Ed. Or the Horse Jumping the Tricycle Incident of 1988, Relationships #6
Ed tai vuoden 1988 tapaus hevosesta joka hyppäsi kolmipyörän yli, ihmissuhteet, osa 6
Hei kaikki,
Asuessamme Coloradossa minulla oli Josiah – niminen hevonen (taivaassa minun täytyy ehkä pyytää anteeksi kuningas Josialta, mutta hevoseni oli hyvä ja innokas kuten hänkin oli) J
Minusta oli hienoa ratsastaa sillä Coloradon avoimella preerialla, missä ei ole yntään aitoja ja on vain maili toisensa jälkeen preeriaa, kaktuksia, preeriakoirien kaivamien kolojen ryhmiä sekä yhtä tiettyä kasvia, isojukkaa (engl. espanjalainen pistin), jonka yli Josiahista oli hieno hypätä. Espanjalainen pistin muistuttaa nimeään – sillä on pitkät, kapeat, kovat piikit, jotka ovat jopa noin kolme jalkaa (metrin) pitkiä, jotka harittavat joka suuntaan kukkakimpun kukkien lailla. Laukatessamme yritin ohjata sitä noiden kasvien ympäri, mutta se jätti minut huomiotta ja suuntasi suoraan niitä kohta, jotta se voisi hypätä.
Siitä oli hienoa hypätä noiden yli ja kaiken muunkin samankorkuisen, mikä oli onnetonta, sillä kolmipyörän päällä ollessaan poikani oli samankorkuinen.
Kolmipyöräonnettomuus
Brian oli tuolloin kolmivuotias ja hänellä oli kolmipyörä, jolla ajeli ympäri tonttiamme. Tuona tiettynä päivänä hän sai itsensä sotkuun niin kuin vain kolmivuotias poika voi. Jotenkin hän onnistui saamaan itsensä ja kolmipyöränsä Josiahin aitaukseen ja ajeli täyttä vauhtia ympäriinsä hevosta takaa ajaen aitauksen toisesta reunasta toiseen leikkien 'hippaa'. Barb tuli luokseni huutaen, että Josiah oli paniikissa ja tappaisi poikamme ja tule nopeasti!
Juostessani aitaukseen näin Josiahin juoksevan täyttä vauhtia Briania kohti ja täydellisellä ajoituksella se hyppäsi täysin Brianin yli, niin että sen kavioiden ja Brianin pään väliin jäi runsaasti tilaa. Se teki sen kahdesti meidän nähtemme ennen kuin saavuin paikalle loikaten aitauksen yläorren yli ja yhdellä liikkeellä nostin Brianin ja siirsin hänet Barbin odottaville käsivarsille. Huh! Se oli lähellä. Brian luuli leikkivänsä hippaa hevosen kanssa, ja ehkä hevonenkin luuli, mutta me saatoimme nähdä vaaran.
Se, kuinka aluksi ymmärrämme tilanteita, ratkaisee uskon ja pelon välillä, rohkeuden ja pelkuruuden välillä, jostakusta parasta tai pahinta uskomisen välillä. Me ja Herra näemme saman tilanteen – haluammeko Hänen näkökulmansa vai meidän? Vedämmekö hätäisiä johtopäätöksiä vai odotammeko saadaksemme kaikki faktat? Oliko kyse siitä, että hevonen tarkoitti tappaa meidän poikamme vai hippaleikistä?
Barb ja minä päättelimme, että Josiahin hyvä luonne sai sen hyppäämään Brianin yli, mutta se oli levoton siitä, että Brian oli sen 'tilassa'. Leikki tai ei, tilanne oli vaarallinen, mutta hevosen taholta ei ollut mitään ilmeistä pahantahtoisuutta. Itse asiassa se lempeä varovaisuus, jolla se hyppäsi Brianin yli, osoitti, ettei se halunnut mitenkään vahingoittaa.
Tuota osaa – tarkoittiko hevosemme aiheuttaa vahinkoa vai ei – ei voinut aluksi tietää. Meidän täytyi koota kaikki tosiasiat ja katsoa, kuinka se kohteli Briania, ennen kuin vedimme tuon johtopäätöksen. Jos me olisimme olettaneet sen haluavan tappaa pojan, olisin lopettanut hevosen. Jos vedämme pahinta tarkoittavat johtopäätökset aluksi kohdatessamme jonkin tilanteen, saatamme reagoida loukkaantumalla tai vihastumalla, silloin kun mitään sellaista ei ollut tarkoitettu.
Kuka on Ed, saatat kysyä?
Joos. 22:ssa meillä on kertomus siitä, kun Ruubenin ja Gadin sekä puolet Manassen heimosta pystyttivät alttarin, mizbe'ach hepreaksi, loppujen Israelin 10 heimon vastaiselle rajalleen. Aaronin ja Mooseksen käyttämän alkuperäisen pyhän alttarin jäljennöstä ei ollut koskaan aiemmin tehty, joten muut 10 heimoa ajattelivat, että Ruuben, Gad ja Manasse yrittivät anastaa pappeuden auktoriteetin ja alkaa uhrata omia uhrejaan. Nuo 10 heimoa kokoontuivat sotimaan veljiään vastaan.
Kun neuvottelut kutsuttiin koolle ennen hyökkäystä, nuo 2 ja ½ heimoa selittivät, ettei tilanne ollut se, mitä oli oletettu, sillä alttaria ei ollut rakennettu uhraamista varten, vaan sen sijaan heidän rajallaan olevaksi todistukseksi siitä, että he seurasivat yksin Israelin Herraa Jumalaa. Nuo 10 heimoa näkivät alttarin ja olettivat pahinta, kun taas noiden 2 ja ½ heimo tarkoituksena oli osoittaa heidän intonsa ja uskollisuutensa Jumalalle.
Tuossa kohdassa kaikki 12 heimoa päättivät antaa alttarille nimen Ed. Tuo heprean sana englanniksi (ja suomeksi) käännettynä ja englanninkielisiä (suomenkielisiä) aakkosia käyttäen tarkoittaa todistajaa tai todistusta. Tuo merkki, tuo raja-alttari, joka oli tarkoitettu olemaan 2 ja ½ heimon uskontunnustus, ymmärrettiin väärin muiden 10 heimon joukossa olemaan ilmaus kapinasta.
Älä vedä hätiköityjä johtopäätöksiä
Olisimme voineet vetää sen johtopäätöksen, että Josiah yritti tapaa Brianin. Brian luuli leikkivänsä hippaa. Meidän täytyi koota tosiasiat ennen kuin saatoimme arvioida tilanteen oikein koskien Josiahin tarkoitusta ja motiivia. 2 ja ½ heimoa rakensi alttarin kertoakseen maailmalle, että ne palvelivat Israelin Jumalaa, 10 heimoa luuli niiden kaappaavan Jumalan antamat riitit. Tarvittiin aikaa ja puhetta ennen kuin ne ymmärsivät noiden 2 ja ½ heimon motiivit.
Miksi ne aluksi automaattisesti olettivat veljiensä olevan syyllistyneitä syntiin? Miksi ne olivat niin halukkaita lähtemään sotaan noiden väärien johtopäätösten perusteella? Olemmeko me välittömästi valmiita lähtemään sotaan jotakuta vastaan, koska hän on meitä loukannut? Katkaisemmeko välit, koska hän loukkasi meitä ilman että tarkastamme omia tekojamme nähdäksemme, oliko meillä osamme asiassa?
Vedämmekö sen johtopäätöksen, että hänellä on hyökkäävä asenne meitä kohtaan silloin, kun hän ehkä toivoo jonkinlaista tunnustamista meidän puoleltamme, että meillä on ollut osamme tilanteessa? Eikö meidän tulisi katsoa omia tekojamme nähdäksemme, olimmeko me ensin väärässä ennen kuin syytämme toista? Jeesus käski ottaa 'puuparrun' (kreikaksi) silmästämme ennen kuin yritämme ottaa pois tikkua (sananmukaisesti kuivaa hiukkasta, sahanpurua) veljemme silmästä. Matt. 7:3
Jeesus käytti silmää vertauskuvana tarkoittaen sitä, kuinka näemme asiat, kuinka käsitämme jonkun toisen toiminnan. Se, joka vetää hätiköityjä johtopäätöksiä, on kuin ihminen, jolla on silmässään suuri hirsi, joka peittää hänen näkökenttänsä ja kykynsä nähdä koko kuva – hirsi tukkii hänen näkökenttänsä ja vääristää sen, mitä hän luulee näkevänsä.
On totta, että meillä on taipumus arvioida toisia heidän tekojensa mukaan, kun taas itseämme arvioimme motiiviemme mukaan. Mitäpä jos ensin katsoisimme sitä, kuinka meidän toimemme ovat myötävaikuttaneet väärinymmärrykseen? Mitäpä jos me odottaisimme, kunnes voisimme kuulla tai nähdä motiivin, ennen kuin hätäisinä loukkaannumme? Älä oleta pahinta, ja tarkista oma sydämesi ensin.
Tutki sydäntäsi. Se alttari, johon loukkaannut, saattaa olla toisen ihmisen uskontunnustus.
Kerää lisää tietoa, älä oleta pahinta aivan vielä… ja etsi Isän huolenpitoa jokaisessa tilanteessa. Tällä tavalla opimme kärsivällisyyttä ja rakkautta ja vanhurskautta.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Ed tai vuoden 1988 tapaus hevosesta joka hyppäsi kolmipyörän yli, ihmissuhteet, osa 6
Hei kaikki,
Asuessamme Coloradossa minulla oli Josiah – niminen hevonen (taivaassa minun täytyy ehkä pyytää anteeksi kuningas Josialta, mutta hevoseni oli hyvä ja innokas kuten hänkin oli) J
Minusta oli hienoa ratsastaa sillä Coloradon avoimella preerialla, missä ei ole yntään aitoja ja on vain maili toisensa jälkeen preeriaa, kaktuksia, preeriakoirien kaivamien kolojen ryhmiä sekä yhtä tiettyä kasvia, isojukkaa (engl. espanjalainen pistin), jonka yli Josiahista oli hieno hypätä. Espanjalainen pistin muistuttaa nimeään – sillä on pitkät, kapeat, kovat piikit, jotka ovat jopa noin kolme jalkaa (metrin) pitkiä, jotka harittavat joka suuntaan kukkakimpun kukkien lailla. Laukatessamme yritin ohjata sitä noiden kasvien ympäri, mutta se jätti minut huomiotta ja suuntasi suoraan niitä kohta, jotta se voisi hypätä.
Siitä oli hienoa hypätä noiden yli ja kaiken muunkin samankorkuisen, mikä oli onnetonta, sillä kolmipyörän päällä ollessaan poikani oli samankorkuinen.
Kolmipyöräonnettomuus
Brian oli tuolloin kolmivuotias ja hänellä oli kolmipyörä, jolla ajeli ympäri tonttiamme. Tuona tiettynä päivänä hän sai itsensä sotkuun niin kuin vain kolmivuotias poika voi. Jotenkin hän onnistui saamaan itsensä ja kolmipyöränsä Josiahin aitaukseen ja ajeli täyttä vauhtia ympäriinsä hevosta takaa ajaen aitauksen toisesta reunasta toiseen leikkien 'hippaa'. Barb tuli luokseni huutaen, että Josiah oli paniikissa ja tappaisi poikamme ja tule nopeasti!
Juostessani aitaukseen näin Josiahin juoksevan täyttä vauhtia Briania kohti ja täydellisellä ajoituksella se hyppäsi täysin Brianin yli, niin että sen kavioiden ja Brianin pään väliin jäi runsaasti tilaa. Se teki sen kahdesti meidän nähtemme ennen kuin saavuin paikalle loikaten aitauksen yläorren yli ja yhdellä liikkeellä nostin Brianin ja siirsin hänet Barbin odottaville käsivarsille. Huh! Se oli lähellä. Brian luuli leikkivänsä hippaa hevosen kanssa, ja ehkä hevonenkin luuli, mutta me saatoimme nähdä vaaran.
Se, kuinka aluksi ymmärrämme tilanteita, ratkaisee uskon ja pelon välillä, rohkeuden ja pelkuruuden välillä, jostakusta parasta tai pahinta uskomisen välillä. Me ja Herra näemme saman tilanteen – haluammeko Hänen näkökulmansa vai meidän? Vedämmekö hätäisiä johtopäätöksiä vai odotammeko saadaksemme kaikki faktat? Oliko kyse siitä, että hevonen tarkoitti tappaa meidän poikamme vai hippaleikistä?
Barb ja minä päättelimme, että Josiahin hyvä luonne sai sen hyppäämään Brianin yli, mutta se oli levoton siitä, että Brian oli sen 'tilassa'. Leikki tai ei, tilanne oli vaarallinen, mutta hevosen taholta ei ollut mitään ilmeistä pahantahtoisuutta. Itse asiassa se lempeä varovaisuus, jolla se hyppäsi Brianin yli, osoitti, ettei se halunnut mitenkään vahingoittaa.
Tuota osaa – tarkoittiko hevosemme aiheuttaa vahinkoa vai ei – ei voinut aluksi tietää. Meidän täytyi koota kaikki tosiasiat ja katsoa, kuinka se kohteli Briania, ennen kuin vedimme tuon johtopäätöksen. Jos me olisimme olettaneet sen haluavan tappaa pojan, olisin lopettanut hevosen. Jos vedämme pahinta tarkoittavat johtopäätökset aluksi kohdatessamme jonkin tilanteen, saatamme reagoida loukkaantumalla tai vihastumalla, silloin kun mitään sellaista ei ollut tarkoitettu.
Kuka on Ed, saatat kysyä?
Joos. 22:ssa meillä on kertomus siitä, kun Ruubenin ja Gadin sekä puolet Manassen heimosta pystyttivät alttarin, mizbe'ach hepreaksi, loppujen Israelin 10 heimon vastaiselle rajalleen. Aaronin ja Mooseksen käyttämän alkuperäisen pyhän alttarin jäljennöstä ei ollut koskaan aiemmin tehty, joten muut 10 heimoa ajattelivat, että Ruuben, Gad ja Manasse yrittivät anastaa pappeuden auktoriteetin ja alkaa uhrata omia uhrejaan. Nuo 10 heimoa kokoontuivat sotimaan veljiään vastaan.
Kun neuvottelut kutsuttiin koolle ennen hyökkäystä, nuo 2 ja ½ heimoa selittivät, ettei tilanne ollut se, mitä oli oletettu, sillä alttaria ei ollut rakennettu uhraamista varten, vaan sen sijaan heidän rajallaan olevaksi todistukseksi siitä, että he seurasivat yksin Israelin Herraa Jumalaa. Nuo 10 heimoa näkivät alttarin ja olettivat pahinta, kun taas noiden 2 ja ½ heimo tarkoituksena oli osoittaa heidän intonsa ja uskollisuutensa Jumalalle.
Tuossa kohdassa kaikki 12 heimoa päättivät antaa alttarille nimen Ed. Tuo heprean sana englanniksi (ja suomeksi) käännettynä ja englanninkielisiä (suomenkielisiä) aakkosia käyttäen tarkoittaa todistajaa tai todistusta. Tuo merkki, tuo raja-alttari, joka oli tarkoitettu olemaan 2 ja ½ heimon uskontunnustus, ymmärrettiin väärin muiden 10 heimon joukossa olemaan ilmaus kapinasta.
Älä vedä hätiköityjä johtopäätöksiä
Olisimme voineet vetää sen johtopäätöksen, että Josiah yritti tapaa Brianin. Brian luuli leikkivänsä hippaa. Meidän täytyi koota tosiasiat ennen kuin saatoimme arvioida tilanteen oikein koskien Josiahin tarkoitusta ja motiivia. 2 ja ½ heimoa rakensi alttarin kertoakseen maailmalle, että ne palvelivat Israelin Jumalaa, 10 heimoa luuli niiden kaappaavan Jumalan antamat riitit. Tarvittiin aikaa ja puhetta ennen kuin ne ymmärsivät noiden 2 ja ½ heimon motiivit.
Miksi ne aluksi automaattisesti olettivat veljiensä olevan syyllistyneitä syntiin? Miksi ne olivat niin halukkaita lähtemään sotaan noiden väärien johtopäätösten perusteella? Olemmeko me välittömästi valmiita lähtemään sotaan jotakuta vastaan, koska hän on meitä loukannut? Katkaisemmeko välit, koska hän loukkasi meitä ilman että tarkastamme omia tekojamme nähdäksemme, oliko meillä osamme asiassa?
Vedämmekö sen johtopäätöksen, että hänellä on hyökkäävä asenne meitä kohtaan silloin, kun hän ehkä toivoo jonkinlaista tunnustamista meidän puoleltamme, että meillä on ollut osamme tilanteessa? Eikö meidän tulisi katsoa omia tekojamme nähdäksemme, olimmeko me ensin väärässä ennen kuin syytämme toista? Jeesus käski ottaa 'puuparrun' (kreikaksi) silmästämme ennen kuin yritämme ottaa pois tikkua (sananmukaisesti kuivaa hiukkasta, sahanpurua) veljemme silmästä. Matt. 7:3
Jeesus käytti silmää vertauskuvana tarkoittaen sitä, kuinka näemme asiat, kuinka käsitämme jonkun toisen toiminnan. Se, joka vetää hätiköityjä johtopäätöksiä, on kuin ihminen, jolla on silmässään suuri hirsi, joka peittää hänen näkökenttänsä ja kykynsä nähdä koko kuva – hirsi tukkii hänen näkökenttänsä ja vääristää sen, mitä hän luulee näkevänsä.
On totta, että meillä on taipumus arvioida toisia heidän tekojensa mukaan, kun taas itseämme arvioimme motiiviemme mukaan. Mitäpä jos ensin katsoisimme sitä, kuinka meidän toimemme ovat myötävaikuttaneet väärinymmärrykseen? Mitäpä jos me odottaisimme, kunnes voisimme kuulla tai nähdä motiivin, ennen kuin hätäisinä loukkaannumme? Älä oleta pahinta, ja tarkista oma sydämesi ensin.
Tutki sydäntäsi. Se alttari, johon loukkaannut, saattaa olla toisen ihmisen uskontunnustus.
Kerää lisää tietoa, älä oleta pahinta aivan vielä… ja etsi Isän huolenpitoa jokaisessa tilanteessa. Tällä tavalla opimme kärsivällisyyttä ja rakkautta ja vanhurskautta.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed