Things God cannot do # 3, Change grace
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 3, muuttaa armoa
Hei kaikki,
Yksi asia lisää, jota Isä ei voi tehdä, on muuttaa armoaan meitä kohtaan. Armo on paljon enemmän kuin vain ansiotonta mielisuosiota. Se on sellainen jonkun sydämessä oleva ominaisuus toista kohtaan, joka lepää täysin armon antavan tahon sydämessä. Sen tähden ei ole mitään, mitä armon vastaanottaja voi tehdä muuttaakseen tai vaikuttaakseen siihen armoon, joka hänelle annetaan. Armo riippuu täysin siitä tahosta, jolla on sydämessään armo tuota toista kohtaan.
Isä Jumala rakasti maailmaa niin – tuo on armoa. Että Hän antoi ainokaisen Poikansa – tuo on se teko, joka vahvistaa Hänen sydämessään olevan armon meitä kohtaan. Kun enkelit ilmestyivät paimenille Lk. 2:14:ssä, he sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan."
Se ei ole hyvä tahto ihmisten joukossa, niin kuin että meidän pitää leikkiä kiltisti toistemme kanssa. Vaan sen sijaan Jumala korkeuksissa sanoo 'rauha, (minulla on) hyvä tahto ihmisiä kohtaan'. Tuo armo on Hänen sydämessään ja Hänen tekonsa lähettää Jeesus osoitti sen.
Jos me puhumme sinusta tai minusta, voimme väittää, että meillä on armo sydämessämme jotakuta kohtaan jollakin hetkellä, mutta sitten kun tuo toinen käyttää väärin hänelle annettua armoa, muutamme mielemme ja peruutamme tuon armon. Se on totta meidän kohdallamme tapauksissa, joiden voimme sanoa olevan 'kevyempiä' esimerkkejä armosta.
Esimerkiksi lapsi ei tee niitä pihatöitä, jotka olemme hänen käskeneet tehdä ja annamme hänelle armon. Mutta sitten saamme tietää, että hän ei myöskään vienyt roskia tai siivonnut huonettaan tai laittanut päivällisruokaa uuniin lämpiämään, kuten käskimme hänen tehdä, ja armo perutaan ja seuraa rangaistus. Osoitamme armoa, perumme armon. Tuo on kevyempi esimerkki.
Mutta tuota syvempää on sydämen armo, joka ei koskaan muutu, jopa meissä ihmisissä, kuten äidin rakkaus lastaan kohtaan. Isä kysyy Jes. 49: 15:ssa: “Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota!" Hän sanoo, että tässä on rakkaus ja armo, joka on syvempää kuin äidin rakkaus ja armo lastaan kohtaan.
Olen tehnyt paljon vankilatyötä, pitänyt Raamattupiirejä ja jumalanpalveluksia rangaistuslaitoksissa murhaajien ja muiden sellaisten joukossa, jotka ovat siellä elinkautisessa vankeudessa. Olen myös tuntenut joidenkin murhaajien ja elinkautisvankien äitejä. Jokainen äiti on sanonut jotakin sen suuntaista kuten 'vihaan sitä, mitä hän teki, mutta hän on poikani ja rakastan häntä. En voi sille mitään.' Tuo on armoa.
Isän Jumalan rakkaus meitä kohtaan, Hän sanoo, on syvempää kuin äidin, joka rakastaa lastaan riippumatta siitä, mitä tuo lapsi on tehnyt.
Hänen rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi. Se tosiasia, että Hän on jo toiminut lähettämällä Jeesuksen, on todistus siitä, ettei Hän voi tuosta muuttua. Hän ei voi perua rakkauttaan, koska Hän on jo toiminut sen pohjalta. Ja enemmänkin, Hän osoittaa jatkuvaa armoa rakkaudellaan meitä kohtaan vielä tänäänkin. Emme voi muuttaa sitä mikä on Hänen sydämessään. Onneksi myös Hänen luontonsa on vakaa. Hän ei koskaan muutu, vaikka siksi että Hän on suvereeni, Hän voi muuttaa mielensä, mutta Hänen luontonsa ja sen tähden Hänen aikeensa meitä kohtaan ei koskaan muutu.
Jaak.1: 17: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset."
Eikö Hän voi muuttaa mieltään?
Olen puhunut sydämestä, Isän Jumalan luonteesta, Hänen, jonka meille kerrotaan olevan Rakkaus. Valo. Hyvyys. Se ei koskaan muutu. Armo on osa rakkautta ja valoa ja hyvyyttä. Mutta katsotaan Hänen mieltään, Hänen aikomustaan. Tehdäksemme niin, katsotaan (suomeksi) ilmaisua 'tehdä parannus tai katua'.
Uudessa testamentissa on kaksi sanaa, jotka käännetään 'tehdä parannus tai katua'. Ensimmäinen on sitä, mitä ajattelemme parannuksenteolla. Se on 'metanoia' (metanoeo) sanasta 'meta' joka tarkoittaa 'jälkeen', 'noeo' mikä tarkoittaa 'ymmärtää', ja 'nous' joka tarkoittaa 'mieli', joten sananmukaisesti, 'ymmärtää mielessä jälkeenpäin'. Tätä käytettiin Johannes Kastajan julistamasta parannuksenteosta. Se on täydellinen mielen ja suunnan muutos, joka on tapahtunut sen jälkeen, kun jokin synti tai virhe on ymmärretty. Juuri tämä muutos on sellainen, jonka Johannes Kastaja sanoi vaativan todistamista; todistuksen, jonka tarjoaa muutos tavoissa ja elämäntyylissä.
Toinen käytetty sana on 'metamelomai' ja sen adjektiivimuoto 'ametameletos'. Tässä on sana 'meta' kuten aiemmin, mikä tarkoittaa 'jälkeen', ja 'melo' joka tarkoittaa 'huolehtia'. Sitä käytetään kuvaamaan pahoillaan olemista mielenmuutoksen sijaan. Tämä on se sana, jota käytetään Juudaksesta, joka Jeesuksen petettyään, Matt. 27:3 'katui', tarkoittaen sitä, ettei hän katunut Jumalalle, vaan oli sisäisesti pahoillaan harmitellen sitä, ettei hänen suunnitelmansa toiminut.
Joten näiden kahden välinen ero on tämä: ensimmäinen on katumista ja toinen on 'pahoitella'. Adjektiivimuoto 'pahoitella' lisää pienen 'a'-kirjaimen eteen, mikä muuttaa sen kielteiseksi. Tämä sana 'ametameletos' tarkoittaa 'ei kadu' tai 'ilman tarkoituksen muuttamista' tai voisimme sanoa 'ei kadu tekoa, johon on ryhtynyt'.
Tämä on tärkeää meille, koska usein ajattelemme missanneemme Jumalan, tehneemme syntiä, eläneemme elämäämme oman tahtomme mukaisesti Hänen tahtonsa sijaan siinä määrin, että ajattelemme Hänen olevan meille vihainen tai meidän pahoittaneen mielensä tai Hänen katuvan jopa meidän pelastamistaan. Kun missaamme Jumalan, on luonnollista ajatella, että Hän katuu sitä, että on pelastanut meidät ja olemme varmoja, että sen seurauksena meidän koettavaksemme tulee Hänen vihansa jonain päivänä.
Mutta tämä sama sana, jota käytettiin kertomaan meille, että Juudas oli pahoillaan, ettei hänen suunnitelmansa toiminut, käytetään adjektiivimuodossa tässä jakeessa Room. 11: 29:ssa: "Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."
Toisin asian ilmaisten tässä sanotaan, että Jumala ei tule koskaan katumaan sitä, että antoi sinulle lahjojaan ja kutsumisensa. Jumala ei koskaan kadu sitä, että Hänen ensimmäinen suunnitelmansa sinua varten ei toteutunut. Hän ei tule koskaan pahoittelemaan sisäisesti, että Hän kutsui sinut ja antoi sinulle armolahjoja.
Hän ei tule koskaan katumaan sitä, että varusti sinut lahjoilla ja kutsui sinut ja rakastaa sinua. Hän ei tule koskaan katumaan, koskaan olemaan pahoillaan siitä, että asiat eivät onnistuneet, katumaan elämääsi antamiaan lahjoja ja kutsumistaan. Hän panostaa sinuun pitkällä tähtäimellä. Ef. 2:6-7 paljastaa, että Hän pelasti meidät ja asetti meidät istumaan Kristuksessa taivaallisiin, niin että tulevina maailmanaikoina Hän voi jatkaa meitä kohtaan tuntemansa armon rikkauksien osoittamista.
Sen tähden Hän ei kadu tässä elämässä meidän kutsumistaan, koska Hän katsoo jo tulevia maailmanaikoja. Hänen luonteensa ja nyt näemme, Hänen mielensä on suuntautunut meitä kohti. Armo. Et voi tehdä mitään muuttaaksesi sitä. Hän ei vain rakasta sinua, Hän pitää sinusta. Hän loi sinut ja minut oman persoonansa mukaan, joten meidän vihaaminen merkitsisi Hänen oman itsensä vihaamista, sillä me tulimme Hänestä. Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan, että kutsui meidät ja varusti meidät lahjoilla.
Niin Hänen luonteensa ja mielensä (aikeensa) meitä kohtaan on armo – Hän ei voi muuttaa tuota omalla kohdallaan ja osoittaa sen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden toimillaan meitä kohtaan. Hän suunnittelee jo tulevia maailmanaikoja jatkaakseen tuon rakkauden osoittamista meille. Ihmeellistä armoa. Emme voi riittävästi paastota, rukoilla, antaa tai tehdä Häneen vaikutusta tai muuttaa sitä kielteiseksi.
Kuten Paavali sanoi Room. 8: 32: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Olemme saaneet Hänen korkeimpansa ja parhaimpansa, eikä mikään voi sitä muuttaa. Ei ole enää mitään. Hän antoi ainokaisen Poikansa. Hänen armonsa on asetettu, eikä Hän tule koskaan katumaan toimiaan ja suunnitelmiaan meidän puolestamme, vaikka ne eivät toteutuisikaan tässä elämässä – sillä on tulevia maailmanaikoja, joina Hänen täydelliset suunnitelmansa meitä varten tulevat todellakin toteutumaan! Ihmeellistä armoa.
Ensi viikkoon… siunauksin,
John Fenn/LL
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 3, muuttaa armoa
Hei kaikki,
Yksi asia lisää, jota Isä ei voi tehdä, on muuttaa armoaan meitä kohtaan. Armo on paljon enemmän kuin vain ansiotonta mielisuosiota. Se on sellainen jonkun sydämessä oleva ominaisuus toista kohtaan, joka lepää täysin armon antavan tahon sydämessä. Sen tähden ei ole mitään, mitä armon vastaanottaja voi tehdä muuttaakseen tai vaikuttaakseen siihen armoon, joka hänelle annetaan. Armo riippuu täysin siitä tahosta, jolla on sydämessään armo tuota toista kohtaan.
Isä Jumala rakasti maailmaa niin – tuo on armoa. Että Hän antoi ainokaisen Poikansa – tuo on se teko, joka vahvistaa Hänen sydämessään olevan armon meitä kohtaan. Kun enkelit ilmestyivät paimenille Lk. 2:14:ssä, he sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan."
Se ei ole hyvä tahto ihmisten joukossa, niin kuin että meidän pitää leikkiä kiltisti toistemme kanssa. Vaan sen sijaan Jumala korkeuksissa sanoo 'rauha, (minulla on) hyvä tahto ihmisiä kohtaan'. Tuo armo on Hänen sydämessään ja Hänen tekonsa lähettää Jeesus osoitti sen.
Jos me puhumme sinusta tai minusta, voimme väittää, että meillä on armo sydämessämme jotakuta kohtaan jollakin hetkellä, mutta sitten kun tuo toinen käyttää väärin hänelle annettua armoa, muutamme mielemme ja peruutamme tuon armon. Se on totta meidän kohdallamme tapauksissa, joiden voimme sanoa olevan 'kevyempiä' esimerkkejä armosta.
Esimerkiksi lapsi ei tee niitä pihatöitä, jotka olemme hänen käskeneet tehdä ja annamme hänelle armon. Mutta sitten saamme tietää, että hän ei myöskään vienyt roskia tai siivonnut huonettaan tai laittanut päivällisruokaa uuniin lämpiämään, kuten käskimme hänen tehdä, ja armo perutaan ja seuraa rangaistus. Osoitamme armoa, perumme armon. Tuo on kevyempi esimerkki.
Mutta tuota syvempää on sydämen armo, joka ei koskaan muutu, jopa meissä ihmisissä, kuten äidin rakkaus lastaan kohtaan. Isä kysyy Jes. 49: 15:ssa: “Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota!" Hän sanoo, että tässä on rakkaus ja armo, joka on syvempää kuin äidin rakkaus ja armo lastaan kohtaan.
Olen tehnyt paljon vankilatyötä, pitänyt Raamattupiirejä ja jumalanpalveluksia rangaistuslaitoksissa murhaajien ja muiden sellaisten joukossa, jotka ovat siellä elinkautisessa vankeudessa. Olen myös tuntenut joidenkin murhaajien ja elinkautisvankien äitejä. Jokainen äiti on sanonut jotakin sen suuntaista kuten 'vihaan sitä, mitä hän teki, mutta hän on poikani ja rakastan häntä. En voi sille mitään.' Tuo on armoa.
Isän Jumalan rakkaus meitä kohtaan, Hän sanoo, on syvempää kuin äidin, joka rakastaa lastaan riippumatta siitä, mitä tuo lapsi on tehnyt.
Hänen rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi. Se tosiasia, että Hän on jo toiminut lähettämällä Jeesuksen, on todistus siitä, ettei Hän voi tuosta muuttua. Hän ei voi perua rakkauttaan, koska Hän on jo toiminut sen pohjalta. Ja enemmänkin, Hän osoittaa jatkuvaa armoa rakkaudellaan meitä kohtaan vielä tänäänkin. Emme voi muuttaa sitä mikä on Hänen sydämessään. Onneksi myös Hänen luontonsa on vakaa. Hän ei koskaan muutu, vaikka siksi että Hän on suvereeni, Hän voi muuttaa mielensä, mutta Hänen luontonsa ja sen tähden Hänen aikeensa meitä kohtaan ei koskaan muutu.
Jaak.1: 17: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset."
Eikö Hän voi muuttaa mieltään?
Olen puhunut sydämestä, Isän Jumalan luonteesta, Hänen, jonka meille kerrotaan olevan Rakkaus. Valo. Hyvyys. Se ei koskaan muutu. Armo on osa rakkautta ja valoa ja hyvyyttä. Mutta katsotaan Hänen mieltään, Hänen aikomustaan. Tehdäksemme niin, katsotaan (suomeksi) ilmaisua 'tehdä parannus tai katua'.
Uudessa testamentissa on kaksi sanaa, jotka käännetään 'tehdä parannus tai katua'. Ensimmäinen on sitä, mitä ajattelemme parannuksenteolla. Se on 'metanoia' (metanoeo) sanasta 'meta' joka tarkoittaa 'jälkeen', 'noeo' mikä tarkoittaa 'ymmärtää', ja 'nous' joka tarkoittaa 'mieli', joten sananmukaisesti, 'ymmärtää mielessä jälkeenpäin'. Tätä käytettiin Johannes Kastajan julistamasta parannuksenteosta. Se on täydellinen mielen ja suunnan muutos, joka on tapahtunut sen jälkeen, kun jokin synti tai virhe on ymmärretty. Juuri tämä muutos on sellainen, jonka Johannes Kastaja sanoi vaativan todistamista; todistuksen, jonka tarjoaa muutos tavoissa ja elämäntyylissä.
Toinen käytetty sana on 'metamelomai' ja sen adjektiivimuoto 'ametameletos'. Tässä on sana 'meta' kuten aiemmin, mikä tarkoittaa 'jälkeen', ja 'melo' joka tarkoittaa 'huolehtia'. Sitä käytetään kuvaamaan pahoillaan olemista mielenmuutoksen sijaan. Tämä on se sana, jota käytetään Juudaksesta, joka Jeesuksen petettyään, Matt. 27:3 'katui', tarkoittaen sitä, ettei hän katunut Jumalalle, vaan oli sisäisesti pahoillaan harmitellen sitä, ettei hänen suunnitelmansa toiminut.
Joten näiden kahden välinen ero on tämä: ensimmäinen on katumista ja toinen on 'pahoitella'. Adjektiivimuoto 'pahoitella' lisää pienen 'a'-kirjaimen eteen, mikä muuttaa sen kielteiseksi. Tämä sana 'ametameletos' tarkoittaa 'ei kadu' tai 'ilman tarkoituksen muuttamista' tai voisimme sanoa 'ei kadu tekoa, johon on ryhtynyt'.
Tämä on tärkeää meille, koska usein ajattelemme missanneemme Jumalan, tehneemme syntiä, eläneemme elämäämme oman tahtomme mukaisesti Hänen tahtonsa sijaan siinä määrin, että ajattelemme Hänen olevan meille vihainen tai meidän pahoittaneen mielensä tai Hänen katuvan jopa meidän pelastamistaan. Kun missaamme Jumalan, on luonnollista ajatella, että Hän katuu sitä, että on pelastanut meidät ja olemme varmoja, että sen seurauksena meidän koettavaksemme tulee Hänen vihansa jonain päivänä.
Mutta tämä sama sana, jota käytettiin kertomaan meille, että Juudas oli pahoillaan, ettei hänen suunnitelmansa toiminut, käytetään adjektiivimuodossa tässä jakeessa Room. 11: 29:ssa: "Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."
Toisin asian ilmaisten tässä sanotaan, että Jumala ei tule koskaan katumaan sitä, että antoi sinulle lahjojaan ja kutsumisensa. Jumala ei koskaan kadu sitä, että Hänen ensimmäinen suunnitelmansa sinua varten ei toteutunut. Hän ei tule koskaan pahoittelemaan sisäisesti, että Hän kutsui sinut ja antoi sinulle armolahjoja.
Hän ei tule koskaan katumaan sitä, että varusti sinut lahjoilla ja kutsui sinut ja rakastaa sinua. Hän ei tule koskaan katumaan, koskaan olemaan pahoillaan siitä, että asiat eivät onnistuneet, katumaan elämääsi antamiaan lahjoja ja kutsumistaan. Hän panostaa sinuun pitkällä tähtäimellä. Ef. 2:6-7 paljastaa, että Hän pelasti meidät ja asetti meidät istumaan Kristuksessa taivaallisiin, niin että tulevina maailmanaikoina Hän voi jatkaa meitä kohtaan tuntemansa armon rikkauksien osoittamista.
Sen tähden Hän ei kadu tässä elämässä meidän kutsumistaan, koska Hän katsoo jo tulevia maailmanaikoja. Hänen luonteensa ja nyt näemme, Hänen mielensä on suuntautunut meitä kohti. Armo. Et voi tehdä mitään muuttaaksesi sitä. Hän ei vain rakasta sinua, Hän pitää sinusta. Hän loi sinut ja minut oman persoonansa mukaan, joten meidän vihaaminen merkitsisi Hänen oman itsensä vihaamista, sillä me tulimme Hänestä. Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan, että kutsui meidät ja varusti meidät lahjoilla.
Niin Hänen luonteensa ja mielensä (aikeensa) meitä kohtaan on armo – Hän ei voi muuttaa tuota omalla kohdallaan ja osoittaa sen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden toimillaan meitä kohtaan. Hän suunnittelee jo tulevia maailmanaikoja jatkaakseen tuon rakkauden osoittamista meille. Ihmeellistä armoa. Emme voi riittävästi paastota, rukoilla, antaa tai tehdä Häneen vaikutusta tai muuttaa sitä kielteiseksi.
Kuten Paavali sanoi Room. 8: 32: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Olemme saaneet Hänen korkeimpansa ja parhaimpansa, eikä mikään voi sitä muuttaa. Ei ole enää mitään. Hän antoi ainokaisen Poikansa. Hänen armonsa on asetettu, eikä Hän tule koskaan katumaan toimiaan ja suunnitelmiaan meidän puolestamme, vaikka ne eivät toteutuisikaan tässä elämässä – sillä on tulevia maailmanaikoja, joina Hänen täydelliset suunnitelmansa meitä varten tulevat todellakin toteutumaan! Ihmeellistä armoa.
Ensi viikkoon… siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed