Jesus and some quantum physics things #2,
Jeesus ja joitakin kvanttifyysiikan juttuja, osa 2
Hei kaikki,
Tämä on osa kaksi kolmiosaisesta sarjasta, jossa kerron joistakin enemmän kvanttifysiikkaa koskevista kysymyksistäni Herralle ja Hänen antamistaan vastauksista.
Miten kävelit veden päällä?
Ja kävi niin Hänen opetettuaan minua eräässä ilmestyksessään, että Hän ohimennen kysyi: "Onko jotakin, mitä haluaisit Minulta kysyä?"
No saatatte hyvin ajatella, että kun minulla on vammainen poika, niin voisin kysyä miksi ja hänen parantumisestaan – mutta Hänellä ja minulla on ollut jo tuo keskustelu, joka pysyköön yksityisenä – tai jostakin muusta kyseenalaisesta tapahtumasta elämässäni, mutta niin ei ole. Kun olet Hengessä vaikuttaa siltä, että kysymykset, jotka nousevat esille, ovat sellaiset hengessäsi olevat kysymykset, jotka koskevat Häntä ja joiden suhteen olet ollut utelias – joten kysyin: "Miten kävelit veden päällä? Kelluitko vai kiinteytyikö vesi jalkojesi alla vai kulkiko pinnan poikki polku, joka kiinteytyi? Ja miten ja miksi kuljetit teidät kaikki sekä veneen järven poikki tuolla tavoin?"
Asiayhteyteen asettaminen – kaikki nämä asiat pyörivät mielessäni
Kolme evankeliumia kertoo kertomuksen siitä, kun Jeesus käveli veden päällä, mikä tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun Hän oli ruokkinut 5 000 miestä sekä naiset ja lapset: Matteus 14: 22 -33, Markus 6: 45 - 52, Johannes 6: 15 - 21.
Johanneksen evankeliumi kertoo, että väkijoukosta oli tullut epäjärjestyksessä oleva sakki sen jälkeen, kun se oli nähnyt leipäihmeen, ja se yritti viedä Jeesuksen väkisin ja tehdä Hänestä kuninkaan, joten Hän lähetti opetuslapset pois veneellä antaen ohjeet mennä toiselle puolelle samalla kun Hän itse suuntasi kulkunsa vuorille – päästen eroon ihmisjoukoista ja saadakseen aikaa rukoilla.
Johannes kertoo myös, että he olivat soutaneet vain 25 tai 30 kahdeksasosamailia – kahdeksasosamaili on 660 jalkaa tai 201 metriä. Joten 25 tai 30 kahdeksasosamailia on 3.1:sta 3.7:ään mailia tai 5,0 tai 6,0 kilometriä, mikä on vain noin puoliväliin järven poikki. Jae 21 kertoo meille: "Kun Hän astui veneeseen, välittömästi vene oli sillä rannalla, jonne se oli menossa." (suomennos tässä). Hän kuljetti yliluonnollisesti koko veneen ja heidät sen mukana heidän määränpäähänsä.
Markuksen evankeliumi, joka on se evankeliumi, joka kauttaaltaan käsittelee ihmissydämen epäuskoa, kertoo meille, että Jeesus 'olisi kävellyt heidän ohitseen' ja keskittyy siihen, että opetuslapset olivat epäuskossa, kun Jeesus käveli veden päällä; sydämet paatuneina epäuskossa, 'koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä' (suomennos tässä).
Matteuksen evankeliumi kertoo meille, että he näkivät Jeesuksen neljännellä yövartiolla, joka on aamukolmesta aamukuuteen, ja se on ainoa evankeliumi, joka kertoo Pietarin kävelemisestä veden päällä. Matteus kertoo, että kun he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä, Jeesus sanoi: "Olkaa iloiset. MINÄ OLEN. Lakatkaa nyt olemasta peloissanne!" (jae 27). Pietarin vastaus jakeessa 28 oli: "Herra, jos sinä olet (MINÄ OLEN), käske minua tulemaan luoksesi veden päällä!" (suomennokset tässä) Pietari ei kysellyt, oliko se Herra vai aave, hän haastoi Jeesuksen väitteen olla MINÄ OLEN – Hän, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta 2. Moos. 3:14:ssä.
Valitettavasti useimmat käännökset vesittävät tuon MINÄ OLEN ilmaisuksi 'minä se olen', mikä muuttaa kaiken – Amplified- raamatunkäännös ja jotkut harvat muut kääntävät sen tarkasti niin kuin Matteus sen kirjoitti.
Joten kun kysyin Herralta: 'Miten kävelit veden päällä?'...
Ajattelin sitä, miten se tapahtui fyysisesti, miksi Hän halusi kävellä heidän ohitseen ja miksi Hän kuljetti ihmisiä täynnä olevan veneen puolesta välistä järveä (Gennesaretin järveä). Kaikki tuo oli kietoutunut yhteen tuohon kysymykseen. Sen lisäksi halusin tietää, että kun Mk. 6:48 sanoo: 'Hän näki heidän…' vaikka he olivat kaukana järvellä keskellä yötä ja Hän yksin maalla, näkikö Hän heidät Hengessä vai oliko kuu kirkas vai oliko kello lähempänä kuutta, mikä oli lähellä auringonnousua ja Hän saattoi nähdä heidän normaalisti.
Yhtä nopeasti kuin kysyin kysymyksen, ilmestyi ikään kuin suurelle tv-kuvaruudulle näky, ja Herra seisoi tuota yötä näyttävän suorakaiteen muotoisen näkymän oikealla puolella ja kuvaili ja selitti mitä olin näkemässä. Näkökulmani oli aluksi rannan puolelta kaukaa, ikään kuin osa kolmiosta, jossa oikealla puolellani näin veneen ja miehet järvellä soutamassa lujaa tuulta päin ja vasemmalla puolella oli Jeesus kukkuloilla. Tuolla tavoin saatoin helposti nähdä Hänet kukkuloilla katsomassa alas järvelle päin samalla kun näin veneen ja miehet, jotka tekivät ankarasti työtä tuulta ja aaltoja päin. Hänen kuvaillessaan näkökulmani muuttui ja seurasin Häntä järven poikki sivustakatsojana.
Yhtäkkiä siihen näytti ilmestyvän sivultaan tornadon kaltainen pyörivä sylinteri ja Jeesus oli sen suulla ja se ulottui koko matkan järven poikki, ohi veneen, toisella puolella olevalle rannalle. Vasta sitten kysyin: "Herra, mitä minä näen?", Hän vastasi: "Sinä ajattelet sitä madonreikänä, ja se on se keino, jonka avulla kävelin veden päällä ja kuljetin veneen toiselle puolelle." Sen sanottuaan Hän alkoi kävellä siinä kertoen minulle kävellessään.
"Olin sanonut hyvästit miehille ja käskenyt heidän kohdata minut toisella puolella ja odotin heidän tekevän niin, minkä tähden olisin kävellyt eteenpäin heidän ohitseen." Juuri silloin näin tuon kohtauksen olevan meneillään – Jeesus katsoi, ei miehiä, vaan järven toiselle puolelle niin suoralla intensiteetillä, etten ollut koskaan aiemmin nähnyt kaikkina niinä kertoina, jolloin oli Hänet nähnyt. Hän keskittyi toiselle puolelle pääsemiseen. Saatoin nähdä tuon tunnelin, tuon pyörivän tunnelin, joka oli veden päällä ja jonka läpi Herra oli kävelemässä, se ei pitänyt sisällään tuota venettä – Jeesus vain käveli sen läpi kohti toista puolta – saatoin selvästi toisen avoimen pään avautuvan rannalle.
Sitten näin miesten huutavan peloissaan, ja Herran katse katkesi, ja Hän katsoi heidän suuntaansa. Kun Hän teki niin, tuo tunneli siirtyi niin, että vaikka Hän oli nyt poikennut alkuperäiseltä kulkuväylältään, tunneli poikkesi Hänen kanssaan ja kattoi nyt yhtäkkiä veneen ja Herran yhdessä. Siinä kohdassa Hän käski heidän olla iloisia, koska Hän on 'MINÄ OLEN', lakatkaa nyt olemasta peloissanne. Ja juuri siinä kohdassa Pietari kiipesi veneen laidan yli ja alkoi kävellä vain alkaakseen vajota – sitä oli kiehtova katsoa, sillä se oli yhtäkkiä kuin juoksuhiekkaa Pietarille. Ja Herra kumartui tarttuen häntä kädestä ja nosti hänet takaisin ylös ja he kävelivät yhdessä takaisin veneelle. Sitten yhtäkkiä vene ja miehet olivat lähestulkoon rantautuneet toiselle puolelle, veneen keulaa täytyi vain vetäistä vähän.
Opin niin paljon vain katselemalla – näkemällä Pietarin vajoavan ikään kuin lentohiekkaan vähitellen hänen katsoessaan tuulta ja aaltoja – se kertoi paljon siitä kuinka usko hiipuu. Harvoin se vain häipyy yhdessä hetkessä, vaan pikemminkin se tapahtuu sellaisessa prosessissa, jossa punnitaan tunteita ja ajatuksia, tuulta ja aaltoja suhteessa siihen tosiasiaan, että kävelet siellä, missä et koskaan ajatellut käveleväsi… niin paljon on siinä pienen pienessä osassa siitä, jonka näin.
Hän jatkoi:
"Kun käskin heidän mennä toiselle puolelle, tein niin, koska olin aiemmin tyynnyttänyt myrskyn käskylläni, kun olimme yhdessä järvellä (Matt. 8:23-27) ja he olivat samoin käyttäneet minun nimeäni parantamaan sairaat, puhdistamaan spitaalisia ja karkottamaan riivaajia (Matt. 10:1-), joten odotin heidän tekevän mitä he tiesivät, että tuli tehdä, mutta he eivät tehneet niin." Välittömästi ajattelin Joh. 6:1-6:a, joka tapahtui ennen kuin Hän ruokki nuo 5 000, Hänen kysyessään kuinka he aikoivat ruokkia ihmiset ja jae kuusi sanoo: "Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä."
Hän ei koettele meitä pahalla, mutta Hän sallii meidän olla tilanteissa, joissa meidän täytyy valita usko tai pelko, lähteä liikkeelle tehden sitä, minkä hengessä tiedämme tehdä, tai vetäytyä. Niin suuri osa Hänen kanssaan vaeltamisesta on 'tapahtukoon sinulle uskosi mukaan'. Hän sallii meidän olla tilanteissa, missä meidän täytyy valita, kuten on ollut alusta lähtien.
Hän jatkoi:
"Minulla oli tapaaminen, jota sinä kutsuisit taivaalliseksi sovituksi tapaamiseksi, toisella puolella tuohon aikaan." Se osoitti minulle jotakin, jota olisi hyvä julistaa missä tahansa saarnassa – riippumatta niistä elämässä olevasta tuulesta ja aalloista, jotka ovat jättäneet sinut jälkeen vaelluksessasi Jumalan kanssa, kun Jeesus tulee veneeseesi, olet välittömästi siinä, missä sinun olisi pitänyt alun alkaen olla – mikä tarkoittaa sitä, että aika ja ponnistelu eivät mene hukkaan etkä ole jäänyt jälkeen kuten luulet. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla tällä hetkellä ja tässä kohdassa. Muuta ajattelusi sen mukaisesti päästämällä irti siitä vanhasta ajattelusta, että olet niin kaukana jäljessä, että olet pettänyt Jumalan. Ehkä olet, mutta et ole Hänen kykynsä ulottumattomissa saada sinut pitämään elämäsi taivaalliset sovitut tapaamiset. Hän näki sinun taistelevan tuulta ja aaltoja vastaan ja nyt kun olet taas palannut Hänen luokseen, olet siellä missä sinun pitäisi olla!
Tulin myös äkillisesti tietoiseksi Hänen odotuksistaan. Koska opetuslapset olivat käyttäneet Hänen nimeään parantamaan ja karkottamaan riivaajia, ja koska he olivat jo nähneet Hänen tyynnyttävän myrskyn, Hän odotti heidän elävän todeksi noita asioita. Me näytämme niin usein vaativan muistutuksen toisensa jälkeen, rohkaisua Hengen lempeän töytäisyn jälkeen lähteäksemme liikkeelle ja tehdäksemme sen, minkä tiedämme että tulee tehdä. Hänen todellinen odotuksensa on, että me näemme sen, me teemme sen ja me teemme siitä elämäntyylimme. Päätin ottaa tulevaisuudessa käyttöön sen, minkä tiesin että tulee tehdä.
Markuksen evankeliumi lausuu näin jakeissa 51-52: " Ja he olivat mittaamattoman hämmästyneitä ja ihmettelivät, sillä heidän sydämensä olivat paatuneet, koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä." (suomennos tässä) Kerroin Hänelle ajatelleeni, että he olivat vähän kiireisiä kun olivat korjanneet tähteeksi jääneet ruoat ja taistelivat tuulta ja aaltoja vastaan, jotta heillä olisi ollut aikaa pohtia leipien ihmeettä – mutta Hänellä ei ollut mitään puolustuspuhetta tai selitystä kommenttiini liittyen, jättäen voimaan sen, mitä Hän oli välittömästi aikaisemmin sanonut.
Ja sitten Hän lopetti tuon merkillepantavan hiljaisuuden jälkeen: "Mutta vastatakseni kysymykseesi: vesi kiinteytyi jalkojeni alla astellessani."
Ensi viikolla: "Miten kävelit väkijoukkojen halki Lk. 4:29-30:ssä ja Joh. 8:58-59:ssä?" Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Jeesus ja joitakin kvanttifyysiikan juttuja, osa 2
Hei kaikki,
Tämä on osa kaksi kolmiosaisesta sarjasta, jossa kerron joistakin enemmän kvanttifysiikkaa koskevista kysymyksistäni Herralle ja Hänen antamistaan vastauksista.
Miten kävelit veden päällä?
Ja kävi niin Hänen opetettuaan minua eräässä ilmestyksessään, että Hän ohimennen kysyi: "Onko jotakin, mitä haluaisit Minulta kysyä?"
No saatatte hyvin ajatella, että kun minulla on vammainen poika, niin voisin kysyä miksi ja hänen parantumisestaan – mutta Hänellä ja minulla on ollut jo tuo keskustelu, joka pysyköön yksityisenä – tai jostakin muusta kyseenalaisesta tapahtumasta elämässäni, mutta niin ei ole. Kun olet Hengessä vaikuttaa siltä, että kysymykset, jotka nousevat esille, ovat sellaiset hengessäsi olevat kysymykset, jotka koskevat Häntä ja joiden suhteen olet ollut utelias – joten kysyin: "Miten kävelit veden päällä? Kelluitko vai kiinteytyikö vesi jalkojesi alla vai kulkiko pinnan poikki polku, joka kiinteytyi? Ja miten ja miksi kuljetit teidät kaikki sekä veneen järven poikki tuolla tavoin?"
Asiayhteyteen asettaminen – kaikki nämä asiat pyörivät mielessäni
Kolme evankeliumia kertoo kertomuksen siitä, kun Jeesus käveli veden päällä, mikä tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun Hän oli ruokkinut 5 000 miestä sekä naiset ja lapset: Matteus 14: 22 -33, Markus 6: 45 - 52, Johannes 6: 15 - 21.
Johanneksen evankeliumi kertoo, että väkijoukosta oli tullut epäjärjestyksessä oleva sakki sen jälkeen, kun se oli nähnyt leipäihmeen, ja se yritti viedä Jeesuksen väkisin ja tehdä Hänestä kuninkaan, joten Hän lähetti opetuslapset pois veneellä antaen ohjeet mennä toiselle puolelle samalla kun Hän itse suuntasi kulkunsa vuorille – päästen eroon ihmisjoukoista ja saadakseen aikaa rukoilla.
Johannes kertoo myös, että he olivat soutaneet vain 25 tai 30 kahdeksasosamailia – kahdeksasosamaili on 660 jalkaa tai 201 metriä. Joten 25 tai 30 kahdeksasosamailia on 3.1:sta 3.7:ään mailia tai 5,0 tai 6,0 kilometriä, mikä on vain noin puoliväliin järven poikki. Jae 21 kertoo meille: "Kun Hän astui veneeseen, välittömästi vene oli sillä rannalla, jonne se oli menossa." (suomennos tässä). Hän kuljetti yliluonnollisesti koko veneen ja heidät sen mukana heidän määränpäähänsä.
Markuksen evankeliumi, joka on se evankeliumi, joka kauttaaltaan käsittelee ihmissydämen epäuskoa, kertoo meille, että Jeesus 'olisi kävellyt heidän ohitseen' ja keskittyy siihen, että opetuslapset olivat epäuskossa, kun Jeesus käveli veden päällä; sydämet paatuneina epäuskossa, 'koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä' (suomennos tässä).
Matteuksen evankeliumi kertoo meille, että he näkivät Jeesuksen neljännellä yövartiolla, joka on aamukolmesta aamukuuteen, ja se on ainoa evankeliumi, joka kertoo Pietarin kävelemisestä veden päällä. Matteus kertoo, että kun he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä, Jeesus sanoi: "Olkaa iloiset. MINÄ OLEN. Lakatkaa nyt olemasta peloissanne!" (jae 27). Pietarin vastaus jakeessa 28 oli: "Herra, jos sinä olet (MINÄ OLEN), käske minua tulemaan luoksesi veden päällä!" (suomennokset tässä) Pietari ei kysellyt, oliko se Herra vai aave, hän haastoi Jeesuksen väitteen olla MINÄ OLEN – Hän, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta 2. Moos. 3:14:ssä.
Valitettavasti useimmat käännökset vesittävät tuon MINÄ OLEN ilmaisuksi 'minä se olen', mikä muuttaa kaiken – Amplified- raamatunkäännös ja jotkut harvat muut kääntävät sen tarkasti niin kuin Matteus sen kirjoitti.
Joten kun kysyin Herralta: 'Miten kävelit veden päällä?'...
Ajattelin sitä, miten se tapahtui fyysisesti, miksi Hän halusi kävellä heidän ohitseen ja miksi Hän kuljetti ihmisiä täynnä olevan veneen puolesta välistä järveä (Gennesaretin järveä). Kaikki tuo oli kietoutunut yhteen tuohon kysymykseen. Sen lisäksi halusin tietää, että kun Mk. 6:48 sanoo: 'Hän näki heidän…' vaikka he olivat kaukana järvellä keskellä yötä ja Hän yksin maalla, näkikö Hän heidät Hengessä vai oliko kuu kirkas vai oliko kello lähempänä kuutta, mikä oli lähellä auringonnousua ja Hän saattoi nähdä heidän normaalisti.
Yhtä nopeasti kuin kysyin kysymyksen, ilmestyi ikään kuin suurelle tv-kuvaruudulle näky, ja Herra seisoi tuota yötä näyttävän suorakaiteen muotoisen näkymän oikealla puolella ja kuvaili ja selitti mitä olin näkemässä. Näkökulmani oli aluksi rannan puolelta kaukaa, ikään kuin osa kolmiosta, jossa oikealla puolellani näin veneen ja miehet järvellä soutamassa lujaa tuulta päin ja vasemmalla puolella oli Jeesus kukkuloilla. Tuolla tavoin saatoin helposti nähdä Hänet kukkuloilla katsomassa alas järvelle päin samalla kun näin veneen ja miehet, jotka tekivät ankarasti työtä tuulta ja aaltoja päin. Hänen kuvaillessaan näkökulmani muuttui ja seurasin Häntä järven poikki sivustakatsojana.
Yhtäkkiä siihen näytti ilmestyvän sivultaan tornadon kaltainen pyörivä sylinteri ja Jeesus oli sen suulla ja se ulottui koko matkan järven poikki, ohi veneen, toisella puolella olevalle rannalle. Vasta sitten kysyin: "Herra, mitä minä näen?", Hän vastasi: "Sinä ajattelet sitä madonreikänä, ja se on se keino, jonka avulla kävelin veden päällä ja kuljetin veneen toiselle puolelle." Sen sanottuaan Hän alkoi kävellä siinä kertoen minulle kävellessään.
"Olin sanonut hyvästit miehille ja käskenyt heidän kohdata minut toisella puolella ja odotin heidän tekevän niin, minkä tähden olisin kävellyt eteenpäin heidän ohitseen." Juuri silloin näin tuon kohtauksen olevan meneillään – Jeesus katsoi, ei miehiä, vaan järven toiselle puolelle niin suoralla intensiteetillä, etten ollut koskaan aiemmin nähnyt kaikkina niinä kertoina, jolloin oli Hänet nähnyt. Hän keskittyi toiselle puolelle pääsemiseen. Saatoin nähdä tuon tunnelin, tuon pyörivän tunnelin, joka oli veden päällä ja jonka läpi Herra oli kävelemässä, se ei pitänyt sisällään tuota venettä – Jeesus vain käveli sen läpi kohti toista puolta – saatoin selvästi toisen avoimen pään avautuvan rannalle.
Sitten näin miesten huutavan peloissaan, ja Herran katse katkesi, ja Hän katsoi heidän suuntaansa. Kun Hän teki niin, tuo tunneli siirtyi niin, että vaikka Hän oli nyt poikennut alkuperäiseltä kulkuväylältään, tunneli poikkesi Hänen kanssaan ja kattoi nyt yhtäkkiä veneen ja Herran yhdessä. Siinä kohdassa Hän käski heidän olla iloisia, koska Hän on 'MINÄ OLEN', lakatkaa nyt olemasta peloissanne. Ja juuri siinä kohdassa Pietari kiipesi veneen laidan yli ja alkoi kävellä vain alkaakseen vajota – sitä oli kiehtova katsoa, sillä se oli yhtäkkiä kuin juoksuhiekkaa Pietarille. Ja Herra kumartui tarttuen häntä kädestä ja nosti hänet takaisin ylös ja he kävelivät yhdessä takaisin veneelle. Sitten yhtäkkiä vene ja miehet olivat lähestulkoon rantautuneet toiselle puolelle, veneen keulaa täytyi vain vetäistä vähän.
Opin niin paljon vain katselemalla – näkemällä Pietarin vajoavan ikään kuin lentohiekkaan vähitellen hänen katsoessaan tuulta ja aaltoja – se kertoi paljon siitä kuinka usko hiipuu. Harvoin se vain häipyy yhdessä hetkessä, vaan pikemminkin se tapahtuu sellaisessa prosessissa, jossa punnitaan tunteita ja ajatuksia, tuulta ja aaltoja suhteessa siihen tosiasiaan, että kävelet siellä, missä et koskaan ajatellut käveleväsi… niin paljon on siinä pienen pienessä osassa siitä, jonka näin.
Hän jatkoi:
"Kun käskin heidän mennä toiselle puolelle, tein niin, koska olin aiemmin tyynnyttänyt myrskyn käskylläni, kun olimme yhdessä järvellä (Matt. 8:23-27) ja he olivat samoin käyttäneet minun nimeäni parantamaan sairaat, puhdistamaan spitaalisia ja karkottamaan riivaajia (Matt. 10:1-), joten odotin heidän tekevän mitä he tiesivät, että tuli tehdä, mutta he eivät tehneet niin." Välittömästi ajattelin Joh. 6:1-6:a, joka tapahtui ennen kuin Hän ruokki nuo 5 000, Hänen kysyessään kuinka he aikoivat ruokkia ihmiset ja jae kuusi sanoo: "Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä."
Hän ei koettele meitä pahalla, mutta Hän sallii meidän olla tilanteissa, joissa meidän täytyy valita usko tai pelko, lähteä liikkeelle tehden sitä, minkä hengessä tiedämme tehdä, tai vetäytyä. Niin suuri osa Hänen kanssaan vaeltamisesta on 'tapahtukoon sinulle uskosi mukaan'. Hän sallii meidän olla tilanteissa, missä meidän täytyy valita, kuten on ollut alusta lähtien.
Hän jatkoi:
"Minulla oli tapaaminen, jota sinä kutsuisit taivaalliseksi sovituksi tapaamiseksi, toisella puolella tuohon aikaan." Se osoitti minulle jotakin, jota olisi hyvä julistaa missä tahansa saarnassa – riippumatta niistä elämässä olevasta tuulesta ja aalloista, jotka ovat jättäneet sinut jälkeen vaelluksessasi Jumalan kanssa, kun Jeesus tulee veneeseesi, olet välittömästi siinä, missä sinun olisi pitänyt alun alkaen olla – mikä tarkoittaa sitä, että aika ja ponnistelu eivät mene hukkaan etkä ole jäänyt jälkeen kuten luulet. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla tällä hetkellä ja tässä kohdassa. Muuta ajattelusi sen mukaisesti päästämällä irti siitä vanhasta ajattelusta, että olet niin kaukana jäljessä, että olet pettänyt Jumalan. Ehkä olet, mutta et ole Hänen kykynsä ulottumattomissa saada sinut pitämään elämäsi taivaalliset sovitut tapaamiset. Hän näki sinun taistelevan tuulta ja aaltoja vastaan ja nyt kun olet taas palannut Hänen luokseen, olet siellä missä sinun pitäisi olla!
Tulin myös äkillisesti tietoiseksi Hänen odotuksistaan. Koska opetuslapset olivat käyttäneet Hänen nimeään parantamaan ja karkottamaan riivaajia, ja koska he olivat jo nähneet Hänen tyynnyttävän myrskyn, Hän odotti heidän elävän todeksi noita asioita. Me näytämme niin usein vaativan muistutuksen toisensa jälkeen, rohkaisua Hengen lempeän töytäisyn jälkeen lähteäksemme liikkeelle ja tehdäksemme sen, minkä tiedämme että tulee tehdä. Hänen todellinen odotuksensa on, että me näemme sen, me teemme sen ja me teemme siitä elämäntyylimme. Päätin ottaa tulevaisuudessa käyttöön sen, minkä tiesin että tulee tehdä.
Markuksen evankeliumi lausuu näin jakeissa 51-52: " Ja he olivat mittaamattoman hämmästyneitä ja ihmettelivät, sillä heidän sydämensä olivat paatuneet, koska he eivät olleet pohtineet leipien ihmettä." (suomennos tässä) Kerroin Hänelle ajatelleeni, että he olivat vähän kiireisiä kun olivat korjanneet tähteeksi jääneet ruoat ja taistelivat tuulta ja aaltoja vastaan, jotta heillä olisi ollut aikaa pohtia leipien ihmeettä – mutta Hänellä ei ollut mitään puolustuspuhetta tai selitystä kommenttiini liittyen, jättäen voimaan sen, mitä Hän oli välittömästi aikaisemmin sanonut.
Ja sitten Hän lopetti tuon merkillepantavan hiljaisuuden jälkeen: "Mutta vastatakseni kysymykseesi: vesi kiinteytyi jalkojeni alla astellessani."
Ensi viikolla: "Miten kävelit väkijoukkojen halki Lk. 4:29-30:ssä ja Joh. 8:58-59:ssä?" Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed