Things God cannot do # 1
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 1
Hei kaikki,
"Voiko Jumala luoda niin ison pallon, ettei edes Hän voi sitä nostaa?", kysyi tuolloin 8-vuotias ikätoverini Pam. (En tiennyt vastausta). Tuo oli muistini mukaan osa ensimmäistä Jumalaa koskevaa keskustelua jonkun perheeni ulkopuolisen kanssa. Hän kysyi myös, kumpi tuli ensin, kana vai muna, ja sentyyppisiä asioita. Tuona päivänä emme saaneet noihin kysymyksiin vastauksia, mutta Pam ja minä olemme yhä ystäviä ja hän tuntee Herran.
Myöhemmin sain kuulla Hepr. 11:3:n sanovan, että hengellinen maailma loi fyysisen maailman, mikä teki fyysisestä maailmasta alemman tasoisen luomakunnan. Se tarkoittaa, että mikä tahansa Isän fyysisessä maailmassa luoma pallo olisi alempaa luomakuntaa kuin hengellinen maailma, ollen näin muodoin Hänelle alamainen, mistä tulee vastauksena Pamin kysymykseen, voisiko Hän nostaa sen, kyllä. Ja toinen vastaus 1. Moos.1:11-12, 21-22:n mukaisesti on, että kana tuli ensin. Mutta meidän tiedonhaluisille 8-vuotiaan mielillemme nämä olivat vakavia kysymyksiä pohdittavaksi odottaessamme koulubussin saapumista.
Monet meistä kantavat alitajuisesti yllä olevien kaltaisia lapsuudessa muotoutuneita uskomuksia aikuisiän vaellukseemme Herran kanssa. Yksi näistä virheellisistä perustoista voidaan paljastaa, jos yritämme vastata Pamin kysymykseen: Voiko Jumala tehdä mitä tahansa?
Tänään saatamme nopeasti sanoa jotakin sellaista kuin: "Hän ei voi valehdella" tai "Hän ei voi rikkoa Sanaansa", mutta emme ole ajatelleet asiaa perusteellisesti tuota enempää ja lapsuuden virhe tunkeutuu moderneihin kaavoihin, joiden luulemme olevan 'uskoa', ja siihen, kuinka näemme Kaikkivaltiaan Jumalan.
Tässä soveltuva esimerkki
Olin erään joukon kanssa rukoilemassa erään naisen puolesta liittyen hänen liikeasioitaan koskevaan kauppaan, jossa mukana olevista ihmisistä jotkut olivat naisen sanojen mukaan epärehellisiä. Heidän käytöksensä viivästytti asiaa koskevan sopimuksen tekemistä, joka olisi naiselle suuri taloudellinen siunaus. Vieressäni seisova nainen alkoi huutaa lujaa rukoillessaan, ja vuorotellen puhutteli Herra ja sitten paholaista ja vaihteli edestakaisin puhuttelua, oli kyse sitten sekavasta rukouksesta tai nuhtelusta tai käskystä tai julistuksesta tai vetoomuksesta – valitse haluamasi.
Naisen pyyntöihin kuului sen anomista, että Isä tuomitsisi epärehelliset ihmiset antamalla heille sairautta, kunnes he tekisivät parannuksen, sen rukoilemista, että heille tapahtuisi onnettomuuksia, kunnes he antaisivat periksi ja tekisivät, mikä oli oikein, ja jossa kohdassa nainen käski enkeleitä lähettämään paholainen Grand Canyonin pohjalle (tunsin välittömästi sääliä kanjonin pohjalla olevalla Colorado-joella lautalla liikkuvia kohtaan tukahduttaessani naurunpyrskähdyksen).
Tämä nainen uskoi, että Jumala voisi tehdä ja tekisi mitä tahansa lastensa hyväksi, mikä oli luultavasti jotakin sellaista, mitä nainen oli lapsuudestaan saakka kantanut mukanaan, siis ajatusta, että Jumala voi tehdä mitä tahansa. Se siirtyi hänen uskomisen kaavoihinsa ja sen tuloksena oli elämä, jossa hän tunsi Herran, mutta oli enemmän syventynyt kaavoihin kuin Hänen tuntemiseensa.
Kuten koskien ketä tahansa tuntemaasi henkilöä silloin, kun kuulet jotakin, mitä joku toinen väittää tämän sanoneen tai tehneen ja vastaat: 'Tuo ei kuulosta hänen tapaiseltaan', niin myös me voimme tuntea Isän ja Herran riittävän hyvin sanoaksemme: 'Tuo ei kuulosta Hänen tapaiseltaan." Sen lisäksi meillä on sisällä totuuden Henki 'faktojen tarkistajana', ja jos teet työtä sen eteen, että herkistyt Hänelle ja opit välittömästi mittaamaan sen, mitä näet ja kuulet sitä vastaan, mitä koet hengessäsi, pysyt tasapainoissa ja totuudessa.
Yllä kerrotulta naiselta puuttui kaikki todellinen voima elämästään tuloksena siitä, että hänen teologiansa oli sekavaa, eikä nainen tuntenut Häntä riittävän hyvin tietääkseen, mitä Hän tekisi ja olisi tekemättä.
Totuuden Henki – Jumalan rajat
Joh. 16:13:ssa Jeesus kutsui Pyhää Henkeä Totuuden Hengeksi. Hän sanoi, että Hän johtaisi meidät kaikkeen totuuteen. Tuo on Pyhän Hengen ensimmäinen rajoite. Hän on Totuus, joten Hän ei voi esittää mitään muuta. Kreikan sana totuudelle tässä on 'aletheia' ja tarkoittaa 'sitä, mitä ei voi piilottaa.' Jeesus sanoi saman asian itsestään Joh. 14: 7:ssa:
"Minä olen tie ja 'se, mitä ei voi piilottaa' ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
Totuus on puolueeton
Totuus vain toteaa tosiasiat ilman mitään tuomiota, ilman mitään tunnetta, ilman syyttelyä tai puolustelua. Se on vain 'se, mitä ei voi piilottaa.' Esimerkin voi löytää Joos.5: 13-14:stä:
"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi: "En (kumpaakaan), vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani (adonai hepreaksi) on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran (Jahve)sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä".
Monet ovat ihmetelleet näitä jakeita, ja jotkut ovat jopa opettaneet väärin, että tämä hahmo oli enkeli, joka ilmestyi Joosualle, mutta se on väärin, kyse on Herrasta: enkelit eivät ota vastaan palvontaa. Ja ainoat tilanteet, joissa ihmistä käsketään ottamaan pois kengät puhuessaan taivaalliselle olennolle, on, kun he ovat itsensä Jumalan läsnäolossa, kuten silloin kun Mooses oli palavan pensaan edessä 2. Moos. 3:5:ssä. Syy siihen, että ihmisen Vanhassa testamentissa täytyi ottaa pois kengät Jumalan läsnä ollessa, oli se, että kengät ovat ihmistekoa, emmekä voi millään tavoin tulla Jumalan luo sen perusteella, mitä olemme tehneet päästäksemme Jumalan luo. Hän loi maan ja loi meidän kehomme, eikä noiden kahden välillä voi olla mitään ihmistekoista – kun tulemme Jumalan luo, se tapahtuu Hänen ehdoillaan ja yksin Hänen armostaan. Tänään Kristus asuu meissä, mikä on perusteenamme Hänen luokseen tulemiselle, joten ei vaadita kenkiemme pois ottamista.
Se on sama syy sille, että israelilaisia käskettiin alttaria rakentaessaan Herralle uhraamista varten, olla käyttämättä talttaa tai muotoilematta kiviä millään muodolla tai tavalla (2. Moos. 20:25), vaan heidän täytyi käyttää niitä sellaisena kuin ne löydettiin – millaisiksi Jumala ne oli tehnyt. Mikään uhri Jumalalle ei ole meidän tekoamme, ja tulemme Hänen luokseen Hänen armostaan emmekä voi koskaan ottaa siihen mukaan mitään omatekoista päästäksemme sinne.
Totuus on tämä: Hänen luokseen tullaan ihan sellaisena kuin olemme, kaikkine puutteinemme. Tuo on läpinäkyvyyttä, alastomuutta Hänen edessään. Hän tuntee ajatuksemme ennen kuin muodostamme ne mielessämme ja kun rukoilemme, kun olemme yhteydessä Hänen kanssaan, Hän on vain Totuus – tuo totuus on elämä – mutta se vaati meissä rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä, jota ei usein löydy ihmissydämestä. Meitä vähän pelottaa olla halukas paljastamaan syvimmät ajatuksemme Hänelle, silloin jos ne eivät ole rakkautta, jos ne eivät ole puhtaita, ellei tosiasia olisi se, että tiedämme Hänen rakastavan meitä ja haluavan, että olemme Hänen kanssaan ikuisesti.
Hän on totuus, Hän ei voi mennä Totuuden tuolle puolen. Hän ei voi hieman muuttaa totuutta tai väännellä sitä omaksi edukseen. Totuus vain on siinä. Kysymys kuuluu, kuinka me reagoimme totuuteen.
Se että Hän omaisi Totuuden tai olisi Totuus ilman sitä, että olisi rakkaus, merkitsisi meidän kaikkien loppua. Mutta totuus sellaisen Olennon käsissä, joka on rakkaus, joka on hyväntahoinen ja hyvä Olento, on armoa.
Mutta miksi Herra vastasi 'ei' tai 'en kumpaakaan' kysymykseen: ' Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?"
Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 1
Hei kaikki,
"Voiko Jumala luoda niin ison pallon, ettei edes Hän voi sitä nostaa?", kysyi tuolloin 8-vuotias ikätoverini Pam. (En tiennyt vastausta). Tuo oli muistini mukaan osa ensimmäistä Jumalaa koskevaa keskustelua jonkun perheeni ulkopuolisen kanssa. Hän kysyi myös, kumpi tuli ensin, kana vai muna, ja sentyyppisiä asioita. Tuona päivänä emme saaneet noihin kysymyksiin vastauksia, mutta Pam ja minä olemme yhä ystäviä ja hän tuntee Herran.
Myöhemmin sain kuulla Hepr. 11:3:n sanovan, että hengellinen maailma loi fyysisen maailman, mikä teki fyysisestä maailmasta alemman tasoisen luomakunnan. Se tarkoittaa, että mikä tahansa Isän fyysisessä maailmassa luoma pallo olisi alempaa luomakuntaa kuin hengellinen maailma, ollen näin muodoin Hänelle alamainen, mistä tulee vastauksena Pamin kysymykseen, voisiko Hän nostaa sen, kyllä. Ja toinen vastaus 1. Moos.1:11-12, 21-22:n mukaisesti on, että kana tuli ensin. Mutta meidän tiedonhaluisille 8-vuotiaan mielillemme nämä olivat vakavia kysymyksiä pohdittavaksi odottaessamme koulubussin saapumista.
Monet meistä kantavat alitajuisesti yllä olevien kaltaisia lapsuudessa muotoutuneita uskomuksia aikuisiän vaellukseemme Herran kanssa. Yksi näistä virheellisistä perustoista voidaan paljastaa, jos yritämme vastata Pamin kysymykseen: Voiko Jumala tehdä mitä tahansa?
Tänään saatamme nopeasti sanoa jotakin sellaista kuin: "Hän ei voi valehdella" tai "Hän ei voi rikkoa Sanaansa", mutta emme ole ajatelleet asiaa perusteellisesti tuota enempää ja lapsuuden virhe tunkeutuu moderneihin kaavoihin, joiden luulemme olevan 'uskoa', ja siihen, kuinka näemme Kaikkivaltiaan Jumalan.
Tässä soveltuva esimerkki
Olin erään joukon kanssa rukoilemassa erään naisen puolesta liittyen hänen liikeasioitaan koskevaan kauppaan, jossa mukana olevista ihmisistä jotkut olivat naisen sanojen mukaan epärehellisiä. Heidän käytöksensä viivästytti asiaa koskevan sopimuksen tekemistä, joka olisi naiselle suuri taloudellinen siunaus. Vieressäni seisova nainen alkoi huutaa lujaa rukoillessaan, ja vuorotellen puhutteli Herra ja sitten paholaista ja vaihteli edestakaisin puhuttelua, oli kyse sitten sekavasta rukouksesta tai nuhtelusta tai käskystä tai julistuksesta tai vetoomuksesta – valitse haluamasi.
Naisen pyyntöihin kuului sen anomista, että Isä tuomitsisi epärehelliset ihmiset antamalla heille sairautta, kunnes he tekisivät parannuksen, sen rukoilemista, että heille tapahtuisi onnettomuuksia, kunnes he antaisivat periksi ja tekisivät, mikä oli oikein, ja jossa kohdassa nainen käski enkeleitä lähettämään paholainen Grand Canyonin pohjalle (tunsin välittömästi sääliä kanjonin pohjalla olevalla Colorado-joella lautalla liikkuvia kohtaan tukahduttaessani naurunpyrskähdyksen).
Tämä nainen uskoi, että Jumala voisi tehdä ja tekisi mitä tahansa lastensa hyväksi, mikä oli luultavasti jotakin sellaista, mitä nainen oli lapsuudestaan saakka kantanut mukanaan, siis ajatusta, että Jumala voi tehdä mitä tahansa. Se siirtyi hänen uskomisen kaavoihinsa ja sen tuloksena oli elämä, jossa hän tunsi Herran, mutta oli enemmän syventynyt kaavoihin kuin Hänen tuntemiseensa.
Kuten koskien ketä tahansa tuntemaasi henkilöä silloin, kun kuulet jotakin, mitä joku toinen väittää tämän sanoneen tai tehneen ja vastaat: 'Tuo ei kuulosta hänen tapaiseltaan', niin myös me voimme tuntea Isän ja Herran riittävän hyvin sanoaksemme: 'Tuo ei kuulosta Hänen tapaiseltaan." Sen lisäksi meillä on sisällä totuuden Henki 'faktojen tarkistajana', ja jos teet työtä sen eteen, että herkistyt Hänelle ja opit välittömästi mittaamaan sen, mitä näet ja kuulet sitä vastaan, mitä koet hengessäsi, pysyt tasapainoissa ja totuudessa.
Yllä kerrotulta naiselta puuttui kaikki todellinen voima elämästään tuloksena siitä, että hänen teologiansa oli sekavaa, eikä nainen tuntenut Häntä riittävän hyvin tietääkseen, mitä Hän tekisi ja olisi tekemättä.
Totuuden Henki – Jumalan rajat
Joh. 16:13:ssa Jeesus kutsui Pyhää Henkeä Totuuden Hengeksi. Hän sanoi, että Hän johtaisi meidät kaikkeen totuuteen. Tuo on Pyhän Hengen ensimmäinen rajoite. Hän on Totuus, joten Hän ei voi esittää mitään muuta. Kreikan sana totuudelle tässä on 'aletheia' ja tarkoittaa 'sitä, mitä ei voi piilottaa.' Jeesus sanoi saman asian itsestään Joh. 14: 7:ssa:
"Minä olen tie ja 'se, mitä ei voi piilottaa' ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
Totuus on puolueeton
Totuus vain toteaa tosiasiat ilman mitään tuomiota, ilman mitään tunnetta, ilman syyttelyä tai puolustelua. Se on vain 'se, mitä ei voi piilottaa.' Esimerkin voi löytää Joos.5: 13-14:stä:
"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi: "En (kumpaakaan), vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani (adonai hepreaksi) on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran (Jahve)sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä".
Monet ovat ihmetelleet näitä jakeita, ja jotkut ovat jopa opettaneet väärin, että tämä hahmo oli enkeli, joka ilmestyi Joosualle, mutta se on väärin, kyse on Herrasta: enkelit eivät ota vastaan palvontaa. Ja ainoat tilanteet, joissa ihmistä käsketään ottamaan pois kengät puhuessaan taivaalliselle olennolle, on, kun he ovat itsensä Jumalan läsnäolossa, kuten silloin kun Mooses oli palavan pensaan edessä 2. Moos. 3:5:ssä. Syy siihen, että ihmisen Vanhassa testamentissa täytyi ottaa pois kengät Jumalan läsnä ollessa, oli se, että kengät ovat ihmistekoa, emmekä voi millään tavoin tulla Jumalan luo sen perusteella, mitä olemme tehneet päästäksemme Jumalan luo. Hän loi maan ja loi meidän kehomme, eikä noiden kahden välillä voi olla mitään ihmistekoista – kun tulemme Jumalan luo, se tapahtuu Hänen ehdoillaan ja yksin Hänen armostaan. Tänään Kristus asuu meissä, mikä on perusteenamme Hänen luokseen tulemiselle, joten ei vaadita kenkiemme pois ottamista.
Se on sama syy sille, että israelilaisia käskettiin alttaria rakentaessaan Herralle uhraamista varten, olla käyttämättä talttaa tai muotoilematta kiviä millään muodolla tai tavalla (2. Moos. 20:25), vaan heidän täytyi käyttää niitä sellaisena kuin ne löydettiin – millaisiksi Jumala ne oli tehnyt. Mikään uhri Jumalalle ei ole meidän tekoamme, ja tulemme Hänen luokseen Hänen armostaan emmekä voi koskaan ottaa siihen mukaan mitään omatekoista päästäksemme sinne.
Totuus on tämä: Hänen luokseen tullaan ihan sellaisena kuin olemme, kaikkine puutteinemme. Tuo on läpinäkyvyyttä, alastomuutta Hänen edessään. Hän tuntee ajatuksemme ennen kuin muodostamme ne mielessämme ja kun rukoilemme, kun olemme yhteydessä Hänen kanssaan, Hän on vain Totuus – tuo totuus on elämä – mutta se vaati meissä rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä, jota ei usein löydy ihmissydämestä. Meitä vähän pelottaa olla halukas paljastamaan syvimmät ajatuksemme Hänelle, silloin jos ne eivät ole rakkautta, jos ne eivät ole puhtaita, ellei tosiasia olisi se, että tiedämme Hänen rakastavan meitä ja haluavan, että olemme Hänen kanssaan ikuisesti.
Hän on totuus, Hän ei voi mennä Totuuden tuolle puolen. Hän ei voi hieman muuttaa totuutta tai väännellä sitä omaksi edukseen. Totuus vain on siinä. Kysymys kuuluu, kuinka me reagoimme totuuteen.
Se että Hän omaisi Totuuden tai olisi Totuus ilman sitä, että olisi rakkaus, merkitsisi meidän kaikkien loppua. Mutta totuus sellaisen Olennon käsissä, joka on rakkaus, joka on hyväntahoinen ja hyvä Olento, on armoa.
Mutta miksi Herra vastasi 'ei' tai 'en kumpaakaan' kysymykseen: ' Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?"
Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed