Abram and the Wheel # 2
Abram ja kehä, osa 2
Hei kaikki,
Olen vienyt teidät matkalle, jota kuljin löytääkseni Room. 4:16 merkityksen ’ Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta’. Kuten viime viikolla mainitsin, olen ajatellut tuota jaetta vuosikymmeniä, mutta jaan tässä, kuinka opin sen merkityksen matkan varrella.
Viime viikolta muistanet: Abramin naapurit olivat tottuneet jumalten buffet-pöydässä lepyttelemään ja manipuloimaan, näimme kuinka Herra ilmestyi Abramille paljastaen, ettei Häntä voi manipuloida toisin kuin noita jumalia; Hän on ennalta arvaamaton.
Uskonnosta uskoon
Kun Abram astui ulos ennalta arvattavien, manipuloitavissa olevien jumalten parista vaeltamaan Korkeimman Jumalan kanssa, hän jätti uskonnolliset ponnistelut, joilla tehtäisiin jotain tämän Jumalan lepyttämiseksi. Tätä Jumalaa ei voinut manipuloida. Hän oli itsenäinen. Hän oli ennalta arvaamaton.
Kun Jumala siirsi Abramin pois uskonnon rituaaleista, Hän valoi perustan sille, mitä meillä tänään on. Tämä siksi, että heti kun joku ihminen jättää rituaalin, se vaatii henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa. Enää ei Abram kyennyt uhraamaan kuulle tai tähdille ennakoidakseen, olisiko hänen liikeyrityksensä menestys vai ei, vain Jumala saattoi ennakoida. Sen tähden jos Abram halusi Hänen siunauksensa tietääkseen, olisiko jokin yritys siunattu, hänen täytyi tuntea Hänet.
Jumalan ystävä
Jos Jumala olisi ilmaissut Itsensä Abramille vain yhtenä jumalten buffet-pöydän jumalista, vain niistä kaikkein suurimpana, Abram olisi jatkanut ritualistisessa uskonnossa yrittäen lepyttää ja manipuloida Jumalaa. Yrittäen ennustaa liikeyritystensä tulevaisuutta tekemällä x:n jotta Jumala tekisi y:n.
Heti kun hän erotti itsensä uskonnosta todella tuntemaan Jumalan ja vaeltamaan Hänen kanssaan, kaikki ponnistelut yrittää manipuloida Häntä päättyivät, koska hän itse asiassa tunsi Hänet. Ystävät eivät manipuloi ystäviä. Hän on Vanhan testamentin ainoa ihminen, jota kutsutaan Jumalan ystäväksi. Ei Moosesta, ei Eliaa, ei Nooaa tai Eenokia tai Aatamia. Vain Aabrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi. Hän on uskomme isä, koska hän murtautui ulos uskonnosta suhteeseen, ja suhdetta pidemmälle, ystävyyteen. Hän vaelsi Uuden testamentin realiteeteissa.
Monet meistä ovat tunteneet Herran riittävän kauan, jotta olemme olleet todistamassa ja ehkä osallistuneet erilaisiin uskonnollisiin toimiin, jolla yritetään manipuloida Jumalaa, yritetään ennustaa elämämme tulevaisuutta ja toimitaan ihan kuin joku Abramin naapureista uskontonsa ennalta arvattavuudessa, sillä jos mitään, niin ainakin (väärä tai ihmistekoinen) uskonto on ennalta arvattavaa.
Uskonnossa on kyse todella ihmisten kontrollin säilyttämisestä, mikä juontaa juurensa Urin papittariin – sinun täytyy olla temppelissä ovien avautuessa antaaksesi oikean uhrin ja sanoa oikeat asiat tai et tule siunatuksi – ja koko matkan eteenpäin tämän päivän uskontoon, joka hallitsee antamista, aikaa, pukeutumista, sanoja ja jopa sitä, kenen kanssa voit olla tekemisissä tai kenen et voi. (Et tietenkään tuon perheen kanssa, joka lähti seurakunnasta, kaikki tietävät, että heillä on demoneja:)
Satakertaisesti takaisin
Miten minulle kävi? Se tapahtui 1978-79 Barbin ja minun ensimmäisenä avioliittovuotena. Olin töissä PTL Clubissa Charlottessa, Pohjois-Carolinassa – Jim ja Tammy Bakker – Heritage USA:lla. Palkkani oli 150 dollaria viikossa, josta käteen jäävä palkka oli 111,50 dollaria. Meillä oli tapana antaa kymmenyksinä joko 11,50 dollaria tai 15 dollaria riippuen siitä, mikä oli tarpeemme tuon ’ylimääräisen’ 3,50 dollarin suhteen. Tuolloin saatoimme käydä paikallisessa Red Lobster –kala- ja äyriäisravintolassa syömässä 2,89 dollaria maksavan syö-niin-paljon-kuin-jaksat –erikoisannoksen paneerattuja katkarapuja. Se oli valtava nautinto, sillä monet aterioistamme koostuivat voileipäkekseistä, jotka oli asetettu pikkuleipäpellille, yhdestä pienestä palasta kuutioitua sipulia, pienestä palasta juustoa, jotka oli pantu uuniin juuston sulattamiseksi, nokare sinappia – tuo oli päivällisemme. Usein. Erittäin usein.
Sitten kuulimme “satakertaisesti takaisin” – opetuksesta, jossa jotkut erottivat Mk. 4:20 asiayhteydestään ja väittivät, että siinä puhuttiin rahasta ja sanottiin, että jos annoit Jumalalle, Hän antaisi sinulle sen satakertaisesti takaisin. Olimme vain 20-vuotiaita, mitä me tiesimme? Niinpä annoimme viikoittain 15 dollaria odottaen 1500 dollaria takaisin minä päivänä hyvänsä. Se ei koskaan tapahtunut, eikä se tuntunut oikealta hengessämme. Jokin oli vialla.
Barb havaitsi sen: ”Meillä oli tapana antaa kymmenykset, koska rakastamme Herraa ja Hänen kansaansa. Nyt me annamme kymmenykset, koska odotamme jotakin takaisin. Olemme siirtyneet rakkaudesta antamisesta saamisen vuoksi antamiseen, ja se on väärin.” Niinpä katumusrukousta myöhemmin sekä sydämen tarkistuksen jälkeen olemme antaneet siitä lähtien vain rakkaudesta. Armo voimaannuttaa meidät tekemään oikein, ei lupana olla antamatta/olla tekemättä oikein, vaan se voimaannuttaa meidät tekemään oikein oikealla sydämen asenteella.
Modernissa ’uskossa’ on yllin kyllin rituaaleja: satakertaisesti takaisin saaminen, x-rukouksen rukoileminen seuraavan 30 päivän ajan nähdäksesi tuloksen y, ihmisten kokoaminen jollekin stadionille huutamaan kurkku suorana (Jumalalle, joka itse asiassa asuu heidän sisällään ja joka tuntee heidän ajatuksensa ennen kuin he ajattelevat ne) suostutellakseen Jumalaa lähettämään herätyksen, oudossa vääristymässä, jossa Jumalasta tehdään vihollisemme, positiivinen tunnustaminen – monet kristityt ovat Urin asukkaiden kaltaisia yrittäen manipuloida Jumalaa!
Kaikki on mahdollista
Kun Abram oli kotona Urissa, jossa oli jokin jumala jokaista asiaa varten, Urin asukkaat tunsivat jokaisen jumalan motiivit. Oli jumala, joka siunasi viljan, jumala karjaa varten. Jumala liiketoimia koskevaa sopimusta varten. Jumala joka paransi, jumala joka suojeli, jumala uutta vauvaa varten, jumala kuolleita varten. Jokaisella jumalalla oli tietty tarkoitus, ja sen tähden jokaisen jumalan motiivit tunnettiin. Jokaista voitiin lepyttää ja manipuloida tilanteen mukaan.
Kun Jumala todisti, ettei Hän ollut yksi niistä jumalista, että Häntä ei voinut manipuloida rituaalilla, Hän vaati henkilökohtaista suhdetta, Hän paljastui ennalta aavistamattomaksi – se järisytti Abramin maailmaa. Kuitenkin juuri se tosiasia, ettei Häntä voi manipuloida, tekee uskon mahdolliseksi. Jos Abram voisi tehdä x:n ja Jumala tekisi y:n, sitten usko ei ole mukana eikä se ole mahdollinen, kyse on vain rituaalista – tekoihin perustuvasta pelastuksesta, ei suhteeseen perustuvasta pelastuksesta.
Koska Jumalan motiiveja ja ajatuksia ei voi ennustaa tai saada selville rituaalilla, kaikki on mahdollista. Urissa uhri x tuotti tuloksen y – aina, ei vähempää eikä enempää. Koska Jumalaa ei voi manipuloida x:llä, se ottaa rajoitteet pois – kaikki on aidosti mahdollista. Ennen Abrahamia uskolla ei ollut mitään paikkaa uskonnossa.
Mikä riski
Jos tämä Jumala, joka ilmestyi Abramille tarkoituksella saada hänet pois ennalta arvattavasta uskonnollisesta rituaalista suhteeseen, oli paha Jumala, Abraham altisti itsensä tuholle. Ainakin jumalten rituaalissa hän tiesi, mitä tulisi saamaan; karitsointiaikana uhrattu karitsa tuotti 50 terveen karitsan syntymisen, tämän tapaisen jutun. Siis oikeasti Jumalan tunteminen merkitsi sitä, että Abramilla oli kaikki menetettävänä koska ylärajan puuttuminen merkitsi myös, ettei ollut mitään vähimmäismäärää, minkä hän tiesi saavansa.
Yhden karitsan uhraamisella saadakseen 50 karitsaa hän tiesi saavansa ehkä vähintään 45 syntyvää karitsaa. Mutta kun ei ollut mitään rituaalia, joka itse asiassa toimi niin, että antoi Abramille luottamuksen rituaaliin ja sen seurauksena luottamuksen ao. jumalaan, hänen täytyi luottaa Jumalan Itsensä luonteeseen. Hänen oli parasta olla hyvä Jumala!
Tapa, jolla Herra näytti Abramille hyvyytensä, oli Iisakin sikiäminen ja syntymä. Ajattelepa sitä, että Abramilla oli hyvin vahva yksilöllisyyden taju, sillä kun Herra ilmestyy hänelle 1. Moos. 15:1:ssä, Abram kysyy jakeessa 2: ” Mitä sinä minulle annat, sillä minä olen lapseton?” Se on rohkeaa. Se on väkevää. Se on itsevarmaa.
Tämän Jumalan kohdalla yksilöllä on todellakin merkitystä, mikä korostaa jälleen sitä, että Jumala etsii meiltä suhdetta, ei rituaalia. Juuri tuo vahva tunto omasta itsestään teki Abramin sellaiseksi Jumalan ystäväksi kuin hän oli. Kuka muu uskaltaisi tuntea Jumalan? Ajattele, että Herra ilmestyi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobilla – samalla kuin kaikkialla näiden miesten ympärillä ihmiset tekivät uskonnollisia tekoja manipuloidakseen jumalia siunaamaan sato, tai karja tai elämä. Mikä rohkeus Jaakobilla olikaan hänen painiessaan Jumalan kanssa! Mikä rohkeus hänen isoisällään olikaan hänen kysyessään: ”Mitä sinä minulle annat?”
Robotteja
Uskonto poistaa yksilön tehdäkseen robottimaisia kuhnureita. Tee x niin Jumala tekee y:n. Jos haluat tulla siunatuksi, tule sunnuntai- JA keskiviikkoiltana, jotta Jumala tietää tarpeesi olevan kiireellinen. Jätä hiuksesi pitkiksi, ettet loukkaa Jumalaa. Anna saadaksesi, pyydä tuota korkeaa profeettaa puhumaan Jumalalle puolestasi ja antamaan sinulle sanan – se kaikki on rituaalia, manipuloimista, eikä siinä ole mitään yksilöllistä – mitään, mikä vaatisi yksilöä tosiasiallisesti oppimaan tuntemaan Jumala. Kuitenkin tuo oli juuri se asia, jonka Abram pani alulle – hän oli Jumalan ystävä.
Yksilöllä on merkitystä. Kun pikakelataan meidän päiväämme, Jumala asuu nyt sisällämme, Jeesus kertoi opetuslapsille (ja kaikille, jotka tulisivat vaeltamaan kuuliaisuudessa Hänen kanssaan tulevaisuudessa: ’Nyt minä kutsun teitä ystävikseni’. NIIN paljon Hän arvostaa yksilöä, niin paljon Hän arvostaa sinua ainutlaatuisena, aivan omanlaisena lapsenaan. Hän arvostaa jokaista meistä kyllin asuakseen sisällämme! Kuinka me kehtaamme vetäytyä taaksepäin Urin käytäntöihin kohdellen Häntä ikään kuin Hän olisi ’jossain tuolla kaukana’ ja manipuloitavissa – ei! Hän on sisällämme! (Joh. 15:15)
Abramin palkkio riskinotosta Jumalan luonteeseen luottamiseen oli Iisak. Jumalan hyvyys todistettiin, kun Hän antoi Saraille juuri sen asian, josta Sarai tiesi, ettei hän voinut koskaan saada, mutta eniten halasi: pojan. Itse asiassa Hepr. 11:11 toteaa: Saara tuli raskaaksi ja synnytti lapsen ollessaan yli-ikäinen, koska hän piti luotettavana Häntä, joka oli antanut lupauksen. Saara piti Jumalaa luotettavana (engl. myös: uskollisena). Vain ystävät tuntevat toisensa riittävän hyvin tehdäkseen oman arvionsa perusteella ratkaisun toistensa luonteen suhteen tuolla tavoin. Ihmeellistä. Ei löydettävissä mitään rituaalia, he tunsivat toisensa.
Jos Jumala on hyvä, minkä Hän todisti Aabrahamille ja Saaralle, niin siinä epävarmuudessa, ettei kykene manipuloimaan Jumalaa, on turva. On turva siinä, ettei tiedä kaikkia Hänen päämääriään. On turva siinä, että luottaa Hänen lupauksiinsa. Se tosiasia, ettei Häntä voi manipuloida, ettei Häntä voi ennalta aavistaa, ettei Hänen motiivejaan voi havaita, tekee Hänet turvalliseksi, koska Hän on Hyvä.
Sen tähden se on uskosta, että se olisi Hänen armostaan.
Ensimmäistä kertaa ihmisen uskonnollisessa historiassa suuri ja ihmeellinen menestys on mahdollinen yksilölle, tai todellinen ja hirvittävä epäonnistuminen, perustuen heidän vaellukseensa Jumalan kanssa. Ikuisesti poissa ennalta arvattavan rituaalin oravanpyörästä ihminen on vapautettu tuntemaan Jumala, uneksimaan mahdottomia. Usko horjuttaa ja tekee vanhentuneiksi rituaalit ja temppelit, jotka heitetään merkityksettömyyksien pinoon tietäessämme, että Kristus on meissä ja Hän on kirkkauden toivo. Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Abram ja kehä, osa 2
Hei kaikki,
Olen vienyt teidät matkalle, jota kuljin löytääkseni Room. 4:16 merkityksen ’ Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta’. Kuten viime viikolla mainitsin, olen ajatellut tuota jaetta vuosikymmeniä, mutta jaan tässä, kuinka opin sen merkityksen matkan varrella.
Viime viikolta muistanet: Abramin naapurit olivat tottuneet jumalten buffet-pöydässä lepyttelemään ja manipuloimaan, näimme kuinka Herra ilmestyi Abramille paljastaen, ettei Häntä voi manipuloida toisin kuin noita jumalia; Hän on ennalta arvaamaton.
Uskonnosta uskoon
Kun Abram astui ulos ennalta arvattavien, manipuloitavissa olevien jumalten parista vaeltamaan Korkeimman Jumalan kanssa, hän jätti uskonnolliset ponnistelut, joilla tehtäisiin jotain tämän Jumalan lepyttämiseksi. Tätä Jumalaa ei voinut manipuloida. Hän oli itsenäinen. Hän oli ennalta arvaamaton.
Kun Jumala siirsi Abramin pois uskonnon rituaaleista, Hän valoi perustan sille, mitä meillä tänään on. Tämä siksi, että heti kun joku ihminen jättää rituaalin, se vaatii henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa. Enää ei Abram kyennyt uhraamaan kuulle tai tähdille ennakoidakseen, olisiko hänen liikeyrityksensä menestys vai ei, vain Jumala saattoi ennakoida. Sen tähden jos Abram halusi Hänen siunauksensa tietääkseen, olisiko jokin yritys siunattu, hänen täytyi tuntea Hänet.
Jumalan ystävä
Jos Jumala olisi ilmaissut Itsensä Abramille vain yhtenä jumalten buffet-pöydän jumalista, vain niistä kaikkein suurimpana, Abram olisi jatkanut ritualistisessa uskonnossa yrittäen lepyttää ja manipuloida Jumalaa. Yrittäen ennustaa liikeyritystensä tulevaisuutta tekemällä x:n jotta Jumala tekisi y:n.
Heti kun hän erotti itsensä uskonnosta todella tuntemaan Jumalan ja vaeltamaan Hänen kanssaan, kaikki ponnistelut yrittää manipuloida Häntä päättyivät, koska hän itse asiassa tunsi Hänet. Ystävät eivät manipuloi ystäviä. Hän on Vanhan testamentin ainoa ihminen, jota kutsutaan Jumalan ystäväksi. Ei Moosesta, ei Eliaa, ei Nooaa tai Eenokia tai Aatamia. Vain Aabrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi. Hän on uskomme isä, koska hän murtautui ulos uskonnosta suhteeseen, ja suhdetta pidemmälle, ystävyyteen. Hän vaelsi Uuden testamentin realiteeteissa.
Monet meistä ovat tunteneet Herran riittävän kauan, jotta olemme olleet todistamassa ja ehkä osallistuneet erilaisiin uskonnollisiin toimiin, jolla yritetään manipuloida Jumalaa, yritetään ennustaa elämämme tulevaisuutta ja toimitaan ihan kuin joku Abramin naapureista uskontonsa ennalta arvattavuudessa, sillä jos mitään, niin ainakin (väärä tai ihmistekoinen) uskonto on ennalta arvattavaa.
Uskonnossa on kyse todella ihmisten kontrollin säilyttämisestä, mikä juontaa juurensa Urin papittariin – sinun täytyy olla temppelissä ovien avautuessa antaaksesi oikean uhrin ja sanoa oikeat asiat tai et tule siunatuksi – ja koko matkan eteenpäin tämän päivän uskontoon, joka hallitsee antamista, aikaa, pukeutumista, sanoja ja jopa sitä, kenen kanssa voit olla tekemisissä tai kenen et voi. (Et tietenkään tuon perheen kanssa, joka lähti seurakunnasta, kaikki tietävät, että heillä on demoneja:)
Satakertaisesti takaisin
Miten minulle kävi? Se tapahtui 1978-79 Barbin ja minun ensimmäisenä avioliittovuotena. Olin töissä PTL Clubissa Charlottessa, Pohjois-Carolinassa – Jim ja Tammy Bakker – Heritage USA:lla. Palkkani oli 150 dollaria viikossa, josta käteen jäävä palkka oli 111,50 dollaria. Meillä oli tapana antaa kymmenyksinä joko 11,50 dollaria tai 15 dollaria riippuen siitä, mikä oli tarpeemme tuon ’ylimääräisen’ 3,50 dollarin suhteen. Tuolloin saatoimme käydä paikallisessa Red Lobster –kala- ja äyriäisravintolassa syömässä 2,89 dollaria maksavan syö-niin-paljon-kuin-jaksat –erikoisannoksen paneerattuja katkarapuja. Se oli valtava nautinto, sillä monet aterioistamme koostuivat voileipäkekseistä, jotka oli asetettu pikkuleipäpellille, yhdestä pienestä palasta kuutioitua sipulia, pienestä palasta juustoa, jotka oli pantu uuniin juuston sulattamiseksi, nokare sinappia – tuo oli päivällisemme. Usein. Erittäin usein.
Sitten kuulimme “satakertaisesti takaisin” – opetuksesta, jossa jotkut erottivat Mk. 4:20 asiayhteydestään ja väittivät, että siinä puhuttiin rahasta ja sanottiin, että jos annoit Jumalalle, Hän antaisi sinulle sen satakertaisesti takaisin. Olimme vain 20-vuotiaita, mitä me tiesimme? Niinpä annoimme viikoittain 15 dollaria odottaen 1500 dollaria takaisin minä päivänä hyvänsä. Se ei koskaan tapahtunut, eikä se tuntunut oikealta hengessämme. Jokin oli vialla.
Barb havaitsi sen: ”Meillä oli tapana antaa kymmenykset, koska rakastamme Herraa ja Hänen kansaansa. Nyt me annamme kymmenykset, koska odotamme jotakin takaisin. Olemme siirtyneet rakkaudesta antamisesta saamisen vuoksi antamiseen, ja se on väärin.” Niinpä katumusrukousta myöhemmin sekä sydämen tarkistuksen jälkeen olemme antaneet siitä lähtien vain rakkaudesta. Armo voimaannuttaa meidät tekemään oikein, ei lupana olla antamatta/olla tekemättä oikein, vaan se voimaannuttaa meidät tekemään oikein oikealla sydämen asenteella.
Modernissa ’uskossa’ on yllin kyllin rituaaleja: satakertaisesti takaisin saaminen, x-rukouksen rukoileminen seuraavan 30 päivän ajan nähdäksesi tuloksen y, ihmisten kokoaminen jollekin stadionille huutamaan kurkku suorana (Jumalalle, joka itse asiassa asuu heidän sisällään ja joka tuntee heidän ajatuksensa ennen kuin he ajattelevat ne) suostutellakseen Jumalaa lähettämään herätyksen, oudossa vääristymässä, jossa Jumalasta tehdään vihollisemme, positiivinen tunnustaminen – monet kristityt ovat Urin asukkaiden kaltaisia yrittäen manipuloida Jumalaa!
Kaikki on mahdollista
Kun Abram oli kotona Urissa, jossa oli jokin jumala jokaista asiaa varten, Urin asukkaat tunsivat jokaisen jumalan motiivit. Oli jumala, joka siunasi viljan, jumala karjaa varten. Jumala liiketoimia koskevaa sopimusta varten. Jumala joka paransi, jumala joka suojeli, jumala uutta vauvaa varten, jumala kuolleita varten. Jokaisella jumalalla oli tietty tarkoitus, ja sen tähden jokaisen jumalan motiivit tunnettiin. Jokaista voitiin lepyttää ja manipuloida tilanteen mukaan.
Kun Jumala todisti, ettei Hän ollut yksi niistä jumalista, että Häntä ei voinut manipuloida rituaalilla, Hän vaati henkilökohtaista suhdetta, Hän paljastui ennalta aavistamattomaksi – se järisytti Abramin maailmaa. Kuitenkin juuri se tosiasia, ettei Häntä voi manipuloida, tekee uskon mahdolliseksi. Jos Abram voisi tehdä x:n ja Jumala tekisi y:n, sitten usko ei ole mukana eikä se ole mahdollinen, kyse on vain rituaalista – tekoihin perustuvasta pelastuksesta, ei suhteeseen perustuvasta pelastuksesta.
Koska Jumalan motiiveja ja ajatuksia ei voi ennustaa tai saada selville rituaalilla, kaikki on mahdollista. Urissa uhri x tuotti tuloksen y – aina, ei vähempää eikä enempää. Koska Jumalaa ei voi manipuloida x:llä, se ottaa rajoitteet pois – kaikki on aidosti mahdollista. Ennen Abrahamia uskolla ei ollut mitään paikkaa uskonnossa.
Mikä riski
Jos tämä Jumala, joka ilmestyi Abramille tarkoituksella saada hänet pois ennalta arvattavasta uskonnollisesta rituaalista suhteeseen, oli paha Jumala, Abraham altisti itsensä tuholle. Ainakin jumalten rituaalissa hän tiesi, mitä tulisi saamaan; karitsointiaikana uhrattu karitsa tuotti 50 terveen karitsan syntymisen, tämän tapaisen jutun. Siis oikeasti Jumalan tunteminen merkitsi sitä, että Abramilla oli kaikki menetettävänä koska ylärajan puuttuminen merkitsi myös, ettei ollut mitään vähimmäismäärää, minkä hän tiesi saavansa.
Yhden karitsan uhraamisella saadakseen 50 karitsaa hän tiesi saavansa ehkä vähintään 45 syntyvää karitsaa. Mutta kun ei ollut mitään rituaalia, joka itse asiassa toimi niin, että antoi Abramille luottamuksen rituaaliin ja sen seurauksena luottamuksen ao. jumalaan, hänen täytyi luottaa Jumalan Itsensä luonteeseen. Hänen oli parasta olla hyvä Jumala!
Tapa, jolla Herra näytti Abramille hyvyytensä, oli Iisakin sikiäminen ja syntymä. Ajattelepa sitä, että Abramilla oli hyvin vahva yksilöllisyyden taju, sillä kun Herra ilmestyy hänelle 1. Moos. 15:1:ssä, Abram kysyy jakeessa 2: ” Mitä sinä minulle annat, sillä minä olen lapseton?” Se on rohkeaa. Se on väkevää. Se on itsevarmaa.
Tämän Jumalan kohdalla yksilöllä on todellakin merkitystä, mikä korostaa jälleen sitä, että Jumala etsii meiltä suhdetta, ei rituaalia. Juuri tuo vahva tunto omasta itsestään teki Abramin sellaiseksi Jumalan ystäväksi kuin hän oli. Kuka muu uskaltaisi tuntea Jumalan? Ajattele, että Herra ilmestyi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobilla – samalla kuin kaikkialla näiden miesten ympärillä ihmiset tekivät uskonnollisia tekoja manipuloidakseen jumalia siunaamaan sato, tai karja tai elämä. Mikä rohkeus Jaakobilla olikaan hänen painiessaan Jumalan kanssa! Mikä rohkeus hänen isoisällään olikaan hänen kysyessään: ”Mitä sinä minulle annat?”
Robotteja
Uskonto poistaa yksilön tehdäkseen robottimaisia kuhnureita. Tee x niin Jumala tekee y:n. Jos haluat tulla siunatuksi, tule sunnuntai- JA keskiviikkoiltana, jotta Jumala tietää tarpeesi olevan kiireellinen. Jätä hiuksesi pitkiksi, ettet loukkaa Jumalaa. Anna saadaksesi, pyydä tuota korkeaa profeettaa puhumaan Jumalalle puolestasi ja antamaan sinulle sanan – se kaikki on rituaalia, manipuloimista, eikä siinä ole mitään yksilöllistä – mitään, mikä vaatisi yksilöä tosiasiallisesti oppimaan tuntemaan Jumala. Kuitenkin tuo oli juuri se asia, jonka Abram pani alulle – hän oli Jumalan ystävä.
Yksilöllä on merkitystä. Kun pikakelataan meidän päiväämme, Jumala asuu nyt sisällämme, Jeesus kertoi opetuslapsille (ja kaikille, jotka tulisivat vaeltamaan kuuliaisuudessa Hänen kanssaan tulevaisuudessa: ’Nyt minä kutsun teitä ystävikseni’. NIIN paljon Hän arvostaa yksilöä, niin paljon Hän arvostaa sinua ainutlaatuisena, aivan omanlaisena lapsenaan. Hän arvostaa jokaista meistä kyllin asuakseen sisällämme! Kuinka me kehtaamme vetäytyä taaksepäin Urin käytäntöihin kohdellen Häntä ikään kuin Hän olisi ’jossain tuolla kaukana’ ja manipuloitavissa – ei! Hän on sisällämme! (Joh. 15:15)
Abramin palkkio riskinotosta Jumalan luonteeseen luottamiseen oli Iisak. Jumalan hyvyys todistettiin, kun Hän antoi Saraille juuri sen asian, josta Sarai tiesi, ettei hän voinut koskaan saada, mutta eniten halasi: pojan. Itse asiassa Hepr. 11:11 toteaa: Saara tuli raskaaksi ja synnytti lapsen ollessaan yli-ikäinen, koska hän piti luotettavana Häntä, joka oli antanut lupauksen. Saara piti Jumalaa luotettavana (engl. myös: uskollisena). Vain ystävät tuntevat toisensa riittävän hyvin tehdäkseen oman arvionsa perusteella ratkaisun toistensa luonteen suhteen tuolla tavoin. Ihmeellistä. Ei löydettävissä mitään rituaalia, he tunsivat toisensa.
Jos Jumala on hyvä, minkä Hän todisti Aabrahamille ja Saaralle, niin siinä epävarmuudessa, ettei kykene manipuloimaan Jumalaa, on turva. On turva siinä, ettei tiedä kaikkia Hänen päämääriään. On turva siinä, että luottaa Hänen lupauksiinsa. Se tosiasia, ettei Häntä voi manipuloida, ettei Häntä voi ennalta aavistaa, ettei Hänen motiivejaan voi havaita, tekee Hänet turvalliseksi, koska Hän on Hyvä.
Sen tähden se on uskosta, että se olisi Hänen armostaan.
Ensimmäistä kertaa ihmisen uskonnollisessa historiassa suuri ja ihmeellinen menestys on mahdollinen yksilölle, tai todellinen ja hirvittävä epäonnistuminen, perustuen heidän vaellukseensa Jumalan kanssa. Ikuisesti poissa ennalta arvattavan rituaalin oravanpyörästä ihminen on vapautettu tuntemaan Jumala, uneksimaan mahdottomia. Usko horjuttaa ja tekee vanhentuneiksi rituaalit ja temppelit, jotka heitetään merkityksettömyyksien pinoon tietäessämme, että Kristus on meissä ja Hän on kirkkauden toivo. Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed