Syvempi ymmärtäminen, osa 2/3, Miksi Pietari käveli, Seisominen
Hei kaikki,
Lisää hauskaa tänään kohdista, jotka asiayhteyteensä asetettuina tarjoavat syvemmän merkityksen.
Miksi Pietari käveli
Jeesuksen kävely veden päällä on kirjattu kolmeen evankeliumiin: Matt. 14: 22-34, Mk. 6: 45-53 ja Joh. 6: 15-21.
Useimmissa käännöksissä avainkeskustelu Jeesuksen ja Pietarin välillä, kuten nähdään jakeissa 26-29, kuvaa opetuslapsia pelkäämässä sitä, että he näkevät aaveen kävelevän veden päällä heidän luokseen. Sitten Jeesuksen sanoo: 'Minä se olen, älkää pelätkö', mihin Pietari vastaa jotakin sellaista kuin 'Jos kyse on tosiaankin sinusta, käske minun kävellä veden päällä luoksesi.'
Mutta niin ei sanottu
Kreikankielinen teksti (ja Amplified Bible -englanninnos) tuovat esiin sen, että keskustelu oli tämä: "Rohkaiskaa mielenne. MINÄ OLEN. Lakatkaa nyt olemasta peloissanne." "Herra, jos sinä olet, sitten käske minun kävellä veden päällä luoksesi."
Tuo muuttaa kaiken. Pelkoa on saattanut alun perin olla siinä, että he näkivät haamun, mutta kun Jeesus sanoi: 'MINÄ OLEN, lakatkaa nyt olemasta peloissanne', se sekä vahvisti, että kyseessä oli Jeesus, että selitti, Kuka Hän oikeastaan oli.
Kun Hän sanoi olevansa MINÄ OLEN, heidän mielensä kääntyivät välittömästi palavaan pensaaseen ja Moosekseen 2. Moos. 3: 14-15:ssa. Kun Mooses kysyi, kuka hänelle puhui, Herra vastasi: "MINÄ OLEN se joka OLEN puhuu sinulle."
Jeesus myös väitti olevansa MINÄ OLEN Joh. 8: 58:ssa: "Totisesti, totisesti minä sanon teille. Ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN." (suomennos tässä) Näemme Hänen esittävän tuon väitteen uudelleen, kun Hänet pidätetään osoittaakseen, että Hän salli Itsensä tulla pidätetyksi Joh. 18: 5-6:ssa:
"Ketä te etsitte?" " Jeesusta, Nasaretilaista." "Ja Jeesus vastasi heille: MINÄ OLEN… ja kun Hän oli sanonut 'MINÄ OLEN; välittömästi he perääntyivät ja kaatuivat maahan." (suomennos tässä)
Sen lisäksi Joh. 6:21:ssa sanotaan: " Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla." Toisin sanoen Jeesus siirsi veneen ja heidät karkeasti ottaen 2-3 mailia (5 km) järven poikki.
Yhteenvetona on, että Hän ei vain rauhoitellut heitä, Hän totesi, että Hän on se Suuri MINÄ OLEN, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta. Ei ole mikään ihme, että kaksi lukua myöhemmin, Matt. 16:16:ssa, kun Jeesus kysyi, kenen he uskoivat Hänen olevan, Pietari möläytti: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika!"
Seisominen
Koko Apt. 7 luku käsittelee Stefanuksen puolustusta juutalaisten johtajien edessä. Saamme kuulla joitakin asioita hänen puolustuksestaan. Hän esittää kaksi päälausumaa, jotka hyväksytään totena, yleisenä tietona hänen syyttäjilleen, mutta ne ovat uusia meille. Vaikka ne eivät ole meidän huomiomme keskipisteenä.
Ensimmäinen niistä on 7:2-3:ssa, kun hän sanoo Herran ilmestyneen Aabrahamille käskien tätä jättämään kotimaansa. 1. Moos. 12:1 ei sano, että Hän ilmestyi Aabrahamille, se sanoo vain Herran käskeneen hänen lähteä. Stefanus lisää tuon tärkeän yksityiskohdan, joka jälleen, oli yleistä tietoa silloin muinoin.
Toinen on 7:22-25:ssa, mistä saamme kuulla Mooseksen tietäneen, että hän oli Jumalan antama vapauttaja, kun hän oli 40-vuotias. Useimmat kristityt luulevat, että tuo ilmestystieto tuli hänen ollessaan 80-vuotias palavan pensaan luona, mutta niin ei ole asian laita.
Stefanus sanoo jakeessa 25, että Mooses tappoi egyptiläisen (kun oli 40) "Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."
Opetan tästä usein liittyen aiheeseen Herran johdatuksessa oleminen.
Mooseksella oli ilmestystieto, mutta johtuen hänen koulutuksestaan ja kokemuksestaan, hän yritti auttaa Jumalaa saamaan Hänen lupauksensa toteutettua. Hän tappoi egyptiläisen ajatellen aloittaa sisällissodan, ja hän kykeni siihen johtuen koulutuksestaan ja sotilaallisesta kokemuksestaan. Tuo virhe yrittää 'auttaa' Jumalaa maksoi Moosekselle 40 vuotta autiomaassa elämistä ennen kuin hän näki palavan pensaan; kokonainen 1/3 hänen elämästään.
Palava pensas kertoi hänelle pelkästään ajoituksen ja tavan, jolla se tapahtuisi. Ei Mooseksen kokemuksen ja sodan kautta, vaan Jumalan ihmeiden voiman kautta. Tuo todistaa väkevästi, kuten sanotaan.
Mutta meidän kiinnostuksemme kohde on luvun lopussa jakeissa 54-60.
Stefanus on kertonut juutalaisen kansan historian, kaksi juuri käsittelemääni pointtia.
Se, mikä sinetöi hänen kohtalonsa, oli jae 56: "ja (Stefanus) sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.'" Vasta siinä kohdassa he syöksyivät hänen kimppuunsa, veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Näemme hänen hyvän sydämensä jakeessa 60 pyytämässä Isää antamaan heille anteeksi hänen murhaamisensa synnin ja sitten hän kuoli. Ensimmäinen marttyyri.
Miksi yhtäkkinen kiire telottamiseen?
Stefanus sanoi nähneensä Ihmisen pojan seisomassa – seisomassa – Jumalan oikealla puolella. Meiltä jää tämä huomaamatta ajan ja ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuteen perehtymättömyyden vuoksi. Mutta he uskoivat Jumalan nousevan seisomaan tuomitessaan ihmisiä.
Se perustuu Jes. 3:13:en: "Herra asettuu käymään oikeutta (syyttämään), nousee kansoja tuomitsemaan."
Hän näki Jeesuksen seisomassa Isän Jumalan vieressä – seisomassa tuomitsemassa Stefanuksen syyttäjät. Jeesus oli seisomassa odottaen näkevänsä, mitä Stefanus tulisi tekemään. Haluaisiko hän heidän olevan tilivelvollisia hänen murhaamisensa synnistä, vai pyytäisikö hän antamaan anteeksi heidän syntinsä? Jeesus seisoi tuomitsemassa. Odottamassa.
Stefanus seiso johtajien edessä syytettynä jumalanpilkasta, mutta kun hän sanoi, että itse asiassa Herra tuomitsisi heidät, se oli heille liikaa – ja he teloittivat hänet.
Mikä on ihmeellistä, on se, että kun Stefanus pyysi:
"Herra (sanoen seisomassa olevalle), älä lue heille syyksi tätä syntiä", Herra soi tuon anteeksiannon ja istuutui taas. Mitään tuomiota ei olisi tulossa, ei ainakaan sillä hetkellä. Sillä tuomitsemisen sijaan Stefanus pyysi anteeksiantoa.
Jeesus seisoi valmiina tuomitsemaan heidät, jos Stefanus halusi heidät pidettävän tilivelvollisena. Jos hän olisi ollut hiljaa, niin olisi tapahtunut. Mutta hän avasi suunsa ja pyysi anteeksiantoa tuosta synnistä – ei heidän pelastumistaan, vain tuosta synnistä anteeksiantoa. Paavali pyysi Herraa antamaan anteeksi hänen ystävilleen, jotka pelkäsivät ilmestyä oikeuteen hänen kanssaan. (2. Tim. 4: 16).
Jälleen, jokaisessa näistä paljon syvyyttä. Päätämme ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL