The Lord's Supper, 3 of 3, early death if done wrong.
Herran ehtoollinen, osa 3/3, varhainen kuolema, jos toimittu väärin.
Hei kaikki,
Päätimme viime viikolla joidenkin Korintissa olleiden ongelmien luettelemiseen.
Kaikkien niiden jälkeen Paavalin täytyi SITTEN käsitellä heidän ennakkoluulojaan koskien rodullisia, asemaan liittyviä ja kulttuurisia eroavaisuuksia.
Oli ryhmä, joka kieltäytyi syömästä toisten kanssa, kuten 11:17-34:ssä on käsitelty. Jakeessa 22 Paavali kysyy:
"Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa…?" Sanaksi 'halveksia' käännetty ilmaus tarkoittaa halveksuntaa, ylenkatsomista, loukkaamista. Se tulee sanoista kata (huono, negatiivinen) ja phroneo, tunteilla ajatteleminen. Lyhyesti sanottuna asenne. Mutta heidän (huono) asenteensa jotakuta toista kohtaan, joka on erilainen kuin he itse, oli myös huono asenne Kristusta kohtaan.
He tunsivat olevansa parempia kuin toiset.
He eivät pitäneet tietyistä henkilöistä, joten he keksivät itselleen oikeutuksen sille, miksi tunsivat tuolla tavalla. Heidän tunteensa kertoivat heille, miten tehdä päätöksiä ja millainen asenne omata. Raamattu opettaa meille, että kerromme tunteille, miten ajatella ja miten tulla tahtomme kontrollin alaisuuteen.
Ehkä heidän äitinsä vihasi tuota tiettyä ryhmää, heidät kasvatettiin niin, joten myös he vihaavat heitä. Se, että on Kristuksessa ja rakastaa niitä, jotka ovat erilaisia, oli heille haaste.
Tuossa suuressa kansainvälisessä Korintin merisatamassa laivanvarustajat ja kauppiaat eivät usein seurustelleet niiden kanssa, jotka toimivat ahtaajina tai merimiehinä samoin kuin juutalaiset eivät koskaan syöneet pakanoiden kanssa*. Kuitenkin kaikki kolme ihmisryhmää kohtasi nyt roomalaisen Justuksen kodissa Apt. In 18: 7-8 ylistääkseen Jeesusta. *Gal. 2: 12-14
Heidän täytyi oppia keskittymään Hänen, joka oli heille yhteistä, ei eroavaisuuksiinsa. Heidän täytyi oppia 'tuntemaan armo' toisissaan ja 'antaa yhteisen työn merkiksi kättä', kuten Pietari Paavalille Gal. 2:9:ssä.
Jakeissa 23-27 Paavali kirjoittaa nuo usein toistetut Jeesuksen sanat Hänen viimeisellä ateriallaan, ja sitten sanoo näin: "oka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön..."
Kreikaksi se näyttää tältä:
"Hän joka syö ja juo erottamatta Ruumista (ts. Seurakuntaa) tuossa kokoontumisessa, syö ja juo tuomion itselleen; sillä jos me tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi."
"Tutkimme itseämme" tarkoittaa rehellistä sydämemme arvioimista. Tämä ei ole taivas vai helvetti –tuomio, vaan maan päällä tapahtuva tuomio, koska he tietävät sen uhrauksen, jonka Herra teki antaakseen heille anteeksi, ja kuitenkin tekopyhyydessään he eivät halua antaa anteeksi toisille.
Muistakaa, että tuomion ensimmäinen taso on itsensä tuomitseminen.
Kun teit Jeesuksesta Herrasi, tuomitsit itsesi, joten et tule kärsimään pahempaa tuomiota. Kun myönnämme syntimme Herralle, tuomitsemme itsemme. Kun pyydämme anteeksi niiltä, joille olemme tehneet vääryyttä, tuomitsemme itsemme. Noita asioita, joista olemme jo itsemme tuominneet, ei tulla muistamaan sinä päivänä, jolloin seisomme Herran edessä.
Jos emme tee niin, seuraava tuomion taso on kärsiä tekojemme seuraukset. Jos emme opi läksyämme, kohtaamme saman asian myöhemmin. Jumala on oikeudenmukainen, ja jos me sanomme tuntevamme Hänet, muttemme tee oikein, on oikein, että Hän sallii meidän kokea tekojemme seuraukset.
Tässä asiayhteydessä ne, jotka pitivät kiinni ennakkoluuloistaan ja kieltäytyivät tuomitsemasta itseään, erottavat itsensä Herran uhrin hyödyistä. Niinpä he avaavat itsensä kestämään ennakkoluulon seuraukset ennakkoluulon ollessa yksi anteeksiantamattomuuden muoto. Paavali kirjoitti oikeastaan, että anteeksiantamattomuus/ennakkoluulo avaa meidät sairauksille ja heiveröisyydelle:
"Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." jakeet 29-31
Immuunijärjestelmä vaarantunut?
Kumpikin 'heikoksi' ja 'sairaalloiseksi' käännetty sana merkitsee, haurasta, heikkoa, heiveröistä terveyttä, vaivaista. Paavali liittää suoraan heidän ennakkoluulonsa heidän heikentyneeseen 'immuunijärjestelmäänsä', tai yleiseen taipumukseen olla sairas. Hän sanoi, että se johtuu siitä, että kun vastaanotatte Herran ehtoollisen ennakkoluulo sydämessänne, tulette syylliseksi kieltäytymällä antamasta anteeksi niin kuin Kristus antoi teille anteeksi, joten elämänne on teidän omissa käsissänne. Lyhyesti sanottuna, teidät tuomitaan, koska kieltäydyitte tuomitsemasta itseänne.
Se on noin yksinkertaista. Ihmiset haluavat 'lämpimän ja tunteisiin vetoavan' Jeesuksen, mutta todellisuus on, kuten kaikkialla Uuden testamentin kirjeissä opetetaan, että Herra antaa ihmiselle sen mikä on oikein. Kyse ei ole mistään pelistä. Olen havainnut, että nopeasti anteeksi antavat ihmiset tai ne, jotka eivät pidä kiinni loukkaantuneena olemisesta, vilustuvatkin harvoin. (Kaikkien asioiden ollessa yhdenvertaiset: jos sinulla on lapsia, he tunnetusti tartuttavat toisensa helposti, joten vilustuminen ei tarkoita, että jollakulla on sydämen tilaan liittyviä ongelmia – käytän vain Korinttia esimerkkinä).
Mitä tapahtuu, jos kannamme nuo ennakkoluulot mukanamme hautaamme?
Paavali oli kuvannut sen heille aiemmin 1. Kor. 3: 1-15:ssa. Hän käsitteli heidän riitojaan ja erimielisyyksiään sanoen, että se oli puuta, heinää ja olkia, joka, jos se kannettaisiin kuolemaan, palaisi pois, kun he seisoisivat Herran edessä. Mutta he itse pelastuisivat, hän sanoi, mutta niin kuin se, joka oli tullut tulen läpi, jossa kaikki omaisuus oli palanut poroksi.
Hän neuvoi heitä tekemään parannuksen, korjaamaan tilanteen, panemaan syrjään erimielisyydet ja riidat ja sen kautta saamaan voiton kypsymättömyydestään ja tunnepohjaisesta järkeilystään. Nuo voitot olisivat kuin kultaa, hopeaa ja jalokiviä Herran edessä.
Vastaanota parantuminen vastaanottaessasi Herran ehtoollisen
Meidän ei odoteta tutkivan koko elämäämme jokaista pienen pientä asiaa myöten, joka sydämessämme on väärin, sillä korinttilaisten ongelmat olivat yleisesti tunnettuja ja koko siellä olevan Kristuksen ruumiin tuntemia. Johannes kirjoitti 1. Joh. 3:20:ssa, että jos sydämemme meidät 'tuomitsee', Jumala on suurempi kuin sydämemme. Kreikan sana tuomita koostuu sanoista 'kata', joka on 'vastaan', ja 'gnosis', joka merkitsee 'tietää'. Toisin sanoen, älkää ruvetko etsimään jotakin, josta luulette Jumalan olevan teille 'vihainen', jos Hän haluaa teidän käsittelevän jotakin, Hän kertoo sen teille – tulette sen tietämään ilman, että kaivelette muistianne ja kokemaanne löytääksenne jotakin.
Ne jotka valmistavat sydämensä oikealle tolalle varmistaakseen, etteivät pidä kiinni mistään anteeksiantamattomuudesta, muistaen Herran uhrin heidän puolestaan ja kaikkien heidän ympärillään olevien puolesta, he voivat vastaanottaa parantumisen vastaanottaessaan Herran ehtoollisen. Me erotamme asianmukaisesti Herran ruumiin Kristuksen ruumiiksi ja erotamme myös sen, että 'Hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet'.
Noin vuonna 1980 kuulin ensimmäistä kertaa Herran palvelijan mainitsevan parantumisen ehtoollista vastaanotettaessa, ja niinpä myöhemmin, kun olin vilustunut, testasin asian – voi tuota nuoruuden hullutusta (olin noin 22 tuohon aikaan ja tuntenut Herran vain kuutisen vuotta). Ajoitus oli täydellinen. Olin vilustunut ja minulla oli nuha ja vähäinen yskä ja muistin mitä tuo Herran palvelija sanoi. Varmistuttuani, ettei minussa ollut mitään anteeksiantamattomutta, vääriä asenteita tai ennakkoluuloja, sen jälkeen muistelin, että 'Hänen haavojensa kautta olin parantunut', ja vastaanotin Herran ehtoollisen. Tuohon iltapäivään tultaessa vilustumiseni oli poissa. Jippii!
Tämä ei ole kaava, mutta minulle se todisti sen Raamatun kohdan, jota olemme tutkineet. Se, että Herran ehtoollisen vastaanottaminen on meidän taholtamme vakava teko. Se saa meidät panemaan syrjään elämän häiriötekijät, elämän taakat, menneen viikon kuorman, saa meidät uudelleen keskittymään Hänen uhriinsa ja sen tähden rakkauteemme niitä ympärillämme olevia kohtaan, jotka myös vaeltavat Hänen kanssaan.
Kirja toisensa jälkeen on kirjoitettu tästä aiheesta, mutta toivon tämän olleen siunaus. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Herran ehtoollinen, osa 3/3, varhainen kuolema, jos toimittu väärin.
Hei kaikki,
Päätimme viime viikolla joidenkin Korintissa olleiden ongelmien luettelemiseen.
Kaikkien niiden jälkeen Paavalin täytyi SITTEN käsitellä heidän ennakkoluulojaan koskien rodullisia, asemaan liittyviä ja kulttuurisia eroavaisuuksia.
Oli ryhmä, joka kieltäytyi syömästä toisten kanssa, kuten 11:17-34:ssä on käsitelty. Jakeessa 22 Paavali kysyy:
"Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa…?" Sanaksi 'halveksia' käännetty ilmaus tarkoittaa halveksuntaa, ylenkatsomista, loukkaamista. Se tulee sanoista kata (huono, negatiivinen) ja phroneo, tunteilla ajatteleminen. Lyhyesti sanottuna asenne. Mutta heidän (huono) asenteensa jotakuta toista kohtaan, joka on erilainen kuin he itse, oli myös huono asenne Kristusta kohtaan.
He tunsivat olevansa parempia kuin toiset.
He eivät pitäneet tietyistä henkilöistä, joten he keksivät itselleen oikeutuksen sille, miksi tunsivat tuolla tavalla. Heidän tunteensa kertoivat heille, miten tehdä päätöksiä ja millainen asenne omata. Raamattu opettaa meille, että kerromme tunteille, miten ajatella ja miten tulla tahtomme kontrollin alaisuuteen.
Ehkä heidän äitinsä vihasi tuota tiettyä ryhmää, heidät kasvatettiin niin, joten myös he vihaavat heitä. Se, että on Kristuksessa ja rakastaa niitä, jotka ovat erilaisia, oli heille haaste.
Tuossa suuressa kansainvälisessä Korintin merisatamassa laivanvarustajat ja kauppiaat eivät usein seurustelleet niiden kanssa, jotka toimivat ahtaajina tai merimiehinä samoin kuin juutalaiset eivät koskaan syöneet pakanoiden kanssa*. Kuitenkin kaikki kolme ihmisryhmää kohtasi nyt roomalaisen Justuksen kodissa Apt. In 18: 7-8 ylistääkseen Jeesusta. *Gal. 2: 12-14
Heidän täytyi oppia keskittymään Hänen, joka oli heille yhteistä, ei eroavaisuuksiinsa. Heidän täytyi oppia 'tuntemaan armo' toisissaan ja 'antaa yhteisen työn merkiksi kättä', kuten Pietari Paavalille Gal. 2:9:ssä.
Jakeissa 23-27 Paavali kirjoittaa nuo usein toistetut Jeesuksen sanat Hänen viimeisellä ateriallaan, ja sitten sanoo näin: "oka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön..."
Kreikaksi se näyttää tältä:
"Hän joka syö ja juo erottamatta Ruumista (ts. Seurakuntaa) tuossa kokoontumisessa, syö ja juo tuomion itselleen; sillä jos me tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi."
"Tutkimme itseämme" tarkoittaa rehellistä sydämemme arvioimista. Tämä ei ole taivas vai helvetti –tuomio, vaan maan päällä tapahtuva tuomio, koska he tietävät sen uhrauksen, jonka Herra teki antaakseen heille anteeksi, ja kuitenkin tekopyhyydessään he eivät halua antaa anteeksi toisille.
Muistakaa, että tuomion ensimmäinen taso on itsensä tuomitseminen.
Kun teit Jeesuksesta Herrasi, tuomitsit itsesi, joten et tule kärsimään pahempaa tuomiota. Kun myönnämme syntimme Herralle, tuomitsemme itsemme. Kun pyydämme anteeksi niiltä, joille olemme tehneet vääryyttä, tuomitsemme itsemme. Noita asioita, joista olemme jo itsemme tuominneet, ei tulla muistamaan sinä päivänä, jolloin seisomme Herran edessä.
Jos emme tee niin, seuraava tuomion taso on kärsiä tekojemme seuraukset. Jos emme opi läksyämme, kohtaamme saman asian myöhemmin. Jumala on oikeudenmukainen, ja jos me sanomme tuntevamme Hänet, muttemme tee oikein, on oikein, että Hän sallii meidän kokea tekojemme seuraukset.
Tässä asiayhteydessä ne, jotka pitivät kiinni ennakkoluuloistaan ja kieltäytyivät tuomitsemasta itseään, erottavat itsensä Herran uhrin hyödyistä. Niinpä he avaavat itsensä kestämään ennakkoluulon seuraukset ennakkoluulon ollessa yksi anteeksiantamattomuuden muoto. Paavali kirjoitti oikeastaan, että anteeksiantamattomuus/ennakkoluulo avaa meidät sairauksille ja heiveröisyydelle:
"Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." jakeet 29-31
Immuunijärjestelmä vaarantunut?
Kumpikin 'heikoksi' ja 'sairaalloiseksi' käännetty sana merkitsee, haurasta, heikkoa, heiveröistä terveyttä, vaivaista. Paavali liittää suoraan heidän ennakkoluulonsa heidän heikentyneeseen 'immuunijärjestelmäänsä', tai yleiseen taipumukseen olla sairas. Hän sanoi, että se johtuu siitä, että kun vastaanotatte Herran ehtoollisen ennakkoluulo sydämessänne, tulette syylliseksi kieltäytymällä antamasta anteeksi niin kuin Kristus antoi teille anteeksi, joten elämänne on teidän omissa käsissänne. Lyhyesti sanottuna, teidät tuomitaan, koska kieltäydyitte tuomitsemasta itseänne.
Se on noin yksinkertaista. Ihmiset haluavat 'lämpimän ja tunteisiin vetoavan' Jeesuksen, mutta todellisuus on, kuten kaikkialla Uuden testamentin kirjeissä opetetaan, että Herra antaa ihmiselle sen mikä on oikein. Kyse ei ole mistään pelistä. Olen havainnut, että nopeasti anteeksi antavat ihmiset tai ne, jotka eivät pidä kiinni loukkaantuneena olemisesta, vilustuvatkin harvoin. (Kaikkien asioiden ollessa yhdenvertaiset: jos sinulla on lapsia, he tunnetusti tartuttavat toisensa helposti, joten vilustuminen ei tarkoita, että jollakulla on sydämen tilaan liittyviä ongelmia – käytän vain Korinttia esimerkkinä).
Mitä tapahtuu, jos kannamme nuo ennakkoluulot mukanamme hautaamme?
Paavali oli kuvannut sen heille aiemmin 1. Kor. 3: 1-15:ssa. Hän käsitteli heidän riitojaan ja erimielisyyksiään sanoen, että se oli puuta, heinää ja olkia, joka, jos se kannettaisiin kuolemaan, palaisi pois, kun he seisoisivat Herran edessä. Mutta he itse pelastuisivat, hän sanoi, mutta niin kuin se, joka oli tullut tulen läpi, jossa kaikki omaisuus oli palanut poroksi.
Hän neuvoi heitä tekemään parannuksen, korjaamaan tilanteen, panemaan syrjään erimielisyydet ja riidat ja sen kautta saamaan voiton kypsymättömyydestään ja tunnepohjaisesta järkeilystään. Nuo voitot olisivat kuin kultaa, hopeaa ja jalokiviä Herran edessä.
Vastaanota parantuminen vastaanottaessasi Herran ehtoollisen
Meidän ei odoteta tutkivan koko elämäämme jokaista pienen pientä asiaa myöten, joka sydämessämme on väärin, sillä korinttilaisten ongelmat olivat yleisesti tunnettuja ja koko siellä olevan Kristuksen ruumiin tuntemia. Johannes kirjoitti 1. Joh. 3:20:ssa, että jos sydämemme meidät 'tuomitsee', Jumala on suurempi kuin sydämemme. Kreikan sana tuomita koostuu sanoista 'kata', joka on 'vastaan', ja 'gnosis', joka merkitsee 'tietää'. Toisin sanoen, älkää ruvetko etsimään jotakin, josta luulette Jumalan olevan teille 'vihainen', jos Hän haluaa teidän käsittelevän jotakin, Hän kertoo sen teille – tulette sen tietämään ilman, että kaivelette muistianne ja kokemaanne löytääksenne jotakin.
Ne jotka valmistavat sydämensä oikealle tolalle varmistaakseen, etteivät pidä kiinni mistään anteeksiantamattomuudesta, muistaen Herran uhrin heidän puolestaan ja kaikkien heidän ympärillään olevien puolesta, he voivat vastaanottaa parantumisen vastaanottaessaan Herran ehtoollisen. Me erotamme asianmukaisesti Herran ruumiin Kristuksen ruumiiksi ja erotamme myös sen, että 'Hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet'.
Noin vuonna 1980 kuulin ensimmäistä kertaa Herran palvelijan mainitsevan parantumisen ehtoollista vastaanotettaessa, ja niinpä myöhemmin, kun olin vilustunut, testasin asian – voi tuota nuoruuden hullutusta (olin noin 22 tuohon aikaan ja tuntenut Herran vain kuutisen vuotta). Ajoitus oli täydellinen. Olin vilustunut ja minulla oli nuha ja vähäinen yskä ja muistin mitä tuo Herran palvelija sanoi. Varmistuttuani, ettei minussa ollut mitään anteeksiantamattomutta, vääriä asenteita tai ennakkoluuloja, sen jälkeen muistelin, että 'Hänen haavojensa kautta olin parantunut', ja vastaanotin Herran ehtoollisen. Tuohon iltapäivään tultaessa vilustumiseni oli poissa. Jippii!
Tämä ei ole kaava, mutta minulle se todisti sen Raamatun kohdan, jota olemme tutkineet. Se, että Herran ehtoollisen vastaanottaminen on meidän taholtamme vakava teko. Se saa meidät panemaan syrjään elämän häiriötekijät, elämän taakat, menneen viikon kuorman, saa meidät uudelleen keskittymään Hänen uhriinsa ja sen tähden rakkauteemme niitä ympärillämme olevia kohtaan, jotka myös vaeltavat Hänen kanssaan.
Kirja toisensa jälkeen on kirjoitettu tästä aiheesta, mutta toivon tämän olleen siunaus. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed