Understanding Grace #1; The limits of grace
Armon ymmärtäminen, osa 1; armon rajat
Hei kaikki,
Sanon usein seuraavan, jotta ymmärretään erot tuomion, laupeuden ja armon välillä:
Tuomiota on, että saa sitä, minkä ansaitsee.
Laupeutta on, ettei saa sitä, minkä ansaitsee.
Armoa on, että saa sitä, mitä ei ansaitse.
Monet opettavat armon olevan sitä, että saa sitä mitä emme ansaitse, mutta se on vain armon 'lämmin ja tunteisiin vetoava' osa. Rakkaus on ehdotonta, mutta armolla on aina ehtoja. Monet eivät tiedä tai opeta sitä, mikä johtaa osin hyvin epätasapainoiseen opetukseen ja ymmärrykseen Kristuksen ruumiissa.
Ihmiset luulevat armon tarkoittavan vapautta ja se tarkoittaakin sitä. Mutta armon vapaus ei tarkoita, että olemme vapaita tekemään mitä tahansa sitten haluammekin, vaan sen sijaan vapautta palvella Herraa. Jumala käski Moosesta sanomaan faaraolle:
"Päästä minun kansani palvelemaan minua." Ei vain viemään heidät pois orjuudesta vapauteen vapauden tähden, vaan vapaiksi, jotta he saattoivat vaeltaa Jumalan kanssa. 2. Moos. 7:16
Armolla on aina ehtoja. Saatat rakastaa koiranpentuasi ehdoitta, mutta armollasi sitä kohtaan on ehtoja. Jossain vaiheessa odotat sen lopettavan kakkaamiseen ympäri taloa, lopettamaan tyynyjen tuhoamisen, lopettamaan kotiisi tulevien ihmisten nilkkojen puremisen. Armo odottaa sen kasvavan aikuiseksi. Saatat rakastaa lastasi ehdoitta, mutta odotat häneltä joitakin asioita. Rakkaus on ehdotonta, mutta armo ei ole. Armolla on aina ehtoja.
Armolla on rajoja
Jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa nähdään armo, todetaan tuon armon ehdot ja rajoitukset. Kaiken pelastukseen liittyvän perusta on tämä totuus:
Joh. 3: 16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa" – tuo on armoa – ehto on tämä: "Että kaikilla jotka Häneen uskovat, on ikuinen elämä." Seuraukset ovat selvät; Jumala rakastaa sinua, joten Hän lähetti Jeesuksen; jos et ota tuota armoa vastaan sen kautta, että uskot Jeesukseen, sinulla ei tule olemaan Jumalan elämää. Jumalan rakkaus on ehdotonta, pelastuksen armo ei ole. Siihen liittyy ehtoja. Pelastus tulee Jeesuksen kautta.
Ajattele sitä rikasta nuorukaista, jota kutsuttiin tulemaan Jeesuksen opetuslapseksi – se oli armoa. Ehtona oli, että hänen täytyi myydä kaikki ja antaa se köyhille. Hän halusi vain lämmintä ja tunteisiin vetoavaa' armoa ja perääntyi, kun tuon armon ehdot kerrottiin hänelle.
Armolla on odotuksia
Armo vaati aina armon vastaanottajalta sitä, että hän käsittelee vastuullisesti tarjottua armoa. Armon rajojen sisäpuolella on aina tilivelvollisuus.
Jos vanhempi antaa 16-vuotiaalleen autonavaimet (Yhdysvalloissa ajokortin voi saada 16-vuotiaana, suom. huom.), se on armoa. Se, että odottaa nuoren olevan kotona iltayhdeksältä (21:00) auton ollessa puhdas ja ehjä on tuon armon päämäärä ja rajoitus. Jos tuo 16-vuotias ylittää sen rajan, missä armo päättyy, hän tulee kohtaaman tuomion. Ehkä hän ei saa autoa käyttöönsä viikon ajan, ehkä hän saa kotiarestia, ehkä käy huonommin.
Pelastuksen armossa on odotuksia sen suhteen, että kasvaa aikuiseksi Kristuksessa, haluaa vaeltaa Hänen kanssaan, oppii tuntemaan Isän, on moraalisesti suoraselkäinen. Armoon liittyy odotuksia.
Jos tuo 16-vuotias vastaa tarjottuun armoon vastuullisella käyttäytymisellä, hän ei koskaan näe vanhemman 'vihaista puolta'.
Työntekijän on määrä olla toimistossa kello 8 aamulla, mutta hän ilmestyy jatkuvasti noin 8.30. Pomo ja työkaverit huomaavat asian ja antavat armon jonkin aikaa toivoen, että hän muuttaa tapansa. Jos hän ei muuta tapojaan, hän saa suullisen varoituksen, sitten kirjallisen varoituksen, mikä yhä on armoa – jotta hän voi tietää, että armon aika on lähestymässä loppua. Jos hän ei hyväksy tuota armoa… hän tulee tuomiosta osalliseksi ja menettää työpaikkansa.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 12:15:ssa: "...ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta..." Tämä näyttää meille, että armoa tarjotaan, mutta on mahdollista jäädä osattomaksi tuon armon työstä elämässämme. Tuo 16-vuotias perheen auton kanssa voi jäädä osattomaksi hänelle osoitetusta armosta. Työntekijä voi jäädä osattomaksi armosta kieltäytymällä tulemasta töihin klo 8, kun kaikki muut tulevat.
Voimme jäädä armosta osattomaksi, jos emme nouse armon tarjoamien rajojen puitteissa ja tee sitä, mikä on oikein (mikä vaatii aina kasvamista ihmisenä ja kristittynä). Jos emme täytä ehtoja tuon armon puitteissa, voimme jäädä osattomaksi armosta, jäädä osattomaksi tilaisuudesta kasvaa, ja kärsimme seuraukset sen tuloksena. Jeesus sanoi naisesta lempinimeltään Iisebel Ilm. 2:21:ssä: "…minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä." Tuli seuraamuksia.
Juuda 4 puhuu oletetuista kristityistä, jotka: "...jotka ovat kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi."
On monia, jotka ovat kääntäneet Jumalan armon lupakirjaksi *syntiin (*kreikaksi: irstaus, avoin siveettömyys). Jotkut ovat käyttäneet Jumalan armoa julistaakseen 'hyperarmoa'; ei syntiä, ei tilivelvollisuutta, mikä on virheellistä. He näkevät vain armossa tarjottavan vapauden tunnustamatta sitä, että armolla on tarkoitus, rajat ja seuraukset.
On olemassa ensimmäisen vuosisadan vanha virhe, jota näemme myös meidän päivinämme, sillä ihmiset eivät ole muuttuneet eivätkä riivaajat. Sitä kutsutaan 'gnostilaisuudeksi', joka tarkoittaa 'tietämistä'. Varhaiset kristityt, jotka kohtasivat vanhat syntiset tapansa, mutta eivät halunneet totuttaa itseään kurinalaiseen toimintaan voittaakseen nuo synnit, alkoivat hyväksyä itsensä, sillä 'Jumala teki minut tällaiseksi', joten he tunsivat, että saattoivat elää, miten halusivatkin ja asia oli Jumalalle ok.
Ytimessä oleva uskomus (mikä tuli pakanakulteista) oli, että materia oli pahaa – luonnollinen maailma oli paha. Ja olla hengellinen oli hyvää. Joten koska Kristus maksoi synneistä, he olivat armossa ja vapaita elämään niin kuin vain halusivat, sillä luonnollinen maailma, mukaan luettuna heidän maalliset ruumiinsa, olivat pahoja, siis katomassa. Heille vapaus tuli 'tietämisestä', että heidän ruumiinsa oli paha ja heidän henkensä uudesti syntynyt ja hyvä, joten he olivat vapaita elämään synnillistä elämää, koska he tiesivät, että 'Kristus' oli jokaisessa syvällä sisimmässä ja luonnollinen maailma katoaisi jokin päivä. Kuulostaako tutulta? Gnostilaisuus poistaa vaatimuksen tehdä tiliä toisille ihmisille ja Jumalalle, koska he 'tietävät paremmin'.
Jotkut silloin ja nyt selittelevät epistoloiden jakeita ja Jeesuksen sanoja, jotka käskevät meitä tunnustamaan (myöntämään) syntimme tai 'virheemme' Jumalalle ja toisillemme, oikeuttaakseen syntisen käyttäytymisensä. Parannuksenteko on yksi perusperiaatteista* Kristuksen opissa ja ensimmäinen pelastuksen sana. Toisin sanominen merkitsee Jumalan armon kääntämistä lupakirjaksi heidän synnintekoonsa. *Hepr. 6: 1-2; Apt. 2: 38, Matt. 18: 15-16, Jaak. 5: 16, 1. Joh. 1: 7-9.
Epäonnistumisella armon ymmärtämisessä on aina rajoitteita ja rajat myös saavat aikaan sen, että hyvää tarkoittavia kristittyjä käytetään hyväksi. He osoittavat armoa kerta toisensa jälkeen perheenjäsenelle tai ystävälle, ja kuitenkaan armon vastaanottaja ei koskaan käytä sitä muuttamaan elämäänsä, muuttamaan tilannettaan – hän vain toistuvasti tulee takaisin saadakseen lisää armoa. Kristityt, jotka eivät ymmärrä armoa, luulevat Jumalan haluavan heidän antavan ja antavan kunnes he ovat vararikossa ja uupuneita. He tuntevat olevansa juuttuneita keskelle sitä, mitä luulevat Jumalan haluavan heidän tehdä, heidän armoa väärinkäyttävän ystävän tai perheenjäsenen ollessa toisella puolella.
Jatkamme tästä ensi viikolla sillä tosiasialla, että armo on tarkoitettu opettamaan ja voimauttamaan meidät… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Armon ymmärtäminen, osa 1; armon rajat
Hei kaikki,
Sanon usein seuraavan, jotta ymmärretään erot tuomion, laupeuden ja armon välillä:
Tuomiota on, että saa sitä, minkä ansaitsee.
Laupeutta on, ettei saa sitä, minkä ansaitsee.
Armoa on, että saa sitä, mitä ei ansaitse.
Monet opettavat armon olevan sitä, että saa sitä mitä emme ansaitse, mutta se on vain armon 'lämmin ja tunteisiin vetoava' osa. Rakkaus on ehdotonta, mutta armolla on aina ehtoja. Monet eivät tiedä tai opeta sitä, mikä johtaa osin hyvin epätasapainoiseen opetukseen ja ymmärrykseen Kristuksen ruumiissa.
Ihmiset luulevat armon tarkoittavan vapautta ja se tarkoittaakin sitä. Mutta armon vapaus ei tarkoita, että olemme vapaita tekemään mitä tahansa sitten haluammekin, vaan sen sijaan vapautta palvella Herraa. Jumala käski Moosesta sanomaan faaraolle:
"Päästä minun kansani palvelemaan minua." Ei vain viemään heidät pois orjuudesta vapauteen vapauden tähden, vaan vapaiksi, jotta he saattoivat vaeltaa Jumalan kanssa. 2. Moos. 7:16
Armolla on aina ehtoja. Saatat rakastaa koiranpentuasi ehdoitta, mutta armollasi sitä kohtaan on ehtoja. Jossain vaiheessa odotat sen lopettavan kakkaamiseen ympäri taloa, lopettamaan tyynyjen tuhoamisen, lopettamaan kotiisi tulevien ihmisten nilkkojen puremisen. Armo odottaa sen kasvavan aikuiseksi. Saatat rakastaa lastasi ehdoitta, mutta odotat häneltä joitakin asioita. Rakkaus on ehdotonta, mutta armo ei ole. Armolla on aina ehtoja.
Armolla on rajoja
Jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa nähdään armo, todetaan tuon armon ehdot ja rajoitukset. Kaiken pelastukseen liittyvän perusta on tämä totuus:
Joh. 3: 16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa" – tuo on armoa – ehto on tämä: "Että kaikilla jotka Häneen uskovat, on ikuinen elämä." Seuraukset ovat selvät; Jumala rakastaa sinua, joten Hän lähetti Jeesuksen; jos et ota tuota armoa vastaan sen kautta, että uskot Jeesukseen, sinulla ei tule olemaan Jumalan elämää. Jumalan rakkaus on ehdotonta, pelastuksen armo ei ole. Siihen liittyy ehtoja. Pelastus tulee Jeesuksen kautta.
Ajattele sitä rikasta nuorukaista, jota kutsuttiin tulemaan Jeesuksen opetuslapseksi – se oli armoa. Ehtona oli, että hänen täytyi myydä kaikki ja antaa se köyhille. Hän halusi vain lämmintä ja tunteisiin vetoavaa' armoa ja perääntyi, kun tuon armon ehdot kerrottiin hänelle.
Armolla on odotuksia
Armo vaati aina armon vastaanottajalta sitä, että hän käsittelee vastuullisesti tarjottua armoa. Armon rajojen sisäpuolella on aina tilivelvollisuus.
Jos vanhempi antaa 16-vuotiaalleen autonavaimet (Yhdysvalloissa ajokortin voi saada 16-vuotiaana, suom. huom.), se on armoa. Se, että odottaa nuoren olevan kotona iltayhdeksältä (21:00) auton ollessa puhdas ja ehjä on tuon armon päämäärä ja rajoitus. Jos tuo 16-vuotias ylittää sen rajan, missä armo päättyy, hän tulee kohtaaman tuomion. Ehkä hän ei saa autoa käyttöönsä viikon ajan, ehkä hän saa kotiarestia, ehkä käy huonommin.
Pelastuksen armossa on odotuksia sen suhteen, että kasvaa aikuiseksi Kristuksessa, haluaa vaeltaa Hänen kanssaan, oppii tuntemaan Isän, on moraalisesti suoraselkäinen. Armoon liittyy odotuksia.
Jos tuo 16-vuotias vastaa tarjottuun armoon vastuullisella käyttäytymisellä, hän ei koskaan näe vanhemman 'vihaista puolta'.
Työntekijän on määrä olla toimistossa kello 8 aamulla, mutta hän ilmestyy jatkuvasti noin 8.30. Pomo ja työkaverit huomaavat asian ja antavat armon jonkin aikaa toivoen, että hän muuttaa tapansa. Jos hän ei muuta tapojaan, hän saa suullisen varoituksen, sitten kirjallisen varoituksen, mikä yhä on armoa – jotta hän voi tietää, että armon aika on lähestymässä loppua. Jos hän ei hyväksy tuota armoa… hän tulee tuomiosta osalliseksi ja menettää työpaikkansa.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 12:15:ssa: "...ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta..." Tämä näyttää meille, että armoa tarjotaan, mutta on mahdollista jäädä osattomaksi tuon armon työstä elämässämme. Tuo 16-vuotias perheen auton kanssa voi jäädä osattomaksi hänelle osoitetusta armosta. Työntekijä voi jäädä osattomaksi armosta kieltäytymällä tulemasta töihin klo 8, kun kaikki muut tulevat.
Voimme jäädä armosta osattomaksi, jos emme nouse armon tarjoamien rajojen puitteissa ja tee sitä, mikä on oikein (mikä vaatii aina kasvamista ihmisenä ja kristittynä). Jos emme täytä ehtoja tuon armon puitteissa, voimme jäädä osattomaksi armosta, jäädä osattomaksi tilaisuudesta kasvaa, ja kärsimme seuraukset sen tuloksena. Jeesus sanoi naisesta lempinimeltään Iisebel Ilm. 2:21:ssä: "…minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä." Tuli seuraamuksia.
Juuda 4 puhuu oletetuista kristityistä, jotka: "...jotka ovat kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi."
On monia, jotka ovat kääntäneet Jumalan armon lupakirjaksi *syntiin (*kreikaksi: irstaus, avoin siveettömyys). Jotkut ovat käyttäneet Jumalan armoa julistaakseen 'hyperarmoa'; ei syntiä, ei tilivelvollisuutta, mikä on virheellistä. He näkevät vain armossa tarjottavan vapauden tunnustamatta sitä, että armolla on tarkoitus, rajat ja seuraukset.
On olemassa ensimmäisen vuosisadan vanha virhe, jota näemme myös meidän päivinämme, sillä ihmiset eivät ole muuttuneet eivätkä riivaajat. Sitä kutsutaan 'gnostilaisuudeksi', joka tarkoittaa 'tietämistä'. Varhaiset kristityt, jotka kohtasivat vanhat syntiset tapansa, mutta eivät halunneet totuttaa itseään kurinalaiseen toimintaan voittaakseen nuo synnit, alkoivat hyväksyä itsensä, sillä 'Jumala teki minut tällaiseksi', joten he tunsivat, että saattoivat elää, miten halusivatkin ja asia oli Jumalalle ok.
Ytimessä oleva uskomus (mikä tuli pakanakulteista) oli, että materia oli pahaa – luonnollinen maailma oli paha. Ja olla hengellinen oli hyvää. Joten koska Kristus maksoi synneistä, he olivat armossa ja vapaita elämään niin kuin vain halusivat, sillä luonnollinen maailma, mukaan luettuna heidän maalliset ruumiinsa, olivat pahoja, siis katomassa. Heille vapaus tuli 'tietämisestä', että heidän ruumiinsa oli paha ja heidän henkensä uudesti syntynyt ja hyvä, joten he olivat vapaita elämään synnillistä elämää, koska he tiesivät, että 'Kristus' oli jokaisessa syvällä sisimmässä ja luonnollinen maailma katoaisi jokin päivä. Kuulostaako tutulta? Gnostilaisuus poistaa vaatimuksen tehdä tiliä toisille ihmisille ja Jumalalle, koska he 'tietävät paremmin'.
Jotkut silloin ja nyt selittelevät epistoloiden jakeita ja Jeesuksen sanoja, jotka käskevät meitä tunnustamaan (myöntämään) syntimme tai 'virheemme' Jumalalle ja toisillemme, oikeuttaakseen syntisen käyttäytymisensä. Parannuksenteko on yksi perusperiaatteista* Kristuksen opissa ja ensimmäinen pelastuksen sana. Toisin sanominen merkitsee Jumalan armon kääntämistä lupakirjaksi heidän synnintekoonsa. *Hepr. 6: 1-2; Apt. 2: 38, Matt. 18: 15-16, Jaak. 5: 16, 1. Joh. 1: 7-9.
Epäonnistumisella armon ymmärtämisessä on aina rajoitteita ja rajat myös saavat aikaan sen, että hyvää tarkoittavia kristittyjä käytetään hyväksi. He osoittavat armoa kerta toisensa jälkeen perheenjäsenelle tai ystävälle, ja kuitenkaan armon vastaanottaja ei koskaan käytä sitä muuttamaan elämäänsä, muuttamaan tilannettaan – hän vain toistuvasti tulee takaisin saadakseen lisää armoa. Kristityt, jotka eivät ymmärrä armoa, luulevat Jumalan haluavan heidän antavan ja antavan kunnes he ovat vararikossa ja uupuneita. He tuntevat olevansa juuttuneita keskelle sitä, mitä luulevat Jumalan haluavan heidän tehdä, heidän armoa väärinkäyttävän ystävän tai perheenjäsenen ollessa toisella puolella.
Jatkamme tästä ensi viikolla sillä tosiasialla, että armo on tarkoitettu opettamaan ja voimauttamaan meidät… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed