Elijah and the journey to the whirlwind, 1 of 3
Elia ja matka tuulispäähän, osa 1/3
Hei kaikki,
Tänään puhumme Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen kanssa vaeltamisemme prosessista.
Paavali totesi 1. Kor. 10: 11:ssä, että Israelille tapahtuneet asiat toimivat esimerkkeinä meille. Niinpä tänään katsomme Elian ja Elisan tosielämän tapahtumia heidän vaeltaessaan kohti Elian kohtaamista kohtalon kanssa.
Kertomus tapahtuu 2. Kun. 2:ssa.
Jae 11 sanoo yksinkertaisesti: "...Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa," Kuningas Jaakon englanninkielinen Raamatunkäännös käyttää suomeksi sanaa 'tuulispää', mutta se on itse asiassa sana 'myrsky' tai 'rajuilma', tässä se nähdään tulisena kiivaana rajuilmana, joka hävisi yhtä nopeasti kuin nousi.
Ainakin yksi kommentoija esittää, että hepreankielisen ilmauksen voisi kääntää niin, että tuli 'kulutti' Elian, mikä kuten tuli tekee, nousi taivaaseen. Se heijastaisi hänen voittoaan vuorella 1. Kun 18:38:ssa, jossa taivaasta tuli alas tuli, joka kulutti uhrin, tässä tapauksessa Elia uhrasi itsensä Herralle.
Toisien sanoen ei ole mitään, joka viittaisi siihen, että Elian sielu meni Jumalan taivaaseen, vaan sen sijaan hän liittyi muiden kuolleiden joukkoon Paratiisissa, kun hänen ruumiinsa kului tulimyrskyssä, kun se katosi taivaisiin.
Tuo vain ajattelemista varten, mutta tämä on meidän fokuksemme...
Me kuitenkin olemme kiinnostuneet niistä paikoista, joihin he menivät ennen tuota kuuluisaa päivää.
Se, minne he menivät, ennen kuin Elia otettiin pois, toimii esimerkkinä omalle elämällemme, niille prosesseille, joita Jumala meissä työstää meidän kypsyessämme. Jotkut saattavat muistaa minun kertoneen, kuinka Isä kerran kertoi minulle sanottuani Hänelle, että Hänen elämänsä täytyy olla tylsää, sillä Hän tietää kaiken: "Nautin prosessista."
Se. että Kristus on meissä tarkoittaa, että Hän ei ole 'tuolla jossain' lievästi kiinnostuneena kolmantena osapuolena katsomassa meidän käyvän läpi juttua; ei, Kristus on meissä, hengessämme, joten Hän kulkee KANSSAMME ja MEISSÄ, kun me yhdessä kuljemme halki elämän.
Heidän vaelluksensa näytetään 2. Kun. 2: 1-11:ssa, kun Elia kertoo Elisalle, että tämä voi lähteä, jopa vaatii tämän lähtemistä, mutta Elisa kieltäytyy. He aloittavat Gilgalista, sitten kulkevat Betheliin ja sitten Jerikoon, sitten 'Jordanille'. Meille kerrotaan 1. Kun. 17:1:ssä, että Elia syntyi siellä, joten hän suuntasi kulkunsa kotia kohti kuollakseen tai tullakseen otetuksi.
Jokainen pysähdys matkan varrella on esimerkki omille 'pysähdyksillemme' vaelluksemme varrella kohti hengellistä kypsyyttä. Elisalle annetaan mahdollisuus jättää Elia kolme kertaa, ja joka kerran hän kieltäytyy. Eikö myös meillä kaikilla ole ollut mahdollisuuksia jättää vaelluksemme Herran kanssa ja luet tätä tänään, koska kieltäydyit? Vaikka olisit lähtenytkin joksikin aikaa Herran polulta pois, kyse oli vain tietystä ajasta ja se on menneisyydessä. Siellä sen täytyy pysyä.
Gilgal tarkoittaa 'pyörä' tai 'rullata' niin kuin pyörä rullaa eteenpäin: yhden kauden päätös ja toisen alku
Kun Mooses kuoli ja koko se sukupolvi, joka tuli Egyptistä, oli myös kuollut autiomaassa, heidän lapsensa menivät Luvattuun maahan Joosuan johdolla. (Kuuliaisuutensa tähden Joosua ja Kaaleb olivat ne ainoat kaksi Egyptistä tulleesta sukupolvesta, joiden sallittiin mennä Luvattuun maahan)
He pysähtyivät Gilgaliin, automaan rajalle aivan Jerikon itäpuolelle, eivät vielä Luvatussa maassa, mutta eivät enää olleet täysin autiomaassa. Siellä autiomaassa syntyneet nuoret miehet ympärileikattiin, mikä merkitsee, että he vastikään olivat tulleet liittoon Herran kanssa.
Room. 2: 29 ja Kol. 2:11 sanovat ympärileikkauksen olevan ennakkokuva, esimerkki meille 'sydämen ympärileikkauksesta', joka tapahtuu meidän uudestisyntyessämme – todisteemme liitosta Herran kanssa, joka sitten myös sinetöi meidät Pyhällä Hengellä. (Ef. 1: 13)
Joos. 5: 8-10 kirjaa tuon tapahtuman, ja Herra esittää kiinnostavan lausuman Joosualle: "Nyt Egyptin häväistys on pois päältänne." (suom. tässä)
Miksi? Miespuolisen heprealaisen ympärileikkaus on teko, jolla solmitaan liitto Jumalan kanssa, joten se on alku uudelle vaellukselle Jumalan kanssa ja menneisyyden jättämistä. Mutta huomaa, että he olivat fyysisesti menneisyytensä ja tulevaisuutensa rajalla. Rajalla tapahtui tämä: eivät vain heidän sydämensä muuttuneet kulkemaan täysimääräisesti Herran kanssa, vaan fyysisesti he tekivät päätöksiä ja toimivat niiden mukaisesti siirtyäkseen tulevaisuuteensa Herran kanssa.
Tämä on tärkeää. Ensin jätämme autiomaan sydämessämme, ennen kuin fyysisesti jätämme tilanteemme.
Autiomaassa nämä nuoret ihmiset olivat kärsineet vanhempiensa ja koko edeltäneen sukupolven menettämisen. Kaikki heidän vanhempiensa ystävät olivat kuolleet. Kaikki heidän sukulaisensa tuosta sukupolvesta olivat kuolleet yksi kerrallaan autiomaassa. Serkut, isovanhemmat, tädit, sedät ja enot – kaikki kuolleita. Vain heidän oma sukupolvensa oli jäänyt henkiin.
Omissa autiomaakokemuksissamme myös me koemme kuoleman: asioiden, tapojen, kerran läheisinä pitämiemme ystävyyssuhteiden. Jätämme ne kaikki taaksemme kulkeaksemme Luvattuun maahamme. Tuohon aikaan nämä lapset, jotka olivat syntyneet autiomaassa ja olivat nyt nuoria aikuisia, olivat vain kuulleet tästä Luvatusta maasta. He olivat unelmoineet siitä, puhuneet siitä, mutta vain Joosua ja Kaaleb olivat itse asiassa nähneet sen. Nämä kaksi miestä olivat esimerkkejä näille 'lapsille' siitä, kuinka elää elämää – ehkä sinulla on yksi tai kaksi sellaista ihmistä elämässäsi – ota heistä oppia!
Tämä on se paikka, Gilgal, jossa 2. Kun. 2:2 kirjaa Elian ensin ehdottaneen Elisalle, että tämä jäisi sinne
Elisa kieltäytyy. Hän ei tyydy vain olemaan rajakaupungissa. He ovat Gilgalissa, 'pyörä' tai 'rullaava', ja Elisa haluaa jatkaa eteenpäin rullaamista kohtalonsa polulla.
Hän ei halua elää toinen jalka menneisyydessä ja toinen jalka tulevaisuudessa, sillä hän tietää, että jos hän jää siihen, hän ei tule koskaan näkemään Lupausta. Joten hän jatkaa kulkemista Elian kanssa jättäen rajalla olemisen ajan taakseen eikä katso taaksepäin.
Niin tekivät myös nuoret israelilaiset, sillä sen jälkeen, kun he olivat parantuneet ympärileikkauksesta, väkevä Jerikon kaupunki oli heidän edessään – ensimmäinen askel Jumalan kanssa vaeltamiseen ja heillä on taistelu! Ehkä he luulivat Jumalan kanssa kulkemisen olevan helpompaa, mutta ei, ensimmäinen asia heidän vaelluksellaan Hän tahtonsa mukaan ja kyse on väkevästä muurien ympäröimästä kaupungista, jonka täytyy sortua. Sen sijaan, että vetäytyisivät peloissaan ja epävarmoina, he etsivät Jumalaa, ja Hän näytti heille, kuinka voittaa ensimmäinen voitto.
Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Elia ja matka tuulispäähän, osa 1/3
Hei kaikki,
Tänään puhumme Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen kanssa vaeltamisemme prosessista.
Paavali totesi 1. Kor. 10: 11:ssä, että Israelille tapahtuneet asiat toimivat esimerkkeinä meille. Niinpä tänään katsomme Elian ja Elisan tosielämän tapahtumia heidän vaeltaessaan kohti Elian kohtaamista kohtalon kanssa.
Kertomus tapahtuu 2. Kun. 2:ssa.
Jae 11 sanoo yksinkertaisesti: "...Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa," Kuningas Jaakon englanninkielinen Raamatunkäännös käyttää suomeksi sanaa 'tuulispää', mutta se on itse asiassa sana 'myrsky' tai 'rajuilma', tässä se nähdään tulisena kiivaana rajuilmana, joka hävisi yhtä nopeasti kuin nousi.
Ainakin yksi kommentoija esittää, että hepreankielisen ilmauksen voisi kääntää niin, että tuli 'kulutti' Elian, mikä kuten tuli tekee, nousi taivaaseen. Se heijastaisi hänen voittoaan vuorella 1. Kun 18:38:ssa, jossa taivaasta tuli alas tuli, joka kulutti uhrin, tässä tapauksessa Elia uhrasi itsensä Herralle.
Toisien sanoen ei ole mitään, joka viittaisi siihen, että Elian sielu meni Jumalan taivaaseen, vaan sen sijaan hän liittyi muiden kuolleiden joukkoon Paratiisissa, kun hänen ruumiinsa kului tulimyrskyssä, kun se katosi taivaisiin.
Tuo vain ajattelemista varten, mutta tämä on meidän fokuksemme...
Me kuitenkin olemme kiinnostuneet niistä paikoista, joihin he menivät ennen tuota kuuluisaa päivää.
Se, minne he menivät, ennen kuin Elia otettiin pois, toimii esimerkkinä omalle elämällemme, niille prosesseille, joita Jumala meissä työstää meidän kypsyessämme. Jotkut saattavat muistaa minun kertoneen, kuinka Isä kerran kertoi minulle sanottuani Hänelle, että Hänen elämänsä täytyy olla tylsää, sillä Hän tietää kaiken: "Nautin prosessista."
Se. että Kristus on meissä tarkoittaa, että Hän ei ole 'tuolla jossain' lievästi kiinnostuneena kolmantena osapuolena katsomassa meidän käyvän läpi juttua; ei, Kristus on meissä, hengessämme, joten Hän kulkee KANSSAMME ja MEISSÄ, kun me yhdessä kuljemme halki elämän.
Heidän vaelluksensa näytetään 2. Kun. 2: 1-11:ssa, kun Elia kertoo Elisalle, että tämä voi lähteä, jopa vaatii tämän lähtemistä, mutta Elisa kieltäytyy. He aloittavat Gilgalista, sitten kulkevat Betheliin ja sitten Jerikoon, sitten 'Jordanille'. Meille kerrotaan 1. Kun. 17:1:ssä, että Elia syntyi siellä, joten hän suuntasi kulkunsa kotia kohti kuollakseen tai tullakseen otetuksi.
Jokainen pysähdys matkan varrella on esimerkki omille 'pysähdyksillemme' vaelluksemme varrella kohti hengellistä kypsyyttä. Elisalle annetaan mahdollisuus jättää Elia kolme kertaa, ja joka kerran hän kieltäytyy. Eikö myös meillä kaikilla ole ollut mahdollisuuksia jättää vaelluksemme Herran kanssa ja luet tätä tänään, koska kieltäydyit? Vaikka olisit lähtenytkin joksikin aikaa Herran polulta pois, kyse oli vain tietystä ajasta ja se on menneisyydessä. Siellä sen täytyy pysyä.
Gilgal tarkoittaa 'pyörä' tai 'rullata' niin kuin pyörä rullaa eteenpäin: yhden kauden päätös ja toisen alku
Kun Mooses kuoli ja koko se sukupolvi, joka tuli Egyptistä, oli myös kuollut autiomaassa, heidän lapsensa menivät Luvattuun maahan Joosuan johdolla. (Kuuliaisuutensa tähden Joosua ja Kaaleb olivat ne ainoat kaksi Egyptistä tulleesta sukupolvesta, joiden sallittiin mennä Luvattuun maahan)
He pysähtyivät Gilgaliin, automaan rajalle aivan Jerikon itäpuolelle, eivät vielä Luvatussa maassa, mutta eivät enää olleet täysin autiomaassa. Siellä autiomaassa syntyneet nuoret miehet ympärileikattiin, mikä merkitsee, että he vastikään olivat tulleet liittoon Herran kanssa.
Room. 2: 29 ja Kol. 2:11 sanovat ympärileikkauksen olevan ennakkokuva, esimerkki meille 'sydämen ympärileikkauksesta', joka tapahtuu meidän uudestisyntyessämme – todisteemme liitosta Herran kanssa, joka sitten myös sinetöi meidät Pyhällä Hengellä. (Ef. 1: 13)
Joos. 5: 8-10 kirjaa tuon tapahtuman, ja Herra esittää kiinnostavan lausuman Joosualle: "Nyt Egyptin häväistys on pois päältänne." (suom. tässä)
Miksi? Miespuolisen heprealaisen ympärileikkaus on teko, jolla solmitaan liitto Jumalan kanssa, joten se on alku uudelle vaellukselle Jumalan kanssa ja menneisyyden jättämistä. Mutta huomaa, että he olivat fyysisesti menneisyytensä ja tulevaisuutensa rajalla. Rajalla tapahtui tämä: eivät vain heidän sydämensä muuttuneet kulkemaan täysimääräisesti Herran kanssa, vaan fyysisesti he tekivät päätöksiä ja toimivat niiden mukaisesti siirtyäkseen tulevaisuuteensa Herran kanssa.
Tämä on tärkeää. Ensin jätämme autiomaan sydämessämme, ennen kuin fyysisesti jätämme tilanteemme.
Autiomaassa nämä nuoret ihmiset olivat kärsineet vanhempiensa ja koko edeltäneen sukupolven menettämisen. Kaikki heidän vanhempiensa ystävät olivat kuolleet. Kaikki heidän sukulaisensa tuosta sukupolvesta olivat kuolleet yksi kerrallaan autiomaassa. Serkut, isovanhemmat, tädit, sedät ja enot – kaikki kuolleita. Vain heidän oma sukupolvensa oli jäänyt henkiin.
Omissa autiomaakokemuksissamme myös me koemme kuoleman: asioiden, tapojen, kerran läheisinä pitämiemme ystävyyssuhteiden. Jätämme ne kaikki taaksemme kulkeaksemme Luvattuun maahamme. Tuohon aikaan nämä lapset, jotka olivat syntyneet autiomaassa ja olivat nyt nuoria aikuisia, olivat vain kuulleet tästä Luvatusta maasta. He olivat unelmoineet siitä, puhuneet siitä, mutta vain Joosua ja Kaaleb olivat itse asiassa nähneet sen. Nämä kaksi miestä olivat esimerkkejä näille 'lapsille' siitä, kuinka elää elämää – ehkä sinulla on yksi tai kaksi sellaista ihmistä elämässäsi – ota heistä oppia!
Tämä on se paikka, Gilgal, jossa 2. Kun. 2:2 kirjaa Elian ensin ehdottaneen Elisalle, että tämä jäisi sinne
Elisa kieltäytyy. Hän ei tyydy vain olemaan rajakaupungissa. He ovat Gilgalissa, 'pyörä' tai 'rullaava', ja Elisa haluaa jatkaa eteenpäin rullaamista kohtalonsa polulla.
Hän ei halua elää toinen jalka menneisyydessä ja toinen jalka tulevaisuudessa, sillä hän tietää, että jos hän jää siihen, hän ei tule koskaan näkemään Lupausta. Joten hän jatkaa kulkemista Elian kanssa jättäen rajalla olemisen ajan taakseen eikä katso taaksepäin.
Niin tekivät myös nuoret israelilaiset, sillä sen jälkeen, kun he olivat parantuneet ympärileikkauksesta, väkevä Jerikon kaupunki oli heidän edessään – ensimmäinen askel Jumalan kanssa vaeltamiseen ja heillä on taistelu! Ehkä he luulivat Jumalan kanssa kulkemisen olevan helpompaa, mutta ei, ensimmäinen asia heidän vaelluksellaan Hän tahtonsa mukaan ja kyse on väkevästä muurien ympäröimästä kaupungista, jonka täytyy sortua. Sen sijaan, että vetäytyisivät peloissaan ja epävarmoina, he etsivät Jumalaa, ja Hän näytti heille, kuinka voittaa ensimmäinen voitto.
Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed