Spiritual Butterflies #2
Hengellisiä perhosia, osa 2
Hei kaikki,
Barbilla ja minulla on iPhonet, joissa on tietokoneistettu ohjelmistoassistentti, jonka naispuolinen ääni on nimeltään Siri. Niille tiedoksi, joille Siri ei ole tuttu: jos painat ja pidät alas painettuna puhelimessa olevaa pyöreää näppäintä, naispuolinen ääni Siri kysyy: "Miten voin auttaa?" Voit kysyä Siriltä kaikkea lähtien viimeisimmistä urheilutuloksista aina ajo-ohjeisiin lähemmälle bensa-asemalle ja sääennustukseen saakka sekä melkein mitä muuta tahansa.
Barb ja minä olimme keskusteluun syventyneinä, kun hän alkoi kaivella laukkuaan jotakin etsien ja painoi vahingossa iPhonensa pyörää näppäintä. Välittömästi Siri kysyi: "Miten voin auttaa?" ja Barb, joka oli keskellä lausetta, sanoi Sirille ajattelematta: "Voi, ole hiljaa, en minä sinulle ollut puhumassa", mihin Siri vastasi välittömästi laukun syvyyksistä: "Tuo ei ollut kovin kivasti sanottu!" Me purskahdimme nauramaan ajatusta, että puhelin puhuu ja vastaa Barbille tuollaisella tavalla.
Minusta tuntuu vähän tuolta puhuessani Herran näyssä tapahtuneesta vierailusta, jolloin Hän kertoi siitä, että Hänen kansansa ajaa takaa hengellisiä perhosia. Kaivellessani kristikunnan 'laukkua' löytääkseni määritelmän ja ratkaisun en halua vahingossa koskettaa tulenarkaa näppäintä ja jonkun ajattelevan: 'Tuo ei ollut kovin kivasti sanottu'.
Olen ajanut takaa muutamia hengellisiä perhosia
Kun Barb ja minä olimme teini-ikäisiä, teinien rukouskokouksessamme oli sellainen aika, jolloin lähes jokaisella näytti olevan riivaaja tai riivaajaa syytettiin kaikista huonoista asioista elämässä. Puheltiin 'vapautuksen palvelutyöstä'.
Joillakuilla teinien ryhmässämme olikin riivaajia, jotka manifestoituivat ja karkotettiin. Oli myös niitä, joilla ei ollut riivaajia, mutta jotka halusivat sellaista huomiota, jota saisivat, jos heillä olisi riivaaja, joten he panivat pystyyn oikein kunnon show'n ja vääntelehtivät ja vaikersivat Oscar-ehdokkuuden arvoisesti.
Herra käytti noita kokemuksia auttaakseen meitä löytämään tasapainon, kokemaan aidon ja epäaidon sekä työstämään tuon asian. Se kesti tietyn ajanjakson verran ja jätimme tuon ajan taakse kiitollisina siitä, että olimme saaneet kokemusta riivaajista sekä epäaitoudesta ja keskityimme jälleen kerran Jeesukseen ja Isään 'pimeän puolen' sijasta.
Vuonna 1979, ensimmäisenä naimisissa olon vuotenamme, me menimme mukaan '100-kertaisen takaisin saamisen' hengelliseen perhoseen ja antaen palkkani ollessa 110 dollaria viikossa 11 dollaria ja odottaen 1100 dollarin jotenkin ohjautuvan pankkitilillemme. Barb toi meidät takaisin tasapainoon sanoessaan: "Tämä ei tunnu oikealta ja tiedän, mikä on muuttunut. Ennen me annoimme siksi, että rakastamme Jumalaa ja Hänen työtään, mutta nyt me annamme saadaksemme ja se on väärin, ja siksi henkemme murehtii antaessamme." Parannuksen teon hetken ja rukouksen jälkeen, jossa kerroimme Isälle, että emme todellakaan välitä, jos emme koskaan näe tuota rahaa uudelleen, me annamme, koska rakastamme Häntä ja Hänen kansaansa, olimme takaisin tasapainossa.
Meidän seurakuntamme vastaan Pietarin ja Paavalin seurakunta
Mutta tosiasia on, että Uuden Testamentin kristillisyys näytti merkittävästi erilaiselta kuin se jota tänään harjoitetaan auditorioseurakunnassa. Ei ollut mitään hengellisiä perhosia, joita ajaa takaa, koska heidän fokuksessaan ja ajankäytössään oli kyse siitä, mitä Jeesus sanoi Matteus 25:40:ssä veljien ja sisarten aineellisten tarpeiden huolehtimisesta.
"...jos olette (antaneet vettä/ruokaa/vaatteita/vierailleet) vähimmille veljistäni, te olette tehneet sen minulle."
Tämä ei ole tekojen kautta pelastumista, koska Jeesus puhuu uskoville uskovista huolehtimisesta, joten nämä palvelutyön teot virtaavat meistä pelastumisemme tuloksena, ei siksi, että saavuttaisimme sen.
Pidä ensin huolta uskovista, sitten laajenna piiriä ulospäivän uskosta osattomiin
Hän sanoi 'veljeni'. Se merkitsee sitä, että antamisemme fokus on 'veljissä', ei uskosta osattomissa. Tässä (englanniksi käytetty) veli-sana on vanha termi, jota käytettiin puhuteltaessa sekä miehiä että naisia.
Tämä keskittyminen ensin Kristuksen ruumiista huolehtimisen sen sijaan, että käytettäisiin eksyneiden aineellisiin tarpeisiin vastaamista evankelioinnin työkaluna, saattaa olla yllätys, mutta Uusi testamentti osoittaa johdonmukaisesti, että antaminen kohdistui toisiin uskoviin, ei uskosta osattomiin, mikä pysyy Jeesuksen Hänen veljistään huolta pitämistä koskevan käskyn mukaisena.
Tämä selittää sen, miksi kautta koko Apostolien tekojen uskovat antoivat omassa joukossaan varmistaakseen sen, että heidän keskellään ei ollut puutetta – he eivät yrittäneet pitää huolta koko kaupungista. Sen tähden silloin, kun Agabus Apt. 11:ssa profetoi nälänhädästä Juudeassa, seurakunta lähetti lahjan kanssauskoville Juudeaan, ei nälänhädän uskosta osattomille uhreille. Ja Paavalin lahjat köyhille pyhille Jerusalemissa Room. 15:ssä ja 1. Kor. 16:ssa ja 2. Kor. 8&9:ssä vastaanottivat seurakunnat Jerusalemin seurakuntaa varten – ei Jerusalemin köyhiä syntisiä varten. Raha ja resurssit Kristuksen ruumiissa pysyivät Kristuksen ruumiissa.
Tämän sanominen ei merkitse sitä, että täysin jätetään huomiotta uskosta osattomat, mutta heidän on määrä saada ylijäävä, ei olla antamisessa huomiomme fokus. Paavali sanoi Gal. 6:10:ssä, että tuli tehdä hyvää kaikille ihmisille, mutta erityisesti uskovien perhekunnalle. Veljet ja sisaret ovat meidän ensisijainen prioriteettimme.
Tämä myös selittää sen, miksi Herran luo tulevien määrä karttui niin muutamana ensimmäisenä vuonna Helluntain jälkeen – uskosta osattomat näkivät ihmisjoukon, joka oli palava Jumalalle ja rakasti toisiaan siinä määrin, ettei heidän joukossaan ollut ainoatakaan puutetta. Jos olisit ulkopuolella katsomassa sisälle ja sinulta puuttuisi ruokaa tai vaatteita ja näkisit tämän onnellisten ihmisten joukon, jonka kaikki tarpeet täytettiin, etkö haluaisi nähdä, mistä siinä oli kysymys? Jotkut olivat peloissaan, jotkut liittyivät, jotkut perääntyivät ja vain katsoivat – mutta lopullisena vaikutuksena oli se, että Herran luo tulevien määrä karttui.
Mitä tällä on tekemistä perhosten kanssa?
Tälle vastakohtana auditorioseurakunnalla on eri palvelutöitä koskevia ohjelmia, mikä merkitsee sitä, että (tilastollisesti) 80%:lle seurakunnasta ei aseteta mitään muita odotuksia, kuin käydä seurakunnassa ja antaa pyydettäessä. Niinpä nyt on paljon kristittyjä, jotka keskittyvät itseensä ja siihen, mitä he itse tarvitsevat Jumalalta. Heistä tuntuu siltä, että he voivat ajaa takaa jokaista opin tuulta ja jokaista liikkeellä olevaa 'suosittua' juttua, mikä tekee itse asiasta Jumalasta heidän palvelijansa sen sijaan, että he olisivat Hänen palvelijoitaan.
Nuo ohjelmat ja niiden infrastruktuurin ja rahan tarve selittävät sen, miksi auditorioseurakunta on niin halukas auttamaan uskosta osattomia samalla kun seurakunnan jäsenet, jotka tarvitsevat apua asunnon kiinnelainan tai autolainan lyhennysten kanssa, käännytetään pois. Heidän prioriteettinsa ovat tarkalleen 180 astetta siitä, mitä Jeesus totesi etsivänsä palatessaan. Jos antaisimme noille veljille ja sisarille keskellämme ja olisimme toistemme kanssa tiiviissä yhteydessä, ei olisi aikaa eikä kiinnostusta ajaa takaa viimeisintä hengellistä perhosta, joka kulkee näköakselimme poikki.
Jaakob sanoi: "Aitoa uskonnonharjoitusta ja saastumatonta Jumalan Isän edessä on tämä; vierailla isättömien ja leskien luona heidän ahdingossaan, sekä pitää itsensä tahrattomana maailman taholta". Asiayhteys on KRISTITYT isättömät ja lesket, koska hän kirjoitti kristityille, kuten myös osoitetaan Apt. 2-6:ssa, kun he pitivät huolta veljistä ja sisarista. Tuo on aitoa uskonnonharjoitusta. Katso keskivertoseurakuntaasi – näyttävätkö he tahrattomilta (pilaantumattomilta) maailman taholta? Onko heidän prioriteettinsa seurakuntana ruokkia/antaa vettä/vaatettaa/ vierailla niiden USKOVIEN luona, jotka ovat puutteenalaisia ja istuvat heidän kirkkonsa penkissä? Voivatko he sanoa: 'Meidän keskuudessamme ei ole mitään puutteita, koska kukaan ei sano mitään omistamaansa omakseen?'
Mikä on se palvelutyö johon "viiden palveluviran" on määrä varustaa Hänen kansansa? Ef. 4:11-16
Ollaksemme johdonmukaisia sen suhteen, mitä Jeesus sanoi palvelutyöstä, jota Hän etsii palatessaan, ollaksemme johdonmukaisia lopun Uudesta testamentista palvelutyöstä antaman kuvauksen kanssa, jolloin ENSIN huolehditaan veljien ja sisarten aineellisista tarpeista, meidän täytyy tehdä se johtopäätös, että "viiden palveluviran" palvelutyön ydin on varustaa ihmiset antamaan vettä/ruokkimaan/vaatettamaan sekä käymään sairaiden ja vankilassa olevien luona. Viiden palveluviran ydintehtävä on niin muodoin ensin voimaannuttaa yksilöt varmistamaan se, ettei veljien ja sisarten joukossa oli mitään aineellisia tarpeita, joiden suhteen olisi puutetta.
Sen tähden kun seurakuntaan Jerusalemissa lisättiin ensimmäiset henkilökunnan jäsenet, kyse oli seitsemästä miehestä, jotka auttoivat leskistä huolehtimisesta ja ruokkimisesta hoitamisessa. Eivät vaatteiden keräämisestä kaupungin uskosta osattomille. Eivät ruoanjakelusta gettojen uskosta osattomille. Heidän fokuksenaan oli huolehtia keskellään olevista tarpeista. Ruoasta, vedestä, vaatetuksesta, asumisesta. (Apt.6)
Ef. 4:15 jatkaa sanomalla, että jos teemme palveluksen työtä (annamme vettä/ruokimme/vaatetamme/vierailemme veljien ja sisarten luona), emme ole kuin lapset, joita heitellään sinne tänne kaikissa ilmaantuvissa opintuulissa, vaan itse asiassa kasvamme aikuisiksi Hänessä kaikissa asioissa, kuten kehon jäänteet yhdistävät meidät kaikki yhteen. Lukekaa Ef. 4:11-16 sillä ymmärryksellä, että palveluksen työn ydin perustuu ja lähtee Jeesuksen prioriteetista varmistaa, että kaikki Hänen veljiensä ja sisartensa tarpeet täytetään, ja tulet näkemään ihmeellisiä asioita, jotka ovat 100% yhtäpitäviä Matteuksesta Ilmestyskirjaan.
Se, että alatte ajatella tavalla, jolla Jeesus opetti ja tavalla, jota Apostolien teot sekä apostolit osoittivat, tulee järisyttämään aivojanne ja kääntämään ylösalaisin kaiken sen mitä luulitte tietävänne prioriteeteista ja ihmissuhteista seurakunnassa, ja tulette huomaamaan, mikä ei ole Raamatun mukaista – ettekä jää entisellenne. Ja TUO on sitä, minne Kristuksen ruumis on suuntaamassa.
Muistakaa, että tämä näyssä tapahtunut vierailu koskien hengellisiä perhosia oli profeetallinen sana siitä, mitä Henki on sanomassa seurakunnalle – jatkan tästä ensi viikolla sillä aiheella, miten tämä prioriteettien uudelleen järjestäminen tapahtuu, siihen saakka siunauksin!
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
Hengellisiä perhosia, osa 2
Hei kaikki,
Barbilla ja minulla on iPhonet, joissa on tietokoneistettu ohjelmistoassistentti, jonka naispuolinen ääni on nimeltään Siri. Niille tiedoksi, joille Siri ei ole tuttu: jos painat ja pidät alas painettuna puhelimessa olevaa pyöreää näppäintä, naispuolinen ääni Siri kysyy: "Miten voin auttaa?" Voit kysyä Siriltä kaikkea lähtien viimeisimmistä urheilutuloksista aina ajo-ohjeisiin lähemmälle bensa-asemalle ja sääennustukseen saakka sekä melkein mitä muuta tahansa.
Barb ja minä olimme keskusteluun syventyneinä, kun hän alkoi kaivella laukkuaan jotakin etsien ja painoi vahingossa iPhonensa pyörää näppäintä. Välittömästi Siri kysyi: "Miten voin auttaa?" ja Barb, joka oli keskellä lausetta, sanoi Sirille ajattelematta: "Voi, ole hiljaa, en minä sinulle ollut puhumassa", mihin Siri vastasi välittömästi laukun syvyyksistä: "Tuo ei ollut kovin kivasti sanottu!" Me purskahdimme nauramaan ajatusta, että puhelin puhuu ja vastaa Barbille tuollaisella tavalla.
Minusta tuntuu vähän tuolta puhuessani Herran näyssä tapahtuneesta vierailusta, jolloin Hän kertoi siitä, että Hänen kansansa ajaa takaa hengellisiä perhosia. Kaivellessani kristikunnan 'laukkua' löytääkseni määritelmän ja ratkaisun en halua vahingossa koskettaa tulenarkaa näppäintä ja jonkun ajattelevan: 'Tuo ei ollut kovin kivasti sanottu'.
Olen ajanut takaa muutamia hengellisiä perhosia
Kun Barb ja minä olimme teini-ikäisiä, teinien rukouskokouksessamme oli sellainen aika, jolloin lähes jokaisella näytti olevan riivaaja tai riivaajaa syytettiin kaikista huonoista asioista elämässä. Puheltiin 'vapautuksen palvelutyöstä'.
Joillakuilla teinien ryhmässämme olikin riivaajia, jotka manifestoituivat ja karkotettiin. Oli myös niitä, joilla ei ollut riivaajia, mutta jotka halusivat sellaista huomiota, jota saisivat, jos heillä olisi riivaaja, joten he panivat pystyyn oikein kunnon show'n ja vääntelehtivät ja vaikersivat Oscar-ehdokkuuden arvoisesti.
Herra käytti noita kokemuksia auttaakseen meitä löytämään tasapainon, kokemaan aidon ja epäaidon sekä työstämään tuon asian. Se kesti tietyn ajanjakson verran ja jätimme tuon ajan taakse kiitollisina siitä, että olimme saaneet kokemusta riivaajista sekä epäaitoudesta ja keskityimme jälleen kerran Jeesukseen ja Isään 'pimeän puolen' sijasta.
Vuonna 1979, ensimmäisenä naimisissa olon vuotenamme, me menimme mukaan '100-kertaisen takaisin saamisen' hengelliseen perhoseen ja antaen palkkani ollessa 110 dollaria viikossa 11 dollaria ja odottaen 1100 dollarin jotenkin ohjautuvan pankkitilillemme. Barb toi meidät takaisin tasapainoon sanoessaan: "Tämä ei tunnu oikealta ja tiedän, mikä on muuttunut. Ennen me annoimme siksi, että rakastamme Jumalaa ja Hänen työtään, mutta nyt me annamme saadaksemme ja se on väärin, ja siksi henkemme murehtii antaessamme." Parannuksen teon hetken ja rukouksen jälkeen, jossa kerroimme Isälle, että emme todellakaan välitä, jos emme koskaan näe tuota rahaa uudelleen, me annamme, koska rakastamme Häntä ja Hänen kansaansa, olimme takaisin tasapainossa.
Meidän seurakuntamme vastaan Pietarin ja Paavalin seurakunta
Mutta tosiasia on, että Uuden Testamentin kristillisyys näytti merkittävästi erilaiselta kuin se jota tänään harjoitetaan auditorioseurakunnassa. Ei ollut mitään hengellisiä perhosia, joita ajaa takaa, koska heidän fokuksessaan ja ajankäytössään oli kyse siitä, mitä Jeesus sanoi Matteus 25:40:ssä veljien ja sisarten aineellisten tarpeiden huolehtimisesta.
"...jos olette (antaneet vettä/ruokaa/vaatteita/vierailleet) vähimmille veljistäni, te olette tehneet sen minulle."
Tämä ei ole tekojen kautta pelastumista, koska Jeesus puhuu uskoville uskovista huolehtimisesta, joten nämä palvelutyön teot virtaavat meistä pelastumisemme tuloksena, ei siksi, että saavuttaisimme sen.
Pidä ensin huolta uskovista, sitten laajenna piiriä ulospäivän uskosta osattomiin
Hän sanoi 'veljeni'. Se merkitsee sitä, että antamisemme fokus on 'veljissä', ei uskosta osattomissa. Tässä (englanniksi käytetty) veli-sana on vanha termi, jota käytettiin puhuteltaessa sekä miehiä että naisia.
Tämä keskittyminen ensin Kristuksen ruumiista huolehtimisen sen sijaan, että käytettäisiin eksyneiden aineellisiin tarpeisiin vastaamista evankelioinnin työkaluna, saattaa olla yllätys, mutta Uusi testamentti osoittaa johdonmukaisesti, että antaminen kohdistui toisiin uskoviin, ei uskosta osattomiin, mikä pysyy Jeesuksen Hänen veljistään huolta pitämistä koskevan käskyn mukaisena.
Tämä selittää sen, miksi kautta koko Apostolien tekojen uskovat antoivat omassa joukossaan varmistaakseen sen, että heidän keskellään ei ollut puutetta – he eivät yrittäneet pitää huolta koko kaupungista. Sen tähden silloin, kun Agabus Apt. 11:ssa profetoi nälänhädästä Juudeassa, seurakunta lähetti lahjan kanssauskoville Juudeaan, ei nälänhädän uskosta osattomille uhreille. Ja Paavalin lahjat köyhille pyhille Jerusalemissa Room. 15:ssä ja 1. Kor. 16:ssa ja 2. Kor. 8&9:ssä vastaanottivat seurakunnat Jerusalemin seurakuntaa varten – ei Jerusalemin köyhiä syntisiä varten. Raha ja resurssit Kristuksen ruumiissa pysyivät Kristuksen ruumiissa.
Tämän sanominen ei merkitse sitä, että täysin jätetään huomiotta uskosta osattomat, mutta heidän on määrä saada ylijäävä, ei olla antamisessa huomiomme fokus. Paavali sanoi Gal. 6:10:ssä, että tuli tehdä hyvää kaikille ihmisille, mutta erityisesti uskovien perhekunnalle. Veljet ja sisaret ovat meidän ensisijainen prioriteettimme.
Tämä myös selittää sen, miksi Herran luo tulevien määrä karttui niin muutamana ensimmäisenä vuonna Helluntain jälkeen – uskosta osattomat näkivät ihmisjoukon, joka oli palava Jumalalle ja rakasti toisiaan siinä määrin, ettei heidän joukossaan ollut ainoatakaan puutetta. Jos olisit ulkopuolella katsomassa sisälle ja sinulta puuttuisi ruokaa tai vaatteita ja näkisit tämän onnellisten ihmisten joukon, jonka kaikki tarpeet täytettiin, etkö haluaisi nähdä, mistä siinä oli kysymys? Jotkut olivat peloissaan, jotkut liittyivät, jotkut perääntyivät ja vain katsoivat – mutta lopullisena vaikutuksena oli se, että Herran luo tulevien määrä karttui.
Mitä tällä on tekemistä perhosten kanssa?
Tälle vastakohtana auditorioseurakunnalla on eri palvelutöitä koskevia ohjelmia, mikä merkitsee sitä, että (tilastollisesti) 80%:lle seurakunnasta ei aseteta mitään muita odotuksia, kuin käydä seurakunnassa ja antaa pyydettäessä. Niinpä nyt on paljon kristittyjä, jotka keskittyvät itseensä ja siihen, mitä he itse tarvitsevat Jumalalta. Heistä tuntuu siltä, että he voivat ajaa takaa jokaista opin tuulta ja jokaista liikkeellä olevaa 'suosittua' juttua, mikä tekee itse asiasta Jumalasta heidän palvelijansa sen sijaan, että he olisivat Hänen palvelijoitaan.
Nuo ohjelmat ja niiden infrastruktuurin ja rahan tarve selittävät sen, miksi auditorioseurakunta on niin halukas auttamaan uskosta osattomia samalla kun seurakunnan jäsenet, jotka tarvitsevat apua asunnon kiinnelainan tai autolainan lyhennysten kanssa, käännytetään pois. Heidän prioriteettinsa ovat tarkalleen 180 astetta siitä, mitä Jeesus totesi etsivänsä palatessaan. Jos antaisimme noille veljille ja sisarille keskellämme ja olisimme toistemme kanssa tiiviissä yhteydessä, ei olisi aikaa eikä kiinnostusta ajaa takaa viimeisintä hengellistä perhosta, joka kulkee näköakselimme poikki.
Jaakob sanoi: "Aitoa uskonnonharjoitusta ja saastumatonta Jumalan Isän edessä on tämä; vierailla isättömien ja leskien luona heidän ahdingossaan, sekä pitää itsensä tahrattomana maailman taholta". Asiayhteys on KRISTITYT isättömät ja lesket, koska hän kirjoitti kristityille, kuten myös osoitetaan Apt. 2-6:ssa, kun he pitivät huolta veljistä ja sisarista. Tuo on aitoa uskonnonharjoitusta. Katso keskivertoseurakuntaasi – näyttävätkö he tahrattomilta (pilaantumattomilta) maailman taholta? Onko heidän prioriteettinsa seurakuntana ruokkia/antaa vettä/vaatettaa/ vierailla niiden USKOVIEN luona, jotka ovat puutteenalaisia ja istuvat heidän kirkkonsa penkissä? Voivatko he sanoa: 'Meidän keskuudessamme ei ole mitään puutteita, koska kukaan ei sano mitään omistamaansa omakseen?'
Mikä on se palvelutyö johon "viiden palveluviran" on määrä varustaa Hänen kansansa? Ef. 4:11-16
Ollaksemme johdonmukaisia sen suhteen, mitä Jeesus sanoi palvelutyöstä, jota Hän etsii palatessaan, ollaksemme johdonmukaisia lopun Uudesta testamentista palvelutyöstä antaman kuvauksen kanssa, jolloin ENSIN huolehditaan veljien ja sisarten aineellisista tarpeista, meidän täytyy tehdä se johtopäätös, että "viiden palveluviran" palvelutyön ydin on varustaa ihmiset antamaan vettä/ruokkimaan/vaatettamaan sekä käymään sairaiden ja vankilassa olevien luona. Viiden palveluviran ydintehtävä on niin muodoin ensin voimaannuttaa yksilöt varmistamaan se, ettei veljien ja sisarten joukossa oli mitään aineellisia tarpeita, joiden suhteen olisi puutetta.
Sen tähden kun seurakuntaan Jerusalemissa lisättiin ensimmäiset henkilökunnan jäsenet, kyse oli seitsemästä miehestä, jotka auttoivat leskistä huolehtimisesta ja ruokkimisesta hoitamisessa. Eivät vaatteiden keräämisestä kaupungin uskosta osattomille. Eivät ruoanjakelusta gettojen uskosta osattomille. Heidän fokuksenaan oli huolehtia keskellään olevista tarpeista. Ruoasta, vedestä, vaatetuksesta, asumisesta. (Apt.6)
Ef. 4:15 jatkaa sanomalla, että jos teemme palveluksen työtä (annamme vettä/ruokimme/vaatetamme/vierailemme veljien ja sisarten luona), emme ole kuin lapset, joita heitellään sinne tänne kaikissa ilmaantuvissa opintuulissa, vaan itse asiassa kasvamme aikuisiksi Hänessä kaikissa asioissa, kuten kehon jäänteet yhdistävät meidät kaikki yhteen. Lukekaa Ef. 4:11-16 sillä ymmärryksellä, että palveluksen työn ydin perustuu ja lähtee Jeesuksen prioriteetista varmistaa, että kaikki Hänen veljiensä ja sisartensa tarpeet täytetään, ja tulet näkemään ihmeellisiä asioita, jotka ovat 100% yhtäpitäviä Matteuksesta Ilmestyskirjaan.
Se, että alatte ajatella tavalla, jolla Jeesus opetti ja tavalla, jota Apostolien teot sekä apostolit osoittivat, tulee järisyttämään aivojanne ja kääntämään ylösalaisin kaiken sen mitä luulitte tietävänne prioriteeteista ja ihmissuhteista seurakunnassa, ja tulette huomaamaan, mikä ei ole Raamatun mukaista – ettekä jää entisellenne. Ja TUO on sitä, minne Kristuksen ruumis on suuntaamassa.
Muistakaa, että tämä näyssä tapahtunut vierailu koskien hengellisiä perhosia oli profeetallinen sana siitä, mitä Henki on sanomassa seurakunnalle – jatkan tästä ensi viikolla sillä aiheella, miten tämä prioriteettien uudelleen järjestäminen tapahtuu, siihen saakka siunauksin!
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed