Relationships and getting along #3, The Momma ride
Ihmissuhteet ja toimeen tuleminen, osa 3, Mammakyyti
Hei kaikki,
Sen jälkeen, kun isäni oli jättänyt perheemme ollessani 11-vuotias, mutta ennen kuin tulin tuntemaan taivaallisen Isäni noin viisi vuotta myöhemmin, Isä oli niin hyvä, että järjesti elämääni useita jumalisia miehiä, joilla oli valtavan suuri positiivinen vaikutus nuoreen ja särkevään sydämeeni. Yhtä noista miehistä kutsun vielä nytkin nimellä 'Del-setä'. Hän ja hänen vaimonsa 'Betsy-täti' avasivat kotinsa ja elämänsä minulle ja perheelleni ja myöhemmin Barbille kun olimme seurustelevia teinejä. Heidän vanhin poikansa, joka oli suunnilleen minun ikäiseni, oli hyvä ystävä silloin ja olemme yhä.
Yksi tavoista, joilla he ottivat minut ja perheemme mukaan, oli joka kesä kutsua meidät heidän järvenrantahuvilalleen, jonne oli ajoaikaa vain tunti 15 minuuttia kodeistamme. Jokunen perhe tuosta ystäväpiiristä oli ostanut kodin vieri vierestä järven rannalta, joten kun kaikki olivat siellä yhtä aikaa ja laski kaikki perheet ja lapset, meidän kokonaismääräksemme tuli arvatakseni lähemmäs 40 henkeä.
Del-sedällä oli iso 'kannellinen vene', toisin sanoen vene, jossa oli tavallinen lasikuiturunko, mutta koko yläosa oli yhtä tasaista kantta, jota ympäröi kaide ja tilaa sillä oli ehkä 15-20 ihmiselle. Veneilyä ja vesiurheilua ja kaikenikäisten lasten juoksentelua ympäriinsä kaikenlaisine tarpeineen täynnä olleen päivän jälkeen iltaan tultaessa aikuiset kaipasivat kipeästi aikaa olla pois tömistävän lapsikatraan luota.
Noin tunti ennen auringonlaskua Del-setä kuulutti kaikkien kuullen: 'Mammakyyti!', mikä oli signaali aikuisille alkaa kokoontua yhteen, ja me teinit ja melkein teinit jätettiin vastaamaan nuoremmista lapsista samalla kun kaikki aikuiset kokoontuivat veneelle hidasta noin tunnin kestänyttä järvellä risteilyä varten (virkistävä juoma kädessä) – tunti rauhaa ja hiljaisuutta aivan keskenään – ennen kuin heidän täytyi palata viemään pienet pesulle ja nukkumaan. Tietysti me teineinä ulkoisesti valitimme tuota illan tunnin kestänyttä rituaalia, jolloin vahdimme nuorempia sisaruksiamme, mutta sisällämme: 'tunti ilman mitään aikuisten valvontaa!!!!' - jippii!
Mammakyydit olivat meille mysteeri. Miksi aikuiset tarvitsivat niitä? Mitä niillä saatiin aikaan? Mitä itse asiassa aikuiset puhuivat noin tunnin ajan?
Muurahaiset ja vapaa-ajan pyhyys
Ulkonaisesti minun teini-ikäisen mielelleni, ja luulen myös Barbista tuohon aikaan, noista mammakyydeistä ei ollut mitään hyötyä. Mutta kun tultiin aikaan, jolloin olimme naimisissa ja meillä oli kolme pientä poikaa ja olimme pastoreina coloradolaisessa maalaisseurakunnassa, syyt teini-vuosiemme aikuisten reissuihin tulivat täysin selviksi.
Joko Barb katsoi minua ja sanoi "tarvitsen mammakyydin" tai näin sen hänen kasvoillaan ja laupiaasti kuulutin "mammakyyti!" pojille – mikä sisämaassa olevassa Coloradossa tarkoitti sitä, että mentiin autoon ja ajettiin avoimelle preerialle tai ylös vuorille, oli niin tai näin, mamman täytyi päästä talosta ulos. Meitä odotti aina seikkailu – oli lisko, joka huomata, preeriakoira, jota katsoa, antilooppi laiduntamassa lähellä, ehkäpä villikalkkunaparvi. Ja aina oli fyysistä aktiviteettia kävelyn, kukkuloille kiipeämisen ja alas laaksoihin kapuamisen muodossa, vankkuripyörien uran jälkien katselua preerialla 100 vuotta sitten olleiden uudisasukkaiden jäljiltä, muinaisia taidekuvia kiviseinämillä ja niin edelleen. Joskus kun Barb vain tarvitsi aikaa olla yksin, hän ilmoitti 'mammakyyti' ja lähti pyörällään muutaman tunnin ajelulle maalaisteille preerian halki.
Keskittymiskohteemme muutos mielessä ja fyysisesti sai aikaan ihmeitä asenteellemme ja fyysiselle energiallemme. Iltaisin tapahtuneet automatkat tuntemattomaan olivat itse asiassa osa sitä raamatullista esimerkkiä, joka alkoi luomisessa, kun Jumala päätti olevansa valmis kuuden päivän jälkeen ja seitsemäntenä lepäsi Maa-projektista. Kyse ei ollut siitä, että Hän olisi ollut väsynyt, hepreaksi viitataan siihen, että Hän yksinkertaisesti lakkasi. Lepo merkitsee, että lakkaa tekemästä jotakin. Jopa silloin Hän asetti meille esimerkin, sillä Jeesus tulisi myöhemmin huomauttamaan:
"Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten." Mk. 2:27
Meidän ei ole määrä palvella päivää, vaan päivä palvelee meitä. Lepopäivä asetettiin meidän hyväksemme, ja minulta vei vuosia ymmärtää se viisaus ja arvo, mikä ajan varaamisessa levolle on. Meidän luontainen taipumuksemme on tuottaa jotakin ja vapaa-aika tuntuu olevan sitä vastaan. Mutta pidän Sakarja 4:1-6:n esimerkistä, jossa nähdään kaksi oliivipuuta, jotka tuottavat öljyä, joka valuu suureen vatiin. Tuo suuri vati valuttaa öljynsä lamppuun, joka palaa Jumalan liekillä. "Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot."
Läksy on, että pysy ensin yhteydessä oliiviöljyn lähteeseen – öljyn edustaessa Pyhää Henkeä, ja seuraava on se, että henkemme on se vati, joka voi antaa polttoainetta lampulle ja palaa kirkkaasti Herralle, JOS vati vuotaa yli öljyä lamppuun (meidän sielumme). Toisin sanoen, meidän tulee antaa ihmisille ylivuotava osa, mutta se, mikä on vadissa, on meitä varten. Anna heille vain ylivuotava osa, älä koskaan sitä, mikä on vadissa. Se on sinua itseäsi varten. Olemme kaikki olleet siinä tilanteessa – tilanteessa, jossa oma polttoaineemme on vähissä, energiatasomme on nollilla ja meidän täytyy ladata itsemme uudelleen. Siitä on kyse sapatinlevossa – vadin täyttämisestä uudelleen tilaan, jossa se vuotaa yli.
Eräänä päivänä luin muurahaisista tutkimuksen, joka muutti elämäni. Useimmat kristityt muistavat Salomonin sanovan sananlaskuissa, että tulisi mennä ‘muurahaisen tykö, katso sen menoja’ ja viisastua (Sananlaskut 6:6).
Mutta tämä tutkimus paljasti, että muurahaiset jakavat päivänsä kolmeen osaan. Kolmanneksen päivästä ne tekevät ahkerasti työtä, toisen kolmanneksen päivästä ne tekevät kevyttä työtä pesän lähistöllä ja viimeisen kolmanneksen ne lepäävät. Hmmm….Mammakyydit. Päivästä 1/3 käyttäminen lepoon, 1/3 kevyeen työhön, 1/3 raskaan työn tekemiseen. Hmmm…tasapaino.
Mammakyytejä koskeva pointtini on yksinkertaisesti tämä
Järjestä aikaa omalle versiollesi mammakyydistä – jonkin verran aikaa latautumiseen, lepoon, latautumiseen – kyllä, ole kuin muurahainen. Jaa päiväsi kolmasosiin päivittäin tasapainon saadaksesi. Kun Paavali oli Efesossa (Apt. 19), ja meille kerrotaan hänen opettaneen päivittäin Tyrannuksen koulussa, tiedämme historiasta ja kulttuurista, että Efesossa ihmiset tekivät lujasti töitä auringonnoususta noin klo 11:een. Sitten he pitivät taukoa noin klo 4:än iltapäivällä (16.00) – epäilemättä Paavali opetti juuri aamupäivän klo 11 ja iltapäivän klo 4 välisenä aikana. Neljän jälkeen ihmiset palasivat töihin muutamaksi tunniksi päivän päätteeksi. Minusta se näyttää päivän jakamiselta kolmasosiksi. Aamulla lujaa työtä, sitten pidä taukoa, palaa kevyeen työhön. Tehty.
Ota selville, mikä toimii omalla kohdallasi äläkä tuomitse toisia – vaan arvioi itseäsi sen suhteen, toimitko kehosi hyödyksi. Löydä oma mammakyytisi, ja hyppää mukaan.
Uusi tapahtuma elämästämme ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed