Spiritual Butterflies #1
Hengellisiä perhosia, osa 1
Hei kaikki,
Sähköisessä (englanninkielisessä) uutiskirjeessäni 16 päivältä joulukuuta kerron äskettäisestä Herran näyssä tapahtuneesta vierailusta, jossa Hän puhui siitä, kuinka Hänen kansansa ajaa takaa 'hengellisiä perhosia'. (Jos et ole saanut sähköistä uutiskirjettäni, mene osoitteeseen cwowi.org ja klikkaa kohtaa 'articles' ja alasvetovalikosta klikkaa kohtaa 'newsletter')
Kertaus
Herra tuli luokseni ja sanoi tämän: "Monet pohtivat uteliaina tulevaa vuotta, mutta Minä teen työtä sydämissä siihen määrään asti, että monet ovat päättäneet, etteivät enää aja takaa hengellisiä perhosia, vaan tulevat keskittymään siihen ydinasiaan, keitä he ovat Minussa ja mitä he uskovat sekä etsivät käsiinsä niitä, joilla on samat hengelliset prioriteetit."
Sitten seisomme niityn vieressä, niityllä oli lapsia ajamassa takaa perhosia. Mutta jotkut lopettivat perhosten tavoittelun ja istuutuivat niityn reunalle kasvot niityltä poispäin ja antoivat vettä ja ruokaa niityn ulkopuolella oleville. Toistan, seuraa yllä olevia ohjeita, jollet ole lukenut sitä vielä.
Mitä Hän tarkoitti 'hengellisillä perhosilla?'
Kun Herra palaa, Hän kertoo meille Matt. 25:34-40:ssa Hänen silmissään vanhurskaista:
"Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Nuo sanat tulevat tapahtumaan tarkalleen niin kuin Hän lausui. Jos me uskomme tuon, ja jos me uskomme olevamme lopun ajoissa, eikö meidän pitäisi kyetä lukemaan yllä oleva kohta vakuuttuneina ja sanoa: "Kyllä Herra, tuo on minun elämäni, tuo on sitä mitä teen, nuo ovat myös minun prioriteettejani!"
Mitä jos Hän tulisi juuri nyt niiden luo, jotka luulevat hengellisen kokemuksen huipun olevan 'kaatumisen hengen vaikutuksesta' tai 'hengessä juopumisena olemisen' tai 'hengellisten väristysten' tuntemisen? Mitä jos Hän tulisi juuri nyt niiden luo, jotka luulevat, että jonkun pastorin toimesta tapahtuva kätten päälle paneminen tuoreen voitelun saamiseksi on korkeinta ja parasta mitä Jumalalla on? Mitä jos ihminen on niin keskittynyt henkilökohtaiseen profetiaan – tai vapauttamiseen – tai kolmanteen taivaaseen menemiseen – että hän luulee tämän tyyppisten asioiden olevan korkeinta ja parasta mitä Jumalalla on ja mitä Jumala tekee juuri nyt?
Jos Jeesus tulisi takaisin juuri nyt, voisiko jokainen meistä sanoa, että se, mikä on tärkeintä Hänelle, on myös tärkeintä meille? Onko hänen ajatuksensa palvelutyönä tehtävästä työstä myös meidän ajatuksemme palvelutyönä tehtävästä työstä?
Alussa
Apostolit kuulivat Jeesuksen kertovan heille suoraan, mitä Hän etsi palatessaan ja he välittivät tuon prioriteetin ja elämäntyylin toisille, sillä Apt. 2:sta 6:een ihmiset menevät niinkin pitkälle, että myyvät ylimääräistä omaisuuttaan auttaakseen keskellään fyysisten tarpeiden huolehtimisesta.
"Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli... Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen jaettavaksi." (4:32-35)
Se ei tarkoita sitä, että he olisivat asuneet suuressa kommuunissa, ei, he pitivät omat kotinsa ja asuivat niissä, mutta heidän sydämensä oli omistautunut auttamaan toisia keskellään, ja jos oli tarpeita, ihmiset olivat halukkaita ottamaan säästöistään ja jopa investoinneistaan auttaakseen täyttämään ympärillään olevat tarpeet. (Noina päivinä ei ollut pankkeja, joten kaikki käteisinvestoinnit olivat sijoitettuina koteihin, maahan, karjaan ja sellaiseen)
Kaikki nämä resurssit tarjosivat vettä, ruokaa, vaatetusta, suojaa ja muuta tarpeessa oleville, mikä oli yhtäpitävää Jeesuksen prioriteettien kanssa. Seuraavien 30 vuoden aikana, joita Apostolien teot ja suurin osa Uutta Testamenttia käsittelevät, näemme palvelutyön olevan edelleen tällä tavalla määriteltynä niin, että Kristuksen ruumiilla on Jeesuksen samat prioriteetit. Antiokiassa Agabuksen profetoidessa tulevasta nälänhädästä Juudeassa, ruumis (joka kokoontui kodeissa) kokosi lahjan lähetettäväksi Juudeaan avustuksena nälänhätään. (Apt. 11.28-30)
Paavali vastaanottaa lahjoja Jerusalemin köyhille 1. Kor. 16:ssa, 2. Kor. 8&9:ssä, Room. 15:25-26:ssa. Jaakob sanoo näin: "Aitoa (puhdasta) uskonnonharjoitusta ja saastumatonta Jumalan Isän edessä on tämä; vierailla isättömien ja leskien luona heidän ahdingossaan, sekä pitää itsensä tahrattomana maailman taholta." (Jaak. 1:27, suomennos tässä)
Kuinka uskonnonharjoitus kirjoitetaan?
Niinpä me näemme johdonmukaisuuden kaikissa johtajissa ja ihmisissä sekä halki koko Uuden testamentin siinä, että Kristuksen ruumiin prioriteetit olivat yhdenmukaiset Jeesuksen prioriteettien kohdalla Hänen palatessaan. Eikö meidän prioriteettiemme pitäisi olla samat?
Määrittelemmekö puhtaan uskonnonharjoituksen tällä samalla tavalla? Pitämiseksi itsemme tahrattomana maailman taholta? Vierailemiseksi isättömien ja leskien luona heidän ahdingossaan?
Vai määrittelemmekö nyt tai ovatko jotkut meistä menneisyydessä määritelleet puhtaaksi uskonnonharjoitukseksi sen, että oppii antamaan henkilökohtaisia profetioita tai menee ulos kaduille puhumaan vieraille ja näkemään sen, että Herra antaa meille sanoja, tai huutamaan ja kiljumaan Jumalaa avaamaan taivaan meille, tai olemaan hengessä juopuneita ja vaappumaan ympäriinsä kuin lapsen leluhyrrä?
Miksi ihmisten huomio kääntyy hengellisiin perhosiin?
Alusta lähtien kristityt ovat kokoontuneet kodeissa ensisijaisena seurakunnan kokoontumispaikkana. Se, että on joka viikko olohuoneessa suunnilleen samojen ihmisten kanssa merkitsee sitä, että oppii tuntemaan toisensa ja keskellä olevat tarpeet ja jokainen ottaa rakastavasta sydämestä henkilökohtaisen vastuun jokaisesta huolehtimisesta. Asiat virtaavat sen tähden luonnollisesti siihen kuinka jotakuta voi auttaa: rahaa, kykyjä, aikaa, viisautta ja muita resursseja käytetään tarpeisiin vastaamisessa.
Auditorioseurakunnassa kyse on ohjelmasta, joka tekee palvelutyön, se ei perustu henkilökohtaiseen vastuuseen. On perjantai-illan aktio kerrostalorykelmään, ruoan ja vaatteiden jakelutempaus, jossa ainoa vaadittu asia on tuoda keittopurkki ja takki, jota ei enää halua, pistettäväksi suureen laatikkoon kun kävelee auditorioon. Rahaa voi antaa vankilatyöhön, bussikuljetukseen huono-osaisten lasten tuomiseksi seurakuntaan ja muuta, kaikki kymmenystesi ja kolehtiesi rahoittamana.
Mutta ei tarvitse tehdä mitään. Se antaa auditorioseurakunnan kristityille sen ylellisyyden, että he voivat jahdata hengellisiä perhosia itseään varten. Heillä ei ole mitään muuta vastuuta ketään kohtaan heti sen jälkeen, kun he ovat antaneet kymmenyksensä, kolehtinsa, keittopurkkinsa tai ylimääräisen takkinsa. Vastuusta vapautettuina he voivat jahdata perhosia!
"Oletko ollut __________:ssa? Juovuin niin hengessä, että elämässäni on nyt aivan uuden tason voitelu! Rukoilimme taivasta laskeutumaan, tosiaan me huusimme ja kiljuimme Jumalaa avaamaan taivaan ja jotkut sanoivat tulleensa temmatuksi kolmanteen taivaaseen, vau, yksi nainen kieriskeli maassa ja kiljui Herran ollessa niin väkevästi hänen yllään! Kuulin jopa riivaajan puhuvan jollekulle ennen kuin se karkotettiin, vau, miten voimallinen palveluhetki meillä olikaan."
Riippumatta siitä, kuinka paljon katson Jeesuksen sanoja Matt. 25:ssä, en voi kuvitella Hänen sanovan jotakin sellaista kuin:
"Tule ja peri valtakunta, joka on valmistettu sinua varten. Sillä Minä olin se köyhä perhe vieressäsi seurakunnassa, mutta sinä et halunnut olla tekemisissä tuolla tavalla pukeutuneiden ihmisten kanssa. Minä olin se yksinhuoltajaäiti, joka tarvitsi vähän rahaa lastensa vaatteisiin, mutta sinusta tuntui, että velvollisuutesi ulottui vanhan, kuluneen takkisi antamiseen eteisessä olevaan laatikkoon – niin sitä pitää!"
"Minä olin naapurinne, jotka kamppailivat avioliitossaan ja sen sijaan, että olisitte tarjonneet heille apua, jätitte heidät huomiotta matkalla seurakuntaan. Hienoa! Tulkaa ja perikää valtakuntanne! Sillä te jätitte huomiotta ympärillänne olevat, vaikka omien sanojenne mukaan Minä annoin teille lisääntyneen voitelun (mitä varten luulitte sen olevan, itseännekö?). Tulkaa valtakuntaanne ihon väristyksinenne! Tulkaa ja profetoikaa te kaikki, jotka luulette olevanne profeettoja, koska teillä on jonkin verran henkilökohtaisten profetioiden kokemusta!"
Hmmmm....hengellisiä perhosia vai Jeesuksen prioriteettien omaamista? Ja miltä näyttää se, jos haluamme muuttua – ensi viikkoon! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Hengellisiä perhosia, osa 1
Hei kaikki,
Sähköisessä (englanninkielisessä) uutiskirjeessäni 16 päivältä joulukuuta kerron äskettäisestä Herran näyssä tapahtuneesta vierailusta, jossa Hän puhui siitä, kuinka Hänen kansansa ajaa takaa 'hengellisiä perhosia'. (Jos et ole saanut sähköistä uutiskirjettäni, mene osoitteeseen cwowi.org ja klikkaa kohtaa 'articles' ja alasvetovalikosta klikkaa kohtaa 'newsletter')
Kertaus
Herra tuli luokseni ja sanoi tämän: "Monet pohtivat uteliaina tulevaa vuotta, mutta Minä teen työtä sydämissä siihen määrään asti, että monet ovat päättäneet, etteivät enää aja takaa hengellisiä perhosia, vaan tulevat keskittymään siihen ydinasiaan, keitä he ovat Minussa ja mitä he uskovat sekä etsivät käsiinsä niitä, joilla on samat hengelliset prioriteetit."
Sitten seisomme niityn vieressä, niityllä oli lapsia ajamassa takaa perhosia. Mutta jotkut lopettivat perhosten tavoittelun ja istuutuivat niityn reunalle kasvot niityltä poispäin ja antoivat vettä ja ruokaa niityn ulkopuolella oleville. Toistan, seuraa yllä olevia ohjeita, jollet ole lukenut sitä vielä.
Mitä Hän tarkoitti 'hengellisillä perhosilla?'
Kun Herra palaa, Hän kertoo meille Matt. 25:34-40:ssa Hänen silmissään vanhurskaista:
"Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Nuo sanat tulevat tapahtumaan tarkalleen niin kuin Hän lausui. Jos me uskomme tuon, ja jos me uskomme olevamme lopun ajoissa, eikö meidän pitäisi kyetä lukemaan yllä oleva kohta vakuuttuneina ja sanoa: "Kyllä Herra, tuo on minun elämäni, tuo on sitä mitä teen, nuo ovat myös minun prioriteettejani!"
Mitä jos Hän tulisi juuri nyt niiden luo, jotka luulevat hengellisen kokemuksen huipun olevan 'kaatumisen hengen vaikutuksesta' tai 'hengessä juopumisena olemisen' tai 'hengellisten väristysten' tuntemisen? Mitä jos Hän tulisi juuri nyt niiden luo, jotka luulevat, että jonkun pastorin toimesta tapahtuva kätten päälle paneminen tuoreen voitelun saamiseksi on korkeinta ja parasta mitä Jumalalla on? Mitä jos ihminen on niin keskittynyt henkilökohtaiseen profetiaan – tai vapauttamiseen – tai kolmanteen taivaaseen menemiseen – että hän luulee tämän tyyppisten asioiden olevan korkeinta ja parasta mitä Jumalalla on ja mitä Jumala tekee juuri nyt?
Jos Jeesus tulisi takaisin juuri nyt, voisiko jokainen meistä sanoa, että se, mikä on tärkeintä Hänelle, on myös tärkeintä meille? Onko hänen ajatuksensa palvelutyönä tehtävästä työstä myös meidän ajatuksemme palvelutyönä tehtävästä työstä?
Alussa
Apostolit kuulivat Jeesuksen kertovan heille suoraan, mitä Hän etsi palatessaan ja he välittivät tuon prioriteetin ja elämäntyylin toisille, sillä Apt. 2:sta 6:een ihmiset menevät niinkin pitkälle, että myyvät ylimääräistä omaisuuttaan auttaakseen keskellään fyysisten tarpeiden huolehtimisesta.
"Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli... Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen jaettavaksi." (4:32-35)
Se ei tarkoita sitä, että he olisivat asuneet suuressa kommuunissa, ei, he pitivät omat kotinsa ja asuivat niissä, mutta heidän sydämensä oli omistautunut auttamaan toisia keskellään, ja jos oli tarpeita, ihmiset olivat halukkaita ottamaan säästöistään ja jopa investoinneistaan auttaakseen täyttämään ympärillään olevat tarpeet. (Noina päivinä ei ollut pankkeja, joten kaikki käteisinvestoinnit olivat sijoitettuina koteihin, maahan, karjaan ja sellaiseen)
Kaikki nämä resurssit tarjosivat vettä, ruokaa, vaatetusta, suojaa ja muuta tarpeessa oleville, mikä oli yhtäpitävää Jeesuksen prioriteettien kanssa. Seuraavien 30 vuoden aikana, joita Apostolien teot ja suurin osa Uutta Testamenttia käsittelevät, näemme palvelutyön olevan edelleen tällä tavalla määriteltynä niin, että Kristuksen ruumiilla on Jeesuksen samat prioriteetit. Antiokiassa Agabuksen profetoidessa tulevasta nälänhädästä Juudeassa, ruumis (joka kokoontui kodeissa) kokosi lahjan lähetettäväksi Juudeaan avustuksena nälänhätään. (Apt. 11.28-30)
Paavali vastaanottaa lahjoja Jerusalemin köyhille 1. Kor. 16:ssa, 2. Kor. 8&9:ssä, Room. 15:25-26:ssa. Jaakob sanoo näin: "Aitoa (puhdasta) uskonnonharjoitusta ja saastumatonta Jumalan Isän edessä on tämä; vierailla isättömien ja leskien luona heidän ahdingossaan, sekä pitää itsensä tahrattomana maailman taholta." (Jaak. 1:27, suomennos tässä)
Kuinka uskonnonharjoitus kirjoitetaan?
Niinpä me näemme johdonmukaisuuden kaikissa johtajissa ja ihmisissä sekä halki koko Uuden testamentin siinä, että Kristuksen ruumiin prioriteetit olivat yhdenmukaiset Jeesuksen prioriteettien kohdalla Hänen palatessaan. Eikö meidän prioriteettiemme pitäisi olla samat?
Määrittelemmekö puhtaan uskonnonharjoituksen tällä samalla tavalla? Pitämiseksi itsemme tahrattomana maailman taholta? Vierailemiseksi isättömien ja leskien luona heidän ahdingossaan?
Vai määrittelemmekö nyt tai ovatko jotkut meistä menneisyydessä määritelleet puhtaaksi uskonnonharjoitukseksi sen, että oppii antamaan henkilökohtaisia profetioita tai menee ulos kaduille puhumaan vieraille ja näkemään sen, että Herra antaa meille sanoja, tai huutamaan ja kiljumaan Jumalaa avaamaan taivaan meille, tai olemaan hengessä juopuneita ja vaappumaan ympäriinsä kuin lapsen leluhyrrä?
Miksi ihmisten huomio kääntyy hengellisiin perhosiin?
Alusta lähtien kristityt ovat kokoontuneet kodeissa ensisijaisena seurakunnan kokoontumispaikkana. Se, että on joka viikko olohuoneessa suunnilleen samojen ihmisten kanssa merkitsee sitä, että oppii tuntemaan toisensa ja keskellä olevat tarpeet ja jokainen ottaa rakastavasta sydämestä henkilökohtaisen vastuun jokaisesta huolehtimisesta. Asiat virtaavat sen tähden luonnollisesti siihen kuinka jotakuta voi auttaa: rahaa, kykyjä, aikaa, viisautta ja muita resursseja käytetään tarpeisiin vastaamisessa.
Auditorioseurakunnassa kyse on ohjelmasta, joka tekee palvelutyön, se ei perustu henkilökohtaiseen vastuuseen. On perjantai-illan aktio kerrostalorykelmään, ruoan ja vaatteiden jakelutempaus, jossa ainoa vaadittu asia on tuoda keittopurkki ja takki, jota ei enää halua, pistettäväksi suureen laatikkoon kun kävelee auditorioon. Rahaa voi antaa vankilatyöhön, bussikuljetukseen huono-osaisten lasten tuomiseksi seurakuntaan ja muuta, kaikki kymmenystesi ja kolehtiesi rahoittamana.
Mutta ei tarvitse tehdä mitään. Se antaa auditorioseurakunnan kristityille sen ylellisyyden, että he voivat jahdata hengellisiä perhosia itseään varten. Heillä ei ole mitään muuta vastuuta ketään kohtaan heti sen jälkeen, kun he ovat antaneet kymmenyksensä, kolehtinsa, keittopurkkinsa tai ylimääräisen takkinsa. Vastuusta vapautettuina he voivat jahdata perhosia!
"Oletko ollut __________:ssa? Juovuin niin hengessä, että elämässäni on nyt aivan uuden tason voitelu! Rukoilimme taivasta laskeutumaan, tosiaan me huusimme ja kiljuimme Jumalaa avaamaan taivaan ja jotkut sanoivat tulleensa temmatuksi kolmanteen taivaaseen, vau, yksi nainen kieriskeli maassa ja kiljui Herran ollessa niin väkevästi hänen yllään! Kuulin jopa riivaajan puhuvan jollekulle ennen kuin se karkotettiin, vau, miten voimallinen palveluhetki meillä olikaan."
Riippumatta siitä, kuinka paljon katson Jeesuksen sanoja Matt. 25:ssä, en voi kuvitella Hänen sanovan jotakin sellaista kuin:
"Tule ja peri valtakunta, joka on valmistettu sinua varten. Sillä Minä olin se köyhä perhe vieressäsi seurakunnassa, mutta sinä et halunnut olla tekemisissä tuolla tavalla pukeutuneiden ihmisten kanssa. Minä olin se yksinhuoltajaäiti, joka tarvitsi vähän rahaa lastensa vaatteisiin, mutta sinusta tuntui, että velvollisuutesi ulottui vanhan, kuluneen takkisi antamiseen eteisessä olevaan laatikkoon – niin sitä pitää!"
"Minä olin naapurinne, jotka kamppailivat avioliitossaan ja sen sijaan, että olisitte tarjonneet heille apua, jätitte heidät huomiotta matkalla seurakuntaan. Hienoa! Tulkaa ja perikää valtakuntanne! Sillä te jätitte huomiotta ympärillänne olevat, vaikka omien sanojenne mukaan Minä annoin teille lisääntyneen voitelun (mitä varten luulitte sen olevan, itseännekö?). Tulkaa valtakuntaanne ihon väristyksinenne! Tulkaa ja profetoikaa te kaikki, jotka luulette olevanne profeettoja, koska teillä on jonkin verran henkilökohtaisten profetioiden kokemusta!"
Hmmmm....hengellisiä perhosia vai Jeesuksen prioriteettien omaamista? Ja miltä näyttää se, jos haluamme muuttua – ensi viikkoon! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed