Hengellinen uni, osa 2
Hei kaikki,
Uni jatkuu...
Hän oli sanomassa seuraavaa viime viikolla...
Hän katsoi minua ja sanoi: "Seurakunta on pitkään myynyt itseään vuosisatojen ajan eri tavoin, mutta on aina myös ollut niitä, jotka ovat kieltäytyneet tekemästä niin. He eivät ole koskaan olleet aliravittuja ravitessaan aina itseään Hengen asioilla ja etsiessään viisautta ja tietoa Minussa.
Opettaessasi Isän teitä aliravitsemuksesta tulee itsestään selvää niille, jotka ovat aliravittuja, ja niille jotka eivät ole, he tunnistavat Isän tiet…"
Yhtäkkiä silmänräpäyksessä Herra seisoi vieressäni puiden keskellä, ja nyt Hän oli pukeutunut niin kuin olen Hänet nähnyt aiemmin useimmilla näyssä tapahtuneilla vierailuilla: pukeutuneena vasemman olkansa yli kulkevaan punaiseen nauhaan, joka ulottui alhaalla Hänen oikean puoleisen lanteen yli. Siihen oli kirjoitettu "Jumalan Sana" kielellä, joka ensimmäisellä vilkaisulla oli vieras, mutta jos sitä katsoi, kirjaimet järjestäytyivät uudelleen silmiisi kieleksi, johon olet tottunut – ja jopa lukutaidottomat ihmiset voivat lukea sen, koska se kommunikoi tuon ilmestyksen sydämelle, ei mielelle.
Aloimme kävellä yhdessä puiden keskellä katsoessamme naista ja hänen tyttäriään, Viisautta ja Tietoa, peseytymässä joessa täysin pukeutuneena. Heidän peseytyivät kuin ihmiset, jotka eivät ole nähneet puhdasta vettä hyvin pitkään aikaan seisten lähes vyötärön syvyydeltä vedessä, ottaen vettä kämmenellä ja kaataen sitä hitaasti käsivarsilleen, siihen uppoutuneina, roiskuttaen vettä kasvoilleen, nauttien täysin siemauksin jokaisesta pesusta. Heidän niin tehdessä heidän vaatteensa 'parantuivat' paremman termin puutteessa näin asian ilmaisten. Mitä tahansa vesi koskettikin, siitä alueesta, joka oli ollut likainen ja rähjäinen, tuli jollain tapaa läpikuultamaton ja samalla uutta materiaalia oleva läpikuultavan valkoinen - sitä oli hämmästyttävää katsoa, sillä se tapahtui vain niillä alueilla, joita vesi koski, ja näytti siltä, että nainen oli päättänyt pestä jokaisen alueen kunnes hänen koko vaatetuksensa oli muuttunut tuoksi kauniiksi valkeaksi vaatteeksi.
Tajusin myös jotenkin vedellä, tai ehkä vedessä olevalla Elämällä, olevan kyky imeytyä heihin ja poistaa emotionaaliset kivut ja taakat, ja jokaisen heidän keholleen tulevan loiskauksen myötä jälleen yksi taakka irrotettiin pois samalla kun annettiin tuoretta ja tasapainoista totuutta, ja toistuvat pesut samalla alueella poistivat vähän lisää joka kerran, kunnes mitään taakkaa ei ollut jäljellä. Sitten nainen pesi toista kehonsa aluetta, esimerkiksi vasenta käsivarttaan kerta toisensa jälkeen, mikä näytti pesevän kerroksittain tietyn taakan tai muiston tai kivun.
Sitten naisen vasempaan käsivarteen, huuhtele, toista… ja sitten hänen olkapäähänsä, ja niin edelleen ikään kuin hän olisi tiennyt, että vesi jokaisella tietyllä alueella kohdistuisi tiettyyn kipuun tai taakkaan tai korjaisi jonkin virheen, johon hän oli uskonut. Naisen peseytyessä tytöt Viisaus ja Tieto siirtyivät häntä lähemmäksi ja lähemmäksi ja sitten yhtäkkiä he tavallaan sulautuivat häneen niin, että Viisaus ja Tieto olivat nyt osa naista, seurakunta yhdessä.
Ja tämä on outoa, mutta joelle tulevat ihmiset olivat jotenkin myös osa häntä, ikään kuin hän olisi heidän äitinsä ja he olivat yhteydessä, ja kuitenkin joidenkin kohdalla näytti kuin heidän täytyisi tutustua uudelleen – ja naisen peseytymiset eivät olleet vain häntä itseään varten, vaan kaikkia niitä varten jotka olivat osa häntä – seurakuntaa. Jotenkin ymmärsin tämän naisen olevan myös tuleva morsian, ja olevan valmistautumassa. En koskaan nähnyt hänen lähtevän joelta; hän vain jatkoi peseytymistä.
Puut edustavat viisautta ja tasapainoa jokaiselle ihmiselle, ja joki on Sana kun taas tuuli on Pyhä Henki. Ihmisiä tuli pois vedestä kuivaamatta itseään, ja kuitenkin veden antama ilmestys ja rauha pysyivät heissä syvällä sisällä, ja jokainen ihminen oli mietteliäs ja hiljainen kävellessään pois vedestä. Melkein jokainen löysi puun alta paikan jossa istua, vaikka jotkut viivyttelivät seisten, omaksuen – mutta heti kun he olivat 'oman' puunsa luona, he istuutuivat selkä runkoa vasten pohdiskellen syvän henkilökohtaisia asioita.
Näytti siltä kuin heidän tullessaan pois joesta vesi ei vain haihtunut pois, vaan pikemminkin sen sijaan se imeytyi heidän olemukseensa melkein kuin heidän kehonsa olisivat imeneet veden heidän vaatteistaan iholle ja sitten ihoon ja olemukseen… eräänlaista sen kaiken imeytystä ikään kuin he itse olisivat olleet kuin sieniä, kerran kuivia mutta nyt imien itseensä kaiken minkä kykenivät Herrasta ja ilmestyksestä kunnes olivat toistaiseksi kyllästettyjä. Ja samalla kun tätä tapahtui, oli myös jonkin laista tiimityötä luonnolliseksi kuivaamiseksi lempeässä tuulessa, joka on Pyhä Henki, joka toi raikkauden ja tuoreuden samalla tavalla kuin vesi vilvoittaa sen haihtuessa iholta, minkä sanoisimme 'piristävän ihmistä' nopealla viileydellä joka tuntuu vastakohtana veden lämmölle. Tämä 'piristäminen' sai heidät tulemaan eläviksi, valppaiksi, mieleltään nopeiksi ikään kuin he olisivat aiemmin olleet mieleltään ja hengellisesti sumeita.
Kun Herra ja minä kävelimme puiden joukossa olin tietoinen siitä, että samalla kun Herra puhui minulle, Hän myös järjesteli jokaisen vedestä tulevan ihmisen muistoja ja ilmestystä heidän kulkiessaan puun luo ikään kuin kirjoittaen uudelleen heidän historiansa jotta he näkisivät asiat Hänen näkökulmastaan. Tämä osoitettiin heille luonnollisesti syvän henkilökohtaisella ja yksityisellä tavalla – jokainen kohta heidän elämässään, jolloin he olivat poikenneet Hänen polultaan tai uskoneet jonkin väärän asian. Mitä tahansa kommunikointia Hengen kautta Hänen kanssaan olikaan sitten meneillään, minulle ei koskaan kerrottu yksityiskohtia, sillä jokaisen ihmisen elämä oli hänen omansa eikä se kuulunut minulle, mutta huomasin Herran tekevän monia asioita yhtäaikaisesti, ja kuitenkin Hän kykeni jotenkin antamaan täyden huomion jokaiselle ihmiselle.
Hän sanoi jokaisella ihmisellä olevan puun, ja jokainen puu edusti heidän elämäänsä Hänen muuttamanaan ja pyysin siitä Raamatunkohtaa. Hän sanoi: "Olet lukenut psalmin yksi, sillä heti kun tulit tuntemaan Minut, luit sen ja sanoit minulle, että halusit olla tuon kaltainen hyväksyen tuon psalmin sisällä olevan prosessin: että olisit kuin jokien varrelle istutettu vahva puu ja tuottaisit hedelmää, joista ihmisjoukot voisivat tulla ravituksi. Minä annoin jopa (Jannylle) profetian ja näyn sinulle siitä, kuinka sinun elämäsi ja avioliittosi olisi kuin vesivirtojen varrelle istutettu puu, muistatko? Jokainen yksilö, joka sitä halajaa ja haluaa maksaa siitä hinnan, on kuin tuo puu."
Jokainen puu oli yksilöllinen, kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta, joka teki tuosta alueesta niin virkistävän ja rauhallisen kuin se oli. Meidän kävellessämme katsoin alaspäin rakennuksia ja katua ja oli niin suuri vastakohtaisuus sen kaikenkattavan rauhan, joka oli siellä missä olin veljien ja sisarten kanssa ja sen kiireen ja ihmisten omassa voimassa juoksentelun ja omaan elämäänsä kadulla keskittymisen välillä… alhaalla kadulla ihmiset hikoilivat ja tekivät töitä niin lujasti vain mennäkseen eteenpäin pitkin katua pikku osana elämäänsä.
Nähdessään minun katsovan alaspäin tuota katua Herra lakkasi kävelemästä, joten niin tein minäkin, ja Hän kääntyi katsomaan alaspäin katua ja sanoi: "Katso tätä." Yhtäkkiä monet noista aliravituista olivat kääntymässä sinne missä heidän koko ajan olisi pitänyt olla kyeten yhtäkkiä näkemään muuri läpi ja jopa tulemaan sisälle sille alueelle, jossa mekaanikot tervehtivät heitä, ja jotkut näkivät ja lähtivät tulemaan suoraan kohti tuota polun kaltaista pikku kujaa rakennusten välissä kiivetäkseen kukkulalle meidän luoksemme. Oli kuin lamppu olisi syttynyt, ikään kuin he olisivat olleet sumussa ja yhtäkkiä heränneet siihen, mikä oli todellista ja mitä he etsivät – oli ihmeellistä katsoa sillä kun he toimivat, yhtäkkiä se mikä oli tärkeää tuli selväksi heidän silmilleen ja he tekivät äkillisiä ja elämää muuttavia päätöksiä.
Ja yhtäkkiä mekaanikot ja ihmiset liittyivät meihin tyhjentäen sen kadun vierellä olleen alueen, jossa he olivat olleet, ja kävelivät nyt ylös kukkulaa tullakseen Herran innostuneesti vastaanottamaksi, jonka ohi he kulkivat melkein välittömästi mennessään joelle.
"Huomaa kuinka monet ovat tulossa joelle – sillä juuri siinä joessa, joka virtaa Isän valtaistuimesta, läheisessä seurassa ja suhteessa muiden kanssa tulet näkemään enemmän ja enemmän, kuten olen sinulle aiemmin kertonut. Osa kutsuasi on palvella aliravittuja, tuoda heille hyvää ruokaa tasapainoiseen ruokavalioon sekä niitä, jotka ovat jo hyvin ruokittuja, mutta haluavat tulla parempikuntoisiksi Minussa."
Kävellessämme Hän tuli aika vakavaksi, melkein ankaraksi asiallisuudessaan. Hän sanoi: "Oletko pohtinut sitä, mikä motivoi suurinta osaa näistä ihmisistä tulemaan tähän paikkaan tullakseen puhdistetuiksi ja löytämään tasapainon ja rauhan ja sitten istumaan puunsa alle ehyenä? Minkä ajattelet auttaneen heitä viemään heidät tuohon selkeyden hetkeen, jossa he yhtäkkiä ymmärtävät, mikä on tärkeää ja ovat myös halukkaita toimimaan sen pohjalta? Ilmestys? Tietysti; mutta mikä on saanut monet heistä etsimään Isää vastausten saamiseksi?"
"Muistatko kun Isä kertoi sinulle v. 2005 että kymmenen vuoden päästä, tänä vuonna, et tunnistaisi tätä maata siitä millaiseksi se on tullut? Sanon sinulle totuuden, että kahden vuoden kuluttua et kykene tunnistamaan sitä uudelleen. Se mikä vei kymmenen vuotta muuttaa tätä maata, tullaan tekemään ja paljon enemmän, kahden vuoden aikana, ja tällä kertaa koko maailma on mukana eikä sitä voida tunnistaa kahden vuoden kuluttua. Joten minkä ajattelet olevan sen syyn, että kaikilla näillä ihmisillä on yhtäkkiä selvyys siitä, mikä on heille tärkeää ja joka tekee heidät halukkaiksi vakavoitumaan Minun kanssani vaeltamisensa suhteen?"
Ja jälleen minulta loppuu tämänviikkoinen kirjoitustila… pysy mukana unen päätökseen ensi viikolla… siihen saakka siunauksin,
John Fenn