Living in the realm of miracles #1
Eläminen ihmeiden valtakunnassa osa 1
Hei kaikki,
Ihme määritellään ’yllättäväksi ja tervetulleeksi tapahtumaksi, joka ei ole luonnonlakien tai tieteen keinoin selitettävissä, ja jonka sen vuoksi ajatellaan olevan jumalallista toimintaa.’ Meille ihme tarkoittaa Jumalan läpituloa jälleen kerran. Mutta eikö olisikin mukavaa elää ihmeiden valtakunnassa vuoristoratakokemusten sijaan, jossa huiput ja alamäet seuraavat toisiaan?
Mitä jos eläisimme ihmeestä toiseen niin nopeassa tahdissa, että siitä tulisi meille elämäntapa?
Auktoriteetti, voima
Kreikan sana ihmeelle on 'dunamis', mikä tarkoittaa 'voimaa'. Sana 'dynamiitti' juontuu tästä sanasta, ja on merkitykseltään eri kuin 'auktoriteetti' mikä kreikaksi on 'exousia'. Voimme selittää eron esimerkin kautta siten, että poliisit toimivat lain auktorisoimana ja heidän aseensa on voima, joka toimeenpanee auktoriteetin.
Meillä on auktoriteetti (exousia) käyttää Jeesuksen nimen voimaa (dunamis). Sinulle ei anneta tuon Nimen voimaa käyttöösi, ellei Isä ensin tule Hengen auktoriteetissaan tilanteeseen. Toisin sanoen, voit toistaa 'Jeesuksen nimessä' niin kauan, että kasvosi muuttuvat sinisiksi, mutta mitään ei tapahdu, ellei Isä ensin ole tullut tilanteen auktoriteetiksi. Sekä auktoriteetin, että voiman on oltava läsnä.
Apost.19: 13-17 meille kerrotaan, että seitsemän uskosta osatonta juutalaista yrittivät ajaa pahan hengen ulos käyttäen Jeesuksen nimeä. Henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalin tiedän, mutta keitä te olette?” ja paha henki sai miehen hyökkäämään heidän kimppuunsa ja taistelu oli niin kiivas, että ne kaikki seitsemän pakenivat talosta verissään ja alasti. Heillä ei ollut auktoriteettia käyttää Jeesuksen nimeä, joten heillä ei ollut voimaa.
Ei Jumalan voitelua (ilmeistä läsnäoloa) siihen
Kun olin hyvän ystäväni kuolinvuoteella, hänen viime henkäyksessään, hänen vaimonsa alkoi huutaa hänelle ”Jeesuksen nimessä, elä!”, vailla hyötyä, ilman vastausta. Sanoin hänelle “______, ei ole voitelua hänen herättämisekseen, meidän täytyy antaa hänen mennä.”
Jumalan lapsena hänellä oli valta käyttää tuota nimeä, mutta Pyhä Henki joka tuo voiman, ei ollut mukana hänen kaipuussaan nähdä aviomiehensä nousevan kuolleista. Hengessä oli vain pelkkää tyhjää – ei mitään. Ei ollenkaan toiveessa mukana oloa. Joten siinä tilanteessa Jeesuksen nimi oli voimaton.
Kun Jeesus opettaa Luuk. 5: 17, meille kerrotaan, että “…Herran voima (dunamis) vaikutti, niin että Hän paransi sairaita.” Voima ja Jeesuksen persoona, joka pystyi siten käskeä paranemisen tapahtumaan.
Hänen mielensä saaminen mukaan
Kun olin lyhyellä Meksikon lähetysmatkalla Saltillossa, luoksemme taloon tuli eräänä yönä kaksi naista kysyen voisinko tulla seuraavana aamuna heidän kyläänsä rukoilemaan pienen tytön, Fedran puolesta, joka oli syntymästään kuuro ja kyvytön puhumaan. Pyysin saada hetken rukoilla asiaa ennen kuin tein lopullisen päätöksen. – Minua jännitti heidän odotuksensa ihmeestä.
Istuin huoneen toisella puolella sillä aikaa, kun nainen puhui (espanjaksi) lähetystyöntekijälle, ja pikaisesti kerroin Isälle: ”Isä, en aio laittaa käsiäni tuon tytön päälle, ellet sinä paranna häntä.” Suostun vain, jos sinä sanot minulle, että aiot parantaa hänet." Välittömästi Hän sanoi, "Minä parannan hänet. Mene uskossa."
Sitten jatkoin: "Mutta en ole koskaan tehnyt tätä, mitä minun tulisi tehdä?” Mutta se oli Herra joka vastasi: "Tutki esimerkkejä evankeliumeissa, joissa paransin kuuron, mykän, * tai kuuromykän*." Ja siinä se, keskustelu päättyi. Nousin ja kerroin lähetystyöntekijälle lähteväni. Sinä yönä tutkin näitä muutamia esimerkkejä, joissa Jeesus kohtaa kuuroja ja/tai sellaisia, jotka eivät pystyneet puhumaan (yksi oli sokea mies). Useimmissa tapauksissa kyseessä oli paha henki ja Hän ajoi sen ulos. Mutta yhdessä tapauksessa kyseessä oli yksinkertaisesti parantuminen ^ ja hän laittoi sormensa miehen korviin ja käski niiden aueta. (^Mark 7: 32-35, *9: 17-25, Matthew 9: 32-33, 12:22, Luke 11: 14)
Minulla ei ollut erottelukykyä tietääkseni oliko Fedrassa paha henki, mutta seurasin aina ohjenuoraa ‘jos olet epävarma, aja se ulos’ ('when in doubt, cast it out'), lol, joten ajattelin kattaa kaikki mahdollisuudet. Kun saavuimme, tytön vanhemmat istuttivat hänet tuoliin, heidän ja muun ison perheen, yhteensä noin kymmenen henkeä, seistessä Fedran takana ja molemmilla puolilla. Meitä oli 11 yhdysvaltalaista, jotka seisoimme heitä vastapäätä. Ja meitä tuijotti yksi, hyvin peloissaan oleva seitsenvuotias, kuuro tyttö, joka ei voinut päästää ääntäkään.
Pyysin lähetystyöntekijää selittämään espanjaksi vanhemmille, mitä aioin tehdä. Sitten astuin eteenpäin, pistin sormeni hänen korviinsa, otin Jeesuksen nimessä valtaani kuuron ja mykän hengen ja käskin tytön tulla terveeksi Jeesuksen nimessä – yhä tietämättä oliko kyseessä paha henki… ja otin sormeni pois. Aluksi Fedra jatkoi vain tuijottamistaan, mutta kokenut sairaanhoitajamme havaitsi muutoksen – hänen silmänsä seurasivat epäröiden aina sitä, joka puhui.
Hoitaja tutki hänet ja sanoi olevansa varma siitä, että hän pystyi kuulemaan, mutta oletti hänen olevan peloissaan, sillä hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut ääniä. Hänen vanhempansa katsoivat häntä silmiin ja puhuivat hänelle hellästi: 'Fedra'. Yhtäkkiä kuin salaman iskusta kaikki valkeni hänelle – hän loikkasi ylös ja hänen perheensä alkoi puhumaan hänelle ja halailemaan häntä ja valtava ilo puhkesi tuohon kotiin. Hän hyppäsi syliini ja kävelimme ulos. Juuri oven ulkopuolella hän kuuli linnun viserävän ja välittömästi katsoi suoraan yläpuolella olevaan puuhun. Joku sanoi hänelle espanjaksi “pajaro" (lintu). Heti hän ymmärsi ja alkoi osoittaa puuta kohti. Kun hänelle oli kerrottu mikä lintu oli espanjaksi, hän seuraavaksi osoitti kukkaa ja niin edelleen, hänen imiessään tätä uutta tietoa sienen lailla.
Hän alkoi puhua eräänlaisella epäselvällä espanjalla, matkien miltä sanat kuulostivat, yrittäen saada huulensa ja kielensä muodostamaan sanoja ensi kertaa elämässään.
Kylän lapset ympäröivät meidät ja tarttuivat häneen, joten laskin hänet alas heidän keskelleen, lasten ihmeelliseen sekamelskaan, heidän halaillessaan ja kiljahdellessaan ilosta. Yllättäen yksi lapsi hänen takanaan kutsui 'Fedra', ja hän välittömästi kääntyi ja osoitti tätä lasta. Siitä muodostui peli, lapset hänen ympärillään, koskettamassa häntä, vuorollaan kutsuen häntä nimellä, hänen pyöriessään ympäri osoitellen, kuka tahansa sanoi hänen nimensä.
Sitten hänen katseensa tavoitti vanhan minibussin kylän pyöreällä pölyisellä pihamaalla. Hän työnsi lapset syrjään kuin olisi kulkenut korkean heinän halki työntäen kasvillisuutta edestään ja päästyään heistä, juoksi pakettiautolle. Minä ja muut seurasimme lasten perässä, ja hän alkoi takoa kämmenellään kuskin puoleista ovea… hän sanoi jotain mutta en erottanut mitä. Oli kuitenkin selvää, että hän halusi, että ovi avataan hänelle.
Niin tein, ja hän kiipesi nopeasti kuljettajan paikalle ja alkoi painella voimalla äänitorvea. Ensimmäisestä äänestä hän hypähti korkealle. Aloittaen ja saikähtäneenä lopettaen, peläten mitä mahtoikaan tehdä, sitten kikattaen kuin lapsi jouluaamuna.
Samassa me ymmärsimme: Koko elämänsä hän oli nähnyt autojen ajavan aukiolle kuljettajien painellessa sitä, mikä näytti hänelle vain ohjauspyörältä, nähnyt ihmisten reaktiot tööttäämiseen, ymmärtämättä miksi. Nyt hän tiesi miksi! Hän tööttäsi torvea muutaman minuutin ajan, hyppien ja kiljuen joka tööttäyksellä, kunnes oli saanut tarpeekseen. Sitten hän tuli ulos ja johti lapsiparven muualle kylään. Kaikki lapset seurasivat häntä kiljuen ja huutaen. Hänen vanhempansa vain seisoivat kyynelissä ja imivät kaiken sisäänsä. Se oli hyvä päivä.
Kaikki tämä sanoakseni: Isän täytyi olla siellä, jotta voima pääsi vapautumaan, kun lausuin Jeesuksen nimen. Muutoin mitään ei olisi tapahtunut.
Mitä siksi tahdomme tehdä, on elää Isän seuran ja yhteyden valtakunnassa, jolloin mihin tahansa tilanteeseen joudumme, mikä tahansa yllättää meidät, me voimme tietää hänen ajatuksensa tuosta tilanteesta, koska olemme jo kulkeneet Hänen kanssaan. SITTEN voimme lausua tuon Nimen, ja ihme tapahtuu.
Ja ihmeellä en tarkoita erityisesti parantumisia. Niitäkin, mutta myös huolenpitoa elämästämme, vastauksia päätöksiin, joita meidän on tehtävä ja joihin tarvitsemme viisautta, tilanteita, suosiota ja taloudellista siunausta ja ihmisten suotuisuutta - meidän täytyy tietää mihin Hän on menossa, ja sitten voimme lausua tuon nimen, muita korkeamman. Ja ihme tapahtuu.
Me haluamme elää ihmeiden valtakunnassa, emme vuoristoradassa missä emme koskaan tiedä mitä Hän haluaa ja missä on Hänen huolenpitonsa. Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn / SH
www.cwowi.org ja meilaa minulle [email protected]
Eläminen ihmeiden valtakunnassa osa 1
Hei kaikki,
Ihme määritellään ’yllättäväksi ja tervetulleeksi tapahtumaksi, joka ei ole luonnonlakien tai tieteen keinoin selitettävissä, ja jonka sen vuoksi ajatellaan olevan jumalallista toimintaa.’ Meille ihme tarkoittaa Jumalan läpituloa jälleen kerran. Mutta eikö olisikin mukavaa elää ihmeiden valtakunnassa vuoristoratakokemusten sijaan, jossa huiput ja alamäet seuraavat toisiaan?
Mitä jos eläisimme ihmeestä toiseen niin nopeassa tahdissa, että siitä tulisi meille elämäntapa?
Auktoriteetti, voima
Kreikan sana ihmeelle on 'dunamis', mikä tarkoittaa 'voimaa'. Sana 'dynamiitti' juontuu tästä sanasta, ja on merkitykseltään eri kuin 'auktoriteetti' mikä kreikaksi on 'exousia'. Voimme selittää eron esimerkin kautta siten, että poliisit toimivat lain auktorisoimana ja heidän aseensa on voima, joka toimeenpanee auktoriteetin.
Meillä on auktoriteetti (exousia) käyttää Jeesuksen nimen voimaa (dunamis). Sinulle ei anneta tuon Nimen voimaa käyttöösi, ellei Isä ensin tule Hengen auktoriteetissaan tilanteeseen. Toisin sanoen, voit toistaa 'Jeesuksen nimessä' niin kauan, että kasvosi muuttuvat sinisiksi, mutta mitään ei tapahdu, ellei Isä ensin ole tullut tilanteen auktoriteetiksi. Sekä auktoriteetin, että voiman on oltava läsnä.
Apost.19: 13-17 meille kerrotaan, että seitsemän uskosta osatonta juutalaista yrittivät ajaa pahan hengen ulos käyttäen Jeesuksen nimeä. Henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalin tiedän, mutta keitä te olette?” ja paha henki sai miehen hyökkäämään heidän kimppuunsa ja taistelu oli niin kiivas, että ne kaikki seitsemän pakenivat talosta verissään ja alasti. Heillä ei ollut auktoriteettia käyttää Jeesuksen nimeä, joten heillä ei ollut voimaa.
Ei Jumalan voitelua (ilmeistä läsnäoloa) siihen
Kun olin hyvän ystäväni kuolinvuoteella, hänen viime henkäyksessään, hänen vaimonsa alkoi huutaa hänelle ”Jeesuksen nimessä, elä!”, vailla hyötyä, ilman vastausta. Sanoin hänelle “______, ei ole voitelua hänen herättämisekseen, meidän täytyy antaa hänen mennä.”
Jumalan lapsena hänellä oli valta käyttää tuota nimeä, mutta Pyhä Henki joka tuo voiman, ei ollut mukana hänen kaipuussaan nähdä aviomiehensä nousevan kuolleista. Hengessä oli vain pelkkää tyhjää – ei mitään. Ei ollenkaan toiveessa mukana oloa. Joten siinä tilanteessa Jeesuksen nimi oli voimaton.
Kun Jeesus opettaa Luuk. 5: 17, meille kerrotaan, että “…Herran voima (dunamis) vaikutti, niin että Hän paransi sairaita.” Voima ja Jeesuksen persoona, joka pystyi siten käskeä paranemisen tapahtumaan.
Hänen mielensä saaminen mukaan
Kun olin lyhyellä Meksikon lähetysmatkalla Saltillossa, luoksemme taloon tuli eräänä yönä kaksi naista kysyen voisinko tulla seuraavana aamuna heidän kyläänsä rukoilemaan pienen tytön, Fedran puolesta, joka oli syntymästään kuuro ja kyvytön puhumaan. Pyysin saada hetken rukoilla asiaa ennen kuin tein lopullisen päätöksen. – Minua jännitti heidän odotuksensa ihmeestä.
Istuin huoneen toisella puolella sillä aikaa, kun nainen puhui (espanjaksi) lähetystyöntekijälle, ja pikaisesti kerroin Isälle: ”Isä, en aio laittaa käsiäni tuon tytön päälle, ellet sinä paranna häntä.” Suostun vain, jos sinä sanot minulle, että aiot parantaa hänet." Välittömästi Hän sanoi, "Minä parannan hänet. Mene uskossa."
Sitten jatkoin: "Mutta en ole koskaan tehnyt tätä, mitä minun tulisi tehdä?” Mutta se oli Herra joka vastasi: "Tutki esimerkkejä evankeliumeissa, joissa paransin kuuron, mykän, * tai kuuromykän*." Ja siinä se, keskustelu päättyi. Nousin ja kerroin lähetystyöntekijälle lähteväni. Sinä yönä tutkin näitä muutamia esimerkkejä, joissa Jeesus kohtaa kuuroja ja/tai sellaisia, jotka eivät pystyneet puhumaan (yksi oli sokea mies). Useimmissa tapauksissa kyseessä oli paha henki ja Hän ajoi sen ulos. Mutta yhdessä tapauksessa kyseessä oli yksinkertaisesti parantuminen ^ ja hän laittoi sormensa miehen korviin ja käski niiden aueta. (^Mark 7: 32-35, *9: 17-25, Matthew 9: 32-33, 12:22, Luke 11: 14)
Minulla ei ollut erottelukykyä tietääkseni oliko Fedrassa paha henki, mutta seurasin aina ohjenuoraa ‘jos olet epävarma, aja se ulos’ ('when in doubt, cast it out'), lol, joten ajattelin kattaa kaikki mahdollisuudet. Kun saavuimme, tytön vanhemmat istuttivat hänet tuoliin, heidän ja muun ison perheen, yhteensä noin kymmenen henkeä, seistessä Fedran takana ja molemmilla puolilla. Meitä oli 11 yhdysvaltalaista, jotka seisoimme heitä vastapäätä. Ja meitä tuijotti yksi, hyvin peloissaan oleva seitsenvuotias, kuuro tyttö, joka ei voinut päästää ääntäkään.
Pyysin lähetystyöntekijää selittämään espanjaksi vanhemmille, mitä aioin tehdä. Sitten astuin eteenpäin, pistin sormeni hänen korviinsa, otin Jeesuksen nimessä valtaani kuuron ja mykän hengen ja käskin tytön tulla terveeksi Jeesuksen nimessä – yhä tietämättä oliko kyseessä paha henki… ja otin sormeni pois. Aluksi Fedra jatkoi vain tuijottamistaan, mutta kokenut sairaanhoitajamme havaitsi muutoksen – hänen silmänsä seurasivat epäröiden aina sitä, joka puhui.
Hoitaja tutki hänet ja sanoi olevansa varma siitä, että hän pystyi kuulemaan, mutta oletti hänen olevan peloissaan, sillä hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut ääniä. Hänen vanhempansa katsoivat häntä silmiin ja puhuivat hänelle hellästi: 'Fedra'. Yhtäkkiä kuin salaman iskusta kaikki valkeni hänelle – hän loikkasi ylös ja hänen perheensä alkoi puhumaan hänelle ja halailemaan häntä ja valtava ilo puhkesi tuohon kotiin. Hän hyppäsi syliini ja kävelimme ulos. Juuri oven ulkopuolella hän kuuli linnun viserävän ja välittömästi katsoi suoraan yläpuolella olevaan puuhun. Joku sanoi hänelle espanjaksi “pajaro" (lintu). Heti hän ymmärsi ja alkoi osoittaa puuta kohti. Kun hänelle oli kerrottu mikä lintu oli espanjaksi, hän seuraavaksi osoitti kukkaa ja niin edelleen, hänen imiessään tätä uutta tietoa sienen lailla.
Hän alkoi puhua eräänlaisella epäselvällä espanjalla, matkien miltä sanat kuulostivat, yrittäen saada huulensa ja kielensä muodostamaan sanoja ensi kertaa elämässään.
Kylän lapset ympäröivät meidät ja tarttuivat häneen, joten laskin hänet alas heidän keskelleen, lasten ihmeelliseen sekamelskaan, heidän halaillessaan ja kiljahdellessaan ilosta. Yllättäen yksi lapsi hänen takanaan kutsui 'Fedra', ja hän välittömästi kääntyi ja osoitti tätä lasta. Siitä muodostui peli, lapset hänen ympärillään, koskettamassa häntä, vuorollaan kutsuen häntä nimellä, hänen pyöriessään ympäri osoitellen, kuka tahansa sanoi hänen nimensä.
Sitten hänen katseensa tavoitti vanhan minibussin kylän pyöreällä pölyisellä pihamaalla. Hän työnsi lapset syrjään kuin olisi kulkenut korkean heinän halki työntäen kasvillisuutta edestään ja päästyään heistä, juoksi pakettiautolle. Minä ja muut seurasimme lasten perässä, ja hän alkoi takoa kämmenellään kuskin puoleista ovea… hän sanoi jotain mutta en erottanut mitä. Oli kuitenkin selvää, että hän halusi, että ovi avataan hänelle.
Niin tein, ja hän kiipesi nopeasti kuljettajan paikalle ja alkoi painella voimalla äänitorvea. Ensimmäisestä äänestä hän hypähti korkealle. Aloittaen ja saikähtäneenä lopettaen, peläten mitä mahtoikaan tehdä, sitten kikattaen kuin lapsi jouluaamuna.
Samassa me ymmärsimme: Koko elämänsä hän oli nähnyt autojen ajavan aukiolle kuljettajien painellessa sitä, mikä näytti hänelle vain ohjauspyörältä, nähnyt ihmisten reaktiot tööttäämiseen, ymmärtämättä miksi. Nyt hän tiesi miksi! Hän tööttäsi torvea muutaman minuutin ajan, hyppien ja kiljuen joka tööttäyksellä, kunnes oli saanut tarpeekseen. Sitten hän tuli ulos ja johti lapsiparven muualle kylään. Kaikki lapset seurasivat häntä kiljuen ja huutaen. Hänen vanhempansa vain seisoivat kyynelissä ja imivät kaiken sisäänsä. Se oli hyvä päivä.
Kaikki tämä sanoakseni: Isän täytyi olla siellä, jotta voima pääsi vapautumaan, kun lausuin Jeesuksen nimen. Muutoin mitään ei olisi tapahtunut.
Mitä siksi tahdomme tehdä, on elää Isän seuran ja yhteyden valtakunnassa, jolloin mihin tahansa tilanteeseen joudumme, mikä tahansa yllättää meidät, me voimme tietää hänen ajatuksensa tuosta tilanteesta, koska olemme jo kulkeneet Hänen kanssaan. SITTEN voimme lausua tuon Nimen, ja ihme tapahtuu.
Ja ihmeellä en tarkoita erityisesti parantumisia. Niitäkin, mutta myös huolenpitoa elämästämme, vastauksia päätöksiin, joita meidän on tehtävä ja joihin tarvitsemme viisautta, tilanteita, suosiota ja taloudellista siunausta ja ihmisten suotuisuutta - meidän täytyy tietää mihin Hän on menossa, ja sitten voimme lausua tuon nimen, muita korkeamman. Ja ihme tapahtuu.
Me haluamme elää ihmeiden valtakunnassa, emme vuoristoradassa missä emme koskaan tiedä mitä Hän haluaa ja missä on Hänen huolenpitonsa. Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn / SH
www.cwowi.org ja meilaa minulle [email protected]
RSS Feed