Understanding grace 3, Empowering grace
Armon ymmärtäminen, osa 3; voimaannuttava armo
Hei kaikki,
Olen kertonut, kuinka armolla on odotus, tarkoitus ja rajat. Armo on täysin armon antajan sydämessä sisällä ja on pyhää. Mutta odota, ei tässä vielä kaikki!
Armo on myös voimaannuttavaa. Jumala rakastaa meitä, ja tuo armon sisällä on voimaannutus olla kaikkea sitä mitä me voimme olla ihmisolentoina ja ihmisolentoina Kristuksessa.
Kun Paavali käski Timoteusta 2. Tim. 2:1:ssä: 'Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa', hän ei käskenyt häntä olemaan vahva ansiottomassa mielisuosiossa. Hän sanoo, että ota vastaan se armo, joka on annettu sinulle tätä elämää varten ja ole vahva siinä armossa.
Paavali kirjoitti roomalaisille 12:3:ssa: "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon… sen uskonmäärän (armon) mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." Usko, joka sinulla on, on suoraan yhteydessä ja suhteessa siihen armoon, joka sinulle on elämässä annettu. Älä yritä elää jonkun toisen armoa ja hänen uskonsa määrää. Kaikki tarvitsemasi voimaannutus on sen armon ja uskon määrän sisällä, joka sinulla jo on.
Jos olet koskaan nähnyt jonkun pastorin julistavan jonkun toisen julistusta ja epäonnistuvan, ja olet ihmetellyt, miksi tuolla julistuksella ei ollut samaa voitelua kuin sillä oli silloin, kun kuulit sen alkuperäiseltä opettajalta, tässä syy: kun ensi kerran se ja se opetti asian, kyse oli hänen omasta ilmestyksestään, hänen omasta armostaan, hänen omasta uskostaan.
Tuo pastori käytti tuota samaa viestiä, muttei koskaan tehnyt sitä omakseen, ei koskaan viipynyt sen äärellä salliakseen Isän antaa henkilökohtaista ilmestystä hänelle siitä – hän vain puhui sielusta käsin jonkun toisen armosta käsin odottaen samaa vaikutusta ja voitelua kuin oli tuon toisen henkilön viestissä. Ei. Voit vain puhua ja elää sinulle annetun armon mukaan, ja tuon armon myötä tulee sopiva määrä uskoa.
Armo aina voimaannutta armon vastaanottajan. Kun tuot kotiin sen lemmikin, voimaannutat sen sillä ruoalla ja suojalla, jonka tarjoat. Lapsesi on myös voimaannutettu armossasi, eri tavoin ja eri kypsyysastein, kun se armo, jolla hänet voimaannutat, ohjaa häntä aikuisuuteen ja kykenevyyteen elää omillaan tuotteliaana nuorena aikuisena. Tuo keräämäsi esine on voimaannutettu kuulumaan osaksi sitä erityisesineiden kokoelmaa, jota niin rakastat. Armo voimaannuttaa aina. Sillä on tarkoitus. Sillä on rajoitukset, odotukset ja rajat. Pyhyydessä.
Armo opettaa
Ikään kuin me tarvitsisimme jotakin muuta kertomaan meille, että armo voimaannuttaa meidät elämään pyhää elämää, Paavali vahvisti tuon totuuden tällä:
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa (= opettaa) meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa odottaessamme… Jeesuksen (kirkkauden ilmestymistä)." Titus 2: 11-13.
Armo opettaa – mutta mitä? Hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset ilot. Kreikan tässä 'kasvattamiseksi' käännetty sana on itse asia sana, joka merkitsee 'ohjata lapsia' tai 'harjoittaa lapsia' ja siihen sisältyy ajatus kurinalaisuudesta ja ojentamisesta, jos lapsi sitä tarvitsee.
(paideuousa)
Armo on meidän ohjaajamme. Ihmeellistä. Ei laki, ei lakihenkisyys. Ei se, että jos teemme asian x, Jumala tekee asian y. Armo opettaa. Kun me sähläämme ja Hän antaa meille anteeksi, tuo armo voimaannuttaa meidät ja opettaa meidät selviytymään paremmin seuraavalla kerralla. Sen takia Paavali kirjoitti, että hän iloitsi elämän vaikeuksissa, sillä juuri noissa vaikeuksissa löytyvät armon syvyydet. Vaikeuksien keskellä ihminen löytää voimaantumisen Kristuksessa.
Olen kuullut monia todistuksia ihmisiltä, jotka ovat olleet vuoteenomina tai vammautumisen tai sairauden suuresti hidastamina, että heillä on ollut upea kausi Herrassa tuona aikana – että silloin kun liha on heikko, hengen ihmisen huomaa ja häneen reagoi nopeammin. Tuo on paastoamisen viehätys, sillä kun suljetaan ruoansulatusprosessi, me unohdamme lihan tarpeet keskittyäksemme henkeen.
Armo opettaa: meidän täytyy oppia armo virrata rakkaudessa, ilossa, rauhassa, lempeydessä, kärsivällisyydessä, sävyisyydessä, ystävällisyydessä, jotka ovat hengen/Hengen sisäistä hedelmää missä tahansa tilanteessa.
Sydän saa vahvistusta armosta
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 13:9:ssa: "Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet."
Koska hän sijoitti armon ‘vieraiden oppien’ ja ‘uskonnollisen lakihenkisyyden’ väliin, meidän täytyy ajatella noiden kahden virheen olevan kaikkein uhkaavimpia sydämen armosta vahvistumiselle. Sydän saa vahvistusta armosta.
Kreikan ilmaus 'saada vahvistusta' tässä on 'bebaioo' ja tarkoittaa 'kävellä siinä missä on pitävää (maata)’, sen tähden lujaa, vahvaa, vahvistettua. Armo on ‘kävelemistä siinä missä on pitävää’. On hyvä asia, että sydän saa vahvistusta, lujittuu armosta. Toisin sanoen pois siirtyminen outoihin opetuksiaan ja lainomaisiin tekoihin tarkoittaa, ettei kävele siellä, missä on pitävää.
Oudot opetukset eivät vahvista sydäntä
Jaakob kirjoitti 3: 14-17:ssä kuvaten maallista viisautta (outoja opetuksia) sellaisiksi, jotka tuottavat hämmennystä, riidan, kateuden ja katkeruuden tunteita ja aikaansaavat jakautumisia, jotka johtuvat tällaista virhettä opettavien itsekkäästä kunnianhimosta (he käyttävät sinua). Hän sanoi, että tuo viisaus on maallista, on aistien alueelta (lihalliset tunteet) ja demonista.
Sitä vastoin hän sanoo Jumalan viisauden olevan pyhää sen motiivin ollessa puhdas, se tuottaa rauhaa, on järkevää ja lempeätä, täynnä laupeutta ja tuottaa Hengen/hengen hyvää hedelmää, on horjumatonta eikä ole tekopyhää.
Tuo on se vastakohtaisuus, joka vallitsee toisaalta demonilta tulevan opetuksen, joka on puettu sellaiseksi, että se kuulostaa Jumalalta tulleelta, sekä toisaalta Jumalalta tulevan opetuksen välillä, joka tuottaa rauhaa hengessäsi. Toinen tuottaa hämmennystä (hämmennykseen liittyy pelkoa) ja riitoja, toinen tuottaa rauhaa. Heprealaiskirjeen 13:9 kirjoitus sanoo, ettei tule antaa väärän opetuksen ‘vietellä’ – sydäntä ei vahvista virhe, joka vain tuottaa pelkoa, hämmennystä, riitoja ja muuta levottomuutta.
Lakihenkisyyskään ei vahvista sydäntä – vain armo vahvistaa sydämen
Toinen Hepr. 13:9:ssa mainittu vertailu koskee Jumalalle tehtyjä uhreja jonkin uskonnollisen järjestelmän puitteissa. Nekään eivät vahvista sydäntä. Ne ovat lihallisia tekoja, joihin ihminen menee mukaan ajatellen, että jos hän tekee ‘jutun x’, Jumala on häneen tyytyväisempi, tai että se on sitä mitä Jumala haluaa tai Jumala on taipuvaisempi vastaamaan johonkin ‘suureen’ rukouspyyntöön. Ja joskus ihmiset palaavat lakiin, koska se on turvallinen ja he ovat haavoittuneet karismaattisessa maailmassa, jossa joskus näyttää siltä, ettei ole mitään sääntöjä, etiikkaa tai moraalia niin kauan kuin joku sanoo, että 'jokin asia on Jumalasta'.
Paavali nuhteli galatalaisia 3:1:ssä: "Kuka on lumonnut teidät… jättäneet armon noudattaaksenne (Mooseksen) lain tekoja?’ Kreikan sana 'lumonnut' on 'baskaino' ja tarkoittaa: "Loihtia paha kirous (jonkun ylle), käyttää valtaa jonkun yli pahoista tai epäpuhtaista motiiveista, saattaa joku kirouksen alaiseksi, vedota jonkun turhamaisuuteen tai tarpeeseen manipuloidakseen ja kontrolloidakseen häntä." Siihen liittyy kateus.
Hän kysyy heiltä, kuinka he, aloitettuaan Hengessä armon kera ja nähtyään Jumalan ihmeet elämissään, kykenivät menemään lakihenkisyyden alaisiksi, sillä lain alla he eivät näe ihmeitä, eivät näe Jumalan armoa – kyse on heidän teoistaan ja ponnistelustaan. Siitä ei sydän vahvistu.
Armo vahvistaa sydäntä. Armo opettaa, Armo voimaannuttaa. Armolla on tarkoitus. Armo on 100% armon antajan sydämessä. Armolla on odotuksia ja rajat armon vastaanottajalle.
Ihmisellä on taipumus jättää armo ja siirtyä lakihenkisyyteen, koska armo tarkoittaa, että ottaa vastuun omasta elämästään, kun taas uskonnollinen lakihenkisyys asettaa kaiken ponnistelun suoristusperusteiseen elämiseen, jota sanellaan ulkopuolelta ja siihen liittyy lupaus, että jos teet asian x, Jumala tekee asian y. Ja tuo aloittaa uuden sarjan ensi viikolla ja siinä kysytään, miksi sitten Jumala antoi lain alun alkaenkaan.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Armon ymmärtäminen, osa 3; voimaannuttava armo
Hei kaikki,
Olen kertonut, kuinka armolla on odotus, tarkoitus ja rajat. Armo on täysin armon antajan sydämessä sisällä ja on pyhää. Mutta odota, ei tässä vielä kaikki!
Armo on myös voimaannuttavaa. Jumala rakastaa meitä, ja tuo armon sisällä on voimaannutus olla kaikkea sitä mitä me voimme olla ihmisolentoina ja ihmisolentoina Kristuksessa.
Kun Paavali käski Timoteusta 2. Tim. 2:1:ssä: 'Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa', hän ei käskenyt häntä olemaan vahva ansiottomassa mielisuosiossa. Hän sanoo, että ota vastaan se armo, joka on annettu sinulle tätä elämää varten ja ole vahva siinä armossa.
Paavali kirjoitti roomalaisille 12:3:ssa: "Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon… sen uskonmäärän (armon) mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." Usko, joka sinulla on, on suoraan yhteydessä ja suhteessa siihen armoon, joka sinulle on elämässä annettu. Älä yritä elää jonkun toisen armoa ja hänen uskonsa määrää. Kaikki tarvitsemasi voimaannutus on sen armon ja uskon määrän sisällä, joka sinulla jo on.
Jos olet koskaan nähnyt jonkun pastorin julistavan jonkun toisen julistusta ja epäonnistuvan, ja olet ihmetellyt, miksi tuolla julistuksella ei ollut samaa voitelua kuin sillä oli silloin, kun kuulit sen alkuperäiseltä opettajalta, tässä syy: kun ensi kerran se ja se opetti asian, kyse oli hänen omasta ilmestyksestään, hänen omasta armostaan, hänen omasta uskostaan.
Tuo pastori käytti tuota samaa viestiä, muttei koskaan tehnyt sitä omakseen, ei koskaan viipynyt sen äärellä salliakseen Isän antaa henkilökohtaista ilmestystä hänelle siitä – hän vain puhui sielusta käsin jonkun toisen armosta käsin odottaen samaa vaikutusta ja voitelua kuin oli tuon toisen henkilön viestissä. Ei. Voit vain puhua ja elää sinulle annetun armon mukaan, ja tuon armon myötä tulee sopiva määrä uskoa.
Armo aina voimaannutta armon vastaanottajan. Kun tuot kotiin sen lemmikin, voimaannutat sen sillä ruoalla ja suojalla, jonka tarjoat. Lapsesi on myös voimaannutettu armossasi, eri tavoin ja eri kypsyysastein, kun se armo, jolla hänet voimaannutat, ohjaa häntä aikuisuuteen ja kykenevyyteen elää omillaan tuotteliaana nuorena aikuisena. Tuo keräämäsi esine on voimaannutettu kuulumaan osaksi sitä erityisesineiden kokoelmaa, jota niin rakastat. Armo voimaannuttaa aina. Sillä on tarkoitus. Sillä on rajoitukset, odotukset ja rajat. Pyhyydessä.
Armo opettaa
Ikään kuin me tarvitsisimme jotakin muuta kertomaan meille, että armo voimaannuttaa meidät elämään pyhää elämää, Paavali vahvisti tuon totuuden tällä:
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa (= opettaa) meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa odottaessamme… Jeesuksen (kirkkauden ilmestymistä)." Titus 2: 11-13.
Armo opettaa – mutta mitä? Hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset ilot. Kreikan tässä 'kasvattamiseksi' käännetty sana on itse asia sana, joka merkitsee 'ohjata lapsia' tai 'harjoittaa lapsia' ja siihen sisältyy ajatus kurinalaisuudesta ja ojentamisesta, jos lapsi sitä tarvitsee.
(paideuousa)
Armo on meidän ohjaajamme. Ihmeellistä. Ei laki, ei lakihenkisyys. Ei se, että jos teemme asian x, Jumala tekee asian y. Armo opettaa. Kun me sähläämme ja Hän antaa meille anteeksi, tuo armo voimaannuttaa meidät ja opettaa meidät selviytymään paremmin seuraavalla kerralla. Sen takia Paavali kirjoitti, että hän iloitsi elämän vaikeuksissa, sillä juuri noissa vaikeuksissa löytyvät armon syvyydet. Vaikeuksien keskellä ihminen löytää voimaantumisen Kristuksessa.
Olen kuullut monia todistuksia ihmisiltä, jotka ovat olleet vuoteenomina tai vammautumisen tai sairauden suuresti hidastamina, että heillä on ollut upea kausi Herrassa tuona aikana – että silloin kun liha on heikko, hengen ihmisen huomaa ja häneen reagoi nopeammin. Tuo on paastoamisen viehätys, sillä kun suljetaan ruoansulatusprosessi, me unohdamme lihan tarpeet keskittyäksemme henkeen.
Armo opettaa: meidän täytyy oppia armo virrata rakkaudessa, ilossa, rauhassa, lempeydessä, kärsivällisyydessä, sävyisyydessä, ystävällisyydessä, jotka ovat hengen/Hengen sisäistä hedelmää missä tahansa tilanteessa.
Sydän saa vahvistusta armosta
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 13:9:ssa: "Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet."
Koska hän sijoitti armon ‘vieraiden oppien’ ja ‘uskonnollisen lakihenkisyyden’ väliin, meidän täytyy ajatella noiden kahden virheen olevan kaikkein uhkaavimpia sydämen armosta vahvistumiselle. Sydän saa vahvistusta armosta.
Kreikan ilmaus 'saada vahvistusta' tässä on 'bebaioo' ja tarkoittaa 'kävellä siinä missä on pitävää (maata)’, sen tähden lujaa, vahvaa, vahvistettua. Armo on ‘kävelemistä siinä missä on pitävää’. On hyvä asia, että sydän saa vahvistusta, lujittuu armosta. Toisin sanoen pois siirtyminen outoihin opetuksiaan ja lainomaisiin tekoihin tarkoittaa, ettei kävele siellä, missä on pitävää.
Oudot opetukset eivät vahvista sydäntä
Jaakob kirjoitti 3: 14-17:ssä kuvaten maallista viisautta (outoja opetuksia) sellaisiksi, jotka tuottavat hämmennystä, riidan, kateuden ja katkeruuden tunteita ja aikaansaavat jakautumisia, jotka johtuvat tällaista virhettä opettavien itsekkäästä kunnianhimosta (he käyttävät sinua). Hän sanoi, että tuo viisaus on maallista, on aistien alueelta (lihalliset tunteet) ja demonista.
Sitä vastoin hän sanoo Jumalan viisauden olevan pyhää sen motiivin ollessa puhdas, se tuottaa rauhaa, on järkevää ja lempeätä, täynnä laupeutta ja tuottaa Hengen/hengen hyvää hedelmää, on horjumatonta eikä ole tekopyhää.
Tuo on se vastakohtaisuus, joka vallitsee toisaalta demonilta tulevan opetuksen, joka on puettu sellaiseksi, että se kuulostaa Jumalalta tulleelta, sekä toisaalta Jumalalta tulevan opetuksen välillä, joka tuottaa rauhaa hengessäsi. Toinen tuottaa hämmennystä (hämmennykseen liittyy pelkoa) ja riitoja, toinen tuottaa rauhaa. Heprealaiskirjeen 13:9 kirjoitus sanoo, ettei tule antaa väärän opetuksen ‘vietellä’ – sydäntä ei vahvista virhe, joka vain tuottaa pelkoa, hämmennystä, riitoja ja muuta levottomuutta.
Lakihenkisyyskään ei vahvista sydäntä – vain armo vahvistaa sydämen
Toinen Hepr. 13:9:ssa mainittu vertailu koskee Jumalalle tehtyjä uhreja jonkin uskonnollisen järjestelmän puitteissa. Nekään eivät vahvista sydäntä. Ne ovat lihallisia tekoja, joihin ihminen menee mukaan ajatellen, että jos hän tekee ‘jutun x’, Jumala on häneen tyytyväisempi, tai että se on sitä mitä Jumala haluaa tai Jumala on taipuvaisempi vastaamaan johonkin ‘suureen’ rukouspyyntöön. Ja joskus ihmiset palaavat lakiin, koska se on turvallinen ja he ovat haavoittuneet karismaattisessa maailmassa, jossa joskus näyttää siltä, ettei ole mitään sääntöjä, etiikkaa tai moraalia niin kauan kuin joku sanoo, että 'jokin asia on Jumalasta'.
Paavali nuhteli galatalaisia 3:1:ssä: "Kuka on lumonnut teidät… jättäneet armon noudattaaksenne (Mooseksen) lain tekoja?’ Kreikan sana 'lumonnut' on 'baskaino' ja tarkoittaa: "Loihtia paha kirous (jonkun ylle), käyttää valtaa jonkun yli pahoista tai epäpuhtaista motiiveista, saattaa joku kirouksen alaiseksi, vedota jonkun turhamaisuuteen tai tarpeeseen manipuloidakseen ja kontrolloidakseen häntä." Siihen liittyy kateus.
Hän kysyy heiltä, kuinka he, aloitettuaan Hengessä armon kera ja nähtyään Jumalan ihmeet elämissään, kykenivät menemään lakihenkisyyden alaisiksi, sillä lain alla he eivät näe ihmeitä, eivät näe Jumalan armoa – kyse on heidän teoistaan ja ponnistelustaan. Siitä ei sydän vahvistu.
Armo vahvistaa sydäntä. Armo opettaa, Armo voimaannuttaa. Armolla on tarkoitus. Armo on 100% armon antajan sydämessä. Armolla on odotuksia ja rajat armon vastaanottajalle.
Ihmisellä on taipumus jättää armo ja siirtyä lakihenkisyyteen, koska armo tarkoittaa, että ottaa vastuun omasta elämästään, kun taas uskonnollinen lakihenkisyys asettaa kaiken ponnistelun suoristusperusteiseen elämiseen, jota sanellaan ulkopuolelta ja siihen liittyy lupaus, että jos teet asian x, Jumala tekee asian y. Ja tuo aloittaa uuden sarjan ensi viikolla ja siinä kysytään, miksi sitten Jumala antoi lain alun alkaenkaan.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed