Emotionally Sick Christians # 3
Emotionaalisesti sairaat kristityt, osa 3
Hei kaikki,
Nuori mies kompastui kämppäkaveriinsa keskellä yötä, sillä tavalla kuulin tästä kämppiksestä. Oli rehtorina raamattukoulussa, jossa opiskelijat myös asuivat. Kuten on asuntoloiden kohdalla laita, toisilleen vieraat laitetaan kämppäkavereiksi ja joskus se synnyttää elinikäisiä ystävyyssuhteita ja toisinaan toinen tai molemmat vaativat toisen kämppäkaverin. Tämä oli juuri tuollainen tilanne.
Kävi ilmi, että tuo toinen nuori mies nukkui lattialla, mikä sai hänen kämppäkaverinsa kompastumaan häneen keskellä yötä. Mies sanoi olevansa kutsuttu Elian ja Johannes Kastajan palvelutyöhön, ja koska hänen palvelutyönsä oli niin taivaan korottamaa, ja kuitenkin niin vaikeaa maan päällä, hän ei voinut olla osallinen mihinkään ylellisyyteen elämässä – niin kuin sänkyyn. Joten hän valitsi lattian ilman peittoa 'kurittaakseen' tarkoituksellisesti lihaa…
Häntä ei voitu suostutella nukkumaan sängyssä, ja hän paastosi lähes nääntymyspisteeseen, mutta jos olisimme voineet saada kerättyä heinäsirkan tai pari, olen varma, että hän olisi pistellyt ne poskeensa. Hänet luovutettiin lopulta kristillispohjaiseen mielisairaalaan arviointia varten, hänet päästettiin sieltä pois ja hän lähti koulusta 'palvelutyötään' tekemään.
Voi toimia normaalisti elämässä tätä yhtä aluetta lukuun ottamatta…
Useimmilla emotionaalisesti sairailla kristityillä on yhä kyky toimia elämässä, kyky panna sairautensa taustalle ollessaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa töissä, koulussa sekä puolisonsa ja perheensä kanssa. Mutta niin kuin tietokoneohjelma, joka on aina käynnissä taustalla riippumatta siitä, minkä ohjelman parissa itse asiassa olet kullakin hetkellä työskentelemässä, heidän pakkomielteensä on aina ihan pinnan alla, ja he tarvitsevat vain jonkun tarjoaman tilaisuuden…
Kuten Paavali totesi tekstissämme 1. Tim. 6:1-6:ssa, nämä ovat ihmisiä, jotka yksityisesti vetäytyvät terveistä ihmissuhteista omien ideoidensa hyväksi ja irrottautuvat muista hengellisen terveyden tekijöistä. He väittävät olevansa jumalisia, eikä heillä kuitenkaan ole hengellistä läheisyyttä puolisonsa kanssa. Usein he eivät käy seurakunnassa tai missään uskovien kokoontumisissa ja ryhtyvät 'sanataisteluihin' ihmisten kanssa toimien oman tietyn uskomuksensa evankelistana.
Jos kyse ei ole pakkomielteestä jonkun sellaisen tietyn opinkappaleen suhteen, joka on vääristelty heidän epätasapainoisen näkemyksensä mukaisesti, asia voi liittyä omakuvaan tai käsitykseen elämästä. Meillä oli kerran kotona kylässä eräs nuori nainen, joka oli kansainvälisesti tunnetun pastorin tytär, ja yhtäkkiä näin enkelini seisovan hänen vierellään ja kysyin, mikä viesti enkelilläni saattaisi olla.
Hän sanoi: "Lapsesta saakka hän on uskonut valheen, että kuolisi varhain, ei koskaan menisi naimisiin tai saisi lapsia, ja Isä haluaa hänen tietävän, ettei se ole totta ja että hänen täytyy hylätä tuo valhe totuuden eduksi. Isän suunnitelmat häntä kohtaan ovat pitkä ja kylläinen elämä, ja se on hänen, jos hän haluaa uskoa sen. Kerro se hänelle."
Naisen jäädessä olohuoneeseen muiden suunnatessa kulkunsa keittiöön, mikä mielestäni on luonnollinen kokoontumispaikka collegeopiskelijoille, kerroin hänelle, mitä enkeli oli sanonut minulle. Hän kastoi minua silmät selällään: "En ole koskaan kertonut sitä kenellekään, mutta se on totta, olen aina uskonut riippumatta siitä, mitä ihmiset sanovat, riippumatta siitä, mitä ylitseni on profetoitu, että kuolisin parikymppisenä. Kiitos sinulle (kyynelten valuessa), olen niin helpottunut, aion kasvaa aikuiseksi ja elää normaalin elämän! …(lisää kyyneleitä)"
Kukaan ei tiennyt hänen hautoneen mielessään noita ajatuksia, kukaan ei tiennyt hänen uskoneen tuon valheen. Muistanet viime viikolla kertomani Paavalin sanoman siitä, että nämä ihmiset kätkeytyvät savupyörteen sisälle, mikä on eräänlaista ylpeyttä, ja tässä tapauksessa nuoren naisen asema kuuluisan pastorin tyttärenä ja kaikki hänen elämänsä aktiviteetit olivat se savuverho, joka kätki hänen todellisen emotionaalisen linnakkeensa.
Kateus, riita, 'parjaukset', epäilykset….
Jakeissa 4 & 5 Paavali jatkaa kuvausta siitä, kuinka herkkiä nämä emotionaalisesti sairaat kristityt ovat heidän erityisen aiheensa suhteen sanoen, että heidän tilansa johtaa Kuningas Jaakon käännöksen mukaan "… kateuteen, riitaan, parjauksiin, ilkeämielisiin arvailuihin, kieroutuneisiin kiistelyihin, turmeltuneisiin mieliin, totuuden puutteeseen…" (suomennos tässä)
Anna kun sanon sen nykyaikaisin sanoin vuoden 1609 englannin sijasta, jolloin Kuningas Jaakon käännös julkaistiin:
Kateus on 'phthonos', mikä on se mielipahan tunne, jota tunnetaan, kun kuullaan toisten hyvästä onnesta. Riita on 'eris', joka tarkoittaa kaunan tunteita toista kohtaan, kiistaa.
Parjaukset on 'blasphemia', josta saadaan englannin sana 'blaspheme' (suom. yleensä Jumalanpilkka, rienaus) , joka tarkoittaa 'toisen väärin tuomitsemista pahaa puhumalla'. On melko yllättävää, että se tulee kreikan sanasta 'blax/blapto', joka tarkoittaa 'tyhmä' tai 'vahingoittaa' sekä 'pheme', joka tarkoittaa 'puhe'. Se tarkoittaa (tyhmiä ja vahingoittavia) sanoja jotakuta ihmistä tai Jumalaa kohtaan – tuomitsevia sanoja, jotka ovat loukkaavia toisia kohtaan ja rikkovat alkeellisen sosiaalisen etiketin ja merkitsevät oman tapansa vaatimista.
Kuningas Jaakon käännöksessä 'ilkeämielisiksi arvailuiksi' käännetty kreikan sana on
'hyponoiai', mistä saamme 'hypnotisoimisen' ja se merkitsee 'epäilyt', tässä käyttötarkoituksessa se tarkoittaa 'pahanilkisiä epäilyjä niiden henkilöiden rehellisyyden suhteen, jotka ovat eri mieltä' – hypnotisoiminen merkitsee keskittymistä niin paljon johonkuhun, että tulee petetyksi ja alamaiseksi tälle. Nämä ihmiset ovat sekä oman epätasapainossa olevan uskomuksensa 'hypnotisoimia' että haluavat 'hypnotisoida' toiset tuohon uskomukseen puolustaen näkökulmaansa ilman, että omaavat mitään kykyä keskittyä mihinkään muuhun opinkappaleeseen tai ajatukseen, kykenemättöminä päästämään siitä irti.
Seuraavat sanat heidän käyttäytymisensä kuvailemisessa Kuningas Jaakon käännöksessä ovat 'kieroutuneet kiistelyt, turmeltuneet mielet, totuuden puute. 'Kieroutuneet kiistelyt' on 'diaparatribai', mistä saamme englannin sanan 'diatribe' (suom. palopuhe, katkera arvostelu, kiivas hyökkäys), mikä merkitsee painokasta ja omapäistä (oman näkökantansa) vaatimista pitkässä ja ikuisuudelta tuntuvan ajan kestävässä sanoja koskevassa riidassa.
Kreikan sana 'turmeltuneet mielet' on 'diaphtkeiro, 'dia' on painokas, ja tuo 'keiro'-osa tarkoittaa 'tuhoaa'. Sana 'turmeltunut' ei ole oikea nykyaikaisessa kielenkäytössä, sillä tämä sana on vahva ja viittaa siihen, että jonkun mieli ja/tai emootiot tällä alueella ovat tuhoutumassa. Sitä käytetään Lk. 12:33:ssa kuvaamaan koiperhosen tekoa kun se syö vaatekappaleita ja tuhoaa ne ja 2. Kor. 4:16:ssa hajoavasta ihmisruumiista. Nämä ovat mieliä, jotka tuhoutuvat vähitellen, niin kuin on se koin teko, kun se syö palasen täältä, toisen tuolta… vähän kerrassa heistä tulee epätasapainossa olevia ja sitten emotionaalisesti, mieleltään, sosiaalisesti sairaita.
Kreikan 'totuuden puutteeksi' käännetty sana on 'apostereo'. Siitä saamme englannin sanan 'apostate' (suom. luopio) ja se tarkoittaa 'pettää, riistää, jättää totuus'. Tällä alueella he ovat jättäneet viisaan ja terveen uskon. Sitä käytettiin Paavalin aikoina niistä, jotka kavalsivat omaisuutta. Tässä yhteydessä se merkitsee, että he riistävät itseltään jotakin sellaista, johon heillä on oikeus, tai totuuden, joka kerran oli heidän, mutta he ottivat väärinkäytöllään sen pois itseltään.
Tällä seuraavalla osalla on monia sovelluksia, kun Paavali lopetti Kuningas Jaakon käännöksessä sanoen: "Luullen voiton olevan jumalisuutta..." Sana 'voitto' on 'porismos' ja tarkoittaa 'tuottava kauppa', joten olisi täsmällisempi kääntää se: "Ajatellen jumalisuuden itsessään olevan kauppa ja keino rikkauteen."
Nykyaikaisemmin ilmaisten ajattelemme 'menestysteologiaa' ja evankeliumin markkinointia, mutta asiayhteys, jossa Paavali puhuu, koskee emotionaalisesti sairaita ihmisiä – okei, se yhä sopii moniin menestysteologiaryhmässä oleviin, lol – mutta siinä kuinka hän termiä käyttää, nämä ihmiset ajattelevat oppinsa, uskomuksensa, alueen johon he keskittyvät olevan keino, jolla he tulevat saamaan Jumalan läheisyyden tai muuttamaan maailman tai jonkin muun toisentyyppisen voiton – sen sijaan, että taipuisivat aitoon jumalisuuteen, joka näkyy nöyrässä ja läpinäkyvässä sydämessä, he tyrkyttävät sitä mitä itse uskovat.
Ja Paavali lopettaa: "Sellaisten luota vetäydy, sillä jumalisuus tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto." (suomennos englannista tässä)
Kuten Paavali alussa sanoi, nämä ihmiset ovat tällä alueella ylpeitä, kietoutuvat näennäisesti jumalisuuden pyörteeseen samalla kun innokkaasti kiistelevät kenen tahansa kanssa siitä, mitä he uskovat – lähtien sen uskomisesta, ettei Jumala heitä rakasta, sellaiseen aitoon Jumalaa koskevaan oppiin, joka on viety äärimmäiseen epätasapainoon, ylpeiden täytyy nöyrtyä. Aidosti jumalinen henkilö on halukas vaeltamaan tällaisen henkilön kanssa vain tiettyyn pisteeseen saakka kunnes tulee selväksi, että tämä ennemmin menettää suhteen hänen kanssaan, menettäisi työnsä, menettäisi kristityt ystävänsä, menettäisi seurakuntaperheensä, ja niin hänen täytyy lakata yrittämästä auttaa. Sairas ajattelee, että jos vain uskot niin kuin hän uskoo ja seuraat häntä, siitä koituu suuri voitto kaikilla elämänalueilla, tulee lopulta rauha sinun ja hänen välillä – mutta hän on sokea ja halukkaasti sellainen. Sellaisten luota, Paavali sanoo, vetäydy.
Rukoilemme heidän puolestaan – erityisesti Paavalin rukouksia Ef. 1:17-18:ssa ja 3:14-19:ssä – mutta ihmisen, jolla on tämä mielen linnake, tämä emotionaalinen sairaus tällä alueella, täytyy itse toipua, sillä kukaan muu kuin hän itse ei voi muuttaa hänen sydäntään. Usein Herran työstäessä heidän sydäntään Hän antaa heidän myös kokea tekojensa seuraukset, mikä merkitsee sitä, että niiden, jotka heitä rakastavat, on pakko ryhtyä toimiin, joihin he eivät oikeastaan haluaisi ryhtyä: lopettamaan ystävyys, päättämään heidän työsuhteensa, lopettamaan heidän jäsenyytensä seurakunnassa, jopa päättämään heidän avioliittonsa. Mutta heistä on tullut saarekkeita ihmismeressä oman valintansa kautta… Totisesti, aito jumalisuus tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto… ja suuri rauha emotionaaliselle terveydelle. Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
Emotionaalisesti sairaat kristityt, osa 3
Hei kaikki,
Nuori mies kompastui kämppäkaveriinsa keskellä yötä, sillä tavalla kuulin tästä kämppiksestä. Oli rehtorina raamattukoulussa, jossa opiskelijat myös asuivat. Kuten on asuntoloiden kohdalla laita, toisilleen vieraat laitetaan kämppäkavereiksi ja joskus se synnyttää elinikäisiä ystävyyssuhteita ja toisinaan toinen tai molemmat vaativat toisen kämppäkaverin. Tämä oli juuri tuollainen tilanne.
Kävi ilmi, että tuo toinen nuori mies nukkui lattialla, mikä sai hänen kämppäkaverinsa kompastumaan häneen keskellä yötä. Mies sanoi olevansa kutsuttu Elian ja Johannes Kastajan palvelutyöhön, ja koska hänen palvelutyönsä oli niin taivaan korottamaa, ja kuitenkin niin vaikeaa maan päällä, hän ei voinut olla osallinen mihinkään ylellisyyteen elämässä – niin kuin sänkyyn. Joten hän valitsi lattian ilman peittoa 'kurittaakseen' tarkoituksellisesti lihaa…
Häntä ei voitu suostutella nukkumaan sängyssä, ja hän paastosi lähes nääntymyspisteeseen, mutta jos olisimme voineet saada kerättyä heinäsirkan tai pari, olen varma, että hän olisi pistellyt ne poskeensa. Hänet luovutettiin lopulta kristillispohjaiseen mielisairaalaan arviointia varten, hänet päästettiin sieltä pois ja hän lähti koulusta 'palvelutyötään' tekemään.
Voi toimia normaalisti elämässä tätä yhtä aluetta lukuun ottamatta…
Useimmilla emotionaalisesti sairailla kristityillä on yhä kyky toimia elämässä, kyky panna sairautensa taustalle ollessaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa töissä, koulussa sekä puolisonsa ja perheensä kanssa. Mutta niin kuin tietokoneohjelma, joka on aina käynnissä taustalla riippumatta siitä, minkä ohjelman parissa itse asiassa olet kullakin hetkellä työskentelemässä, heidän pakkomielteensä on aina ihan pinnan alla, ja he tarvitsevat vain jonkun tarjoaman tilaisuuden…
Kuten Paavali totesi tekstissämme 1. Tim. 6:1-6:ssa, nämä ovat ihmisiä, jotka yksityisesti vetäytyvät terveistä ihmissuhteista omien ideoidensa hyväksi ja irrottautuvat muista hengellisen terveyden tekijöistä. He väittävät olevansa jumalisia, eikä heillä kuitenkaan ole hengellistä läheisyyttä puolisonsa kanssa. Usein he eivät käy seurakunnassa tai missään uskovien kokoontumisissa ja ryhtyvät 'sanataisteluihin' ihmisten kanssa toimien oman tietyn uskomuksensa evankelistana.
Jos kyse ei ole pakkomielteestä jonkun sellaisen tietyn opinkappaleen suhteen, joka on vääristelty heidän epätasapainoisen näkemyksensä mukaisesti, asia voi liittyä omakuvaan tai käsitykseen elämästä. Meillä oli kerran kotona kylässä eräs nuori nainen, joka oli kansainvälisesti tunnetun pastorin tytär, ja yhtäkkiä näin enkelini seisovan hänen vierellään ja kysyin, mikä viesti enkelilläni saattaisi olla.
Hän sanoi: "Lapsesta saakka hän on uskonut valheen, että kuolisi varhain, ei koskaan menisi naimisiin tai saisi lapsia, ja Isä haluaa hänen tietävän, ettei se ole totta ja että hänen täytyy hylätä tuo valhe totuuden eduksi. Isän suunnitelmat häntä kohtaan ovat pitkä ja kylläinen elämä, ja se on hänen, jos hän haluaa uskoa sen. Kerro se hänelle."
Naisen jäädessä olohuoneeseen muiden suunnatessa kulkunsa keittiöön, mikä mielestäni on luonnollinen kokoontumispaikka collegeopiskelijoille, kerroin hänelle, mitä enkeli oli sanonut minulle. Hän kastoi minua silmät selällään: "En ole koskaan kertonut sitä kenellekään, mutta se on totta, olen aina uskonut riippumatta siitä, mitä ihmiset sanovat, riippumatta siitä, mitä ylitseni on profetoitu, että kuolisin parikymppisenä. Kiitos sinulle (kyynelten valuessa), olen niin helpottunut, aion kasvaa aikuiseksi ja elää normaalin elämän! …(lisää kyyneleitä)"
Kukaan ei tiennyt hänen hautoneen mielessään noita ajatuksia, kukaan ei tiennyt hänen uskoneen tuon valheen. Muistanet viime viikolla kertomani Paavalin sanoman siitä, että nämä ihmiset kätkeytyvät savupyörteen sisälle, mikä on eräänlaista ylpeyttä, ja tässä tapauksessa nuoren naisen asema kuuluisan pastorin tyttärenä ja kaikki hänen elämänsä aktiviteetit olivat se savuverho, joka kätki hänen todellisen emotionaalisen linnakkeensa.
Kateus, riita, 'parjaukset', epäilykset….
Jakeissa 4 & 5 Paavali jatkaa kuvausta siitä, kuinka herkkiä nämä emotionaalisesti sairaat kristityt ovat heidän erityisen aiheensa suhteen sanoen, että heidän tilansa johtaa Kuningas Jaakon käännöksen mukaan "… kateuteen, riitaan, parjauksiin, ilkeämielisiin arvailuihin, kieroutuneisiin kiistelyihin, turmeltuneisiin mieliin, totuuden puutteeseen…" (suomennos tässä)
Anna kun sanon sen nykyaikaisin sanoin vuoden 1609 englannin sijasta, jolloin Kuningas Jaakon käännös julkaistiin:
Kateus on 'phthonos', mikä on se mielipahan tunne, jota tunnetaan, kun kuullaan toisten hyvästä onnesta. Riita on 'eris', joka tarkoittaa kaunan tunteita toista kohtaan, kiistaa.
Parjaukset on 'blasphemia', josta saadaan englannin sana 'blaspheme' (suom. yleensä Jumalanpilkka, rienaus) , joka tarkoittaa 'toisen väärin tuomitsemista pahaa puhumalla'. On melko yllättävää, että se tulee kreikan sanasta 'blax/blapto', joka tarkoittaa 'tyhmä' tai 'vahingoittaa' sekä 'pheme', joka tarkoittaa 'puhe'. Se tarkoittaa (tyhmiä ja vahingoittavia) sanoja jotakuta ihmistä tai Jumalaa kohtaan – tuomitsevia sanoja, jotka ovat loukkaavia toisia kohtaan ja rikkovat alkeellisen sosiaalisen etiketin ja merkitsevät oman tapansa vaatimista.
Kuningas Jaakon käännöksessä 'ilkeämielisiksi arvailuiksi' käännetty kreikan sana on
'hyponoiai', mistä saamme 'hypnotisoimisen' ja se merkitsee 'epäilyt', tässä käyttötarkoituksessa se tarkoittaa 'pahanilkisiä epäilyjä niiden henkilöiden rehellisyyden suhteen, jotka ovat eri mieltä' – hypnotisoiminen merkitsee keskittymistä niin paljon johonkuhun, että tulee petetyksi ja alamaiseksi tälle. Nämä ihmiset ovat sekä oman epätasapainossa olevan uskomuksensa 'hypnotisoimia' että haluavat 'hypnotisoida' toiset tuohon uskomukseen puolustaen näkökulmaansa ilman, että omaavat mitään kykyä keskittyä mihinkään muuhun opinkappaleeseen tai ajatukseen, kykenemättöminä päästämään siitä irti.
Seuraavat sanat heidän käyttäytymisensä kuvailemisessa Kuningas Jaakon käännöksessä ovat 'kieroutuneet kiistelyt, turmeltuneet mielet, totuuden puute. 'Kieroutuneet kiistelyt' on 'diaparatribai', mistä saamme englannin sanan 'diatribe' (suom. palopuhe, katkera arvostelu, kiivas hyökkäys), mikä merkitsee painokasta ja omapäistä (oman näkökantansa) vaatimista pitkässä ja ikuisuudelta tuntuvan ajan kestävässä sanoja koskevassa riidassa.
Kreikan sana 'turmeltuneet mielet' on 'diaphtkeiro, 'dia' on painokas, ja tuo 'keiro'-osa tarkoittaa 'tuhoaa'. Sana 'turmeltunut' ei ole oikea nykyaikaisessa kielenkäytössä, sillä tämä sana on vahva ja viittaa siihen, että jonkun mieli ja/tai emootiot tällä alueella ovat tuhoutumassa. Sitä käytetään Lk. 12:33:ssa kuvaamaan koiperhosen tekoa kun se syö vaatekappaleita ja tuhoaa ne ja 2. Kor. 4:16:ssa hajoavasta ihmisruumiista. Nämä ovat mieliä, jotka tuhoutuvat vähitellen, niin kuin on se koin teko, kun se syö palasen täältä, toisen tuolta… vähän kerrassa heistä tulee epätasapainossa olevia ja sitten emotionaalisesti, mieleltään, sosiaalisesti sairaita.
Kreikan 'totuuden puutteeksi' käännetty sana on 'apostereo'. Siitä saamme englannin sanan 'apostate' (suom. luopio) ja se tarkoittaa 'pettää, riistää, jättää totuus'. Tällä alueella he ovat jättäneet viisaan ja terveen uskon. Sitä käytettiin Paavalin aikoina niistä, jotka kavalsivat omaisuutta. Tässä yhteydessä se merkitsee, että he riistävät itseltään jotakin sellaista, johon heillä on oikeus, tai totuuden, joka kerran oli heidän, mutta he ottivat väärinkäytöllään sen pois itseltään.
Tällä seuraavalla osalla on monia sovelluksia, kun Paavali lopetti Kuningas Jaakon käännöksessä sanoen: "Luullen voiton olevan jumalisuutta..." Sana 'voitto' on 'porismos' ja tarkoittaa 'tuottava kauppa', joten olisi täsmällisempi kääntää se: "Ajatellen jumalisuuden itsessään olevan kauppa ja keino rikkauteen."
Nykyaikaisemmin ilmaisten ajattelemme 'menestysteologiaa' ja evankeliumin markkinointia, mutta asiayhteys, jossa Paavali puhuu, koskee emotionaalisesti sairaita ihmisiä – okei, se yhä sopii moniin menestysteologiaryhmässä oleviin, lol – mutta siinä kuinka hän termiä käyttää, nämä ihmiset ajattelevat oppinsa, uskomuksensa, alueen johon he keskittyvät olevan keino, jolla he tulevat saamaan Jumalan läheisyyden tai muuttamaan maailman tai jonkin muun toisentyyppisen voiton – sen sijaan, että taipuisivat aitoon jumalisuuteen, joka näkyy nöyrässä ja läpinäkyvässä sydämessä, he tyrkyttävät sitä mitä itse uskovat.
Ja Paavali lopettaa: "Sellaisten luota vetäydy, sillä jumalisuus tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto." (suomennos englannista tässä)
Kuten Paavali alussa sanoi, nämä ihmiset ovat tällä alueella ylpeitä, kietoutuvat näennäisesti jumalisuuden pyörteeseen samalla kun innokkaasti kiistelevät kenen tahansa kanssa siitä, mitä he uskovat – lähtien sen uskomisesta, ettei Jumala heitä rakasta, sellaiseen aitoon Jumalaa koskevaan oppiin, joka on viety äärimmäiseen epätasapainoon, ylpeiden täytyy nöyrtyä. Aidosti jumalinen henkilö on halukas vaeltamaan tällaisen henkilön kanssa vain tiettyyn pisteeseen saakka kunnes tulee selväksi, että tämä ennemmin menettää suhteen hänen kanssaan, menettäisi työnsä, menettäisi kristityt ystävänsä, menettäisi seurakuntaperheensä, ja niin hänen täytyy lakata yrittämästä auttaa. Sairas ajattelee, että jos vain uskot niin kuin hän uskoo ja seuraat häntä, siitä koituu suuri voitto kaikilla elämänalueilla, tulee lopulta rauha sinun ja hänen välillä – mutta hän on sokea ja halukkaasti sellainen. Sellaisten luota, Paavali sanoo, vetäydy.
Rukoilemme heidän puolestaan – erityisesti Paavalin rukouksia Ef. 1:17-18:ssa ja 3:14-19:ssä – mutta ihmisen, jolla on tämä mielen linnake, tämä emotionaalinen sairaus tällä alueella, täytyy itse toipua, sillä kukaan muu kuin hän itse ei voi muuttaa hänen sydäntään. Usein Herran työstäessä heidän sydäntään Hän antaa heidän myös kokea tekojensa seuraukset, mikä merkitsee sitä, että niiden, jotka heitä rakastavat, on pakko ryhtyä toimiin, joihin he eivät oikeastaan haluaisi ryhtyä: lopettamaan ystävyys, päättämään heidän työsuhteensa, lopettamaan heidän jäsenyytensä seurakunnassa, jopa päättämään heidän avioliittonsa. Mutta heistä on tullut saarekkeita ihmismeressä oman valintansa kautta… Totisesti, aito jumalisuus tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto… ja suuri rauha emotionaaliselle terveydelle. Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed