Cultural things that changes the whole meaning of verses #1: 7 stars, white stone, asleep
Kulttuuriset jutut, jotka muuttavat jakeiden koko merkityksen osa 1: seitsemän tähteä, valkoinen kivi, nukuksissa
Hei kaikki,
Olin opettamassa yhdestä ensimmäisistä Hollannissa pitämistämme konferensseista joitakin vuosia sitten ja olin kertomassa Herran näyssä ilmestymisestä, missä yhteydessä Hän opetti minulle palvonnasta. Olin kertomassa siitä, kuinka odottamatonta minun oli olla yhtäkkiä Hengessä ja nähdä Jeesuksen kävelemässä luokseni keskellä keskiviikkoillan konserttia.
Kerroin, kuinka oli ollut kiireinen päivä ja halusin vain mennä Wendylle hampurilaiselle. Joidenkuiden yleisössä olevien hollantilaisten kasvoille tuli yhtäkkiä outo ilme, mutta olin hämmentynyt sen suhteen, miksi.
Tauolla hyvät ystävämme ja isäntäparimme Wil ja Ank vetivät minut sivuun selittäen, että koska he olivat olleet Yhdysvalloissa, he tiesivät 'Wendy's' –nimisen hampurilaisketjun, mutta kaikki muut konferenssissa pohtivat, kuka tämä Wendy-niminen nainen oli ja miksi olisin mennyt hänen kotiinsa hampurilaiselle, missä Barb oli ja miksei hän ollut kanssani? Kauhistuneena selitin asian nopeasti kokouksen jatkuessa ja nauroimme – mutta se on nyt huvittavampaa kuin se oli silloin!
Seitsemän tähteä Hänen kädessään
Kuvitelkaan nyt ne väärinymmärrykset ja asiat, jotka sivuutamme huomiotta, kun luemme Uutta testamenttia, joka koostuu ihmisille kirjoitetuista kirjeistä noin 1.900 vuotta sitten puhumattakaan Vanhasta testamentista, joka on vielä vanhempi!
Ilmestyskirjan 1: 10-20:ssa apostoli Johannes on 'Hengessä' ja yhtäkkiä näkee Herran kirkkaudessa. Jeesuksella on seitsemän tähteä oikeassa kädessään ja lausuu jakeessa 18: "ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."
Meille tämä on kaunista kuvakieltä, mutta Johanneksen ajan lukijoille noin vuonna 95 jKr. se merkitsi paljon enemmän. Julma keisari Domitianus teurasti kristittyjä joka tilanteessa.
Keisari Domitianuksen poika oli kuollut ja hän kunnioitti tämän muistoa julkaisemalla kolikon. Tuo (denaarin) kolikko näytti hänen poikansa istumassa maapallon päällä (seitsemän tähden ympäröimänä) hallitsemassa maata. Mytologiassa Zeus teki Helicestä kuolemattoman muuttamalla hänet seitsemäksi tähdeksi, joista Otava (Ursa Major) muodostuu. Rooman eri keisarit kunnioittivat huomattavien henkilöiden muistoa kolikoin, näin yksilöiden sanottiin olleen nyt kuolemattomia tähtenä. Tämän kolikon tähdet edustivat hänen poikaansa, joka nyt hallitsi taivaista 'tähtenä'.
Koska Jeesus piti seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja sanoi noiden seitsemän tähden olevan Hänelle seitsemän Aasian seurakuntaa, joille Hän lähetti viestin, Hän kertoi niille, että ne tulevat elämään ikuisesti 'tähtinä' taivaassa, ja HÄN hallitsee maata, mikä on suoraan ristiriidassa Domitianuksen ja hänen kuolleen poikansa kolikon väitteiden kanssa. Domitianus järjesti spiritistisiä istuntoja puhuakseen kuolleelle pojalleen ja kertoi ihmisille hänen kuolleen poikansa antavan hänelle viestejä haudasta. Niinpä Jeesus tekee selväksi ja vakuuttaa, että HÄN on se, joka oli kuollut mutta nyt elää ikuisesti ja NE elävät Hänen kanssaan tähtenä ikuisesti. (Daniel 12:3, Jesaja 14:3, Job 38:7)
Niinpä kristityille, jotka elivät jatkuvan marttyyriksi joutumisen uhan alaisina, oli suuri lohtu, että Jeesus lausui HÄNEN olevan se, joka oli kuollut ja nyt elää ikuisesti ja että HÄNELLÄ on seitsemän Aasian seurakuntaa kädessään ja että HÄN oli se, jolla on kuoleman ja tuonelan voima kädessään.
Tänään me kiistelemme siitä, mitä merkitsee, että Jeesus pitää kuoleman ja tuonelan avaimia, heille se tarkoitti, että kun heidät tapettiin, he olivat Jeesuksen kädessä, joka hallitsi elämää, kuolemaa ja tuonpuoleista – mikä lohdutus! Se saa modernit kiistelyt merkityksestä (joissa itse asiassa jää huomaamatta koko jutun asiayhteys) näyttämään melkoisen vähäpätöisiltä ja turhilta, eikö niin?
Valkoinen kivi
Ilm. 2: 12-17:ssa Herra kirjoittaa Kristuksen ruumiille Pergamossa, kaupungissa 'missä saatanan valtaistuin on'. Antiikin aikana tämä termi 'valtaistuin' tarkoitti talossa olevaa istuinta, missä talon omistaja ja isäntä istui – Herran viitatessa ei niinkään siihen, että saatanalla oli siellä päämajansa, vaan että saatana tunsi olonsa kotoisaksi Pergamossa.
Pergamolaiset tunnettiin valtakunnan 'temppelin-vartijoina', sillä siellä oli kolme keisarinpalvonnalle omistettua temppeliä ja monia muita eri jumalille ja jumalattarille omistettuja temppeleitä ml. Asklepiosille, kreikkalaiselle käärmejumalalle. Se oli koti psykiatriselle sairaalalle, jossa käärmejumalan väitettiin parantavan ihmisiä. Sairaalan oven yläpuolella oli 'Kuolemaa ei päästetä tänne'. (Ketään, jolla oli kuolemaan johtava sairaus, ei päästetty sisään, koska haluttiin lääkitä niitä, joiden tiedettiin toipuvan)
Jakeessa 13 Hän mainitsee 'Antipaksen uskollisen (veri-) todistajani'. V. 92 jKr. Antipasia vastaan oli nostettu oikeudessa syyte ja käsketty palvoa keisari Domitianusta Jumalana, hän kieltäytyi. Kuten oli kaupungissa tapana, telotusta varten Antipas pantiin onton härkää esittävän epäjumalankuvan sisään ja sidottiin tavalla, jolla hänen päänsä oli patsaan kaula- ja pääosassa. Härän alle sytytettiin tuli ja se paloi kunnes hän oli paistunut kuoliaaksi. Uhrin vaikerrukset ja huudot, jotka tulivat suun ja sarvien kautta, antoivat vaikutelman, että härkä oli tullut eläväksi.
Herra myös nuhtelee joitakuita siellä kompromissin tekemisestä, kuten jotkut olivat tehneet Tyatirassa Iisebelin suhteen, joka opetti Jumalan sanoneen, että voi olla hyvä kristitty samalla kun jos bisnestarkoituksia varten oli tarpeen, saattoi sinetöidä sopimukset tavanomaisella uhrilla jollekin jumalalle tai jumalattarelle ja harrastaa seksiä tuon jumaluuden temppeliprostituoidun kanssa, jotta tuo sopimus kasvattaisi bisneksiä. Tämä maailman kanssa kompromissin tekeminen Tyatirassa ja Pergamossa vihastutti Herraa ja uskovat kummassakin kohtasivat tuomion. (Minulla on englanninkielinen cd/mp3 –opetussarja 'Iisebelin hengen' raamatullisesta merkityksestä, mikä ei ole se, mitä monet yleisesti opettavat.)
Mutta lopussa Herra sanoo näin: "Sille, joka voittaa, minä … annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. (Ja Hän, joka sen antaa, tietysti)"
Olemme ymmällämme tuon merkityksen suhteen – mikä valkoinen kivi? Mistä siinä on kyse? Tässä merkitys: tuolloin kun muukalainen tuli kaupunkiin, vieraanvaraisuus oli sellaista, että joku otti hänet yöksi vieraakseen. Kun noin tehtiin, muukalainen lähtiessään antoi isännälleen/emännälleen valkoisen kiven, joka vastaa tänään käyntikorttiamme ja jossa on kaiverrettuna hänen nimensä ja osoitteensa ja hänen kaupunkinsa. Se oli henkilökohtainen kutsu tulla käymään ja yöpyä hänen luonaan, kun isäntä/perhe vierailisi matkaajan kotikaupungissa. Sitä pidettiin hyvin henkilökohtaisena eikä yleisluonteisena kutsuna, se oli vain isännän ja sen, jota isännöitiin/emännöitiin, välillä tuon illan. Pergamossa oleville uskollisille se sanoi, että jos he voittivat, heillä on taattu paikka elää Jeesuksen kanssa Hänen kotonaan ja kotikaupungissaan, jota kutsutaan taivaaksi, ja aterioida Hänen kanssaan käydessään 'vierailulla' – heitä odottaa päämäärä, ystäviä ja lohdutus!
Jos emme ymmärrä näitä asioita, ymmärrämme viestistä joitakin perusasioita, mutta jäämme yhä kyselemään, kuka Wendy on ja miksi John menee syömään hänen kotiinsa?
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Kulttuuriset jutut, jotka muuttavat jakeiden koko merkityksen osa 1: seitsemän tähteä, valkoinen kivi, nukuksissa
Hei kaikki,
Olin opettamassa yhdestä ensimmäisistä Hollannissa pitämistämme konferensseista joitakin vuosia sitten ja olin kertomassa Herran näyssä ilmestymisestä, missä yhteydessä Hän opetti minulle palvonnasta. Olin kertomassa siitä, kuinka odottamatonta minun oli olla yhtäkkiä Hengessä ja nähdä Jeesuksen kävelemässä luokseni keskellä keskiviikkoillan konserttia.
Kerroin, kuinka oli ollut kiireinen päivä ja halusin vain mennä Wendylle hampurilaiselle. Joidenkuiden yleisössä olevien hollantilaisten kasvoille tuli yhtäkkiä outo ilme, mutta olin hämmentynyt sen suhteen, miksi.
Tauolla hyvät ystävämme ja isäntäparimme Wil ja Ank vetivät minut sivuun selittäen, että koska he olivat olleet Yhdysvalloissa, he tiesivät 'Wendy's' –nimisen hampurilaisketjun, mutta kaikki muut konferenssissa pohtivat, kuka tämä Wendy-niminen nainen oli ja miksi olisin mennyt hänen kotiinsa hampurilaiselle, missä Barb oli ja miksei hän ollut kanssani? Kauhistuneena selitin asian nopeasti kokouksen jatkuessa ja nauroimme – mutta se on nyt huvittavampaa kuin se oli silloin!
Seitsemän tähteä Hänen kädessään
Kuvitelkaan nyt ne väärinymmärrykset ja asiat, jotka sivuutamme huomiotta, kun luemme Uutta testamenttia, joka koostuu ihmisille kirjoitetuista kirjeistä noin 1.900 vuotta sitten puhumattakaan Vanhasta testamentista, joka on vielä vanhempi!
Ilmestyskirjan 1: 10-20:ssa apostoli Johannes on 'Hengessä' ja yhtäkkiä näkee Herran kirkkaudessa. Jeesuksella on seitsemän tähteä oikeassa kädessään ja lausuu jakeessa 18: "ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."
Meille tämä on kaunista kuvakieltä, mutta Johanneksen ajan lukijoille noin vuonna 95 jKr. se merkitsi paljon enemmän. Julma keisari Domitianus teurasti kristittyjä joka tilanteessa.
Keisari Domitianuksen poika oli kuollut ja hän kunnioitti tämän muistoa julkaisemalla kolikon. Tuo (denaarin) kolikko näytti hänen poikansa istumassa maapallon päällä (seitsemän tähden ympäröimänä) hallitsemassa maata. Mytologiassa Zeus teki Helicestä kuolemattoman muuttamalla hänet seitsemäksi tähdeksi, joista Otava (Ursa Major) muodostuu. Rooman eri keisarit kunnioittivat huomattavien henkilöiden muistoa kolikoin, näin yksilöiden sanottiin olleen nyt kuolemattomia tähtenä. Tämän kolikon tähdet edustivat hänen poikaansa, joka nyt hallitsi taivaista 'tähtenä'.
Koska Jeesus piti seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja sanoi noiden seitsemän tähden olevan Hänelle seitsemän Aasian seurakuntaa, joille Hän lähetti viestin, Hän kertoi niille, että ne tulevat elämään ikuisesti 'tähtinä' taivaassa, ja HÄN hallitsee maata, mikä on suoraan ristiriidassa Domitianuksen ja hänen kuolleen poikansa kolikon väitteiden kanssa. Domitianus järjesti spiritistisiä istuntoja puhuakseen kuolleelle pojalleen ja kertoi ihmisille hänen kuolleen poikansa antavan hänelle viestejä haudasta. Niinpä Jeesus tekee selväksi ja vakuuttaa, että HÄN on se, joka oli kuollut mutta nyt elää ikuisesti ja NE elävät Hänen kanssaan tähtenä ikuisesti. (Daniel 12:3, Jesaja 14:3, Job 38:7)
Niinpä kristityille, jotka elivät jatkuvan marttyyriksi joutumisen uhan alaisina, oli suuri lohtu, että Jeesus lausui HÄNEN olevan se, joka oli kuollut ja nyt elää ikuisesti ja että HÄNELLÄ on seitsemän Aasian seurakuntaa kädessään ja että HÄN oli se, jolla on kuoleman ja tuonelan voima kädessään.
Tänään me kiistelemme siitä, mitä merkitsee, että Jeesus pitää kuoleman ja tuonelan avaimia, heille se tarkoitti, että kun heidät tapettiin, he olivat Jeesuksen kädessä, joka hallitsi elämää, kuolemaa ja tuonpuoleista – mikä lohdutus! Se saa modernit kiistelyt merkityksestä (joissa itse asiassa jää huomaamatta koko jutun asiayhteys) näyttämään melkoisen vähäpätöisiltä ja turhilta, eikö niin?
Valkoinen kivi
Ilm. 2: 12-17:ssa Herra kirjoittaa Kristuksen ruumiille Pergamossa, kaupungissa 'missä saatanan valtaistuin on'. Antiikin aikana tämä termi 'valtaistuin' tarkoitti talossa olevaa istuinta, missä talon omistaja ja isäntä istui – Herran viitatessa ei niinkään siihen, että saatanalla oli siellä päämajansa, vaan että saatana tunsi olonsa kotoisaksi Pergamossa.
Pergamolaiset tunnettiin valtakunnan 'temppelin-vartijoina', sillä siellä oli kolme keisarinpalvonnalle omistettua temppeliä ja monia muita eri jumalille ja jumalattarille omistettuja temppeleitä ml. Asklepiosille, kreikkalaiselle käärmejumalalle. Se oli koti psykiatriselle sairaalalle, jossa käärmejumalan väitettiin parantavan ihmisiä. Sairaalan oven yläpuolella oli 'Kuolemaa ei päästetä tänne'. (Ketään, jolla oli kuolemaan johtava sairaus, ei päästetty sisään, koska haluttiin lääkitä niitä, joiden tiedettiin toipuvan)
Jakeessa 13 Hän mainitsee 'Antipaksen uskollisen (veri-) todistajani'. V. 92 jKr. Antipasia vastaan oli nostettu oikeudessa syyte ja käsketty palvoa keisari Domitianusta Jumalana, hän kieltäytyi. Kuten oli kaupungissa tapana, telotusta varten Antipas pantiin onton härkää esittävän epäjumalankuvan sisään ja sidottiin tavalla, jolla hänen päänsä oli patsaan kaula- ja pääosassa. Härän alle sytytettiin tuli ja se paloi kunnes hän oli paistunut kuoliaaksi. Uhrin vaikerrukset ja huudot, jotka tulivat suun ja sarvien kautta, antoivat vaikutelman, että härkä oli tullut eläväksi.
Herra myös nuhtelee joitakuita siellä kompromissin tekemisestä, kuten jotkut olivat tehneet Tyatirassa Iisebelin suhteen, joka opetti Jumalan sanoneen, että voi olla hyvä kristitty samalla kun jos bisnestarkoituksia varten oli tarpeen, saattoi sinetöidä sopimukset tavanomaisella uhrilla jollekin jumalalle tai jumalattarelle ja harrastaa seksiä tuon jumaluuden temppeliprostituoidun kanssa, jotta tuo sopimus kasvattaisi bisneksiä. Tämä maailman kanssa kompromissin tekeminen Tyatirassa ja Pergamossa vihastutti Herraa ja uskovat kummassakin kohtasivat tuomion. (Minulla on englanninkielinen cd/mp3 –opetussarja 'Iisebelin hengen' raamatullisesta merkityksestä, mikä ei ole se, mitä monet yleisesti opettavat.)
Mutta lopussa Herra sanoo näin: "Sille, joka voittaa, minä … annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. (Ja Hän, joka sen antaa, tietysti)"
Olemme ymmällämme tuon merkityksen suhteen – mikä valkoinen kivi? Mistä siinä on kyse? Tässä merkitys: tuolloin kun muukalainen tuli kaupunkiin, vieraanvaraisuus oli sellaista, että joku otti hänet yöksi vieraakseen. Kun noin tehtiin, muukalainen lähtiessään antoi isännälleen/emännälleen valkoisen kiven, joka vastaa tänään käyntikorttiamme ja jossa on kaiverrettuna hänen nimensä ja osoitteensa ja hänen kaupunkinsa. Se oli henkilökohtainen kutsu tulla käymään ja yöpyä hänen luonaan, kun isäntä/perhe vierailisi matkaajan kotikaupungissa. Sitä pidettiin hyvin henkilökohtaisena eikä yleisluonteisena kutsuna, se oli vain isännän ja sen, jota isännöitiin/emännöitiin, välillä tuon illan. Pergamossa oleville uskollisille se sanoi, että jos he voittivat, heillä on taattu paikka elää Jeesuksen kanssa Hänen kotonaan ja kotikaupungissaan, jota kutsutaan taivaaksi, ja aterioida Hänen kanssaan käydessään 'vierailulla' – heitä odottaa päämäärä, ystäviä ja lohdutus!
Jos emme ymmärrä näitä asioita, ymmärrämme viestistä joitakin perusasioita, mutta jäämme yhä kyselemään, kuka Wendy on ja miksi John menee syömään hänen kotiinsa?
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed