Grace abuse #2
Armon väärinkäyttö osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kuinka Jeesus tuli tuoden armon ja totuuden; armo on Jumalan sydämen piirre, totuus merkitsee armon elämistä todeksi – ruumiillistuneena Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Tämä armo ja totuus virtaa sitten meille, sillä olemme Hänessä ja Hän on meissä.
Puhuin armon piirteistä mukaan luettuna se, että armo opettaa, armolla on aina tarkoitus ja armo vahvistaa sydämen.
Tilivelvollisuus ja armo
Monien hyperarmouskovaisten piiriä koskee tavallisena teemana tilivelvollisuuden puuttuminen.
Olipa sitten kyse perimmäisestä vanhurskauttamisesta – kaikki ihmiset päätyvät lopulta taivaaseen,
tai sen uskominen, ettei mitään syntiä ole olemassakaan, ja siksi voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tai ollaan jossakin siinä välissä ja esim. valikoivasti poistetaan osia Raamatusta, jotta se sopii omaan uskomusjärjestelmään kuten 1. Joh. tai evankeliumit – punainen lanka kaikessa tässä on se, ettei ole tilivelvollisuutta.
Ja jotkut menevät toiseen suuntaan ja näkevät kaiken muun paitsi armon ‘lakina’ ja sen tähden ei kenenkään tietyn auktoriteetin alaisena, sillä kaikki asiat ja ihmiset, jotka kuulostavat heistä sellaisilta, että ne ovat lakihenkisyyttä, ovat jotakin sellaista, mikä pitää korjata, vaientaa tai jonka luota pitää kiireesti juosta pois.
Armoa ei kuitenkaan voi olla ilman tilivelvollisuutta. Aivan kuten totuus, opetus, tarkoitus ja kyky vahvistaa sydän ovat ‘juurtuneina sisällä’ ja luontaisesti osa armoa, niin on tilivelvollisuuskin. Tämä ymmärretään helposti luonnollisessa, joten anna kun kerron joitakin esimerkkejä.
Seurusteletko vakituisesti?
Sinä kesänä jolloin täytin 16, 1974, Barb ja minä aloimme seurustella. Koulun alkamiseen mennessä, koska Barb kävi suurta kaupunkilaiskoulua, jossa oli samalla luokka-asteella 900 nuorta, ja minun käydessäni maalaiskoulua, jossa luokka-asteellani oli 200 nuorta, halusin seurustella ’vakituisesti’, jotta kundit tietäisivät, ettei Barb ollut enää vapaana. Se oli ainakin osa motiiviani – suurin motiivi on, että rakastuin korviani myöten Barbiin ja päinvastoin – mutta suojellakseni sitä...
Olin hyvin hermostunut istuessamme autossamme ja nikottelin viittä pientä sanaa yrittäen sanoa järjestyksessä: “Haluatko seurustella vakituisesti minun kanssani?” Jotenkin ’haluatko’ ja ’minun’ ja ’vakituisesti’ sekoittuivat matkalla suusta ulos ja Barb, joka tiesi mitä yritin sanoa samalla kun hän tuijotti uutta luokkasormustani, otti sormuksen käsistäni ja sanoi – ”Haluat seurustella vakituisesti kanssani, John, sitäkö yrität sylkäistä suustasi?” Kun hänen virkkeensä päättyi, luokkasormukseni oli jo hänen sormessaan – luulen, että se tarkoitti kyllä! Hän on aina ollut suora... lol.
Vakituisesti seurusteleminen oli armoa. Kumpikin tunsimme kohdanneemme erityislaatuisen ihmisen, ja ehkä hän oli ’se’. Me ’pidimme’ toisistamme riittävästi sulkeaksemme muut pois – tuo sormus, jonka ympärille Barb kietoi sinistä angoralankaa kunnes se sopi hänen sormeensa, oli merkki toisille kundeille hänen suuressa high schoolissaan – näpit irti, hän kuuluu jollekulle toiselle. Joskus hän käytti sitä kaulakoruna, mutta se oli merkki armosta – ja tilivelvollisuudesta.
Tuon armon rajoissa olimme kumpikin aktiivisia kouluissamme. Olimme tekemisissä monien eri oppilaiden kanssa, niin poikien kuin tyttöjenkin. Armossa on paljon vapautta sisällä. Mutta kaikella armolla on rajat, sillä ei ole mitään esimerkkejä armosta ilman tilivelvollisuutta missään elämässä tai Raamatussa.
JOS hän tai minä olisimme olleet uskottomia sille armolle, jonka toisillemme sydämessämme annoimme, olisi syntynyt valtava ‘kohtaus’, valtava tappelu – koska armoon on sisäänrakennettuna tilivelvollisuus. Jos toinen meistä olisi koskaan ollut uskoton ’vakituiselle seurustelullemme’, se olisi sattunut! Armo vaatii, että se eletään vastuullisesti.
Isoisän Volkswagen
Isoisäni omisti v. 1967 mallia olevan Volkswagen Beetlen, tai ‘kuplan’, ja vaikka tuo kuulostaa vanhalta autolta, talvella 1974-75 tuo auto oli vain 7-vuotias. Pihi isoisäni (ei pitänyt rahankäytöstä) oli lääkäri ja asui kolmen korttelin päässä sairaalasta ja muutaman mailin päästä vastaanotoltaan – niinpä hänen VW:ssään mailimäärä oli alhainen. Kun hän jäi eläkkeelle ja hänen terveytensä heikkeni siihen pisteeseen saakka, ettei hän enää voinut ajaa, äiti peri VW:n, mutta minä ajoin sitä aina kun sain siihen mahdollisuuden. Se oli hauska auto! Se, että äiti antoi minulle luvan ajaa isoisän autoa, oli armoa ja sen seurauksena minulla oli paljon vapautta.
Mutta tässä on armon ‘totuus’-osa, armon toteen eläminen vastuullisesti. Talvet 1974-75 ja 75-76 antoivat runsaasti tilaisuuksia Barbille ja minulle mennä autolla liukumaan ympäriinsä high schoolini pysäköintialueella, joka oli jään ja lumen peitossa. Kiihdytin auton ehkä 30 mailiin tunnissa (50 km/t) juuri kun iskeydyimme jäähän, ja sen jälkeen oli vain kysymys siitä, että käännetään rattia ja polkaistaan jarruja tai kaasutetaan vähän, jotta pyöritään kuin olympialuistelija.
Sain paljon kokemusta ja taitoa jäällä ja lumessa ajamisesta, kun opin kuinka tuo auto käyttäytyi, mutta näin se päättyi: kun liu’uin sivuttain noin 30 mailin tuntivauhtia, jää päättyi. Renkaat pureutuivat päällysteeseen ja isoisän auto oli pystyssä kahden renkaan varassa ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Barb kirkaisi, minulla elämä välähti silmieni edessä – olin nuori, joten se oli lyhyt pätkä – mutta muistan yhä ajatelleeni välähdyksenä, etten voi mitenkään selittää isoisälleni tai äidilleni isoisän VW:n rutistumista sellaiseksi kuin kovaksi keitetty muna, jota aletaan kuoria. Ajattelin Barbia ja sitä kuinka hänen päänsä iskeytyisi auton sivuun ja vahingoittuisi – ja sitten aivan yhtäkkiä putosimme lujaa neljän pyörän päälle äkkipysäyksessä.
Olin saavuttanut armon rajat. Olin unohtanut sen tosiasian, että armo ajaa isoisän autoa piti sisällään myös vastuullisuuden isoisää ja äitiä kohtaan – olin niin nuori tuohon hetkeen saakka, että ajattelin vain armon vapautta.
Armo luonnollisessa tulee ensin Isältä
Samalla tavalla kun ymmärrämme yllä olevat esimerkit armosta voimme myös ymmärtää ja jäljittää armon hengelliset juuret – kuten sen, että vanhemmat rakastavat lapsia, koska tuo rakkaus sai alkunsa kauan aikaa sitten taivaallisen Isän rakkaudessa Hänen Poikaansa ja hengellisiä lapsiaan kohtaan, niinpä myös armo luonnollisessa saa alkunsa Isän näkymättömässä maailmassa.
Kun sinulle tarjotaan työpaikkaa, se on armoa. Mutta armossa on odotuksia ja tilivelvollisuus – sinun on parasta hoitaa se työ tai sinulle annettu armo tehdä siellä työtä vedetään takaisin. Ostat talon tai auton lainalla tai kiinnelainalla, ja se on armoa. Mutta jos laiminlyöt lyhennykset, armo vedetään pois ja sinua pidetään tilivelvollisena koko summasta.
Mitä Jeesus tarkoitti kun Hän sanoi täyttävänsä lain
Kun Jeesus sanoi Matt. 5:17:ssa, ettei Hän tullut kumoamaan lakia ja profeettoja, vaan täyttämään ne, Hän esitti asian käsittein, jotka meidän on helppo ymmärtää.
Mainitun auton tai talon ostaminen lainarahalla on kuin lain alla olemista. Tuon lain sisällä on suuri armo – voit ajaa tuota autoa tai asua tuossa talossa ja kutsua niitä omiksesi niin kauan kuin maksat lyhennykset. Lain kääntöpuolta on se, kun ihminen ei maksa lyhennyksiä.
Vertauksessani autosta tai talosta maksettavat lyhennykset ovat kuin Vanhan Testamentin uhrit ja muut vaatimukset, jotta pysytään hyvässä asemassa Jumalaan nähden – tai autofirmaan tai kiinnelainayhtiöön – kuten talon kunnossa pitäminen, kummankin vakuuttaminen tavalla, joka antaa korvauksen kiinnelainan/velkakirjan haltijalle jne.
Mutta kun olet maksanut täysin auton ja talon, mitä tapahtuu sopimukselle? Mitä tapahtuu kiinnelainavelkakirjalle ja kaupanpäättämisasiakirjoille, jotka sinulla on ollut arkistoissasi kaikki nuo vuodet? Tapahtuu niin, että sinä omistat ne. Ne ovat sinun. Et ole lakkauttanut lainoja teeskennellen, ettei niitä ole olemassa. Olet täyttänyt ne – teistä tulee noiden asiakirjojen omistajia.
Mitä nyt?
Tässä kohdassa joku hyperarmossa oleva voisi sanoa, että olen oikeassa – omistamalla ne asiakirjat, kiinnelainavelkakirjan, en enää ole noiden sopimusten rajoitusten alainen - ja hän on oikeassa. Ja tuota käytetään oikeuttamaan joko (valitse itse) ei helvettiä, ei 1 Joh. 1:9:ää, ei tilivelvollisuutta kenellekään, ei tarvetta tunnustaa/myöntää syntiä, jne.
Mutta todellisuus on, että nyt kun omistat auton ja talon kokonaan, sinä VOIT tehdä mitä haluat niille – romuttaa auton, polttaa talon maan tasalle, mitä tahansa haluatkin. Sinä VOIT tehdä sen. Mutta suurempi totuus on, että nyt velkakirjojen omistajana sinulla on vastuu olla auton ja talon hyvä hoitaja, koska niistä maksettiin suuri hinta, johon sisältyi monia uhrauksia.
VOIT toki polttaa talon maan tasalle ja VOIT rikkoa auton tarkoituksellisesti – mutta se häpäisee maksamasi hinnan, sen tosiasian, että omistat nyt jotakin jota varten elää ja josta huolehtia, ja vastuullinen ihminen jatkaa autostaan ja kodistaan huolehtimista vielä enemmän nyt, kun se on kokonaan hänen.
Roomalaiskirjeen 6
Paavali esittää asian toisella tavalla Roomalaiskirjeen 6:1.2: "Jatkammeko synnintekoa, jotta armo voi kasvaa?" Ja hänen vastauksensa: "Ei suinkaan! Olemme niitä, jotka ovat kuolleet synnille; kuinka voimme elää siinä enää?" (suomennos tässä)
Ja tuo juuri on pointtina – armo voidaan kääntää lupakirjaksi synnintekoon, kuten Juuda 4 sanoo joidenkin tekevän, tai armoa voidaan käyttää uskossa ylöspäin astumiseen, synnistä pois astumiseen – ja kuten viime viikolla nähtiin, se tekee sen opettamalla meitä välttämään jumalattomuutta ja opettaa meille sitä, mitä meillä on Kristuksessa ja aivan paljastaa Isän tarkoituksen samalla kun vahvistaa meitä.
Nykyajan gnostilaisuus
Silloin kun Uutta Testamenttia kirjoitettiin, hyperarmoa koskeva opetus oli valloillaan, aivan kuten meidän aikanamme. Itse asiassa 1 Joh. ja Jaakob ja suuri osa siitä, mitä Paavali kirjoitti, kirjoitettiin hyperarmoa vastaan puolustautumiseksi – ja aivan kuten nyt monet haluavat poistaa nuo kohdat/kirjat Uudesta Testamentista.
Hyperarmo-opetus tuolloin oli sitä, mitä kutsumme gnostilaisuudeksi. Nimi tulee kreikan sanasta ’gnosis’, joka tarkoittaa ’tietää’. Mutta ’tietää’ ei ilmaise asiaa riittävän täsmällisesti. Englanniksi (ja suomeksi, suom. huom.) voimme sanoa tietävämme jotakin ilman, että olemme kokeneet sen henkilökohtaisesti kuten ’tiedän, että Nigeria on Afrikassa’ ilman, että olen koskaan ollut siellä.
Gnosis perustuu henkilökohtaiseen tietoon – ‘tiedän, että Nigeria on Afrikassa ja olen ollut siellä’. Se merkitsee sitä, että gnostilaisuus perustuu sellaiseen mystiseen tietoon, jonka sen kannattaja väittävät omaavansa – he TIETÄVÄT asiat paremmin kuin sinä, korkeampi tieto. Ensimmäisen vuosisadan gnostilaiset uskoivat ruumiin olevan myötäsyntyisesti pahan ja palaavan maahan, ja koska Kristus elää hengessäsi, voit tehdä mitä haluat ruumillasi, koska se menee takaisin tomuun kuitenkin.
Tuo on ytimessä oleva henki nykyajan hyperarmo-opetuksen takana – Kristus elää sinussa, joten millään muulla ei ole todellisuudessa merkitystä, joten elä kuin haluat ja sinulle käy hyvin.
Siispä kiitos!
Rakastan historiaa ja nautin elävistä historiamuseoista. Niinpä kun törmään tai kuulen jostakusta, joka on tempautunut mukaan hyperarmoon nykyään, on kuin katsoisi taaksepäin ajassa ja näkisi saman erheen, jota vastaan Paavali ja Jaakob ja Johannes opettivat ja kirjoittivat – ikään kuin tuo ihminen olisi elävä museo, halukkaasti luovuttaen itsensä ikivanhalle hengelle, joka naamioituu Pyhäksi Hengeksi. Ja hämmästelen ja suren ja opin.
Olen niin pahoillani niiden puolesta, jotka käyttävät armoa keinona oikeuttaa sen, etteivät kasva aikuisiksi Kristuksessa. He jäävät paitsi niin paljosta elämästä Kristuksessa. Mutta luulen yhden syyn siihen, että ihmiset etsivät syitä syntinsä oikeuttamiseen, olevan sen, että perinteinen seurakunta on antanut heille ’seurakunta’ kokemuksia, muttei Jumala-kokemuksia, sillä Hänen tuntemisensa johtaa siihen, että haluaa jättää kaiken muun syrjään ja olla kuin Hän.
Jos voimme ymmärtää...
Niinpä jos voimme ymmärtää, että armoon on luonnollisessa rakennettu sisään tilivelvollisuus – ihmissuhteiden armo, työpaikan armo, autolla ajamisen tai talon omistamisen armo – ja kääntöpuoli on tilivelvollisuus ihmissuhteissa, työpaikalla, auton tai kodin omistamisessa, niin miksi sitten ihmiset menettävät kaiken terveen järkensä kun kysymys on hengellisestä opetuksesta?
Armo voimaannuttaa...Totuuden Henki elää sisällämme. Kun teet syntiä ja tunnet murehtimisen, pyydä syntiä anteeksi, älä teeskentele, ettei syntiä tapahtunut tai ole olemassa. Ja se vie minut seuraavan viikon aiheeseen... kun kristityt kuolevat ilman että jokin synti on ratkaistu. Siihen saakka! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Armon väärinkäyttö osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kuinka Jeesus tuli tuoden armon ja totuuden; armo on Jumalan sydämen piirre, totuus merkitsee armon elämistä todeksi – ruumiillistuneena Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Tämä armo ja totuus virtaa sitten meille, sillä olemme Hänessä ja Hän on meissä.
Puhuin armon piirteistä mukaan luettuna se, että armo opettaa, armolla on aina tarkoitus ja armo vahvistaa sydämen.
Tilivelvollisuus ja armo
Monien hyperarmouskovaisten piiriä koskee tavallisena teemana tilivelvollisuuden puuttuminen.
Olipa sitten kyse perimmäisestä vanhurskauttamisesta – kaikki ihmiset päätyvät lopulta taivaaseen,
tai sen uskominen, ettei mitään syntiä ole olemassakaan, ja siksi voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tai ollaan jossakin siinä välissä ja esim. valikoivasti poistetaan osia Raamatusta, jotta se sopii omaan uskomusjärjestelmään kuten 1. Joh. tai evankeliumit – punainen lanka kaikessa tässä on se, ettei ole tilivelvollisuutta.
Ja jotkut menevät toiseen suuntaan ja näkevät kaiken muun paitsi armon ‘lakina’ ja sen tähden ei kenenkään tietyn auktoriteetin alaisena, sillä kaikki asiat ja ihmiset, jotka kuulostavat heistä sellaisilta, että ne ovat lakihenkisyyttä, ovat jotakin sellaista, mikä pitää korjata, vaientaa tai jonka luota pitää kiireesti juosta pois.
Armoa ei kuitenkaan voi olla ilman tilivelvollisuutta. Aivan kuten totuus, opetus, tarkoitus ja kyky vahvistaa sydän ovat ‘juurtuneina sisällä’ ja luontaisesti osa armoa, niin on tilivelvollisuuskin. Tämä ymmärretään helposti luonnollisessa, joten anna kun kerron joitakin esimerkkejä.
Seurusteletko vakituisesti?
Sinä kesänä jolloin täytin 16, 1974, Barb ja minä aloimme seurustella. Koulun alkamiseen mennessä, koska Barb kävi suurta kaupunkilaiskoulua, jossa oli samalla luokka-asteella 900 nuorta, ja minun käydessäni maalaiskoulua, jossa luokka-asteellani oli 200 nuorta, halusin seurustella ’vakituisesti’, jotta kundit tietäisivät, ettei Barb ollut enää vapaana. Se oli ainakin osa motiiviani – suurin motiivi on, että rakastuin korviani myöten Barbiin ja päinvastoin – mutta suojellakseni sitä...
Olin hyvin hermostunut istuessamme autossamme ja nikottelin viittä pientä sanaa yrittäen sanoa järjestyksessä: “Haluatko seurustella vakituisesti minun kanssani?” Jotenkin ’haluatko’ ja ’minun’ ja ’vakituisesti’ sekoittuivat matkalla suusta ulos ja Barb, joka tiesi mitä yritin sanoa samalla kun hän tuijotti uutta luokkasormustani, otti sormuksen käsistäni ja sanoi – ”Haluat seurustella vakituisesti kanssani, John, sitäkö yrität sylkäistä suustasi?” Kun hänen virkkeensä päättyi, luokkasormukseni oli jo hänen sormessaan – luulen, että se tarkoitti kyllä! Hän on aina ollut suora... lol.
Vakituisesti seurusteleminen oli armoa. Kumpikin tunsimme kohdanneemme erityislaatuisen ihmisen, ja ehkä hän oli ’se’. Me ’pidimme’ toisistamme riittävästi sulkeaksemme muut pois – tuo sormus, jonka ympärille Barb kietoi sinistä angoralankaa kunnes se sopi hänen sormeensa, oli merkki toisille kundeille hänen suuressa high schoolissaan – näpit irti, hän kuuluu jollekulle toiselle. Joskus hän käytti sitä kaulakoruna, mutta se oli merkki armosta – ja tilivelvollisuudesta.
Tuon armon rajoissa olimme kumpikin aktiivisia kouluissamme. Olimme tekemisissä monien eri oppilaiden kanssa, niin poikien kuin tyttöjenkin. Armossa on paljon vapautta sisällä. Mutta kaikella armolla on rajat, sillä ei ole mitään esimerkkejä armosta ilman tilivelvollisuutta missään elämässä tai Raamatussa.
JOS hän tai minä olisimme olleet uskottomia sille armolle, jonka toisillemme sydämessämme annoimme, olisi syntynyt valtava ‘kohtaus’, valtava tappelu – koska armoon on sisäänrakennettuna tilivelvollisuus. Jos toinen meistä olisi koskaan ollut uskoton ’vakituiselle seurustelullemme’, se olisi sattunut! Armo vaatii, että se eletään vastuullisesti.
Isoisän Volkswagen
Isoisäni omisti v. 1967 mallia olevan Volkswagen Beetlen, tai ‘kuplan’, ja vaikka tuo kuulostaa vanhalta autolta, talvella 1974-75 tuo auto oli vain 7-vuotias. Pihi isoisäni (ei pitänyt rahankäytöstä) oli lääkäri ja asui kolmen korttelin päässä sairaalasta ja muutaman mailin päästä vastaanotoltaan – niinpä hänen VW:ssään mailimäärä oli alhainen. Kun hän jäi eläkkeelle ja hänen terveytensä heikkeni siihen pisteeseen saakka, ettei hän enää voinut ajaa, äiti peri VW:n, mutta minä ajoin sitä aina kun sain siihen mahdollisuuden. Se oli hauska auto! Se, että äiti antoi minulle luvan ajaa isoisän autoa, oli armoa ja sen seurauksena minulla oli paljon vapautta.
Mutta tässä on armon ‘totuus’-osa, armon toteen eläminen vastuullisesti. Talvet 1974-75 ja 75-76 antoivat runsaasti tilaisuuksia Barbille ja minulle mennä autolla liukumaan ympäriinsä high schoolini pysäköintialueella, joka oli jään ja lumen peitossa. Kiihdytin auton ehkä 30 mailiin tunnissa (50 km/t) juuri kun iskeydyimme jäähän, ja sen jälkeen oli vain kysymys siitä, että käännetään rattia ja polkaistaan jarruja tai kaasutetaan vähän, jotta pyöritään kuin olympialuistelija.
Sain paljon kokemusta ja taitoa jäällä ja lumessa ajamisesta, kun opin kuinka tuo auto käyttäytyi, mutta näin se päättyi: kun liu’uin sivuttain noin 30 mailin tuntivauhtia, jää päättyi. Renkaat pureutuivat päällysteeseen ja isoisän auto oli pystyssä kahden renkaan varassa ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Barb kirkaisi, minulla elämä välähti silmieni edessä – olin nuori, joten se oli lyhyt pätkä – mutta muistan yhä ajatelleeni välähdyksenä, etten voi mitenkään selittää isoisälleni tai äidilleni isoisän VW:n rutistumista sellaiseksi kuin kovaksi keitetty muna, jota aletaan kuoria. Ajattelin Barbia ja sitä kuinka hänen päänsä iskeytyisi auton sivuun ja vahingoittuisi – ja sitten aivan yhtäkkiä putosimme lujaa neljän pyörän päälle äkkipysäyksessä.
Olin saavuttanut armon rajat. Olin unohtanut sen tosiasian, että armo ajaa isoisän autoa piti sisällään myös vastuullisuuden isoisää ja äitiä kohtaan – olin niin nuori tuohon hetkeen saakka, että ajattelin vain armon vapautta.
Armo luonnollisessa tulee ensin Isältä
Samalla tavalla kun ymmärrämme yllä olevat esimerkit armosta voimme myös ymmärtää ja jäljittää armon hengelliset juuret – kuten sen, että vanhemmat rakastavat lapsia, koska tuo rakkaus sai alkunsa kauan aikaa sitten taivaallisen Isän rakkaudessa Hänen Poikaansa ja hengellisiä lapsiaan kohtaan, niinpä myös armo luonnollisessa saa alkunsa Isän näkymättömässä maailmassa.
Kun sinulle tarjotaan työpaikkaa, se on armoa. Mutta armossa on odotuksia ja tilivelvollisuus – sinun on parasta hoitaa se työ tai sinulle annettu armo tehdä siellä työtä vedetään takaisin. Ostat talon tai auton lainalla tai kiinnelainalla, ja se on armoa. Mutta jos laiminlyöt lyhennykset, armo vedetään pois ja sinua pidetään tilivelvollisena koko summasta.
Mitä Jeesus tarkoitti kun Hän sanoi täyttävänsä lain
Kun Jeesus sanoi Matt. 5:17:ssa, ettei Hän tullut kumoamaan lakia ja profeettoja, vaan täyttämään ne, Hän esitti asian käsittein, jotka meidän on helppo ymmärtää.
Mainitun auton tai talon ostaminen lainarahalla on kuin lain alla olemista. Tuon lain sisällä on suuri armo – voit ajaa tuota autoa tai asua tuossa talossa ja kutsua niitä omiksesi niin kauan kuin maksat lyhennykset. Lain kääntöpuolta on se, kun ihminen ei maksa lyhennyksiä.
Vertauksessani autosta tai talosta maksettavat lyhennykset ovat kuin Vanhan Testamentin uhrit ja muut vaatimukset, jotta pysytään hyvässä asemassa Jumalaan nähden – tai autofirmaan tai kiinnelainayhtiöön – kuten talon kunnossa pitäminen, kummankin vakuuttaminen tavalla, joka antaa korvauksen kiinnelainan/velkakirjan haltijalle jne.
Mutta kun olet maksanut täysin auton ja talon, mitä tapahtuu sopimukselle? Mitä tapahtuu kiinnelainavelkakirjalle ja kaupanpäättämisasiakirjoille, jotka sinulla on ollut arkistoissasi kaikki nuo vuodet? Tapahtuu niin, että sinä omistat ne. Ne ovat sinun. Et ole lakkauttanut lainoja teeskennellen, ettei niitä ole olemassa. Olet täyttänyt ne – teistä tulee noiden asiakirjojen omistajia.
Mitä nyt?
Tässä kohdassa joku hyperarmossa oleva voisi sanoa, että olen oikeassa – omistamalla ne asiakirjat, kiinnelainavelkakirjan, en enää ole noiden sopimusten rajoitusten alainen - ja hän on oikeassa. Ja tuota käytetään oikeuttamaan joko (valitse itse) ei helvettiä, ei 1 Joh. 1:9:ää, ei tilivelvollisuutta kenellekään, ei tarvetta tunnustaa/myöntää syntiä, jne.
Mutta todellisuus on, että nyt kun omistat auton ja talon kokonaan, sinä VOIT tehdä mitä haluat niille – romuttaa auton, polttaa talon maan tasalle, mitä tahansa haluatkin. Sinä VOIT tehdä sen. Mutta suurempi totuus on, että nyt velkakirjojen omistajana sinulla on vastuu olla auton ja talon hyvä hoitaja, koska niistä maksettiin suuri hinta, johon sisältyi monia uhrauksia.
VOIT toki polttaa talon maan tasalle ja VOIT rikkoa auton tarkoituksellisesti – mutta se häpäisee maksamasi hinnan, sen tosiasian, että omistat nyt jotakin jota varten elää ja josta huolehtia, ja vastuullinen ihminen jatkaa autostaan ja kodistaan huolehtimista vielä enemmän nyt, kun se on kokonaan hänen.
Roomalaiskirjeen 6
Paavali esittää asian toisella tavalla Roomalaiskirjeen 6:1.2: "Jatkammeko synnintekoa, jotta armo voi kasvaa?" Ja hänen vastauksensa: "Ei suinkaan! Olemme niitä, jotka ovat kuolleet synnille; kuinka voimme elää siinä enää?" (suomennos tässä)
Ja tuo juuri on pointtina – armo voidaan kääntää lupakirjaksi synnintekoon, kuten Juuda 4 sanoo joidenkin tekevän, tai armoa voidaan käyttää uskossa ylöspäin astumiseen, synnistä pois astumiseen – ja kuten viime viikolla nähtiin, se tekee sen opettamalla meitä välttämään jumalattomuutta ja opettaa meille sitä, mitä meillä on Kristuksessa ja aivan paljastaa Isän tarkoituksen samalla kun vahvistaa meitä.
Nykyajan gnostilaisuus
Silloin kun Uutta Testamenttia kirjoitettiin, hyperarmoa koskeva opetus oli valloillaan, aivan kuten meidän aikanamme. Itse asiassa 1 Joh. ja Jaakob ja suuri osa siitä, mitä Paavali kirjoitti, kirjoitettiin hyperarmoa vastaan puolustautumiseksi – ja aivan kuten nyt monet haluavat poistaa nuo kohdat/kirjat Uudesta Testamentista.
Hyperarmo-opetus tuolloin oli sitä, mitä kutsumme gnostilaisuudeksi. Nimi tulee kreikan sanasta ’gnosis’, joka tarkoittaa ’tietää’. Mutta ’tietää’ ei ilmaise asiaa riittävän täsmällisesti. Englanniksi (ja suomeksi, suom. huom.) voimme sanoa tietävämme jotakin ilman, että olemme kokeneet sen henkilökohtaisesti kuten ’tiedän, että Nigeria on Afrikassa’ ilman, että olen koskaan ollut siellä.
Gnosis perustuu henkilökohtaiseen tietoon – ‘tiedän, että Nigeria on Afrikassa ja olen ollut siellä’. Se merkitsee sitä, että gnostilaisuus perustuu sellaiseen mystiseen tietoon, jonka sen kannattaja väittävät omaavansa – he TIETÄVÄT asiat paremmin kuin sinä, korkeampi tieto. Ensimmäisen vuosisadan gnostilaiset uskoivat ruumiin olevan myötäsyntyisesti pahan ja palaavan maahan, ja koska Kristus elää hengessäsi, voit tehdä mitä haluat ruumillasi, koska se menee takaisin tomuun kuitenkin.
Tuo on ytimessä oleva henki nykyajan hyperarmo-opetuksen takana – Kristus elää sinussa, joten millään muulla ei ole todellisuudessa merkitystä, joten elä kuin haluat ja sinulle käy hyvin.
Siispä kiitos!
Rakastan historiaa ja nautin elävistä historiamuseoista. Niinpä kun törmään tai kuulen jostakusta, joka on tempautunut mukaan hyperarmoon nykyään, on kuin katsoisi taaksepäin ajassa ja näkisi saman erheen, jota vastaan Paavali ja Jaakob ja Johannes opettivat ja kirjoittivat – ikään kuin tuo ihminen olisi elävä museo, halukkaasti luovuttaen itsensä ikivanhalle hengelle, joka naamioituu Pyhäksi Hengeksi. Ja hämmästelen ja suren ja opin.
Olen niin pahoillani niiden puolesta, jotka käyttävät armoa keinona oikeuttaa sen, etteivät kasva aikuisiksi Kristuksessa. He jäävät paitsi niin paljosta elämästä Kristuksessa. Mutta luulen yhden syyn siihen, että ihmiset etsivät syitä syntinsä oikeuttamiseen, olevan sen, että perinteinen seurakunta on antanut heille ’seurakunta’ kokemuksia, muttei Jumala-kokemuksia, sillä Hänen tuntemisensa johtaa siihen, että haluaa jättää kaiken muun syrjään ja olla kuin Hän.
Jos voimme ymmärtää...
Niinpä jos voimme ymmärtää, että armoon on luonnollisessa rakennettu sisään tilivelvollisuus – ihmissuhteiden armo, työpaikan armo, autolla ajamisen tai talon omistamisen armo – ja kääntöpuoli on tilivelvollisuus ihmissuhteissa, työpaikalla, auton tai kodin omistamisessa, niin miksi sitten ihmiset menettävät kaiken terveen järkensä kun kysymys on hengellisestä opetuksesta?
Armo voimaannuttaa...Totuuden Henki elää sisällämme. Kun teet syntiä ja tunnet murehtimisen, pyydä syntiä anteeksi, älä teeskentele, ettei syntiä tapahtunut tai ole olemassa. Ja se vie minut seuraavan viikon aiheeseen... kun kristityt kuolevat ilman että jokin synti on ratkaistu. Siihen saakka! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed