Understanding Grace 2; It's not about you.
Armon ymmärtäminen, osa 2; kyse ei ole sinusta.
Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla, että rakkaus on ehdotonta, mutta armolla on aina ehtoja ja odotuksia.
Armolla on aina rajoja, sääntöjä, rajoitteita. Jopa leskille elannon antamisessa Efesoksessa Paavali käskee Timoteusta antamaan vain niille leskille, joilla ei ole mitään mutta perhettä, sillä perheen on määrä pitää heistä huolta ja että noiden naisten tulee olla tunnettuja siitä, että he ovat olleet aktiivisia vapaaehtoisia käyttämään aikaansa ja lahjojansa toisten palvelemiseen. Paavali käskee kieltäytymään tukemasta niitä, jotka haluavat jotakin ilmaiseksi. Alun alkaenkin on ehtoja tuon armon vastaanottamisessa ja on odotusarvo armon saadessa. 1. Tim. 5:9-13
Kun armo annetaan, siihen liittyy aina tarkoitus
Ei ole olemassa sellaista armoa, joka annettaisiin ilman ehtoja, ilman odotuksia. Jopa kun ostat pikku koiran- tai kissanpennun ja viet sen kotiin, odotat saavasi emotionaalisia etuja siitä. Kun vanhempi sallii lapsensa saada lemmikin, lapsi tavallisesti tunnistaa armon ehdon vedoten näin: "Minä pidän siitä huolen, minä ruokin sen, annan sille vettä, siivoan sen jäljet, lupaan… " :) Niin varmaan teetkin. Vanhempi käyttää armoa opettaakseen lapselle vastuullisuutta. Armoon liittyy aina tarkoitus.
Tämä lausuma löytyy 2. Tim. 1:9:ssä: "Hän (Isä) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman (Isän) aivoituksensa (=tarkoituksensa, suom. huom.) ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
Armoa ei ole annettu siinä tarkoituksessa, että kristitty eläisi jatkuvassa synnissä. Se ei vaadi täydellisyyttä, vaan armo odottaa kasvua, edistymistä, kypsymisprosessia. Se on pyhä kutsumus, jonka tarjoamiseen liittyy tarkoitus.
Se, että Hän antoi meille pelastuksen Kristuksessa ennen ikuisia aikoja oman tarkoituksensa mukaan, näyttää meille, että Jumalalla on suunnitelma meidän elämäämme varten sekä nyt että tulevia maailmanaikoja varten. Olemme jo ikuisuudessa samalla kun elämme tämän maan päällä, joten Hänen tahtonsa löytäminen ja sen näkyviin tuleminen elämässämme vie (kirjaimellisesti) ikuisuuden.
Armon epäonnistuminen
Jos henkilö, jolle olet osoittanut armoa, epäonnistuu tarkoituksen suhteen, on olemassa piste, jossa lakkaat antamasta armoa. Kun Israel lähti Egyptistä, israelilaiset epäonnistuivat armon suhteen kymmenen kertaa. Heidän epäonnistuessaan kymmenennen kerran Herra sanoi 4. Moos. 14:21-23, että he olivat siirtyneet yli rajan tuomion puolelle. (Viime kuun englanninkielinen mp3-opetussarja käsitteli niitä läksyjä, jotka heidän olisi pitänyt oppia: "Autiomaassa löydettävät aarteet" ja siinä on joitakin suurenmoisia opetuksia meille tänään)
Jeesus sanoi meille Matt. 5: 39-41:ssä, että kun joku löi sinua poskelle kerran, käännä toinenkin poski – mutta ei enempää. Hän sanoi, että jos takkisi viedään, anna myös toinen – mutta ei enempää. Hän sanoi, jos pakotettiin kävelemään yksi maili, kävele se ja yksi maili lisää – mutta ei enempää sen jälkeen. Armolla on rajat, joiden jälkeen päädymme sanomaan: 'enää ei voi osoittaa armoa'.
Olet tehnyt oman osasi osoittaessasi armoa. Nyt asia riippuu toisesta osapuolesta, joka joko pysyy pystyssä tai kaatuu omin ansioin. Mikä tahansa sen yli menevä merkitsee sitä, että mahdollistat tuon toisen synnin. Mihin asettaa raja eroaa jokaisessa tapauksessa ja meidän täytyy luottaa Herraan määrittäessämme tuon pisteen.
Mutta voin sanoa Raamatusta, että meidän ei pidä uhrata omaa perhettämme ja taloudellista ja emotionaalista hyvinvointiamme, jotta joku toinen olisi paremmassa tilanteessa. Paavali sanoi toisille antamisesta 2. Kor. 8: 12-14: "Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus...tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi..."
Me annamme, mitä voimme, emmekä hanki lainaa antaaksemme yli sen, mitä meillä on käytettävissä, sillä antamisen ei pitäisi koskaan tulla taakaksi antajalle samalla kun se rikastuttaa vastaanottajaa. Se ei ole armoa, se on sitä, että hyvää tarkoittavat sydämet toimivat epäviisaasti. Jumalan täytyy olla armon saajan lähde, hänen täytyy seistä omilla jaloillaan tai kaatua. Olet tehnyt oman osasi tuon toisen posken kääntämisellä, ylimääräisen takin antamisella, ylimääräisen mailin kulkemisella. Nyt on hänen vuoronsa kasvaa kypsyydessä. Jos hän ei kasva, se on hänen vikansa, ei sinun.
Armo on pyhää
Huomaa myös, että Paavali sanoi Hänen kutsuneen meidät "pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan."
Meidän pelastuksemme armo on pyhää – tarkoittaen sitä, että se on jotakin erityistä. Luonnollisessa kun annat tai lainaat raha perheenjäsenelle tai ystävälle jotakin tarkoitusta varten, tuo suhde sinun ja hänen välillään on erityinen, pyhä yhdellä sanalla sanottuna.
Hänelle antamaasi armoon kuuluu tarkoitus ja odotat hänen tunnistavan ja arvostavan erityisenä sitä, mitä olet tehnyt – se on pyhyyttä. Sinulla on ainutlaatuinen suhde hänen kanssaan ja odotat hänen pitävän sitä arvossa, antavan sille arvoa. Sama on totta koskien meitä ja meidän pelastustamme, joka maksoi niin paljon. Se on pyhää, armo on pyhää, armolla on pyhä tarkoitus. Armoa ei tarjota, jotta saattaisimme sanoa 'vapaa tekemään syntiä', vaan sen sijaan 'vapaa tekemään sen mikä on oikein, vapaa kasvamaan'.
Kun joku jolle osoitat armoa, väärinkäyttää tuota armoa eikä koskaan tule osalliseksi siitä tarkoituksesta, jota varten armo annettiin, hän osoittaa, ettei arvosta sitä mitä olet tehnyt, että se ei ole mitään erityistä hänelle, minkä hänen tekonsa ovat osoittaneet. Hän ei ymmärrä suhdettanne 'pyhäksi', erityiseksi, ainutlaatuiseksi. Tuossa pisteessä hän ylittää rajan tuomion puolelle – katkaiset välit. Hänen tekojensa tähden ei enää voida osoittaa armoa. Hän aiheutti sen itse itselleen.
Armolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi; kyse ei ole sinusta
Huomaa, että Isä antoi meille Kristuksen ennen ikuisia aikoja. Hänen armonsa annettiin ennen ikuisia aikoja. Se tarkoittaa, että armo riippuu 100% armon antajasta. Armon saajalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Armon vastaanottaja ei voi vaikuttaa armon antajaan suuntaan tai toiseen, koska armo on antajan sydämessä. Armo antaa sinulle anteeksi ensi vuoden synnit annettiin jo ennen kuin maailma edes syntyi. Risti on se juridinen keino, jolla Hän teki sen 2000 vuotta sitten – mutta Hänen sydämensä, joka antoi meille anteeksi, oli jo päättänyt asian ennen kuin 1. Mooseksen kirja edes alkaa sanoilla 'Alussa'.
Olipa sitten kyse rakkaudesta lasta tai lemmikkiä kohtaan, jostakin jutuista joita keräilet, et kykene selittämään, miksi rakastat heitä/niitä, sinä vain rakastat. Se armo, joka sinulla on sydämessäsi heitä/niitä kohtaan, on täysin sisälläsi – jopa jos tuo lapsi tai lemmikki tekee pahimman mahdollisen, rakastat häntä/sitä yhä, koska sisälläsi vain on rakkaus häntä/sitä kohtaan. Se on armoa. Hänellä/sillä ei ole mitään tekemistä sinun sen armosi tai rakkautesi kanssa, joka sinulla on häntä/sitä kohtaan – se on sydämessäsi, eikä mikään voi koskaan muuttaa sitä.
Jumala antoi meille armon siihen liittyvine tarkoituksineen Hänen itsensä ja vain Hänen oman itsensä mukaan. Se on täysin Hänestä riippuvaista etkä voit tehdä mitään, mikä erottaisi sinut tuosta rakkaudesta. Etkä voi tehdä paremmaksi tuota armoa ja rakkautta.
Et voi paastota riittävästi, antaa riittävästi, elää riittävän pyhällä tavalla, jotta voisit tehdä Häneen vaikutuksen, koska armo annettiin sinulle ennen kuin luominen tapahtui. Et voi epäonnistua riittävästi, niin että saat Hänet katumaan, vaikka Hänen täytyykin siivota sotkusi toistuvasti, koska armo oli Hänen sydämessään ennen kuin maailmankaikkeus syntyi. Kyse ei ole uskonnosta, kyse on suhteesta. Suhteet voimaannuttavat, uskonto rajoittaa.
Ihmeellistä armoa… jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Armon ymmärtäminen, osa 2; kyse ei ole sinusta.
Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla, että rakkaus on ehdotonta, mutta armolla on aina ehtoja ja odotuksia.
Armolla on aina rajoja, sääntöjä, rajoitteita. Jopa leskille elannon antamisessa Efesoksessa Paavali käskee Timoteusta antamaan vain niille leskille, joilla ei ole mitään mutta perhettä, sillä perheen on määrä pitää heistä huolta ja että noiden naisten tulee olla tunnettuja siitä, että he ovat olleet aktiivisia vapaaehtoisia käyttämään aikaansa ja lahjojansa toisten palvelemiseen. Paavali käskee kieltäytymään tukemasta niitä, jotka haluavat jotakin ilmaiseksi. Alun alkaenkin on ehtoja tuon armon vastaanottamisessa ja on odotusarvo armon saadessa. 1. Tim. 5:9-13
Kun armo annetaan, siihen liittyy aina tarkoitus
Ei ole olemassa sellaista armoa, joka annettaisiin ilman ehtoja, ilman odotuksia. Jopa kun ostat pikku koiran- tai kissanpennun ja viet sen kotiin, odotat saavasi emotionaalisia etuja siitä. Kun vanhempi sallii lapsensa saada lemmikin, lapsi tavallisesti tunnistaa armon ehdon vedoten näin: "Minä pidän siitä huolen, minä ruokin sen, annan sille vettä, siivoan sen jäljet, lupaan… " :) Niin varmaan teetkin. Vanhempi käyttää armoa opettaakseen lapselle vastuullisuutta. Armoon liittyy aina tarkoitus.
Tämä lausuma löytyy 2. Tim. 1:9:ssä: "Hän (Isä) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman (Isän) aivoituksensa (=tarkoituksensa, suom. huom.) ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
Armoa ei ole annettu siinä tarkoituksessa, että kristitty eläisi jatkuvassa synnissä. Se ei vaadi täydellisyyttä, vaan armo odottaa kasvua, edistymistä, kypsymisprosessia. Se on pyhä kutsumus, jonka tarjoamiseen liittyy tarkoitus.
Se, että Hän antoi meille pelastuksen Kristuksessa ennen ikuisia aikoja oman tarkoituksensa mukaan, näyttää meille, että Jumalalla on suunnitelma meidän elämäämme varten sekä nyt että tulevia maailmanaikoja varten. Olemme jo ikuisuudessa samalla kun elämme tämän maan päällä, joten Hänen tahtonsa löytäminen ja sen näkyviin tuleminen elämässämme vie (kirjaimellisesti) ikuisuuden.
Armon epäonnistuminen
Jos henkilö, jolle olet osoittanut armoa, epäonnistuu tarkoituksen suhteen, on olemassa piste, jossa lakkaat antamasta armoa. Kun Israel lähti Egyptistä, israelilaiset epäonnistuivat armon suhteen kymmenen kertaa. Heidän epäonnistuessaan kymmenennen kerran Herra sanoi 4. Moos. 14:21-23, että he olivat siirtyneet yli rajan tuomion puolelle. (Viime kuun englanninkielinen mp3-opetussarja käsitteli niitä läksyjä, jotka heidän olisi pitänyt oppia: "Autiomaassa löydettävät aarteet" ja siinä on joitakin suurenmoisia opetuksia meille tänään)
Jeesus sanoi meille Matt. 5: 39-41:ssä, että kun joku löi sinua poskelle kerran, käännä toinenkin poski – mutta ei enempää. Hän sanoi, että jos takkisi viedään, anna myös toinen – mutta ei enempää. Hän sanoi, jos pakotettiin kävelemään yksi maili, kävele se ja yksi maili lisää – mutta ei enempää sen jälkeen. Armolla on rajat, joiden jälkeen päädymme sanomaan: 'enää ei voi osoittaa armoa'.
Olet tehnyt oman osasi osoittaessasi armoa. Nyt asia riippuu toisesta osapuolesta, joka joko pysyy pystyssä tai kaatuu omin ansioin. Mikä tahansa sen yli menevä merkitsee sitä, että mahdollistat tuon toisen synnin. Mihin asettaa raja eroaa jokaisessa tapauksessa ja meidän täytyy luottaa Herraan määrittäessämme tuon pisteen.
Mutta voin sanoa Raamatusta, että meidän ei pidä uhrata omaa perhettämme ja taloudellista ja emotionaalista hyvinvointiamme, jotta joku toinen olisi paremmassa tilanteessa. Paavali sanoi toisille antamisesta 2. Kor. 8: 12-14: "Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus...tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi..."
Me annamme, mitä voimme, emmekä hanki lainaa antaaksemme yli sen, mitä meillä on käytettävissä, sillä antamisen ei pitäisi koskaan tulla taakaksi antajalle samalla kun se rikastuttaa vastaanottajaa. Se ei ole armoa, se on sitä, että hyvää tarkoittavat sydämet toimivat epäviisaasti. Jumalan täytyy olla armon saajan lähde, hänen täytyy seistä omilla jaloillaan tai kaatua. Olet tehnyt oman osasi tuon toisen posken kääntämisellä, ylimääräisen takin antamisella, ylimääräisen mailin kulkemisella. Nyt on hänen vuoronsa kasvaa kypsyydessä. Jos hän ei kasva, se on hänen vikansa, ei sinun.
Armo on pyhää
Huomaa myös, että Paavali sanoi Hänen kutsuneen meidät "pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan."
Meidän pelastuksemme armo on pyhää – tarkoittaen sitä, että se on jotakin erityistä. Luonnollisessa kun annat tai lainaat raha perheenjäsenelle tai ystävälle jotakin tarkoitusta varten, tuo suhde sinun ja hänen välillään on erityinen, pyhä yhdellä sanalla sanottuna.
Hänelle antamaasi armoon kuuluu tarkoitus ja odotat hänen tunnistavan ja arvostavan erityisenä sitä, mitä olet tehnyt – se on pyhyyttä. Sinulla on ainutlaatuinen suhde hänen kanssaan ja odotat hänen pitävän sitä arvossa, antavan sille arvoa. Sama on totta koskien meitä ja meidän pelastustamme, joka maksoi niin paljon. Se on pyhää, armo on pyhää, armolla on pyhä tarkoitus. Armoa ei tarjota, jotta saattaisimme sanoa 'vapaa tekemään syntiä', vaan sen sijaan 'vapaa tekemään sen mikä on oikein, vapaa kasvamaan'.
Kun joku jolle osoitat armoa, väärinkäyttää tuota armoa eikä koskaan tule osalliseksi siitä tarkoituksesta, jota varten armo annettiin, hän osoittaa, ettei arvosta sitä mitä olet tehnyt, että se ei ole mitään erityistä hänelle, minkä hänen tekonsa ovat osoittaneet. Hän ei ymmärrä suhdettanne 'pyhäksi', erityiseksi, ainutlaatuiseksi. Tuossa pisteessä hän ylittää rajan tuomion puolelle – katkaiset välit. Hänen tekojensa tähden ei enää voida osoittaa armoa. Hän aiheutti sen itse itselleen.
Armolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi; kyse ei ole sinusta
Huomaa, että Isä antoi meille Kristuksen ennen ikuisia aikoja. Hänen armonsa annettiin ennen ikuisia aikoja. Se tarkoittaa, että armo riippuu 100% armon antajasta. Armon saajalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Armon vastaanottaja ei voi vaikuttaa armon antajaan suuntaan tai toiseen, koska armo on antajan sydämessä. Armo antaa sinulle anteeksi ensi vuoden synnit annettiin jo ennen kuin maailma edes syntyi. Risti on se juridinen keino, jolla Hän teki sen 2000 vuotta sitten – mutta Hänen sydämensä, joka antoi meille anteeksi, oli jo päättänyt asian ennen kuin 1. Mooseksen kirja edes alkaa sanoilla 'Alussa'.
Olipa sitten kyse rakkaudesta lasta tai lemmikkiä kohtaan, jostakin jutuista joita keräilet, et kykene selittämään, miksi rakastat heitä/niitä, sinä vain rakastat. Se armo, joka sinulla on sydämessäsi heitä/niitä kohtaan, on täysin sisälläsi – jopa jos tuo lapsi tai lemmikki tekee pahimman mahdollisen, rakastat häntä/sitä yhä, koska sisälläsi vain on rakkaus häntä/sitä kohtaan. Se on armoa. Hänellä/sillä ei ole mitään tekemistä sinun sen armosi tai rakkautesi kanssa, joka sinulla on häntä/sitä kohtaan – se on sydämessäsi, eikä mikään voi koskaan muuttaa sitä.
Jumala antoi meille armon siihen liittyvine tarkoituksineen Hänen itsensä ja vain Hänen oman itsensä mukaan. Se on täysin Hänestä riippuvaista etkä voit tehdä mitään, mikä erottaisi sinut tuosta rakkaudesta. Etkä voi tehdä paremmaksi tuota armoa ja rakkautta.
Et voi paastota riittävästi, antaa riittävästi, elää riittävän pyhällä tavalla, jotta voisit tehdä Häneen vaikutuksen, koska armo annettiin sinulle ennen kuin luominen tapahtui. Et voi epäonnistua riittävästi, niin että saat Hänet katumaan, vaikka Hänen täytyykin siivota sotkusi toistuvasti, koska armo oli Hänen sydämessään ennen kuin maailmankaikkeus syntyi. Kyse ei ole uskonnosta, kyse on suhteesta. Suhteet voimaannuttavat, uskonto rajoittaa.
Ihmeellistä armoa… jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed