Next to last thoughts on mental ill (5/6): Christians with demon
Melkein viimeisiä ajatuksia mielen sairaudesta (5/6), Kristityt joissa on riivaaja
Hei kaikki,
Väärä ajattelu ja väärät tunteet eivät aina kehity tunne-elämän sairaudeksi, mutta ympäri maailman näemme tunne-elämän sairauksien kasvua. Se alkaa väärästä ajatuksesta, sitten keskittyminen tuohon väärään ajatukseen johtaa ihmisen elämässä epätasapainoon. Tuo epätasapaino on läheisessä yhteydessä tunne-elämän sairauteen.
Kristityt, joissa on riivaaja?
Joh. 8:44:ssa Jeesus sanoi, että kun paholainen sanoo valheen, hän on aivan yksin. Hän on hengen maailmassa halliten pimeyden valtakuntaansa, joten hän on meidän fyysisen maailmamme ulkopuolella, mutta etsien sisäänpääsyä. Hän etsii ihmisiä, jotka olisivat yhtä mieltä hänen kanssaan, mikä sallii hänen päästä laillisesti heidän elämäänsä.
Jos joku on samaa mieltä hänen kanssaan, hänen auktoriteettinsa laajenee tuohon ihmiseen ja laajentaa hänen valtakuntaansa ja vaikutusvaltaansa. Hän on suljettu 'pimeyden kahleisiin' – mutta jos ihmiset sallivat hänen valtakuntansa elämäänsä, hänen valtakuntansa vaikutusvalta laajenee.
Samalla kun kristityn hengessä ei voi olla mitään muuta kuin Pyhä Henki, hänen mielensä ja kehonsa voivat osoittaa huomiota ja jopa tarjota kodin pahalle hengelle. Paholainen haluaa vaikutusvaltaa luonnollisessa maailmassa.
Hengen maailma koskettaa luonnollista maailmaa ajatuksen kohdassa.
Olen nähnyt riivaajien istuvan ihmisten olkapäillä, sitten hyppäävän heidän mieleensä. Toiset raportoivat nähneensä saman asian ollessaan Hengessä ja kun heidän on sallittu tarkkailla sitä, kuinka pakkomielteinen ajatus syntyy.
Kokemukseni mukaan juuri nuo ihmisen ajattelua dominoivat pakkomielteiset ajatukset ovat merkkinä tunne-elämän tai mielen ongelmasta. Se, missä pakkomielteinen ajatus ja riivaaja kohtaavat, riippuu kustakin tilanteesta ja ihmisestä.
Olen havainnut, että ajattelussaan ja tunteissaan epätasapainossa oleva ihminen tuntee olonsa uhatuksi, jos hän on vuorovaikutuksesta jonkun sellaisen kanssa, joka haastaa sen, mitä hän uskoo. Kyky argumentoida jonkin kannan puolesta ja yhä pitää samat hyvät tunteet koskien tuota toista ihmistä, on merkki kypsyydestä ja tunne-elämän terveydestä. Jos erilainen oppi tai mielipide mistä tahansa pilaa sen, mitä ajattelee jostakusta toisesta, se on merkki kypsymättömyydestä ja mahdollisesta epätasapainosta.
Ja tuo yksi tekijä juuri tuossa tarkoittaa, että sellainen ihminen on usein sinkku, kykenemätön ylläpitämään useita pitkäaikaisia ihmissuhteita, koska kun hänet haastetaan, hän ei voi erottaa ideaa tunteesta ja hänen mielipiteensä tuosta ihmisestä on pilalla. Se on epätasapainoa. Äärimmäisyyteen vietynä se voi tulla tunne-elämän sairaudeksi.
Yksi esimerkki viime aikojen Yhdysvaltain historiasta käsittää profetiat nk. profeetoilta, joiden mukaan presidentti Bidenin virkaanastujaisten aikana presidentti Trump tulisi armeijan kanssa pidättämään Bidenin. Vaikutti siltä kuin miljoonat kristityt olisivat menneet mukaan tuohon valheeseen seuraten nk. profeettoja, jotka lyöttäytyivät yhteen ja joiden 'sanat' vahvistettiin vain heidän omassa joukossaan.
Haastoin tuon ajatuksen väärästä hengestä EIKÄ Jumalan Hengestä olevana joillekuille sosiaalisen median 'kavereille' sanoen, että tuo ei ollut Jumalasta ja että heidän pitäisi juosta pois tuollaisten nk. profeettojen luota. Kaveruuteni irtisanottiin tai yhteydenpito katkaistiin muuten. Heidän vastauksensa oli viha, joten 'kaveruuden irtisanominen' oli reaktiona. He eivät kyenneet oikeuttamaan sitä, selittämään sitä mekanismia, miltä tuo valtaaminen ja pidättäminen tarkalleen ottaen näyttäisi. Yksi 'profeetta' jopa sanoi, että Isä henkilökohtaisesti ilmestyi hänelle kertomaan, että tuo tulisi tapahtumaan – ja valheellisia sanoja jotenkin siihen tapaan.
Katso tunne-elämän epätasapainoa ja ehkäpä sairautta: terveen järjen, logiikan, sen kuinka asiat toimivat ymmärtämisen menettäminen. Epäterve keskittyminen yhteen asiaan, yhteen aiheeseen, joka kiehtoo. Ystävien ulos sulkeminen. Kykenemättömyys käsitellä haasteita, jotka kohdistuvat omiin uskomuksiin. Vaatimus kuulla vain niitä, jotka tukevat sitä, mitä itse sanoo. Varmuus siitä, että itsellä on korkeampi tieto kuin muilla 'ulkopuolella' olevilla. Että hän tuntee olevansa paremmin informoitu siitä, mitä Henki sanoo ja toisten pitää vain luottaa häneen – kaikki viittaavat epätasapainoon ja ehkäpä suoranaiseen sairauteen.
Mutta katso noita samoja oireita maailmassa.
Tuo sama tunne, sama vetäytyminen jokaisen sellaisen luota, joka ei usko samalla tavalla, kuin itse uskoo. Viha, terveiden ihmissuhteiden jättäminen liittyäkseen vain niihin, jotka uskovat kuten itse uskoo, tunne siitä, että hän on uhattu, jos joku pyytää häntä puolustamaan näkökantaansa – näemme sen jokaisessa yhteiskunnan kerroksessa – kristityssä ja ei-kristityssä yhtä lailla. Kuinka nuo pakkomielteiset ajatukset alkavat?
Ennen kuin paholainen toi synnin Aadamille ja Eevalle, hän esitti valheen
Pohdi tuota lausumaa. Valhe tulee ennen syntiä. Paholainen kyseli heiltä Jumalasta, kertoi heille Jumalan valehdelleen heille, kertoi että Hän kertoi heille väärin ja että hän (paholainen) oli oikeassa. Jopa puolitotuus on kokonainen valhe. Eeva uskoi valheen, mikä sai hänet tekemään syntiä.
Murrosikäinen poika löytää aikuisviihdesivustot ja näkee valheita siitä, millaista s*ksi on. Tuo on se valhe, joka johdattaa hänet s*ksuaaliseen syntiin aikuisena ja murheeseen elämässään olevien naisten kanssa. Tyttö uskoo olevansa ruma, joten hän alkaa vihata itseään. Tai ehkä etsii 'sitä yhtä' miestä, joka täyttää hänen tyhjyytensä. Lasta hyväksikäytetään, joten hän varttuu sen valheen kera, että ansaitsee sen tai että hän on erilainen, mikä johtaa hänet syntiin… ja se jatkuu ja jatkuu. Ennen kuin synti tuli maailmaan, valhe tuli ensin.
Tai kevyemmin: 'Vain yksi kakkupala lisää ei haittaa', lol, me tiedämme sen olevan valhe – joten teemme syntiä kehoamme vastaan ottamalla lisää. "Lopetan (tapasynnin) ensi viikolla..." Mitä muita valheita kerromme itsellemme, ennen kuin teemme syntiä?
Pohdi sitä, että lapsi tai aikuinen joka uskoi valheita, tulee nyt Herran luo ja hengessään vihdoin tuntee olevansa puhdas ja uusi jälleen. Mutta hänen mielensä on yhä täynnä kaikkia noita valheita – hänen täytyy lakata uskomasta noita valheita – yksi kerrallaan, tilanne kerrallaan. Hänen täytyy hylätä nuo valheet ja nähdä ne sellaisina, ja alkaa ajatella Jumalan ajatuksia tuosta tilanteesta.
Ihmiset nuhtelevat usein paholaista tajuamatta, että kyse on Jumalasta, joka palauttaa heidän mieleensä jonkin tapahtuman. Hän tekee sen, jotta he voivat sanoa "annan hänelle anteeksi" tai "annan itselleni anteeksi" tai "olen oppinut siitä läksyni". Usein kyse ei ole paholaisesta, vaan Isästä, joka yrittää auttaa meitä sovittamaan menneisyytemme, tuoden muiston, ajatuksia ja tunteita, jotka liittyvät tuohon tapahtumaan, tuodakseen parantumisen ja alamaisuuden Kristuksessa.
Tiedät Hänen tehneen parantavan työnsä, kun muisto säilyy, mutta kipu on poissa.
Ja päätän kertomalla lisää valheisiin uskomisen lopettamisesta ja muusta ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Melkein viimeisiä ajatuksia mielen sairaudesta (5/6), Kristityt joissa on riivaaja
Hei kaikki,
Väärä ajattelu ja väärät tunteet eivät aina kehity tunne-elämän sairaudeksi, mutta ympäri maailman näemme tunne-elämän sairauksien kasvua. Se alkaa väärästä ajatuksesta, sitten keskittyminen tuohon väärään ajatukseen johtaa ihmisen elämässä epätasapainoon. Tuo epätasapaino on läheisessä yhteydessä tunne-elämän sairauteen.
Kristityt, joissa on riivaaja?
Joh. 8:44:ssa Jeesus sanoi, että kun paholainen sanoo valheen, hän on aivan yksin. Hän on hengen maailmassa halliten pimeyden valtakuntaansa, joten hän on meidän fyysisen maailmamme ulkopuolella, mutta etsien sisäänpääsyä. Hän etsii ihmisiä, jotka olisivat yhtä mieltä hänen kanssaan, mikä sallii hänen päästä laillisesti heidän elämäänsä.
Jos joku on samaa mieltä hänen kanssaan, hänen auktoriteettinsa laajenee tuohon ihmiseen ja laajentaa hänen valtakuntaansa ja vaikutusvaltaansa. Hän on suljettu 'pimeyden kahleisiin' – mutta jos ihmiset sallivat hänen valtakuntansa elämäänsä, hänen valtakuntansa vaikutusvalta laajenee.
Samalla kun kristityn hengessä ei voi olla mitään muuta kuin Pyhä Henki, hänen mielensä ja kehonsa voivat osoittaa huomiota ja jopa tarjota kodin pahalle hengelle. Paholainen haluaa vaikutusvaltaa luonnollisessa maailmassa.
Hengen maailma koskettaa luonnollista maailmaa ajatuksen kohdassa.
Olen nähnyt riivaajien istuvan ihmisten olkapäillä, sitten hyppäävän heidän mieleensä. Toiset raportoivat nähneensä saman asian ollessaan Hengessä ja kun heidän on sallittu tarkkailla sitä, kuinka pakkomielteinen ajatus syntyy.
Kokemukseni mukaan juuri nuo ihmisen ajattelua dominoivat pakkomielteiset ajatukset ovat merkkinä tunne-elämän tai mielen ongelmasta. Se, missä pakkomielteinen ajatus ja riivaaja kohtaavat, riippuu kustakin tilanteesta ja ihmisestä.
Olen havainnut, että ajattelussaan ja tunteissaan epätasapainossa oleva ihminen tuntee olonsa uhatuksi, jos hän on vuorovaikutuksesta jonkun sellaisen kanssa, joka haastaa sen, mitä hän uskoo. Kyky argumentoida jonkin kannan puolesta ja yhä pitää samat hyvät tunteet koskien tuota toista ihmistä, on merkki kypsyydestä ja tunne-elämän terveydestä. Jos erilainen oppi tai mielipide mistä tahansa pilaa sen, mitä ajattelee jostakusta toisesta, se on merkki kypsymättömyydestä ja mahdollisesta epätasapainosta.
Ja tuo yksi tekijä juuri tuossa tarkoittaa, että sellainen ihminen on usein sinkku, kykenemätön ylläpitämään useita pitkäaikaisia ihmissuhteita, koska kun hänet haastetaan, hän ei voi erottaa ideaa tunteesta ja hänen mielipiteensä tuosta ihmisestä on pilalla. Se on epätasapainoa. Äärimmäisyyteen vietynä se voi tulla tunne-elämän sairaudeksi.
Yksi esimerkki viime aikojen Yhdysvaltain historiasta käsittää profetiat nk. profeetoilta, joiden mukaan presidentti Bidenin virkaanastujaisten aikana presidentti Trump tulisi armeijan kanssa pidättämään Bidenin. Vaikutti siltä kuin miljoonat kristityt olisivat menneet mukaan tuohon valheeseen seuraten nk. profeettoja, jotka lyöttäytyivät yhteen ja joiden 'sanat' vahvistettiin vain heidän omassa joukossaan.
Haastoin tuon ajatuksen väärästä hengestä EIKÄ Jumalan Hengestä olevana joillekuille sosiaalisen median 'kavereille' sanoen, että tuo ei ollut Jumalasta ja että heidän pitäisi juosta pois tuollaisten nk. profeettojen luota. Kaveruuteni irtisanottiin tai yhteydenpito katkaistiin muuten. Heidän vastauksensa oli viha, joten 'kaveruuden irtisanominen' oli reaktiona. He eivät kyenneet oikeuttamaan sitä, selittämään sitä mekanismia, miltä tuo valtaaminen ja pidättäminen tarkalleen ottaen näyttäisi. Yksi 'profeetta' jopa sanoi, että Isä henkilökohtaisesti ilmestyi hänelle kertomaan, että tuo tulisi tapahtumaan – ja valheellisia sanoja jotenkin siihen tapaan.
Katso tunne-elämän epätasapainoa ja ehkäpä sairautta: terveen järjen, logiikan, sen kuinka asiat toimivat ymmärtämisen menettäminen. Epäterve keskittyminen yhteen asiaan, yhteen aiheeseen, joka kiehtoo. Ystävien ulos sulkeminen. Kykenemättömyys käsitellä haasteita, jotka kohdistuvat omiin uskomuksiin. Vaatimus kuulla vain niitä, jotka tukevat sitä, mitä itse sanoo. Varmuus siitä, että itsellä on korkeampi tieto kuin muilla 'ulkopuolella' olevilla. Että hän tuntee olevansa paremmin informoitu siitä, mitä Henki sanoo ja toisten pitää vain luottaa häneen – kaikki viittaavat epätasapainoon ja ehkäpä suoranaiseen sairauteen.
Mutta katso noita samoja oireita maailmassa.
Tuo sama tunne, sama vetäytyminen jokaisen sellaisen luota, joka ei usko samalla tavalla, kuin itse uskoo. Viha, terveiden ihmissuhteiden jättäminen liittyäkseen vain niihin, jotka uskovat kuten itse uskoo, tunne siitä, että hän on uhattu, jos joku pyytää häntä puolustamaan näkökantaansa – näemme sen jokaisessa yhteiskunnan kerroksessa – kristityssä ja ei-kristityssä yhtä lailla. Kuinka nuo pakkomielteiset ajatukset alkavat?
Ennen kuin paholainen toi synnin Aadamille ja Eevalle, hän esitti valheen
Pohdi tuota lausumaa. Valhe tulee ennen syntiä. Paholainen kyseli heiltä Jumalasta, kertoi heille Jumalan valehdelleen heille, kertoi että Hän kertoi heille väärin ja että hän (paholainen) oli oikeassa. Jopa puolitotuus on kokonainen valhe. Eeva uskoi valheen, mikä sai hänet tekemään syntiä.
Murrosikäinen poika löytää aikuisviihdesivustot ja näkee valheita siitä, millaista s*ksi on. Tuo on se valhe, joka johdattaa hänet s*ksuaaliseen syntiin aikuisena ja murheeseen elämässään olevien naisten kanssa. Tyttö uskoo olevansa ruma, joten hän alkaa vihata itseään. Tai ehkä etsii 'sitä yhtä' miestä, joka täyttää hänen tyhjyytensä. Lasta hyväksikäytetään, joten hän varttuu sen valheen kera, että ansaitsee sen tai että hän on erilainen, mikä johtaa hänet syntiin… ja se jatkuu ja jatkuu. Ennen kuin synti tuli maailmaan, valhe tuli ensin.
Tai kevyemmin: 'Vain yksi kakkupala lisää ei haittaa', lol, me tiedämme sen olevan valhe – joten teemme syntiä kehoamme vastaan ottamalla lisää. "Lopetan (tapasynnin) ensi viikolla..." Mitä muita valheita kerromme itsellemme, ennen kuin teemme syntiä?
Pohdi sitä, että lapsi tai aikuinen joka uskoi valheita, tulee nyt Herran luo ja hengessään vihdoin tuntee olevansa puhdas ja uusi jälleen. Mutta hänen mielensä on yhä täynnä kaikkia noita valheita – hänen täytyy lakata uskomasta noita valheita – yksi kerrallaan, tilanne kerrallaan. Hänen täytyy hylätä nuo valheet ja nähdä ne sellaisina, ja alkaa ajatella Jumalan ajatuksia tuosta tilanteesta.
Ihmiset nuhtelevat usein paholaista tajuamatta, että kyse on Jumalasta, joka palauttaa heidän mieleensä jonkin tapahtuman. Hän tekee sen, jotta he voivat sanoa "annan hänelle anteeksi" tai "annan itselleni anteeksi" tai "olen oppinut siitä läksyni". Usein kyse ei ole paholaisesta, vaan Isästä, joka yrittää auttaa meitä sovittamaan menneisyytemme, tuoden muiston, ajatuksia ja tunteita, jotka liittyvät tuohon tapahtumaan, tuodakseen parantumisen ja alamaisuuden Kristuksessa.
Tiedät Hänen tehneen parantavan työnsä, kun muisto säilyy, mutta kipu on poissa.
Ja päätän kertomalla lisää valheisiin uskomisen lopettamisesta ja muusta ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed