Understanding America's "Christian Patriot" movement, 2 of 2Amerikan ”Kristillinen patriootti” -liikkeen ymmärtäminen, osa 2/2
Hei kaikki,
Päätän tämän pienen tutkimukseni seuraavasti:
Tuomioistuinten käyttäminen – oikotie saada se mitä haluaa
Ne, jotka kamppailevat 'oikeuksiensa' tunnustamisen puolesta ovat oppineet menemään tuomioistuinjärjestelmän kautta lakeja säätävän kongressin sijaan. Tuomioistuinten ratkaisut tulevat välittömästi de facto (tosiasiallisiksi) laeiksi (amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä, suom. huom.), mikä palvelee myös liberaalia vasemmistoa. Uhrien oikeuksista tulee keskipiste argumentin toisen puolen poissulkemiselle. Luonnollinen seuraus on uhrien kansakunta, kaikki yrittävät saada äänensä kuultavaksi tuomioistuinjärjestelmässä.
Tuloksena on, että hallitus ei enää turvaa ihmisten Jumalan antamia oikeuksia, se antaa oikeuksia niille, jotka ovat kärsineet.
Eräs leipuri, joka on kristitty, oli erityisesti liberaalien maalina alueen leipureiden joukossa yllyttäen tuomioistuimia puuttumaan asiaan heidän tietäessään, että leipomo kieltäytyisi leipomasta hääkakkua homoseksuaaliselle parille. Alemmat tuomioistuimet ja hallitus asettuivat homoseksuaalisen parin puolelle, jotka olivat diskriminaation 'uhreja'.
Entä jos ...
...kouluruoan yhteydessä annettaisiin keksejä kaikille lapsille ja kaikki keksit olisivat pöydällä, jotta kuka tahansa lapsi voisi kävellä pöydän ohi ja valita keksin, mutta yksi koulukiusaaja ottaisi kohteekseen yhden lapsen, joka istuu yksin syömässä keksiään? Mitä jos tuo lapsi vastustaisi häirikköä ja kieltäytyisi antamasta tälle keksiään? Tuo leipomojuttu olisi kuin opettaja puolustaisi koulukiusaajaa väittäen, että tällä oli oikeus ottaa toisen lapsen keksi.
Se ei olisi viisautta eikä terveen järjen mukaista. Mutta hallitus puolusti noiden 'uhrien' kannetta ja soi heille oikeuksia. Onneksi korkein oikeus hylkäsi alemman oikeusasteen ratkaisun (leipuri-) pariskuntaa vastaan tunnustaen näiden oikeuden pyörittää leipomoaan uskonnollisten uskomustensa mukaisesti.
Tässä kohdassa,
...kun on unohdettu hallituksen roolin olevan Luojan antamien oikeuksien suojaajan, hallituksen virkailijat tekevät sitten summittaisia päätöksiä, jotka perustuvat heidän uskomukseensa, että HE jakavat oikeuksia. Tämä on yksi syy sille, miksi kristityt ja konservatiivit ovat yhä suuremmassa määrin mukana hallintovallan toiminnassa. Palauttamassa perinteisen ymmärryksen hallituksen roolista.
Asiat pitäisi hoitaa viisaudella ja kompromissilla, sillä se käsittää terveen järjen ja rakkaudessa vaeltamisen.
Päivittäisessä työssä kompromissin tekeminen on se, mitä hallitus tekee parhaiten. Se on Yhdysvaltain tapaisen edustuksellisen tasavallan politiikan luonne (edustuksellinen tasavalta tarkoittaa, että kansalaiset valitsevat virkailijat edustamaan heitä. Yhdysvallat ei ole demokratia.)
Odotamme valitsemiemme johtajien edustavan meitä, käyttävän järkeä ja punnitsevan kaikkia vaihtoehtoja. Valitsemme heidät edustamaan meitä, jotta he voivat tehdä viisaita päätöksiä pohtiessaan kaikkien oikeuksia, kun suuri yleisö on kyseessä. Haluamme heidän ymmärtävän, että Jumala antoi oikeuksia ja hallituksen täytyy hoitaa noita oikeuksia kansalaistensa puolesta.
Alexis de Tocqueville sanoi Amerikasta kaksiosaisessa teoksessaan 'Demokratia Amerikassa' (1835/1840, suomeksi julkaissut v. 2006 Gaudeamus), että jokaisella Amerikassa on "mahdollisuus tehdä virheitä, jotka voidaan korjata" ja että se on etuoikeus, joka amerikkalaisilla on. Hän kirjoitti tämän määrittävän Amerikkaa enemmän kuin mikään toinen piirre. Meillä on mahdollisuus tehdä virheitä, jotka voidaan korjata ja yrittää uudelleen, koska hallitus tuohon aikaan vuonna 1835, jolloin hän sen kirjoitti, toimi turvatakseen luovuttamattomat oikeudet kansalaisilleen.
Nyt hallitus antaa oikeuksia, joita määrittelee pienin yhteinen nimittäjä: kuka tahansa, joka tuntee olevansa uhri, uskoo, että hänen oikeutensa pitäisi tulla korotetuksi toisten oikeuksien yläpuolelle. Nyt näyttää siltä, että jokaisen ihmisen täytyy seistä hallituksen edessä tekemässä (sille) tiliä sen ollessa yli oikeuksien antaja. Se on nurinkurista perustamisasiakirjoihin nähden ja toinen syy siihen, miksi kristillinen patriotismi nousee tässä maassa – palauttaakseen (jälleen) historiallisen näkökulman.
Tuo johtaa sitten siihen, että ihmiset näkevä asioissa vain oman puolensa ja torjuvat minkä tahansa muun mielipiteen kykenemättä puhumaan muista näkökulmista, muokkaavat historiaa ja kieltäytyvät kuulemasta puhujia, jotka eivät ole samaa mieltä heidän uskomustensa kanssa.
Kun oikeuksista tulee absoluuttisia valintoja...
...ryhmien välillä tapahtuvaa keskustelua ja pohdintaa, jossa käsitellään niiden eroavaisuuksia, ei koskaan tarvitse tapahtua. Olemme menettäneet väittelyn taidon. Olemme menettäneet keskustelun ja kompromissin taidon. Kukin ryhmä vain pitää kiinni omista oikeuksistaan, mitään keskustelua ei tarvita tai haluta. Meistä on tullut kansakunta, jossa heimot käyvät sotaa toisiaan vastaan vankeja ottamatta. Tämä on vastoin kristittyä näkökantaa. Rakkaudessa vaeltaminen, asioiden selväksi puhuminen, toistemme puolesta rukoileminen on kulttuurissamme.
Modernissa maailmassa laista tulee inhimillisestä panoksesta vapaata, sillä vaikeita keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä. Emme kykene väittelemään kohteliaasti näkökohtiemme puolesta, vaan oikeudet tekevät yhteiskunnasta huutokilpailujen yhteyskunnan niin, että kenenkään ei täydy saada järkeä asiakysymyksiin, ongelmiin, erovaisuuksiin tai ratkaisuihin. Nyt sukupolvet – valitettavasti kristityt mukaan luettuina – tuntevat vain automaattiset reaktiot julkisiin lausumiin, kun on menetetty kyky käyttää tervettä järkeä ja se, kuinka puolustaa jotakin näkemystä ilman, että tekee siitä henkilökohtaisen hyökkäyksen.
Tämä on tarkalleen Jumalan Hengessä olevan elämän vastaista. Meille kerrotaan UT:ssä, että tulee ottaa huomioon lieventävät asianhaarat toistemme kohdalla, olla kärsivällisiä, olla ystävällisiä, olla anteeksi antavaisia. Kun hallitus ajattelee olevansa oikeuksien antaja, menetetään rakkaus, monien sydämet kylmenevät johtuen hallituksen tukemasta vääryyden kasvamisesta, vääryyden, jota kutsutaan normaaliksi ja että kaikkien täytyy hyväksyä se.
Perustajaisä James Madison kirjoitti:
"...ihmisten hallituksen muodostamisessa ihmisten yli suurin vaikeus on tässä: sinun täytyy mahdollistaa se, että hallitus kontrolloi halittavia, ja seuraavassa kohdassa velvoittaa se kontrolloimaan itseään.” (suomennos tässä)
Hallitus tulee kykenemättömäksi toimimaan sen oman painon rasittaessa sitä
Hallituksesta tulee sitten hirviö, missä kukaan ei ole kontrollissa, kukaan ei ota vastuuta, sillä jokaisella ryhmällä, jokaisella heimolla on oikeutensa, jotka on hakattu kiveen, niin että yksi byrokraatti siirtelee paperihommat seuraavalle byrokraatille eikä kenelläkään ole valtaa tai halua käyttää tervettä järkeä, viisautta tai käyttää tahtoaan lain täytäntöön panon lisäksi.
Laki siten kaivaa maata niiden päätösten alta, jotka saavat demokratian toimimaan. Miksi valita ketään, sillä mikään ei muutu. Puhutaan inhimillisestä panoksesta, mutta kone rullaa eteenpäin, hallituksen antamia lakeja täytyy noudattaa enemmän ja ennemmin kuin tervettä järkeä ja reiluutta.
Amerikkalaiselle kristitylle...
Mutta me amerikkalaiset voimme jäljittää asian niihin kolmeen pääkohtaan, josta tässä pienessä blogissa on kyse: Luoja antaa oikeuksia, ei hallitus. Noita oikeuksia ei voi siirtää tai niitä loukata. Sen tähden jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään. Se on kristillinen näkökanta ja perinteistä amerikkalaista kulttuuria. Valitettavasti se riitelee sen kanssa, mitä monet yrittävät tehdä Amerikassa ja muissa länsimaissa.
Paavali kirjoitti, että meidän pitäisi rukoilla *...
"...kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa." Useimmat ihmiset haluavat juuri sitä – elää yhteiskunnassa, missä rehellinen työ ja jumalinen eläminen mahdollistavat kaikkien rauhassa elämisen. Se tarkoittaa henkilökohtaisen vastuun ottamista omasta elämästä elää tiettyjen moraalisten standardien mukaisesti.
Paavali eli aikana, jolloin Rooma hallitsi ja alamaisuus keisarille oli pakollista. Kristinusko oli vastakulttuuri, omasta elämästä otettiin vastuu koska tultaisiin seisomaan Jumalan edessä tiliä tekemässä. Joka on suurempi kuin keisari. Paini keisarin ja kristillisen kulttuurin välillä on yhä käynnissä tänään ja me kaikki olemme osa sitä. *(1.Tim. 2:2)
Toivon tämän auttaneen selittämään, miksi amerikkalainen kristillinen patriootti –liike on nousemassa. Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn/LL
Hei kaikki,
Päätän tämän pienen tutkimukseni seuraavasti:
Tuomioistuinten käyttäminen – oikotie saada se mitä haluaa
Ne, jotka kamppailevat 'oikeuksiensa' tunnustamisen puolesta ovat oppineet menemään tuomioistuinjärjestelmän kautta lakeja säätävän kongressin sijaan. Tuomioistuinten ratkaisut tulevat välittömästi de facto (tosiasiallisiksi) laeiksi (amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä, suom. huom.), mikä palvelee myös liberaalia vasemmistoa. Uhrien oikeuksista tulee keskipiste argumentin toisen puolen poissulkemiselle. Luonnollinen seuraus on uhrien kansakunta, kaikki yrittävät saada äänensä kuultavaksi tuomioistuinjärjestelmässä.
Tuloksena on, että hallitus ei enää turvaa ihmisten Jumalan antamia oikeuksia, se antaa oikeuksia niille, jotka ovat kärsineet.
Eräs leipuri, joka on kristitty, oli erityisesti liberaalien maalina alueen leipureiden joukossa yllyttäen tuomioistuimia puuttumaan asiaan heidän tietäessään, että leipomo kieltäytyisi leipomasta hääkakkua homoseksuaaliselle parille. Alemmat tuomioistuimet ja hallitus asettuivat homoseksuaalisen parin puolelle, jotka olivat diskriminaation 'uhreja'.
Entä jos ...
...kouluruoan yhteydessä annettaisiin keksejä kaikille lapsille ja kaikki keksit olisivat pöydällä, jotta kuka tahansa lapsi voisi kävellä pöydän ohi ja valita keksin, mutta yksi koulukiusaaja ottaisi kohteekseen yhden lapsen, joka istuu yksin syömässä keksiään? Mitä jos tuo lapsi vastustaisi häirikköä ja kieltäytyisi antamasta tälle keksiään? Tuo leipomojuttu olisi kuin opettaja puolustaisi koulukiusaajaa väittäen, että tällä oli oikeus ottaa toisen lapsen keksi.
Se ei olisi viisautta eikä terveen järjen mukaista. Mutta hallitus puolusti noiden 'uhrien' kannetta ja soi heille oikeuksia. Onneksi korkein oikeus hylkäsi alemman oikeusasteen ratkaisun (leipuri-) pariskuntaa vastaan tunnustaen näiden oikeuden pyörittää leipomoaan uskonnollisten uskomustensa mukaisesti.
Tässä kohdassa,
...kun on unohdettu hallituksen roolin olevan Luojan antamien oikeuksien suojaajan, hallituksen virkailijat tekevät sitten summittaisia päätöksiä, jotka perustuvat heidän uskomukseensa, että HE jakavat oikeuksia. Tämä on yksi syy sille, miksi kristityt ja konservatiivit ovat yhä suuremmassa määrin mukana hallintovallan toiminnassa. Palauttamassa perinteisen ymmärryksen hallituksen roolista.
Asiat pitäisi hoitaa viisaudella ja kompromissilla, sillä se käsittää terveen järjen ja rakkaudessa vaeltamisen.
Päivittäisessä työssä kompromissin tekeminen on se, mitä hallitus tekee parhaiten. Se on Yhdysvaltain tapaisen edustuksellisen tasavallan politiikan luonne (edustuksellinen tasavalta tarkoittaa, että kansalaiset valitsevat virkailijat edustamaan heitä. Yhdysvallat ei ole demokratia.)
Odotamme valitsemiemme johtajien edustavan meitä, käyttävän järkeä ja punnitsevan kaikkia vaihtoehtoja. Valitsemme heidät edustamaan meitä, jotta he voivat tehdä viisaita päätöksiä pohtiessaan kaikkien oikeuksia, kun suuri yleisö on kyseessä. Haluamme heidän ymmärtävän, että Jumala antoi oikeuksia ja hallituksen täytyy hoitaa noita oikeuksia kansalaistensa puolesta.
Alexis de Tocqueville sanoi Amerikasta kaksiosaisessa teoksessaan 'Demokratia Amerikassa' (1835/1840, suomeksi julkaissut v. 2006 Gaudeamus), että jokaisella Amerikassa on "mahdollisuus tehdä virheitä, jotka voidaan korjata" ja että se on etuoikeus, joka amerikkalaisilla on. Hän kirjoitti tämän määrittävän Amerikkaa enemmän kuin mikään toinen piirre. Meillä on mahdollisuus tehdä virheitä, jotka voidaan korjata ja yrittää uudelleen, koska hallitus tuohon aikaan vuonna 1835, jolloin hän sen kirjoitti, toimi turvatakseen luovuttamattomat oikeudet kansalaisilleen.
Nyt hallitus antaa oikeuksia, joita määrittelee pienin yhteinen nimittäjä: kuka tahansa, joka tuntee olevansa uhri, uskoo, että hänen oikeutensa pitäisi tulla korotetuksi toisten oikeuksien yläpuolelle. Nyt näyttää siltä, että jokaisen ihmisen täytyy seistä hallituksen edessä tekemässä (sille) tiliä sen ollessa yli oikeuksien antaja. Se on nurinkurista perustamisasiakirjoihin nähden ja toinen syy siihen, miksi kristillinen patriotismi nousee tässä maassa – palauttaakseen (jälleen) historiallisen näkökulman.
Tuo johtaa sitten siihen, että ihmiset näkevä asioissa vain oman puolensa ja torjuvat minkä tahansa muun mielipiteen kykenemättä puhumaan muista näkökulmista, muokkaavat historiaa ja kieltäytyvät kuulemasta puhujia, jotka eivät ole samaa mieltä heidän uskomustensa kanssa.
Kun oikeuksista tulee absoluuttisia valintoja...
...ryhmien välillä tapahtuvaa keskustelua ja pohdintaa, jossa käsitellään niiden eroavaisuuksia, ei koskaan tarvitse tapahtua. Olemme menettäneet väittelyn taidon. Olemme menettäneet keskustelun ja kompromissin taidon. Kukin ryhmä vain pitää kiinni omista oikeuksistaan, mitään keskustelua ei tarvita tai haluta. Meistä on tullut kansakunta, jossa heimot käyvät sotaa toisiaan vastaan vankeja ottamatta. Tämä on vastoin kristittyä näkökantaa. Rakkaudessa vaeltaminen, asioiden selväksi puhuminen, toistemme puolesta rukoileminen on kulttuurissamme.
Modernissa maailmassa laista tulee inhimillisestä panoksesta vapaata, sillä vaikeita keskusteluja ei tarvitse koskaan käydä. Emme kykene väittelemään kohteliaasti näkökohtiemme puolesta, vaan oikeudet tekevät yhteiskunnasta huutokilpailujen yhteyskunnan niin, että kenenkään ei täydy saada järkeä asiakysymyksiin, ongelmiin, erovaisuuksiin tai ratkaisuihin. Nyt sukupolvet – valitettavasti kristityt mukaan luettuina – tuntevat vain automaattiset reaktiot julkisiin lausumiin, kun on menetetty kyky käyttää tervettä järkeä ja se, kuinka puolustaa jotakin näkemystä ilman, että tekee siitä henkilökohtaisen hyökkäyksen.
Tämä on tarkalleen Jumalan Hengessä olevan elämän vastaista. Meille kerrotaan UT:ssä, että tulee ottaa huomioon lieventävät asianhaarat toistemme kohdalla, olla kärsivällisiä, olla ystävällisiä, olla anteeksi antavaisia. Kun hallitus ajattelee olevansa oikeuksien antaja, menetetään rakkaus, monien sydämet kylmenevät johtuen hallituksen tukemasta vääryyden kasvamisesta, vääryyden, jota kutsutaan normaaliksi ja että kaikkien täytyy hyväksyä se.
Perustajaisä James Madison kirjoitti:
"...ihmisten hallituksen muodostamisessa ihmisten yli suurin vaikeus on tässä: sinun täytyy mahdollistaa se, että hallitus kontrolloi halittavia, ja seuraavassa kohdassa velvoittaa se kontrolloimaan itseään.” (suomennos tässä)
Hallitus tulee kykenemättömäksi toimimaan sen oman painon rasittaessa sitä
Hallituksesta tulee sitten hirviö, missä kukaan ei ole kontrollissa, kukaan ei ota vastuuta, sillä jokaisella ryhmällä, jokaisella heimolla on oikeutensa, jotka on hakattu kiveen, niin että yksi byrokraatti siirtelee paperihommat seuraavalle byrokraatille eikä kenelläkään ole valtaa tai halua käyttää tervettä järkeä, viisautta tai käyttää tahtoaan lain täytäntöön panon lisäksi.
Laki siten kaivaa maata niiden päätösten alta, jotka saavat demokratian toimimaan. Miksi valita ketään, sillä mikään ei muutu. Puhutaan inhimillisestä panoksesta, mutta kone rullaa eteenpäin, hallituksen antamia lakeja täytyy noudattaa enemmän ja ennemmin kuin tervettä järkeä ja reiluutta.
Amerikkalaiselle kristitylle...
Mutta me amerikkalaiset voimme jäljittää asian niihin kolmeen pääkohtaan, josta tässä pienessä blogissa on kyse: Luoja antaa oikeuksia, ei hallitus. Noita oikeuksia ei voi siirtää tai niitä loukata. Sen tähden jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään. Se on kristillinen näkökanta ja perinteistä amerikkalaista kulttuuria. Valitettavasti se riitelee sen kanssa, mitä monet yrittävät tehdä Amerikassa ja muissa länsimaissa.
Paavali kirjoitti, että meidän pitäisi rukoilla *...
"...kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa." Useimmat ihmiset haluavat juuri sitä – elää yhteiskunnassa, missä rehellinen työ ja jumalinen eläminen mahdollistavat kaikkien rauhassa elämisen. Se tarkoittaa henkilökohtaisen vastuun ottamista omasta elämästä elää tiettyjen moraalisten standardien mukaisesti.
Paavali eli aikana, jolloin Rooma hallitsi ja alamaisuus keisarille oli pakollista. Kristinusko oli vastakulttuuri, omasta elämästä otettiin vastuu koska tultaisiin seisomaan Jumalan edessä tiliä tekemässä. Joka on suurempi kuin keisari. Paini keisarin ja kristillisen kulttuurin välillä on yhä käynnissä tänään ja me kaikki olemme osa sitä. *(1.Tim. 2:2)
Toivon tämän auttaneen selittämään, miksi amerikkalainen kristillinen patriootti –liike on nousemassa. Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed