Emotionally Sick Christians # 2
Emotionaalisesti sairaat kristityt, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali esitti joitakin jokseenkin järkeviä ja loogisia ohjeita: kristittyjen, joilla on uskosta osattomat päälliköt, täytyy osoittaa asianmukaista arvonantoa ja kunnioitusta noille päälliköille, ja kristittyjen, joilla on kristityt päälliköt, täytyy osoittaa sitä suuremmalla syyllä kunnioitusta, koska nämä ovat myös veljiä tai sisaria.
Kuitenkin jotkut torjuvat tuon neuvon omien ajatustensa eduksi – ja sillä tavoin alkaa tie emotionaalisen sairauteen: järkevien ja loogisten käsitysten torjumisella. En puhu niistä, joilla on aivoissa aito kemiallinen epätasapaino, joka aiheuttaa epätavallista käyttäytymistä, puhun kristityistä, joissa fyysisesti kaikki toimii normaalisti, mutta he ovat Paavalin hahmottaman mukaisesti emotionaalisesti tai mieleltään sairaita yhdellä elämänalueella.
Mutta älä luule Paavalin puhuvan ihmisistä, jotka opettaisivat avoimesti olevan väärin olla tietoinen siitä, kuinka esiinnymme julkisesti tai kuinka työntekijän pitäisi omata hyvä asenne päällikköä kohtaan – terveet sanat torjuvat ihmiset tekevät niin ensin yksityisesti sydämessään ja sitten sellaisten toisten henkilöiden suuntaan, joiden he luulevat voivan olla avoimia sille, mitä he uskovat.
He saattavat havaita internetin nimettömyyden olevan turvallinen paikka löytää toisia, jotka samalla tavoin keskittyvät johonkin epäterveeseen. He saattavat yrittää dominoida pientä ryhmää tai varmistavat sen, että aiheesta riippumatta voivat liittää siihen mukaan oman epäterveen näkemyksensä. He saattavat kirjoitella sähköposteja vieraille ihmisille kertoen näille omasta uskomuksestaan tai siitä, kuinka se mitä nuo vieraat ihmiset uskovat, on väärin. He saattavat puhuta puolisolleen, kunnes puoliso joko on yhtä mieltä tai torjuu ajatukset niin naurettavina ja surullisina, että avioliitossa tulee kielletyksi jutuksi puhua ao. asiasta. Mutta he eivät salli kenenkään riittävän lähellä itseään olevan vaikuttaa heihin, jotta muutosta alkaisi tapahtua. Tämä terveen järjen ja terveissä ihmissuhteissa hyvän asenteen säilyttämisen torjuminen on ensimmäinen askel siinä, että ihminen liukuu kohti emotionaalista sairautta jollakin elämänalueella.
Viime viikolla pääsimme vasta kolmen ensimmäisen jakeen läpi, joissa Paavali sanoi heidän torjuvan 'puhtaan' tai 'terveen' opetuksen, ja jatkamme siitä 1. Tim. 6:4:stä:
Jae 4: "Hän on ylpeä, mistään tietämätön, mutta on kysymysten ja sanakiistojen kipeä..." (suomennos tässä)
Paavalin käyttämä 'ylpeä'–sana on 'tuphoo', joka tarkoittaa 'savuun kietoutunut'. Siitä saadaan taifuuni, sana, jota meidän aikanamme käytetään Tyynen meren hurrikaaneista – tuo ympyränmuotoinen myrsky on se, mitä Paavali käytti kuvaamaan näitä ihmisiä, englanniksi käännettynä 'ylpeä'.
Tällainen ihminen on kietoutunut kieppuvaan savuverhoon, kätkien savun takse sen aidon ihmisen, joka hän on. Henkilö,joka on 'tuphoo', on sanojen ja omavanhurskauden pyörre, joka jättää usein hämmennyksen ja tuhon polun ihmissuhteisiinsa erityisesti rakkaidensa kohdalla, samalla kun sen savuun kietoutuneen luonnon tähden, jonka hän esittää toisille, hän näyttää olevan vanhurskas ja jumalinen.
Paavali sanoi aiemmassa jakeessa evankeliumin ja Herran Jeesuksen Kristuksen sanojen johtavan meidät jumalisuuteen. Jumalisuus virtaa kristitystä luonteesta, joka on juurtunut rakkauteen ja tulee julki eheänä elämäntyylinä jokaisella elämänalueella. Mutta nämä ihmiset ovat ihmissuhteissa itse asiassa dysfunktionaalisia, kuten Paavali totesi ensimmäisessä kahdessa jakeessaan.
Ylpeyden luonto
Ylpeys ei ole aina se riikinkukko, joka tepastelee ympäriinsä pyytäen kaikkia kiinnittämään siihen huomiota, ylpeys on hyvin hienovaraista ja pohjimmiltaan se on itsepäisyyttä, sen vaatimista, että pitää voi kiinni omasta tavastaan, omista ajatuksistaan.
Esimerkiksi puhuttaessa Paholaisen alkuperästä, jolloin Lucifer- niminen kerubi hylkäsi Jumalan, hänen ylpeyden syntinsä tuli ilmi itsepäisyytenä – oman tapansa vaatimisesta. Hesekiel 28:16-17 kertoo meille, että hän ylpistyi auktoriteettinsa ja kauneutensa vuoksi ja sisäisesti hän täyttyi väkivallalla – hänen sydämessään ja mielessään oli sota, taistelu Jumalan tavan ja hänen itsensä haluamansa tavan välillä.
Vain ylpeät voivat muuttaa itsensä
Jos tutkit 'ylpeää' tai 'ylpeyttä' havaitset, että se on synti, jonka vain ylpeä ihminen voi muuttaa – Jumala ei voi "pakottaa" hänestä nöyrää, Hän ei voi poistaa tällaisesta ihmisestä ylpeyttä omalla tahdollaan. Kuten näimme Paholaisen kohdalla, ylpeydessä on kyse sisäisestä taistelusta saada tunnustusta.
Jumala voi kuitenkin aikaansaada sen ja saakin sen aikeen, että he joutuvat kohtaamaan toimenpiteidensä seuraukset – päättyneet tai suuresti rajoittuneet ihmissuhteet, jopa työpaikan menetyksen ja muuta… siinä toiveessa, että kärsiessään toimenpiteidensä seurauksista he katsovat itseään ja nöyrtyvät Hänen edessään virheensä myöntäen, saaden siten takaisin emotionaalisen ja mielen terveyden.
Kaikista synneistä ylpeys on ainoa, jota Raamattu toteaa Jumalan aktiivisesti 'olevan vastaan'. Tässä oleva sana on 'antitasso' sanoista 'anti', 'vastaan' ja 'tasso', joka tarkoittaa 'järjestää'. Se oli sotilastermi, joka kuvasi armeijaa, joka on aktiivisesti järjestäytynyt taisteluun toista vastaan – ja sitä käytetään Jumalasta, joka järjestäytyy tietyllä elämänalueella ylpeää kristittyä vastaan – Hän rakastaan tätä ja siunaa tätä niillä toisilla alueilla, joilla hän vaeltaa Jumalan kanssa – mutta tällä yhdellä alueella hän on kuin sotilaskomentaja, joka on järjestäytynyt taisteluun tätä vastaan.
Paavali jatkaa: "...mistään tietämätön, mutta on kysymysten ja sanakiistojen kipeä..."
Paavalin koko opetus pyörii tämän rivin ympärillä – mitä sanotaan ennen, johtaa siihen, mitä tulee sen jälkeen, ohjaa lukijan lopputulokseen. Olemme Paavalin opetuksen kiikkulaudan keskikohdassa.
'Mistään tietämätön' on 'epistamai', joka tarkoittaa 'ymmärtää' ja 'meden' joka on 'ei ketään' – nämä ihmiset eivät tiedä mitään niin kuin heidän pitäisi tietää. Samaa fraasia käytetään Hepr. 11:8:ssa puhuttaessa Abrahamista, joka menee uhraamaan Iisakia 'tietämättä' minne hän oli menossa. Sama käsite, mutta kielteisessä merkityksessä tässä – hän on alkanut kävellä pitkin tätä epäterettä polkua eikä tiedä minne on menossa – hän sanoo tietävänsä, hän saattaa rehellisesti luulla tietävänsä, mutta Raamattu sanoo, ettei hän tiedä, ettei hän ymmärrä.
Tässä kohdassa Paavali kutsuu häntä 'sairaaksi'
"...kysymysten ja sanakiistojen kipeä..." Käytetty sana tässä on 'noseo', 'sairas', 'kipeä', jota käytettiin tuohon aikaan kuvaamaan mielen ja/tai emotionaalista sairautta erityisesti jostakusta sellaisesta henkilöstä, jolla on sairaalloinen kiinnostus tai hinku epäterveellisiin asioihin. Paavali käyttää sitä hengellisestä ja emotionaalisesta himosta epätervettä asiaa kohtaan.
Termi 'sanakiistat' on kirjaimellisesti 'sanataistelut'. Tällainen ihminen on niin poissa tasapainosta, että hän etsii 'sanataisteluja' toisten ihmisten kanssa. Englannin (ja suomen) ilmaus "sanakiistat" on kreikaksi 'logomachia'. Se tulee sanasta logos, 'sana', ja 'machia', joka tarkoittaa kiistaa, taisteluja, työskentelyä ja sotimista.
Ajattele tuota sanajuurta 'machia' ja englannin kielen sanaa 'machine' (suom. kone, 'masiina') – jotakin joka toimii käyttäen kitkaa ja kovaa työtä – tämä ihminen toimii kuin kone kysymysten suhteen ja taistelee sanoista. Tällaiset ihmiset etsivät aktiivisesti toisia, joiden kanssa käydä 'sanataisteluja' ja Paavali kutsuu heitä sen tähden sairaiksi.
Näihin voivat kuulua taas ihmiset, joilla on jotain 'mielioppeja', mutta myös sellaiset henkilöt, jotka emotionaalisista syistä vetäytyvät terveistä ihmissuhteista ja ajatuksista – ehkäpä sellainen, jolla on pakkomielle masennuksen ajatuksista, tai itsensä tai toisten vahingoittamisen ajatuksista, tai jota keskittyy johonkin 'Jumalan liikehdintään' tai johtajaan. Samalla tavalla kuin 'stalkkeri' saattaa vainota jotakin julkkista keskittyen yksinomaan tähän, niin myös tällainen henkilö keskittyy yksinomaan yhteen asiaan ja on tällä alueella emotionaalisesti sairas.
Yhteenveto tämänpäiväisestä on se, että nämä ihmiset, jotka ovat vetäytyneet terveistä ihmissuhteista ja terveestä opetuksesta ovat itsepäisiä ja vaativat saada kulkea omaa polkuaan. Ulkonaisesti he saattavat vaikuttaa jumalisilta, mutta heidän sydämessään raivoaa taistelu, sillä heidän yksityiselämänsä eivät vasta heidän ulkoista jumalisuuden ilmiasuaan. He ovat savuun kietoutuneita, keskittyen sanasotiin, jopa aktiivisesti etsien toisia, joiden kanssa aloittaa sanakiista – mikä kaikki on savuverhoa – he ovat hengellisiä saarekkeita käyttäen sanallisia taisteluja, mikä kääntää ihmisen huomion pois hänen todellisista ongelmistaan.
Ja Jumala vastustaa heitä aktiivisesti – tällä alueella – Hän on heidän puolellaan, siunaa heitä työssä, elämässä, suojelee ja pitää huolta. Mutta tällä yhdellä alueella Hän on ryhtynyt vastustavaan taisteluun heitä vastaan. Heidän täytyy luopua sisäisestä taistelustaan ja nöyrtyä, tulla puhtaasti ja kokosydämisesti Jumalalle alamaisiksi…
Minulta on tila loppunut tältä päivältä – ensi viikolla päätös ja mitä terveet voivat tehdä auttaakseen. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Emotionaalisesti sairaat kristityt, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali esitti joitakin jokseenkin järkeviä ja loogisia ohjeita: kristittyjen, joilla on uskosta osattomat päälliköt, täytyy osoittaa asianmukaista arvonantoa ja kunnioitusta noille päälliköille, ja kristittyjen, joilla on kristityt päälliköt, täytyy osoittaa sitä suuremmalla syyllä kunnioitusta, koska nämä ovat myös veljiä tai sisaria.
Kuitenkin jotkut torjuvat tuon neuvon omien ajatustensa eduksi – ja sillä tavoin alkaa tie emotionaalisen sairauteen: järkevien ja loogisten käsitysten torjumisella. En puhu niistä, joilla on aivoissa aito kemiallinen epätasapaino, joka aiheuttaa epätavallista käyttäytymistä, puhun kristityistä, joissa fyysisesti kaikki toimii normaalisti, mutta he ovat Paavalin hahmottaman mukaisesti emotionaalisesti tai mieleltään sairaita yhdellä elämänalueella.
Mutta älä luule Paavalin puhuvan ihmisistä, jotka opettaisivat avoimesti olevan väärin olla tietoinen siitä, kuinka esiinnymme julkisesti tai kuinka työntekijän pitäisi omata hyvä asenne päällikköä kohtaan – terveet sanat torjuvat ihmiset tekevät niin ensin yksityisesti sydämessään ja sitten sellaisten toisten henkilöiden suuntaan, joiden he luulevat voivan olla avoimia sille, mitä he uskovat.
He saattavat havaita internetin nimettömyyden olevan turvallinen paikka löytää toisia, jotka samalla tavoin keskittyvät johonkin epäterveeseen. He saattavat yrittää dominoida pientä ryhmää tai varmistavat sen, että aiheesta riippumatta voivat liittää siihen mukaan oman epäterveen näkemyksensä. He saattavat kirjoitella sähköposteja vieraille ihmisille kertoen näille omasta uskomuksestaan tai siitä, kuinka se mitä nuo vieraat ihmiset uskovat, on väärin. He saattavat puhuta puolisolleen, kunnes puoliso joko on yhtä mieltä tai torjuu ajatukset niin naurettavina ja surullisina, että avioliitossa tulee kielletyksi jutuksi puhua ao. asiasta. Mutta he eivät salli kenenkään riittävän lähellä itseään olevan vaikuttaa heihin, jotta muutosta alkaisi tapahtua. Tämä terveen järjen ja terveissä ihmissuhteissa hyvän asenteen säilyttämisen torjuminen on ensimmäinen askel siinä, että ihminen liukuu kohti emotionaalista sairautta jollakin elämänalueella.
Viime viikolla pääsimme vasta kolmen ensimmäisen jakeen läpi, joissa Paavali sanoi heidän torjuvan 'puhtaan' tai 'terveen' opetuksen, ja jatkamme siitä 1. Tim. 6:4:stä:
Jae 4: "Hän on ylpeä, mistään tietämätön, mutta on kysymysten ja sanakiistojen kipeä..." (suomennos tässä)
Paavalin käyttämä 'ylpeä'–sana on 'tuphoo', joka tarkoittaa 'savuun kietoutunut'. Siitä saadaan taifuuni, sana, jota meidän aikanamme käytetään Tyynen meren hurrikaaneista – tuo ympyränmuotoinen myrsky on se, mitä Paavali käytti kuvaamaan näitä ihmisiä, englanniksi käännettynä 'ylpeä'.
Tällainen ihminen on kietoutunut kieppuvaan savuverhoon, kätkien savun takse sen aidon ihmisen, joka hän on. Henkilö,joka on 'tuphoo', on sanojen ja omavanhurskauden pyörre, joka jättää usein hämmennyksen ja tuhon polun ihmissuhteisiinsa erityisesti rakkaidensa kohdalla, samalla kun sen savuun kietoutuneen luonnon tähden, jonka hän esittää toisille, hän näyttää olevan vanhurskas ja jumalinen.
Paavali sanoi aiemmassa jakeessa evankeliumin ja Herran Jeesuksen Kristuksen sanojen johtavan meidät jumalisuuteen. Jumalisuus virtaa kristitystä luonteesta, joka on juurtunut rakkauteen ja tulee julki eheänä elämäntyylinä jokaisella elämänalueella. Mutta nämä ihmiset ovat ihmissuhteissa itse asiassa dysfunktionaalisia, kuten Paavali totesi ensimmäisessä kahdessa jakeessaan.
Ylpeyden luonto
Ylpeys ei ole aina se riikinkukko, joka tepastelee ympäriinsä pyytäen kaikkia kiinnittämään siihen huomiota, ylpeys on hyvin hienovaraista ja pohjimmiltaan se on itsepäisyyttä, sen vaatimista, että pitää voi kiinni omasta tavastaan, omista ajatuksistaan.
Esimerkiksi puhuttaessa Paholaisen alkuperästä, jolloin Lucifer- niminen kerubi hylkäsi Jumalan, hänen ylpeyden syntinsä tuli ilmi itsepäisyytenä – oman tapansa vaatimisesta. Hesekiel 28:16-17 kertoo meille, että hän ylpistyi auktoriteettinsa ja kauneutensa vuoksi ja sisäisesti hän täyttyi väkivallalla – hänen sydämessään ja mielessään oli sota, taistelu Jumalan tavan ja hänen itsensä haluamansa tavan välillä.
Vain ylpeät voivat muuttaa itsensä
Jos tutkit 'ylpeää' tai 'ylpeyttä' havaitset, että se on synti, jonka vain ylpeä ihminen voi muuttaa – Jumala ei voi "pakottaa" hänestä nöyrää, Hän ei voi poistaa tällaisesta ihmisestä ylpeyttä omalla tahdollaan. Kuten näimme Paholaisen kohdalla, ylpeydessä on kyse sisäisestä taistelusta saada tunnustusta.
Jumala voi kuitenkin aikaansaada sen ja saakin sen aikeen, että he joutuvat kohtaamaan toimenpiteidensä seuraukset – päättyneet tai suuresti rajoittuneet ihmissuhteet, jopa työpaikan menetyksen ja muuta… siinä toiveessa, että kärsiessään toimenpiteidensä seurauksista he katsovat itseään ja nöyrtyvät Hänen edessään virheensä myöntäen, saaden siten takaisin emotionaalisen ja mielen terveyden.
Kaikista synneistä ylpeys on ainoa, jota Raamattu toteaa Jumalan aktiivisesti 'olevan vastaan'. Tässä oleva sana on 'antitasso' sanoista 'anti', 'vastaan' ja 'tasso', joka tarkoittaa 'järjestää'. Se oli sotilastermi, joka kuvasi armeijaa, joka on aktiivisesti järjestäytynyt taisteluun toista vastaan – ja sitä käytetään Jumalasta, joka järjestäytyy tietyllä elämänalueella ylpeää kristittyä vastaan – Hän rakastaan tätä ja siunaa tätä niillä toisilla alueilla, joilla hän vaeltaa Jumalan kanssa – mutta tällä yhdellä alueella hän on kuin sotilaskomentaja, joka on järjestäytynyt taisteluun tätä vastaan.
Paavali jatkaa: "...mistään tietämätön, mutta on kysymysten ja sanakiistojen kipeä..."
Paavalin koko opetus pyörii tämän rivin ympärillä – mitä sanotaan ennen, johtaa siihen, mitä tulee sen jälkeen, ohjaa lukijan lopputulokseen. Olemme Paavalin opetuksen kiikkulaudan keskikohdassa.
'Mistään tietämätön' on 'epistamai', joka tarkoittaa 'ymmärtää' ja 'meden' joka on 'ei ketään' – nämä ihmiset eivät tiedä mitään niin kuin heidän pitäisi tietää. Samaa fraasia käytetään Hepr. 11:8:ssa puhuttaessa Abrahamista, joka menee uhraamaan Iisakia 'tietämättä' minne hän oli menossa. Sama käsite, mutta kielteisessä merkityksessä tässä – hän on alkanut kävellä pitkin tätä epäterettä polkua eikä tiedä minne on menossa – hän sanoo tietävänsä, hän saattaa rehellisesti luulla tietävänsä, mutta Raamattu sanoo, ettei hän tiedä, ettei hän ymmärrä.
Tässä kohdassa Paavali kutsuu häntä 'sairaaksi'
"...kysymysten ja sanakiistojen kipeä..." Käytetty sana tässä on 'noseo', 'sairas', 'kipeä', jota käytettiin tuohon aikaan kuvaamaan mielen ja/tai emotionaalista sairautta erityisesti jostakusta sellaisesta henkilöstä, jolla on sairaalloinen kiinnostus tai hinku epäterveellisiin asioihin. Paavali käyttää sitä hengellisestä ja emotionaalisesta himosta epätervettä asiaa kohtaan.
Termi 'sanakiistat' on kirjaimellisesti 'sanataistelut'. Tällainen ihminen on niin poissa tasapainosta, että hän etsii 'sanataisteluja' toisten ihmisten kanssa. Englannin (ja suomen) ilmaus "sanakiistat" on kreikaksi 'logomachia'. Se tulee sanasta logos, 'sana', ja 'machia', joka tarkoittaa kiistaa, taisteluja, työskentelyä ja sotimista.
Ajattele tuota sanajuurta 'machia' ja englannin kielen sanaa 'machine' (suom. kone, 'masiina') – jotakin joka toimii käyttäen kitkaa ja kovaa työtä – tämä ihminen toimii kuin kone kysymysten suhteen ja taistelee sanoista. Tällaiset ihmiset etsivät aktiivisesti toisia, joiden kanssa käydä 'sanataisteluja' ja Paavali kutsuu heitä sen tähden sairaiksi.
Näihin voivat kuulua taas ihmiset, joilla on jotain 'mielioppeja', mutta myös sellaiset henkilöt, jotka emotionaalisista syistä vetäytyvät terveistä ihmissuhteista ja ajatuksista – ehkäpä sellainen, jolla on pakkomielle masennuksen ajatuksista, tai itsensä tai toisten vahingoittamisen ajatuksista, tai jota keskittyy johonkin 'Jumalan liikehdintään' tai johtajaan. Samalla tavalla kuin 'stalkkeri' saattaa vainota jotakin julkkista keskittyen yksinomaan tähän, niin myös tällainen henkilö keskittyy yksinomaan yhteen asiaan ja on tällä alueella emotionaalisesti sairas.
Yhteenveto tämänpäiväisestä on se, että nämä ihmiset, jotka ovat vetäytyneet terveistä ihmissuhteista ja terveestä opetuksesta ovat itsepäisiä ja vaativat saada kulkea omaa polkuaan. Ulkonaisesti he saattavat vaikuttaa jumalisilta, mutta heidän sydämessään raivoaa taistelu, sillä heidän yksityiselämänsä eivät vasta heidän ulkoista jumalisuuden ilmiasuaan. He ovat savuun kietoutuneita, keskittyen sanasotiin, jopa aktiivisesti etsien toisia, joiden kanssa aloittaa sanakiista – mikä kaikki on savuverhoa – he ovat hengellisiä saarekkeita käyttäen sanallisia taisteluja, mikä kääntää ihmisen huomion pois hänen todellisista ongelmistaan.
Ja Jumala vastustaa heitä aktiivisesti – tällä alueella – Hän on heidän puolellaan, siunaa heitä työssä, elämässä, suojelee ja pitää huolta. Mutta tällä yhdellä alueella Hän on ryhtynyt vastustavaan taisteluun heitä vastaan. Heidän täytyy luopua sisäisestä taistelustaan ja nöyrtyä, tulla puhtaasti ja kokosydämisesti Jumalalle alamaisiksi…
Minulta on tila loppunut tältä päivältä – ensi viikolla päätös ja mitä terveet voivat tehdä auttaakseen. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed