut, Paavali sanoi Room. 3:31:ssä meidän vahvistavan lain, kun vaellamme Herran kanssa, koska laki osoittaa vanhurskaan elämisen – emme varasta, valehtele, himoitse, vaan sen sijaan olemme rehellisiä, tilivelvollisia elämästämme, anteliaita muihin nähden ja niin edelleen. Laki tarjoaa moraalisen rakenteen, jonka mukaan elämme, samalla kun meitä johdattaa sisällämme oleva Täydellinen, joka johdattaa meitä siinä, kuinka vaeltaa tuossa vanhurskaudessa.
Mooseksen laki oli tarkoituksellisesti epämääräinen, sillä vaivaiset 613 sääntöä eivät mitenkään voineet soveltua jokaisen koskaan eläneen tai elävän ihmisen jokaiseen tilanteeseen. Jopa Jeesuksen aikaan tultaessa uskonnolliset johtajat olivat lisänneet omat noin 800 sääntöä Mooseksen lain päälle yrittäessään poistaa jokaisen epäselvyyden.
Epämääräisyys oli Jumalan tarkoituksellisesti tekemää niin, että ihmisen täytyisi itse asiassa vaeltaa Jumalan kanssa tietääkseen, kuinka soveltaa lakia missä tahansa tilanteessa. Mutta tuo epämääräisyys aikaansai juutalaisuudessa eri ryhmittymiä, jotka tulkitsivat epämääräisyyttä tavalla tai toisella. Tämä tapahtui kristittyjen kohdalla, sillä (eri) kirkko- ja tunnustuskunnat johtuvat suurelta osin joko lain epämääräisyydestä tai halusta korostaa yhtä totuutta toisten totuuksien yli. Baptistit kastavat vedessä koko ihmisen, metodisteilla oli (perustamisajankohtana) Jumalan odottamisen 'metodi', luterilaiset seuraavat Martti Lutheria ja presbyteerejä johtaa presbyteerio, vanhemmisto (vanhojen miesten neuvosto) ja sitä rataa. Karismaatikot kutsuvat seurakuntiaan kaikella mahdollisella nimellä lähtien 'armosta' aina 'elävään veteen' tai 'elämään' tai 'kirkkauteen' tai mitä muuta tekijää he haluavatkin korostaa.
Mutta elämä vaatii itse asiassa Jumalan tuntemista, Jumalan kanssa vaeltamista, sen ymmärtämiseksi, kuinka soveltaa Hänen moraalilakiaan elämässä.
Jos kristitty ei säilytä lain kuvaamaan moraalikehikkoa, hän ei käytä lakia viisaasti. Joten kristitty voi rakastaa Herraa ja kuitenkin valita jättää huomiotta osan Jumalan moraalilaista koskien esimerkiksi mies-nais/mies-mies sekä nais-nais –suhteet, jopa uskoen moderneja näkemyksiä, jotka ovat selvästi vastakkaisia laille. Kuitenkin hän rakastaa Herraa. Usein hän reagoi kivusta tai sen suojelemisesta käsin kykenemättä sovittamaan yhteen Jumalan absoluuttisia asioita sen rakkauden kanssa, joka heillä on tuota ihmistä tai ihmisiä kohtaan, jotka käsittelevät noita asioita. Niinpä hän rakastaa Jumalaa mutta on eri mieltä Hänen antamansa moraalilain kanssa.
Keskipisteenä on Isä JA Herra
1.Joh. 1:3:ssa apostoli kirjoittaa, että hän kirjoitti, jotta heillä olisi yhteys hänen kanssaan "ja totisesti meidän yhteytemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa." (suomennos tässä)
Uudessa testamentissa ei ole yhtään rukousta Jeesukselle. Isä meidän -rukouksesta lähtien Apt. 4: 24-30:n rukoukseen sen jälkeen, kun uskonnolliset johtajat ovat uhkailleet, aina Paavali rukouksiin Ef. 1:17-20:ssa ja 3: 14-19:ssä ne kaikki ovat Isälle. Kun meitä käsketään tulemaan rohkeasti valtaistuimen eteen Hepr. 4:16:ssa, jos luet asiayhteyden, kyse on Isälle osoitetusta rukouksesta. Juuri Isän apostoli Johannes näkee Ilmestyskirjan koko luvussa neljä ja Häneltä 5:7:ssä Karitsa, joka on teurastettu, tuli 'ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.'
Jos haluat vaeltaa Isän armon, mikä mahdollistui Jeesuksen työn kautta, voimaannuttavana, puhu Isälle. Pyydä Häneltä. Jopa Jeesus sanoi Joh. 16:23:ssa päivinä sen jälkeen, kun Hänet on otettu pois: "Te ette minulta mitään kysy... jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni."
Se on hyvin yksinkertaista – heitä sikseen kaikki uskonnollinen harjoitustoiminta ja käytä aika, jona kävit läpi kaavasi antaen kiitoksen Isälle. Puhu Isälle, etsi syitä olla kiitollinen, ohjaa palvonta Hänelle. Hän on kaikkien hyvin asioiden Lähde. Kiitä Häntä auringonnoususta, pilvistä, kuumudesta, kylmyydestä, mielisuosiosta kaupassa, turvallisesta vaelluksesta, turvallisesta matkasta, askeleittesi ohjaamisesta. Siitä, että sait nähdä peuran, joka ylitti polkusi, siitä, että sait nähdä kauniin linnun, siitä että sait nähdä hassun oravan ja hänen temppunsa. Anna kiitos, opi siirtämään huomiosi syvälle sisälle henkeesi, sillä sieltä löydät Hänet.
Hän ei aina käytä kieltä, mutta Hän on läsnä mitä voimallisimmin, jos opit kääntämään mielesi keskittyen henkeesi ja voit olla yhteydessä Isään siellä – ja Herraan myös. Ja voit oppia tekemään eron Isän ja Herran äänen välillä, kun Pyhä Henki kommunikoi sitä, mitä Hän saa heiltä. (Joh. 16:12-13, 1. Kor. 2: 9-12).
Lakkaa olemasta uskonnollinen ja vain vaella Isän ja Herran kanssa. Keskipisteenä on Isä, kuten Jeesuksen keskipiste oli, Hänen joka sanoi, että vain puhui ja opetti, mitä oli nähnyt ja kuullut Isän tekevän tai sanovan ensin. (Joh. 5: 19, 30). Eläkäämme elämämme tuolla tavoin. Kyse on koko elämän mittaisesta prosessista, mutta jos etsit Häntä suoraan, etkä uskonnollisten voimisteluliikkeiden kautta, vaan suoraan, sydämeltäsi Hänen sydämelleen, se tulee avaamaan sinulle kokonaisen uuden maailman. Havaitset olevasi uskonnollisten ihmisten ympäröimä samalla kun jatkat hiljaisena kulkuasi, käsi kädessä niin sanotusti, Herran ja Isämme kanssa. Aamen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Miksi kymmenen käskyä? Osa 3/3; armon ja uskon tasapainottaminen
Hei kaikki,
Kuinka elämme armon voimaannuttamina, kun meitä ympäröi samalla uskonnollinen maailma, joka haluaisi kontrolloida meitä ulkonaisesti omilla säännöillään? Päätin viime viikolla siihen, että puhuin Jumalan tulemisesta henkilökohtaiseen suhteeseen Aabrahamin kanssa ja se teki kaikki uskonnolliset kaavat vanhentuneiksi.
Täydellinen laissa ja kuitenkin he tiesivät, ettei heillä ollut Elämää
Rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo kysyen: "Mestari hyvä, mitä minun täytyy tehdä, jotta minulla on ikuinen elämä?" Matt. 19: 16:ssa (suomennos tässä). Hän kertoi Herralle pitäneensä koko lain nuoresta saakka ja kuitenkin hän tajusi, että noiden sääntöjen noudattaminen ei tuonut hänelle ikuista elämää.
Juutalainen johtaja Nikodeemus tuli Jeesuksen luo yöllä Joh. 3:ssa etsien samaa ikuista elämää. Pietari tunnusti muiden kääntyessä pois, että Jeesuksessa oli ikuinen elämä Joh. 6:68:ssa. Paavali totesi Fil. 3: 4-8:ssä, että ennen kuin hän tunsi Herran, hän myös oli täydellinen lakiin nähden, ja kuitenkin tarvitsi Kristusta.
Nämä miehet tajusivat, että Mooseksen lain noudattaminen ei tuonut heille ikuista elämää. Laki ainoastaan osoitti synnin ja tarjosi tavan tilapäisesti poistaa synnin ihmisen ja Jumalan väliltä tässä elämässä; sillä oli vain vähän tekemistä ikuisen elämän kanssa. Kuinka surullista onkaan tänään, että jotkut kristityt uskovat Mooseksen lain noudattamisen takaavan heille paikan taivaassa, kun itse asiassa laki ei tee mitään täydelliseksi eikä sen tähden voi antaa ikuista elämää. Kuten olemme jo käsitelleet, Paavali sanoi, että jos olisi voinut olla jokin laki, joka olisi suonut ikuisen elämän, Jumala olisi antanut sen.
Armo on vaikeampaa kuin laki
Olen kertonut siitä, kuinka laki jaettiin kolmeen kategoriaan: palvonta, ruokavalio/hygienia, ja moraali. Noita 613:a lakia ei ole mahdotonta seurata, sillä rikas nuorukainen ja apostoli Paavali kumpikin totesivat olleensa moitteettomia Lakiin nähden. He eivät olleet täydellisiä ihmisiä, mutta kun he menivät harhaan Jumalan suhteen, he uhrasivat soveliaat uhrit ja heidän asemansa palautui ennalleen.
Mutta nyt meillä on elävä Kristus hengessämme. Hepr. 9: 16-17:ssa kirjoittaja sanoo, että testamenttia (vainajan viimeistä tahtoa) ei panna täytäntöön, ellei testamentin tekijä kuole. Hänen pointtinsa on, että kun Jeesus kuoli, se sai aikaan sen, että Hänen Tahtonsa ja testamenttinsa tullaan panemaan täytäntöön, mutta sitten Isä herätti Hänet kuolleista, jotta Hän voisi olla oman kuolinpesänsä pesänselvittäjä ja –jakaja. Pesänselvittäjä valvoo, että testamentin tekijän toiveet pannaan täytäntöön (ei täysin Suomen perintöoikeuden mukaista, suom. huom.). Se on yksi syy siihen, että Kristus on meissä – Hän kuoli pannakseen sen täytäntöön ja nousi kuolleista valvoakseen sen toimeenpanoa sisältämme käsin. Ajattele sitä. Sisältämme käsin Hän valvoo testamenttinsa – tahtonsa toimeenpanoa.
Tuo on paljon vaikeampaa meille kuin pelkästään noudattaa 613 sääntöä. Nyt Jumala Itse asuu meissä valvoakseen elämäämme sisältä käsin. Lain alaisena saatoin varastaa lähimmäiseltäni, jäädä kiinni, pyytää anteeksi ja uhrata uhrin Jumalalle ja olla puhdas Jumalan edessä, ja kaiken aikaa yhä vihata lähimmäistäni ja jatkaa kaunan kantamista häntä kohtaan.
Armossa en voi vihata lähimmäistäni sydämessäni, koska Kristuskin on siellä – joten Hän käsittelee minua rakkaudessa vaellukseni suhteen. Hän tarkkailee ja punnitsee sydämeni sisällön ja motiivit ja käsittelee minua sen suhteen, että antaisin anteeksi ja vaeltaisin rakkaudessa.
Laki mittaa ulkonaista suoritusta; armo mittaa sydäntä. Sen tähden armo on vaikeampaa kuin
'Liberaalit kristityt' ja armo
Kuten olen jo kertonut, Paavali sanoi Room. 3:31:ssä meidän vahvistavan lain, kun vaellamme Herran kanssa, koska laki osoittaa vanhurskaan elämisen – emme varasta, valehtele, himoitse, vaan sen sijaan olemme rehellisiä, tilivelvollisia elämästämme, anteliaita muihin nähden ja niin edelleen. Laki tarjoaa moraalisen rakenteen, jonka mukaan elämme, samalla kun meitä johdattaa sisällämme oleva Täydellinen, joka johdattaa meitä siinä, kuinka vaeltaa tuossa vanhurskaudessa.
Mooseksen laki oli tarkoituksellisesti epämääräinen, sillä vaivaiset 613 sääntöä eivät mitenkään voineet soveltua jokaisen koskaan eläneen tai elävän ihmisen jokaiseen tilanteeseen. Jopa Jeesuksen aikaan tultaessa uskonnolliset johtajat olivat lisänneet omat noin 800 sääntöä Mooseksen lain päälle yrittäessään poistaa jokaisen epäselvyyden.
Epämääräisyys oli Jumalan tarkoituksellisesti tekemää niin, että ihmisen täytyisi itse asiassa vaeltaa Jumalan kanssa tietääkseen, kuinka soveltaa lakia missä tahansa tilanteessa. Mutta tuo epämääräisyys aikaansai juutalaisuudessa eri ryhmittymiä, jotka tulkitsivat epämääräisyyttä tavalla tai toisella. Tämä tapahtui kristittyjen kohdalla, sillä (eri) kirkko- ja tunnustuskunnat johtuvat suurelta osin joko lain epämääräisyydestä tai halusta korostaa yhtä totuutta toisten totuuksien yli. Baptistit kastavat vedessä koko ihmisen, metodisteilla oli (perustamisajankohtana) Jumalan odottamisen 'metodi', luterilaiset seuraavat Martti Lutheria ja presbyteerejä johtaa presbyteerio, vanhemmisto (vanhojen miesten neuvosto) ja sitä rataa. Karismaatikot kutsuvat seurakuntiaan kaikella mahdollisella nimellä lähtien 'armosta' aina 'elävään veteen' tai 'elämään' tai 'kirkkauteen' tai mitä muuta tekijää he haluavatkin korostaa.
Mutta elämä vaatii itse asiassa Jumalan tuntemista, Jumalan kanssa vaeltamista, sen ymmärtämiseksi, kuinka soveltaa Hänen moraalilakiaan elämässä.
Jos kristitty ei säilytä lain kuvaamaan moraalikehikkoa, hän ei käytä lakia viisaasti. Joten kristitty voi rakastaa Herraa ja kuitenkin valita jättää huomiotta osan Jumalan moraalilaista koskien esimerkiksi mies-nais/mies-mies sekä nais-nais –suhteet, jopa uskoen moderneja näkemyksiä, jotka ovat selvästi vastakkaisia laille. Kuitenkin hän rakastaa Herraa. Usein hän reagoi kivusta tai sen suojelemisesta käsin kykenemättä sovittamaan yhteen Jumalan absoluuttisia asioita sen rakkauden kanssa, joka heillä on tuota ihmistä tai ihmisiä kohtaan, jotka käsittelevät noita asioita. Niinpä hän rakastaa Jumalaa mutta on eri mieltä Hänen antamansa moraalilain kanssa.
Keskipisteenä on Isä JA Herra
1.Joh. 1:3:ssa apostoli kirjoittaa, että hän kirjoitti, jotta heillä olisi yhteys hänen kanssaan "ja totisesti meidän yhteytemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa." (suomennos tässä)
Uudessa testamentissa ei ole yhtään rukousta Jeesukselle. Isä meidän -rukouksesta lähtien Apt. 4: 24-30:n rukoukseen sen jälkeen, kun uskonnolliset johtajat ovat uhkailleet, aina Paavali rukouksiin Ef. 1:17-20:ssa ja 3: 14-19:ssä ne kaikki ovat Isälle. Kun meitä käsketään tulemaan rohkeasti valtaistuimen eteen Hepr. 4:16:ssa, jos luet asiayhteyden, kyse on Isälle osoitetusta rukouksesta. Juuri Isän apostoli Johannes näkee Ilmestyskirjan koko luvussa neljä ja Häneltä 5:7:ssä Karitsa, joka on teurastettu, tuli 'ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.'
Jos haluat vaeltaa Isän armon, mikä mahdollistui Jeesuksen työn kautta, voimaannuttavana, puhu Isälle. Pyydä Häneltä. Jopa Jeesus sanoi Joh. 16:23:ssa päivinä sen jälkeen, kun Hänet on otettu pois: "Te ette minulta mitään kysy... jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni."
Se on hyvin yksinkertaista – heitä sikseen kaikki uskonnollinen harjoitustoiminta ja käytä aika, jona kävit läpi kaavasi antaen kiitoksen Isälle. Puhu Isälle, etsi syitä olla kiitollinen, ohjaa palvonta Hänelle. Hän on kaikkien hyvin asioiden Lähde. Kiitä Häntä auringonnoususta, pilvistä, kuumudesta, kylmyydestä, mielisuosiosta kaupassa, turvallisesta vaelluksesta, turvallisesta matkasta, askeleittesi ohjaamisesta. Siitä, että sait nähdä peuran, joka ylitti polkusi, siitä, että sait nähdä kauniin linnun, siitä että sait nähdä hassun oravan ja hänen temppunsa. Anna kiitos, opi siirtämään huomiosi syvälle sisälle henkeesi, sillä sieltä löydät Hänet.
Hän ei aina käytä kieltä, mutta Hän on läsnä mitä voimallisimmin, jos opit kääntämään mielesi keskittyen henkeesi ja voit olla yhteydessä Isään siellä – ja Herraan myös. Ja voit oppia tekemään eron Isän ja Herran äänen välillä, kun Pyhä Henki kommunikoi sitä, mitä Hän saa heiltä. (Joh. 16:12-13, 1. Kor. 2: 9-12).
Lakkaa olemasta uskonnollinen ja vain vaella Isän ja Herran kanssa. Keskipisteenä on Isä, kuten Jeesuksen keskipiste oli, Hänen joka sanoi, että vain puhui ja opetti, mitä oli nähnyt ja kuullut Isän tekevän tai sanovan ensin. (Joh. 5: 19, 30). Eläkäämme elämämme tuolla tavoin. Kyse on koko elämän mittaisesta prosessista, mutta jos etsit Häntä suoraan, etkä uskonnollisten voimisteluliikkeiden kautta, vaan suoraan, sydämeltäsi Hänen sydämelleen, se tulee avaamaan sinulle kokonaisen uuden maailman. Havaitset olevasi uskonnollisten ihmisten ympäröimä samalla kun jatkat hiljaisena kulkuasi, käsi kädessä niin sanotusti, Herran ja Isämme kanssa. Aamen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed