Qualities of your spirit man #2/3
Henki-ihmisesi ominaisuudet osa 2/3
Hei kaikki,
toiveeni on, että meidän tutkiessamme henki-ihmistämme, voisimme tuntea mielissämme, onko jokin Jumalasta vai meistä. En ole nähnyt opetusta ihmisen henki-ihmisestä aikaisemmin lukuun ottamatta uudestisyntymättömän hengen negatiivisia elementtejä. Joten tässä olisi lisää uudestisyntyneen henki-ihmisen ominaisuuksia, jotka jätän teille harkittaviksi:
"Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. " Luuk 9:55 Suomenkielisestä -33/-38- käännöksen Raamatusta puuttuu loppuosa, joka on englanninkielisissä Raamatuissa; vapaasti suomennettuna loppuosa menee näin: "...sanoen: `Te ette tiedä, minkä kaltaisesta hengestä te olette.´ " Tämä toteamus liittyy aiheeseemme, koska tänä päivänä on monia, jotka ovat aivan niin kuin opetuslapset. Asiayhteys on se, että Jeesus oli matkalla Jerusalemiin nopeasti, ja jotkut halusivat Hänen yöpyvän luonaan ja loukkaantuivat siitä, että Hän kieltäytyi heidän kutsustaan. Jaakob ja Johannes kysyivät, pitäisikö heidän kutsua alas tuli taivaasta heidän ylleen, niin kuin Elia oli tehnyt, mutta Jeesus sanoi, etteivät he tienneet, minkä kaltaisesta hengestä he olivat, tai minkä kaltaisen hengen vaikutuksen alaisina he näin sanoivat, sillä Hän tuli pelastamaan ihmisiä eikä tuhoamaan heitä.
Olemme edelleen pelastuksen ajassa, tänään on pelastuksen päivä. Emme ole Vanhan Testamentin ajoissa emmekä siinä, miten Hän käsitteli vastustajiaan silloin. Hän sallii ihmisten kärsiä tekojensa seuraamukset, mutta Hän ei kutsu alas tulta niiden päälle, jotka vastustavat Herraa tänä päivänä.
Mutta kuten Jaakob ja Johannes, ’ukkosen pojat’, niin kuin heitä kutsuttiin, ihmiset voivat hämmentyä hengessään ja haluta toimia. Avain on tietää, että olemme Uuden Testamentin ajoissa, uudessa liitossa, emme Vanhan Testamentin ajoissa ja liitossa - niinpä tarvitaan armoa ja kärsivällisyyttä eikä tulta ja tulikiveä. Jumala liikuttaa ihmisiä kohti pelastusta näinä aikoina eikä kohti tulta vastustajiensa päälle. Meidän on tunnettava henki-ihmisemme ominaisuudet ja tiedettävä, ’minkä kaltaisesta hengestä’ me olemme, ja vaellettava Hänen kanssaan näinä Uuden Testamentin ja liiton aikoina.
"Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan." Luuk.24:39:ssä ylösnoussut Herra ilmestyy opetuslapsille. Huomatkaa, ettei henki-ihmisellänne ole lihaa eikä luita - mutta kirkastetulla kehollanne tulee olemaan liha ja luut. Henki-ihmisenne, joka on luota Jumalan kuvan kaltaiseksi, täyttää tilan kehossanne, joten hengellänne on käsivarret ja jalat, ja se tosiaan näyttää teiltä itseltänne, vaikkakin se on ulkomuodoltaan täydellinen - maailman asioilla ja ikääntymisellä ei ole mitään vaikutusta henki-ihmiseen. Huomatkaa myös, että Jeesus ei sanonut ’lihaa ja verta’ vaan ’lihaa ja luita’. Hänen pyhä verensä vuodatettiin kerran maksamaan hinta maailman synneistä.
"...totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. "Joh.4:23-24 Sana ’palvoa’ (engl.kiel. Raamatussa ei lue ’rukoilevat’ vaan ’palvovat’) on ’proskuneo’ ja se tarkoittaa ’suudella jotakuta kohti’. Isä etsii ihmisiä, jotka ilmaisevat rakkautta Häntä kohtaan, jotka ’suutelevat Häntä’, mutta vain hengessä ja totuudessa. Se tarkoittaa, että heidän hengestään, heidän syvimmästä olemuksestaan, vailla mitään taka-ajatuksia. Jeesuksen päivinä kuten meidänkin suudelma oli liittoteko. Poskisuudelma suuressa osassa maailmaa on ystävyyden liiton suudelma - että en häpäise ystävyyttämme, petä, käytä hyväkseni tai loukkaa suhdettamme. Sen vuoksi Juudaksen tekemä petos suudelmalla mainittiin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa - se oli hirvittävä teko ja julmaa häneltä. Hänen liittosuudelmansa hänen pettäessään Herran oli sen kokoluokan loukkaus, että me emme ymmärrä sitä nykypäivänä.
Henkenne on kaikkein sisin osanne, silti, surullista kyllä, monet kristityt palvovat vain sielustaan käsin. Ja mikä vielä surullisempaa, monet palvovat vain Herraa Jeesusta, vaikka Hän selvästi sanoi palvonnan olevan ensisijaisesti Isää varten. Monet kokevat ristiriitaisia tunteita Isää palvottaessa, koska he pitävät kiinni vääristä mielikuvista Hänestä, jotka tulevat kenties Vanhasta Testamentista tai kenties vihaiselta maalliselta isältä tai pastorilta. Mutta meidän tulee palvoa hengestämme käsin - voimme rukoilla ja laulaa hengessämme Hänelle, voimme ja meidän tulisi vuodattaa sydämemme Hänelle läpinäkyvässä rehellisyydessä. Monet, jotka ovat ’älyllisempiä’, kokevat vaikeaksi ’päästä kosketuksiin’ henki-ihmisensä kanssa - mutta yksityisyydessä ajatelkaa läpi, miksi vaellatte Herran kanssa, miksi olette kiitollisia. Ja tuosta syvästä paikasta käsin, alkakaa palvoa Häntä...
"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh.6:63 Jeesus puhuu tässä siitä, että meidän keskipisteemme tulisi olla hengellisissä asioissa eikä omassa lihassamme tai maailman lihallisissa keskipisteissä. Myöhemmin Paavali kirjoitti roomalaisesta tavasta letittää jalokiviä naisten hiuksiin ja peruukkeihin sanoen, että on parempi kaunistaa sisäistä ihmistä jumalallisilla asioilla kuin ulkoisesti esitellä vaurauttaan. Henki-ihmisemme tekee meistä eläviä, se ikuinen osa meistä, siihen verrattuna tästä maasta oleva liha ei ole mitään. Olkaa nälkäisiä niiden Sanojen puoleen, jotka tuottavat meissä elämää ja vaikuttavat henkeemme. Yksi päivä Hänen esipihoillaan on parempi kuin tuhat päivää muualla. Säilyttäkää tämä tärkeysjärjestys ja todella rakastakaa tuota läsnäoloa sisimmässänne enemmän kuin mitään muuta, ja varmistakaa, että maailmanne pyörii tuon rakkauden ja läsnäolon ympärillä.
"...Jeesus...joutui...hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi" Joh.11:33 ja "...Jeesus tuli järkytetyksi hengessään..." Joh.13:21. Ensimmäinen jae viittaa siihen, kun Hän näki Marian itkevän veljensä Lasaruksen kuolemaa, ja toinen tapaus oli, kun Jeesus tajusi, että Hänen petetyksi tulemisensa aika oli käsillä. Nämä jakeet osoittavat, että henki-ihmisemme voi aistia jonkin hengellisen asian painolastin. Tapahtuma voi vaikuttaa henkeemme kuten se vaikutta sieluummekin (tunteisiimme).
Ystävän kuolema, ystävän petturuus. Mielemme voi havaita tämän epäkohdan, tuon painolastin, tuon painavuuden hengessämme. Ajoittain Isä käyttää sitä merkkinä siitä, että meidän tulee rukoilla hengessä ja käydä hengellistä sodankäyntiä jonkun puolesta. Ajoittain se on sitä varten, että taakka nostettaisiin pois ystävän yltä, kuten Jeesuksen nostaessa Lasaruksen kuolleista poistaen taakan Marian ja Martan yltä (Lasarus ja hänen tulonsa ja omaisuutensa olisivat olleet heidän asumisensa, ruokansa ja elämisensä lähde).
"...hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia." Apt. 17.16
"...oli Paavali kokonaan antautunut (engl. ’Paul was pressed in the spirit’ eli Paavali koki painetta hengessään julistaa Sanaa) sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille..." Apt.18:5
"...Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin..." Apt.19:21
"Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa." Apt.20:22
Nämä jakeet osoittavat, että minkä monet luulevat olevan heidän omia tunteitaan, ovatkin heidän hengestään. Paavalin kiihtyi, tai provosoitui hengessään epäjumalanpalvonnasta. Hän havaitsi sen sielussaan. Yhdessä, henki ja sielu kiihtyivät, ja hän toimi. Me saattaisimme kutsua sitä ’vanhurskaaksi närkästykseksi?’ pyhäksi vihaksi tai provosoitumiseksi jostakin, mikä on väärin - jopa niin paljon, että Paavalin sanotaan kokeneen ’painetta hengessään’ todistaa. Ensin hän todisti juutalaisille, jotka elivät sellaisen vääryyden keskellä, ja sitten hän meni Marsin kukkulalle puhumaan kaupungin johtajille.
Hän oli ’sidottu hengessään’ tekemään matkan Jerusalemiin. On aikoja, jolloin syvällä sisimmässämme tiedämme tietävämme, että meidän on tehtävä ’se asia’ ja että se on tehtävä nyt. Se voi olla jotakin niin vähäistä kuin jokin projekti kodissa, jonka Herra kehottaa sinua tekemään aamulla, vaikka olit suunnitellut tekeväsi sen iltapäivällä, mutta tottelet tietämättä miksi. Sitten odottamatta sinä iltapäivänä sinut kutsutaan ulos tai ystävä käväisee kylässä ja siihen menee koko iltapäivä. Isä laittoi henkeesi kehotuksen tehdä se työ aikaisemmin, koska Hän tiesi, että iltapäiväsi olisi kiireinen.
Voi olla, että tietämällä tiedät, että sinun on osallistuttava hautajaisiin tai häihin tai johonkin toiseen tapahtumaan - koet painetta hengessäsi, olet sidottu hengessäsi osallistumaan sinne. Paavali ei tiennyt, mikä häntä odotti, mutta hän tiesi, että hänen oli mentävä sille matkalle...
Monet ihmiset provosoituvat hengessään ja heidän tarvitsee puhua jostakin vääryydestä. On yhä tarvetta järjestykselle ja viisaudelle, kuten Paavalikin demonstroi - ensin hän meni juutalaisten luokse, sitten pakanoiden. Hänellä oli järjestys jakamisessaan ja siinä, kenen kanssa hän jakoi sen, mitä koki hengessään. Hän ei ’räjäyttänyt ydinpommia’ vihaisessa purkauksessa tai saarnaamisessa.
Päätän opetuksen ensi viikolla puhuen joistakin henkemme ominaisuuksista, joiden et ehkä ole tajunnut olevan hengestänne. Tämän jälkeinen sarja liittyy siihen, miten Pyhä Henki ja meidän henkemme työskentelevät yhdessä meissä... Ensi viikkoon, siunauksia,
John Fenn/VS
Henki-ihmisesi ominaisuudet osa 2/3
Hei kaikki,
toiveeni on, että meidän tutkiessamme henki-ihmistämme, voisimme tuntea mielissämme, onko jokin Jumalasta vai meistä. En ole nähnyt opetusta ihmisen henki-ihmisestä aikaisemmin lukuun ottamatta uudestisyntymättömän hengen negatiivisia elementtejä. Joten tässä olisi lisää uudestisyntyneen henki-ihmisen ominaisuuksia, jotka jätän teille harkittaviksi:
"Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. " Luuk 9:55 Suomenkielisestä -33/-38- käännöksen Raamatusta puuttuu loppuosa, joka on englanninkielisissä Raamatuissa; vapaasti suomennettuna loppuosa menee näin: "...sanoen: `Te ette tiedä, minkä kaltaisesta hengestä te olette.´ " Tämä toteamus liittyy aiheeseemme, koska tänä päivänä on monia, jotka ovat aivan niin kuin opetuslapset. Asiayhteys on se, että Jeesus oli matkalla Jerusalemiin nopeasti, ja jotkut halusivat Hänen yöpyvän luonaan ja loukkaantuivat siitä, että Hän kieltäytyi heidän kutsustaan. Jaakob ja Johannes kysyivät, pitäisikö heidän kutsua alas tuli taivaasta heidän ylleen, niin kuin Elia oli tehnyt, mutta Jeesus sanoi, etteivät he tienneet, minkä kaltaisesta hengestä he olivat, tai minkä kaltaisen hengen vaikutuksen alaisina he näin sanoivat, sillä Hän tuli pelastamaan ihmisiä eikä tuhoamaan heitä.
Olemme edelleen pelastuksen ajassa, tänään on pelastuksen päivä. Emme ole Vanhan Testamentin ajoissa emmekä siinä, miten Hän käsitteli vastustajiaan silloin. Hän sallii ihmisten kärsiä tekojensa seuraamukset, mutta Hän ei kutsu alas tulta niiden päälle, jotka vastustavat Herraa tänä päivänä.
Mutta kuten Jaakob ja Johannes, ’ukkosen pojat’, niin kuin heitä kutsuttiin, ihmiset voivat hämmentyä hengessään ja haluta toimia. Avain on tietää, että olemme Uuden Testamentin ajoissa, uudessa liitossa, emme Vanhan Testamentin ajoissa ja liitossa - niinpä tarvitaan armoa ja kärsivällisyyttä eikä tulta ja tulikiveä. Jumala liikuttaa ihmisiä kohti pelastusta näinä aikoina eikä kohti tulta vastustajiensa päälle. Meidän on tunnettava henki-ihmisemme ominaisuudet ja tiedettävä, ’minkä kaltaisesta hengestä’ me olemme, ja vaellettava Hänen kanssaan näinä Uuden Testamentin ja liiton aikoina.
"Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan." Luuk.24:39:ssä ylösnoussut Herra ilmestyy opetuslapsille. Huomatkaa, ettei henki-ihmisellänne ole lihaa eikä luita - mutta kirkastetulla kehollanne tulee olemaan liha ja luut. Henki-ihmisenne, joka on luota Jumalan kuvan kaltaiseksi, täyttää tilan kehossanne, joten hengellänne on käsivarret ja jalat, ja se tosiaan näyttää teiltä itseltänne, vaikkakin se on ulkomuodoltaan täydellinen - maailman asioilla ja ikääntymisellä ei ole mitään vaikutusta henki-ihmiseen. Huomatkaa myös, että Jeesus ei sanonut ’lihaa ja verta’ vaan ’lihaa ja luita’. Hänen pyhä verensä vuodatettiin kerran maksamaan hinta maailman synneistä.
"...totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. "Joh.4:23-24 Sana ’palvoa’ (engl.kiel. Raamatussa ei lue ’rukoilevat’ vaan ’palvovat’) on ’proskuneo’ ja se tarkoittaa ’suudella jotakuta kohti’. Isä etsii ihmisiä, jotka ilmaisevat rakkautta Häntä kohtaan, jotka ’suutelevat Häntä’, mutta vain hengessä ja totuudessa. Se tarkoittaa, että heidän hengestään, heidän syvimmästä olemuksestaan, vailla mitään taka-ajatuksia. Jeesuksen päivinä kuten meidänkin suudelma oli liittoteko. Poskisuudelma suuressa osassa maailmaa on ystävyyden liiton suudelma - että en häpäise ystävyyttämme, petä, käytä hyväkseni tai loukkaa suhdettamme. Sen vuoksi Juudaksen tekemä petos suudelmalla mainittiin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa - se oli hirvittävä teko ja julmaa häneltä. Hänen liittosuudelmansa hänen pettäessään Herran oli sen kokoluokan loukkaus, että me emme ymmärrä sitä nykypäivänä.
Henkenne on kaikkein sisin osanne, silti, surullista kyllä, monet kristityt palvovat vain sielustaan käsin. Ja mikä vielä surullisempaa, monet palvovat vain Herraa Jeesusta, vaikka Hän selvästi sanoi palvonnan olevan ensisijaisesti Isää varten. Monet kokevat ristiriitaisia tunteita Isää palvottaessa, koska he pitävät kiinni vääristä mielikuvista Hänestä, jotka tulevat kenties Vanhasta Testamentista tai kenties vihaiselta maalliselta isältä tai pastorilta. Mutta meidän tulee palvoa hengestämme käsin - voimme rukoilla ja laulaa hengessämme Hänelle, voimme ja meidän tulisi vuodattaa sydämemme Hänelle läpinäkyvässä rehellisyydessä. Monet, jotka ovat ’älyllisempiä’, kokevat vaikeaksi ’päästä kosketuksiin’ henki-ihmisensä kanssa - mutta yksityisyydessä ajatelkaa läpi, miksi vaellatte Herran kanssa, miksi olette kiitollisia. Ja tuosta syvästä paikasta käsin, alkakaa palvoa Häntä...
"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh.6:63 Jeesus puhuu tässä siitä, että meidän keskipisteemme tulisi olla hengellisissä asioissa eikä omassa lihassamme tai maailman lihallisissa keskipisteissä. Myöhemmin Paavali kirjoitti roomalaisesta tavasta letittää jalokiviä naisten hiuksiin ja peruukkeihin sanoen, että on parempi kaunistaa sisäistä ihmistä jumalallisilla asioilla kuin ulkoisesti esitellä vaurauttaan. Henki-ihmisemme tekee meistä eläviä, se ikuinen osa meistä, siihen verrattuna tästä maasta oleva liha ei ole mitään. Olkaa nälkäisiä niiden Sanojen puoleen, jotka tuottavat meissä elämää ja vaikuttavat henkeemme. Yksi päivä Hänen esipihoillaan on parempi kuin tuhat päivää muualla. Säilyttäkää tämä tärkeysjärjestys ja todella rakastakaa tuota läsnäoloa sisimmässänne enemmän kuin mitään muuta, ja varmistakaa, että maailmanne pyörii tuon rakkauden ja läsnäolon ympärillä.
"...Jeesus...joutui...hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi" Joh.11:33 ja "...Jeesus tuli järkytetyksi hengessään..." Joh.13:21. Ensimmäinen jae viittaa siihen, kun Hän näki Marian itkevän veljensä Lasaruksen kuolemaa, ja toinen tapaus oli, kun Jeesus tajusi, että Hänen petetyksi tulemisensa aika oli käsillä. Nämä jakeet osoittavat, että henki-ihmisemme voi aistia jonkin hengellisen asian painolastin. Tapahtuma voi vaikuttaa henkeemme kuten se vaikutta sieluummekin (tunteisiimme).
Ystävän kuolema, ystävän petturuus. Mielemme voi havaita tämän epäkohdan, tuon painolastin, tuon painavuuden hengessämme. Ajoittain Isä käyttää sitä merkkinä siitä, että meidän tulee rukoilla hengessä ja käydä hengellistä sodankäyntiä jonkun puolesta. Ajoittain se on sitä varten, että taakka nostettaisiin pois ystävän yltä, kuten Jeesuksen nostaessa Lasaruksen kuolleista poistaen taakan Marian ja Martan yltä (Lasarus ja hänen tulonsa ja omaisuutensa olisivat olleet heidän asumisensa, ruokansa ja elämisensä lähde).
"...hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia." Apt. 17.16
"...oli Paavali kokonaan antautunut (engl. ’Paul was pressed in the spirit’ eli Paavali koki painetta hengessään julistaa Sanaa) sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille..." Apt.18:5
"...Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin..." Apt.19:21
"Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa." Apt.20:22
Nämä jakeet osoittavat, että minkä monet luulevat olevan heidän omia tunteitaan, ovatkin heidän hengestään. Paavalin kiihtyi, tai provosoitui hengessään epäjumalanpalvonnasta. Hän havaitsi sen sielussaan. Yhdessä, henki ja sielu kiihtyivät, ja hän toimi. Me saattaisimme kutsua sitä ’vanhurskaaksi närkästykseksi?’ pyhäksi vihaksi tai provosoitumiseksi jostakin, mikä on väärin - jopa niin paljon, että Paavalin sanotaan kokeneen ’painetta hengessään’ todistaa. Ensin hän todisti juutalaisille, jotka elivät sellaisen vääryyden keskellä, ja sitten hän meni Marsin kukkulalle puhumaan kaupungin johtajille.
Hän oli ’sidottu hengessään’ tekemään matkan Jerusalemiin. On aikoja, jolloin syvällä sisimmässämme tiedämme tietävämme, että meidän on tehtävä ’se asia’ ja että se on tehtävä nyt. Se voi olla jotakin niin vähäistä kuin jokin projekti kodissa, jonka Herra kehottaa sinua tekemään aamulla, vaikka olit suunnitellut tekeväsi sen iltapäivällä, mutta tottelet tietämättä miksi. Sitten odottamatta sinä iltapäivänä sinut kutsutaan ulos tai ystävä käväisee kylässä ja siihen menee koko iltapäivä. Isä laittoi henkeesi kehotuksen tehdä se työ aikaisemmin, koska Hän tiesi, että iltapäiväsi olisi kiireinen.
Voi olla, että tietämällä tiedät, että sinun on osallistuttava hautajaisiin tai häihin tai johonkin toiseen tapahtumaan - koet painetta hengessäsi, olet sidottu hengessäsi osallistumaan sinne. Paavali ei tiennyt, mikä häntä odotti, mutta hän tiesi, että hänen oli mentävä sille matkalle...
Monet ihmiset provosoituvat hengessään ja heidän tarvitsee puhua jostakin vääryydestä. On yhä tarvetta järjestykselle ja viisaudelle, kuten Paavalikin demonstroi - ensin hän meni juutalaisten luokse, sitten pakanoiden. Hänellä oli järjestys jakamisessaan ja siinä, kenen kanssa hän jakoi sen, mitä koki hengessään. Hän ei ’räjäyttänyt ydinpommia’ vihaisessa purkauksessa tai saarnaamisessa.
Päätän opetuksen ensi viikolla puhuen joistakin henkemme ominaisuuksista, joiden et ehkä ole tajunnut olevan hengestänne. Tämän jälkeinen sarja liittyy siihen, miten Pyhä Henki ja meidän henkemme työskentelevät yhdessä meissä... Ensi viikkoon, siunauksia,
John Fenn/VS
RSS Feed