The 7 churches of The Revelation, 1 of 4
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 1 / 4
Hei kaikki,
Herran viestit Ilmestyskirjan luvuissa kaksi ja kolme seitsemälle seurakunnalle on vuosisatojen ajan ymmärretty eri tavoin. Osa siitä, mitä Herra sanoo, näyttää hyvin ankaralta, mukaan luettuna uhkaus yhdelle seurakunnalle, että heidän nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta.
Nuo luvut ovat täynnä sellaisia kulttuuriin liittyviä viittauksia, että meiltä jäävät ne huomaamatta yli 1900 vuotta myöhemmin. Jotkut ymmärtävät nuo seitsemän seurakuntaa seurakunnan ajoiksi meidän aikamme ollessa viimeinen, Laodikean aika, rikas seurakunta, joka luuli, ettei se tarvinnut mitään. Tässä kirjoitussarjassa ei ole kyse näkemyksistä väittelemisestä, vaan tulee keskittymään kulttuurisiin seikkoihin, jotka silloin kun ne ymmärretään, saavat aikaan 'ahaa'-hetken ja 'nyt siinä on järkeä'.
Tilanne
Ilmestyskirjan 1:10:ssa apostoli Johannes, joka on karkotettu nykyajan Turkin rannikolla olevalle Patmoksen saarelle, näkee Herran näyssä. Tuotakin enemmän hän sanoo: "Minä olin Hengessä" ja näki Herran kirkkaudessa. Hän käyttää samaa termiä myöhemmin 4:2:ssa kun hän oli 'Hengessä ja kuuli äänen sanovan: Nouse ylös tänne' ja vietiin taivaaseen.
Siellä luvussa neljä hän näki Isän valtaistuimellaan, jonka yllä oli sateenkaari, kirkas kansi sen edessä ja kerubit huutamassa 'Pyhä, Pyhä, Pyhä' Hänen ympärillään. Luvussa viisi hän näkee Karitsan, joka on teurastettu, mutta on nyt elävä 'ottavan kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä' – joten näemme Isän luvussa neljä ja Herran luvussa viisi, saavan kirjakääröt ja avaavan ne yksitellen, mikä on loput Jeesuksen ilmestyksestä, 'jonka Isä antoi Hänelle'. (1:1)
Oleminen 'Hengessä' voi tarkoittaa pariakin asiaa, mukaan luettuna se, että viedään pois ruumiista taivaaseen Hengen maailmassa tai että näkee Herran kirkkaudessa – kirkkaudessa, joka voisi tappaa hauraan maallisen ruumiin, jos ihminen näkisi Herran kirkkaudessa. Meille kerrotaan Mooseksen puhuneen Jumalalle kasvoista kasvoihin niin kuin ihminen puhuu ystävälle, ja selvästi hän oli 'Hengessä', kun tuo tapahtui. Myöhemmin lihassa hänet täytyi fyysisesti siirtää kallion halkeamaan Herran kirkkaudelta suojautumiseksi. Paavali kirjoitti 2. Kor. 12:2:ssä, että kun hän meni taivaaseen, hän ei tiennyt, oliko ruumiissaan vai poissa siitä. Sellaista on silloin, kun on 'Hengessä'.
Kun on 'Hengessä', meidän maallinen ruumiimme ei vaikuta tilanteeseen ja voi kokea asioita, joita ei voisi kokea, jos olisi jäänyt ruumiiseensa. Eräänä päivänä saamme kirkastetut ruumiit, mitä Paavali selitti 1. Kor. 15:ssä, ne on tehty taivaallisesta materiaalista ja edustavat korkeampaa olemassaolon tilaa, joten voivat kestää Jumalan suojaamattoman kirkkauden. Kuten apostoli Johannes kirjoitti 1. Joh. 3:2:ssa: "...me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." tuona päivänä.
Johannes näkee Herran kirkkaudessa
Johannes sanoo 1:11:ssä, että hän oli 'Hengessä' ja kuuli takanaan äänen – Herran kirkkaudessa – sanovan: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan."
Jakeissa 16-18 Herra sanoo: "Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti" ja että Hän piti seitsemää tähteä oikeassa kädessään. Tämän merkitys on siinä, että keisari Domitianus oli laskenut liikkeelle kolikon, jossa oli hänen kuolleen poikansa kuva. Hän väitti puhuvansa kuolleelle pojalleen spiritistisessä istunnossa ja laski liikkeelle kolikon, jossa hänen kuollut poikansa pitää seitsemää tähteä, jotka edustivat seitsemää tärkeintä aluetta, jotka Rooma oli valloittanut. Joten kun Johannes näkee Jeesuksen, ja Hän sanoo: " Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti ", ja Hänellä on seitsemän tähteä oikeassa kädessään, kyse on 'provokatiivisesta' moitteesta keisarille ja vakuutuksesta uskoville siitä, että aito ja elävä kuningas on heidän kuninkaansa!
Luku 2: 1-7 on kirje Efesoon
Apt. 19 merkitsee muistiin ne ihmeelliset asiat, jotka tapahtuivat Efesossa. Se oli nykyajan Turkissa sijaitsevan 'Aasiana' tunnetun roomalaisen osavaltion tärkein kaupunki. Se oli pieni osavaltio keskilännen rannikolla ja tärkeimmät seitsemän kaupunkia ovat niitä, joille nuo kirjeet on osoitettu.
Paavalin mennessä ensimmäistä kertaa Efesokseen hän löysi noin 12 miestä, joiden oletti olevan uskovia, mutta he kertoivat hänelle kuulleensa vain Johannes Kastajasta. Kun Paavali kysyi heiltä, olivatko he saaneet Pyhän Hengen tultuaan uskoon – osoittaen meille, että usein välissä kuluu aikaa siitä, kun on uudestisyntynyt siihen, kun saa Pyhän Hengen. Minusta on hämmästyttävää, että ensitapaamisellaan näiden miesten kanssa se oli se asia, josta Paavali eniten huolehti: oletteko saaneet Pyhän Hengen tultuanne uskoon? Se oli hänelle tärkeää, ehkä hyvä pointti meillekin.
Paavali päätyi opettamaan koulussa kahden vuoden ajan ja Sana levisi kautta koko Aasian osavaltion. Tuolla alueella oli 'siesta' noin kello 11 aamulla kello neljään iltapäivällä (16:00), joten Paavali opetti todennäköisimmin silloin. Ihmiset paloivat Herralle niin, että polttivat okkultismia käsittelevät kirjansa ja aiheuttivat valtavan häiriön taloudelle.
Efesossa arvioidaan olleen noin 250.000 asukasta, ja se on kaunis jopa raunioituneena. Dianan temppeli oli yksi antiikin ajan maailman seitsemästä ihmeestä. Se oli päällystetty ja sen jalkakäytävät laatoitettu upotetulla mosaiikilla, siellä oli 24.000 istumapaikan amfiteatteri, jota on käytetty jopa nykyaikana (Elton John ja Sting ovat soittaneet siellä ja sitä käytetään yhä nykyäänkin). Kun ihmiset polttivat okkultistisia kirjojaan, siitä seurasi mellakka, ja monet kokoontuivat amfiteatteriin vaatimaan vastauksia. Paavali halusi puhua heille, mutta hänet täytyi viedä pois kaupungista oman turvallisuutensa vuoksi.
Kun kaupungissa kerran oli 250.000 asukasta, olen nähnyt arvioita siitä, että jotta talouteen olisi vaikutettu siinä määrin, että puhkeaisi mellakka, noin 10 % tai 25.000 asukasta oli luultavasti uskovia. Se on valtava määrä! Paavalin myöhemmissä kirjeissä Timoteukselle oli kyse resurssien järjestämisestä tuon ajan (koti-) seurakuntien kesken ja siitä, kuinka kasvattaa johtajia, kuinka käsitellä puutteenalaisia ja paljon enemmän. Jos ajattelemme jokaisessa kotiseurakunnassa olleen 50 ihmistä, täytyi organisoida 500 kotiseurakuntaa, ja jotkut alkoivat kokopäiväiseen palvelutyöhön palvellen ja koordinoiden resursseja kaikkia tarpeita ajatellen.
Timoteus kuoli Efesossa vuonna 97, pian sen jälkeen, kun Johannes karkotettiin Patmokselle. Hän julisti väkijoukolle, joka sitten hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hakkasi hänet armottomasti, ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin vammoihinsa.
Vähän Timoteuksen kuoleman jälkeen Johannes saa sanan Herralta Efesoa varten: "Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Tee parannus." Hanki se takaisin. Teet hyviä asioita, mutta sydämessäsi tee parannus ja aseta minut takaisin sydämesi valtaistuimelle, kirjaimellisesti. Hän käski muistamaan menneitä päiviä ja se on hyvä ohje meille. Uskonto tekee meistä 'ihmissuorittajia' 'ihmisolentojen' sijaan. Ja siihen Efeso oli syypää: he olivat sydämessään hylänneet ensimmäisen rakkautensa, vaikka vielä tekivät hyviä asioita toisille. Ulkopuolelta katsottuna kaikki näytti hyvältä, mutta Herra näkee sydämen.
Hän kehui heitä myös siitä, että he vihasivat nikolaiittain opetuksia, mitä myös Hän vihaa. Tuosta sanasta on väitelty vuosisatoja, sillä se tarkoittaa 'ihmisten/ihmisistä voittoa'. Nike-yrityksellä ja nimellä Nicolas on sama juuri – siten ihmisten/ihmisistä (maallikot) 'voitto' (nike) - nikolaiitta.
Tämä tuntuisi osoittavan, että kyse oli kasvavasta taipumuksesta muodostaa hierarkia, ottaa auktoriteetti ja osallistuminen pois ihmisiltä. Se monimutkaistaisi heidän yksinkertaiset koteihin kokoontumiset, muuttaisi ne lähemmäksi nykypäivän auditoriorakennetta – siihen, että yksi ihminen puhuu jokaisessa kokouksessa ja muutamalla harvalla olisi auktoriteetti tehdä myös niin. Ja jotkut ilman tuota auktoriteettia osallistuisivat. Voisi väittää, että tuo taipumus hierarkiaa kohtaan tuli täysimääräiseksi, kun kristinusko laillistettiin noin 200 vuotta myöhemmin. Konstantinus otti haltuunsa pakanatemppelit ja muutti ne Jumalan kansan rakennuksiksi, kutsui ihmiset pois kotikokouksista – tuo uusi rakenne vaati sellaisen hierarkian kuten pakanoilla oli tuollaiselle rakenteelle.
Jeesus uhkasi työntää pois heidän lampunjalkansa, elleivät he tekisi parannusta. Hän lopettaisi tuon seurakunnan, jos he jatkaisivat erheessään – tuo oli uhkaus. Gootit tosiaankin tuhosivat Efeson 262 ja myöhemmin se hylättiin, kun sen satama liettyi. Nykyään se on raunioina.
Tästä voimme oppia sen, että he olivat hylänneet sydämessään intonsa Herran puoleen samalla kun he yhtä tekivät 'kristillisiä' asioita. He (ehkä) olivat tulleet laiskoiksi ja sallivat valittujen yksilöiden kertoa heille, mitä Jumala sanoin sen sijaan, että olisi ollut sitä osallistumiseen suuntautuva kotiseurakuntamuoto, jossa jaetaan sitä, mitä Herra tekee heidän sydämessään. Jeesus päättää ohjeensa 2:7:ssä: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo..."
Sama on totta meidän ajassamme: jotkut epäilemättä lukivat kirjeen, jonka Johannes heille lähetti ja tekivät parannukset. Toisilla ei ollut 'korvaa kuulla, mitä Henki sanoo', ja jatkoivat entiseen tapaan. Mitä tulee meille, älä viritä syyllisyyttä tai tuomiota tai epäile itseäsi, sillä se ei ole Hengen aikaan saamaa sinussa. Herra antaa synnintunnon, ei tuomitse. Synnintunnossa on kyse Jumalasta ja se tuo meidät Hänen luokseen. Tuomitsemisessa on kyse sinusta ja se ajaa sinut pois Jumalan luota.
Lisää kaupunkeja, lisää oppia saatavaksi ensi kerralla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 1 / 4
Hei kaikki,
Herran viestit Ilmestyskirjan luvuissa kaksi ja kolme seitsemälle seurakunnalle on vuosisatojen ajan ymmärretty eri tavoin. Osa siitä, mitä Herra sanoo, näyttää hyvin ankaralta, mukaan luettuna uhkaus yhdelle seurakunnalle, että heidän nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta.
Nuo luvut ovat täynnä sellaisia kulttuuriin liittyviä viittauksia, että meiltä jäävät ne huomaamatta yli 1900 vuotta myöhemmin. Jotkut ymmärtävät nuo seitsemän seurakuntaa seurakunnan ajoiksi meidän aikamme ollessa viimeinen, Laodikean aika, rikas seurakunta, joka luuli, ettei se tarvinnut mitään. Tässä kirjoitussarjassa ei ole kyse näkemyksistä väittelemisestä, vaan tulee keskittymään kulttuurisiin seikkoihin, jotka silloin kun ne ymmärretään, saavat aikaan 'ahaa'-hetken ja 'nyt siinä on järkeä'.
Tilanne
Ilmestyskirjan 1:10:ssa apostoli Johannes, joka on karkotettu nykyajan Turkin rannikolla olevalle Patmoksen saarelle, näkee Herran näyssä. Tuotakin enemmän hän sanoo: "Minä olin Hengessä" ja näki Herran kirkkaudessa. Hän käyttää samaa termiä myöhemmin 4:2:ssa kun hän oli 'Hengessä ja kuuli äänen sanovan: Nouse ylös tänne' ja vietiin taivaaseen.
Siellä luvussa neljä hän näki Isän valtaistuimellaan, jonka yllä oli sateenkaari, kirkas kansi sen edessä ja kerubit huutamassa 'Pyhä, Pyhä, Pyhä' Hänen ympärillään. Luvussa viisi hän näkee Karitsan, joka on teurastettu, mutta on nyt elävä 'ottavan kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä' – joten näemme Isän luvussa neljä ja Herran luvussa viisi, saavan kirjakääröt ja avaavan ne yksitellen, mikä on loput Jeesuksen ilmestyksestä, 'jonka Isä antoi Hänelle'. (1:1)
Oleminen 'Hengessä' voi tarkoittaa pariakin asiaa, mukaan luettuna se, että viedään pois ruumiista taivaaseen Hengen maailmassa tai että näkee Herran kirkkaudessa – kirkkaudessa, joka voisi tappaa hauraan maallisen ruumiin, jos ihminen näkisi Herran kirkkaudessa. Meille kerrotaan Mooseksen puhuneen Jumalalle kasvoista kasvoihin niin kuin ihminen puhuu ystävälle, ja selvästi hän oli 'Hengessä', kun tuo tapahtui. Myöhemmin lihassa hänet täytyi fyysisesti siirtää kallion halkeamaan Herran kirkkaudelta suojautumiseksi. Paavali kirjoitti 2. Kor. 12:2:ssä, että kun hän meni taivaaseen, hän ei tiennyt, oliko ruumiissaan vai poissa siitä. Sellaista on silloin, kun on 'Hengessä'.
Kun on 'Hengessä', meidän maallinen ruumiimme ei vaikuta tilanteeseen ja voi kokea asioita, joita ei voisi kokea, jos olisi jäänyt ruumiiseensa. Eräänä päivänä saamme kirkastetut ruumiit, mitä Paavali selitti 1. Kor. 15:ssä, ne on tehty taivaallisesta materiaalista ja edustavat korkeampaa olemassaolon tilaa, joten voivat kestää Jumalan suojaamattoman kirkkauden. Kuten apostoli Johannes kirjoitti 1. Joh. 3:2:ssa: "...me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." tuona päivänä.
Johannes näkee Herran kirkkaudessa
Johannes sanoo 1:11:ssä, että hän oli 'Hengessä' ja kuuli takanaan äänen – Herran kirkkaudessa – sanovan: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan."
Jakeissa 16-18 Herra sanoo: "Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti" ja että Hän piti seitsemää tähteä oikeassa kädessään. Tämän merkitys on siinä, että keisari Domitianus oli laskenut liikkeelle kolikon, jossa oli hänen kuolleen poikansa kuva. Hän väitti puhuvansa kuolleelle pojalleen spiritistisessä istunnossa ja laski liikkeelle kolikon, jossa hänen kuollut poikansa pitää seitsemää tähteä, jotka edustivat seitsemää tärkeintä aluetta, jotka Rooma oli valloittanut. Joten kun Johannes näkee Jeesuksen, ja Hän sanoo: " Minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti ", ja Hänellä on seitsemän tähteä oikeassa kädessään, kyse on 'provokatiivisesta' moitteesta keisarille ja vakuutuksesta uskoville siitä, että aito ja elävä kuningas on heidän kuninkaansa!
Luku 2: 1-7 on kirje Efesoon
Apt. 19 merkitsee muistiin ne ihmeelliset asiat, jotka tapahtuivat Efesossa. Se oli nykyajan Turkissa sijaitsevan 'Aasiana' tunnetun roomalaisen osavaltion tärkein kaupunki. Se oli pieni osavaltio keskilännen rannikolla ja tärkeimmät seitsemän kaupunkia ovat niitä, joille nuo kirjeet on osoitettu.
Paavalin mennessä ensimmäistä kertaa Efesokseen hän löysi noin 12 miestä, joiden oletti olevan uskovia, mutta he kertoivat hänelle kuulleensa vain Johannes Kastajasta. Kun Paavali kysyi heiltä, olivatko he saaneet Pyhän Hengen tultuaan uskoon – osoittaen meille, että usein välissä kuluu aikaa siitä, kun on uudestisyntynyt siihen, kun saa Pyhän Hengen. Minusta on hämmästyttävää, että ensitapaamisellaan näiden miesten kanssa se oli se asia, josta Paavali eniten huolehti: oletteko saaneet Pyhän Hengen tultuanne uskoon? Se oli hänelle tärkeää, ehkä hyvä pointti meillekin.
Paavali päätyi opettamaan koulussa kahden vuoden ajan ja Sana levisi kautta koko Aasian osavaltion. Tuolla alueella oli 'siesta' noin kello 11 aamulla kello neljään iltapäivällä (16:00), joten Paavali opetti todennäköisimmin silloin. Ihmiset paloivat Herralle niin, että polttivat okkultismia käsittelevät kirjansa ja aiheuttivat valtavan häiriön taloudelle.
Efesossa arvioidaan olleen noin 250.000 asukasta, ja se on kaunis jopa raunioituneena. Dianan temppeli oli yksi antiikin ajan maailman seitsemästä ihmeestä. Se oli päällystetty ja sen jalkakäytävät laatoitettu upotetulla mosaiikilla, siellä oli 24.000 istumapaikan amfiteatteri, jota on käytetty jopa nykyaikana (Elton John ja Sting ovat soittaneet siellä ja sitä käytetään yhä nykyäänkin). Kun ihmiset polttivat okkultistisia kirjojaan, siitä seurasi mellakka, ja monet kokoontuivat amfiteatteriin vaatimaan vastauksia. Paavali halusi puhua heille, mutta hänet täytyi viedä pois kaupungista oman turvallisuutensa vuoksi.
Kun kaupungissa kerran oli 250.000 asukasta, olen nähnyt arvioita siitä, että jotta talouteen olisi vaikutettu siinä määrin, että puhkeaisi mellakka, noin 10 % tai 25.000 asukasta oli luultavasti uskovia. Se on valtava määrä! Paavalin myöhemmissä kirjeissä Timoteukselle oli kyse resurssien järjestämisestä tuon ajan (koti-) seurakuntien kesken ja siitä, kuinka kasvattaa johtajia, kuinka käsitellä puutteenalaisia ja paljon enemmän. Jos ajattelemme jokaisessa kotiseurakunnassa olleen 50 ihmistä, täytyi organisoida 500 kotiseurakuntaa, ja jotkut alkoivat kokopäiväiseen palvelutyöhön palvellen ja koordinoiden resursseja kaikkia tarpeita ajatellen.
Timoteus kuoli Efesossa vuonna 97, pian sen jälkeen, kun Johannes karkotettiin Patmokselle. Hän julisti väkijoukolle, joka sitten hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hakkasi hänet armottomasti, ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin vammoihinsa.
Vähän Timoteuksen kuoleman jälkeen Johannes saa sanan Herralta Efesoa varten: "Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Tee parannus." Hanki se takaisin. Teet hyviä asioita, mutta sydämessäsi tee parannus ja aseta minut takaisin sydämesi valtaistuimelle, kirjaimellisesti. Hän käski muistamaan menneitä päiviä ja se on hyvä ohje meille. Uskonto tekee meistä 'ihmissuorittajia' 'ihmisolentojen' sijaan. Ja siihen Efeso oli syypää: he olivat sydämessään hylänneet ensimmäisen rakkautensa, vaikka vielä tekivät hyviä asioita toisille. Ulkopuolelta katsottuna kaikki näytti hyvältä, mutta Herra näkee sydämen.
Hän kehui heitä myös siitä, että he vihasivat nikolaiittain opetuksia, mitä myös Hän vihaa. Tuosta sanasta on väitelty vuosisatoja, sillä se tarkoittaa 'ihmisten/ihmisistä voittoa'. Nike-yrityksellä ja nimellä Nicolas on sama juuri – siten ihmisten/ihmisistä (maallikot) 'voitto' (nike) - nikolaiitta.
Tämä tuntuisi osoittavan, että kyse oli kasvavasta taipumuksesta muodostaa hierarkia, ottaa auktoriteetti ja osallistuminen pois ihmisiltä. Se monimutkaistaisi heidän yksinkertaiset koteihin kokoontumiset, muuttaisi ne lähemmäksi nykypäivän auditoriorakennetta – siihen, että yksi ihminen puhuu jokaisessa kokouksessa ja muutamalla harvalla olisi auktoriteetti tehdä myös niin. Ja jotkut ilman tuota auktoriteettia osallistuisivat. Voisi väittää, että tuo taipumus hierarkiaa kohtaan tuli täysimääräiseksi, kun kristinusko laillistettiin noin 200 vuotta myöhemmin. Konstantinus otti haltuunsa pakanatemppelit ja muutti ne Jumalan kansan rakennuksiksi, kutsui ihmiset pois kotikokouksista – tuo uusi rakenne vaati sellaisen hierarkian kuten pakanoilla oli tuollaiselle rakenteelle.
Jeesus uhkasi työntää pois heidän lampunjalkansa, elleivät he tekisi parannusta. Hän lopettaisi tuon seurakunnan, jos he jatkaisivat erheessään – tuo oli uhkaus. Gootit tosiaankin tuhosivat Efeson 262 ja myöhemmin se hylättiin, kun sen satama liettyi. Nykyään se on raunioina.
Tästä voimme oppia sen, että he olivat hylänneet sydämessään intonsa Herran puoleen samalla kun he yhtä tekivät 'kristillisiä' asioita. He (ehkä) olivat tulleet laiskoiksi ja sallivat valittujen yksilöiden kertoa heille, mitä Jumala sanoin sen sijaan, että olisi ollut sitä osallistumiseen suuntautuva kotiseurakuntamuoto, jossa jaetaan sitä, mitä Herra tekee heidän sydämessään. Jeesus päättää ohjeensa 2:7:ssä: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo..."
Sama on totta meidän ajassamme: jotkut epäilemättä lukivat kirjeen, jonka Johannes heille lähetti ja tekivät parannukset. Toisilla ei ollut 'korvaa kuulla, mitä Henki sanoo', ja jatkoivat entiseen tapaan. Mitä tulee meille, älä viritä syyllisyyttä tai tuomiota tai epäile itseäsi, sillä se ei ole Hengen aikaan saamaa sinussa. Herra antaa synnintunnon, ei tuomitse. Synnintunnossa on kyse Jumalasta ja se tuo meidät Hänen luokseen. Tuomitsemisessa on kyse sinusta ja se ajaa sinut pois Jumalan luota.
Lisää kaupunkeja, lisää oppia saatavaksi ensi kerralla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed