Spiritual dream # 1
Hengellinen uni, osa 1
Hei kaikki,
Minulla oli tässä eräänä yönä hengellinen uni jossa Herra oli mukana, mikä on hyvin harvinaista, mutta siitä kannattaa kertoa. Olin kysellyt Isältä, mitä oli seuraavaksi tulossa, mutta en odottanut tätä unta, joka oli sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta varten.
Olin mekaanikko, automekaanikko ryhmän muita mekaanikkoja seistessä yhdessä päällystetyltä pysäköintialueelta näyttävällä paikalla aivan vilkasliikenteisen kadun vieressä.
Muuri
Katsoessani kadulle huomasin muurin kulkevan pitkin jalkakäytävää, mutta meille muuri oli läpinäkyvä ja kenelle tahansa kadulla olevalle se saattoi myös olla läpinäkyvä, mutta näytti pelottavan ihmisiä. Jotkut näkivät sen jollain tavoin epämääräisenä, toisille se oli kiinteä, ja toisille se oli kirkas. Oli myös mielenkiintoista, että joillekuille se näytti olevan kadulta katsottuna puinen yksityisaita, toisille verkkoaita, toisille lasinen ja toisille se näytti olevan kuin pelkkää ilmaa oleva muuri.
Ymmärsin, että oli kristittyjä, jotka näkivät aidan eri tavoin uskosta osattomien nähdessä sen eri muotoa olevina kiinteinä ja läpinäkymättöminä, kuitenkin meihin liittymisen suuaukko oli leveä ja helppokulkuinen.
Jotkut pysähtyivät ja katsoivat muurin läpi meitä ja sitten jatkoivat eteenpäin kiireistä elämäänsä, asioiden hoitamista ja sellaista. Erään ihmisen kohdalla näin, että hän ajatteli sisälle tulemista, mutta jotenkin tuntien hänen ajatuksensa tiesin hänen sanoneen itselleen: 'Myöhemmin'.
Mekaanikot
Vaikken tuntenut mekaanikkokavereitani tiesin, että olimme saman tiimin jäseniä. Jotkut olivat kuitenkin sokeita minun suhteeni keskittyen omaan projektiinsa jättäen toiset huomiotta silloinkin, kun ilmaisin aitoa kiinnostusta siihen, mitä he olivat tekemässä.
Jotkut halusivat yhteyttä, mutta vain hyvin kevyesti ja jotkut tulivat luokseni pyytämään neuvoa, kuinka korjata jokin asia, mutteivät koskaan halunneet oppia tuntemaan minua syvemmin tai olemaan mukana minun projektissani. Jotkut vain vaeltelivat ympäriinsä ottaen pieniä osia toisilta mekaanikoilta kuin vaelteleva myymälävaras ja yhdessä vaiheessa eräs mekaanikko, jolta oli juuri viety jotakin osapinostaan, katsahti minuun hymyillen samalla kun varas, jonka molemmat näimme vievän osan, käveli pois.
Kuten useimpien hengellisten unien kohdalla (ainakin minulla) en tajunnut, että kyseessä oli uni ennen kuin pomomme käveli luoksemme ja tajusin, että kyseessä oli Jeesus ja että olin unessa. Hän oli Mestarimekaanikko ja tiesi kaiken siitä mitä oli meneillään ja liittyi joukkoomme katsomaan ohi meneviä autoja ja ihmisiä vähäisen määrän tullessa sisään ajoittain puhumaan ja hankkimaan apua mekaanikkokavereiltani. Minuun teki vaikutuksen se, että Mestarimekaanikko käytti samaa sinistä haalaria kuin me muut, mikä oli jotenkin lohdullista ja samanaikaisesti vei nöyräksi.
Auto
Sitten yksi auto ajoi hitaasti sisälle ja ajoi luokseni ja hitaasti pysähtyessään naiskuski pyysi ohjeita uuteen kotiinsa, lähellä olevalle leirintäalueelle. Leirintäalue oli tilapäinen koti siihen saakka, kunnes hän menisi pysyvään kotiinsa, hän sanoi, ja jotenkin tiesin, että tuo leirintäalue oli CWOWI ja minun kotini myös, ja taivas oli pysyvä kotimme.
Tuossa kohdassa jostakin syystä katsahdin ylöspäin ja vasemmalle puolelleni ja näin takana puiden peittämän kukkulan, joka oli ehkä korttelin päässä tai lähempänä siitä asennusalueesta, jolla olimme. Itse asiassa kukkulan reunama alkoi kohota aivan takamuurin/aidan ulkopuolella, vaikka sinne pääseminen merkitsi ulos alueelta lähtemistä ja alueen kiertämistä.
Leirintäalue
Puut olivat valtavia ja vankkoja ja terveitä ja tarjosivat ihanan varjon, ja oli ruohoa ja rauhan tunne kun katsoin siihen suuntaan. Minua kummastutti, että se voitiin nähdä kadulta ja kuitenkin se oli kaupungissa olevien rakennusten peitossa kuten myös sinne vievä polku, ellei sitä etsinyt.
Auto oli kiiltävän punainen ja ulkoapäin hyvässä kunnossa, kaksiovinen viistoperämalli ilman ilmastointia tai yhtään mitään lisävarusteita. Tämä oli vanha auto ilman turvatyynyjä ja siinä oli sellainen hyvin ohut kapea ja kova ratti 1970-luvulta, keppivaihde, vinyyli-istuimet ja se oli sisältä likainen. Vastakohta ulkoisen olemuksen ja sisällä olevan todellisuuden välillä pisti syvästi silmääni, mutta minulla ei ollut aikaa viipyä noissa ajatuksissa.
Nainen ja tytöt
Kuskina oli nainen, jolla oli maantienväriset hiukset ja hän oli luiseva ja väsyneen näköinen muistuttaen minusta huumeiden käyttäjää syvällä olevine silmineen ja luisevine kasvoineen. Takaistuimella oli kaksi tyttöä, noin 9-vuotiaat kaksoset, jotka näyttivät aivan äidiltään joka suhteessa, yhtä luisevilta ja väsyneen näköisiltä. Naisen kysyessä ohjeita uuteen kotiinsa Mestari käveli luoksemme ja nainen pysähtyi keskellä virkettä tilanteen pysähtyessä paikalleen kun Hän sanoi:
"Tytöt ovat Viisaus ja Tieto ja he ovat aliravittuja. Heidän äitinsä edustaa suurta osaa seurakunnasta. Hän (seurakunta) ei kykene ruokkimaan Viisautta ja Tietoa, koska hän itse on aliravittu ja on kuljeskellut ympäriinsä sinne ja tänne ruokkien itseään pelkästään roskaruoalla siihen pisteeseen asti, että hänestä on tullut aliravittu, uupunut, vaeltamiseen väsynyt ja äärirajoillaan oleva. Nuo kolme ovat itse asiassa yksi; sen tähden ne ovat identtisiä toisiinsa nähden."
Hän jatkoi: "Nyt, vasta nyt, hän on halukas panemaan syrjään kaiken sen, mikä näyttää ulkoapäin hyvältä, mutta on mätää sisältä, etsiäkseen kotia johon asettua. Menneinä aikoina hän on mennyt tästä ohi monet kerrat kun hän on ajanut takaa suurta show'ta ajatellen, että se olisi yliluonnollista, mutta tullen hitaasti aliravituksi. Nyt, vasta nyt, hän on halukas asettumaan aloilleen alkaakseen syödä sitä mitä hänen on koko ajan pitänyt syödä."
Ohjeet
"Haluan sinun menevän heidän kanssaan ja saattavan heidät leirintäalueelle, vaikka se onkin kävelymatkan päässä, kuten tiedät." Ja kun Hän päätti lauseensa, tilanteen 'pysähtyminen loppui' ja nainen jatkoi saumattomasti virkettään tietämättä niitä suunnitelmia, mitä taivas oli tehnyt häntä varten hänen puhuessaan ja pyytäessään suuntaohjeita. Ajattelin itsekseni, että kuinka ironista olikaan, että Mestari seisoi siinä aivan minun vieressäni eikä nainen nähnyt Häntä.
Sanoin, että lähtisin hänen kanssaan ja veisin hänet leirintäalueelle ja hän liukui toiselle etuistuimelle antaen minun ajaa. En sopinut paikalle lainkaan, polveni olivat ihan taipuneina eikä pääntilaa ollut tarpeeksi, symbolista, tajusin, sillä tavalla, etten sopinut perinteiseen auditorioon tai kristillisyydessä esiintyviin villityksiin, mutta tehtäväkseni oli annettu naisen auttaminen hänen siirtyessään siitä pois.
Ajoimme ulos liikenteen poikki, käännyimme vasemmalle kulkeaksemme noin puoli korttelinväliä ja ajoimme kujalle kahden rakennuksen väliin – rakennukset edustivat ihmisen rakentamia rakenteita ja uskontoa, jotka itse asiassa estivät ihmisiä kokemasta Jumalaa.
Leirintäalueella
Leirintäalue oli ylhäällä kukkulalla, vaikka pikku auto selviytyikin sinne päättäväisesti ja päämäärätietoisesti. Saatoimme katsoa alaspäin sinne missä olimme olleet ja Mestarimekaanikko katsahti meihin ylöspäin ja hymyili. Muistan nähneeni naisen ja lasten katsovan Häntä ja hymyilevän heidän hymyjensä kertoessa, että he olivat vihdoin kotona ja rauhassa ja innokkaita tulemaan terveiksi.
Leirintäalue oli täynnä täysikasvuisia puita, ruohoa ja oli viileä ja virkistävä. Tytöt näkivät niin puhtaan ja puhtoisen virtaavan joen, joka oli kukkulan takapuolella, että sitä oli mahdotonta nähdä kadulta sillä kukkula ja puut estivät sitä näkymästä. He innostuivat ja halusivat välittömästi hypätä jokeen ja pestä itsensä puhtaaksi, ja he lähtivät autosta välittömästi juoksemaan joelle.
Heidän äitinsä halusi myös pestä itsensä puhtaaksi joessa, mutta ensin hän sanoi minulle: "Kiitos sinulle suuresti, että toit minut tänne. Minulla ei ole mitään millä voisin kiittää sinua kuin oma itseni, ja voit saada minut, jos haluat." Olin kauhuissani ja nousin äkkiä autosta kertoen naiselle, että sen mitä minulla on, jaan ilmaiseksi, jaan vain sitä mitä Mestarimekaanikko on minulle opettanut.
Nainen näytti nolostuneen ehdotuksestaan ja nousi autosta ja käveli hitaasti joelle vilkaisten minua hämillään vielä kerran kävellessään. Hänen näin tehdessään tajusin, että tuo oli vain osa maailmasta, joka yhä piti hänestä kiinni, eikä hän voinutkaan ymmärtää, ja koska olimme yhä autossa sisällä, kun hän sanoi noin, kyse oli jollakin tavalla seurakunnan symbolista (ja olin kiitollinen siitä, että nainen pääsi ulos). Juuri sitten käännyin ja katsoin alas kukkulaa Mestarimekaanikon suuntaan, joka oli katsonut ja kuunnellut kaikkea tuota ja katsoi ylöspäin meitä hymyillen.
Hän katsoi minua ja sanoi: "Seurakunta on pitkään myynyt itseään vuosisatojen ajan eri tavoin, mutta on aina myös ollut niitä, jotka ovat kieltäytyneet tekemästä niin. He eivät ole koskaan olleet aliravittuja ravitessaan aina itseään Hengen asioilla ja etsiessään viisautta ja tietoa Minussa…"
Pahoittelen, että keskeytän Hänet kesken virkettä – kirjoitustila lopussa. Uni jatkuu ensi viikolla mukaan luettuna profeetallinen osuus…
Siihen saakka, siunauksin
John Fenn
Hengellinen uni, osa 1
Hei kaikki,
Minulla oli tässä eräänä yönä hengellinen uni jossa Herra oli mukana, mikä on hyvin harvinaista, mutta siitä kannattaa kertoa. Olin kysellyt Isältä, mitä oli seuraavaksi tulossa, mutta en odottanut tätä unta, joka oli sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta varten.
Olin mekaanikko, automekaanikko ryhmän muita mekaanikkoja seistessä yhdessä päällystetyltä pysäköintialueelta näyttävällä paikalla aivan vilkasliikenteisen kadun vieressä.
Muuri
Katsoessani kadulle huomasin muurin kulkevan pitkin jalkakäytävää, mutta meille muuri oli läpinäkyvä ja kenelle tahansa kadulla olevalle se saattoi myös olla läpinäkyvä, mutta näytti pelottavan ihmisiä. Jotkut näkivät sen jollain tavoin epämääräisenä, toisille se oli kiinteä, ja toisille se oli kirkas. Oli myös mielenkiintoista, että joillekuille se näytti olevan kadulta katsottuna puinen yksityisaita, toisille verkkoaita, toisille lasinen ja toisille se näytti olevan kuin pelkkää ilmaa oleva muuri.
Ymmärsin, että oli kristittyjä, jotka näkivät aidan eri tavoin uskosta osattomien nähdessä sen eri muotoa olevina kiinteinä ja läpinäkymättöminä, kuitenkin meihin liittymisen suuaukko oli leveä ja helppokulkuinen.
Jotkut pysähtyivät ja katsoivat muurin läpi meitä ja sitten jatkoivat eteenpäin kiireistä elämäänsä, asioiden hoitamista ja sellaista. Erään ihmisen kohdalla näin, että hän ajatteli sisälle tulemista, mutta jotenkin tuntien hänen ajatuksensa tiesin hänen sanoneen itselleen: 'Myöhemmin'.
Mekaanikot
Vaikken tuntenut mekaanikkokavereitani tiesin, että olimme saman tiimin jäseniä. Jotkut olivat kuitenkin sokeita minun suhteeni keskittyen omaan projektiinsa jättäen toiset huomiotta silloinkin, kun ilmaisin aitoa kiinnostusta siihen, mitä he olivat tekemässä.
Jotkut halusivat yhteyttä, mutta vain hyvin kevyesti ja jotkut tulivat luokseni pyytämään neuvoa, kuinka korjata jokin asia, mutteivät koskaan halunneet oppia tuntemaan minua syvemmin tai olemaan mukana minun projektissani. Jotkut vain vaeltelivat ympäriinsä ottaen pieniä osia toisilta mekaanikoilta kuin vaelteleva myymälävaras ja yhdessä vaiheessa eräs mekaanikko, jolta oli juuri viety jotakin osapinostaan, katsahti minuun hymyillen samalla kun varas, jonka molemmat näimme vievän osan, käveli pois.
Kuten useimpien hengellisten unien kohdalla (ainakin minulla) en tajunnut, että kyseessä oli uni ennen kuin pomomme käveli luoksemme ja tajusin, että kyseessä oli Jeesus ja että olin unessa. Hän oli Mestarimekaanikko ja tiesi kaiken siitä mitä oli meneillään ja liittyi joukkoomme katsomaan ohi meneviä autoja ja ihmisiä vähäisen määrän tullessa sisään ajoittain puhumaan ja hankkimaan apua mekaanikkokavereiltani. Minuun teki vaikutuksen se, että Mestarimekaanikko käytti samaa sinistä haalaria kuin me muut, mikä oli jotenkin lohdullista ja samanaikaisesti vei nöyräksi.
Auto
Sitten yksi auto ajoi hitaasti sisälle ja ajoi luokseni ja hitaasti pysähtyessään naiskuski pyysi ohjeita uuteen kotiinsa, lähellä olevalle leirintäalueelle. Leirintäalue oli tilapäinen koti siihen saakka, kunnes hän menisi pysyvään kotiinsa, hän sanoi, ja jotenkin tiesin, että tuo leirintäalue oli CWOWI ja minun kotini myös, ja taivas oli pysyvä kotimme.
Tuossa kohdassa jostakin syystä katsahdin ylöspäin ja vasemmalle puolelleni ja näin takana puiden peittämän kukkulan, joka oli ehkä korttelin päässä tai lähempänä siitä asennusalueesta, jolla olimme. Itse asiassa kukkulan reunama alkoi kohota aivan takamuurin/aidan ulkopuolella, vaikka sinne pääseminen merkitsi ulos alueelta lähtemistä ja alueen kiertämistä.
Leirintäalue
Puut olivat valtavia ja vankkoja ja terveitä ja tarjosivat ihanan varjon, ja oli ruohoa ja rauhan tunne kun katsoin siihen suuntaan. Minua kummastutti, että se voitiin nähdä kadulta ja kuitenkin se oli kaupungissa olevien rakennusten peitossa kuten myös sinne vievä polku, ellei sitä etsinyt.
Auto oli kiiltävän punainen ja ulkoapäin hyvässä kunnossa, kaksiovinen viistoperämalli ilman ilmastointia tai yhtään mitään lisävarusteita. Tämä oli vanha auto ilman turvatyynyjä ja siinä oli sellainen hyvin ohut kapea ja kova ratti 1970-luvulta, keppivaihde, vinyyli-istuimet ja se oli sisältä likainen. Vastakohta ulkoisen olemuksen ja sisällä olevan todellisuuden välillä pisti syvästi silmääni, mutta minulla ei ollut aikaa viipyä noissa ajatuksissa.
Nainen ja tytöt
Kuskina oli nainen, jolla oli maantienväriset hiukset ja hän oli luiseva ja väsyneen näköinen muistuttaen minusta huumeiden käyttäjää syvällä olevine silmineen ja luisevine kasvoineen. Takaistuimella oli kaksi tyttöä, noin 9-vuotiaat kaksoset, jotka näyttivät aivan äidiltään joka suhteessa, yhtä luisevilta ja väsyneen näköisiltä. Naisen kysyessä ohjeita uuteen kotiinsa Mestari käveli luoksemme ja nainen pysähtyi keskellä virkettä tilanteen pysähtyessä paikalleen kun Hän sanoi:
"Tytöt ovat Viisaus ja Tieto ja he ovat aliravittuja. Heidän äitinsä edustaa suurta osaa seurakunnasta. Hän (seurakunta) ei kykene ruokkimaan Viisautta ja Tietoa, koska hän itse on aliravittu ja on kuljeskellut ympäriinsä sinne ja tänne ruokkien itseään pelkästään roskaruoalla siihen pisteeseen asti, että hänestä on tullut aliravittu, uupunut, vaeltamiseen väsynyt ja äärirajoillaan oleva. Nuo kolme ovat itse asiassa yksi; sen tähden ne ovat identtisiä toisiinsa nähden."
Hän jatkoi: "Nyt, vasta nyt, hän on halukas panemaan syrjään kaiken sen, mikä näyttää ulkoapäin hyvältä, mutta on mätää sisältä, etsiäkseen kotia johon asettua. Menneinä aikoina hän on mennyt tästä ohi monet kerrat kun hän on ajanut takaa suurta show'ta ajatellen, että se olisi yliluonnollista, mutta tullen hitaasti aliravituksi. Nyt, vasta nyt, hän on halukas asettumaan aloilleen alkaakseen syödä sitä mitä hänen on koko ajan pitänyt syödä."
Ohjeet
"Haluan sinun menevän heidän kanssaan ja saattavan heidät leirintäalueelle, vaikka se onkin kävelymatkan päässä, kuten tiedät." Ja kun Hän päätti lauseensa, tilanteen 'pysähtyminen loppui' ja nainen jatkoi saumattomasti virkettään tietämättä niitä suunnitelmia, mitä taivas oli tehnyt häntä varten hänen puhuessaan ja pyytäessään suuntaohjeita. Ajattelin itsekseni, että kuinka ironista olikaan, että Mestari seisoi siinä aivan minun vieressäni eikä nainen nähnyt Häntä.
Sanoin, että lähtisin hänen kanssaan ja veisin hänet leirintäalueelle ja hän liukui toiselle etuistuimelle antaen minun ajaa. En sopinut paikalle lainkaan, polveni olivat ihan taipuneina eikä pääntilaa ollut tarpeeksi, symbolista, tajusin, sillä tavalla, etten sopinut perinteiseen auditorioon tai kristillisyydessä esiintyviin villityksiin, mutta tehtäväkseni oli annettu naisen auttaminen hänen siirtyessään siitä pois.
Ajoimme ulos liikenteen poikki, käännyimme vasemmalle kulkeaksemme noin puoli korttelinväliä ja ajoimme kujalle kahden rakennuksen väliin – rakennukset edustivat ihmisen rakentamia rakenteita ja uskontoa, jotka itse asiassa estivät ihmisiä kokemasta Jumalaa.
Leirintäalueella
Leirintäalue oli ylhäällä kukkulalla, vaikka pikku auto selviytyikin sinne päättäväisesti ja päämäärätietoisesti. Saatoimme katsoa alaspäin sinne missä olimme olleet ja Mestarimekaanikko katsahti meihin ylöspäin ja hymyili. Muistan nähneeni naisen ja lasten katsovan Häntä ja hymyilevän heidän hymyjensä kertoessa, että he olivat vihdoin kotona ja rauhassa ja innokkaita tulemaan terveiksi.
Leirintäalue oli täynnä täysikasvuisia puita, ruohoa ja oli viileä ja virkistävä. Tytöt näkivät niin puhtaan ja puhtoisen virtaavan joen, joka oli kukkulan takapuolella, että sitä oli mahdotonta nähdä kadulta sillä kukkula ja puut estivät sitä näkymästä. He innostuivat ja halusivat välittömästi hypätä jokeen ja pestä itsensä puhtaaksi, ja he lähtivät autosta välittömästi juoksemaan joelle.
Heidän äitinsä halusi myös pestä itsensä puhtaaksi joessa, mutta ensin hän sanoi minulle: "Kiitos sinulle suuresti, että toit minut tänne. Minulla ei ole mitään millä voisin kiittää sinua kuin oma itseni, ja voit saada minut, jos haluat." Olin kauhuissani ja nousin äkkiä autosta kertoen naiselle, että sen mitä minulla on, jaan ilmaiseksi, jaan vain sitä mitä Mestarimekaanikko on minulle opettanut.
Nainen näytti nolostuneen ehdotuksestaan ja nousi autosta ja käveli hitaasti joelle vilkaisten minua hämillään vielä kerran kävellessään. Hänen näin tehdessään tajusin, että tuo oli vain osa maailmasta, joka yhä piti hänestä kiinni, eikä hän voinutkaan ymmärtää, ja koska olimme yhä autossa sisällä, kun hän sanoi noin, kyse oli jollakin tavalla seurakunnan symbolista (ja olin kiitollinen siitä, että nainen pääsi ulos). Juuri sitten käännyin ja katsoin alas kukkulaa Mestarimekaanikon suuntaan, joka oli katsonut ja kuunnellut kaikkea tuota ja katsoi ylöspäin meitä hymyillen.
Hän katsoi minua ja sanoi: "Seurakunta on pitkään myynyt itseään vuosisatojen ajan eri tavoin, mutta on aina myös ollut niitä, jotka ovat kieltäytyneet tekemästä niin. He eivät ole koskaan olleet aliravittuja ravitessaan aina itseään Hengen asioilla ja etsiessään viisautta ja tietoa Minussa…"
Pahoittelen, että keskeytän Hänet kesken virkettä – kirjoitustila lopussa. Uni jatkuu ensi viikolla mukaan luettuna profeetallinen osuus…
Siihen saakka, siunauksin
John Fenn
RSS Feed