Spiritual Butterflies #3
Hengellisiä perhosia, osa 3
Hei kaikki,
Olen puhunut hengellisten perhosten jahtaamisesta Herran näyssä tapahtuneesta vierailussa, jossa kuvattiin monien uskovien huomion olevan suuntautunut ei-tärkeisiin asioihin, mutta Hänen kertoneen tulossa olevasta siirtymisestä Kristuksen ruumiissa Hänen prioriteetteihinsa.
Minä vain kerron teille sen, mitä Hän sanoi - seuraavina kolmena vuotena erityisesti lännessä monilla ei ole sitä ylellisyyttä, että heillä olisi perhosia, joita ajaa takaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin – ovat tulossa sellaiset ajat, että Herran kanssa vaeltavat uskovat huomaavat heidän tarpeensa tulevan täytetyiksi ja jotkut huomattavassa määrinkin, mutta tulee olemaan monia uskovia, jotka ajattelivat olevan liian vaikeaa näinä aikoina maksaa se hinta, että oppii tuntemaan ihmisiä, että menee jonkun kotiin aterialle, tai investoi uuteen tapaan olla mukana 'seurakunnassa' siten kuin kodeissa kokoontuvassa ja ihmissuhteisiin perustuvassa seurakunnassa ollaan.
Heillä ei ole mitään tukiverkostoa, vaikka ovat aktiivikristittyjä, ei ketään 'turvaamassa heidän selustaansa' ikään kuin – näillä hengellisillä saarilla on varaa siihen ylellisyyteen, että ovat saaria niin kauan kuin heidän elämänsä purjehtii hyvässä säässä, mutta jos elämään saapuu myrsky, kenen puoleen he kääntyvät?
Tunnista kausi
Lk 19:41-44:ssa Jeesus lähestyi Jerusalemia matkallaan ristille, mikä tapahtuisi vain kolme päivää myöhemmin, Hän itki kaupunkia ja sanoi: "Jos te, edes te, olisitte vain tienneet tänä päivänä, mikä toisi teille rauhan, mutta nyt se on kätketty teidän silmiltänne …koska te ette tunnistaneet sitä aikaa, jolloin Jumala oli tulossa luoksenne." (suomennos tässä)
Nyt on aika kääntää huomiomme ruumiina pois lapsenomaisesta jokaisen uusimman opetuksen jahtaamisesta ja vain kasvaa luonteen puolesta aikuiseksi. Niin monet kerrat olen puhunut naisille, jotka kuluttavat tuhansia dollareita käyden konferensseissa rukoillakseen maan puolesta ja rukoillakseen perheensä pelastumisen puolesta samalla kun heidän aviomiehensä ja lapsensa haluavat vaimon ja äidin olevan kotona heidän kanssaan yhdessä perheenä – mutta nainen on liian hengellinen ollakseen käytännöllinen, hän pettää itseään ajatellen sen mitä tekee olevan Jumalasta, kun itse asiassa kotona pysyminen ja kasvaminen luonteen puolesta sekä ihmisenä, ja läsnä oleminen omalle perheelle on sitä, mitä Hän pyytää naiselta.
Ja olen puhunut monille miehille, jotka tekevät ankarasti työtä perheensä tähden ja kaipaavat saada olla heidän kanssaan, mutta luulevat Jumalan mukaisen jutun olevan, että tekee työtä uupumiseen saakka tarjotakseen ne ylellisyydet, joita he luulevat perheensä haluavan ja ansaitsevan, itsepetoksen vallassa ja sokaistuina tajuamatta, että perhe vain haluaa isin olevan kotona.
Usein kaikkein hengellisimmät päätökset ovat vain sitä, että järjestämme uudelleen prioriteettimme tehdäksemme jonkin vaikean asian, jotakin sellaista mikä on mukavuusalueemme ulkopuolella, ja kuitenkin viisaat havaitsevat sen olevan Jumalan polun.
Ihmiset tulevat aloittamaan kokoontumisen kodeissa tiivistä yhteyttä, rukousta, palvontaa varten vain siksi, että he haluavat, että heillä olisi joku todellinen elämässään ja että Pyhällä Hengellä olisi vapaus virrata palvonnassa ja Hengen lahjoissa ihmissuhteiden ollessa todellisia, kutsuvatpa ihmiset sitä kotiseurakunnaksi tai ei – he vain haluavat todellista ja aitoa. Nämä ovat niitä ihmisiä, joilla on toisia huolehtimassa heistä, jotka pitävät huolta joukossaan olevista, samalla kun toiset yrittävät kääntyä auditorioseurakuntansa puoleen, mutta havaitsevat, ettei heillä ole ketään joka auttaisi.
Tämä ei ole pelottelutaktiikkaa, tämä on vain sitä mitä tulevaisuudessa on tulossa. Pyhä Henki jatkaa liikehtimistään nyt kuten Hän teki tuolloin, Jeesuksen ja UT:n kirjoittajien prioriteettien sisällä – ruoki/anna vettä/vaateta/käy vierailulla ensin Kristuksen ruumiissa olevien puutteenalaisten luona. Sellaiselta Kristuksen ruumis näytti alussa, sellaiselta Jeesus sanoi sen näyttävän Hänen palatessaan – "…jos te olette ruokkineet/antaneet vettä/vaatettaneet/käyneet vierailulla näiden vähimpien veljieni ja sisarteni luona, olette tehneet sen minulle." Arkista, normaalia, ei loisteliasta, mutta erittäin hengellistä.
Monet ovat vääristelleet Paavalin sanoja koskien uskosta osattomien tekemistä kateellisiksi ja käyttävät noita sanoja selittämään sellaisia juttuja kuten miksi seurakunta x tarvitsee 2 miljoonaa dollaria äänentoistoon, tehdäkseen uskosta osattomat kateellisiksi, tai ehkä
Kristilliselle tv-kanavalle lahjoittamisen 'tehdäksenne uskosta osattomat kateellisiksi' ohjelmatuotannon laadukkuuden vuoksi ja sen sellaista.
Mutta palatkaa ensimmäiselle vuosisadalle, aikaan jolloin leskien ja raajarikkojen ja sairaiden, joilla ei ollut perhettä, oli pakko kerjätä ja elää kadulla yksinäisessä köyhyydessä, samalla kun kaikkialla heidän ympärillään oli kristittyjä, joiden kaikki tarpeet täytettiin, joiden elämää rikastuttivat laajemmat hengelliset perheet, ystävät, naapurit ja työtoverit. Ettekö olisi uteliaita ja kateellisia tarkkaillessanne sitä kuinka heillä oli vahvoja ihmissuhteita ja rakastivat niin toisiaan, että varmistivat, että toisen tarpeet täytettiin?
Kysyn nyt sinulta – olemmeko sen erilaisempia tänään? Eikö todistus opetuslapseudestamme ole rakkaus toisiamme kohtaan? (Joh. 13.35: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.") En sano, että ollaan kuin ensimmäisen vuosisadan seurakunta, vaan sanon, että ensimmäisen vuosisadan seurakunta yksinkertaisesti harjoitti sitä mitä Jeesus teki ja opetti, ja pitäisikö myös meidän totella Jeesusta tällä tavoin?
Mistä aloittaa?
Olin ruokakaupassa ja kuten usein tapahtuu, lyhyehkö nainen pyysi minua ojentamaan hänelle ylähyllyllä olevan tuotteen. (Olen 6 jalkaa 6 tuumaa/1,98 m pitkä) Tunnistin hänen yllään olevan masennuksen hengen ja yritin jatkaa keskustelua pidemmälle kuin 'Anteeksi herra, voisitteko auttaa minua saamaan tuon tuotteen ylähyllyltä?', mutta nainen vain kiitti ja jatkoi eteenpäin – ja saatoin vain sanoa 'Olkaa hyvä, siunausta teille ja hyvää päivän jatkoa.'
Rukoilin naisen puolesta kävellessäni pois ja kerroin Isälle: "Kunpa olisin voinut tehdä jotakin enemmän naisen puolesta, vaikka karkottaa tuon masennuksen hengen pois hänestä." Ja Hän vastasi: "Se on ok, teit sen minkä hän toistaiseksi pystyy vastaanottamaan ja mitä Minulla oli sinulle tehtäväksi hänen hyväkseen tänään."
Mietiskelin Hänen kärsivällisyyttään ja sitä kuinka Hän jatkaa hyvän tekemistä – Apt. 10:38 sanoo sen Jeesuksesta, ja Jeesus sanoi tehneensä vain sitä mitä näki Isän tekevän. (Joh. 5:19) Ja ei vain sitä, vaan jokin niin yksinkertainen asia kuin tuotteen ottaminen ylähyllyltä jollekulle avuksi oli niin hengellistä, niin henkilökohtaisesti taivaasta ohjattua hyvän tekemistä tälle naiselle.
Tässä eräänä päivänä pysähtyessäni liikennevaloihin lähtiessäni kaupan parkkipaikalta vilkaisin takapeiliin ja näin takanani olevan auton katolla suuren limun ilman kantta – joka varmasti kaatuisi valon vaihtuessa vihreäksi ja meidän autojonomme lähtiessä liikenteeseen. Ensin kiersin auki ikkunani ja katsoin taaksepäin autoa ajavaa miestä ja osoitin katolle hänen yläpuolelleen.
Lopulta luovutin, ja nähdessäni miehen takana olevan kuskin hautaavan päänsä rattiin hänen nauraessaan niin makeasti pyörimisliikkeilleni ja tuon miehen minulle takaisin näyttämille pyörimisliikkeille astuin ulos autostani ja otin limun pois miehen auton katolta. Hän avasi ikkunan nähdessään, että minulla oli hänen juomansa kädessäni ja sanoin: 'Siinä herra, melkein menetitte juomanne." Mihin hän vastasi hykerrellen: 'Olette hyvä mies, kiitos!'
Astuessani autooni valo vaihtui vihreäksi, ja niin sitä mentiin. Kiitin Isää siitä, että Hän oli sallinut minun 'kulkea ympäri tekemässä hyvää' tässä pienessä asiassa – ja tunsin nöyryyttä ja hämmästelin Isän huolenpitoa tuon miehen suhteen, tunnistipa tämä minut sitten Kuninkaan Suurlähettilääksi tai ei.
Jeesus kulki ympäriinsä tehden hyvää
Hän muutti veden viiniksi, muttei koskaan ottanut siitä kunniaa. Hän paransi Pietarin anopin, mutta vain talossa olleet olivat tästä tietoisia. Hän moninkertaisti pojan lounaan ruokkiakseen tuhansia, mutta ei koskaan mainostanut sitä tai etsinyt keinoa markkinoida Itseään ihmeidensä välityksellä – Hän vain kulki ympäriinsä tehden hyvää.
Vuonna 2014 näin Herran nöyryyttä enemmän kuin koskaan ennen ja minä puolestani olen nöyrtynyt enemmän kuin koskaan sen tuloksena. Kun Hän sanoi Matt. 11:ssa: "Ottakaa minun ikeeni (Pyhä Henki) päällenne ja ottakaa oppia Minusta, sillä Minä olen sävyisä ja sydämeltään nöyrä ja löydätte levon sielullenne." (suomennos tässä)
Huomatkaa – Hän on todellakin sävyisä ja sydämeltään nöyrä vaikka Hän on kaiken Kuningas. Hänen ikeensä opettaa meille nöyryyttä, ja tuo nöyryys johtaa sielumme lepoon – ei hengen – sielun, tunteiden, ajatusten, mielen.
Paavali kertoi korinttilaisille* olevansa huolissaan siitä, että heidät vieteltäisiin pois Jeesuksessa olevasta yksinkertaisuudesta, ja evankeliumin viestistä ja Pyhästä Hengestä. Jos teidät on vietelty monimutkaiseen uskoon, joka on täynnä asialistoja ja kaavoja ja manipulaatiota ja suorituspohjaista 'Jos teen näin, niin sitten Jumala tekee noin' -ajattelua, niin sitten tehkää parannus ja palatkaa siihen, mitä Jeesus sanoi – tehkää hyvää Hänen veljilleen ja sisarilleen käytännöllisin tavoin, toisiin uskossa oleviin suhteessa ollen, ja yksinkertaisesti löytäkää tapoja osoittaa sydämessänne olevaa Jumalan rakkautta toisille. (*2. Kor. 11:3-4)
Kuulkaa mitä Henki sanoo seurakunnalle – hengellisten perhosten jahtaamisen kausi on ohi – on aika olla seurakunta, ei esittää seurakuntaa. Aika olla kristitty, ei esittää kristittyä.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Hengellisiä perhosia, osa 3
Hei kaikki,
Olen puhunut hengellisten perhosten jahtaamisesta Herran näyssä tapahtuneesta vierailussa, jossa kuvattiin monien uskovien huomion olevan suuntautunut ei-tärkeisiin asioihin, mutta Hänen kertoneen tulossa olevasta siirtymisestä Kristuksen ruumiissa Hänen prioriteetteihinsa.
Minä vain kerron teille sen, mitä Hän sanoi - seuraavina kolmena vuotena erityisesti lännessä monilla ei ole sitä ylellisyyttä, että heillä olisi perhosia, joita ajaa takaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin – ovat tulossa sellaiset ajat, että Herran kanssa vaeltavat uskovat huomaavat heidän tarpeensa tulevan täytetyiksi ja jotkut huomattavassa määrinkin, mutta tulee olemaan monia uskovia, jotka ajattelivat olevan liian vaikeaa näinä aikoina maksaa se hinta, että oppii tuntemaan ihmisiä, että menee jonkun kotiin aterialle, tai investoi uuteen tapaan olla mukana 'seurakunnassa' siten kuin kodeissa kokoontuvassa ja ihmissuhteisiin perustuvassa seurakunnassa ollaan.
Heillä ei ole mitään tukiverkostoa, vaikka ovat aktiivikristittyjä, ei ketään 'turvaamassa heidän selustaansa' ikään kuin – näillä hengellisillä saarilla on varaa siihen ylellisyyteen, että ovat saaria niin kauan kuin heidän elämänsä purjehtii hyvässä säässä, mutta jos elämään saapuu myrsky, kenen puoleen he kääntyvät?
Tunnista kausi
Lk 19:41-44:ssa Jeesus lähestyi Jerusalemia matkallaan ristille, mikä tapahtuisi vain kolme päivää myöhemmin, Hän itki kaupunkia ja sanoi: "Jos te, edes te, olisitte vain tienneet tänä päivänä, mikä toisi teille rauhan, mutta nyt se on kätketty teidän silmiltänne …koska te ette tunnistaneet sitä aikaa, jolloin Jumala oli tulossa luoksenne." (suomennos tässä)
Nyt on aika kääntää huomiomme ruumiina pois lapsenomaisesta jokaisen uusimman opetuksen jahtaamisesta ja vain kasvaa luonteen puolesta aikuiseksi. Niin monet kerrat olen puhunut naisille, jotka kuluttavat tuhansia dollareita käyden konferensseissa rukoillakseen maan puolesta ja rukoillakseen perheensä pelastumisen puolesta samalla kun heidän aviomiehensä ja lapsensa haluavat vaimon ja äidin olevan kotona heidän kanssaan yhdessä perheenä – mutta nainen on liian hengellinen ollakseen käytännöllinen, hän pettää itseään ajatellen sen mitä tekee olevan Jumalasta, kun itse asiassa kotona pysyminen ja kasvaminen luonteen puolesta sekä ihmisenä, ja läsnä oleminen omalle perheelle on sitä, mitä Hän pyytää naiselta.
Ja olen puhunut monille miehille, jotka tekevät ankarasti työtä perheensä tähden ja kaipaavat saada olla heidän kanssaan, mutta luulevat Jumalan mukaisen jutun olevan, että tekee työtä uupumiseen saakka tarjotakseen ne ylellisyydet, joita he luulevat perheensä haluavan ja ansaitsevan, itsepetoksen vallassa ja sokaistuina tajuamatta, että perhe vain haluaa isin olevan kotona.
Usein kaikkein hengellisimmät päätökset ovat vain sitä, että järjestämme uudelleen prioriteettimme tehdäksemme jonkin vaikean asian, jotakin sellaista mikä on mukavuusalueemme ulkopuolella, ja kuitenkin viisaat havaitsevat sen olevan Jumalan polun.
Ihmiset tulevat aloittamaan kokoontumisen kodeissa tiivistä yhteyttä, rukousta, palvontaa varten vain siksi, että he haluavat, että heillä olisi joku todellinen elämässään ja että Pyhällä Hengellä olisi vapaus virrata palvonnassa ja Hengen lahjoissa ihmissuhteiden ollessa todellisia, kutsuvatpa ihmiset sitä kotiseurakunnaksi tai ei – he vain haluavat todellista ja aitoa. Nämä ovat niitä ihmisiä, joilla on toisia huolehtimassa heistä, jotka pitävät huolta joukossaan olevista, samalla kun toiset yrittävät kääntyä auditorioseurakuntansa puoleen, mutta havaitsevat, ettei heillä ole ketään joka auttaisi.
Tämä ei ole pelottelutaktiikkaa, tämä on vain sitä mitä tulevaisuudessa on tulossa. Pyhä Henki jatkaa liikehtimistään nyt kuten Hän teki tuolloin, Jeesuksen ja UT:n kirjoittajien prioriteettien sisällä – ruoki/anna vettä/vaateta/käy vierailulla ensin Kristuksen ruumiissa olevien puutteenalaisten luona. Sellaiselta Kristuksen ruumis näytti alussa, sellaiselta Jeesus sanoi sen näyttävän Hänen palatessaan – "…jos te olette ruokkineet/antaneet vettä/vaatettaneet/käyneet vierailulla näiden vähimpien veljieni ja sisarteni luona, olette tehneet sen minulle." Arkista, normaalia, ei loisteliasta, mutta erittäin hengellistä.
Monet ovat vääristelleet Paavalin sanoja koskien uskosta osattomien tekemistä kateellisiksi ja käyttävät noita sanoja selittämään sellaisia juttuja kuten miksi seurakunta x tarvitsee 2 miljoonaa dollaria äänentoistoon, tehdäkseen uskosta osattomat kateellisiksi, tai ehkä
Kristilliselle tv-kanavalle lahjoittamisen 'tehdäksenne uskosta osattomat kateellisiksi' ohjelmatuotannon laadukkuuden vuoksi ja sen sellaista.
Mutta palatkaa ensimmäiselle vuosisadalle, aikaan jolloin leskien ja raajarikkojen ja sairaiden, joilla ei ollut perhettä, oli pakko kerjätä ja elää kadulla yksinäisessä köyhyydessä, samalla kun kaikkialla heidän ympärillään oli kristittyjä, joiden kaikki tarpeet täytettiin, joiden elämää rikastuttivat laajemmat hengelliset perheet, ystävät, naapurit ja työtoverit. Ettekö olisi uteliaita ja kateellisia tarkkaillessanne sitä kuinka heillä oli vahvoja ihmissuhteita ja rakastivat niin toisiaan, että varmistivat, että toisen tarpeet täytettiin?
Kysyn nyt sinulta – olemmeko sen erilaisempia tänään? Eikö todistus opetuslapseudestamme ole rakkaus toisiamme kohtaan? (Joh. 13.35: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.") En sano, että ollaan kuin ensimmäisen vuosisadan seurakunta, vaan sanon, että ensimmäisen vuosisadan seurakunta yksinkertaisesti harjoitti sitä mitä Jeesus teki ja opetti, ja pitäisikö myös meidän totella Jeesusta tällä tavoin?
Mistä aloittaa?
Olin ruokakaupassa ja kuten usein tapahtuu, lyhyehkö nainen pyysi minua ojentamaan hänelle ylähyllyllä olevan tuotteen. (Olen 6 jalkaa 6 tuumaa/1,98 m pitkä) Tunnistin hänen yllään olevan masennuksen hengen ja yritin jatkaa keskustelua pidemmälle kuin 'Anteeksi herra, voisitteko auttaa minua saamaan tuon tuotteen ylähyllyltä?', mutta nainen vain kiitti ja jatkoi eteenpäin – ja saatoin vain sanoa 'Olkaa hyvä, siunausta teille ja hyvää päivän jatkoa.'
Rukoilin naisen puolesta kävellessäni pois ja kerroin Isälle: "Kunpa olisin voinut tehdä jotakin enemmän naisen puolesta, vaikka karkottaa tuon masennuksen hengen pois hänestä." Ja Hän vastasi: "Se on ok, teit sen minkä hän toistaiseksi pystyy vastaanottamaan ja mitä Minulla oli sinulle tehtäväksi hänen hyväkseen tänään."
Mietiskelin Hänen kärsivällisyyttään ja sitä kuinka Hän jatkaa hyvän tekemistä – Apt. 10:38 sanoo sen Jeesuksesta, ja Jeesus sanoi tehneensä vain sitä mitä näki Isän tekevän. (Joh. 5:19) Ja ei vain sitä, vaan jokin niin yksinkertainen asia kuin tuotteen ottaminen ylähyllyltä jollekulle avuksi oli niin hengellistä, niin henkilökohtaisesti taivaasta ohjattua hyvän tekemistä tälle naiselle.
Tässä eräänä päivänä pysähtyessäni liikennevaloihin lähtiessäni kaupan parkkipaikalta vilkaisin takapeiliin ja näin takanani olevan auton katolla suuren limun ilman kantta – joka varmasti kaatuisi valon vaihtuessa vihreäksi ja meidän autojonomme lähtiessä liikenteeseen. Ensin kiersin auki ikkunani ja katsoin taaksepäin autoa ajavaa miestä ja osoitin katolle hänen yläpuolelleen.
Lopulta luovutin, ja nähdessäni miehen takana olevan kuskin hautaavan päänsä rattiin hänen nauraessaan niin makeasti pyörimisliikkeilleni ja tuon miehen minulle takaisin näyttämille pyörimisliikkeille astuin ulos autostani ja otin limun pois miehen auton katolta. Hän avasi ikkunan nähdessään, että minulla oli hänen juomansa kädessäni ja sanoin: 'Siinä herra, melkein menetitte juomanne." Mihin hän vastasi hykerrellen: 'Olette hyvä mies, kiitos!'
Astuessani autooni valo vaihtui vihreäksi, ja niin sitä mentiin. Kiitin Isää siitä, että Hän oli sallinut minun 'kulkea ympäri tekemässä hyvää' tässä pienessä asiassa – ja tunsin nöyryyttä ja hämmästelin Isän huolenpitoa tuon miehen suhteen, tunnistipa tämä minut sitten Kuninkaan Suurlähettilääksi tai ei.
Jeesus kulki ympäriinsä tehden hyvää
Hän muutti veden viiniksi, muttei koskaan ottanut siitä kunniaa. Hän paransi Pietarin anopin, mutta vain talossa olleet olivat tästä tietoisia. Hän moninkertaisti pojan lounaan ruokkiakseen tuhansia, mutta ei koskaan mainostanut sitä tai etsinyt keinoa markkinoida Itseään ihmeidensä välityksellä – Hän vain kulki ympäriinsä tehden hyvää.
Vuonna 2014 näin Herran nöyryyttä enemmän kuin koskaan ennen ja minä puolestani olen nöyrtynyt enemmän kuin koskaan sen tuloksena. Kun Hän sanoi Matt. 11:ssa: "Ottakaa minun ikeeni (Pyhä Henki) päällenne ja ottakaa oppia Minusta, sillä Minä olen sävyisä ja sydämeltään nöyrä ja löydätte levon sielullenne." (suomennos tässä)
Huomatkaa – Hän on todellakin sävyisä ja sydämeltään nöyrä vaikka Hän on kaiken Kuningas. Hänen ikeensä opettaa meille nöyryyttä, ja tuo nöyryys johtaa sielumme lepoon – ei hengen – sielun, tunteiden, ajatusten, mielen.
Paavali kertoi korinttilaisille* olevansa huolissaan siitä, että heidät vieteltäisiin pois Jeesuksessa olevasta yksinkertaisuudesta, ja evankeliumin viestistä ja Pyhästä Hengestä. Jos teidät on vietelty monimutkaiseen uskoon, joka on täynnä asialistoja ja kaavoja ja manipulaatiota ja suorituspohjaista 'Jos teen näin, niin sitten Jumala tekee noin' -ajattelua, niin sitten tehkää parannus ja palatkaa siihen, mitä Jeesus sanoi – tehkää hyvää Hänen veljilleen ja sisarilleen käytännöllisin tavoin, toisiin uskossa oleviin suhteessa ollen, ja yksinkertaisesti löytäkää tapoja osoittaa sydämessänne olevaa Jumalan rakkautta toisille. (*2. Kor. 11:3-4)
Kuulkaa mitä Henki sanoo seurakunnalle – hengellisten perhosten jahtaamisen kausi on ohi – on aika olla seurakunta, ei esittää seurakuntaa. Aika olla kristitty, ei esittää kristittyä.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed