Jesus and some quantum physics things #1,
Jeesus ja joitakin kvanttifyysiikan juttuja, osa 1
Hei kaikki,
Minulla oli hyvä ystävä, joka laati kolmen kysymyksen luettelon Herralle pyytäen minua kysymään nuo asiat seuraavalla kerralla, kun Hän ilmestyisi minulle. Yritin selittää, ettei se niin mene, että Hän määrää agendan eikä kukaan ihminen voi pakottaa Häntä ilmestymään emmekä me oma-aloitteisesti voi vain tavata Häntä. (Ystäväni on nyt taivaassa ja olen varma, että Hän on kysynyt Herralta suoraan, lol)
Ja kun olet Hengessä, ne kysymykset, jotka luulet esittäväsi Hänelle, eivät edes tule mieleesi, vaan sen sijaan mieleen tulee asioita hengestäsi, ja joskus et tajua ennen kuin myöhemmin, että nuo asiat pyörivät sisälläsi.
Niinpä tässä kolmiosaisessa sarjassa aion kertoa joitakin kysymiäni asioita, joiden suhteen en välttämättä kykene osoittamaan tiettyä Raamatun kohtaa ja sanomaan 'tässä se on', vaan sen sijaan Raamatussa havaitsemiani periaatteita. Se, mitä Isä tai Herra ovat minulle kertoneet, istuu niihin periaatteisiin, siinä on järkeä, ja tulee, uskon niin, saamaan hengessäsi vastakaikua totuutena. Ja kuten Paavali sanoi Room. 12:3:ssa, puhun sen armon mukaan, joka minulle en annettu – en voi puhua kenenkään toisen armosta käsin.
Sallikaa minun ensin kertoa, mitä tapahtui, kun kysyin Isältä: "Olemmeko ihan yksin maailmankaikkeudessa, vai onko toisilla planeetoilla elämää?" Tämän ensimmäisen osan jotkut teistä saattavat muistaa, sillä olen kertonut osia siitä, mutta se johtaa asioihin, joita en ole näissä viikoittaisissa ajatuksissa koskaan kertonut, joten lukekaa eteenpäin.
Ensiksi, mitä ymmärsin siihen kohtaan tultaessa tieteellisesti ja raamatullisesti
Tiedemiehet ovat päätelleet olevan yli 250 nimenomaista vaatimusta sille, että jollakin planeetalla voi olla elämää (tuo lukumäärä näyttää kasvavan hieman vuosittain tiedemiesten löytäessä enemmän ainutlaatuisia asioita, joita elämää varten tarvitaan). Esimerkiksi jos maapallo olisi 3 % lähempänä tai kauempana auringosta, me joko palaisimme poroksi tai jäätyisimme. Jos meillä olisi kaksoistähtijärjestelmä yhden yksittäisen tähden sijaan, elämää ei voisi olla – ja 75 % tähdistä on kaksoistähtiä, joten pelkästään se eliminoi 75 % kaikista tähdistä.
Jos emme kiertäisi 24 tunnin vauhdilla, toinen puoli planeetasta paistuisi ja toinen jäätyisi. Jos meillä ei olisi kuuta vangitsemassa elämän tuhoavan tason (maahan iskiessään) asteroideja ja komeettoja, elämää ei voisi olla olemassa. Jos meillä ei olisi kauempana aurinkokunnassamme kahta suurta planeettaa, jotka toimivat vetovoimamagneetteina meitä kohti suuntaamassa oleville satunnaisille komeetoille ja asteroideille keräten niistä 'isokokoiset', meillä ei voisi olla elämää… ja niin edelleen, yli 250 nimenomaista vaatimusta.
Jos mennään numerotasolle, todennäköisyys sille, että koko maailmankaikkeudessa on yksi planeetta, jolla on kaikki nuo osatekijät paikoillaan, on yksi, jota seuraa 42 nollaa: yksi mahdollisuus 1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000:sta. Se on pikkuruisen pienen pieni todennäköisyys…
Mutta maailmankaikkeuden kaikki tähdet tekevät yhteensä vain yhden, jota seuraa 27 nollaa, mikä on paljon pienempi luku kuin yksi, jota seuraa 42 nollaa. Se tarkoittaa sitä, että koko maailmankaikkeudessa on paljon vähemmän tähtiä, kuin mitä tarvitaan siihen, että voidaan järjestää vain yksi planeetta, joka voi ylläpitää elämää. Maailmankaikkeus on liian pieni tehdäkseen edes yhden elämää ylläpitävän planeetan.
Toinen tapa sanoa asia: matemaattisesti meidän ei pitäisi olla olemassa. Maa-planeetta on ihme, luonnon poikkeama, joka osoittaa, että meidät on luotu – koska Hänelle ei vain ole riittävästi massaa maailmankaikkeudessa, jotta planeettaa maa oikeastaan voisi olla. Me olemme tarkoituksellinen ihme ja matematiikka osoittaa sen.
Tuo pyöri mielessäni
Samanaikaisesti painiskelin niiden ihmisten väitteiden kanssa, jotka uskovat maapallon tulleen luoduksi kirjaimellisena kuuden päivän ajanjaksona, vastaan ne kristityt, jotka uskovat maapallon olevan paljon vanhempi.
Tohtori Russel Humphreysin kirja 'Tähtien valo ja aika' (engl. Starlight and time, ei suomennettu) että on olemassa kaksi identtistä atomikelloa, toinen lähellä merenpinnan tasoa Greenwichissä, Englannissa ja sen kaksonen Boulderissa, Coloradossa, noin yhden mailin (1.6 km) merenpinnan tason yläpuolella.
Hän selittää, että Einstein esitti teorian ja se on sittemmin osoitettu oikeaksi, että aika kiihtyy mitä kauemmaksi mennään painovoimasta. Toisin sanoen aika kuluu nopeammin, mitä kauemmaksi se pääsee vetovoimasta. Tämä on todistettu, koska Coloradossa oleva kello käy 5 mikrosekuntia nopeammin vuodessa kuin merenpinnan tasolla oleva, koska se on yhden mailin kauempana maan painovoiman lähteestä kuin merenpinnan tasolla oleva kello.
Hän selittää, kuinka Raamattu kirjoitettiin maan näkökulmasta, joten 6.000 vuotta tai siinä main voi olla 14 mrd. vuotta avaruudessa – ollen kaukana, kaukana maapallon painovoiman lähteestä – ajan ollessa painovoimalle ja näkökulmalle alisteinen. Ylittikö kana tien vai liikkuiko tie sen jalkojen alla? Kumpikin näkökulma on oikein.
Olin saanut tarpeekseni
Kaikki tämä pyöri mielessäni ja halusin todella tietää, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Vähänpä tiesin, että Isä tulisi vastaamaan jokaiseen kysymykseen yhdellä ainoalla virkkeellä – ja hämmästyin suuresti.
Lisäyksenä kaikkeen tähän: Kun kävin taivaassa, näin paljon ihmisiä, lapsia ja aikuisia – kaikenikäisiä ihmisiä – istumassa kukin isossa tuolissa katsellen kaikkea toimintaa, puhuen ihmisille ja sellaista ihan tavallista – mutta he olivat istumassa. Jokaisen heistä takana ja yläpuolella oli jotakin, joka näytti olevan seinällä oleva kuva galaksista, mutta kuvien takana ei ollut mitään ja ne olivat itse asiassa galakseja, jotka jotenkin nähtiin suurennettuina, kauniina käsittäen maan värispektrin kuten Hubble-avaruusteleskoopista sekä muita värejä, joita ihmissilmä ei normaalisti näe – ihmeellisen upeita, selvästi esillä kunkin ihmisen takana tarkoituksellisesti. (Lähes kaikki olivat spiraaligalakseja).
Kuvittele kuva spiraaligalaksista noin neljästä viiteen jalan kokoisena (1,2 – 1,5 m) jokaisen yläpuolella. Kulkiessamme ohi kysyin, mistä siinä oli kyse, ja yliolkainen vastaus oli: "Voi, niistä jokainen on juuri se galaksi, jota tämä henkilö tulee johtamaan tulevina maailmanaikoina." Muistin tiedemiesten arvoineen, että keskivertogalaksissa on noin 100 mrd. tähteä.
Yksi suosikkihetkistäni Herran kanssa oli, kun Hän kertoi minulle Isän ja Hänen (osittain) pelastaneen meidät Ef. 2:7:ä varten: "Niin että tulevina maailmanaikoina Hän (Isä) voisi osoittaa Hänen hyvyytensä rikkauden, joka (Hänellä) on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä). Tulevina maailmanaikoina… vau… emme osaa edes kuvitella.
Kaikki tämä ja enemmän pyöri ympäri mielessäni pohtiessani: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Niinpä päätin vakaasti istua ulkona joka ikinen ilta nojatuolissamme tähtien alla kunnes saisin vastauksen – minun puoleltani asialla ei ollut päättymispäivää. Aloitin tavallisesti noin kello 9 illalla (21.00) ja vain katselin ja ajattelin ja rukoilin ja palvoin ja puhuin Isälle tunnin tai pari joka kesäilta – ja tein Hänelle tiettäväksi, että tulisin takaisin siihen asti, kunnes Hän vastaisi kysymykseeni: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Olin etukäteen ajatellut: 'Mitä jos tulee syksy tai talvi, eikä Hän vieläkään ole vastannut?' ja suunnittelin pukevani lämmintä ylle ja jatkavani – ilman luovuttamisen ajatustakaan.
Juuri kahden viikon merkkipaalun kohdalla Hän eräänä iltana puhui: "Se mitä näet katsellessasi tähtiä, on luomakunta ennen päivää yksi. Loin maailmankaikkeuden, sitten käänsin luovan huomioni maapalloon tehdäkseni sen valmiiksi. Tulee aika, jolloin jälleen käännän luovan huomioni loppuun maailmankaikkeudesta tehdäkseni sen valmiiksi. Joten se mitä katselet katsoessasi noita tähtiä, poika, on maailmankaikkeus ennen päivää yksi."
Se teki minuun valtavan vaikutuksen – minun täytyi kaivaa 1. Moos. 1:1 mieleeni: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Ja maa oli vailla muotoa ja tyhjä…" (suomennos tässä) En ollut koskaan ajatellut sitä kronologisessa järjestyksessä aivan tuolla tavoin, että ensin Hän loi maailmankaikkeuden (taivaat) ja sitten maa tuli siitä – millä tavoin tiedemiehet sanovat maan syntyneen – eikä tuolle luomiselle ole asetettu mitään aikarajaa. Jakeessa yksi ei ole mitään, mikä kertoisi meille, kuinka kauan 'taivaiden' ja maan luominen kesti. Olin yhtäkkiä täynnä iloa ja innostusta ja hämmästystä, että kun katsoin tähtiä, näin maailmankaikkeuden heti luomisen jälkeen, ENNEN päivää yksi.
Luomisen päivä yksi alkoi vasta sen jälkeen, kun "alussa Jumala loi taivaat ja maan." Maailmankaikkeus ja maa saattavat olla miljardeja vuosia vanhoja samalla kun elämän luominen planeetalle on voinut kestää päiviä…
Kun näette tähdet illalla – se on maailmankaikkeus ENNEN päivää yksi – ja tulee aika, jolloin Hän kääntää luovan huomionsa maailmankaikkeuteen tehdäkseen sen valmiiksi – sen Hän kertoi minulle – mikä kertoo minulle, että Hänellä on ihmeellisiä suunnitelmia lapsiaan varten, ja kaikki päivämme täällä ovat valmistautumista tulevia maailmanaikoja varten…
Ensi viikolla, silloin kun kysyin Herralta erään ilmestyksen aikana: "Miten kävelit veden päällä?"
Siihen saakka,
Siunauksin,
John Fenn
Jeesus ja joitakin kvanttifyysiikan juttuja, osa 1
Hei kaikki,
Minulla oli hyvä ystävä, joka laati kolmen kysymyksen luettelon Herralle pyytäen minua kysymään nuo asiat seuraavalla kerralla, kun Hän ilmestyisi minulle. Yritin selittää, ettei se niin mene, että Hän määrää agendan eikä kukaan ihminen voi pakottaa Häntä ilmestymään emmekä me oma-aloitteisesti voi vain tavata Häntä. (Ystäväni on nyt taivaassa ja olen varma, että Hän on kysynyt Herralta suoraan, lol)
Ja kun olet Hengessä, ne kysymykset, jotka luulet esittäväsi Hänelle, eivät edes tule mieleesi, vaan sen sijaan mieleen tulee asioita hengestäsi, ja joskus et tajua ennen kuin myöhemmin, että nuo asiat pyörivät sisälläsi.
Niinpä tässä kolmiosaisessa sarjassa aion kertoa joitakin kysymiäni asioita, joiden suhteen en välttämättä kykene osoittamaan tiettyä Raamatun kohtaa ja sanomaan 'tässä se on', vaan sen sijaan Raamatussa havaitsemiani periaatteita. Se, mitä Isä tai Herra ovat minulle kertoneet, istuu niihin periaatteisiin, siinä on järkeä, ja tulee, uskon niin, saamaan hengessäsi vastakaikua totuutena. Ja kuten Paavali sanoi Room. 12:3:ssa, puhun sen armon mukaan, joka minulle en annettu – en voi puhua kenenkään toisen armosta käsin.
Sallikaa minun ensin kertoa, mitä tapahtui, kun kysyin Isältä: "Olemmeko ihan yksin maailmankaikkeudessa, vai onko toisilla planeetoilla elämää?" Tämän ensimmäisen osan jotkut teistä saattavat muistaa, sillä olen kertonut osia siitä, mutta se johtaa asioihin, joita en ole näissä viikoittaisissa ajatuksissa koskaan kertonut, joten lukekaa eteenpäin.
Ensiksi, mitä ymmärsin siihen kohtaan tultaessa tieteellisesti ja raamatullisesti
Tiedemiehet ovat päätelleet olevan yli 250 nimenomaista vaatimusta sille, että jollakin planeetalla voi olla elämää (tuo lukumäärä näyttää kasvavan hieman vuosittain tiedemiesten löytäessä enemmän ainutlaatuisia asioita, joita elämää varten tarvitaan). Esimerkiksi jos maapallo olisi 3 % lähempänä tai kauempana auringosta, me joko palaisimme poroksi tai jäätyisimme. Jos meillä olisi kaksoistähtijärjestelmä yhden yksittäisen tähden sijaan, elämää ei voisi olla – ja 75 % tähdistä on kaksoistähtiä, joten pelkästään se eliminoi 75 % kaikista tähdistä.
Jos emme kiertäisi 24 tunnin vauhdilla, toinen puoli planeetasta paistuisi ja toinen jäätyisi. Jos meillä ei olisi kuuta vangitsemassa elämän tuhoavan tason (maahan iskiessään) asteroideja ja komeettoja, elämää ei voisi olla olemassa. Jos meillä ei olisi kauempana aurinkokunnassamme kahta suurta planeettaa, jotka toimivat vetovoimamagneetteina meitä kohti suuntaamassa oleville satunnaisille komeetoille ja asteroideille keräten niistä 'isokokoiset', meillä ei voisi olla elämää… ja niin edelleen, yli 250 nimenomaista vaatimusta.
Jos mennään numerotasolle, todennäköisyys sille, että koko maailmankaikkeudessa on yksi planeetta, jolla on kaikki nuo osatekijät paikoillaan, on yksi, jota seuraa 42 nollaa: yksi mahdollisuus 1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000:sta. Se on pikkuruisen pienen pieni todennäköisyys…
Mutta maailmankaikkeuden kaikki tähdet tekevät yhteensä vain yhden, jota seuraa 27 nollaa, mikä on paljon pienempi luku kuin yksi, jota seuraa 42 nollaa. Se tarkoittaa sitä, että koko maailmankaikkeudessa on paljon vähemmän tähtiä, kuin mitä tarvitaan siihen, että voidaan järjestää vain yksi planeetta, joka voi ylläpitää elämää. Maailmankaikkeus on liian pieni tehdäkseen edes yhden elämää ylläpitävän planeetan.
Toinen tapa sanoa asia: matemaattisesti meidän ei pitäisi olla olemassa. Maa-planeetta on ihme, luonnon poikkeama, joka osoittaa, että meidät on luotu – koska Hänelle ei vain ole riittävästi massaa maailmankaikkeudessa, jotta planeettaa maa oikeastaan voisi olla. Me olemme tarkoituksellinen ihme ja matematiikka osoittaa sen.
Tuo pyöri mielessäni
Samanaikaisesti painiskelin niiden ihmisten väitteiden kanssa, jotka uskovat maapallon tulleen luoduksi kirjaimellisena kuuden päivän ajanjaksona, vastaan ne kristityt, jotka uskovat maapallon olevan paljon vanhempi.
Tohtori Russel Humphreysin kirja 'Tähtien valo ja aika' (engl. Starlight and time, ei suomennettu) että on olemassa kaksi identtistä atomikelloa, toinen lähellä merenpinnan tasoa Greenwichissä, Englannissa ja sen kaksonen Boulderissa, Coloradossa, noin yhden mailin (1.6 km) merenpinnan tason yläpuolella.
Hän selittää, että Einstein esitti teorian ja se on sittemmin osoitettu oikeaksi, että aika kiihtyy mitä kauemmaksi mennään painovoimasta. Toisin sanoen aika kuluu nopeammin, mitä kauemmaksi se pääsee vetovoimasta. Tämä on todistettu, koska Coloradossa oleva kello käy 5 mikrosekuntia nopeammin vuodessa kuin merenpinnan tasolla oleva, koska se on yhden mailin kauempana maan painovoiman lähteestä kuin merenpinnan tasolla oleva kello.
Hän selittää, kuinka Raamattu kirjoitettiin maan näkökulmasta, joten 6.000 vuotta tai siinä main voi olla 14 mrd. vuotta avaruudessa – ollen kaukana, kaukana maapallon painovoiman lähteestä – ajan ollessa painovoimalle ja näkökulmalle alisteinen. Ylittikö kana tien vai liikkuiko tie sen jalkojen alla? Kumpikin näkökulma on oikein.
Olin saanut tarpeekseni
Kaikki tämä pyöri mielessäni ja halusin todella tietää, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Vähänpä tiesin, että Isä tulisi vastaamaan jokaiseen kysymykseen yhdellä ainoalla virkkeellä – ja hämmästyin suuresti.
Lisäyksenä kaikkeen tähän: Kun kävin taivaassa, näin paljon ihmisiä, lapsia ja aikuisia – kaikenikäisiä ihmisiä – istumassa kukin isossa tuolissa katsellen kaikkea toimintaa, puhuen ihmisille ja sellaista ihan tavallista – mutta he olivat istumassa. Jokaisen heistä takana ja yläpuolella oli jotakin, joka näytti olevan seinällä oleva kuva galaksista, mutta kuvien takana ei ollut mitään ja ne olivat itse asiassa galakseja, jotka jotenkin nähtiin suurennettuina, kauniina käsittäen maan värispektrin kuten Hubble-avaruusteleskoopista sekä muita värejä, joita ihmissilmä ei normaalisti näe – ihmeellisen upeita, selvästi esillä kunkin ihmisen takana tarkoituksellisesti. (Lähes kaikki olivat spiraaligalakseja).
Kuvittele kuva spiraaligalaksista noin neljästä viiteen jalan kokoisena (1,2 – 1,5 m) jokaisen yläpuolella. Kulkiessamme ohi kysyin, mistä siinä oli kyse, ja yliolkainen vastaus oli: "Voi, niistä jokainen on juuri se galaksi, jota tämä henkilö tulee johtamaan tulevina maailmanaikoina." Muistin tiedemiesten arvoineen, että keskivertogalaksissa on noin 100 mrd. tähteä.
Yksi suosikkihetkistäni Herran kanssa oli, kun Hän kertoi minulle Isän ja Hänen (osittain) pelastaneen meidät Ef. 2:7:ä varten: "Niin että tulevina maailmanaikoina Hän (Isä) voisi osoittaa Hänen hyvyytensä rikkauden, joka (Hänellä) on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä). Tulevina maailmanaikoina… vau… emme osaa edes kuvitella.
Kaikki tämä ja enemmän pyöri ympäri mielessäni pohtiessani: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Niinpä päätin vakaasti istua ulkona joka ikinen ilta nojatuolissamme tähtien alla kunnes saisin vastauksen – minun puoleltani asialla ei ollut päättymispäivää. Aloitin tavallisesti noin kello 9 illalla (21.00) ja vain katselin ja ajattelin ja rukoilin ja palvoin ja puhuin Isälle tunnin tai pari joka kesäilta – ja tein Hänelle tiettäväksi, että tulisin takaisin siihen asti, kunnes Hän vastaisi kysymykseeni: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Olin etukäteen ajatellut: 'Mitä jos tulee syksy tai talvi, eikä Hän vieläkään ole vastannut?' ja suunnittelin pukevani lämmintä ylle ja jatkavani – ilman luovuttamisen ajatustakaan.
Juuri kahden viikon merkkipaalun kohdalla Hän eräänä iltana puhui: "Se mitä näet katsellessasi tähtiä, on luomakunta ennen päivää yksi. Loin maailmankaikkeuden, sitten käänsin luovan huomioni maapalloon tehdäkseni sen valmiiksi. Tulee aika, jolloin jälleen käännän luovan huomioni loppuun maailmankaikkeudesta tehdäkseni sen valmiiksi. Joten se mitä katselet katsoessasi noita tähtiä, poika, on maailmankaikkeus ennen päivää yksi."
Se teki minuun valtavan vaikutuksen – minun täytyi kaivaa 1. Moos. 1:1 mieleeni: "Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Ja maa oli vailla muotoa ja tyhjä…" (suomennos tässä) En ollut koskaan ajatellut sitä kronologisessa järjestyksessä aivan tuolla tavoin, että ensin Hän loi maailmankaikkeuden (taivaat) ja sitten maa tuli siitä – millä tavoin tiedemiehet sanovat maan syntyneen – eikä tuolle luomiselle ole asetettu mitään aikarajaa. Jakeessa yksi ei ole mitään, mikä kertoisi meille, kuinka kauan 'taivaiden' ja maan luominen kesti. Olin yhtäkkiä täynnä iloa ja innostusta ja hämmästystä, että kun katsoin tähtiä, näin maailmankaikkeuden heti luomisen jälkeen, ENNEN päivää yksi.
Luomisen päivä yksi alkoi vasta sen jälkeen, kun "alussa Jumala loi taivaat ja maan." Maailmankaikkeus ja maa saattavat olla miljardeja vuosia vanhoja samalla kun elämän luominen planeetalle on voinut kestää päiviä…
Kun näette tähdet illalla – se on maailmankaikkeus ENNEN päivää yksi – ja tulee aika, jolloin Hän kääntää luovan huomionsa maailmankaikkeuteen tehdäkseen sen valmiiksi – sen Hän kertoi minulle – mikä kertoo minulle, että Hänellä on ihmeellisiä suunnitelmia lapsiaan varten, ja kaikki päivämme täällä ovat valmistautumista tulevia maailmanaikoja varten…
Ensi viikolla, silloin kun kysyin Herralta erään ilmestyksen aikana: "Miten kävelit veden päällä?"
Siihen saakka,
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed