Henki-ihmisesi ominaisuudet osa 1/3; Henkesi piirteet
Hei kaikki,
edellisessä sarjassa käsiteltiin sitä, kuinka tunnet eron oman henkesi ja Pyhän Hengen välillä. Me tunnemme, aistimme ja vaistoamme Hänet henki-ihmisessämme, emme mielessämme. Mielemme 'havaitsee', mitä tapahtuu henki-ihmisessämme, mutta Kristus on henki-ihmisessämme, ei aivoissamme.
On tarve jakaa henki-ihmisemme piirteistä, koska kun tajuamme nämä asiat, se auttaa meitä vastaamaan tähän kysymykseen: oliko tässä kyseessä minä vai Jumala?
"Henki on altis, mutta liha on heikko."
Jeesus havaitsi tämän, kun opetuslapset nukahtivat Hänen rukoillessaan puutarhassa ennen pidätystään. Myöhemmin Paavali kirjoitti, että sydämessämme haluamme tehdä sitä, mikä on oikein, mutta huomaamme lihassamme haluavamme tehdä syntiä. Henki-ihminen on ikuinen, ja kun se on Pyhän Hengen uudelleen luoma, se on hereillä 24/7 tuntia vuorokaudessa ja haluaa aina tehdä sitä, mikä on oikein. Mutta toistaiseksi henkemme asuu maallisessa kehossa, joka on 'heikko'. Matt. 26:41, Room. 7:14-25.
"Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat..."
Jeesus eli ja palveli Hengen täyttämänä ihmisenä, mutta se, mitä nämä miehet ajattelivat, oli jotakin, minkä Jeesus havaitsi omassa hengessään. Pyhä Henki ei puhunut Hänelle, Hän havaitsi sen. Mark.2:8.
Tämä kertoo meille, että henki-ihmisemme havaitsee asioita toisissa ihmisissä. Aikaisemmassa sarjassa mainitsin sen, kuinka ihminen, joka on kasvanut alkoholistien kanssa, kykenee aikuisena havaitsemaan hengessään, kun hän on tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on addikti. Tämä johtuu siitä, että hän tuntee omassa hengessään, miltä tuo (paha) henki tuntuu.
Jokaisen ihmisen elämäntarina on ainutlaatuinen, ja jokaisen ihmisen henki havaitsee erilaisia asioita eri aikoina eri ihmisistä. Joku saattaa havaita himon, koska heillä on aikaisemmassa elämässään kokemusta ihmisistä, joilla oli himoa. Toinen saattaa havaita jostakusta, että tämä on kristitty tai että hän ei ole kaukana Jumalan valtakunnasta johtuen todistuksesta hengessään. Näissä tapauksissa Pyhä Henki ei puhu tai anna ilmestystä, joka saisi heidät miettimään asioita, vaan he pystyvät aistimaan tai vaistoamaan hengessään, että joku on joko kristitty tai vähintäänkin jumalinen elämässään.
"Ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani. " Luuk.1:47.
Maria reagoi sanoen näin, kun hänen (raskaana oleva) serkkunsa kertoi hänelle, kuinka vauva hänen kohdussaan hypähti ilosta kuullessaan Marian äänen. Marian henki riemuitsi. Oletko koskaan herännyt, ja henkesi oli täynnä iloa, hengessäsi oli innostunut tunne, mutta mielesi ei tiennyt, miksi? Siinä on kyse hengestäsi sinussa, joka riemuitsee vastaanotettuaan tai tietäessään jotakin, mitä mielesi ei vielä tiedä.
Usein emme tiedä, miksi henkemme hypähtelee ja kokee sellaista iloa, että se kuplii yli sieluumme, mutta me tunnistamme sen. Pyhä Henki meissä ei paljasta, mitä se on; siinä on vain kyse hengestämme, joka riemuitsee Herrassa.
"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä."
Luuk.1:80 puhuu pojasta, Johannes Kastajasta. Kreikan kielen sana tästä vahvistumiseksi käännetystä sanasta on 'kratos' ja tarkoittaa 'käyttää voimaa, voimakkuutta, väkevyyttä, valtaa'. Tunnetko jonkun, joka on 'vahva henki' tai joka omaa 'vahvan hengen'? Luulen, että nykyään sanomme hyvin usein herkästi, että lapsi on voimakastahtoinen. Johannes Kastaja oli voimakastahtoinen Jumalan tähden ja kieltäytyi tekemästä kompromisseja. Teksti kertoo meille, että hän vietti suurimman osan ajastaan ulkona erämaassa yksin Jumalan kanssa palvelustyönsä alkuun saakka.
Tämä on henki-ihmisen ominaisuus. Hyvin usein sitä pidetään kapinallisuutena, ja se voikin olla, mutta oikeaan suuntaan ohjattuna tällaisen ihmisen henki voidaan opettaa olemaan vahva vanhurskaudessa. Olen nähnyt monien lujatahtoisten, hengessään vahvojen ihmisten kamppailevan vaelluksessaan Herran kanssa johtuen heidän oikeamielisyyden tunnostaan. Kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja se on epäreilua, he kamppailevat sen kanssa, että sovittaisivat yhteen Jumalan ja elämän epäoikeudenmukaisuudet. Rohkaisen tässä kääntymään Herran puoleen siitä huolimatta, että ei ymmärrä - muistakaa, että Johannes oli kutsuttu valmistamaan tietä Messiaalle, mutta hän alkoi kastaa ihmisiä jo ennen kuin oli edes nähnyt Jeesuksen ja osoittanut Häntä kutsuen Häntä Jumalan Karitsaksi. Siihen saakka Johannes teki vain sokeasti sitä, minkä tiesi tehdä elämässä vailla vastauksia mihinkään kysymyksiin, kunnes eräänä päivänä Jeesus tuli hänen luokseen kastettavaksi.
"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä." Luuk.2:40.
Tässä puhutaan nuoresta Jeesuksesta ennen 12. ikävuotta, ennen kuin Hän joutui erilleen vanhemmistaan, jotka myöhemmin löysivät Hänet temppelistä keskustelemasta teologiasta Israelin vanhinten kanssa. Luuk.2:40 puhuu Hänen lapsuudestaan, siitä, että Hän oli vahva hengessään, viisaudessa ja armossa.
Tämä sana 'vahvistua' perustuu jälleen kerran sanaan 'kratos', joka tarkoittaa voiman käyttämistä, voimakkuutta, väkevyyttä. Jeesus oli lujatahtoinen vanhurskaudessa, kasvoi viisaudessa, mikä on oikea tapa kanavoida tuo luja tahto - opeta nuorelle hengeltään vahvalle viisautta. Viisaus on keino soveltaa tietoa, niinpä hänelle on opetettava syy siihen, miksi vanhempi sanoo 'ei' tai 'kyllä'. Tällaisen ihmisen on tiedettävä, kuten Jeesus tiesi, mikä on todellinen syy syyn takana - se on yksi syy, miksi Hän oli temppelissä 12-vuotiaana puhumassa opettajien kanssa - Hän halusi tuntea viisauden tiedon takana. Vanhemmat: selittäkää sellaiselle lapsille, miksi sanotte tai teette sen, mitä sanotte tai teette. Selittäkää hänelle syy, viisaus käskyjenne, odotustenne ja rohkaisunne (ja rangaistustenne) takana.
Nämä ovat vain muutamia henki-ihmisen ominaisuuksista, mutta katsokaa, mitä olen jakanut tähän mennessä: ihmisen henki on halukas tekemään mitä tahansa Jumalalle, menemään minne tahansa, jopa kuolemaan uskomme vuoksi. Mutta liha, jossa henki asuu, on heikko. Sisäisesti olemme rohkeita leijonia valmiina mittelemään voimiamme maailman kanssa. Ulkoisesti olemme pelokkaita leijonia, jotka vain karjuvat äänekkäästi, mutta eivät paljoa muuta tee.
Voimme havaita hengessämme ajoittain, mitä toiset ajattelevat, heidän motiivinsa. Henkemme voi riemuita ylitsevuotaen sieluumme, joka vuodattaa ylistystä Jumalalle, kun samanaikaisesti mielemme ei voi käsittää, miksi tarkalleen ottaen henkemme riemuitsee. Voimme olla vahvoja hengessämme, suunnaten elämämme vanhurskauteen, ja kuitenkin meidän täytyy yhdistää tuon vahva henki viisauteen ja armoon... ja on vielä niin paljon enemmän! Mitä sinä havaitset hengessäsi? Mitä sinä tiedät itsestäsi? Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS